Keskustelujen arkisto

Kirjoittaja

Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti

(1067 viestiä)
Mikko M
AA 2009 - Lehti nro 6

Aku Ankka: Oma apu, paras apu
Vuoden kuudes McGreal-tarina ja melko tavallinen sellainen. Täytyy kyllä sanoa, että välillä heidän käsikirjoitustyylinsä, varsinkin repliikkien esittämisen kohdalta on varsin huvittavaa luettavaa. Tarina on perustarinana pirteä ja omaa ehdottomasti enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Melko keskiverto juttu kuitenkin. Ostohysteriakohtaus oli tarinan huvittavin kohta ja lopputarina olikin sitten melko taattua McGrealia, ei tosin kovinkaan positiivisessa mielessä. Ei huono, muttei erityisen hyväkään perusjuttu. Paikoitellen tavallistakin parempi.
Arvosana: 7,25

Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
... Vuoden seitsemäs McGreal-tarina... Juttu vaikuttaa alussa hyvin ennalta-arvattavalta. Tarinasta saattaa arvata loppuratkaisun ja sitä edeltävän kohtaussarjan. Joka tapauksessa, lopetus oli periaatteessa helpoiten arvattavissa, mutta sen toteutus oli varsin kaavasta poikkeava, tai ainakin McGrealien tapoja sivuuttava (jota ainakaan minä en osannut odottaa). Toinen arvattava, loppujen lopuksi paljon helpommin ennakoitavissa oleva juttu, tapahtui sitten täysin siten, kuten voisi ennakoida. Hauskana lenkkinä toimi kuitenkin kalan (mikäs sen nimi taas olikaan) käyttäminen pelastavana €
Aku Vankka
Täytyykin nyt tehdä kaksi arvostelua, kun viime viikon lehti jäi arvostelematta. Juuri kun olin kirjoittamassa toisen lehden ''kokonaisuus'' -osiota, netti heitti ulos, joten en viitsi näistä arvosteluista mitään pitkiä tai tasokkaita tehdä, kunhan vain sanon lyhyesti kaiken olennaisen ja annan arvosanat.

Akkari 5/2009

Milla Magia: Rakas pakkomielle
Kerrankin positiivinen johtosarja, jonka päähenkilönä on Milla Magia. Hieman erilainen Milla-tarina oli kyseessä, siitä tietenkin plussaa. 8,25

Sudenpennut: Varkaannappaajat
Tylsä tarina, jonka juoni oli ennalta-arvattava, vaikken heti alkuun uskonutkaan Hansua syylliseksi. Tällaiset täytetarinat voisi jättää kokonaan pois, niin saataisi lehdistä hyviä ja tasokkaita. 7,00

Pikku-Aku: Menneisyyden vanki
Olen aina pitänyt Pikku-Akua mukavana ja leppoisana hahmona. Tarinoitakin on mukava lukea, kuten tätäkin. Voisin sanoa, että erittäin mukava tarina. 7,75

Luola-ankka Una: Kivikautiset keinot
Eipä tämäkään tarina oikein jaksanut kiinnostaa. Oli taas niin sekava ja kehno, eikä tarinassa ollut edes mitään uutta. Huspois tällaiset. 6,50

Kokonaisuus
Pahoittelen edelleen, että arvostelu oli surkea ja olemattoman lyhyt, mutten millään jaksa ruveta uutta kirjoittamaan. Aika peruslehti, jonka keskiarvosanaksi tulee 7,18, joka on tähän mennessä vuoden huonoin lehti.

**

Akkari 6/2009

Aku Ankka: Oma apu, paras apu
Alussa tarina vaikutti juoneltaan niin tutulta, että saatoin jo mielessäni nähdä loppuratkaisun. Sitten tulikin yllättävä käänne ja päng - tarina kääntyi päälaelleen, enkä enää tiennytkään, miten tarina päättyisi. Siitä ehdotonta plussaa. Lisäksi plussaa tulee myös siitä, että Ferioli oli piirtänyt tarinan. Vaikka pidänkin Vicaria yhtenä nykyajan parhaimpana piirtäjänä, on kiva nähdä myös muita piirtäjiä johtosarjoissa. 8,25

Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Voi kauhistus, oliko tämäkin tarina? Mummo yrittää pyydystää ylinerokasta kalaa päivälliseksi ja Hansu tulee mukaan lumilingon kanssa.. ei hyvänen aika, en olisi koskaan uskonut, että McGrealit olivat käsikirjoittaneet tämän tarinan, yleensä heidän tarinansa ovat hieman parempia, ainakin minun mielestäni. Tämä tarina oli jopa kehnompi, kuin monet Karhukoplatyngät, joten tälle ei voi 6,00 parempaa arvosanaa antaa.

Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Aikalailla perustarina, mutta kuitenkin piristävä yllätys edellisen Mummosekoilun jälkeen. Käsikirjoitus oli ihan hyvä, mutta piirrokset hieman ontuivat, ainakin toisen sivun viimeisessä ruudussa, jossa ilmeetkin näyttävät aivan idioottimaisilta. 7,25

Pepi: Vipinää kinttuun
Tätä tarinaa on turha arvostella, sillä arvosteluasteikko ei riitä määrittelemään, kuinka kehno tämä tarina oli. Jos kuitenkin on pakko arvostella tämä samalla kaavalla, kuin aikaisemmat tarinat, tämä saa numerokseen 4,75, eli onnittelut sinnepäin, huonoin numero, mitä olen koskaan antanut.

Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Mukavaa luettavaa äskeisen tarinan (joka ansaitsi huonoimman numeron, mitä olen koskaan antanut) jälkeen. Kuitenkaan ei vie voittoa johtosarjasta, joka pelastaakin koko lehden. Basin piirokset sopivat tähän oikein hyvin. 7,50

Kokonaisuus
Tätä lehteä en hyväksi voi sanoa (vaikka johtosarja olikin erittäin hyvä) sillä lehden keskiarvosana ei ylittänyt edes seiskan rajapyykkiä. Keskiarvosana tälle lehdelle on 6,75 eli kokoajan mennään vain huonompaan suuntaan. Vuoden kolme ensimmäistä lehteä olivat mahtavia, nelonen keskiverto, vitosessa tiputtiin jo huomattavasti alaspäin ja nyt kutonen ei päässyt edes keskiarvon yläpuolelle. Kauankohan tämä alamäki jatkuu?
Karhula
Akkari 6/09

Aku Ankka: Oma apu, paras apu
Kauhistuin aluksi, kun huomasin käsikirjoituksen olevan jälleen McRealia, mutta tarina oli ehkä jopa yllättävän hyvä. Alku ei ehkä niin ihmeellinen ollut, mutta tuo hypnoosijuttu oli omasta mielestäni hyvä käänne. Loppu nyt ehkä oli hieman liian helpohko, mutta pesee monet muut johtosarjat. Oli myös mukavaa nähdä pienen tauon jälkeen Feriolin piirroksia. 7,75

Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Ja vielä toinen McReal lehteen. Mitäs peliä tällainen nyt oikein on, kun tällä vuodelle on tullut akkarissa jo kohta lähes kymmenen McRealien käsikirjoittamaa tarinaa. Tämä oli kyllä täydellinen täytetarina, sillä huoni oli melko huolimaton, eikä siinä loppujen lopuksi edes tapahtunut lähes mitään. Perezin piirrokset taas olivat ihan kelpoluokaa. 6,75

Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Piirrokset ovat uskomattoman jäykkiä ja erittäin typerän näköisiä välillä. Käsikirjoituskin oli aika kuraa. Kamppaillaan yhdestä pelistä ja jätetään se penkillä ja Hannu löytää sen ja aikoo antaa takaisin pojille. Ei siis mitään ihmeellistä koko tarinassa. Ehkä tuo loppu oli hieman yllättävä, mutta muuten aika kuraa. 5,50

Pepi: Vipinää kinttuun
Ovat nämä vanhat Pepi-tarinat nyt sentään lukemisen arvoisia uusiin verrattuna, mutta ei oikeastaan mitään kiinnostavaa ollut tarinassa. Tapahtumaympäristö oli kyllä tällä kertaa laajempi, josta hiukan plussaa ja omasta mielestäni Hubbardin piirrokset sopivat tähän kui nakutettu. Arvosana on silti 6,25.

Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Basin piirrokset näyttivät yllättävän hyviltä tässä tarinassa, vaikka juoni ei mitään yllättävää tarjonnutkaan. Loppuun olisin kyllä jotain hiukan parempaa tarinaa toivonut, mutta ei väkisinkään. 7,00

Kokonaisuus
Ihan hauskahko palkintotehtävä, vaikka muuten lehti oli johtosarjaa lukuunottamatta. Arvosana on 6,75, eli hiukan keskivertoa huonompi. Nyt seuraavassa lehdessä kunnon nousu, niin kyllä vielä hyvä tulee.
Mirkku
Oma apu, paras apu: Mielestäni yllättävän surkea johtosarja, ostamishaluun hypnotisoiminen on niin ancient idea että.

Kalasoppaa kerrakseen: Kivat piirrustuksetkaan eivät tätä typerää tarinaa pelastaneet. Miksi aina niin uuttera Mummo lepäilisi talvella? Hänellä riittää aina hommaa. Hannuko muka lapioisi lähes kaksi metriä lunta muutamassa minuutissa? Kamppaileva kala, voi hyvänen aika.

Kiertopalkinto: Tjaa. Tässä nyt oli edes jotakin järkeä. Oli kyllä melko yllättävä päätös Ankkojen perheeltä jättää kone puiston penkille makoilemaan... Ainakin vähän vaihtelua normijuonille.

Vipinää kinttuun:
Tässähän oli ainakin selvä päämäärä. Eihän tämä mitään suurta taidetta ole, mutta mietinpä, että jos juoni olisi sama, mutta hahmot erit, saisiko tarina silloin parempia arvosanoja?

Korkealentoinen juoni:
Aargh... Siis aivan läpimätä tarina. Loppuratkaisu oli toki eri, mutta tarina oli täysin sekava ja juonessa ei ollut mitään järkeä.

Kokonaisuus:Älyttömän huono lehti, jos meno jatkuu tällaisena, Vaaleanpunainen Pantterikin on viihdyttävämpää. Palkintotehtävä ihan Ok, mutta eihän sekään tuonut mitään uutta.
Fauntleroy
Lainaus käyttäjältä: MirkkuHannuko muka lapioisi lähes kaksi metriä lunta
Ihan Hansu se on, vaikka suhteellisen onnekas tarinassa olikin. :)

Lainaus:Eihän tämä mitään suurta taidetta ole, mutta mietinpä, että jos juoni olisi sama, mutta hahmot erit, saisiko tarina silloin parempia arvosanoja?
Ankkojen sopeuttaminen Pepi-juoneen ei kuulostaa järin järkevältä.

Aku: "Tupu, kaiva sinä minulle jostakin luu!"
Tupu: "Äh! Sama se... (sedät ovat tylsiä)"

Aku: "Hyi Tupu, varastit Tulppu-sedän luun!"

Lainaus:Vaaleanpunainen Pantterikin
...on loistava.
Mirkku
Lainaus käyttäjältä: FauntleroyIhan Hansu se onOhops... Yksi kirjain meni näköjään väärin. Lainaus:Aku: "Tupu, kaiva sinä minulle jostakin luu!"
Tupu: "Äh! Sama se... (sedät ovat tylsiä)"

Aku: "Hyi Tupu, varastit Tulppu-sedän luun!"
Ehkei ihan noin suorasanaisesti :). Tarkoitin tietenkin, että idea (=joku yrittää saada jotakin toista liikkeelle siinä onnistumatta) olisi sama, mutta hahmot erit.
souffleur m
Aku Ankka: Oma apu, paras apu
En erityisemmin välittänyt tästä tarinasta, vaikkei toki mikään erityisen surkea pohjanoteeraus kyseessä ollutkaan. Jotenkin näitä rikosjuttuja on ollut jo sen verran paljon, ettei mikään tarina jaksa enää yllättää - ainakaan 11-sivuisena, jolloin sellaiseen jännittävään tunnelmaan ei yksinkertaisesti ehdi päästä. (Tässäkin tarinassa rosvot napattiin aivan liian nopeasti ja itse olisin ainakin kaipaillut lisää asioiden selvittelyä, takaa-ajoja, jne.) 7

Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Tarinan tapahtumat eivät sopineet lainkaan Mummon luonteelle; eikös tuollainen pakkomielle kaloja kohtaan ole enemmänkin Akun heiniä laiskottelusta nyt puhumattakaan? No, muuta tavallisuudesta poikkeavaa ei tässä tarinassa sitten tapahtunutkaan. Tällaiset tarinat saisi karsia kokonaan pois lehden sivuilta. 6

Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Tämäkin tarina jatkaa tätä täytetarinoiden valtakautta. Kokonaisuus on vain ja ainoastaan poikkeuksellisen kekseliään loppuratkaisun varassa, mutta muuten tämä on sangen typerä ja turhanpäiväinen tarina, joka olisi saattanut toimia paremmin yksisivuisena vitsisarjana. Piirrokset olivat kaikesta kankeudestaan huolimatta ihan kelvolliset ja ainakin hakkaisivat 100-0 joidenkin muiden nimeltämainitsemattomien taiteilijoiden teokset.

Pepi: Vipinää kinttuun
Näihin klassikoihin kaipailisin enemmän näitä tuttuja ja turvallisia Aku Ankka -tarinoita, esimerkiksi Tony Stroblin tai jonkun muun tuntemattomamman esim. 60- tai 70-luvulla vaikuttaneen piirtäjän tekeminä. Näitä eläinkertomuksia on ollut jo aivan liian paljon ottaen huomioon senkin seikan, että harva näistä sen kummemmin edes välittää. Tämä oli melko sisällötön, mutta ihan kuitenkin sympaattinen tarina ja siihen se sitten jäikin. Al Hubbardin piirrokset olivat puolestaan ihan kelvolliset, vaikka ruudut näyttivätkin melko juosten pissityiltä. 6+

Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Tarinasta tuli minun mielestäni enemmän tai vähemmän mieleen muuan Mau Heymansin piirtämä, Aku Ankan numerossa 13/1998 ollut kansikuva. No, ei siitä kuitenkaan sitten sen enempää.

Tässä tarinassa oli ihan mukava alkuasetelma ja aihepiiri, kuumailmapallot ovat jostain syystä nimittäin aina kiinnostaneet jollain tavalla minua. Kuitenkin tämä tarina kaatuu taas jälleen kerran lyhyyteen ja tylsähköön loppuratkaisuun. Puitteita olisi ollut paljon parempaankin seikkailuun. Hyvä yritys, mutta huono toteutus. 7-

Yhteenveto
Onko asia nyt niin, että hyviä pitkiä tarinoita ei enää yksinkertaisesti osata tehdä vai onko vika kenties siinä, että toimitus jättää julkaisematta ne lehdessä? Kokonaisuus oli jälleen kerran vain pelkän johtosarjan varassa ja muut tarinat olivatkin sitten vain pelkkää tyhjänpäiväistä täytetarinaosastoa, joka ei tarjonnut mitään uutta. Toimitus voisi pistää mieluummin vaikka pitkiä klassikkotarinoita lehteen näiden 4-sivuisten tynkien sijasta, jos parempaakaan ei kerran ole tarjolla. Ei näin.
Kreach
Lehti 6/2009

Aku Ankka: Oma apu, paras apu
Melko perinteinen johtosarja, josta kuitenkin puuttui se jokin syke. Minuun tämä ei oikein vedonnut. Ensinnäkin Feriolin piirrokset olivat mielestäni vähän outoja (varsinkin ensimmäisellä sivulla) ja muutenkaan tarina ei ollut mitenkään erikoinen tai keskivertojohtosarja (7,00-7,25). Tarina oli turhan lyhyt ja nopeatempoinen. Ja tämä ostohypnoosikin tuntui jotenkin niin "keksityltä", en osaa selittää. Vuoden kehnoin johtosarja tähän mennessä. 6,75

Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Mielestäni oikeinkin leppoisan mukava pieni täytesarja. Tämä on ehdottomasti täytesarjojen kärkipäätä. Hassuja kohtauksia ja sopiva tarina loppuun asti. Pieni miinus tosin tuosta yliälykkäästä kalasta. Tosin Mummo vastaan Kyrmy olisi saanut vielä paremman tarinan, mutta ihan okei näinkin. 7,25

Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Ainut hyvä asia tässä tarinassa oli loppu. Ensinnäkin piirrosjälki oli niin karmeaa, että... Ankanpojat näyttivät aika typeriltä lähes kaikissa ruuduissa. Tarinaidea oli kyllä muutenkin niin kehno. Ankanpojat tappelevat pelikoneesta, vähän hienoa? Puolipistettä lisää kelvollisesta lopusta. 5,50

Pepi: Vipinää kinttuun

Ihan ok Pepi -tarina. Ei loistava, muttei nyt niin erikoisen huono. Mutta tottahan se on, että nämä Pepit ovat vähän lapsellisia. Tarinan idea on hyvä, mutta hahmovalinta väärä (siis minulle). Aku tarinana tämä olisi hyvinkin idealtaan voinut olla kasin tarina. Nyt ei iske mitenkään kamalasti. Ihan ok, mutta Pepi asteikossa 7 on jo hyvä arvosana. 6 huono. 6,50

Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Ihan oiva täytesarja. Ei kamalan erikoinen, muttei toisaalta huonokaan. Aku sattuu olemaan harvinaisen tyhmä, kun nyt heittää vääriä säkkejä menemään. Toisaalta tuo kohtaus oli ehkäpä tämän tarinan paras. Selkeä ja kaikinpuolin ihan mukava sarja. Paha jaaritella hirveätä arvostelua. 7,00

Kokonaisuus
Liian paljon pieniä täytesarjoja. Pepin ja ankanpoikien ankkandokilvoittelun olisi suosiolla saatu jättää pois. Vuoden huonoin akkari tähän mennessä. Toivottavasti taso saadaan nyt raiteilleen, eli vähintään yli seiskan keskiarvoja. Pöh. Ärh. Körh. Kääk! 6,6
Nuno
Aku Ankka: Oma apu paras apu
Minun mielestä ihan hyvä johtosarja. Juoni oli aluksi aika tavallinen, mutta tuli siihen yllättävä käänne, jota en olisi uskonut. Luulin että tiedän jo loppuratkaisun, mutta en tiennytkään. Hyvät piirrokset.

Mummo Ankka: Kalasoppaa kerrakseen
Ihan hyvä tarina. Ihmettelin vähän sitä, että Mummo lähtee nappaamaan kaloja, eihän Mummo niin yleensä tee. Ja kala oli vähän liian älykäs. Hyvät piirrustukset oli tässäkin tarinassa.

Tupu, Hupu ja Lupu: Kiertopalkinto
Minun mielestä tässä tarinassa oli hyvä juoni. Oli kiva lukea tälläistä tarinaa, vaikka piirrustukset eivät olleet kovinkaan hyviä, mutta ei se haitannut. Yllättävä loppuratkaisu: Pojat luopuvat pelikoneesta. Ja Aku ja pojat jättävät sen puiston penkillle eli antavat ilmaiseksi sille joka sen löytää.

Pepi: Vipinää kinttuun
En paljon tykkää Pepi tarinoista, mutta tämä oli ihan hyvä tarina. Tässä oli aika hyvä juoni.

Roope-setä: Korkealentoinen juoni
Yksi lehden parhaimmista tarinoista. Tätäkin tarinaa oli kiva lukea. Ja Bassin piirrokset olivat hyvät ja sopivat hyvin tarinaan.

Kokonaisuus
Lehdessä olisi voinut olla enemmän pitkiä sarjoja, eikä vain yksi pitkä johtosarja. Aika huono lehti tällä kertaa. Toivottavasti seuraava lehti on parempi.
Fauntleroy
AA 7/09

Aku Ankka: Puppe ja Kultsi
Korhostakin saamme nähdä pitkän tauon jälkeen. Waltari-tarina taisi olla viimeisin juttu, jonka Korhonen on sekä piirtänyt että kirjoittanut. Ja oikein kannen kera. Kyllä meitä suomalaisia nyt hemmotellaan. Tarinan nimestä tuli heti sellainen "mitä ihmettä...?" -tunne. Mutta asia selviääkin heti ensimmäisellä sivulla. Alku on tavallinen, josta seuraa "taas näitä ystävänpäiväsarjoja" -tunne joissa Aku yrittää parhaansa mukaan tehdä Iinekselle kaikkea kivaa. Jossain kohtaa parani ja viimeistään seitsemäs sivu toi hymyn poskille. "Voisitko valita vauhdilla ennen kuin jeparit...siis ennen kuin tavara loppuu". Akun hyväuskoisuus ja sinisilmäisyys onnistui hyvin. Seuraavalla sivulla suomentajalla tai Korhosella on välähtänyt oikein kunnolla. Akun repliikki "vaikka myisin höyheneni tyynyntäytteeksi, minulla ei olisi moiseen varaa", ei voi olla mitään muuta kuin hulvaton. Hieno lause. Kokonaisuudessaan loppua edeltänyt hevos -kohta jäi tylsäksi mutta sen jälkeen tuleva "Pupen" henkilöllisyyden paljastuminen on oiva käänne. Itselleni ei ainakaan pälkähtänyt mieleen Hannu. Onnellinen loppu = onnistunut loppu. Kokonaisuudessaan oikein mukava ja pirteä johto/ystävänpäivä -sarja. Se on vähän niin kuin sillä lailla, että nyt tuli vuoden paras johtosarja tähän mennessä. Viimekertainen pääsi jopa arvosanaan 8+, mutta tämä pistää sitäkin paremmaksi. Pitkään mietin annanko 8½, mutta vedän kotiin päin ja annan jopa niinkin hyvän kuin 9-.

Iines Ankka: Liike-elämän iloja
Hyvän johtosarjan jälkeen tulee yleensä kehno täytesarja. Siihen sorrutaan jälleen. Pari ensimmäistä sivua ovat aika tylsähköjä, mutta kun lentokoneeseen päästään, niin alkaa jo vähän tapahtua. Iines pelkää henkensä puolesta ja lentäjät lentävät rennosti vaikka konetta ammutaan. Hauska kohta josta tuli mieleen kysymyskin. Onko lentokoneiden tankki siiven päässä? Tässä ainakin annetaan ymmärtää niin. No jaa, eipä sillä väliä ole mutta... Harmillisesti kääntäessäni sivua siirryin väärälle sivulle eikä lopun jännitys pysynyt (vaikkei se järin jännittävä ollutkaan...). Loppu on melko outo, eikä aiheuta sen suurempia tunteita. Työntekijöiden juhlimisesta (eli ilmaan ampumisesta) tulee mieleen uutiset. Niissä kun on joskus näytettu kuvaa Irakista ja siellä tehdään samalla lailla... Joo. Melko kehno 7-sivuinen eikä Alfonson piirroksistakaan ole mitään sanottavaa.

Roope-setä: Rakkaudella on hintansa
Oliko se Geradts, joka sanoi Pamauksen haastattelussa yrittävänsä tehdä samanlaisia sarjoja kuin Barks? Ei ainakaan Kultun & Roopen suhdetta oltu ajateltu. Tällä Orvokki Räpylästöllä ei näytä olevan kovinkaan paljoa järkeä päässä. Päästää nyt kolme raavasta korstoa sisään ja antaa suosiolla ottaa kirjeen. Suomentaja on osunut tässäkin. Tällä tarkoitan Karhu, Karhu & Karhu-asianajajatoimistoa, joka oli tarinan huippukohta. Lopulta tarina on aika onneton yritys joka yrittää olla nerokas ja monimutkainen, mutta ei ole sitä. Roopen pelot kumoutuvat lopussa tyhmällä tavalla ja that's it. Karhukoplaakaan ei paljasteta ja loppu jää ehkä hivenen auki. Koplalaiset näyttävät muutenkin hieman luonnottomilta Miltonin piirroksissa. Parempi kuin edellinen, muttei tämäkään kovin nerokas ollut. 7-

Taikaviitta: Kriisi Colosseumilla
Taikaviittaa jälleen akkarissa! Ihan mukava yllätys ja piirtäjänäkin Rodriques. Muistaakseni ei ole ennen piirtänyt viittasankaria. Luulin, että tämä on jatkosarja, sillä Colosseumista tuli heti mieleen Roomassa sijaitseva samanniminen stadion. Uskottelin jopa, että TK seikkailee Roomassa mutta oltiinkin päädytty muutamasivuiseen "hupailuun". Idea on hyvä, mutta lopulta tarinassa keskitytään massan pois ottamiseen murskauspallosta (joka ei ole kovinkaan ihmeellinen). En ihmettelisi jos tämä olisi yksi lyhimmistä TK-tarinoista (jos yksisivuisia ei lasketa). Taikaviittaa ei lopulta nähdä kuin muutamassa ruudussa. Laihaksi jäi, eikä tällaisia tarvitsisi akkariin laittaa (tai ei tarvitsisi tehdä ollenkaan). Tietysti jos halutaan laittaa lehteen huonoja tarinoita niin mikä ettei. 6-

Kokonaisuus
Suomennokset yllättivät positiivisesti ja mukana olikin muutamia nerokkaita tulkintoja ja letkautuksia. Korhosen johtosarja loistava ja positiivinen yllätys. Loput kolme olivatkin sitten 7- alaspäin. Nelitarinajärjestelmä ei toimi ja se tuli taas osoitettua. Gonzalesin yksisivuinen oli heikko ja varmasti yksi huonoimmista vitsisarjoista jota ko. tekijältä on tullut... Tarrojakin oli mukana ja toisen niitin kohdalta liite lähti jo irti. Itselläni ei ole tarvetta ankkatarroille mutta ihan kiva liite vaikka samanlaisia Barksin kuvittamia tarroja on tullut ennenkin. Bolt-juttu oli ihan kiinnostava ja pitää varmaan itse elokuvakin mennä katsomaan (tai sitten ei). Edellä mainituista kuitenkin vähän lisää keskiarvoon joten tämä lehti saa numeroksi saman kuin edellinenkin, eli 6/09. 7

Ensi viikolla Ankan elämää -sarjan toinen osa. Nähtäväksi jää, onko se yhtä kehno kuin edeltäjänsä.
Aku Vankka
Akkari 7/2009

Aku Ankka: Puppe ja Kultsi
Korhonen osannut väkertää hyvän ystävänpäivä-aiheisen johtosarjan meille. Otsikosta tuli heti mieleen, että ''mitä ihmettä?'' mutta tarina paljastui huomattavasti paremmaksi, kuin mitä nimen perusteella olisi voinut päätellä. Tavanomaisen tylsästä alusta hypättiin pian tsekkailemaan, kuinka Aku yrittää miellyttää Iinestä ystävänpäivänä. Loppujenlopuksi erittäin positiivinen johtosarja tämäkin, kiva kun Korhostakin nähtiin jälleen. 8,25

Iines Ankka: Liike-elämän iloja
Oliko tämän tarkoitus olla hauskakin? Ehdottomasti naurettavan kehno täytesarja. Lentokoneen
lentäjätkin vain rentoina ja rauhallisina ''Meitä kohtihan ammutaan!'' ''Sekin on normaalia'' ja ''Bensatankki vuotaa. Mutta ei hätää'' Koko tarinassa ei yksinkertaisesti ollut mitään hauskaa kohtaa
ja tämänkin tarinan olisi voinut korvata jollain paremmalla. 6,50

Roope-setä: Rakkaudella on hintansa
Toinen kehno täytetarina perään. Tarinasta on yritetty selvästi tehdä jotenkin nerokas ja.. no kuitenkaan siinä ei ole onnistuttu, vaan tarina on hyvä esimerkki tarinasta, jonka kaltaisia ei kaivata AA-lehtiin. Vai että Roope olisi luvannut mennä naimisiin jonkun Orvokki Räpylästön kanssa..? 6,50

Taikaviitta: Kriisi Colosseumilla
Ei ei ei ei ja vielä kerran ei. Järkyttävä pohjanoteeraus koko tarina. Nimen perusteella olisi voinut päätellä Taikaviitan seikkailevan Roomassa (ja tätä olisi voinut luulla jatkotarinaksikin) mutta nyt mentiin kyllä niin alas että.. luultavasti huonoimpia Taikaviitta-tarinoita, mitä olen lukenut. Roope yrittää purkaa elokuvateatterin ja Taikaviitta pistää purkukoneen pallon pomppimaan, eikä se onnistu?
Voi huoh ja näkemiin. 5,75

Kokonaisuus
Jyrkkää alamäkeä ollaan menossa. Vuosi alkoi kolmella ensimmäisellä lehdellä niin lupaavasti, mutta sitten neljännestä numerosta eteenpäin alettiin mennä alamäkeen. Melkein jokaisessa lehdessä tänä vuonna on ollut hyvä johtosarja, mutta surkeat täytetarinat ovat tiputtaneet lehtien arvosanaa paljon. Näin kävi myös tässä lehdessä. Johtosarja oli erittäin mukava, mutta loput tarinat silkkoja pohjanoteerauksia, varsinkin viimeinen Taikaviitta-tarina. Yksisivuisetkaan eivät paljoa auttaneet, Gonzalesin Mikki-''vitsisarja'' oli varmasti onnettomimpia vitsisarjoja, joita olen kuunaan lukenut, eikä jälkimmäisessäkään paljoa kehuttavaa ollut. Ei siis plussaa yksisivuisten osalta. Keskiarvosanaksi tälle lehdelle lätkäistään 6,75 eli sama kuin viime kerralla, mutta sanoisin silti, että tämänviikkoinen lehti oli viimeviikkoista huonompi, vaikka viime viikon lehdessä olikin järkyttävä Pepi-pohjanoteeraus (arvosana 4,75) Ensi viikolla jatkuukin Ankan elämää -sarja, toivottavasti nyt olisi sitten hyvä. Ja parempia tarinoita, kiitos!
Mikko M
AA 2009 - Lehti nro 7

(Yksisivuisten arviota en laske keskiarvoon vaikka ne tietyllä tavalla arvostelenkin)

Aku Ankka: Puppe ja Kultsi
Tarinallisesti kohtuullinen ja samoin myös teknisesti hyvä tarina. Jutun isoin ongelma on se, että suurin osa sen tarinaelementeistä ja juonikuvioista on nähty aikaisemminkin Korhosen tarinoissa. Tuntuu typerältä, että tekijä kierrättää omia kaavojaan, vaikka se onkin suotavampaa kuin toisten kaavojen kierrättäminen. €
Karhula
Muut ovat jo sanoneet melkein kaiken, joten omasta arviostani tulee melko köyhänlainen.

Akkari 7/09

Aku Ankka: Puppe ja Kultsi
Aluksi tuntuu melko tavalliselta, mutta sitten huomaa, että tässä onkin sitä kunnon Korhosmaisuutta. Piirrokset olivat taattua Korhosta ja vielä kansi kaupan päälle. Todellakin, ihan kiva nähdä Korhosta, vaikkei nyt ihan Korhosen parhaimmistoon pääse. 8,25

Iines Ankka: Liike-elämän iloja
Jordi Alfonson piirtämä Iineksen nokka on oudon lyhyenläinen ja tuntuu jotenkin lapsekkaalta. Muuten piirrokset olivat ihan mallikkaat. Juoni eteni liian nopeasti eikä juonella edes ollut kunnon tarkoitusta. Jotakin parempaa olisin odotanut, vaikkei tarina niin hirvittävä ollutkaan. 6,75

Roope-setä: Rakkaudella on hintansa
Samanlainen kuin edellinenkin. Hieman oudohko, mutta tässä oli jotain pientä yritetty. Muuten tarina on aika paljon edellisenlainen. 6,75

Taikaviitta: Kriisi Colosseumilla
Aluksi ajattelin, että "Jes! Taikaviittaa akkarissa. Varmasti hyvä tarina". Toisin kuitenkin kävi. Alku vaikutti ihan kelvolta, mutta Taikaviitan mukaansaaminen oli kuin pakolla tehty. Koko juttu meni loppujen lopuksi alkua ja hieman yllättävää loppua lukuunottamatta mönkään. Rodriquesin Taikaviitta taas oli yllättävän hyvä. 7,00

Kokonaisuus
Edellisen numeron jälkeen odotin jotain paljon, paljon parempaa, mutta tähän on näemmä tyytyminen. Ainoa tarina lehdessä, jota voi hyväksi kehoa on Korhosen tekemä ja sekin 8+. Loput tarinat taas olivat melko samanarvoisia. 7,25
souffleur m
Aku Ankka: Puppe ja Kultsi
Hyvin onnistunut tarina, vaikkei tällaiset ystävänpäivän teematarinat varsinaisesti mieleeni ole ikinä olleetkaan. Juoni oli sinänsä aika tavanomainen (ja jopa aika huono Korhosen tekeleeksi), mutta silti siihen oltiin onnistuttu luomaan hyvä ja mielenkiintoinen tunnelma ja erityisesti loppuratkaisu oli mieleeni. En olisi ikinä arvannut, että Hannu oli se Puppe. Kaiken kaikkiaan tämä oli vuoden paras johtosarja, mutta toisaalta uskon - tai ainakin toivon - että parempiakin tulee olemaan. No, silti tämä oli ihan kelvollista luettavaa.

Iines Ankka: Liike-elämän iloja
Varsin typerä tarina, vaikka itse tosin pidinkin tuosta lentokonehässäkästä jonkin verran. Muuten käsikirjoitus oli mennyt vähän överiksi, vaikka siitä oltiin eittämättä yritetty tehdä nimenomaan hauska ja ei-niin-vakavasti-otettava. En erityisemmin tykännyt tästä, vaikka piristävä poikkeus hieman vakavampien tarinoiden keskellä olikin.

Roope-setä: Rakkaudella on hintansa
Erittäin outo ja epä-Barksimainen tarina, josta en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata. Se jokin jäi puuttumaan tästä täysin ja Roopen luonteen tuntien hän tuskin olisi ihastunut johonkin aurinkolasipäiseen naiseen ja vieläpä "ihan muuten vaan", kuten tarina antoi osoittaa. Ainoa hyvä kohta tässä oli loppuratkaisu, tosin sekin jäi hieman hiomattomaksi. Ei mitenkään hyvä siis. Tällaiset pitäisi karsia lehden sivuilta kokonaan pois. 6+

Taikaviitta: Kriisi Colosseumilla
Voiko tätä nyt edes Taikaviitta-tarinaksi (tai tarinaksi ylipäätänsä) kutsua? Hänhän esiintyi tässä tarinassa peräti kolmessa ruudussa. Mahtavaa, varmaan uusi ennätys! Ilmeisesti tämäkin tarina oli osa tätä hieman harvinaisempien henkilöiden tarinasarjaa (ainakin nimen vieressä olevasta kuvasta päätellen) ja en voi kyllä sanoa, että mielipiteeni sarjasta tämän tarinan perusteella olisi muuttunut parempaan suuntaan. Jäi vaikutelma, että Taikaviitta oltiin tungettu väkisin tarinaan ja niinhän se asia taisi ollakin. Toivottavasti tämä surkea tarinasarja loppuisi jo pian, sillä tällaiset turhuudet, joissa ei ole minkäänlaista yritystä mukana, vievät aivan liian paljon tilaa lehden sivuilta. 6-

Yhteenveto
Vaikka kansi ja johtosarja olivatkin alkuvuoden yksiä alkuvuoden parhaimmista, tässä lehdessä sorruttiin jälleen kerran ainoastaan johtosarjan panostamiseen ja muiden tarinoiden retuperälle jättämiseen. Vitsisarjat nyt parantivat kokonaisuutta minimaalisen vähän, vaikka Leffalempi olikin enemmän sellaista lyhyet erikoiset -kamaa huonosti korostetulla vitsillään. Ei näin. 7-
TKal
Päätinpä minäkin sitten arvostella uusimman Akkarin, pitkästä aikaa...

Aku Ankka: Puppe ja Kultsi
Tämänvuotinen ystävänpäiväsarja oli mielestäni melko huono, sillä juoni oli aika tavanomainen ja ennalta-arvattava. Ei sarja nyt mikään pohjanoteerauskaan ollut, mutta kyllähän johtosarjat ovat yleensä tätä parempia. Piirrokset olivat ihan hyvät.
Arvosana: 7-

Iines Ankka: Liike-elämän iloja
Melko tavanomainen täytesarja. Sarja ei onnistu oikein missään osa-alueessa, mutta eipä mikään ole erityisen pahasti pielessäkään.
Arvosana: 6+

Roope-setä: Rakkaudella on hintansa
Tämä sarja tuntui erityisen huonolta jopa täytesarjaksi. Roope Ankan menneisyys on tässä sarjassa aivan erilainen kuin normaalisti, eikä juonen kuljetuskaan ole siitä parhaasta päästä. Piirrokset olivat sentään ihan kelvolliset.
Arvosana: 5+

Taikaviitta: Kriisi Colosseumilla
Ihan kiva ja viihdyttävä sarja, jossa ei kuitenkaan ole mitään erikoista Taikaviitan lisäksi. Sarja oli kuitenkin omasta mielestäni lehden paras.
Arvosana: 7

Kokonaisuutena lehti oli minulle pettymys. Mikään sarjoista ei ollut erityisen hyvä, mutta huonoja sarjoja sen sijaan löytyi.