Keskustelujen arkisto

Sivuja: 1
Kirjoittaja

Aihe: Don Rosan Roope Ankka

(11 viestiä)
Samuel
Kun nyt näyttää mahdolliselta, että Don Rosa ei enää tee Disney-sarjakuvia, niin on hyvä hetki katsoa Rosan tuotantoa, ja pohtia jäikö häneltä jotain tärkeää tekemättä. Laitan tämän kirjoituksen "Hahmot" -osioon, koska käsittelen tässä vain Don Rosan tarinoiden kuvaamaa Roope Ankkaa.

Don Rosan Disney-tuotanto on kuvaus Roope Ankan elämästä. Rosa teki myös muutaman sarjakuvan, jossa Roope ei ole pääosassa, mutta kokonaisuutena Rosan tuotanto piirtää nähtävillemme kuvan maailman rikkaimman ankan elämänkaaresta.

Rosa noudatti tarkasti Carl Barksin tarinoissa annettuja tiedonjyviä, mikä vaikutti siihen millaisen elämän Rosa Roopelle loi. Roopesta oli Barksin tarinoiden perusteella mahdotonta tehdä kiiltokuvamaista sankaria, joka onnistuu kaikessa mihin ryhtyy. Don Rosan Roope Ankkahan epäonnistui elämänsä tärkeimmällä hetkellä palavassa saluuna Rivollissa Dawsonissa, ja jäi paitsi elämänsä suurinta aarretta.

Barksin tarinat myös antoivat tietynlaisen kuvan Roopen suhtautumisesta muihin ihmisiin. Vaikka Roope Barksinkin tarinoissa saattoi välillä olla hyvin inhimillinen, niin hän kuitenkin yleensä näytti hyvin kovalta ihmiseltä (tai ankalta). Tämänkin Rosa joutui ottamaan tarinoidensa alkuehdoksi. Rosa selitti syyn Roopen kovuuteen hyvin kauniilla tavalla tuomalla kokoelmassa Roope Ankan elämä ja teot lukijoiden nähtäväksi upean tarinan Roopen elämänvaiheista lapsuudesta lähtien, ja päättyen hetkeen jolloin tämä saa tietää olevansa maailman rikkain ankka.

Lapsena Roope oli Don Rosan mukaan perhettään rakastava poika, joka myös pystyi näyttämään tämän rakkautensa. Myöhemmin hän lähti maailmalle rikastumaan voidakseen hankkia tarpeeksi rahaa perheensä elämiseen sekä palauttaakseen klaaninsa menetetyn maineen. Mutta maailmalla Roope löysi muitakin syitä rikastua kuten ahneus ja halu näyttää itselleen ja muille, että hän kykenee yksinään voittamaan koko maailman. Ja nämä syyt kovettivat Roopen sydämen.

Rosan tarinoista yksi tärkeimpiä on Klondiken keisari. Tuo tarina kertoo Roope Ankan elämän käännekohdasta. Jo ennen tämän tarinan kertomia tapahtumia Roope oli huomannut kuinka pahoja ihmiset voivat olla. Mutta tässä tarinassa Roope kohtaa vielä suurempaa julmuutta kuin aiemmin, kun Petkunperä pilkkaa Roopen perhettä, ja osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä siihen, että Roope on menettänyt äitinsä. Tämä viimeistään saa Roopen vihaamaan ihmisiä.

Klondiken keisarissa on myös toinen käännekohta. Tarinan lopussa Roope huomaa löytäneensä savimöykyn, joka on niin painava, että sen on sisällettävä kultaa. Ennen kuin Roope pesee murikan paljastaakseen onko se todella kultaa, hän pysähtyy pohtimaan onko vaurastumisesta maksettava hinta sittenkin liian suuri: [i]€
jojo3
Se oli Samuel hieno teksti. Todella kattava läpileikkaus Roopen elämästä. Ei voi muuta sanoa kuin että upea teksti.
Varmasti on aikaa mennyt paljon.
Karhula
Jep, hieno teksti Samuel ja pakko minunkin on sanoa, en pysty hillitsemään itseäni. :P

Rosan Roope on kyllä todellakin upea.
Tästä vanhasta ja äkkipikaisesta kitupiikistä Rosa on luonut rakastavan ja lempeän hahmon johon hän lisännyt Roopen kunnianhimon täydellisesti.
Lähes kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että Rosan koko uran tähtenä toimii Roope Ankan elämä ja teot sarja, se vain niin uskomattoman upea, että minun onkin pakko kiittää häntä näistä kaikista vauhdikkaista ja unohtumattomista seikkailuista joita hän jaksoi meidän iloksemme ahertaa.
Kultu Kimalluksenkin hän saanut upotettua seikkailuihin mukaan taitavasti.
Kaikista Rosan tekimistä Roope ja Kultu tarinoista mielestäni on – myös Roope Ankan elämä teot 2 kirjassa nähtävä – White Agony Creekin vanki johon on saatu juuri tarpeeksi iloa ja aherrusta sekä tietysti seikkailu minkälaisesta voisi vain unelmoida.
Kaiken kaikkiaan, kiitos Don! :)
Aksu ankka
Lainaus käyttäjältä: KarhulaJep, hieno teksti Samuel ja pakko minunkin on sanoa, en pysty hillitsemään itseäni. :P

Rosan Roope on kyllä todellakin upea.
Tästä vanhasta ja äkkipikaisesta kitupiikistä Rosa on luonut rakastavan ja lempeän hahmon johon hän lisännyt Roopen kunnianhimon täydellisesti.
Lähes kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että Rosan koko uran tähtenä toimii Roope Ankan elämä ja teot sarja, se vain niin uskomattoman upea, että minun onkin pakko kiittää häntä näistä kaikista vauhdikkaista ja unohtumattomista seikkailuista joita hän jaksoi meidän iloksemme ahertaa.
Kultu Kimalluksenkin hän saanut upotettua seikkailuihin mukaan taitavasti.
Kaikista Rosan tekimistä Roope ja Kultu tarinoista mielestäni on – myös Roope Ankan elämä teot 2 kirjassa nähtävä – White Agony Creekin vanki johon on saatu juuri tarpeeksi iloa ja aherrusta sekä tietysti seikkailu minkälaisesta voisi vain unelmoida.
Kaiken kaikkiaan, kiitos Don! :)

Itse en olisi paremmin osannut sanoa! Hyvä Karhula :)
TKal
Täältäkin tulee kyllä kehuja (ja plus-karmaa) Samuelille, oli todella hieno teksti.

Myös Don Rosan kuvaus Roope Ankan elämästä on todella hieno. Täytyy kuitenkin myöntää, että itse en ole mikään suuri Kultu-tarinoiden ystävä, vaikka arvostankin Rosan työtä Roopen ja Kultun suhteen kuvaamisessa. Satun vain pitämään enemmän perinteisista "Roope, Aku ja ankanpojat etsimässä aarretta"-tyylisistä sarjoista. Onneksi Rosa osasi tehdä hyvin myös sen tyylisiä tarinoita. ;)
Kreach
Kuitenkin Roope on vain sarjakuvahahmo. Tietysti olit saanut hyvän tekstin kasattua. Barkshan käytti Roopea lähinnä aarteenmetsästystarinoissa, eikä liiemmin välittänyt ihan hirveästi kertoa Roopen menneisyydestä. Rosa pitää Roopea vähän kuin veljenään. En kiistäisi, että Roope Ankan elämä ja teot ei olisi loistava teos, mutta itse pidän enemmän tavallisista sarjakuvista, joissa Roope etsii innoissaan aarretta. Koskettava RAEjT oli tietysti, Roope oli turhan tyly, mutta kun Kirje Kotoa lisättäisiin mukaan kokoelman viimeikseksi tarinaksi, olisi se täydellinen.
Eli jos ette ymmärtänyt, tarkoitin, että pidin paljon enemmän Kirjeestä kotoa, koska siinä oli sitä "tavallista" aarteenetsintää, mutta siihen oli liitetty jotain muutakin, kuin RAEjT:iin, joka on hyvin poikkeava tarinakertomus.

Roope Ankan Elämä ja Teot
B-luvuista osa on melko keskinkertaisia kertomuksia (tietysti tavallista parempia), kuten Ensilantin tarina, joka ei mielestäni ole oikein hääppöisen erikoinen, tuntui, kuin Rosa olisi väkisin halunnut saada vielä kerran piirtää Roopen vanhemmat ja aivan lapsuus.
Cutty Sarkin Cowboykapteeni yllätti positiivisesti lopullaan ja kapteenin erinoimaisella luonteellaan, mutta varsinkin tarinan alkupuoli oli tylsä.
Lumikenttien kimallus
on kuin Takaisin Klondikeen II ja Culebran liikenero tavallista tylsempi aarreseikkailu, johon kuitenkin saatiin jälleen hyvä lopetus.
Unelmoiden läpi elämän on aivan loistava uusi idea, mutta hieman typerää oli lukea kuin tiivistelmä koko B-luku kirjasta.

Mielestäni Rosa olisi saanut vähän erilaisella sarjakuvalla kuin Aku Ankalla enemmän aikaan. Jos se on Ankassakin näin arvostettua, mitäköhän se olisi jossain Lännen seikkailuissa? (Hämäyksen hurrikaani)

Mutta niin - en liiemmin pidä Rosan, vaan Barksin tapaisesta hieman rennommasta, ei niin piikettelevästä Roopesta. Mutta joo - hyvä Rosa! Kultu Kimallus tarinat eivät ihan hirveästi uppoa minunkaan, Takaisin Klondikeen ei minun tähtisuosikkeihini kuulu (arvosana 9), ei myöskään Hearts of the Yukon (En pysty nyt määrittelemään arvosanaa) tai The Prisoner of White Agony Creek (9). Lumikenttien kimallus -tarinaa en nyt liiemmin muista, mutta ei sekään Barksin versiota parempi ole.
Juu, vedin taas aiheen ohi.
Jep, ja Samuel, kivasti koottu alkuteksti, jota kuitenkin olisi hieman voinut tiivistellä, itse en meinannut jaksaa lukea, kamalan pitkä ; )
Samuel
Joo, tekstistä tuli pitkä, mutta en tiedä voisiko tuota kovasti tiivistää ilman, että tulisi poistettua jotain sellaista, jonka haluan siinä sanoa.

Toki Rosankin tarinoissa on muitakin hyviä elementtejä kuin syväluotaus Roopen hahmoon, mutta itse pidän eniten juuri tästä Roopen elävästä hahmosta. Itse pidän Kultu Kimallusta tärkeänä osana Roopen elämää, ja sekä Roope että Kultu ovat suosikkihahmojani.

Sammon salaisuudessakin tarinan tärkeimpiä anteja itselleni on Roopen vastaus Väinämöisen kysymykseen, että kaipa tämä jo hyljänneekin "polon pohjoisen perukan, kussa vuottaa vanha lempi, ihastus ikihyväinen".

Mutta kyllä minä pidän myös niistä Rosan kertomista upeista seikkailuista, ja tarinoiden huumorista!

Enkä sano, että Rosan tarinat olisivat paljon parempia kuin Barksin. Itseäni Rosan kuvaukset Roopen suhteesta Kultuun ja sukulaisiinsa vain ovat liikuttaneet, ja ne ovat tehneet suuren vaikutuksen. Barksin tarinoissa painopiste oli enemmän mielenkiintoisissa seikkailuissa ja hauskoissa tapahtumissa. Mutta kyllä Barksillakin oli tarinoita, joissa myös voimakkaat tunteet hahmojen välillä tulivat esille. Ainakin Paluu Klondikeen on tällainen tarina. Eikä se tee tarinoista huonoja, jos niissä keskitytään huumoriin ja seikkailuihin. On hyvä, että on monenlaisia tarinoita.
Crosby
Lainaus käyttäjältä: Ronaldojee :D
Ylläpito ollaanko hereillä? Loistava aihe ja tämmöista tuubaa työnnetään sekaan. Viesti pitää ehdottomasti poistaa ja käyttäjälle ainakin parin viikon kirjoituskielto. Tiedän että täällä liikkuu paljon nuorempaakin porukkaa ja virheitä tulee, mutta niistä pitäisi oppia ja kehittyä koko ajan. Esim. Karhula ja akuankka1313 ovat onnistuneet parantamaan viestejänsä. Ei siinä kukaan ei voi olla täydellinen ja kaikilla on aina varaa parantaa, mutta kyllä tietty taso pitää saavuttaa tai sitten vain lukea palstaa.

Hieno teksti ja asiaa. Itsekin pidän eniten aarteenetsinnästä, mutta kyllä varsinkin Rosalta muutkin tarinat maistuvat hyvin. Näitä aiheita juuri tarvitaan.
Mirkku
Täytyy kyllä myöntää, tuo oli mahdottoman kauniisti kirjoitettu. Liikuttava teksti "vain" sarjakuvahahmosta. Unelmoiden läpi elämän on ollut aiemmin suosikkitarinani, mutta luettuani 'Kaikkein mieluisimman lahjan', se ponkaisi kärkeen. Siinä tulee kuitenkin sellainen tunne, että Kultu pystyi lukemaan joka tapauksessa Roopen tunteet, vastaan huutavasta ulkokuoresta huolimatta. Tämä Rosan sarja on niin täydellinen, siinä ei ole vilaustakaan tavallisesta roanttisesta hömpästä, se on yksinkertaisesti ihana. Ilman sitä tarinaa voi pohtia, mikä mielikuva Kultulle jäi Roopesta, joka kirjeestä huolimatta ei palannut. Rosa ei voinut tietenkään antaa Roopen luka kirjettä- silloin lopputulos olisi ollut erilainen. Luulenkin, että jos Don olisi saanut määrätä loppuratkaisun, se olisi ollut erilainen. Kiitos hirmuisesti Donille kaikista mahdottoman kauniista tarinoista- etenkin näistä koskettavista.
Aksu ankka
Eniten pidän ehkä Donin Roopesta siksi että: Hän on yleensä jossain seikkailu tarinoissa,
Roope ei ole sellainen kauhea kitupiikki joka tuumaa ampua Akun pyssyllä joka toisessa
ruudussa. Ja Roopen ilmeet ovat joissain kuvissa hyviä. Esim. Musta Ritari
Slurpaa jälleen tarinassa Roopen ilme oli vähän turhenkin hauska, kun
hän huomasi että Musta oli käynnyt tekemässä hieman lävistyksiä hänen säiliössä. ;D

Siinäpä niitä oli muutama ::)
EmRA
Huh, johan oli tekstiä.
Rosan Roope on mielestäni paras sarjakuvahahmo ikinä.
Hyvänä esimerkkinä A Letter From Home, ainoa sarjakuva, joka on saanut minut niin liikuttuneeksi.
Sivuja: 1