Keskustelujen arkisto

Kirjoittaja

Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti

(1067 viestiä)
kirja
Vihdoin ja viimein.

Kansi on taas kerran taustaton. Laiturin etummainen tukipilari tuntuu olevan vedessä eikä kiinni laiturissa. Idea kuitenkin on toteutuskelpoinen, vaikkakaan ei mikään mahtava. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden ilmeet ovat liian negatiivisia, vaikka heidän tulisi olla edes hieman iloisia. Kerrankin Akun huonoa tuuria käytettiin käänteisellä tavalla. Mainio idea, mutta ei mahtava toteutus.

Avaustarina oli kyhätty huonosti, vaikka juoni oli kohtalainen. Sen ongelma oli se, että se mässäili vahingonilolla. Akun luonteiden parhaita puolia ei käytetä apuna. Alku oli kuitenkin hyvä, koska siinä näytettiin vahinginilon vastapainoksi myös Pellen onnistumisia. Tarina olisi saanut kohtuullisen arvosanan ilman huonoa loppua. Akun kaikki yritykset epäonnistuivat tarinassa. Se on jo liikaa. Perinteinen takaa-ajokohtaus "huipensi" tarinan. Todellisuudessa kohtaus oli huonoin kohta. Piirroksista mainittavaa on, että taustaa ei aina ole, mutta muuten ne kuvaavat mielialoja hyvin.

Toisessa tarinassa ei ollut juonta eikä mitään muutakaan positiivista. Se oli täyttä roskaa. Tarinassa kuvattiin vain negatiivisia tunteita (paitsi aivan lopussa) ja sen idea perustui vain erilaisiin opetuksiin. Sitä ei voi kutsua tarinaksi. Kunnon tarina vaatii juonen. Tässä sitä ei ollut. Tässä on neljä sivua, joiden idea on vanhassa vara parempi. Hankala kuvitella huonompaa tapaa tuhlata sivuja.

Eikä suunta parane. Seuraavaksi kaikkien tarinoiden pilaaja, kaikkien lukijoiden pelko: Kaikki olikin vain unta! -skenaario. Tarinan alku oli vain valmistautumista johonkin käänteeseen, joka mullistaisi tarinan. Tällä kertaa "mullistava" käänne oli herääminen. Se ei sentään ollut loppuratkaisu, vaan kidutusta pitkitettiin sivulla. Se oli täysin Roopen luonteen vastainen idealtaan sekä kumosi tarinan alun tapahtumat. Piirrokset ovat tasoltaan vaihtelevia. Esimerkiksi missä Roope seisoo viidenneksi viimeisessä ruudussa? Onko hän kadun reunalla?

Kaksisivuinen jatkaa huonoa linjaa. Siinä ei ole ideaa. Se noudattaa vain sattuu ja tapahtuu -linjaa. Juonta ei ole, vaan asiat vain sattuvat tapahtumaan. Lisäksi Pepin lausahdukset olivat hänelle sopimattomia ja tuntuivat siltä, että käsikirjoittaja ei ole yhtään miettinyt niitä, vaan kirjoittanut vain mitä päähän sattuu tulemaan. Hahmojen ajautuminen tarinaan on kuvattu huonosti. Taustaa sentään on.

Vahingoniloa käytetään voimakeinona toiseksi viimeisessä tarinassa. Se ei sovi tarinoille. Ensimmäisenä silmiin pistivät kuitenkin kuvitukset. Heti ensimmäiset ruudut olivat taustattomia sekä yksityiskohdittomia. Neljänneksi viimeinen ruutu on surkeuden huipentuma. Vihreä tausta (taustalla ei mitään kuvaa)! Sininen taivaskin olisi ollut helpompi, varsinkin, kun lähiruuduissa taustana oli käytetty sinistä, johon oli lisätty yksityiskohta tai pari. Tarinan kuvat ovat huonoja, mutta niin on juonikin. Se on kuin huonossa jännityskirjassa. Aluksi jokin asia on todella ihmeellinen, sitten aivan tavallinen tai päinvastainen kuin mitä oli annettu ymmärtää (vrt. sivu kuusi).

Kuvaavaa on, että lopun neljän ruudun tarina on lehden paras - selvästi. Siinä oli hauska ja yllättävä loppuratkaisu. Alkuakaan ei ollut pitkitetty. Taustaa ja yksityiskohtia löytyi kohtalaisesti. Näin pieniin ruutuihin niitä onkin hankalampi tehdä. Tarina kuvaa hahmojen tunteita uskottavasti ja omaa ennakkoluulottoman, ainutlaatuisen idean. Parasta antia lehdessä!

Kokonaisuutena vuoden huonoin numero ja millä erolla! Yhtään hyvää tarinaa ei ollut (neljän ruudun tarinassa ei ollut valittamista, mutta se ei riitä). Kohtalainenkin arvosana oli hankala saavuttaa. Miksi, oi miksi, käytetään lyhyitä tarinoita, joiden taso on melkein aina roskaa? Miksei tähänkin lehteen olisi voinut laittaa kahta 15 sivun tarinaa ja yhtä yhden tai kahden? Jokaiseen lehteen niitä tuskin riittää, mutta tähän ei Aku Ankan pitäisi koskaan alentua! Parin kohtalaisen hyvän numeron jälkeen taso laskee. Saa nähdä, kuinka alas päästään vuoden aikana.

Alle parin 7+
Melkoiset mässäilyt 6+
Hädässä ystävä tutaan 6-
Haku päällä 5+
Raha rauhoittaa 4½
Avutonna 4
Kansi 6+
Keskiarvo 5,5
Keskiarvo kannella 5,6071428571428571...

Tämä vuosi:

Tilastojen kärki ja häntäpää:
Tarinat
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) (9)
...
4½ Raha rauhoittaa (14)
4½ Taloudellista terapiaa (2)
4+ Kyllä Marketta tietää (13)
4 Avutonna (14)

Kannet
8½ (1/2010)
8 (10/2010)
8- (11/2010)
...
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
6+ (14/2010)

Numerot
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,5 (11/2010 kannella)
...
5,7 (2/2010)
5,6071428571428571... (14/2010 kannella)
5,5 (14/2010)

Täydelliset tilastot:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

~kirja
souffleur m
AA 15/2010

Roope-setä: Holtiton hyväntekijä
Pitkästä aikaa ihan hyväkin Roope vs. Milla -tarina. Ei tämä kyllä mikään kovin erityinen tai muista hyvistä Milla-tarinoista poikkeava ollut, mutta yritystä oli selvästi havaittavissa ja jo se lisäsi kiinnostusta koko tarinaa kohtaan. Idea oli hyvä, vaikkei kovin tuore ja muutenkin toteutus oli kaikin puolin onnistunutta. Pidin myös esimerkiksi Tyhjälä-viittauksesta, sillä sekin loi tietynlaista syvyyttä juoneen. Ei tästä oikeastaan mitään sen suurempia epäkohtia löytynyt, hyvähköä jälkeä alusta loppuun. Tosin loppuun odotin jotain monimutkaisempaa ratkaisua, sillä pelkkä taian katoaminen ei oikein vakuuttanut minua. Siihen olisi pitänyt keksiä jotain parempaa, jotta tarina olisi saatu kunnolla pakettiin. Siitä siis vähän miinusta. Tosin viimeinen ruutu oli onnistunut. Kokonaisuutena ihan kelvollista kamaa. 8-

Mikki Hiiri: Aavevankkurit
Mikki-klassikot jaksavat aina piristää, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, ettei Murry ole parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa. Tämäkään ei nimittäin tarjonnut oikein mitään muista samanlaisista tarinoista poikkeavaa ja erityisesti näissä Murryn 1980-luvun sarjoissa onkin havaittavissa kaavamaisuutta. Idea oli tässäkin periaatteessa ihan hyvä, mutta esimerkiksi tunnelma oli jotenkin väsynyttä; tietynlaista jännitystä ei ehtinyt muodostua. Käänteetkin olivat melko kömpelöitä, lukijoille ei edes oikein selitetty, miten Mikki tajusi roistojen suunnitelmat. Kokonaisuutena tämä ei siis napannut juurikaan. Kenties olen itse kyllästynyt Murryyn tällä hetkellä. Mikin mukanaolosta on toki annettava plussaa, mutta mieluummin lukisin esimerkiksi Feriolin mainioita tarinoita, joiden käänteissä on havaittavissa tuoreutta. Muistaakseni julkaisemattomia tarinoita on jäljellä, vaikka laadusta en olekaan varma... 7

Aku Ankka: Kohtalon verkko
Taas tynkätarinoita. Viime aikoina niitäkin on alkanut taas olla lehden sivuilla. Enkä todellakaan ymmärrä, miksi. Tämänkin nimittäin olisi ihan hyvin voinut tiivistää yhteen sivuun karsimalla esimerkiksi ensimmäisen sivun turhat jaarittelut pois. Tällaiset pitkittelyt ja sivumäärien turhat venytykset saavat tekijät näyttämään minun silmissäni vain ammattitaidottomilta vitsin tasosta riippumatta, ei sille mitään vaan voi. Tosin edes vitsi ei ollut tällä kertaa kovin hyvä. Jos toimitus vähentäisi tällaisia tarinoita, Akkarin taso nousisi paljon korkeammalle. Tyngät kuuluvat Ekstraan!

Aku Ankka: Tiskarin polkka
Myös tämä tarina jatkoi Akkarin hieman laimeaa tarjontaa, vaikka olikin kahta edeltäjäänsä parempi. Juoni sinänsä oli ihan toimivaa ja ideatkin välisarjoiksi suhteellisen hyviä, mutta loppujen lopuksi tästä jäi melko neutraali maku suuhun. Ei ärsyttänyt, muttei myöskään erityisemmin ihastuttanut. Kokonaisuutena melko mitäänsanomaton tarina siis, mutta erosi Akkarin muusta tarjonnasta (johtosarjaa lukuunottamatta) edukseen. Ihan luettavaa, muttei mitenkään erityisesti massasta poikkeavaa. 7+

Yhteenveto
Numero oli pientä parannusta viime viikoista, mutta ikävä kyllä vuoden keskitason alapuolella ollaan vieläkin. Parisivuisia tarinoita on alkanut taas olla melkein joka numerossa ja mielestäni ne voisi korvata yksisivuisilla. Eipä mitään sen suurempaa sanottavaa, kokonaisuutena keskiverto läpyskä. 7+

Vuoden keskiarvo tällä hetkellä: http://i43.tinypic.com/2zhmxjs.gif 7,43 ~ (7,45)
souffleur m
16/2010

Aku Ankka: Kukkaiskarkelot
Johtosarja oli tällä kertaa sellaista perustasoa. Idea oli kohtuullisen hyvä ja sen pukeminen tuollaiseen karnevaalimuotoon oli myös ihan mukava oivallus. Tunnelma välittyi lukijalle hyvin ja se syvensi myös koko tarinaa. Siitä huolimatta tämä ei kuitenkaan miksikään erityisen hyväksi tarinaksi lopulta noussut, vaikka luettavaa kamaa olikin. Kaavamaisuutta oli havaittavissa ja käänteetkään eivät loppujen lopuksi kovin erikoisia olleet. Loppuratkaisusta tosin pidin. Kokonaisuutena tosiaan sellaista perustasoa siis; ei erityisen surkeaa, muttei kovin hyvääkään. Olen huomannut, että Vicarin piirtämät tarinat hukkuvat nykyään liian helposti massaan. Tyyli lienee käynyt jo liiankin tutuksi? Sekin saattoi osaltaan lisätä tarinan hieman mitäänsanomatonta vaikutelmaa. Periaatteessa kuitenkin ihan luettava, vaikkakin perinteinen johtosarja. 7+

Pelle Peloton: Salamavoimaa
Jaahas. Nelisivuinen jälleen, mutta vaihteeksi itse Barksilta. Sen takia tämä olikin hieman keskivertoa parempi tynkätarina, mutta Barksin tekemäksi puolestaan keskivertoa huonompi. Universumisekoitus oli ihan raikas juttu, mutta eihän tämä muuten mitään sen erityisempää tarjonnut, jos rehellisiä ollaan. Barksin piirrokset toki loivat tarinaan hyvän tunnelman ja se nostikin hieman käsikirjoituksen arvoa, mutta valehtelisin, jos väittäisin tätä kokonaisuutena mitenkään erityisen hyväksi. Jos nelisivuisia on AIVAN pakko julkaista joka numerossa, mielelläni kyllä lukisin tällaisia vanhoja toivesarjoja, toki. Mutta onko niitä tosiaan pakko julkaista? Nytkin kaksi tämän numeron nelisivuista (+ yksisivuiset) olisi aivan hyvin voitu korvata Barksin 10-sivuisella, joita ei tänä vuonna ollakaan vielä nähty yhtään oman muistikuvani mukaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Jostain syystä toimitus tuntuu olevan jälleen ihan hukassa näiden asioiden suhteen... 7-

Sudenpennut: Villi ystävämme luonto
Ihan mukava Sudenpennut-välisarja, joka oli samalla myös koko lehden paras tarina. Eihän tämäkään mitään elämää suurempaa tarjonnut, mutta yritystä oli selvästi havaittavissa. Sillä pääsee ainakin nykytarinoissa yllättävän pitkälle. Idea oli kaiken kaikkiaan melko mukiinmenevä, vaikkakin tavanomainen ja myös toteutuksessa oli onnistuttu ihan hyvin. Mitään sen suurempia epäkohtia ei löytynyt, mutta eipä myöskään mitään erityisen loistavaakaan. Kokonaisuutena kuitenkin ihan OK välisarja ja sillä tosiaan ylsi tällä kertaa lehden kärkeen. Erottui nelisivuisten massasta.

Roope-setä: Pelastava kevät
Tässä tarinassa oli havaittavissa tahatonta komiikkaa; miten näin pieni vitsi olikin saatu venytettyä peräti neljään sivuun!! Todellinen taitolaji! :D Kolme sivua tästä tarinasta oli pelkkää sähläystä ja jossain sumussa hortoilua, kunnes vasta viimeisellä sivulla päästiin asiaan! Tämä tarina oli tosiaan jo niin väkisinväännetyn venytettyä, ettei naurulta voinut enää välttyä. Mutta ihan vakavasti ottaen: miksi ihmeessä näitä tehdään? Rahan takiako? Vaiko tosiaan tekemisen ilosta? Vinkkinä voin sanoa, että esimerkiksi 10-sivuisilla tarinoilla tienaa enemmän. Niiden lukeminenkin saattaisi kenties olla mielekkäämpää... 6-

Yhteenveto
Olipahan taas vaatimaton numero. Nelisivuiset täyttivät jälleen puolet lehdestä ja eivät ne ainakaan minulle maistuneet tälläkään kertaa. Mihin taso on oikein kadonnut? Vielä pari kuukautta sitten se oli aivan poikkeuksellisen korkealla esimerkiksi viime vuoteen verrattuna. Nyt sitten taas lähestymme niitä aikoja numero numerolta. No, olinkin jo kyllästynyt pelkkään hyvien numeroiden ylistämiseen... 7-

Vuoden keskiarvo tällä hetkellä: http://i43.tinypic.com/2zhmxjs.gif 7,39 ~ (7,43)
Ankka313
Huomasittekos muuten aa lehden 13/2010 kannessa oudon jutun: Ankkalinnassa bensan hinta on todella alhainen! Aku oli laittanut autoonsa 464 litraa bensaa, ja hinta sille vain 400e!! Eli bensan litrahinta Ankkalinnassa noin 0,87e/l. Tai mistäs sitä tietää oliko kuva Ankkalinnasta vai mistä päin maailmaa, mutta kyllä minullekin kelpaisi! Täällä bensan hinta on lähtenyt taas nousuun, ja nykyään joutuu pulittamaan jo 1,4-1,5e/l.
Kreach
Ensi numerossa on Rosan maaginen seikkailusarja Temppeliherrojen kätketty kruunu. Tarina on mainio, mutta turha mielestäni julkaista lehdessä. (Omistan kovakantisen). Ensin Matka keskispisteeseen ja nyt tämä. Miksei paljon tuntemattomimpia Barksin seikkailusarjoja pistetä? Tai edes 10-sivuisia. Nyt kun Rosalta tulee näin paljoa, tuntuu, että joskohan toimituskin on huomannut, että uudet sarjat ovat täyttä kuraa (tai ne lyhyet), että eikö sitten löydy edes uusia, hyviä ja pitempiä sarjoja? Jos asia on näin, tidii ja taskari / Roope-setä linjalle siirtyy meikäläinen. Mutta katsellaan miten vuosi jatkuu. Arvioita kohtapuoliin.
souffleur m
Lehtien arvostelu yksin alkaa lievästi sanottuna tympiä, mutta jospa vielä yhden numeron arvostelisin. Sitten ryhtynen itsekin lakkoilemaan... :)

17/2010

Kuvajainen karkuteillä
Ensireaktioni tästä tarinasta oli, että nytkö ne (kehnohkot) hollantilaiset tarinat alkavat vallata jopa johtosarjaosastoa. Onnekseni kuitenkin sain tällä kertaa yllättyä positiivisesti, sillä tämä tarina oli kaikin puolin ihan luettava alusta loppuun asti! Malliesimerkki siitä, miten hyviä hollantilaistarinat voivat onnistuessaan olla. Käsitykseni mukaan tämä sarja ei ollut mikään maailman tuorein, mutta silti siinä oli paljon melko raikkaita ideoita ja elementtejä, joita ei tanskalaistarinoistakaan aina löydy. Toteutuskin oli kaikin puolin onnistunutta ja myös Colomerin piirrokset olivat yleisilmeeltään sujuvia, vaikkakin muutamat ilmeet ja lähikuvat eivät niitä maailman parhaimpia välttämättä olleetkaan. Kokonaisuutena tämä tarina oli siis sangen positiivinen yllätys. Aluksi odotin tästä katastrofia. Piristävää vaihtelua hieman kaavamaisten tanskalaisjohtosarjojen ohella, vaikkei niissäkään mitään vikaa varsinaisesti ole. 8

Sumussa tähtihumussa
Mielestäni tämä oli oivallinen välisarja. Kenties idea kolmen ankanpojan esiintymisestä yhtenä oli jo aiemminkin nähty, mutta näin toteutettuna en ideaa muistanut aiemmin lukeneeni. Se toikin tarinaan monia kohtia, jotka olivat mieleeni. Erityisesti alusta pidin. Oikeastaan loppua kohden tämä lässähtikin hieman; tuollainen tappelu oli varsin tyypillinen ratkaisu tällaiselle tarinalle. Siitä huolimatta ihan hyvä maku tästäkin suuhun jäi, arvosana kallistuu paremmalle puolelle. Kasiin en kuitenkaan viitsi sitä nostaa, sillä kokonaisuutena tämä olisi kaivannut vielä aavistuksen hiontaa. Tosiaan sitä loppuratkaisua ja myös piirroksia olisi voinut vielä parantaa. Luettavaa kamaa tämä kuitenkin oli. 8-

Temppeliherrojen kätketty kruunu
Yhdyn kyllä Kreachiin siinä mielessä, että Rosaa on taas viime aikoina julkaistu melko paljon ottaen huomioon sen, ettei hän ollut mikään maailman tuotteliain ankantekijä (laatu korvaa määrän). No, mikäs siinä, jos toimitus haluaa julkaista koko tuotannon kerralla. Kuitenkin niin toimituksen, kuin lukijoidenkin pitäisi jo ymmärtää, että Rosa meni jo, eikä uusia tarinoita enää tule.

Tämä tarina kuuluu niihin, joita en ole erityisen paljon lukenut kovakantisen puuttuessa. Totta puhuakseni en muistakaan tästä tarinasta juuri mitään, joten kokonaisuutena en tätä voi nyt arvostella. Ehkä niin onkin parempi... Tämä ensimmäinen osa oli lähinnä pelkkää johdattelua, josta oli hankala sanoa oikein mitään. Ideasta pidin ja myös Jäämerellä vierailu oli mieleeni. Piirroksistakin on sanottava sen verran, että Rosan 2000-luvun jäljestä pidän erittäin paljon. Jälki on pehmeää ja esimerkiksi päiden koko verrattuna pyrstöön on sopiva (muistaakseni Rosa itsekin Elämä ja teot -sarjan(?) yhteydessä sanoi tehneensä niistä silloin melko samankokoisia). Kokonaisuutena ihan hyvä aloitus tarinalle tämä ensimmäinen osa. Uskon, että vasta seuraavissa osissa tämä puhkeaa kunnolla kukkaan. Niitä odotellessa annan nyt tälle arvosanan, jota mitä todennäköisimmin tulen vielä nostamaan. 9-

Yhteenveto
Tämänkertainen Akkari palautti hieman uskoani lehden nykytasoon. Oikeastaan tämä numero oli jopa erittäin hyvä! Ilman Rosaakin. Keskiarvo ylsi vuoden parhaaksi yhdessä yhdeksännen numeron kanssa. Tällaisia numeroita siis lisää, toimitus! Alamäki päättyi vihdoinkin, mutta kuinka pitkäksi aikaa? No, toivotaan parasta... 8+

Vuoden keskiarvo tällä hetkellä: http://i44.tinypic.com/c70c4.gif 7,44 ~ (7,39)
Kääk13
Minä olen sellaisilla linjoilla, että Don Rosaa kuten Carl Barksiakin saa tulla uusintana , mutta määrää voisi todellakin karsia.
Viime syksy siitä hyvä esimerkki. Kolme Rosa-tarinaa joista peräti kaksi jo julkaistu Aku Ankka-lehdessä. Vaikka siinä yhdessä nyt olikin YKSI erilainen ruutu.

Omasta mielestäni ihan hyvä julkaisutahti voisi olla kaksi/kolme tarinaa vuodessa. Vaikkapa yksi jo lehdessä julkaistu ja yksi lehdessä julkaisematon. Tai Kaksi lehdessä julkaistua ja yksi lehdessä julkaisematon, niin, että jää matskua hieman jatkoakin ajatellen, muttei sillä tavalla, että sama tarina uusittaisiin liian pian.
Kyllä se 15 vuotta voisi ihan hyvin olla alarajana uusintajulkaisussa. "Paino-ongelmia" tarinassa väliä oli 13 vuotta kuun taas "Matka maan keskipisteeseen" tarinan lehdessä uudelleen julkaisun väli on se mainitsemani 15 vuotta johon olen ihan tyytyväinen. Se, että näitä tarinoita julkaistaan n. 10 viikon välein alkaa hieman tympiä. Muissa maissa julkaistaan uusintana Brancaa ja Vicaria. Miksei Suomessakin heidän ja muiden taitavien taiteilijoiden tarinoita voisi uusia myös useammin?0 Tai ei sanota useammin, vaan vaikka osaksi näiden Rosa-tarinoiden tilalla.

Ja mitä mieltä olen uusimmasta Aku Ankasta?

Mielestäni Hollantilais-johtiksia saisi julkaista useammin. Todellakin kaavamaiset Egmont-sarjat alkavat tuntua jo melko tunkkaisilta vaikka mukaan on ihan ja yllättävänkin hyviä tarinoita mahtunut.
Tupu, Hupu ja Lupu sarja oli juonellisesti ottaen varsin onnistunut vaikka toikin mieleen erään Massarolin(?) piirtämän koulunaloitustarinan jossa ankanpojat koettavat höynäyttää uutta luokanopettajaansa esiintymällä yhtenä oppilaana. Piirrokset eivät sen sijaan olleet erityisen ihmeelliset vaikka toki ihan hienot.
"Temppeli herrojen kätketty kruunu"-sarjan olen lukenut kerran joskus sen kovakantisen ilmestymisen aikoihin. En muista sarjasta juurikaan joten mielenkiinnolla odotan kakkososaa.
souffleur m
AA 18/2010

Kansi oli mielestäni poikkeuksellisen hieno. Siinä oli sopivasti vauhdikkuutta ja ideaakin. Myös itse piirrokset olivat kaiken kaikkiaan onnistuneita, eikä värimaailma ollut liian räikeä. Peruskansien parhaimmistoa.

Puolimielistä menoa
Egmont-johtosarja tarjosi tällä kertaa tosiaan melko tavanomaista ja kaavamaista menoa. Idea kahden samanlaisen henkilön sekoittumisesta ei ollut kovinkaan tuore, kuten eivät käänteetkään. Esimerkiksi loppu oli pieni pettymys; sinänsä ihan jännittävä tilanne laukesi, kun Iines pääsi aivan sattumalta vapaaksi. Odotin käsikirjoittajalta jotain omaperäisempää ratkaisua, se kun olisi saattanut piristää kokonaisuutta muutenkin. Kaikesta huolimatta tarinasta löytyi ihan hyviäkin kohtia. Huumoria oli sopivasti ja esimerkiksi skootterit ajoneuvoina toivat mukavaa vaihtelua ainaisten autojen sijasta. Myös Feriolin piirrokset olivat onnistuneita ja ne saivat koko tarinan näyttämään melko laadukkaalta. Ko. herra lieneekin suosikkini Akkarin nykypiirtäjistä. On kuitenkin harmillista, miten hän tuhlaa taitojaan tällaisiin keskitien tarinoihin. Haluaisin nähdä häneltä välillä esimerkiksi jonkun Mikki-jatkiksen, tosin ensimmäiseksi tarvittaisiin hyvä käsikirjoitus... 7+

Ihailijakerho
Tämä oli ihan mukava, vaikkakin hieman perinteinen välisarja. Yritystä oli havaittavissa ja idea ihailijakerhosta vaikutti ihan onnistuneelta, vaikkei periaatteessa miltään maailman tuoreimmalta. Voisi nimittäin kuvitella, että samanlaisia tarinoita on jo aiemminkin tehty, vaikken itse mitään yksittäistä esimerkkiä osaakaan nyt mainita. Siitä huolimatta kokonaisuus vaikutti ihan hyvältä ja tuoreeltakin. Toisaalta niitä huonoja puoliakin löytyi, esimerkiksi tuo kolikon katoaminen oli melko ennalta-arvattava käänne ja laimensi hieman loppua, vaikka viimeinen ruutu olikin hauska. Ihailijakerhon ympärille olisi kieltämättä voinut kehitellä jotain monimutkaisempaa juonta. Siitä huolimatta tämä täytti paikkansa välisarjana ihan hyvin ja oli mielekästä luettavaa. Myös piirroksista pidin, mielestäni niissä oli hieman klassinen vaikutelma, joka ei kuitenkaan häirinnyt tai vaikuttanut mitenkään väkisinväännetyltä. Kokonaisuutena siis tasaisen hyvä, jokseikaan mikään tajunnanräjäyttävä, tarina.

Temppeliherrojen kätketty kruunu
Rosan tarina jatkui ja tässä toisessa osassa alkoi jo hieman tapahtuakin. Päällimmäisenä mieleen jäi tuo voodoo-kohellus, jossa oli hauskasti sekoitettu huumoria ja jännitystäkin. Oikeastaan se olikin ainoa kohta, jonka tästä tarinasta etukäteen muistin. Myös muut kohdat olivat ehtaa seikkailua, jonka Rosa oli toteuttanut kiitettävästi. Piirrosten luoma tunnelma ja kaikki faktatiedot, joiden eteen Rosa oli selvästi nähnyt vaivaa, olivat jälleen erittäin onnistuneita. Siitä huolimatta myönnän, että aivan täysin tarina ei ole minulle vielä auennut. Kokonaisuus vaikuttaa kaikesta laadukkuudestaan huolimatta hieman hajanaiselta, eikä yllä niiden Rosan legendaarisimpien tarinoiden tasolle. Mutta toisaalta, tarviiko niin aina käydäkään? Eihän tarina miltään huonolta nytkään vaikuttanut ja voihan seuraavassa osassa käydä vielä vaikka mitä. Tällä kertaa kuitenkin tyydyn nostamaan arvosanaa vain yhdellä plussalla, enkä tiedä, nouseeko se siitä enää. 9

Yhteenveto
Kaikin puolin melko hyvä numero. Uudet tarinat eivät olleet aivan yhtä hyviä, kuin viime viikolla, mutta kokonaisuuden suhteen oli jälleen onnistuttu. Kolmen tarinan lehtiä toivoisin paljon tulevaisuuteenkin, totta kai myös vähempikin kävisi. Hieman taas mietityttää, mitä tasolle käy, kun Rosan jatkis päättyy. Itse pitäisin mielekkäimpänä vaihtoehtona uuden, mutta mielellään Suomessa julkaisemattoman jatkiksen aloittamista mahdollisimman pian. No, saa nähdä, mitä toimitus on keksinyt. Tämä numero ylsi vuoden toiseksi parhaaksi. Ei siis mitään valittamista tällä hetkellä... 8

Vuoden keskiarvo tällä hetkellä: http://i44.tinypic.com/c70c4.gif 7,47 ~ (7,44)
souffleur m
19/2010

Akun viimeinen tapaus
Johtosarja oli mielestäni ihan hyvä. Periaatteessa idea ei ollut mitenkään erikoinen ja varmastikin tällaisen melko yksinkertaisen tarinan tekeminen saattoi olla itse käsikirjoittajalle melko helppoa. Siitä huolimatta idean ympärille oli rakennettu kaikin puolin sujuva tarina, josta löytyi hauskoja käänteitäkin. Sanoisinko, että tämä oli sellainen tyypillinen Aku uudessa ammatissa -tarina, joka kuitenkin oli onnistuttu kuvaamaan hieman eri näkökulmasta, mikä taas loi vaihtelua käytettyyn juonikuvioon. Pidin myös siitä, että alkua lukuunottamatta tapahtumapaikka pysyi suhteellisen samana, sillä sekin loi tarinaan lisää tunnelmaa. Siitä huolimatta huonojakin puolia mahtui mukaan; esimerkiksi loppuratkaisu oli aivan liian tyypillinen. Tarinan kuvaan olisi sopinut paremmin, jos Aku aivan vahingossa olisikin osunut oikeaan ja saanut kunnioitusta osakseen. Sitten lopuksi hän olisi itsevarmana jatkanut etsivän töitään, huonolla menestyksellä, tjsp. Oikeastaan pidinkin tästä jopa liian paljon, sillä samanlaisia tyypillisiä kohtia oli havaittavissa muutenkin, kun tarkemmin ajattelee. Liukuhihnamaisuus näkyi hieman läpi ja jos se olisi saatu poistettua, tarina olisi ollut hyvä. Nyt se jäi hyvähköksi.

Unohdetut sankarit
Kuluneella viikolla olen tullut jälleen lukeneeksi mm. Rosan Talon kokoinen vastustaja -tarinan ja en voi muuta sanoa, kuin sen, että tylsältä tämä vaikutti sen jälkeen. Tällä hetkellä olen toden totta aivan erityisen kyllästynyt tällaisiin Karhukopla-tarinoihin, joissa he eivät ole Roopen riesana. Siitä lienee jo kauan, kun niin on käynyt viimeksi. Tokihan tässä tarinassa oli ihan hyvä juoni ja ideakin, mutta silti tällainen tunarointi alkaa vaan olla niin nähty juttu. Sen takia tästä ei jäänytkään mieleen mitään erityistä mainittavaa, kokonaisuutena inhottavan neutraali kokonaisuus. Seuraavan Karhukopla-tarinan toivoisin olevan sellainen, jossa karhuveljekset olisivat kehitelleet aivan äärettömän etevän juonen Roopen rahojen viemiseksi, jolloin ankat joutuisivat suureen pinteeseen. Sitä odotellessa tämä tarina saa minulta seiskan. 7

Temppeliherrojen kätketty kruunu
Kuinka ollakaan, tässä viimeisessä osassa tarina alkoikin saada juuri niitä aiemmin kaipaamiani mielenkiintoisia piirteitä osakseen ja loppujen lopuksi melko mukava paketti tästä lopulta tulikin. Toimintaa oli mukavasti ja esimerkiksi tuo päivämäärän heittäminen muutamalla päivällä oli täsmälleen sellainen monimutkainen käänne, jota loppuun toivoinkin. Melko hyvä maku tästä siis suuhun jäi, vaikken arvosanaa lähdekään enää nostamaan. Viimeisellä sivulla oli muuten hieno viittaus siihen omasta mielestäni kaikkien aikojen parhaimpaan ankkatarinaan... 9

Yhteenveto
Keskiarvosanojen suhteen suunta on jälleen alaspäin, mutta eipä tämäkään numero vielä mikään maailman huonoin ollut. Johtosarja oli loppujen lopuksi sellaista "ihan kiva" -kamaa, välisarja puolestaan melko neutraalia. Rosan jatkis pelastikin jälleen paljon ja sen vuoksi numero kallistui hyvän puolelle. Mutta mitäs nyt, kun jatkis päättyi... 8-

Vuoden keskiarvo tällä hetkellä: http://i44.tinypic.com/c70c4.gif 7,49 ~ (7,47)
akuankka1313
Uusimmassa Karhukopla-tarinassa näyttää ilmiselvästi siltä, että 176-761:ltä amputoidaan käsi. Mihin tämä sarjakuvamaailma onkaan menossa? :-O
souffleur m
N:o 20/2010

Tornadonkesyttäjä
Mukavaa nähdä johtosarja mainion Akustuksen aarteen tekijöiltä. Samalle tasolle tämä ei kyllä AIVAN yltänyt, mutta ihan hyvä tämä noin kokonaisuutena oli. Selvästi tarinaan oli pyritty luomaan uudenlaisia ideoita ja siinä missä viime viikon johtosarja, myös tämä pyrki kuvaamaan Akun töitä aavistuksen huonommassa valossa, mikä antoi myös osaltaan puhtia koko jutulle. Olisin tosin odottanut, että Akun "kesyttämät" tornadot olisivat lopussa muodostaneet valtavan kaaoksen, sillä nyt ne ikään kuin unohdettiin tarinan edetessä. Mutta eipä se kovinkaan suuri haitta ollut, sillä tuho tuli lopussa kuitenkin. Se vain vaikutti sellaisenaan hieman väkinäiseltä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin pidin tästä sarjasta, käytetyn juonikuvion ympärille oli jälleen saatu ihan mukavia ideoita, eikä lukeminen tuottanut erityisempiä vaikeuksia. Piristävää oli myös se, kun Akun päätyminen uuteen ammattiin näytettiin lukijoillekin. Miinusta tulee kuitenkin hieman siitä, ettei tarina kokonaisuutena ollut siitä omaperäisimmästä päästä. Jotenkin tällaiset Aku uudessa ammatissa -sarjat ovat myös alkaneet kyllästyttää... 8-

Viidakon varjoissa
Mikin näkeminen välisarjan päähenkilönä oli sinänsä ihan positiivinen yllätys ja pidin myös siitä, että tarina oli ikään kuin jatko-osa juuri näille numeroiden 32/98, 26/02 ja 4/06 sarjoille. Eri tarinoiden välinen jatkuvuus lisää ainakin omaa mielenkiintoani yleisestikin. Siitä huolimatta itse tarina olisi voinut olla parempikin. Eihän se nytkään mikään erityisen huono ollut ja ideaa oli havaittavissa, mutta silti kokonaisuus jäi hieman hiomattomaksi. Erityisesti piirrokset lisäsivät kyseistä vaikutelmaa, sillä esimerkiksi varjoitukset puuttuivat miltei kokonaan. Muutenkin osa käänteistä oli melko ennalta-arvattavia ja naispahis oli hahmona juuri siitä tyypillisimmästä päästä. Toki myös hyviäkin hetkiä mahtui mukaan, loppuratkaisu esimerkiksi oli melko kekseliäs. Silti kokonaisuus ei mikään tajunnanräjäyttävä ollut, loppujen lopuksi melko neutraali. Plussaa kuitenkin tosiaan siitä tarinan jatkuvuudesta ja lopusta.

Yllättävä ehdokas
Tällaiseen numeroon olisi juuri odottanut jonkinlaista jatkosarjan tynkää, mutta periaatteessa jo sekin kelpasi, ettei parisivuisten linjalle lähdetty. Myös tämä tarina oli melko neutraali; lukeminen ei tuottanut vaikeuksia, muttei myöskään innostanut siihen toiseen lukukertaan. Yleisilme vaikutti kuitenkin melko hyvältä ja käänteetkin kelpasivat ottaen huomioon melko tavanomaisen idean. Loppu puolestaan oli siitä tyypillisimmästä päästä. Kokonaisuutena siis tosiaan melko tavallinen tarina, joka ei ollut pohjanoteeraus, muttei mikään maailman paraskaan. Mieluummin olisin kyllä lukenut jatkosarjan aloituksen tämän tarinan sijasta. 7+

Yhteenveto
Muutaman ihan hyvän numeron jälkeen vuorossa oli sellainen peruslehti. Suunta oli koko ajan laskeva, mutta seiskaa ei alitettu kertaakaan. Siitä huolimatta jäin kaipaamaan kokonaisuuteen jotain koukkua, mutta tähän oli tällä kertaa tyytyminen.

Mummo-tarinasarja vaikuttaa muuten melko mielenkiintoiselta. Mukavaa, jos Mummostakin yritetään tehdä itsenäisempää hahmoa. Saas nähdä, jääkö se pelkäksi yritykseksi. Odotukset ovat kuitenkin korkealla, jos Korhonen on tosiaan tekijänä?

Vuoden keskiarvo tällä hetkellä: http://i41.tinypic.com/j10klc.gif 7,49 ~ (7,49)
Parooni
Nro 21/2010

Ankkapoppia
Oli oikeastaan ajan kysymys, milloin Akkari tunkee nokkansa tähänkin aikamme ilmiöön...
... mutta tarina itsessään ei ole mikään tekemällä tehty irvailutuote, vaan oikeinkin hyvä Akun ja Hannun välinen voimien mittelö. Jo kilpailun alussa lopputulos ei tule yllätyksenä (pojat siis voittavat), mutta varsinainen yllätys onkin loppukäänne, jossa Akun huijausyritys kostautuu Hannun onnenpotkuna. Hupaisia käänteitä piisaa halki tarinan, joista mainittakoon jo Akun muuttuminen mestarilaulajaksi flunssan ansiosta. Muutoin hauskan tarinan suomentajalla taisi olla hieman ideaköyhää aikaa tämän tarinan parissa, sillä laulusuomennokset eivät muutaman oivaltavan yksityiskohdan ohella yllä ankkakäännösten aateliin.

Nälkäisen varkaan tapaus
Mummon mysteerit vaikuttaa aloitussarjan perusteella toimivalta idealta, mutta toivon mukaan Korhonen kehittelee muunkinlaisia juonenkulkuja, jottei joka tarina olisi nyt nähdyn kaltainen lukijan ratkaistavaksi jäävä mysteeri. Neiti Marple on ilmeinen esikuva tälle tarinalle, ja toivottavasti Korhosen käsikirjoitukset kasvavat esikuva-Christien mittoihin.

Ryhmäalennus
Sander Gulienin tarinat on melko säännöllisesti tullut torpattua Disney-tarinoiden pohjasakkana, mutta nyt Gulien yllätti saamalla aikaan idealtaan ja piirrosjäljeltään hyvän vitsisarjan. Jälleen uusi puoli Roopen pihiydestä tulee esille, ja sarja olisi tämmöisenään ollut kelvollinen jo Barksin Roope-vitsisarjana.

Taidetta koteihin
Myöhemmässä Gonzalesin tarinassa ei ole enää Bill Walshin käsikirjoitusten kaltaista surrealistisuutta ja absurdia päättömyyttä. Siitäkin huolimatta perusmukava Mikki-lyhäri.

Golftaituri
Tämä tarina oli itselleni tuttu jo lapsuudesta, 1980- ja 90-luvun vaihteen Aku Ankan toivesarjana. Jo silloin tarina kiehtoi, ja nostaisin tämän yhdeksi parhaimmista Barksin 10-sivuisista. Akun lapsenomainen usko omiin kykyihinsä naurattaa, ja lopun yllätyskäänne on yksi parhaimmista Hannun onnenpotkuista. Kokonaisuutena Barks onnistuu jälleen ottamaan kaiken ilon irti varsin arkisesta ympäristöstä ja tapahtumasarjasta.

Rapatessa roiskuu
Ei missään nimessä Karp-Taliaferro-parivaljakon parhaimpia tai oivaltavimpia töitä, mutta onnistuu kuitenkin päämäärässään tehdessän lopussa hymynkareen huulille.
souffleur m
Nyt täytyy taas vaihteeksi kehua viime numeroiden melko hyvää tasoa. ;) Seitsemässä peräkkäisessä numerossa on ollut kolme tarinaa, mitä pidän juuri sinä sopivimpana määränä ja muutenkin yritystä on ollut toimituksen osalta havaittavissa nyt alkukevään hieman huonompien lehtien jälkeen.

Tosin itse tarinoihin kaipaisin edelleen hieman enemmän räväkkyyttä. Esimerkiksi uusimman numeron johtosarja oli täynnä ennalta-arvattavuutta ja käänteet olivat siitä tyypillisimmästä päästä. Ihan hyvin tehty tarina sekin periaatteessa oli, mutta siitä olisi voinut saada paljonkin enemmän irti. Jatkosarjan suhteen oltiinkin jo paljon oikeammilla teillä, vaikka sekin olisi ollut pidempänä vielä parempi, sillä idea oli mainio. Nyt Aku ja Roope vain käväisivät labyrintissa ja Ankkotauruskin taltutettiin varsin vaivattomasti. Silti jatkosarjat ovat jo itsessään hyvin piristäviä ja yhä edelleen toivoisin niitä mahdollisimman paljon lehteen. Hollantilainen välisarja puolestaan oli koko numeron omassa genressään onnistunein tarina. Samanlaisia sarjoja toivoisin myös julkaistavan enemmän, tosin valikoiden, sillä hollantilaisten tarinoiden joukkoon mahtuu myös monia kelvottomia tarinoita. Niistä saimme esimerkiksi viime vuonna nauttia...

Saapa nähdä, lähteekö taso taas laskemaan tämän viestin lähettämisen jälkeen. Tuurini huomioon ottaen se ei nimittäin olisi yhtään yllättävää. ;D
Kääk13
Minustakin uusimmat akkarit ovat olleet oikein kelpo kamaa. Erityisesti olen pitänyt tämän vuoden jatko-sarjoista.
Niin, ovathan Rosatkin hyviä, mutta meinaan vieläkin enemmän kahta muuta jatkista. Vaikka tämä uusinkin oli vain kaksi-osainen niin siinä oli jälleen kerran yritystä ja seikkailua. Sitähän pitää kunnon jatkiksessa olla. Mukava viittaus myös Aku Ankan aikamatkustus-tarinasarjaan käyttää samaa aikakonetta kuin tarinasarjassa ja selittää sen poissa olo laitteen rikkinäisyydellä. Ankkotauros oli kanssa ihan OK keksintö normin Minotauroksen tilalle, mutta piirroksellisesti "hahmo"(olento olisi ehkä oikeampi ilmaisu?) se näytti melko ontuvalta.

Loppupeleissä olen kuitenkin varsin tyytyväinen jälleen kerran uuteen Aku Ankkaan ja sen tarjontaan.
akuankka1313
Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että Akkari tarvitsee vanhoja käsikirjoittajia takaisin laatimaan huipputarinoita. Noel van Hornin surrealistisia käsikirjoituksia oli vielä pari vuotta sitten runsaasti, mutta nyt ei ollenkaan. Samoin on Andreas Philin käsikirjoitusten laita (vaikka tänä vuonna olikin yksi käsikirjoitus, se oli valitettavasti minitarina).
Myös muissa julkaisuissa sellaisien helmien kuin Henning Kuren, Rune Meiklen, Guido Martinan, Luciano Bottaron, Caterina Mognaton, Allan Riisin, Antonella Pandinin, Stefan Pertuchan tai Dave Rawsonin tuotoksia ei ole julkaistu.

Taidan surrealistina olla vain yksin ajatusteni kanssa...