Autot
Takaisin arviot
-sivulle Autot (Cars), Yhdysvallat 2006. Ohjaus,
käsikirjoitus: John Lasseter, Joe Ranft. Näyttelijät:
Owen Wilson, Paul Newman, Bonnie Hunt, Larry the Cable Guy.
Suomenkieliset äänet: Sami Uotila, Aarno Sulkanen, Heikki
Silvennoinen, Irina. Levitys: Buena Vista.Autot on elokuva, jonka myötä Pixar-studion pitkään noussut kaari johtavana pitkien tietokoneanimaatioiden tekijänä taantuu, muttei käänny laskuun. Teknisesti studio petraa tässä työssä entisestään, mutta ongelma kulkee tarinapuolella: Autot on sekä ylipitkä että juoneltaan tavanomainen kehityskertomus. Taantuma ei johdu siitä, että elokuvan tematiikka vetoaa nostalgiaan ja heruttelee americanaa tavalla, joka tuo mieleen Svengijengi 62:n, Onnen päivät -televisiosarjan ja pienin hetkin jopa muutamat John Fordin elokuvat. Pulma aiheutuu siitä, että noita aineksia käsitellään lähes klisheisen tutulla ja kuluneella tavalla. Autojen keskushahmona on nuori kilpuri Salama McQueen, jolle on kihahtanut menestyksen myötä samalla pissi pollaan. Matkalla tärkeään kilpailuun omaan erinomaisuuteensa tuudittautunut Salama eksyy ja harhautuu Syylari Cityn pikkukaupunkiin, joka viettää hiljaiseloa sen jäätyä uuden pääväylän sivuun. Syylari Cityyn juuttunut kilpa-auto huomaa vähitellen, ettei kilpailu ja voitto ole elämän pääasia. Vanha kollegakonkari ja soma tyttö-Porsche opettavat, että ryhmätyöllä, ystävyydellä sekä toisten huomioonottamisella ja kunnioittamisella pääsee pitemmälle. Teema on varsin tuttu Disneyn pitkistä piirroselokuvista, eikä Autot modernisoi kuviota sisällöllisesti. Autojen rytmitys kulkee turhan vitkaan, vaikka ohjaaja-käsikirjoittajat John Lasseter ja Joe Ranft ovat aivan ilmeisesti yrittäneet korostaa toisenlaisen elämänrytmin, vaihtoehdon merkitystä. Sinänsä kaunis pyrkimys kääntyy enimmäkseen turhaksi alleviivaavuudeksi ja asian vääntämiseen rautalangasta: kokonaisuus venyy kuin purukumi, vaan ei pahemmin pauku. Väliin ympätään vielä musiikkinumeroita, onneksi vähän. Tietokoneanimaation hallinta on suvereenia, mutta hahmojen personifioinnissa tulee ongelmia: vaikka autoille annetaan inhimilliset luonteenpiirteet, ne ovat silti koneita - mimiikka ja ilmeikkyys eivät yksinkertaisesti välity samalla tavalla kuin ihmis- tai eläinhahmoja käyttäen. Tunnetilojen välittämissä korostuukin äänityötä tekevien näyttelijöiden merkitys, heidän taitonsa pitää työtä paljolti pystyssä. Ainakin originaaliversiossa tuo onnistuu hyvin. Huumori, joskin etupäässä junttisellainen auttaa Autojen tarinaa. Tunteisiin vetoaminen ja sinänsä oikean teeman välittäminen ei sen sijaan pure. Maistuu laskelmoinnilta: ainakin vanhemmalle katsojakunnalle, jolle elokuva on selkeimmin suunnattu. Sauli Pesonen |