Bambi 2

Bambi 2, Yhdysvallat 2006. Ohjaus: Brian Pimental. Äänet: Patrick Stewart, Alexander Gould, Anthony Ghannam. Suomenkieliset äänet: Markus Bäckman, Miika Vintturi, Jyrki Kovaleff. Levitys: Buena Vista. Disney-studio on harrastanut viime vuosina melkoista hyödyn maksimointia tekemällä lukuisia suoraan video- ja dvd –levitykseen suunnattuja vanhojen piirrosklassikoiden jatko-osia. Uusin tulokas joukkoon on Bambi 2, joka sekin päätyi Yhdysvalloissa heti myyntipöydille. Elokuvan animointi on kuitenkin sävykkäämpää kuin jatko-osissa tavallisesti, mikä johtunee siitä, että työ sai Euroopassa elokuvateatterilevityksen. Bambi 2:n ohjasi kokoillan esikoisenaan Brian Pimental, jolla on takanaan pitkä ura Disney-produktioissa niin animaattorina kuin käsikirjoittajana. Bambi 2 ei ole varsinaista jatkoa tarinalle: sen tapahtumat sijoittuvat ajallisesti alkuperäisen Bambi-elokuvan sisään – vaiheeseen, jossa Bambin emo on kuollut ja vasa joutuu isänsä, metsän ruhtinaan hoivaan. Prinssin mantteli ei istu vilkkaalle nuorukaiselle vaivoitta, kasvaminen asemaan vaatii paljon. Mutta jos isän kanssa ei suju ilman ongelmia, vanhoilta ystäviltä saa tukea. Lisäkantona kaskessa on kuitenkin toinen hirvenvasa, omahyväinen ja öykkärimäinen Ronno. Bambi 2 edustaa jatko-osille tuttua pehmolinjaa, jos kohta edeltäjä vetosi samaten kovin tunteisiin. Ote on Bambi 2:ssa silti ensimmäistä Bambia itsetietoisempi, laskelmoiva. Isän ja pojan, yleensä sukupolvien välisen suhteen käsittely on sekin usein käytettyä Disney-animaatioiden perusmateriaalia: viimeaikaisista aikaansaannoksista teema löytyy paitsi tästä työstä, myös Pikku Kanasesta ja Keisarin uudet kuviot 2:sta. Toisaalta tekijöillä on selvä pyrkimys tehdä kunniaa esikuvalle, ja siinä onnistutaan: Bambi 2 kuuluu jatko-osien parhaisiin. Vaikka tarinankuljetuksen ratkaisut vaikuttavat paikoin helpoilta, perinnetietoisuus näkyy niin musiikin käytössä kuin piirrostyössä: jälkimmäisessä mainio esimerkki nykypolven taidoista on jakso, jossa Bambi ansaitsee viimein kannuksensa. Ylisliippaus ja ylidramatisointi ovat kuitenkin koko ajan vaarallisen lähellä. Sauli Pesonen

Takaisin arviot -sivulle