Keskustelujen arkisto

Huh huh, ajatteletteko te ankat noin tarkasti? Sehän on mielikuvitusta, ei kaikki ole niin viimeisen päälle suunniteltua.

Ne ovat hauskoja tarinoita, joissa noita juttuja on. Esimerkiksi Aku Ankka sarjakuvapiirtäjänä tarinassa Aku tokaisee: -Miksi te hupsut luette sarjakuvia puhuvista eläimistä, sun muista mahdottomuuksista?

Akuhan on itsekkin puhuva eläin.

Toki ne ovat mielikuvitusta mutta ei se suinkaan tarkoita etteivät ne olisi suunniteltuja...Todellinen mestarius on saada vaikeat ja monimutkaiset asiat näyttämään yksinkertaisen helpoilta (mistä syystä pidän esim. Vicaria parempana piirtäjänä kuin Rosaa).

Jos jokin toimii hyvin niin on hyvä myös pohtia hieman miksi se jokin toimii. Joskus noissa pohdinnoissa mennään aika tylsän teoreettiseksi mutta ainakin jos haluaa itse joskus tehdä tarinoita on hyvä tuntea joitain perusajatuksia tarinankerronnan teoriasta. Kuten vaikka etäännyttäminen (ihminen kuvataan epätodellisempana, esim. merimiesasuisena ankkana) tai metahuumori (puhuva eläin irvailee sarjakuvista joissa on puhuvia eläimiä).

Itsekin olen usein pitänyt hassuna sitä, kuinka esimerkiksi joulusarjoissa ankkojen pöydässä on aina paistettu kalkkuna, joka tuo kaikille veden kielelle. Kuten on jo mainittukin, jutussa on kyse siitä, että Ankkalinnan ankat ovat käytökseltään ihmisiä ankkojen puvuissa. Eihän oikeasti järkeä ole siinäkään, että vesilinnut käyvät töissä tai ajavat autoa.

Joka tapauksessa näitä räikeitä sisäisiä ristiriitoja on aina hauska bongailla. Toinen hyvä esimerkki on se, että jos sarjakuva-ankka menettää täysin vaatetuksensa, se peittää kädellään jalkojenvälinsä. Omituista tämä on siksi, että eihän ankoilla ole (lähes) koskaan housuja, vaan pelkkä pusero. Alaosan paljaana oleminen on noloa siis vain silloin, kun yläosakin on paljaana.