Don Rosan lakko

No, minun on valitettavasti kerrottava sinulle, että olen mennyt "lakkoon" Egmontia vastaan. Syynä on heidän harrastamansa työni epäeettinen hyväksikäyttö. Töitäni he ovat käyttäneet albumeissa ja kirjoissa ilman että olen saanut senttiäkään rojalteja sen jälkeen kun ne ovat ilmestyneet viikkolehdissä joita varten ne tein. Suomi ei ole tähän syyllistynyt ja olenkin varsin tyytyväinen ystäviini AKU ANKASSA. Koska Suomikin saa kaiken materiaalinsa Egmontilta, myös Aku Ankka-lehti kärsii "lakostani". Siinä syy miksei minulta ollut kirjoitusta kyseisessä numerossa.

En tiedä mitä tulee tapahtumaan. Minun olisi pitänyt vaatia muutosta tähän jo kymmenen vuotta sitten.

"Lopetin työskentelyn viime heinäkuussa [2002]. Aloin olla liian turhautunut ja katkera siitä, että olen yksi Euroopan parhaiten tunnetuista sarjakuvien tekijöistä, enkä saa siitä hyvästä senttiäkään. He [Euroopan suuret kustantajat] ovat tottuneet uudelleen julkaisemaan töitäni keskustelematta kanssani. Rojaltien puuttumisen lisäksi heidän tuloksensa saavat minut häpeään. Tarinoitani uudelleenjulkaistaan usein väärillä kuvituksilla, huonoilla tai väärillä värityksillä, tekstaus on vajavaista tai puuttuu kokonaan ja tietokoneella tehty uuspainos on pikselöitynyttä. Enkä edes tiedä mitä käsikirjoituksilleni tapahtuu käännösvaiheessa. Lukijat, jotka paitsi luulevat että saan kirjoista korvausta, myös olettavat että minulla on jonkinlaista sanavaltaa lopputulokseen ja luonnollisesti syyttävät minua virheistä! ... Ainoa syy miksi alunperinkään ryhdyin tekemään näitä sarjakuvia, on se että rakastan työskennellä Carl Barksin tarinoiden ja hahmojen ympärillä joiden parissa kasvoin. Tiesin etten koskaan rikastu tekemällä Disneyn sarjakuvia. En ollut koskaan suunnitellut tulevani maailmankuuluksi. Ajattelin vain olevani yksi lukuisista käsikirjoittajista ja taiteilijoista, jotka tekevät näitä tarinoita joita julkaistaan käytänössä kaikissa Euroopan maissa viikoittain. Viikottainen Donald Duck & Co., ei ole pelkästään Euroopan myydyin sarjakuvalehti; monissa maissa se on parhaiten myyty mikään. Esimerkiksi Norjan lehti myy 250,000 kappaletta joka viikko. Mikään muu julkaisu ei myy samoja määriä. Väkilukuun nähden tuo vastaisi 80,000,000 kappaleen myyntiä Pohjois-Amerikassa. Myyntiluvut Suomessa ovat vielä suuremmat, 350,000 viikossa. Joka neljäs ihminen lukee lehden viikoittain näissä maissa. Myyntiluvut ovat reippaita myös Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa, sekä siitä itään läpi Euroopan, Venäjän, Kiinan, Intian, Indonesian jne., aina Japaniin asti. ... Eurooppalaisten julkaisijoiden kanssa neuvottelu on hyvin hidasta, sillä minulla ei ole siellä laillista edustajaa. En tiedä miten ottaa yhteyttä kirjoittajien tai julkaisijoiden liittoihin neuvoa kysyäkseni. Kontaktien ja edustajien saanti, jotta voin päättää mitä tehdä, on hidasta. En voi kuin oikeastaan vaieta ja katsoa josko he muuttaisivat mielensä."

 

Se että lopetin työskentelyn viime toukokuussa saatuani valmiiksi tarinan "The Dream of a Lifetime" ei ollut sellainen asia, jonka halusin laajasti tiedettävän. Muutamat ihmiset tällä listalla tiesivät asiasta -- esimerkiksi eräs henkilö tiesi asiasta jo monta kuukautta sitten, koska hän oli ehdottanut että antaisin haastattelun urastani eräälle hänen tuntemalleen lehtimiehelle. Minun oli luonnollisesti kieltäydyttävä ja samalle selitettävä ystävälleni miksi kieltäydyin. Pyysin häntä vaikenemaan asiasta -- ja koska hän on tämän listan aktiivinen jäsen, huomaatte että hän kunnioitti pyyntöäni. Hän ei ollut ainoa täällä, joka sai kuulla asiasta yksityisesti, puolisen tusinaa teistä tiesi koko ajan [lisäksi newsletteriläiset, toim. huom.] ja pyysin heitä kaikkia olemaan puhumatta asiasta julkisesti. Ettekä olekaan (Kiitos!). Tämä oli ongelma, jonka suunnittelin hoitavani ilman että käyttäisin julkisuutta aseenani. Saisin tietysti asian miltei jokaiseen sanomalehteen Euroopassa pienellä vaivalla (ja etusivuille Suomessa!)... mutta se ei ole oikea tapa hoitaa asiaa.

Joka tapauksessa, joku jonka kanssa puhuin asiasta viime kuussa Detroitissa sarjakuvamessuilla näyttää kirjoittaneen siitä pienen uutiseen viimeisimpään Comic Buyers Guideen. Uutinen löysi tiensä Italian ympyröihin, joista kuulin puhtaasti sattumalta samoihin aikoihin kuin te täällä DCML:llä - Italian Disney sarjakuvien tekijät ovat myös päättäneet käsitellä samaa ongelmaa omassa maassaan.

Pyydän teiltä kaikilta, ettette kirjoita Egmontille tai kenellekään muullekaan puolestani. Jos en pysty selvittämään asiaa pelkästään vetoamalla etiikkaan ja kunniaan ja reiluun peliin ystävien kesken, niin ei ole mitään syytä yrittää muilla keinoin. Kiitos kuitenkin ajatuksesta.

 

 

[Listalla] on ollut paljon keskustelua siitä ilmestyykö Donin taidetta ja tarinoita amerikkalaisissa Disney-lehdissä sillä aikaa kun hän neuvottelee työnsä käytöstä USA:n ulkopuolella. Gary [Leach, joka on mukana alkavassa amerikkalaisessa Gemstone-yhtiön sarjis-projektissa] on tehnyt ihailtavaa työtä vakuuttaessaan vanhojen, muilla kielillä ilmestyneiden Rosa-tarinoiden (kuten myös muiden tasokkaiden tekijöiden) julkaisemisen antavan luvan odottaa paljon.

Kysyin Donilta, voisiko hän oikaista joitakin vääriä oletuksia, joita monet teistä ovat tehneet. Koska hän pitää matalaa profiilia kaikkialla nykyään, hän sanoi että voisin puhua hänen puolestaan.

Yhteydestäni Doniin, sekä käytännön työstä jota olen hänelle tehnyt toimittaessani sähköisesti käsikirjoituksien kopioita, kansia ja muuta materiaalia Gemstonen ensimmäisiä numeroita varten, tiedän että Don on ehkä meistä kaikista innostunein näkemään hänen töitään niiden alkuperäisellä kielellä. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan, että hänen töitään käytetään viikkolehdissä tai kuukausittaisissa julkaisuissa ympäri maailmaa. Hän vastustaa työnsä uudelleen painamista yhden tekijän kokoelmissa, joissa hänen nimeään ja identiteettiään käytetään markkinointivälineenä korkeahintaisille teoksille, joiden sisältö on jo ilmestynyt viikkolehdissä samalla kielellä, ilman että hän saa osuutta voitoista. En ole täysin tietoinen millaisia erimielisyyksiä italialaisilla on julkaisijansa kanssa, mutta Don ei ole siinä suoraan mukana - se on täysin oma asiansa.

Don pyysi ettemme lähettäisi Egmontille kirjetulvaa hänen "oikeuksistaan", oikeista tai luulluista, koska hän uskoo ystävällisen yhteydenpidon hänen ja Egmontin väen välillä ratkaisevan asian. Uskon itse että hän on valinnut parhaan tien. Tämä ei tarkoita sitä ettemme voisi olla uteliaita siitä mitä voimme odottaa näkevämme tulevaisuudessa. Voimme ainakin kaikki odottaa näkevämme Donin töitä englannin kielellä Disney-lehdissä, jotka ovat Donin hyväksymiä (ja usein PARANNELTUJA) tekstin ja värityksen osalta, kun Gemstone aloittaa julkaisemisen. Sain lukea hänen käsikirjoituksiaan näihin tarinoihin kauan aikaa sitten, mutta siltikään en malta odottaa nähdä alkuperäisiä amerikkalaisia sarjakuvia, joissa nämä tarinat ovat ideaalisessa muodossaan.

Kyllä, näyttää siltä että olemme päässeet [Egmontin kanssa] yhteisymmärrykseen, joka käsittääkseni antaa minun jatkaa tarinoiden ja muiden kuvitusten tekemistä ainakin muutaman vuoden ajan (toivoakseni pitempään). En ehkä aktiivisesti tue kaikkia Rosa-uudelleenpainatus projekteja, mutta ainakin annan heidän käyttää nimeäni näissä projekteissa. Toivottavasti saamme sovittua jotain, miten voin ottaa suoraan osaan (sillä nautin siitä ja olen tietysti hyvin ylpeä sellaisista projekteista).

Nyt pitää tietenkin ottaa huomioon aikaviive... älkää odottako mitään uutta ihan heti. Jos aloitan tarinan tekemisen NYT, minulta kestää 3-4 kuukautta saada se valmiiksi. Sitten on vielä 6 kuukauden väli tarinan valmistumisen ja ensijulkaisun välillä. Tämä tarkoittaa, ettette näe uutta tarinaa minulta *ainakaan* 9 kuukauteen. Inhottavaa, kuusi kuukautta hukkaan...