Keskustelujen arkisto

Vastasin vanhat, pidän enemmän niiden sekavasta värityksestä. :)
Uudetkin taskarit ovat kyllä ihan hyviä...

Vanhat on aina parempia ;D. Musta vieläkin pitäis olla saman laisia :P

Vanhoja ehdottomasti. Minä pidän erittäin paljon enemmän vanhoista, kun oli vielä loistavat esinäytöksetkin, ja kaikki tarinat menivät yhteen.

On tullut luettua sekä vanhoja, että uusia taskareita ja pitää kyllä sanoa, että vanhat vievät voiton. Tarinat ovat pitkiä, niissä on tunnelmaa ja koko kirja tuntuu hupaisien esinäytöksien vuoksi kuin yhdeltä tarinalta. Harmi vaan, etten omista noita vanhoja numeroita juuri yhtään vaan on tullut lähinnä mummolassa luettua niitä. Uusintapainoksien ostoa en suosittele.

Uusista tykkään enemmän. (En tiiä mikä siinä on) Mutta sitten jotkut vanhoista on täydellisiä, koska niissä on kaikki luvut erittäin hyviä. Kun taas uusissa yleensä ei kaikki ole hyviä.

Parhaat tarinat ovat siinä keskivaiheilla taskareissa 100-260. Sitten tulevat kaikki vanhat taskukirjat. Nehän ovat klassikoita, mutta pidän enemmän uudemmasta tuotannosta. Kaikki uusimmat ovatkin sitten todella huonoja. Tyhmintä on, että pohjoismaalaisia Aku Ankka-lehden käsikirjoittajia on päästetty tekemään käsikirjoituksiaan taskareihin. Ne ovat melkoista tusinakamaa eivätkä jaksa kiinnostaa. Kohta näemme varmaan Vicarin ja Gattinon piirtämiä tarinoita taskukirjoissa. Toivokaamme, että emme näe. Niin hyvä kuin Kari Korhonen onkin, en koskaan haluaisi nähdä taskukirjoissa hänen tarinoitaan. He sopivat paremmin lehteen. Italialaistarinatkin ovat huonompia kuin koskaan aikaisemmin. Kuukauden klassikotkaan eivät ole vielä säväyttäneet. Vaikka Scarpa onkin hyvä piirtäjä, niin ei se sentään tarkoita, että hänen piirtämät tarinat olisivat hyviä. Jos on huono käsikirjoittaja, mutta hyvä piirtäjä, luokittelen tarinan silti kehnoksi. Tarina on minusta piirrosjälkeä tärkeämpi. Scarpalta saisivat julkaista vain hänen itsensä käsikirjoittamia tarinoita tai jonkun muun HYVÄN käsikirjoittajan. Toki huononkin tarinan lukee hyvän piirtäjän takia. Parempi onkin, että piirrosjälki ja tarina ovat tasapainossa. Kuka lukisi tarinaa, jonka piirrosjälki on kuin lastentarhasta, mutta tarina hyvä?
Ja sitten taas asiaan. Jossain aikaisemmassa taskukirjassa 100-200 välillä oli artikkeli, jossa sanottiin, että taskukirjoissa tarinat olisivat seikkailullisempia ja jännittävämpiä kuin lehdessä. Nykyään taskaritarinatkin ovat yleensä melko tavanomaisia. Toivokaamme, että laatu paranee. Sitä odotellessa voi iloita sitä, että uusintapainostaskukirjat saavuttavat omasta mielestäni parasta aikakauttaan.

Tottahan se on, että taskareiden nykytaso on surkeaa.

Mielestäni parhaat taskarit ovat väleille 1-150, 250-285 ja 326-3??, koska näillä väleille löytyy kunnon tekijöiden kuten Giorgio Cavazzanon, Romano Scarpan, Giovan Battista Carpin, Carl Barksin, Flemmig Andersenin, Luciano Bottaron, Massimo Fecchin, Massimo De Vitan, Alessandro Pasttroviccion, Carlo Panaron, Guido Scalan, Valerio Heldin, Bancellsin jne, jne. Nykyisin pitäisi tsakareissa näkyä sellaisia piirtäjiä kuten Luciano Bottaroa ja Massimo De Vita töitä. Käsikirjoittajista taas Carlo Panaroa ja Enrico Faccinia, koska heidän työnsä ovat hauskoja.

Vähemmän saisi taas olla Mark & Laura Shawta, jotka tekevät hyviä käsikirjoituksia, mutta kaikki ovat täysiä sekoiluja. Näin on ollut siitä asti kun Laura astui kehiin. Hän taisi ottaa ohjat heti käsiin jos vaikka vertaa Lauran ja Markin yhteisiin kässäreihin vs Markin itse tekemät kässärit, Mark jyrää itse tehdyillä kässäreillään ylivoimisesti Lauran.

Eikä sovi myöskään unohtaa muitakaan piirtäjiä kuten Sandro Dossia, Alessio Coppolaa, Paolo Motturoa, Castya eikä montaa muutakaan. Tällaisten tekijöiden tekemiä tarinoita taskareihin tarvitaan.

Rune Meikleä ja Andreas Pihliäkin saisi olla paljon enemmän, koska Pihl on uskomattoman upea käsikirjoittaja, ja hänen kässärinsä sopivat parhaiten Taikaviitta tarinoihin.

Rune Meikle taas dramatisoi käsikirjoituksiaan erinomaisesti, esimerkkinä vaikkapa Kauhujen kartano jossa huomaa esimerkiksi sen, että Rune Meikleä saisi olla enemmän.

Nostanpa vielä yhden piirtäjän tähän nimittäin Corrado Mastantuonon jonka tyyli on muuttunut paljon omaperäisemmäksi. Esim, ensimmäisissä tarinoissaan hänen tyylinsä on aivan Cavazzanomaista kun nykyisimmissä piirroksissa Cavazzanomaisuus on kadonnut melkein, mutta sehän pysyy varmasti hänellä. Käsikirjoituksetkin sopiosivat taskareihin, mutta kun ei niin ei. Onhan näitä näkynyt pari, mutta nykyisin eipä ole, ei.

Sitten otataan Miguel, jonka tyyli on jäykkää, karmeaa ja vaikka kuinka ällöttävää. Enen asia oli toisin. Tyyli oli lennokasta ja iloista, mutta näkyisin tuntuu vähän siltä kun hän olisi kedottanut piirtämisestä hauskuuden.

Sietten otan vielä yhden piirtäjän jota ei ole tainnut näkyä missään taskarissa. Stefano Intinin. Piirrostyyli on letkeää ja hallittua, eli hyvää. Vain uusimmassa taskarissa ja parissa muussa taskarissa häntä on näkynyt.

Eli tällaisia tekijöitä pitäisi olla enemmän nyky taskareissa, että taskarin nykytaso pystyttäisiin vielä nostamaan ylöspäin.