Keskustelujen arkisto

Aku Ankan Taskukirjat ovat suosittuja, joten niistäkin on tehty monia uusintapainoksia. Numeroista 1-9 on tehty jopa neljä painosta ja numeroista 10-35 on otettu kolme painosta. Toisia painoksia on ilmestynyt jo 70-luvulta lähtien ja ne ovat tähän mennessä saavuttaneet jo numeron 124: Rahasade ei kastele. Ne ilmestyvät viisi kertaa vuodessa ja niihin on tehty melkoisia muutoksia. Mitä mieltä olette näistä uusintapainoksista? Itseni mielestä ne ovat... kyllä, sanon sen: raisk**sta. Tarinathan ovat täyttä laatua, mutta kirjoissa on mainoksia sekä mm. tekijöiden nimet on kerrottu ja selkämyskuvakin löytyy. Kyllä, olemme 2000-luvulla mutta silti... Ostin noita joskus pari kappaletta (taisivat olla nrot. 108-113) ja tajusin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Lehtipiste mainostaa näitä huikealla mainoslauseella: "Taskukirjojen uusintapainoksia keräilijöiden iloksi." Keräilijöiden iloksi? Enpä usko. Tänne nyt keskustelua varsinkin näistä uudemmista eli yli sadan numeroista.

Itse en oikeastaan hirveästi välitä jos taskari on esim. toinen painos. On toki erittäin mukava löytää aina ekapainoksinen taskari, mutta itselläni tällä ei kovin suurta merkitystä ole. Uusintapainokset nyt ovat mitä ovat... Kuitenkin ärsyttää kun uusintapainoksia ei voi julkaista saman näköisinä kuin ensimmöisellä kerralla kun taskari on kaupan hylyyn kolahtanut. Noin kymmenen omistan, viitisen on ostettu ja muut on saatu mitä todennäköisemmin lahjaksi. Kuitenkin toistan vielä, että minua ei niin hirveästi haittaa jos taskari on toinen painoksinen.

Kyllä, nämä uusintapainokset ovat luettavia, mutta eivät todellakaan parhaita. Ennen en oikein välittänyt, mitä painosta ostan, mutta nykyään etsiskelen mielummin ensimmäisiä painoksia.

Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97Toisaalta on kiva, että uusimmissa uusintapainoksissa näytetään tekijät, vaikka toisaalta sekään ei niin hirveästi merkitse, koska Inducksista näkee ne jutut kuitenkin.
Lainaus käyttäjältä: Ankka313Ainoa hyvä asia niisää tosiaan on se,että niistä näkee piirtäjät ja käsikirjoittajat..Itse kuitenkin tunnistan paljon piirtäjiä nimeä katsomatta...
Omasta mielestäni siinä(kään) ei ole mitään hyvää. Kun vain tarpeeksi harjoittelee niin se piirtäjän tunnistuskin rupeaa onnistumaan melko helposti (vaikka vanhoissa taskareissa onkin vähän oudompiakin tekijöitä). Ja kuten on mainittu: Inducksistahan ne näkee. Toisaalta, taskarissa 112 minua kohtasi yllätys kun huomasin, että De Vitan tarinan oli kirjoittanut Freddy Milton. Ja jossain toisessa oli kirjoittajana Teräsmiehen toinen luoja, Jerry Siegel (joka ei tosin ole hirveän harvinaista, onhan Siegelin kässäreitä julkaistu paljonkin Suomesssa).

Mikki Kiipelissähän tulee nyt uudestaan! Kaikki sivut ovat tosin väreissä (paitsi esinäytökset, jotka noudattavat alkuperäistä väritystä) ja tarinat ovat uudestaan suomennettuja.