Keskustelujen arkisto

Nyt kun olen lukenu, ni tuli mieleen, että taskari 191 (kielletty hedelmä) on yksi parhaista. Pitääpä lukea tuo Paalupaikka, koska se löytyy!

Minulla on se mutta en oikein piittaa Barksista.

Meillä on erilaiset maut. Et kai luullut että koko maailma ylistää Barksia ja Don Rosa jäisi armotta kakkoseksi. Tämäkin meni off-topiciksi. Ei kai tämäkään haittaa.

Tässä parhaimmat lukemani taskarit:
1. Oma maa mansikka (338),koska siinä on mielestäni hyviä tarinoita ja piirroksetkin on hyviä.
2. Tähtien Setä (309),koska siinä on hyviä tarinoita varsinkin johtotarina.
3. Mikki kummitusjahdissa (55), koska aiinä on niin hyviä Mikki-tarinoita, vaikka muuten en Mikistä välitäkkään. :P
4. Aku Taikaviitta (41), koska siinä on Taikaviitan ensiesiintyminen.
5. Taikaviitta saa vastustajan (56), koska siinä on Viitattaren ensiesiintyminen.
:)

Noh, kokonaisuutena monikin taskukirja on mainitsemisen veroinen, mutta sanon nyt vain muutamat. Vanhat ovat tietenkin parhaita, mutta sanon mielipiteeni 301 ja siitä eteenpäin menevistä taskukirjoista.

Ihka ensimmäisenä on pakko mainita taskari numero 331, eli Piraattipuisto. Vanhoja tarinoita kaksi ja uudemmatkin tarinat olivat yllättävän hyviä.
Kova pala purtavaksi, 307 on myös erittäin onnistunut taskari, vaikka kaikki tarinat olivatkin uudempaa tuotantoa. Komeaa kohellusta Andersenin Pala kurkussa seikkailussa on, mutta kuitenkin hieman rauhellisempia tarinoita löytyy. Tästä taskarista mainittakoon ehdottomasti Penninvenyttäjän aarre, Riesaa rästeistä ja Timanttikimara, varsin loistava ATP sekoilu. Varsin varteenotettava ehdotus parhaaksi taskariksi. Vain Automaattiankka pilasi taskarin keskiarvoa.
Myös Tuhannen taalan paikka, 311, on onnistunut taskari paria huonoa tarinaa lukuunottamatta. Varsinkin suosikkini on taskarin avausseikkailu, Raharahtia Räyhästaniin. Myös Roope - Kroisos kamppailu Miljardööriselviytyjistä on hyvä tarina. Mestarietsivä on vähän erilaista tarinanpoikasta, myös sekin hyvä Andersenin piirroksilla kokeilla, mihin pystyy. Ainut huono tarina oli pitkä Taikaviitta seikkailu, joka on todella surkeaa laatua.
Kaikilla mausteilla taskukirja on myös omaa luokkaansa. Todella hyvin toteutettu Aku vs Pojat heti alkuun ja sen jälkeen tulee mm. Nurinkurin lähde ja Taikaviitan muistinmenetys. Riitta, Touho sekä Milla tarinoita on myös yksi. Viimeisenä, muttei vähäisempänä myös Cavazzanon vanhempaa tuotantoa. Sitä edustaa Hiihtolatujen hirmu -tarina.

Siinä oli selkeästi parhaimmat taskukirjat, joita ei voi erotella. Piraattipuisto nyt ei ehkä muiden tasoille yllä, mutta Kova pala purtavaksi, Tuhannen taalan paikka ja Kaikilla mausteilla. Mutta jos järjestykseen täytyy laittaa, niin:

1. Kova pala purtavaksi
2. Kaikilla mausteilla
3. Tuhannen taalan paikka
4. Piraattipuisto

Olen samaa mieltä kuin Barksi. Paras taskari on ehdottomasti numero 50, nimeltään Rahamies Roope. Toisiksi paras on ehkä Mikki kummitusjahdissa (numero 55 ) tai Älä hellitä Aku! (numero 99).

Nyt olen lukenut ehdottomasti kiehtovimman ja omalaatuisimman Taskarin. Vaikka en vielä suosikiksi noussutta Aku Taikaviittaa omistakaan, luulen että numero 63, eli Aku maankiertäjä, päihittäisi senkin.
Alussa katselin Taskaritietokannan kävijöiden antamien arvosanojen mukaan tilastoituja Taskareita, ja niiden perusteella ostelin taskukirjoja. Kuitenkaan numero 63:sta ei meinannut löytyä mistään, joten päätin ostaa sen Kulku-katin pojasta.
Kaikkia kolmea tarinaa yhdistää Guido Martinan käsikirjoitus, ja kahta Pier Lorenzo De Vitan piirrokset. Kolmannen tarinan on piirtänyt Luciano Bottaro.
Jokaisessa tarinassa on ristiritainen tunnelma, ja päätöntä menoa, jota ei yleensä tarinoihin hyväksyttäisi. Kaikki tarinat selittyvät vain esinäytöksen avulla, sillä että Aku näkee unta. Itse juuri pidän tällaisista tunnelmallisista tarinoista, ja olin yllättynyt, kun huomasin että kuinka vähän tuollaisia tarinoita tehdään.
Ensimmäisessä tarinassa meno pysyy sentään jonkin verran uomissaan, mutta jo toisessa tarinassa hypellään mistä mihin sattuu, ja tosi ja taru sekoittuvat tarinan edetessä totaalisesti. Kolmas tarina perustuu paroni Münchhausenin seikkailuihin, joihin Aku tietysti joutuu. Hassuinta tarinassa oli unen ja toden vaihtelu, lukijakaan ei aina tiennyt, mikä on unta ja mikä totta.

Suosittelen lämpimästi tätä Taskaria kaikille vaihtelua kaipaaville! Pieniä sivuvaikutuksia tosin sopii hieman varoa...

Paras on ehdottomasti Mikin hurjat jutut. Kolme mahtavaa Scarpan tarinaa (joista ensimmäisessä Atomiinuksen ensiesiintyminen) ja yksi Guido Martinan ja Giovan Battista Carpi yhteinen tarina.