3/09
Liukasta luikua
Hyvä johtosarja. Tätä tasoa kun johtosarjat olisivat jatkuvasti olisin tyytyväinen. Nykyään on kuitenkin todella vaikea saada tehtyä uusi sarja, joka yltää kiitettävään numeroon eli hyvän lukukokemuksen McGrealit loivat ja kiitokset siitä. Toivossa elän silti, että jokin uusikin sarja vielä sen kiitettävän rajan rikkoo. 8-
Vaarallinen lelu
Minusta tämä on Barksin parhaita. Käsikirjoitus + suomennos ovat sarjakuvien aatelia ja omaperäinen juoni. Harmi että piirrokset eivät ole aivan tarpeeksi yksityiskohtaiset minun makuuni, jonka vuoksi joudun pudottamaan numeroa. Toisaalta on se selkeyskin hyvä asia. Upea tarina. Kreachilta muuten hyvä pointti, että mitä jos sarjojen tekijöitä vaihdettaisiin olisiko sillä merkittävä vaikutus numeroihin? Pakkohan se on myöntää, että klassikot ja tiettyjen tekijöiden tarinat saavat varmasti parempia numeroita, mutta niin se vaan on että aika kultaa muistot ja kun ne klassikkoasemaan nousevat siellä ne suuren yleisön silmissä myös pysyvät. Ei reilua, mutta niin se vain menee. Vaarallisen lelun numero: 9½
Taideväärennös osa 1
Hyvä aloitus ensimmäiselle numerolle ja Koplakin mukana jossain järkevässä ja hyvänoloisessa tarinassa. Seuraavan numero lienee vähän huonompi, mutta tälle: 8-
Kokonaisuus
Lehden rakenteesta tulee plussaa, sillä tämä on loistavasti kasattu lehti. Edelleen näyttää hyvältä tämän vuoden osalta. 8½
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
Kirjoittaja
Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti
(1067 viestiä)
Crosby
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 616 -
15.01.2009 klo 10:26:35
Karhula
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 617 -
16.01.2009 klo 17:46:38
Akkari 3/09
Aku Ankka: Liukasta luikua
Hauskahko johtosarja, johon Vicarin piirrokset sopivat erinomaisesti. Hauskahko hässäkkäkin lopulta syntyi. Tavallista parempi johtosarja. 8,00
Aku Ankka: Vaarallinen lelu
Jälleen Barksia! Hoottikata, hoottikata! Mahtava sarja kokonaisuutena oli. Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka Barks osaa saada tarinaan sitä kunnon loistokkuutta ja hauskoja vitsejä. Ehdottomasti nosti todella lehden arvosanaa. 9,50
Karhukopla: Taideväärennös (1.osa)
Luulin ensin tavalliseksi lyhäriksi KK tyngäksi, mutta sain hämmästyä, kun lopussa lukeekin jatkuu ensi numerossa. Olisi tarinan kyllä voinut tuohonkin jättää, mutta ihan kivahan on tietää miten vielä käy. Tavallista parempi nyky-kopla sarja kuitenkin. Ensi vaikutelma on ihan kelvollinen. 7,50
Kokonaisuus
Hyvä lehti jälleen. Tällä kertaa lehdessä oli erittäin hyvä fiilis päällä ja kiva nähdä jälleen Barksiakin! 8,25
Aku Ankka: Liukasta luikua
Hauskahko johtosarja, johon Vicarin piirrokset sopivat erinomaisesti. Hauskahko hässäkkäkin lopulta syntyi. Tavallista parempi johtosarja. 8,00
Aku Ankka: Vaarallinen lelu
Jälleen Barksia! Hoottikata, hoottikata! Mahtava sarja kokonaisuutena oli. Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka Barks osaa saada tarinaan sitä kunnon loistokkuutta ja hauskoja vitsejä. Ehdottomasti nosti todella lehden arvosanaa. 9,50
Karhukopla: Taideväärennös (1.osa)
Luulin ensin tavalliseksi lyhäriksi KK tyngäksi, mutta sain hämmästyä, kun lopussa lukeekin jatkuu ensi numerossa. Olisi tarinan kyllä voinut tuohonkin jättää, mutta ihan kivahan on tietää miten vielä käy. Tavallista parempi nyky-kopla sarja kuitenkin. Ensi vaikutelma on ihan kelvollinen. 7,50
Kokonaisuus
Hyvä lehti jälleen. Tällä kertaa lehdessä oli erittäin hyvä fiilis päällä ja kiva nähdä jälleen Barksiakin! 8,25
Mikko M
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 618 -
21.01.2009 klo 18:31:37
AA 2009 - Lehti nro 4
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Hyvin perinteinen keskivertotarina, mutta viihdyttävällä toteutuksella. Tarinan repliikit oli joko nokkelasti suomennettu tai sitten Gilbert oli tapansa mukaisesti käyttänyt parasta osaamistaan niitä keksiessä. Toisin kuin McGrealeilla, Janet Gilbertin käsikirjoituksien repliikit erottuvat pikemminkin nerokkuudellaan kuin omaperäisellä typeryydellään. Tämä tarina on peruskaavalla hyörivä tavisjuttu, mutta, kuten sanottu, tarina on toteutettu oivallisesti, ottaen huomioon kuinka yksinkertaista konseptia tarina hyödyntää. Tarina saattaisi ansaita 8-:n, mutta tekniset puolet eivät tuo esille mitään uutta ja erikoista. Tarinan vahvin puoli on kaavojen hyödyntäminen sulavasti ja itse tarinallisuus. Varsin kelvollinen perusjuttu.
Arvosana: 7,50
Leenu, Liinu & Tiinu: Levoton lastenvahti
Tarinassa on jonkin verran potentiaalia sen käytetyn, mutta nerokkaaksi havaitun, kaavan vuoksi. Sitä ei vain hyödynnetä tarpeeksi räväkästi. Alkuasetelma on kelvollinen ja juoni on alusta alkaen kiinnostava vaikkei millään tavalla erikoinen. Tarinan juonen kuljetustapa on tuttu, mutta, kuten sanottu, yleensä kyseinen juonikuvio on toteutettu laadukkaasti. Sisällön niukkuus ei ollut tälle tarinalle edullinen juttu. Tarina saattaisi ansaita melko varman keskivertoarvosanan, mutta hieman liian heikoksi jää. Tarina sisältää muutamia hauskoja kohtia, mutta samalla kaavalla on toteutettu paljon parempiakin juttuja. Tässä tarinassa kaikki potentiaali on hukutettu hiomattomuuden vuoksi, mikä on valitettavaa. Paremmalla toteutuksella tämä tarina olisi ehdottomasti lehden paras juttu ja arvosanaltaan ehdottomasti keskivertoa parempi.
Arvosana: 7,00
(tässä välissä olevaa Tiku & Taku-tarinaa en arvostellut johtuen omista arvosteluteknisistä periaatteistani)
Karhukopla: Taideväärennös osa 2
Tarinan ensimmäinen puolisko jätti tyhjentävän olon, mutta lopputulos ei ole kyllä toteutukseltaan sitä mitä tarinalta olisi halunnut. McGrealeilla on useampiakin tarinoita, joissa Karhukopla lavastetaan rikoksesta. Tämä ei olisi mikään ongelma, jos toteutus olisi joka kerta oivallisempi. Tässä tarinassa jopa tapahtumiin kohdistuvat ratkaisut ovat identtisiä kuin joissain muissa McGrealin Karhukopla-jutuissa! Jopa loppuratkaisun kaava oli täsmälleen samanlainen kuin käsikirjoittajatiimin tavallisissa Kopla-tarinoissa vaikka tapahtumat olivatkin sitten entistä köyhemmin rakenneltuja. Tarina oli loppujen lopuksi hyvin merkityksetön ja alun nokkela juonenkuljetus kaatuu välittömästi toisen osan myötä. Jos ensimmäisen osan käänteet eivät olleet tarpeeksi ennalta-arvattavia, niin loppuosion ratkaisu oli kaikessa ennakoitavuudessaan hyvin mauton. Kokonaisuutena tarina on melko peruskauraa. Tämän loppuosan häkellyttävien kierrätyselementtien takia miinustin arvosanasta neljäsosan. Karhukopla ei ole koskaan ollut minusta hyvä joukkio niin hahmoina kuin tarinallisilta ominaisuuksiltaan. On todella typerää, että Ankka-lehdessä edes julkaistaan näin paljon tällaista roskaa. Tuntuu, että sitä tungetaan lehtiin vain, koska sitä on saatavilla niin hyvin. Tämä lienee karu totuus. Karhukopla-tarinoilla ei näemmä saada enää muuta esitetyksi kuin läpikuluttuja ideoita ja keskikertaista toteutusta. Uudemmalle lukijalle tarina on todennäköisesti keskiverto tai sitäkin parempi. En voi kuitenkaan käsittää, kuinka tarinan loppuosassa on käytetty täsmälleen samaa tarinarunkoa, jota McGrealit ovat käyttäneet aikaisemmin. Tämä on kolmas kerta, kun havaitsen näinkin röyhkeää kierrätystä ja tämä on kenties niistä kaikista ärsyttävin tapaus. Niin, oli tarinassa hyviäkin puolia. Niitä olisi vain saanut olla hiukan verran enemmän.
Arvosana: 6,75
Conclusion
Aika peruslehti. Janet Gilbertin tarinat ovat useimmiten viihdyttäviä, kuten tässäkin tapauksessa. Lehteä lukiessa asenteeni oli kerrankin positiivinen tarinavalikoimaa kohtaan. Ainoa asia, joka tuntui turhalta, oli alun kysymysnurkkaus, jossa kysyttiin uskomattoman tavallisia kysymyksiä. Ottaen huomioon, että ihmiset, jotka kysymykset kysyivät, käyttivät todennäköisesti Aku Ankan nettisivuja, joten esitettyihin kysymyksiin olisi äärettömän helposti löytynyt vastaukset saman sivuston Akupediasta. He, jotka eivät nettiä käytä, saavat kuitenkin oivallisesti €
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Hyvin perinteinen keskivertotarina, mutta viihdyttävällä toteutuksella. Tarinan repliikit oli joko nokkelasti suomennettu tai sitten Gilbert oli tapansa mukaisesti käyttänyt parasta osaamistaan niitä keksiessä. Toisin kuin McGrealeilla, Janet Gilbertin käsikirjoituksien repliikit erottuvat pikemminkin nerokkuudellaan kuin omaperäisellä typeryydellään. Tämä tarina on peruskaavalla hyörivä tavisjuttu, mutta, kuten sanottu, tarina on toteutettu oivallisesti, ottaen huomioon kuinka yksinkertaista konseptia tarina hyödyntää. Tarina saattaisi ansaita 8-:n, mutta tekniset puolet eivät tuo esille mitään uutta ja erikoista. Tarinan vahvin puoli on kaavojen hyödyntäminen sulavasti ja itse tarinallisuus. Varsin kelvollinen perusjuttu.
Arvosana: 7,50
Leenu, Liinu & Tiinu: Levoton lastenvahti
Tarinassa on jonkin verran potentiaalia sen käytetyn, mutta nerokkaaksi havaitun, kaavan vuoksi. Sitä ei vain hyödynnetä tarpeeksi räväkästi. Alkuasetelma on kelvollinen ja juoni on alusta alkaen kiinnostava vaikkei millään tavalla erikoinen. Tarinan juonen kuljetustapa on tuttu, mutta, kuten sanottu, yleensä kyseinen juonikuvio on toteutettu laadukkaasti. Sisällön niukkuus ei ollut tälle tarinalle edullinen juttu. Tarina saattaisi ansaita melko varman keskivertoarvosanan, mutta hieman liian heikoksi jää. Tarina sisältää muutamia hauskoja kohtia, mutta samalla kaavalla on toteutettu paljon parempiakin juttuja. Tässä tarinassa kaikki potentiaali on hukutettu hiomattomuuden vuoksi, mikä on valitettavaa. Paremmalla toteutuksella tämä tarina olisi ehdottomasti lehden paras juttu ja arvosanaltaan ehdottomasti keskivertoa parempi.
Arvosana: 7,00
(tässä välissä olevaa Tiku & Taku-tarinaa en arvostellut johtuen omista arvosteluteknisistä periaatteistani)
Karhukopla: Taideväärennös osa 2
Tarinan ensimmäinen puolisko jätti tyhjentävän olon, mutta lopputulos ei ole kyllä toteutukseltaan sitä mitä tarinalta olisi halunnut. McGrealeilla on useampiakin tarinoita, joissa Karhukopla lavastetaan rikoksesta. Tämä ei olisi mikään ongelma, jos toteutus olisi joka kerta oivallisempi. Tässä tarinassa jopa tapahtumiin kohdistuvat ratkaisut ovat identtisiä kuin joissain muissa McGrealin Karhukopla-jutuissa! Jopa loppuratkaisun kaava oli täsmälleen samanlainen kuin käsikirjoittajatiimin tavallisissa Kopla-tarinoissa vaikka tapahtumat olivatkin sitten entistä köyhemmin rakenneltuja. Tarina oli loppujen lopuksi hyvin merkityksetön ja alun nokkela juonenkuljetus kaatuu välittömästi toisen osan myötä. Jos ensimmäisen osan käänteet eivät olleet tarpeeksi ennalta-arvattavia, niin loppuosion ratkaisu oli kaikessa ennakoitavuudessaan hyvin mauton. Kokonaisuutena tarina on melko peruskauraa. Tämän loppuosan häkellyttävien kierrätyselementtien takia miinustin arvosanasta neljäsosan. Karhukopla ei ole koskaan ollut minusta hyvä joukkio niin hahmoina kuin tarinallisilta ominaisuuksiltaan. On todella typerää, että Ankka-lehdessä edes julkaistaan näin paljon tällaista roskaa. Tuntuu, että sitä tungetaan lehtiin vain, koska sitä on saatavilla niin hyvin. Tämä lienee karu totuus. Karhukopla-tarinoilla ei näemmä saada enää muuta esitetyksi kuin läpikuluttuja ideoita ja keskikertaista toteutusta. Uudemmalle lukijalle tarina on todennäköisesti keskiverto tai sitäkin parempi. En voi kuitenkaan käsittää, kuinka tarinan loppuosassa on käytetty täsmälleen samaa tarinarunkoa, jota McGrealit ovat käyttäneet aikaisemmin. Tämä on kolmas kerta, kun havaitsen näinkin röyhkeää kierrätystä ja tämä on kenties niistä kaikista ärsyttävin tapaus. Niin, oli tarinassa hyviäkin puolia. Niitä olisi vain saanut olla hiukan verran enemmän.
Arvosana: 6,75
Conclusion
Aika peruslehti. Janet Gilbertin tarinat ovat useimmiten viihdyttäviä, kuten tässäkin tapauksessa. Lehteä lukiessa asenteeni oli kerrankin positiivinen tarinavalikoimaa kohtaan. Ainoa asia, joka tuntui turhalta, oli alun kysymysnurkkaus, jossa kysyttiin uskomattoman tavallisia kysymyksiä. Ottaen huomioon, että ihmiset, jotka kysymykset kysyivät, käyttivät todennäköisesti Aku Ankan nettisivuja, joten esitettyihin kysymyksiin olisi äärettömän helposti löytynyt vastaukset saman sivuston Akupediasta. He, jotka eivät nettiä käytä, saavat kuitenkin oivallisesti €
Karhula
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 619 -
21.01.2009 klo 18:53:30
Akkari 4/09
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Alkuvaikutelma ei ollut koin kummoinen, mutta loppua kohden tarina parani hiukan. Juoni oli ihan mukava ja piirrokset oudon sopivat. Sellainen kunnollinen hohto kutienkin puuttui. Tarina ei ollut mitenkään huono, muttei hirviän hyväkään. 7,50
Leenu, Liinu & Tiinu: Levoton lastenvahti
On toki kiva nähdä näitä hiukan harvemmin nähtyjä hahmoja akkarin sivuilla, mutta silti tämä tarina ei kovin kummoinen ollut. Juonessa ei oikeasaan edes ollut kovin kunnollista tarkoitusta. L,L&T vaan yrittävät päästä elokuviin ja pääsevätkin. 7,00
Tiku &Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Nämä vanhat Tiku&Taku tarinat voittavat kevyesti uudemmat, vaikkeivat mitään hirveän hyviä olekaan. Tarinan juonen alku on hiukan sekava, mutta lopulta juonen kulku tasaantuukin ymmärrettäväksi. Loppu oli ihan sellainen ihan kiva. Bradburyn piirrokset olivat oudon huonot. 7,25
Karhukopla: Taideväärennös (2.osa)
Omasta mielestäni ei paljoa ensimmäsitä osaa huonompi ollut. Juoni teni ehkä hiukan liian nopeasti ja tilanteesta ei kunnollista selkoa saatu. Piirrokset olivat hyvät, mutta juoneen en oikein ole tyytyväinen. 7,25
Kokonaisuus
Viikon akkari oli selvästi aiempia huonompi. Sen huomaa selvästi. Toivottavasti akkarin taso ei jäisi tällaiseksi vaan nostaisi kokonaisuuttaan, sillä nyt se jäi hiukan vaisunlaiseksi. 7,25
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Alkuvaikutelma ei ollut koin kummoinen, mutta loppua kohden tarina parani hiukan. Juoni oli ihan mukava ja piirrokset oudon sopivat. Sellainen kunnollinen hohto kutienkin puuttui. Tarina ei ollut mitenkään huono, muttei hirviän hyväkään. 7,50
Leenu, Liinu & Tiinu: Levoton lastenvahti
On toki kiva nähdä näitä hiukan harvemmin nähtyjä hahmoja akkarin sivuilla, mutta silti tämä tarina ei kovin kummoinen ollut. Juonessa ei oikeasaan edes ollut kovin kunnollista tarkoitusta. L,L&T vaan yrittävät päästä elokuviin ja pääsevätkin. 7,00
Tiku &Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Nämä vanhat Tiku&Taku tarinat voittavat kevyesti uudemmat, vaikkeivat mitään hirveän hyviä olekaan. Tarinan juonen alku on hiukan sekava, mutta lopulta juonen kulku tasaantuukin ymmärrettäväksi. Loppu oli ihan sellainen ihan kiva. Bradburyn piirrokset olivat oudon huonot. 7,25
Karhukopla: Taideväärennös (2.osa)
Omasta mielestäni ei paljoa ensimmäsitä osaa huonompi ollut. Juoni teni ehkä hiukan liian nopeasti ja tilanteesta ei kunnollista selkoa saatu. Piirrokset olivat hyvät, mutta juoneen en oikein ole tyytyväinen. 7,25
Kokonaisuus
Viikon akkari oli selvästi aiempia huonompi. Sen huomaa selvästi. Toivottavasti akkarin taso ei jäisi tällaiseksi vaan nostaisi kokonaisuuttaan, sillä nyt se jäi hiukan vaisunlaiseksi. 7,25
Kreach
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 620 -
21.01.2009 klo 19:34:11
Akkari 4/2009
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Ehkä jotenkin vanhanaikainen johtosarja. Siinä oli kuin sekoitettu nykyistä ja vanhaa. Tarina itsessään on erittäinkin hyvä johtosarja. Leppoisa, helppo tajuta, vaikka aloittaisi lukemaan keskellä yötä vain päähänpistosta "pakko lukea Ankkaa". Hyvä, että nykyaikanakin osataan tehdä yksinkertaisia, mutta silti jotenkin ovelia johtosarjoja. Sekavuuksista yksi hyvä esimerkki on vuoden ensimmäinen Hedmanin uudenvuodentarina - ei ollut sekavimmista päästä sekään, mutta vähän sekavahko silti. Antaisin muitta mutkitta kasin, mutta tarinan loppu verottaa puolipistettä. Hätäisesti tehty ja typerähkö; eikös Akun kuitenkin olisi pitänyt voittaa, vaikka kipot rikki menivätkin? Pormestari tietysti välttyy hyviltä kuluilta kun täyttöi tädin melko pikkuisen kipon. Olisi Ankkalinnalle paha asia, jos Akun kuppi olisi täytetty. 7,50
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lastenvahti
Ei puuduttavimmista tai huonoimmista -LLT -tarinoista, muttei siltikään mikään sen erikoisempi. Tarinan idea on tuttu, mutta THL -tarinana olisi toiminut paremmin. Ja lopuksi hieman tönkkö loppu, ei oltu ilmeisesti keksitty sen enempää. Huijaamalla Tiinu, Liinu ja Leenu saivat sitten tahtonsa läpi. Ei oikein sopinut kuvaan. 7,00
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Täytyy sanoa, etten perusta näistä Taku ja Tiku tarinoista. Tarinan idea voi olla hyvä - niinkuin nytkin - mutta jotenkin maaoravat ovat tylsemmät seikkailijat, toisin kuin hiiret tai ankat. Ehkä parhaimpia Tiku ja Taku -tarinoita, joita olen lukenut, mutta silti arvosana ei niin hyvä ole. Perjaatteessa kuitenkin ihan kelpo tavaraa. 7,00
Karhukopla: Taideväärennös (osa 2)
Tällä kertaa jatkotarinan toiseen osaan ei saanut pettyä, muttei se nyt ilon riemahduksiakaan tuonut. Eli samantyylisenä, hyvänä Karhukopla -tarinana jatkui. Täytyy muuten kertoa, että aloitusruudun yksityiskohtaisuuteen ihastuin. Onkohan koskaan selliä piirretty noin yksityiskohtaisesti, kuin Ferraris nyt teki? Tarinan toinen osa todellakin jatkoi samaa rataa kuin ensimmäinen, ja oli hyvä. Myös loppu oli melko kekseliäs. Joka tapauksessa tarina oli parempi kuin 4-sivuiset koplat ja muutenkin jotenkin sellainen, että tässä oltiin yritetty kunnolla saada nyt kunnon koplatarina aikaiseksi. Onnistuttiin mielestäni ihan kelvollisesti. (*Huom. Lisään tämän asian nyt... Luin tuon Mikko M arvostelun ja huomasin jo tarinaa lukiessa, että jotain tuttua tässä oli. Tietysti olin lukenut Grealeiden samantapaisen tarinan. No, arvosanaa en enää muuta.) 7,50
Kokonaisuus
Tämäkin lehti oli viimevuoden keskiarvoa parempi! Hienoa, toimitus. Erityisesti ihastuin akkarin avaus- ja lopputarinoihin. Keskellä olevat vähän lyhyemmät ja harvinaisemmilta hahmoilta olevat tarinat olivat myöskin jopa yllättävän hyviä. Mielestäni ehkä paras kokonaisuus lehdellä pitkään aikaan: Eri käsikirjoittajia ja piirtäjiä kaikki. Loistavaa, että monipuolisuutta nyt löytyy! 7,25
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Ehkä jotenkin vanhanaikainen johtosarja. Siinä oli kuin sekoitettu nykyistä ja vanhaa. Tarina itsessään on erittäinkin hyvä johtosarja. Leppoisa, helppo tajuta, vaikka aloittaisi lukemaan keskellä yötä vain päähänpistosta "pakko lukea Ankkaa". Hyvä, että nykyaikanakin osataan tehdä yksinkertaisia, mutta silti jotenkin ovelia johtosarjoja. Sekavuuksista yksi hyvä esimerkki on vuoden ensimmäinen Hedmanin uudenvuodentarina - ei ollut sekavimmista päästä sekään, mutta vähän sekavahko silti. Antaisin muitta mutkitta kasin, mutta tarinan loppu verottaa puolipistettä. Hätäisesti tehty ja typerähkö; eikös Akun kuitenkin olisi pitänyt voittaa, vaikka kipot rikki menivätkin? Pormestari tietysti välttyy hyviltä kuluilta kun täyttöi tädin melko pikkuisen kipon. Olisi Ankkalinnalle paha asia, jos Akun kuppi olisi täytetty. 7,50
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lastenvahti
Ei puuduttavimmista tai huonoimmista -LLT -tarinoista, muttei siltikään mikään sen erikoisempi. Tarinan idea on tuttu, mutta THL -tarinana olisi toiminut paremmin. Ja lopuksi hieman tönkkö loppu, ei oltu ilmeisesti keksitty sen enempää. Huijaamalla Tiinu, Liinu ja Leenu saivat sitten tahtonsa läpi. Ei oikein sopinut kuvaan. 7,00
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Täytyy sanoa, etten perusta näistä Taku ja Tiku tarinoista. Tarinan idea voi olla hyvä - niinkuin nytkin - mutta jotenkin maaoravat ovat tylsemmät seikkailijat, toisin kuin hiiret tai ankat. Ehkä parhaimpia Tiku ja Taku -tarinoita, joita olen lukenut, mutta silti arvosana ei niin hyvä ole. Perjaatteessa kuitenkin ihan kelpo tavaraa. 7,00
Karhukopla: Taideväärennös (osa 2)
Tällä kertaa jatkotarinan toiseen osaan ei saanut pettyä, muttei se nyt ilon riemahduksiakaan tuonut. Eli samantyylisenä, hyvänä Karhukopla -tarinana jatkui. Täytyy muuten kertoa, että aloitusruudun yksityiskohtaisuuteen ihastuin. Onkohan koskaan selliä piirretty noin yksityiskohtaisesti, kuin Ferraris nyt teki? Tarinan toinen osa todellakin jatkoi samaa rataa kuin ensimmäinen, ja oli hyvä. Myös loppu oli melko kekseliäs. Joka tapauksessa tarina oli parempi kuin 4-sivuiset koplat ja muutenkin jotenkin sellainen, että tässä oltiin yritetty kunnolla saada nyt kunnon koplatarina aikaiseksi. Onnistuttiin mielestäni ihan kelvollisesti. (*Huom. Lisään tämän asian nyt... Luin tuon Mikko M arvostelun ja huomasin jo tarinaa lukiessa, että jotain tuttua tässä oli. Tietysti olin lukenut Grealeiden samantapaisen tarinan. No, arvosanaa en enää muuta.) 7,50
Kokonaisuus
Tämäkin lehti oli viimevuoden keskiarvoa parempi! Hienoa, toimitus. Erityisesti ihastuin akkarin avaus- ja lopputarinoihin. Keskellä olevat vähän lyhyemmät ja harvinaisemmilta hahmoilta olevat tarinat olivat myöskin jopa yllättävän hyviä. Mielestäni ehkä paras kokonaisuus lehdellä pitkään aikaan: Eri käsikirjoittajia ja piirtäjiä kaikki. Loistavaa, että monipuolisuutta nyt löytyy! 7,25
Aku Vankka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 621 -
21.01.2009 klo 21:00:53
Akkari 4/2009
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Perinteinen, keskiverto johtosarja. Huonoin johtosarja tänä vuonna (mutta olihan tämä vasta neljäs numero), mutta silti suhteellisen viihdyttävä ja aika hyvin toteutettu tarina. Loppu oli hieman huonohko, mutta paljoa se ei vie arvosanasta kuitenkaan. 7,75
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lastenvahti
En näistä LLT -tarinoista ole koskaan mitenkään erityisesti pitänyt. Jotenkin.. vain aika tylsä ja juonikuvioltaan tuttu tämäkin tarina. Loppu oli todellakin hieman tönkkö. Kuten Kreach mainitsikin, huijaamallahan he lopulta saivat tahtonsa läpi, joka ei sopinut tarinaan ja vei samalla arvosanaa alemmas. 7,00
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Plääh, plääh ja vielä kerran - plääh. Näitä maaoravien ''seikkailuja'' luen yhtä kovalla innolla, kuin
iänikuisia Pepi-tarinoita, tai vaikka Karhukoplatynkiä; eli ei mene läpi. Eivät vain iske tällaiset tarinat, niinkuin esimerkiksi ankka- ja joskus hiiritarinat. Tylsähän tämäkin kaikin puolin oli. Tätä on hankala verrata aikaisempiin TT-tarinoihin, koska en ole niitä hirveän montaa lukenut, enkä oikeastaan muista paljoakaan niistä lukemistani tarinoista. 6,50
Karhukopla: Taideväärennös (Osa 2)
Toinen osa oli yhtä ''tasokas'' kuin ensimmäinenkin. Sama rata jatkuu, ei mennä ylämäkeen, eikä alamäkeen vaan samaa tasaista reittiä kuljetaan. Tarinasta ei ole mitään uutta sanottavaa.7,50
Kokonaisuus
Tähän mennessä vuoden huonoin lehti, vaikkei tämä loppujen lopuksi mikään niin hirveä ollutkaan, voittaa ainakin suurimman osan viime vuoden loppupuolen lehdistä, joista moni jäi alle keskiarvon, jotkut jopa kutosen alapuolelle (ja nehän olivatkin sitten ala-arvoisia lehtiä). Kokonaisuudessaan lehti saa keskiarvosanakseen 7,18.
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Perinteinen, keskiverto johtosarja. Huonoin johtosarja tänä vuonna (mutta olihan tämä vasta neljäs numero), mutta silti suhteellisen viihdyttävä ja aika hyvin toteutettu tarina. Loppu oli hieman huonohko, mutta paljoa se ei vie arvosanasta kuitenkaan. 7,75
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lastenvahti
En näistä LLT -tarinoista ole koskaan mitenkään erityisesti pitänyt. Jotenkin.. vain aika tylsä ja juonikuvioltaan tuttu tämäkin tarina. Loppu oli todellakin hieman tönkkö. Kuten Kreach mainitsikin, huijaamallahan he lopulta saivat tahtonsa läpi, joka ei sopinut tarinaan ja vei samalla arvosanaa alemmas. 7,00
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Plääh, plääh ja vielä kerran - plääh. Näitä maaoravien ''seikkailuja'' luen yhtä kovalla innolla, kuin
iänikuisia Pepi-tarinoita, tai vaikka Karhukoplatynkiä; eli ei mene läpi. Eivät vain iske tällaiset tarinat, niinkuin esimerkiksi ankka- ja joskus hiiritarinat. Tylsähän tämäkin kaikin puolin oli. Tätä on hankala verrata aikaisempiin TT-tarinoihin, koska en ole niitä hirveän montaa lukenut, enkä oikeastaan muista paljoakaan niistä lukemistani tarinoista. 6,50
Karhukopla: Taideväärennös (Osa 2)
Toinen osa oli yhtä ''tasokas'' kuin ensimmäinenkin. Sama rata jatkuu, ei mennä ylämäkeen, eikä alamäkeen vaan samaa tasaista reittiä kuljetaan. Tarinasta ei ole mitään uutta sanottavaa.7,50
Kokonaisuus
Tähän mennessä vuoden huonoin lehti, vaikkei tämä loppujen lopuksi mikään niin hirveä ollutkaan, voittaa ainakin suurimman osan viime vuoden loppupuolen lehdistä, joista moni jäi alle keskiarvon, jotkut jopa kutosen alapuolelle (ja nehän olivatkin sitten ala-arvoisia lehtiä). Kokonaisuudessaan lehti saa keskiarvosanakseen 7,18.
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 622 -
22.01.2009 klo 14:35:30
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Hyvä, perinteikäs ja idealtaan hyvin simppeli johtosarja, johon oltiin kuitenkin onnistuttu lisäämään vähän uuttakin mukaan. Loppu tosin oli hieman tökerö, Akuhan oli nimittäin jo lähestulkoon voittanut kilpailun. Gattinon piirroksista sanon vielä sen verran, että ne ovat aina jotenkin...hmm...hyvin iloisia, ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Tosin pientä sivuhenkilöiden kierrätystä oli havaittavissa; tuo "Elli" - tai ainakin hyvin samannäköinen hahmo - löytyi jo tarinasta Vauhdikas vuodenvaihde (AA 52/2007). 7½
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lastenvahti
Käsitykseni mukaan tämäkin tarina kuului siihen sivuhenkilö-tarinasarjaan, jonka ideaa en rehellisesti sanottuna oikein ymmärrä. Sivuhenkilöt kun ovat nimenomaan sivuhenkilöitä ja niistä on turha mitään päähenkilöitä tehdä, koska mahdollisesti jollain muulla hahmolla on jo samantyyppinen rooli (tässä tapauksessa Tupulla, Hupulla ja Lupulla). Tällä tarinalla oli suhteellisen hyvät puitteet isompaankin sivumäärään, mutta tällaisenaan tämä muistutti pitkälti sisällötöntä tynkätarinaa, joita mielestäni tulisi jatkossa välttää (tai sitten vaikka laittaa pelkästään 40- (ja 52-)sivuisiin lehtiin, joita oli viime vuonnakin muutama). 7-
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Tarina muistutti pitkälti erästä kauan sitten näkemääni Disney-piirrettyä, jossa Tiku ja Taku taistelivat Akun kanssa juuri näistä paahtomaissijyvistä. Tämä oli kuitenkin hieman pelkistetympi versio kyseiseen piirrettyyn verrattaessa ja mm. loppuratkaisu jäi jokseenkin vaatimattomaksi. Muutenkin tarina oli aika mitäänsanomaton, tosin tuo vesikannuvitsi alussa oli ihan hauska. No, tietystihän nämä vanhat ne uudemmat T&T-tarinat voittavat, mutta eipä tämä kuitenkaan ollut siitä parhaimmasta päästä. 7-
Karhukopla: Taideväärennös, osa 2
En perustanut kamalasti tästä toisesta osasta ja etenkin alku oli aika kömpelöhkö; eiköhän se reikä siinä seinässä oltaisi jo huomattu - varsinkin jos Karhukopla on jo "monesti" karannut siitä. (Täytyy tosin muistaa, että Aku Ankka -lehden tapahtumat ovat fiktiota ja tarinan päätarkoitushan oli nimenomaan ihan toinen kuin pelkkä vankilasta pakeneminen). No, muuten tarinasta ei olekaan mitään muuta sanottavaa; kaikki oleellinen tulikin jo viime viikolla kerrottua. 7
Yhteenveto
Tämä numero oli aikalailla sellaista keskinkertaista kamaa. Mikään tarina ei ollut mitenkään erityisen hyvä, muttei kuitenkaan mikään ala-arvoinenkaan. Joo, ja tuosta Omasta nurkasta vielä sen verran, että on hyvä, että sitä on ollut nyt reilusti aikaisempaa enemmän. Mutta kuten Mikko M jo totesikin, tällä kertaa kysymykset olivat vähän liiankin helppoja. Esimerkiksi jo numerosta 2 tuli selväksi, että Aku täyttää tänä vuonna 75-vuotta, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että hänen ensiesiintymisensä oli vuonna 1934.
Keskiarvosana on tällä kertaa 7, mikä tosin saattaa hyvinkin olla hieman alakanttiin. Jotenkin vain tämä numero tuntui ihan ylivoimaisen huonolta parin hieman paremman numeron jälkeen, vaikka todellisuudessa kokonaisuus olikin aikalailla sitä normaalia tasoa. Mutta joo, eipä tuo loppujen lopuksi mitenkään eritysen paljon muiden antamista arvosanoista heitä. ;)
Hyvä, perinteikäs ja idealtaan hyvin simppeli johtosarja, johon oltiin kuitenkin onnistuttu lisäämään vähän uuttakin mukaan. Loppu tosin oli hieman tökerö, Akuhan oli nimittäin jo lähestulkoon voittanut kilpailun. Gattinon piirroksista sanon vielä sen verran, että ne ovat aina jotenkin...hmm...hyvin iloisia, ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Tosin pientä sivuhenkilöiden kierrätystä oli havaittavissa; tuo "Elli" - tai ainakin hyvin samannäköinen hahmo - löytyi jo tarinasta Vauhdikas vuodenvaihde (AA 52/2007). 7½
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lastenvahti
Käsitykseni mukaan tämäkin tarina kuului siihen sivuhenkilö-tarinasarjaan, jonka ideaa en rehellisesti sanottuna oikein ymmärrä. Sivuhenkilöt kun ovat nimenomaan sivuhenkilöitä ja niistä on turha mitään päähenkilöitä tehdä, koska mahdollisesti jollain muulla hahmolla on jo samantyyppinen rooli (tässä tapauksessa Tupulla, Hupulla ja Lupulla). Tällä tarinalla oli suhteellisen hyvät puitteet isompaankin sivumäärään, mutta tällaisenaan tämä muistutti pitkälti sisällötöntä tynkätarinaa, joita mielestäni tulisi jatkossa välttää (tai sitten vaikka laittaa pelkästään 40- (ja 52-)sivuisiin lehtiin, joita oli viime vuonnakin muutama). 7-
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Tarina muistutti pitkälti erästä kauan sitten näkemääni Disney-piirrettyä, jossa Tiku ja Taku taistelivat Akun kanssa juuri näistä paahtomaissijyvistä. Tämä oli kuitenkin hieman pelkistetympi versio kyseiseen piirrettyyn verrattaessa ja mm. loppuratkaisu jäi jokseenkin vaatimattomaksi. Muutenkin tarina oli aika mitäänsanomaton, tosin tuo vesikannuvitsi alussa oli ihan hauska. No, tietystihän nämä vanhat ne uudemmat T&T-tarinat voittavat, mutta eipä tämä kuitenkaan ollut siitä parhaimmasta päästä. 7-
Karhukopla: Taideväärennös, osa 2
En perustanut kamalasti tästä toisesta osasta ja etenkin alku oli aika kömpelöhkö; eiköhän se reikä siinä seinässä oltaisi jo huomattu - varsinkin jos Karhukopla on jo "monesti" karannut siitä. (Täytyy tosin muistaa, että Aku Ankka -lehden tapahtumat ovat fiktiota ja tarinan päätarkoitushan oli nimenomaan ihan toinen kuin pelkkä vankilasta pakeneminen). No, muuten tarinasta ei olekaan mitään muuta sanottavaa; kaikki oleellinen tulikin jo viime viikolla kerrottua. 7
Yhteenveto
Tämä numero oli aikalailla sellaista keskinkertaista kamaa. Mikään tarina ei ollut mitenkään erityisen hyvä, muttei kuitenkaan mikään ala-arvoinenkaan. Joo, ja tuosta Omasta nurkasta vielä sen verran, että on hyvä, että sitä on ollut nyt reilusti aikaisempaa enemmän. Mutta kuten Mikko M jo totesikin, tällä kertaa kysymykset olivat vähän liiankin helppoja. Esimerkiksi jo numerosta 2 tuli selväksi, että Aku täyttää tänä vuonna 75-vuotta, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että hänen ensiesiintymisensä oli vuonna 1934.
Keskiarvosana on tällä kertaa 7, mikä tosin saattaa hyvinkin olla hieman alakanttiin. Jotenkin vain tämä numero tuntui ihan ylivoimaisen huonolta parin hieman paremman numeron jälkeen, vaikka todellisuudessa kokonaisuus olikin aikalailla sitä normaalia tasoa. Mutta joo, eipä tuo loppujen lopuksi mitenkään eritysen paljon muiden antamista arvosanoista heitä. ;)
Fauntleroy
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 623 -
28.01.2009 klo 15:36:27
Ja jälleen kerran joudun arvioimaan kaksi numeroa kerralla. Eilen olin jo kirjoittelemassa arvostelua kunnes Ankkis kaatui.
AA 4/09
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Alku oli kelvollinen kunnes alkoi alamäki. Aku + luottokortti -yhdistelmästä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Muutenkaan toteutus ei ole mitenkään erityisen nerokas. Aku häviää tapansa mukaan ja that's it. Ankkalinnalla näyttää olevan varaa tuhlailuun, ainakin Akun kipon koosta päätellen. Plussaa kuitenkin saviaiheesta. On itsellenikin tuttu tilanne kun saviesine räjähtää uunissa. 7-
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lapsenvahti
Tässä oli ainekset hyväänkin tarinaan mutta ei. Tarinassa päädytään kuluneeseen kaavan ja LLT-kolmikko pääsee kuin pääseekin elokuviin mikä ei mielestäni ollut kovinkaan viisasta. Ei iskenyt millään tavalla. Plussat tulivat Rodriquesin kuvituksista. 5½
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Hoah. Kyllä on huikea klassikko. Kannun muotoinen pilvi josta alkaa satamaan? Oravien nerokas loppunäytös on uskomattoman tylsää luettavaa. Eikö Repolainen muka huomaa kun housut aukeavat ja sinne lentää maissia. Typerää, sanon minä. Kolmanneksi ja neljänneksi viimeiset ruudut ovat kuitenkin niin hupaisia, että plussaakin tulee. Mitään muuta hyvää tässä ei sitten ollutkaan. 7
Karhukopla: Taideväärennös (Osa 2/2)
Ensimmäinen osa oli harvinaisen hyvin toteutettu. Toinen osa taas menee lööperiksi oikein kunnolla. Ankkalinnan vankiloiden pakomahdollisuudet tuli taas nähtyä. "Vanhan pakotunnelin" avulla saadaa typerä tekosyy jatkaa tarinaa kohti onnetonta loppua. Se oli taas ihan ovela, tosin huomasin saman kuin edelliset, eli samankaltaisuuksia löytyi McGrealeiden erään tarinan kanssa. On sääli, ettei Karhukopla-tarinoita osata enää tehdä. Itse pidän koplaa loistavana joukkiona mutta nykytarinoiden juonissa ei ole kunnon potkua, vaan tyydytään kuluneisiin ideoihin. 6
Kokonaisuus
Nelitarina-järjestelmä ei toimi, joten voitaisiin jatkaa kolmitarina-muotoa. Tämä sisälsi turhia klise-tarinoita huonolla toteutuksella. Tässä oli monipuolisuutta oikein kunnolla mutta nyt ei onnistunut. Arvosanan perusteella tämä on harvinaisen heikko numero. Toivottavasti sama rata ei jatku. 6+
AA 5/09
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Ensivaikutelma oli hyvä. Byron Ericksonin käsikirjoitus Jippesin piirtämänä. Alku oli ihan hyvä mutta loppua kohden huononi. Millan äkillinen muuntautuminen rikkaaksi ei säväyttänyt oikeastaan yhtään. Loppukin lässähti oikein kunnolla. Oli tässä hyviäkin puolia. Millan viha Roopea kohtaan esiteltiin aivan uudessa valossa, harvoin tällaista on näkynyt. Jippesin piirtämän Milla on muutenkin paljon vihaisemman ja väsyneemmän näköinen. Esimerkiksi silmänaluset ja muutenkin raivopäinen käytös. Loppujen lopuksi ihan kelvollinen tarina, mutta odotin enemmän. 7½
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Aika kulunut idea. Mummolta katoaa ruokaa ja lopuksi selviää, että Hansu on kaiken takana. Pesukarhunkin viekkaus meni jo vähän yli. Mutta itse en arvannut että varas olisi Hansu. Pesukarhun ovelahkon ilmeen takia en epäillyt. Kokonaisuutena turha täytejuttu kuluneella idealla. Ei näitä. 6
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Mikä sattuma. Juuri eilen Salwer1/st kyseli, että onko Korhosen Pikku Aku-tarinoita varastossa. Tarinassa haiskahtaa kulunut kaava ja niin onkin. Ennenkin on laitettu Akun niskoille syyt, mutta toinen osapuoli on aina saanut nokkiinsa. Sylttylän veljekset ovat pelkkiä ärsyttäviä pahantekijöitä, onneksi saivat ansionsa mukaan. Lopuksi vielä piirtäjästä. Maximino on oikein hyvä valinta Pikku Akujen piirtäjäksi. En oikein osaa selittää sen kummemmin, jotenkin vain piirrokset sopivat tällaisiin "lapsekkaisiin" tarinoihin. Kuitenkin, tämä on peruslyhäri tavanomaisella toteutuksella. Nuorempiin saattaa iskeä mutta minuun ei. Ei tosin mikään onneton yritys. 7+
Luola-Ankka Una: Kivikautiset keinot
En ole ikinä pitänyt Unaa mitenkään kiinnostavana hahmona. Tarinat ovat pelkkää toisten terrorisointia eikä sitten mitään muuta. Tämäkään ei ollut poikkeus. Loppua edeltänyt "ansa" oli surkeasti tehty. Hedmanilla taas välähtänyt. Gattinolta hyvin brancamaiset piirrokset ja siitä tietysti plussaa. Turhaa täytettä tämäkin josta ei löydy sanottavaa. 6-
Kokonaisuus
Plussaa ehdottomasti Barksin yksisivuisesta. Todella yksinkertainen mutta mestarillinen toteutus. Juuri tällaisia ei Aku Ankassa nähtyjä Barksin sarjoja saisi tulla useamminkin. Muuta plussaa ei sitten ollutkaan. Kaksi heikkoa ja yksi vähän parempi täytejuttu. Johtosarjalta odotin enemmän mutta onhan se kiva nähdä Jippesiäkin taas välillä. Monipuolisuuteen saadaan panostaa jatkossakin. 7-
AA 4/09
Aku Ankka: Syteen ja saveen
Alku oli kelvollinen kunnes alkoi alamäki. Aku + luottokortti -yhdistelmästä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Muutenkaan toteutus ei ole mitenkään erityisen nerokas. Aku häviää tapansa mukaan ja that's it. Ankkalinnalla näyttää olevan varaa tuhlailuun, ainakin Akun kipon koosta päätellen. Plussaa kuitenkin saviaiheesta. On itsellenikin tuttu tilanne kun saviesine räjähtää uunissa. 7-
Leenu, Liinu ja Tiinu: Levoton lapsenvahti
Tässä oli ainekset hyväänkin tarinaan mutta ei. Tarinassa päädytään kuluneeseen kaavan ja LLT-kolmikko pääsee kuin pääseekin elokuviin mikä ei mielestäni ollut kovinkaan viisasta. Ei iskenyt millään tavalla. Plussat tulivat Rodriquesin kuvituksista. 5½
Tiku ja Taku: Paukkujyviä ja kepposia
Hoah. Kyllä on huikea klassikko. Kannun muotoinen pilvi josta alkaa satamaan? Oravien nerokas loppunäytös on uskomattoman tylsää luettavaa. Eikö Repolainen muka huomaa kun housut aukeavat ja sinne lentää maissia. Typerää, sanon minä. Kolmanneksi ja neljänneksi viimeiset ruudut ovat kuitenkin niin hupaisia, että plussaakin tulee. Mitään muuta hyvää tässä ei sitten ollutkaan. 7
Karhukopla: Taideväärennös (Osa 2/2)
Ensimmäinen osa oli harvinaisen hyvin toteutettu. Toinen osa taas menee lööperiksi oikein kunnolla. Ankkalinnan vankiloiden pakomahdollisuudet tuli taas nähtyä. "Vanhan pakotunnelin" avulla saadaa typerä tekosyy jatkaa tarinaa kohti onnetonta loppua. Se oli taas ihan ovela, tosin huomasin saman kuin edelliset, eli samankaltaisuuksia löytyi McGrealeiden erään tarinan kanssa. On sääli, ettei Karhukopla-tarinoita osata enää tehdä. Itse pidän koplaa loistavana joukkiona mutta nykytarinoiden juonissa ei ole kunnon potkua, vaan tyydytään kuluneisiin ideoihin. 6
Kokonaisuus
Nelitarina-järjestelmä ei toimi, joten voitaisiin jatkaa kolmitarina-muotoa. Tämä sisälsi turhia klise-tarinoita huonolla toteutuksella. Tässä oli monipuolisuutta oikein kunnolla mutta nyt ei onnistunut. Arvosanan perusteella tämä on harvinaisen heikko numero. Toivottavasti sama rata ei jatku. 6+
AA 5/09
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Ensivaikutelma oli hyvä. Byron Ericksonin käsikirjoitus Jippesin piirtämänä. Alku oli ihan hyvä mutta loppua kohden huononi. Millan äkillinen muuntautuminen rikkaaksi ei säväyttänyt oikeastaan yhtään. Loppukin lässähti oikein kunnolla. Oli tässä hyviäkin puolia. Millan viha Roopea kohtaan esiteltiin aivan uudessa valossa, harvoin tällaista on näkynyt. Jippesin piirtämän Milla on muutenkin paljon vihaisemman ja väsyneemmän näköinen. Esimerkiksi silmänaluset ja muutenkin raivopäinen käytös. Loppujen lopuksi ihan kelvollinen tarina, mutta odotin enemmän. 7½
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Aika kulunut idea. Mummolta katoaa ruokaa ja lopuksi selviää, että Hansu on kaiken takana. Pesukarhunkin viekkaus meni jo vähän yli. Mutta itse en arvannut että varas olisi Hansu. Pesukarhun ovelahkon ilmeen takia en epäillyt. Kokonaisuutena turha täytejuttu kuluneella idealla. Ei näitä. 6
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Mikä sattuma. Juuri eilen Salwer1/st kyseli, että onko Korhosen Pikku Aku-tarinoita varastossa. Tarinassa haiskahtaa kulunut kaava ja niin onkin. Ennenkin on laitettu Akun niskoille syyt, mutta toinen osapuoli on aina saanut nokkiinsa. Sylttylän veljekset ovat pelkkiä ärsyttäviä pahantekijöitä, onneksi saivat ansionsa mukaan. Lopuksi vielä piirtäjästä. Maximino on oikein hyvä valinta Pikku Akujen piirtäjäksi. En oikein osaa selittää sen kummemmin, jotenkin vain piirrokset sopivat tällaisiin "lapsekkaisiin" tarinoihin. Kuitenkin, tämä on peruslyhäri tavanomaisella toteutuksella. Nuorempiin saattaa iskeä mutta minuun ei. Ei tosin mikään onneton yritys. 7+
Luola-Ankka Una: Kivikautiset keinot
En ole ikinä pitänyt Unaa mitenkään kiinnostavana hahmona. Tarinat ovat pelkkää toisten terrorisointia eikä sitten mitään muuta. Tämäkään ei ollut poikkeus. Loppua edeltänyt "ansa" oli surkeasti tehty. Hedmanilla taas välähtänyt. Gattinolta hyvin brancamaiset piirrokset ja siitä tietysti plussaa. Turhaa täytettä tämäkin josta ei löydy sanottavaa. 6-
Kokonaisuus
Plussaa ehdottomasti Barksin yksisivuisesta. Todella yksinkertainen mutta mestarillinen toteutus. Juuri tällaisia ei Aku Ankassa nähtyjä Barksin sarjoja saisi tulla useamminkin. Muuta plussaa ei sitten ollutkaan. Kaksi heikkoa ja yksi vähän parempi täytejuttu. Johtosarjalta odotin enemmän mutta onhan se kiva nähdä Jippesiäkin taas välillä. Monipuolisuuteen saadaan panostaa jatkossakin. 7-
Mikko M
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 624 -
28.01.2009 klo 16:40:29
AA 2009 - Lehti nro 5
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Nerokas tarina, joka ei ole tavallisten perustarinoiden tapaan vailla merkitystä. Tarina noudattaa Barksin alkuperäisiä ideoita ja toteutuksessa on otettu huomioon kaikki ne epäkohdat, mitkä tekisivät juonenkuljetuksesta ennalta-arvattavan. Tämän jutun tapahtumien ratkaisut ovat mielestäni upeasti toteutettuja ja, vaikka sama kaava onkin nähty aiemmin, tämän tarinan käänteet ovat sekä luontevia, että yksinkertaisia ja uskottavia. Tarinassa on potentiaalia ja suuremmalla sivumäärällä juttu olisi ollut entistäkin parempi. Kyllä tämä voittaa helposti viime vuoden jokaisen perus-johtosarjan. Tarina on sulava ja rakenteellisesti järjestelmällinen. Erickson näytti viimeinkin taitojaan. Heppu on aina ollut peruskäsikirjoittajia tarinallisesti kekseliäämpi, mutta tämä lienee ainoa tarina, jossa asian kunnolla huomaa. Perinteiseen tapaan toteutettu juttu, joka on varsin näyttävä, muttei aivan tarinan potentiaalin mukainen. Tarinasta uupuu se kunnianhimo, joka teki Barksin tarinoista niin eläviä ja mestarillisia. Mausteita löytyy, mutta kokonaisuus pitäisi vielä lämmittää. Yritystä on jonkin verran.
Arvosana: 8,25
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Tarina on loppuun asti hyvin perinteinen eikä sisällä minkäänlaisia piristeitä. Juttuun on sekoitettu kaikki mahdolliset kaavat, mitkä tällaiselta tarinalta voi odottaa. Kenties nokkelin kohtaus oli pesukarhun kohtuullisen yllättävä (ja varsin typerä) pakoratkaisu, joka ei sekään herättänyt suurempia tunteita. Juonikaavojen ja rakenteiden osalta tarina on siis hyvin tyypillinen, kuten suurimmaksi osaksi myös käsikirjoituksellisesti. Joka tapauksessa, tämä kaikki on toteutettu paremmin ja kattavammin kuin sivumäärä ja juonikaava antavat olettaa. Luulenpa, että ainoastaan nuo kierrätetyt tarinaelementit estävät minua antamasta keskivertoarviota. Tarina ei toisaalta tuo esille mitään sellaista, mikä tekisi siitä lukemisen arvoisen. Lisäksi en juurikaan pidä sellaisista tarinoista, joissa eläinhahmot esitetään epärealistisen nokkelina (kahdella jalalla liikkuvia ankkoja, koiria, kissoja, lehmiä, hiiriä yms. ei lasketa).
Arvosana: 6,75
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Korhosella näyttäisi olevan varsin kiinnostavia toteutusideoita mitä tulee käsikirjoituksiin. Jostain syystä en ymmärrä tarinan nimeä (tai siis sitä, että miten se liittyy tarinaan). €
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Nerokas tarina, joka ei ole tavallisten perustarinoiden tapaan vailla merkitystä. Tarina noudattaa Barksin alkuperäisiä ideoita ja toteutuksessa on otettu huomioon kaikki ne epäkohdat, mitkä tekisivät juonenkuljetuksesta ennalta-arvattavan. Tämän jutun tapahtumien ratkaisut ovat mielestäni upeasti toteutettuja ja, vaikka sama kaava onkin nähty aiemmin, tämän tarinan käänteet ovat sekä luontevia, että yksinkertaisia ja uskottavia. Tarinassa on potentiaalia ja suuremmalla sivumäärällä juttu olisi ollut entistäkin parempi. Kyllä tämä voittaa helposti viime vuoden jokaisen perus-johtosarjan. Tarina on sulava ja rakenteellisesti järjestelmällinen. Erickson näytti viimeinkin taitojaan. Heppu on aina ollut peruskäsikirjoittajia tarinallisesti kekseliäämpi, mutta tämä lienee ainoa tarina, jossa asian kunnolla huomaa. Perinteiseen tapaan toteutettu juttu, joka on varsin näyttävä, muttei aivan tarinan potentiaalin mukainen. Tarinasta uupuu se kunnianhimo, joka teki Barksin tarinoista niin eläviä ja mestarillisia. Mausteita löytyy, mutta kokonaisuus pitäisi vielä lämmittää. Yritystä on jonkin verran.
Arvosana: 8,25
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Tarina on loppuun asti hyvin perinteinen eikä sisällä minkäänlaisia piristeitä. Juttuun on sekoitettu kaikki mahdolliset kaavat, mitkä tällaiselta tarinalta voi odottaa. Kenties nokkelin kohtaus oli pesukarhun kohtuullisen yllättävä (ja varsin typerä) pakoratkaisu, joka ei sekään herättänyt suurempia tunteita. Juonikaavojen ja rakenteiden osalta tarina on siis hyvin tyypillinen, kuten suurimmaksi osaksi myös käsikirjoituksellisesti. Joka tapauksessa, tämä kaikki on toteutettu paremmin ja kattavammin kuin sivumäärä ja juonikaava antavat olettaa. Luulenpa, että ainoastaan nuo kierrätetyt tarinaelementit estävät minua antamasta keskivertoarviota. Tarina ei toisaalta tuo esille mitään sellaista, mikä tekisi siitä lukemisen arvoisen. Lisäksi en juurikaan pidä sellaisista tarinoista, joissa eläinhahmot esitetään epärealistisen nokkelina (kahdella jalalla liikkuvia ankkoja, koiria, kissoja, lehmiä, hiiriä yms. ei lasketa).
Arvosana: 6,75
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Korhosella näyttäisi olevan varsin kiinnostavia toteutusideoita mitä tulee käsikirjoituksiin. Jostain syystä en ymmärrä tarinan nimeä (tai siis sitä, että miten se liittyy tarinaan). €
Peetukka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 625 -
28.01.2009 klo 18:53:28
Tuon Pikku-Aku -tarinan nimi Menneisyyden vanki viittaa siihen, että Pikku-Aku on keppostellut ennen, mutta nyt kun hän ei keppostele, häntä syytetään. Sillä tavalla Pikku-Aku on "menneisyyden vanki"
Kääk13
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 626 -
28.01.2009 klo 19:32:09
Mä taas ymmärsin nimen siten, että Aku haluaisi tuon päivän jälkeen itsekin olla lapsenvahti, mutta on siihen vielä liian nuori. Hänen on odotettava vanhenemistaan.
Karhula
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 627 -
28.01.2009 klo 21:12:28
Akkari 5/09
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Pitkästä aikaa Milla-tarina, jossa on kunnon juoni. Tavalliseen tapaanhan Milla toki yrittää saada ensilantin, mutta tässä tarinassa kerrotaan myös siitä, kuinka hirvittävästi Milla haluaisi Roopen ensilantin eikä välitä, vaikka koko ikä menisi. Jippesin piirrokset olivat aika kivat. Loppu kyllä hiukan töksähti, mutta ei voi mitään. 8,00
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Jordi Alfonson piirrokset olivat yllättävän lössähtävät ja eivät oikein iskeneet minuun. Juoni oli ehkä liian käytetty eikä paljoa sanottavaa ole. Keskiverto tarina eikä paremmaksi tai huonommaksi muutu. 7,00
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Nauratti, kun muistin, että Salwerhan tästä eilen sanoikin täällä. No, itse pidän Maximinoa erinomaisena Pikku-Akun piirtäjänä ja piirrostyyli sopii käsikirjoitukseen hyvin. Käsikirjoitus ei nyt tällä kertaa kuitenkaan Korhosen parhaimpia ollut. Tarinan juoni liikkuu eteenpäin milestäni liian nopeasti, mutta toisaalta, jos siitä olisi tehnyt hitaamman se olisi ollut tylsä. Olihan tuo nyt ihan kiva loppu, sopi jotenkin hyvin tarinaan. Jotain yrityksen makuakin löytyi. 7,50
Luola-Ankka Una: Kivikautiset keinot
Gattinon piirrokset eivät mielestäni sovi Una-tarinaan, joten niistä en oikein pitänyt. Juoni oli kyllä käytetty ja aika tavallinen tarina. Ei mitään uutta ja Unakin vain loikkaa pari loikkaa ja KK on kiinni. Tylsä tarina. 6,50
Roope-setä: Riistohissi
Vitsi ei näin nykyään enää oikein toimi, mutta ennen se on toiminut varmasti hyvin. Barksin piirrokset olivat loistavat ja olihan tuo kyllä ihan kiva vitsi, muttei nyt niin hirvittävän naurattava. Ääh, ei oikeastaan paljon mitään sanottavaa. 7,50
Kokonaisuus
Ei nyt niin hirvittävä lehti ollut. Parempaakin olisi kyllä voinut toivoa, mutta tähän on näköjään tyytyminen. Melko ( ;D) tasapainoinen. 7,50
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Pitkästä aikaa Milla-tarina, jossa on kunnon juoni. Tavalliseen tapaanhan Milla toki yrittää saada ensilantin, mutta tässä tarinassa kerrotaan myös siitä, kuinka hirvittävästi Milla haluaisi Roopen ensilantin eikä välitä, vaikka koko ikä menisi. Jippesin piirrokset olivat aika kivat. Loppu kyllä hiukan töksähti, mutta ei voi mitään. 8,00
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Jordi Alfonson piirrokset olivat yllättävän lössähtävät ja eivät oikein iskeneet minuun. Juoni oli ehkä liian käytetty eikä paljoa sanottavaa ole. Keskiverto tarina eikä paremmaksi tai huonommaksi muutu. 7,00
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Nauratti, kun muistin, että Salwerhan tästä eilen sanoikin täällä. No, itse pidän Maximinoa erinomaisena Pikku-Akun piirtäjänä ja piirrostyyli sopii käsikirjoitukseen hyvin. Käsikirjoitus ei nyt tällä kertaa kuitenkaan Korhosen parhaimpia ollut. Tarinan juoni liikkuu eteenpäin milestäni liian nopeasti, mutta toisaalta, jos siitä olisi tehnyt hitaamman se olisi ollut tylsä. Olihan tuo nyt ihan kiva loppu, sopi jotenkin hyvin tarinaan. Jotain yrityksen makuakin löytyi. 7,50
Luola-Ankka Una: Kivikautiset keinot
Gattinon piirrokset eivät mielestäni sovi Una-tarinaan, joten niistä en oikein pitänyt. Juoni oli kyllä käytetty ja aika tavallinen tarina. Ei mitään uutta ja Unakin vain loikkaa pari loikkaa ja KK on kiinni. Tylsä tarina. 6,50
Roope-setä: Riistohissi
Vitsi ei näin nykyään enää oikein toimi, mutta ennen se on toiminut varmasti hyvin. Barksin piirrokset olivat loistavat ja olihan tuo kyllä ihan kiva vitsi, muttei nyt niin hirvittävän naurattava. Ääh, ei oikeastaan paljon mitään sanottavaa. 7,50
Kokonaisuus
Ei nyt niin hirvittävä lehti ollut. Parempaakin olisi kyllä voinut toivoa, mutta tähän on näköjään tyytyminen. Melko ( ;D) tasapainoinen. 7,50
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 628 -
29.01.2009 klo 16:12:23
N:o 5/2009
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Voisin sanoa, että tämä oli tämän vuoden tähänastisista johtosarjoista paras. Tarinassa oli mukavasti 2000-luvun alun ja sitä vanhempien sarjojen vaikutteita, toisin sanoen yhtä nerokkaita ja juoneltaan uudehkoja tarinoita osataan tehdä enää harvoin. Olin jo pitkään halunnut nähdä, minkälaista Millan elämä olisi hänen saatuaan itselleen Midaan kosketus ja nythän sitä sitten pääsi seuraamaan yhden taiteilijan näkökulmasta katsottuna. Myös minä näin muutamia asioita aivan uudenlaisessa valossa. Jippesin piirroksista on sanottava kuitenkin sen verran, että hänen tyylinsä on muuttunut hiljattain jonkin verran aikaisempaa huonommaksi, mutta eipä tuo ainakaan vielä siihen pohjatasoon yllä eli siis kelpaa ihan hyvin tuollaisenaankin. 8½
Sudenpennut: Varkaannappaajat
En kyllä olisi uskonut tätä tarinaa Jens Hansegårdin käsikirjoittamaksi, sillä tämähän oli ihan eri luokkaa kuin vaikkapa numeron 35/2008 Paparazzien kuningas tai samaisen vuoden 37. numeron Huvila meren rannalla. Tämä tarina ei tarjonnut mitään uutta ja tuo Hansun paljastuminenkin syylliseksi nosti pintaan lähinnä vain déj vu -ilmiön oireita. En perustanut Jordin piirrustuksistakaan, joten kokonaisuus oli huonohko. 6
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Aluksi ihmettelin, että miten lapset voivat toimia lähes samanikäisen lapsen vahtina, mutta kaipa ne sitten olivatkin jotain teinejä, tjsp. Korhosen käsikirjoitukset ovat olleet viime aikoina pienoisia pettymyksiä, eikä tämäkään valitettavasti muutosta asiaan tuonut. No, kuitenkin tämä oli sellainen "normaali" Pikku-Aku -tarina, joka ei kylläkään ollut millään tapaa erityisen erikoinen. Plussaa loppuratkaisusta, joka oli suhteellisen kekseliäs. 7½
Luola-Ankka Una: Kivikautiset keinot
Tarina oli ihan suhteellisen hyvä Hedmanin tekeleeksi, vaikkakin jälleen tässä oltiin sorruttu niihin tylsiin ja vähän liiankin tuttuihin peruselementteihin; ensinnäkin tuntuu, että yhä useammassa Hedmanin tarinassa on aina mukana jonkinlainen voro. Kyllähän mielenkiintoisia tarinoita saa aikaan ilman niitäkin. Lisäksi tuo Karhukoplalaisten kiinniottaminen oli aika yllätyksetön ja ennalta arvattava käänne ja puitteita oli paljon parempaankin. No, kuitenkin tällä kertaa juoni oli ihan suhteellisen sujuva, joten tämä tarina ansaitsee sen perinteisen keskivertoarvosanan. Ei kuitenkaan erityisen hyvä ollut tämäkään. 7
Yhteenveto
Aika normaali Akkari oli tämäkin. Tarinatarjonta oli ehkä vähän liiankin tavanomaista johtosarjaa lukuunottamatta, mutta Carl Barksin ja Al Taliaferron vitsisarjat olivat ihan hyviä piristysruiskeita, vaikkakin samantyylinen Taliaferron lyhyt erikoinen oli jo numerossa 3. Hyvä, että (vanhoja) vitsejä ollaan alettu julkaista taas hieman enemmän lehden sivuilla, sillä ne ikäänkuin pehmittävät kokonaisuutta. 7+
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Voisin sanoa, että tämä oli tämän vuoden tähänastisista johtosarjoista paras. Tarinassa oli mukavasti 2000-luvun alun ja sitä vanhempien sarjojen vaikutteita, toisin sanoen yhtä nerokkaita ja juoneltaan uudehkoja tarinoita osataan tehdä enää harvoin. Olin jo pitkään halunnut nähdä, minkälaista Millan elämä olisi hänen saatuaan itselleen Midaan kosketus ja nythän sitä sitten pääsi seuraamaan yhden taiteilijan näkökulmasta katsottuna. Myös minä näin muutamia asioita aivan uudenlaisessa valossa. Jippesin piirroksista on sanottava kuitenkin sen verran, että hänen tyylinsä on muuttunut hiljattain jonkin verran aikaisempaa huonommaksi, mutta eipä tuo ainakaan vielä siihen pohjatasoon yllä eli siis kelpaa ihan hyvin tuollaisenaankin. 8½
Sudenpennut: Varkaannappaajat
En kyllä olisi uskonut tätä tarinaa Jens Hansegårdin käsikirjoittamaksi, sillä tämähän oli ihan eri luokkaa kuin vaikkapa numeron 35/2008 Paparazzien kuningas tai samaisen vuoden 37. numeron Huvila meren rannalla. Tämä tarina ei tarjonnut mitään uutta ja tuo Hansun paljastuminenkin syylliseksi nosti pintaan lähinnä vain déj vu -ilmiön oireita. En perustanut Jordin piirrustuksistakaan, joten kokonaisuus oli huonohko. 6
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Aluksi ihmettelin, että miten lapset voivat toimia lähes samanikäisen lapsen vahtina, mutta kaipa ne sitten olivatkin jotain teinejä, tjsp. Korhosen käsikirjoitukset ovat olleet viime aikoina pienoisia pettymyksiä, eikä tämäkään valitettavasti muutosta asiaan tuonut. No, kuitenkin tämä oli sellainen "normaali" Pikku-Aku -tarina, joka ei kylläkään ollut millään tapaa erityisen erikoinen. Plussaa loppuratkaisusta, joka oli suhteellisen kekseliäs. 7½
Luola-Ankka Una: Kivikautiset keinot
Tarina oli ihan suhteellisen hyvä Hedmanin tekeleeksi, vaikkakin jälleen tässä oltiin sorruttu niihin tylsiin ja vähän liiankin tuttuihin peruselementteihin; ensinnäkin tuntuu, että yhä useammassa Hedmanin tarinassa on aina mukana jonkinlainen voro. Kyllähän mielenkiintoisia tarinoita saa aikaan ilman niitäkin. Lisäksi tuo Karhukoplalaisten kiinniottaminen oli aika yllätyksetön ja ennalta arvattava käänne ja puitteita oli paljon parempaankin. No, kuitenkin tällä kertaa juoni oli ihan suhteellisen sujuva, joten tämä tarina ansaitsee sen perinteisen keskivertoarvosanan. Ei kuitenkaan erityisen hyvä ollut tämäkään. 7
Yhteenveto
Aika normaali Akkari oli tämäkin. Tarinatarjonta oli ehkä vähän liiankin tavanomaista johtosarjaa lukuunottamatta, mutta Carl Barksin ja Al Taliaferron vitsisarjat olivat ihan hyviä piristysruiskeita, vaikkakin samantyylinen Taliaferron lyhyt erikoinen oli jo numerossa 3. Hyvä, että (vanhoja) vitsejä ollaan alettu julkaista taas hieman enemmän lehden sivuilla, sillä ne ikäänkuin pehmittävät kokonaisuutta. 7+
Kreach
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 629 -
29.01.2009 klo 16:22:49
5/2009 (Tällä kertaa en jaksa kirjoittaa pitempää arvostelua. Sorry)
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Parasta tarinassa oli uudenlainen yritys ja uskallus tehdä tarina, jossa Milla saa taika-amuletin. Tässä on sellaista potkua, joka näkyy kyllä itse tarinassakin. Pidin, mutta toisaalta ei ole lähelläkään Barksin tai Rosan Milla -sarjoja. Ihmettelen muutenkin, miten oikein kukaan nykyinen tekijä keksi mitää erikoista taikaa, josta saisi kehiteltyä hauskan ja hulvattoman tarinan (Paino-ongelmia, Unohda koko juttu!). 7,75
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Perussarja, jossa toki muutamia hauskahkoja kohtauksia. Ei kuitenkaan sen ihmeellisempi. Hansua syylliseksi en epäillyt, mutta erityisen nokkelaa se ei silti ollut. 7,00
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Mielenkiintoinen Pikku-Aku -sarja! Jotenkin tarina vetäisee mukaansa ihan kivasti ja on hyvä loppuun saakka. 7,50
Luola-ankka Una: Kivikautisen keinot
Vähän uudenlaisempi, muttei erikoinen. En pitänyt järin paljon. Vähän samaa sarjaa tokan tarinan kanssa + että tämä oli vähän sekavahkokin. 7,00
Kokonaisuus
Palattiin taas vähän perinteisemmille raiteille, vain johtosarja oli erityisen hyvä ja Pikku-Aku aika hyvä. Muut kaksi sarjaa olisi saatu poistaa ja siirtää Menneisyyden vanki Milla -tarinan jälkeiseksi ja aloittaa vanha Mikki -jatkosarja. 7,31
Milla Magia: Rakas pakkomielle
Parasta tarinassa oli uudenlainen yritys ja uskallus tehdä tarina, jossa Milla saa taika-amuletin. Tässä on sellaista potkua, joka näkyy kyllä itse tarinassakin. Pidin, mutta toisaalta ei ole lähelläkään Barksin tai Rosan Milla -sarjoja. Ihmettelen muutenkin, miten oikein kukaan nykyinen tekijä keksi mitää erikoista taikaa, josta saisi kehiteltyä hauskan ja hulvattoman tarinan (Paino-ongelmia, Unohda koko juttu!). 7,75
Sudenpennut: Varkaannappaajat
Perussarja, jossa toki muutamia hauskahkoja kohtauksia. Ei kuitenkaan sen ihmeellisempi. Hansua syylliseksi en epäillyt, mutta erityisen nokkelaa se ei silti ollut. 7,00
Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Mielenkiintoinen Pikku-Aku -sarja! Jotenkin tarina vetäisee mukaansa ihan kivasti ja on hyvä loppuun saakka. 7,50
Luola-ankka Una: Kivikautisen keinot
Vähän uudenlaisempi, muttei erikoinen. En pitänyt järin paljon. Vähän samaa sarjaa tokan tarinan kanssa + että tämä oli vähän sekavahkokin. 7,00
Kokonaisuus
Palattiin taas vähän perinteisemmille raiteille, vain johtosarja oli erityisen hyvä ja Pikku-Aku aika hyvä. Muut kaksi sarjaa olisi saatu poistaa ja siirtää Menneisyyden vanki Milla -tarinan jälkeiseksi ja aloittaa vanha Mikki -jatkosarja. 7,31
Fauntleroy
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 630 -
04.02.2009 klo 15:36:34
AA 6/09
Aku Ankka: Oma apu, paras apu
Tällä kertaa johtosarja kertoo Simpsonien Apusta... Niin. Alku on melko tavallinen, ja viimeistään managerin astuttua peliin jutun loppuratkaisu on helppo arvata. Usein nähty kuvio tämäkin: on supertähti, ja tämän manageri, avustaja yms. on sitten tarinan pahis. Näin ollen alku on hyvin tavallinen mutta neljännen sivun käänne on toteutettu hyvin ja ennalta-arvattavuus katosi hetkessä. Luulin kyllä, että itse Pati-Pete olisi myös yksi pahoista tyypeistä, mutta näinpä ei ollutkaan. Siitä plussaa. Auton tieltä suistumisen jälkeen tapahtuva roiston kiinniotto olisi saanut olla minun puolestani pitempi. Pahis karkaa rahasäkin kanssa ja Pati-Pete & ankanpojat hevosen selässä... Tosin mitäpä sitä pidentämään, kyllä se noinkin toimi. Loppu on kuitenkin varsin perinteinen ja kaikki ovat tyytyväisiä. Piristävä johtosarja ja viimeviikkoisen jatkosarja-pohjanoteerauksen jälkeen McGrealit nostivat osakkeitaan. Tällaisia johtosarjoja voisi olla useamminkin ja Ferioli on hyvä valinta piirtäjäksi. Ettei aina samaa Vicaria. 8+
Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Mikko M sanoi tuolla jossain aikaisemmin hyvin. Minäkään en pidä tarinoista, jossa eläimet (tiedätte kyllä mitkä eläimet, eli ankkoja, hiiriä yms. ei lasketa) esitetään yliluonnollisen nerokkaina ja ovelina. Tämä tarina ei rakentunut täysin kalajutun varaan mutta oli kuitenkin melko puuduttavaa lukea, kuinka Mummo yrittää napata ylinerokasta kalaa. Ja kuinka kala muka kävisi koukkuun, kun se tietää (sehän on nero) että se aiotaan napata. Hansukin on tässä varsin pirteä. Ja tietysti McGrealit jälleen asialla. Siedettävän, tai oikeastaan aika hyvän johtosarjan jälkeen tällainen turha lyhäri. Hyviä elementtejä ei oikeastaan löytynyt. No, lumilinkojuttu oli ihan hauska, mutta ei sen enempää sitten. 6-
Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Tarina on pelkkää takaa-ajoa joten juoni ei ole täten oikeastaan mikään. Piirtäjää ihmettelin ja nimi ei ollut oikein muistissa. Studio Duendes del Surin tarina oli joskus viime syksynä ja tämä taisi olla toinen Suomessa julkaistu tarina. Oli miten oli, piirrostyyli on varsin jäykkää ja mitäänsaamatonta. Veljenpoikien ilmeet ovat typeriä joissain kohdissa. Se piirtäjästä. Juoni on köyhä mutta loppu, se vasta on jotakin. Herman Roozen (hänkin aika uusi nimi, vaikka Suomessa onkin ollut jonkin verran herran tarinoita) on nero! Ainakin lopun osalta. Todella ovela ja hauska loppuratkaisu. Uskomatonta, että se iski näin kovasti mutta niin se vain on. Loistavaa, tämä kohotti numeroa paljon (todella paljon)! Joku varmasti luulee minua hulluksi, kun annan näin hyvän arvosanan, mutta minkäs teet. 8½
Pepi: Vipinää kinttuun
Hoaah. Väsyttämäänhän tässä alkoi. Tarina on typerä, onneton, ponneton, lapsellinen ja äärimmäisen turhauttava. Lukeminen on tuskaa. "Mammanpentu! Arkatassu! Vapinaviiksi!" yms. tällaiset. Nämä voisi julkaista Nalle Puhissa, ettei tarvitsisi miljoonalle suomalaiselle syöttää tätä. Toki jotkut saattavat pitää (ja varmasti pitävätkin) mutta minä en kuulu kohderyhmään. Saattaa olla kovaa tekstiä mutta tulipahan oma mielipide selväksi. Hubbardin vanhanaikainen tyyli väläyttelee aina välillä mutta ei onnistu pelastamaan juonellisesti surkeaa tarinaa. 5
Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Jonker ei ole koskaan kuulunut käsikirjoittaja-suosikkeihini eikä tämäkään mikään erikoinen yritys ole. Rahankuljetus + Karhukopla -yhdistelmä on nähty ja luettu monet kerrat. Jonker ilmeisesti pitää tästä yhdistelmästä. Akkarissa 42/05 julkaistu Eläimellinen junaryöstö noudattaa samaa kaavaa (oikeastaan ei, mutta idea on sama). Kyseisen sarjan ensimmäinen ruutu on melko yhteensopiva tämän sarjan aloitusruudun kanssa. Yllätyin kuitenkin, että kopla onnistui tällä kertaa, eikä mihinkään takaa-ajoihin lähdetty. Hyvä niin, sillä tämä on paljon toimivampi ratkaisu. Kokonaisuudessaan ei ole mitään maailmaa mullistavaa, muttei myöskään huono. Jotain puuttui, ehkä tämä oli liian lyhyt tai jotain. Sitten tietysti tutun juonen käyttäminen ärsyttää. 7-
Kokonaisuus
Keskiarvo on valitettavan huono, johtuen neljännen tarinan tasosta. Lyhyitä juttuja oli taas, ja yksi niistä oli kuraa. Toinen vasta hyvä olikin (tai sen loppuratkaisu), eikä toinenkaan mikään surkea ollut. Johtosarja oli yllättävän tasokas. On hienoa, että tällaisia vielä osataan jotenkin tehdä. Tietysti tästäkin voi parantaa. Kuukauden klassikoiden tasossa voidaan mennä vain ylöspäin. Maininnan ansaitsee myös kuukauden palkintotehtävä. Vuodesta 2003 lähtien olen tainnut osallistua jokaiseen. Tietysti nytkin pitää osallistua kun ei tarvitse kirjettäkään lähettää, vaan voi osallistua netin kautta. Tiedänkin jo vastauksen, sillä kysymyshän oli: "Osaatko kertoa meille, miltä sivulta mikin kuva löytyy?" Mikin kuvahan löytyy heti toiselta sivulta. Palkintotehtävä ratkaistu! 7
Aku Ankka: Oma apu, paras apu
Tällä kertaa johtosarja kertoo Simpsonien Apusta... Niin. Alku on melko tavallinen, ja viimeistään managerin astuttua peliin jutun loppuratkaisu on helppo arvata. Usein nähty kuvio tämäkin: on supertähti, ja tämän manageri, avustaja yms. on sitten tarinan pahis. Näin ollen alku on hyvin tavallinen mutta neljännen sivun käänne on toteutettu hyvin ja ennalta-arvattavuus katosi hetkessä. Luulin kyllä, että itse Pati-Pete olisi myös yksi pahoista tyypeistä, mutta näinpä ei ollutkaan. Siitä plussaa. Auton tieltä suistumisen jälkeen tapahtuva roiston kiinniotto olisi saanut olla minun puolestani pitempi. Pahis karkaa rahasäkin kanssa ja Pati-Pete & ankanpojat hevosen selässä... Tosin mitäpä sitä pidentämään, kyllä se noinkin toimi. Loppu on kuitenkin varsin perinteinen ja kaikki ovat tyytyväisiä. Piristävä johtosarja ja viimeviikkoisen jatkosarja-pohjanoteerauksen jälkeen McGrealit nostivat osakkeitaan. Tällaisia johtosarjoja voisi olla useamminkin ja Ferioli on hyvä valinta piirtäjäksi. Ettei aina samaa Vicaria. 8+
Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Mikko M sanoi tuolla jossain aikaisemmin hyvin. Minäkään en pidä tarinoista, jossa eläimet (tiedätte kyllä mitkä eläimet, eli ankkoja, hiiriä yms. ei lasketa) esitetään yliluonnollisen nerokkaina ja ovelina. Tämä tarina ei rakentunut täysin kalajutun varaan mutta oli kuitenkin melko puuduttavaa lukea, kuinka Mummo yrittää napata ylinerokasta kalaa. Ja kuinka kala muka kävisi koukkuun, kun se tietää (sehän on nero) että se aiotaan napata. Hansukin on tässä varsin pirteä. Ja tietysti McGrealit jälleen asialla. Siedettävän, tai oikeastaan aika hyvän johtosarjan jälkeen tällainen turha lyhäri. Hyviä elementtejä ei oikeastaan löytynyt. No, lumilinkojuttu oli ihan hauska, mutta ei sen enempää sitten. 6-
Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Tarina on pelkkää takaa-ajoa joten juoni ei ole täten oikeastaan mikään. Piirtäjää ihmettelin ja nimi ei ollut oikein muistissa. Studio Duendes del Surin tarina oli joskus viime syksynä ja tämä taisi olla toinen Suomessa julkaistu tarina. Oli miten oli, piirrostyyli on varsin jäykkää ja mitäänsaamatonta. Veljenpoikien ilmeet ovat typeriä joissain kohdissa. Se piirtäjästä. Juoni on köyhä mutta loppu, se vasta on jotakin. Herman Roozen (hänkin aika uusi nimi, vaikka Suomessa onkin ollut jonkin verran herran tarinoita) on nero! Ainakin lopun osalta. Todella ovela ja hauska loppuratkaisu. Uskomatonta, että se iski näin kovasti mutta niin se vain on. Loistavaa, tämä kohotti numeroa paljon (todella paljon)! Joku varmasti luulee minua hulluksi, kun annan näin hyvän arvosanan, mutta minkäs teet. 8½
Pepi: Vipinää kinttuun
Hoaah. Väsyttämäänhän tässä alkoi. Tarina on typerä, onneton, ponneton, lapsellinen ja äärimmäisen turhauttava. Lukeminen on tuskaa. "Mammanpentu! Arkatassu! Vapinaviiksi!" yms. tällaiset. Nämä voisi julkaista Nalle Puhissa, ettei tarvitsisi miljoonalle suomalaiselle syöttää tätä. Toki jotkut saattavat pitää (ja varmasti pitävätkin) mutta minä en kuulu kohderyhmään. Saattaa olla kovaa tekstiä mutta tulipahan oma mielipide selväksi. Hubbardin vanhanaikainen tyyli väläyttelee aina välillä mutta ei onnistu pelastamaan juonellisesti surkeaa tarinaa. 5
Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Jonker ei ole koskaan kuulunut käsikirjoittaja-suosikkeihini eikä tämäkään mikään erikoinen yritys ole. Rahankuljetus + Karhukopla -yhdistelmä on nähty ja luettu monet kerrat. Jonker ilmeisesti pitää tästä yhdistelmästä. Akkarissa 42/05 julkaistu Eläimellinen junaryöstö noudattaa samaa kaavaa (oikeastaan ei, mutta idea on sama). Kyseisen sarjan ensimmäinen ruutu on melko yhteensopiva tämän sarjan aloitusruudun kanssa. Yllätyin kuitenkin, että kopla onnistui tällä kertaa, eikä mihinkään takaa-ajoihin lähdetty. Hyvä niin, sillä tämä on paljon toimivampi ratkaisu. Kokonaisuudessaan ei ole mitään maailmaa mullistavaa, muttei myöskään huono. Jotain puuttui, ehkä tämä oli liian lyhyt tai jotain. Sitten tietysti tutun juonen käyttäminen ärsyttää. 7-
Kokonaisuus
Keskiarvo on valitettavan huono, johtuen neljännen tarinan tasosta. Lyhyitä juttuja oli taas, ja yksi niistä oli kuraa. Toinen vasta hyvä olikin (tai sen loppuratkaisu), eikä toinenkaan mikään surkea ollut. Johtosarja oli yllättävän tasokas. On hienoa, että tällaisia vielä osataan jotenkin tehdä. Tietysti tästäkin voi parantaa. Kuukauden klassikoiden tasossa voidaan mennä vain ylöspäin. Maininnan ansaitsee myös kuukauden palkintotehtävä. Vuodesta 2003 lähtien olen tainnut osallistua jokaiseen. Tietysti nytkin pitää osallistua kun ei tarvitse kirjettäkään lähettää, vaan voi osallistua netin kautta. Tiedänkin jo vastauksen, sillä kysymyshän oli: "Osaatko kertoa meille, miltä sivulta mikin kuva löytyy?" Mikin kuvahan löytyy heti toiselta sivulta. Palkintotehtävä ratkaistu! 7