Keskustelujen arkisto

Kirjoittaja

Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti

(1067 viestiä)
Aku Vankka
Mutta mikään Kreatsin ''mehevä paketti arvosteluja'' ei voita Vankan neljännesvuosikertaa, kun tässä on jäänyt taas viimeiset seitsemän numeroa johonkin : D
Kreach
Nosiis juu. Tässä tulee:

44/2009

Aku Ankka: Druidi hukassa

Perinteinen, magiaa sisältävä perushalloween -sarja. Luettavaa kamaa, mukavaa nähdä jälleen Vicariakin. Eniten minua miellytti se, että "druidi" -hahmo oli uusi, eikä mikään Milla Magia. Tummemmalla värityksellä tarinasta olisi saanut vielä huomattavasti paremman ja komeamman. Mukava, perusjohtosarja, pienellä halloween -teemalla. Tähän oltiin saatu vielä mukaan Roopen nuoruuttakin. 7,25

Pluto: Kunnon vahtikoira
Tylsääkin tylsempi sarja. Mielestäni tälläisessä tarinassa ei ole mitään järkeä. Mukahauska. Pluto päähahmona. Ei vain kiinnosta. Lopputuloksen arvasi. Erilainen sarja (lähes puhekuplaton), mutta ei napannut. 5,50

Aku Ankka: Akustuksen aarre (osa 1)
Arvostelu tarinasta numeron lopussa. 8,50

Kokonaisuus

Epätasapainoinen lehti. 7,08

45/2009

Aku Ankka: Työtaistelu
Melko normaali johtosarja. Vaikka idea on aika hyvä (Roopen suunnitelma ja Karhukoplan suunnitelma), niin silti tarinaan kyllästyi liian nopeasti - keskivaiheille olisi pitänyt saada jotain muutakin sisältöä, kuin takaa-ajoa. Roopen ja vartijan "kohdeseurantaruutu" oli hauska lisä. Jippesin piirrokset liian tummia, mutta tarinan kokonaisuus melko hyvä. 7,50

Aku Ankka: Eilen, tänään ja huomenna

En aluksi huomannutkaan, että tämä oli Kain tarina. Ei kovin kummoinen. No, antoihan tämä uutta ulottuvuutta aikamatkustukseen, mutta ongelma oli sekavuus. Ihan veikeä pikkusarja kuitenkin. 7,25

Roope-setä: Sanomalehtiselkkaus

Arvasin, että kun tuota "Salamasanomia" noin tyrkytetään, se onkin ilmainen tai jotain. Huoah. 6,25

Aku Ankka: Akustuksen aarre
(osa 2)
Arvostelu seuraavan lehden yhteydessä. 8,50

Kokonaisuus
Ihan mainio lehti - Jippesin ihan hyvä johtosarja, Kain omalaatuinen aikasekoilu, lyhyt, muttei huonoin mahdollinen hollantilainen, sekä Akustuksen aarre. Aika mehevä kokonaisuus, 5-sivuisesta huolimatta. 7,38

46/2009

Roope-setä: Tuulimyllyjen maassa

Jotenkin tästä sarjasta kalskahti jonkinasteinen Barksmaisuus. En oikein osaa sanoa, miksi. Arvelin, että tämä naispohatta on juonien takana, mutta silti tarina oli hauska. Varsinkin pidin siitä, että tapahtumapaikkoja oli perjaatteessa (alkua lukuunottamatta) vain pato. Pidin tästä melko paljon, pirteä johtosarja Vicarin mainioilla raapustuksilla. 7,75

Aku ja Mikki vaihtavat osia
Loppua lukuunottamatta liian sekava ja älytön sarja. Alussa olisi pitänyt selittää lukijalle hieman enemmän. Loppu onkin sitten sellaista säätöä, että oksat pois. "Siis kummalla nyt onkaan huono tuuri, kumpi on kumpi" jne. Loppu oli siis ihan kiva (viimeinen ruutu varsinkin), muuten tarina tuntui jotenkin väkisinväännetyltä ja vähän turhalta. 6,75

Aku Ankka: Akustuksen aarre (osa 3)
Mainiota työtä Lokling - Midthun -kaksikolta. Josko jälleen alkaisi näiden hieman pitempien sarjojen aika? Olen odottanut paljon tälläistä pitkää UUTTA -sarjaa.
Juoni-idea on melko tuttu ja itseasiassa aika köyhä, ellei Pohjolan sotaa olisi liitetty siihen. Tarinan tempo on mukavan hidas ja jutun parhaimmat kohdat ovat Akustuksen muistelut: Hanhenskiöld on niin mainio hahmo! Vitsejä oli paljon, ja ne olivat jopa oikeasti hauskoja! Hyvä!
Lopetus oli aika yksinkertainen ja helppo, mutta viimeinen ruutu silautti lopun yhteen (tarkoitan maalausta) ja toi dramaattisuutta. Loistava sarja, lisää näitä! 8,50

Kokonaisuus

Ehkä vuoden paras lehti. Perinteinen, barksmainen johtosarja, joka oli jopa yllättävän hyvä, outo ja melko kehno Mikki -sarja ja Akustuksen aarteen lopetus. Loistavaa, tekijät ja toimitus! 7,67

/sori kirjoitusvirheistä, kirjoitin aika nopeasti.
Mirkku
Roope-setä: Tuulimyllyjen maassa
Sarja oli mielestäni harvinaisen hyvä. Tapahtumapaikkana oli jokin toinen maa, joka on kaukana Ankkalinnasta, ja plussaa myös siitä, että se pysyi lähes samana tarinan ajan, eikä seilattu maasta toiseen. Jotenkin tarina tuntui myös vähän arkisemmalta kuin monet Ankkalinnan tapahtumat. Positiivinen asia oli myös se, että miljonääri oli uusi, eli ei mikään Kroisos. Jos taas tarina olisi ollut Ankkalinnasta, tämä olisi ollut negatiivinen asia, sillä hahmot, jotka ovat vain yhden sarjan ajan ovat ärsyttäviä. Myös loppuruutu oli mielenkiintoa herättävä ja tarpeeksi yllättävä.

Aku ja Mikki vaihtavat osia

Mielestäni sarjan idea oli uusi ja sillä tavalla hyvä, mutta kuten Kreach sanoi, alku oli liian sekava. Muutenkin vähän epärealistinen, kun ongenvapa kestää ankkurin, joka tuhoaa laivan.

Aku Ankka: Akustuksen aarre
Oikeastaan tämä kertoi melko vähän itse Pohjan sodasta, mutta mielestäni se oli näin parempi, että pysytään nykyajassa, ja menneisyydetä tulee hahmo tänne. Historiaa ei ollut myöskään liikaa. Varsinkin Akun taistelu linnassa oli mielenkiintoista seurattavaa, ja myös tanskalaisten piikittely oli hupaisaa.
souffleur m
AKKARI 46/2009 - samalla viime vuoden vähiten hyvästä numerosta (jonka tosin näin jälkeenpäin ajateltuna olin arvostellut vähän turhankin alakanttiin ;D) on kulunut vuosi. Tjaa-a, mikäköhän mahtaa olla tämän numeron kohtalo...

Roope-setä: Tuulimyllyjen maassa
Kaiken kaikkiaan ihan mukava johtosarja. Tapahtumapaikka ja henkilögalleriakin olivat suhteellisen erilaisia ja kuten Kreach sanoikin, juonenkäänteissä oli tosiaan ehkä havaittavissa myös pientä barksmaisuutta. Toisaalta jotain jäi myös puuttumaan; olisin esimerkiksi kaipaillut enemmän taustatietoa tuosta naispohatasta sekä hänen motiiveistaan, eikä Vicarin piirroksetkaan miltään erityisen hohdokkailta enää ikävä kyllä vaikuttaneet. No, ihan toimiva tarina tämä kuitenkin oli, sanoisinko, että hiomaton timantti.

Aku ja Mikki vaihtavat osia
Oikeastaan aika yllättäväkin aihe tähän Ankan elämää -sarjaan, mikä ei välttämättä ollut niinkään huono juttu. Monesti mukana on nimittäin ollut vähän turhankin itsestäänselviä asioita, joten on ihan mukavaa, kun Akun elämää katsotaan enemmän pintaa syvemmältä. Itse vieläpä pidän Aku ja Mikki -tarinoista, sillä loppujen lopuksi molemmat ovat melko samanlaisia hahmoja esim. ikäluokiltaan. Tässä tarinassa idea oli hyvä, mutta toteutus tosiaan vähän vaisu ja hiomaton. Ja juuri kun päästiin kärryille tapahtumista, tarina loppuikin. Sivuja siis olisi saanut olla myös lisää. Kokonaisuutena edes vähän uudenlaiset ideat ja ajatukset olivat tietysti kehumisen arvoisia, mutta jotenkin näiltä tekijöiltä olisi odottanut enemmän. 7+ P.S. Mikkiä enemmän Akkariin! Ferioliltakin taitaa vielä jokunen tarina olla julkaisematta...

Aku Ankka: Akustuksen aarre (osa 3/3)
Myös tämä kolmas osa oli kiitettävä. Toimintaa oli nyt sopivasti ja tarina loppui myös arvoisellaan tavalla. Tosin itse pidin esimerkiksi tuota legovitsiä vähän liiankin kahjona ottaen huomioon tarinan tyylisuunnan, mutta ehkä se oli makuasia.

Kokonaisuudessaan yksi vuoden parhaista (uusista) tarinoista, kyllä. Ei nyt ehkä mikään legendaarisen hyvä, mutta Løklingin debyyttitarinaksi kuitenkin sangen lupaava. Toivottavasti hän käsikirjoittaisi lisää pitkiä tarinoita, itsekin nimittäin toivoisin niitä lisää. Ja Midthun piirtämään ne, totta kai! ;)

Yhteenveto
Taas hyvä numero. Tällaista putkea ei olla nähty pitkään aikaan. Vuoden TOP 3 -listalle ei yksikään Akkari ole kyllä vielä tänä syksynä ihan yltänyt, mutta yleistaso on kuitenkin taas nousussa muutamien jopa masentavan huonojen lehtien jälkeen ja se on tärkeintä. Toivottavasti taso ei lähde nyt Akustuksen aarteen jälkeen laskemaan, sillä sen viemät sivut olisi kieltämättä helppo korvata nelisivuisilla... 8-
Kreach
47/2009

Aku Ankka: Parsakaalibisneksiä
Olen jopa yllättynyt siitä, että Korhosta on saatu lukea tänä vuonna näinkin paljon. Tämäkin tarina kapuaa selkeästi keskivertojohtosarjan yläpuolelle. Pitkästä aikaa hauska lukea tälläistä "puolidekkari" ankkaa. Tarina on sujuva, ja sitä selvensi erittäin paljon keltaiset laatikot, jossa Aku kertoili mielipiteitään ja tekemisiään. Roopen tekemisiin kohdistuvat huomiot olivat aika hupaisia ja juonirakenne kokonaisuudessaankin hauska. Korhonen ei onneksi mennyt sieltä, mistä aita on matalin (Milla on pukeutunut Roopeksi tms.), vaan kehitteli hieman erilaisen juonen. Piristyksenä dekkariseura, ja lopun parsakaalisekoilu - tarinanhan olisi perjaatteessa voinut lopettaa jo sivuun 10 - mutta onneksi Korhonen laittoi tarinan kunnolla loppuun. Pistin myös muistiin tarinan hauskan ja erityisesti hieman erilaisen hahmogallerian, kuten, että Näpsä ja Säästöpää ovat samassa tarinassa (ja vilahtihan sielä muitakin työntekijöitä, harvinaisen usein käsikirjoittajat tyytyvät pelkästään joko Näpsään tai Säästöpäähän), dekkariseuran Mikko ja Huru. Kokonaisuudessaan melko omaperäinen, mielenkiintoinen, ehkä hieman jännittäväkin johtosarja! 8,00

Sudenpennut: Ryysyistä rikkauksiin

Melko mainio Jippes&Barks -sarja. Itseasiassa aika harvoin pidän näistä Jippes&Barks -yhteistyöllä tehdyistä sarjoista, mutta tämä oli aika hyvä. Varsinkin valuutat olivat aika hauskoja - lasinsirpaleita ja jakin nahkoja. Yleensähän J&B -sarjat ovat näitä luonnonsuojelujuttuja, jotka eivät tarinoina ole kovin kaksisia. Heti kuitenkin onnistui, kun teemasta hieman poikettiin. Luettava, melko keskinkertainen sarja, joka kuitenkin oli minulle positiivinen yllätys. 7,50

Pelle Peloton: Kärpäspulma

Aivan hirveä sarja, ainakin juoneltaan. Oikeinhan se Souffleur arvasi, Akustuksen aarre korvattiin ainakin osittain 3-sivuisella sarjalla. Liian nopeatempoinen, lapsellinen ja kaikin puolin kehno sarja. Valitettavasti. 5,50

Kokonaisuus

Kaksi yllättävän hyvää sarjaa - ihmettelin, ettei Barks&Jippes juttua oltu säästetty ensilehden johtosarjaksi, mutta näinkin meni, jos sivut olisivat täyttyneet, eikä tuollaista 3-sivuista olisi ollut. Kokonaisuus on kuitenkin aika hyvä - olihan tuo kolmisivuinen. Pitäisikö harkita uutta pistejärjestelmää, jossa sivumäärä merkitsisi jotakin. 3-6 sivuisille oma taulukko, sitä pidemmille oma. Hah, :D. 7,00
souffleur m
Aku Ankka: Parsakaalibisneksiä
Kappas vaan tosiaan, Korhosta taas lehdessä. Tarina oli kaikin puolin hyvä ja Korhonen oli taas onnistunut puhaltamaan loppujen lopuksi melko tavanomaiseen perusideaan paljon uutta henkeä. Myös minä-kerronta syvensi juonta entisestään ja se toimikin hyvin erityisesti viimeisellä sivulla. Muutenkin juoni eteni ilman sen suurempia epäkohtia, tosin sarjan nimi ja kansikuva paljastivat ehkä vähän turhankin paljon itse loppuratkaisusta; itse parsakaalithan tulivat kuvioihin vasta siinä puolen välin jälkeen. Kokonaisuutena kuitenkin varsin onnistunut paketti, hyvää työtä! 8

Sudenpennut: Ryysyistä rikkauksiin
Vaikka kaiken kaikkiaan olenkin pitänyt useista Barksin ja Jippesin tarinoista, tämä oli tosiaan jopa normaalia parempi. Toimintaa oli sopivasti ja myös idea oli ihan toimiva, vaikka Roopen motiivit vaikuttivatkin alussa ehkä vähän hämäriltä. No, onnistunut loppuratkaisu teki lopulta siitäkin seikasta pelkän plussan. Hyvä tarina siis. 8-

Pelle Peloton: Kärpäspulma
Sinänsä ihan hyvä vitsi sen kehnohkolla pohjustuksella. Ajatus siitä, ettei Pelle pärjäisi pienelle kärpäselle oli melko ihmeellinen ja muutenkin tähän koko tarinaan olisi riittänyt vallan mainiosti se yksi sivu. Tällaisia kömpelöitä lyhäreitä osataan näköjään tehdä Tanskassakin, vaikka myönnänkin, että yleisesti ottaen pidän kuitenkin enemmän nimenomaan Egmontin tarinoista, joten usein myös täytesarjat ovat parempia... 6-

Yhteenveto
Ihan hyvä lehti, vaikka keskiarvosana putosikin harmillisen matalalle viimeisen tarinan takia. Kuitenkin myös sen käyttäminen oli ihan ymmärrettävä ratkaisu, sillä jäljelle jääneet kolme sivua oli tietysti täytettävä tavalla tai toisella. Tänäkin vuonna on nimittäin tullut lehtiä, joissa on ollut pelkästään täytesarjoja, joten loppujen lopuksi tämä numero olisi voinut olla huonompikin. 7+
Kreach
Heijei! Tämähän on ankka -foorumi! Eikö tosiaan kenelläkään muulla ole juuri koskaan mitään kommentoitavaa viikkolehdestä, kuin minulla ja souffleurlla. Ei sen mikään kokonainen arvostelu tarvitse olla, vaan vaikka yksittäisestä tarinasta jokin perusteltu kommentti. Olisi kiva lukea muidenkin mielipiteitä.
Aku Vankka
Voi sanonkomikä. Viimeiset kahden kuukauden akkarit ''unohtunut''. Pitäisi tässä joku päivä muistaa nekin arvioida :P Tämä topik tosiaan on aika kuollut. Jospa tehtäisiin niin, että vuosikymmenen vaihtuessa kaikki Karhulat sunmuut jotka viime vuonna olitte aktiivisia arvostelijoita tulisitte jälleen mukaan ja kaikki uudetkin rohkeasti arvostelemaan - paljon mukavampaa katsella arvosteluja, kun on usean eri henkilön mielipiteet esillä, eikä vain Kreachin, souffleurin ja minun (sitten kun se myöhässä saapuvat).
kirja
Tietenkin voisin arvostella, mutta aikaa ei vain ole syvempiin arvosteluihin kuin pelkät arvosanat ja ne ovat aivan liian vähäpätöisiä arvosteluja julkaistaviksi.

~kirja
Akuhullu97
Jos minun perin huonot arvostelunikin tänne kelpaavat, niin tässä olisi: ;D

Kansi: Kari Korhosen piirtämä kansi oli hauska. Sopi hyvin hänen johtosarjaan. Kannessa Korhosen piirroksista tulee mieleen hollantilaispiirtäjä Daan Jippes. Tyyli ei ole aivan ominta Karia, mutta pidän tuosta melkein enemmän, kuin monista Karin piirroksista.

Aku Ankka: Parsakaalibisneksiä
Aika hyvä Kari Korhosen kokonaan tekemä tarina on tämä. Juoni on omalaatuinen, mutta en pidä siitä, että tuossa tarinassa Roope ei pidä parsakaalista eikä porkkanoista, mutta joissakin vanhemmissa muissa tarinoissa pitää. Inhoan tuollaisia epäkohtia, jotka eivät toimi joka tarinassa. Piirroksista tulee kuitenkin plussaa. Korhosen piirrokset ovat tässä tarinassa hauskoja. Kuvakulmat ovat hienoja ja Ankoilla on aika hauskat ilmeet. Usein Korhosen piirtämissä sarjoissa silmään pistää Korhosen ainakin minun mielestä oudot kaulukset, tässä ne eivät ole edes erityisen omituisia. Hieno tarina, ja kuten sanoin, piirroksille plussaa: 8+.

Sudenpennut: Ryysyistä rikkauksiin
Jes, vihdoinkin taas akkariin näitä Barksin käsikirjoittamia ja Daan Jippesin piirtämiä Sudenpennut-tarinoita. Carl Barksin käsikirjoitus on aivan mahtava. Hän on tässäkin tarinassa onnistunut saamaan jännän juonen kuitenkin sillä "ehdolla", että Sudenpennut pysyvät kiinni tarkoituksessaan ja ovat yhtä hyvää toivovia kuin yleensäkin. Harvoissa Sudenpennut-tarinoissa tällainen matkustelu sinne tai tänne, toimii mitenkään erityisen hyvin. Piirrokset iskevät myös minuun heti ensi silmäyksellä. Tyyli muistuttaa, mikä on tarkoituskin, Carl Barksia. Daan Jippesin Carl Barksia jäljittelevä tyyli sopii todella hyvin aina näihin Sudenpentutarinoihin. Loppu ei ole aivan paras mahdollinen tuolla tarinalla, aika käytetty juoni, mutta sekin toimii tavallaan, koska Sudenpennut vetivät pidemmän korren raadettuaan Roopelle. .

Pelle Peloton: Kärpäspulma
Aika kehno tämä Stefan Petruchan käsikirjoittama ja Euclidesin piirtämä tarina. Juonikin on heikko. Loppuratkaisu on aivan ennalta arvattava. Tarinaa on tylsä lukea, juoni on täysin toistoa ja huonoutta riittää. Ei tällaisia akkariin. Piirrokset ovat ihan kelvollisia, muttei nekään ole piirtäjältä, josta pitäisin yhtään erityisesti. Arvosanaksi 6+.

Yhteenveto: Aika hyvä akkari oli, lukuunottamatta viimeistä tarinaa. Lupaava alku, kaksi yli 8:n arvoista sarjaa. Kolmas täysi floppi. Keskiarvoksi tulee 7,67.
Karhula
Jotenkin itse olen hieman kyllästynyt näiden arvosteluiden tekemiseen kuin ei aika muutenkaan tuumaa riittää. Mahdollisesti joulun aikoihin ajattelin kuitenkin parin akkarin tänne arvostella.
kirja
Sitä aikaa kuitenkin ilmestyi, niin...

Arvosanoja ette saa (kuten ette saanut tähän mennessä ainoalla arvostelullani), koska niihin vaikuttaa liikaa se, keistä käsikirjoittajista/piirtäjistä pidän. Esimerkiksi Don Rosa saisi minulta pelkkä kymppejä tai suurempia. Keskiarvo on noin-arvio.

Kansi:
Parsakaalit vaikuttavat omituisilta, mutta muuten hyvä kansi. Pidän siitä, että kansi on jostain tarinasta eikä vain piirros, koska ne eivät yleensä onnistu ja ovat mukahauskoja. Kansi oli taattua Korhosta: Asiansa kertova, hauska, selkeä ja huomionherättävä.

Johtosarja:
Korhosen taattua laatua! Juoni oli mielestäni hieman heikompi kuin Korhosen aikaisemmissa tarinoissa (kuten se, jossa Aku liittyy kerhoon, jonka kaikki jäsenet ovat syntyneet samaan aikaan), koska se ei ollut niin omaperäinen, vaikka omaperäinen kuitenkin oli. Piirroksissa ei ole moittimista ja parsakaalit ovat ennennäkemätön ja omalaatuinen idea. Pientä miinusta siitä, että Roope kuvataan epätäydellisenä ihmisenä, koska se on tarinoiden massaa vastaan, joten lukijat ovat tottuneet muuhun. Tarinan eri osat sopivat yhteen hienosti, jolloin tarinasta ei tule vain osiensa summa. Juoni ei ole mielestäni kovinkaan erikoinen, koska se ei ole niin uskottava vaikka omaperäinen, kuten aina Korhosella (se on hänen parhaita puoliaan) on, mutta juoni on silti hyvä. Epäuskottavuutta luo se, että tarina on tarinoiden massasta poikkeava monissa kohdin. Mainio tarina kuitenkin taas Korhoselta ja loistava valinta Akkarin johtosarjaksi! Korhosen laatu on tasaisen kovaa. Tarinan toteutus on melkein moitteeton ja juonikin pääpiirteittäin erinomaista, muutaman epäkohdan sisältäen.

Toinen sarja:
Barksin hieman heikompaa laatua. Tarinassa on muutamia samoja piirteitä kuin johtosarjassa, kuten se, että mennään massan ulkopuolella (esimerkiksi Roopen pakolliset rahakylvyt ja häikäilemättömyys), joten se tuo heti miinuksia tarinalle. Muuten tarina on kyllä melko hyvä, koska juoni on omalaatuinen ja yksityiskohdat ovat hauskoja. Roopen luonne on monin kohdin epäuskottava, mikä syö myös tarinan uskottavuutta. Tarinan juonen huippukohdat ovat kateissa, josta johtuen juoni ei missään vaiheessa ole poikkeuksellisen kiinnostava, joka karkoittaa osan lukijoista. Juonen pitäisi sisältää muutamia huippukohtia, jotta se keräisi maksimaalisesti lukijoita. Piirrokset ovat hienoja, mutta kuvakulmia olisi voinut harkita vielä enemmän. Juonen yllättävyyskin on kateissa, koska esimerkiksi loppuratkaisu oli selkeä ja helposti pääteltävissä. Tarinan toteutus on kiitettävää, mutta juoni ja tarinan muutamat epäkohdat tekevät tarinasta selkeästi heikomman.

Kolmisivuinen:
Roskaa! Tästä olisi pienillä muutoksilla saanut kehnon yksisivuisen, mutta nyt tarina on surkea kolmisivuinen paikassa, jossa pitäisi olla Akkarin loppuhuipennus. Tarinan juoni toistaa itseään ja on jo kulutettu puhki muutaman miljardin kerran. Juonessa heikkoa on varsinkin sen ennalta-arvattavuus, itsensä toistaminen ja se, että se ei oikeasti ole hauska. Juonen idea on ehkä ollut ''jopa heikko'', mutta toteutus roskaa. Tarinan perusideat ovat pielessä, jo rakenteesta ja huumorista alkaen.

Keskiarvo:
Noin 7

~kirja
Akuhullu97
No voisi tässä kai uusimmankin arvostella.

Aku Ankka 48/2009

Kansi: Kansi on mielestäni aika tylsä. En muutenkaan pidä mitenkään erityisen paljon Wilma van Den Boschin piirroksista. Idea on aika huono. Kannessa ei ole varsinaista vitsiä, vaan ainoastaan tuollainen yllättävä asia. Ei ole minun makuuni tämä kansi. Kansi vaikuttaa jotenkin tyhjältä, kun siinä on ainoastaan Iines ja kukka.

Aku Ankka: Uusi esihistoriallinen keittiö: Janet Gilbertin käsikirjoituksia pitkästä aikaa. Idea on aika hyvä. Alusta asti kuplatekstit ja idea vaikuttaa hyvältä. Tarinan juoni on tavallaan käytetty, sillä on Aku ennenkin perustanut ravintolan, jossakin tarinassa. Tässä kuitenkin eksoottisella tavalla. Unan ottaminen mukaan tarinaan, ja sen kautta Akun idean saaminen on hyvä asia. Se tuo luonnollisuutta juoneen. Vicarin piirrokset ovat heti tunnistettavia, positiivisessa mielessä. Ensimmäinen ruutu avaa hyvän tunnelman koko tarinalle. Tunnelmallinen aloitus ja hienot Vicarin piirrokset muutekin. Hyvä tarina johtosarjaksi. Arvosanaksi 8½.

Iines Ankka: Oikukas muoti: Ruud Straatmanin käsikirjoitus on tylsä. Taas näitä huonolaatuisia nyky-Iines-tarinoita, jotka toistavat itseään. Tarina olisi ehkä hieman laadukkaampi jos se veisi myöskin Ankkalinnan ulkopuolelle. Carmen Perezin piirrokset eivät myöskään ole mitenkään erityiset. Jotkut väritykset ovat outoja, enkä muutenkaan tykkää piirtäjän jäljestä. Ei tällaisia akkariin ainakaan usein. Arvosanaksi 6.

Seuraavat kaksi Pepi-yksisivuista, jotka kummatkin olivat Bill Bergin käsikirjoittamia ja Chuck Fusonin piirtämiä. Juonet ovat kummassakin hauskoja. Itse pidän Pepistä sen verran hahmona, että nämä sopivat tähän lehteen ihan hyvin.

Roope-setä: Kovan onnen kolikko: Sune Troelstrupin käsikirjoitus ei ollut mikään erikoinen. Aika kehnolaatuinen tarina, mutta huonompiakin on. Käsikirjoitus oli hieman tylsähkö ja toisti itseään. Juoni oli ennalta arvattava. Piirroskillekaan en voi antaa erityisemmin plussaa. En pidä Margan tyylistä mitenkään paljon. Arvosanaksi 7.

Gulienin vitsisarja oli keskinkertaista Gulienia, ihan kelvollinen luettava...

//Joo, olihan se unohtunut. :D
Kääk13
Unohditko viimeisen Gulienin piirtämän vitsisarjan?

Minusta uusin lehti on taas pitkästä aikaa sellainen ns. normilehti. Eli perus hyvä johtosarja ja loppulehti lyhyitä tarinoita.
Siis lehti joka ei jää kovinkaan hyvin mieleen.
Tosin johtosarja ei tässä lehdessä ollut kuitenkaan sellainen perus hyvä vaan aika kekseliäs.
Minusta oli yllättäen hauska nähdä Unaa tarinassa pitkästä aikaa vaikken hahmon suuri ystävä olekaan.
Tämä todisti vain sen, että huonostakin hahmosta voi saada mielenkiintoisen oikealla tavalla käytettynä.

Loput sarjoista olivatkin melko kehnoja vaikka Pepi-vitsit piristivät toki harvinaisuudellaan.
Pitkään olikin Akkarin taso pysynyt korkeana.
kirja
Eilinen lehti oli täyttä roskaa.

Paras tarina oli viimeinen. Ei yhtään hyvää tarinaa. Keskiarvo siinä viitosen-kuutosen paikkeilla.

Yksisivuiset eivät olleet hauskoja, vaan puhkikulutettuja.
Samoin Iines-tarina.
Kok samoin...

Johtosarjassa oli sentään jotain yritystä, mutta sen pilasi ennalta-arvattavuus sekä selkeät äkilliset tunnevaihtelut ja liiallinen massan ulkopuolella oleminen (Akun ja muiden hahmojen tunteiden muodossa).

Viimeinen yksisivuinen oli siedettävä. Idea oli melko hyvä, mutta sitä on käytetty paljon. Lehden paras tarina, ja melko selkeästi.

Katsotaan, josko jaksaisi joskus tehdä syvällisempää analyysia.

~kirja