Keskustelujen arkisto

Kirjoittaja

Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti

(1067 viestiä)
Mikko M
AA 1/2010

Roope-setä: Kultaa ja kalavelkoja
Tunnelmaltaan ja syvyydeltään Barksin parhaimmistoa. Juonikaava on maestron perinteisimpiä ja toimii hänen ohjaksissaan tänäkin päivänä paremmin kuin kenelläkään muulla. Itse juoni ei kuitenkaan tunnu tarinan ytimeltä, ainakaan sen jälkeen millaisia tarinaelementtejä jutusta voi löytää. Roopen ja valjakkokoira Purun välinen side luo harvinaisen vahvaa tunnetta tarinalle ja mielestäni kyseessä on niitä harvoja Ankka-tarinoita, joissa on ainesta vedota lukijaa kyyneliin saakka. Tarina sisältää joitakin hienoimpia kohtauksia, joita Ankka-tarinoista voi löytää. Loppuratkaisukin on hyvä ja Barksmainen vaikka viimeisimmissä ruuduissa näkyvät kuvat Puru-koirasta antavat siitä jotenkin apinamaisen ja Scarpamaisen fiiliksen. Joka tapauksessa, kyseessä on tarinallisesti Barksin perinteisimpiä ja tavanomaisimpia vaikka eeppisen tunnelatauksen luova tunnelma tekee siitä mahdollisesti hyvinkin ikimuistoisen lukukokemuksen.
A: 9,50

Mikki Hiiri: Huomisen harmit
Tarinallisesti ei niinkään erikoinen, mutta juonellisesti harvinaisen vankka ja rauhallisesti etenevä Mikki-juttu, joka luo syvyyttä Lassen luonteelle. Tarina itsessään on toki omaperäinen ja juttu pitää otteessaan lujaa. Loppuratkaisu on luonteva ja kohtalaisen hyvä vaikkei se kaiken jännitteen jälkeen vastaakaan odotuksia. Juoni on rakenteellisesti hyvin toteutettu, mutta, uudenlaisista ideoista lukuun ottamatta, se on hieman perinteinen, niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Eka Vekara tuntui aluksi yllättävältä vieraalta, vaikka tarina tosiaan tarvitsi ”hänen panostaan” ollakseen laadukas. Lassen ja Eka Vekaran läsnäolon lisäksi tarina tuntuu huokuvan vanhojen Mikki-sarjojen henkeä myös tunnelmaltaan. Erickson on tosin aina osannut tehdä massasta positiivisesti erottuvia Mikki-juttuja.
A: 8,00

Mummo Ankka: Lehmityttö pelastaa päivän
Varsin köyhä ja tavallinen (vaikkakin konseptiltaan harvinaisempi) Mummo-lehmityttötarina. Omaperäisyyttä ei ole ja tarina liukuu yllätyksettömästi vääjäämättömään loppuunsa, joka ei sekään tarjoa mitään lukemisen arvoista. Nykyajan tusinatarinoilta tätä voisi tosiaan kutsua tyypilliseksi, mutta tyhjyyttä voi havaita myös tunnelmassa ja sisällössä. Suurempi sivumäärä olisi ollut luultavasti paikallaan. Idea Mummosta sankarillisena lehmityttönä rikkoo joitakin vanhoja juoniviritelmiä, mutta tämän tarinan perusteella se ei tuo esille kaavaa, josta saisi edes pientä piristävää uudistusta Ankkojen maailmaan, varsinkaan, kun tämän jutun juoni ei tuo esille mitään oikeasti uutta. Sarjan ongelma on kuin onkin enemmän tarinallisissa seikoissa.
A: 6,25

Tupu, Hupu & Lupu: Sovellettua opetusta
Uudenlaisia sovelluksia opintielle? Mikäs siinä, vaikkei tarina tarjoakaan mitään sen omaperäisempää. Idea on ihan hauska, mutta juttu ei kaikessa kaavamaisuudessaan pääse eroon merkityksettömyydestään. Keskiverroksi sivuntäytteeksi kuitenkin kohtuullista luettavaa. Lopetusruutu on jutun sisältörikkain osuus, ja tarina tuntuu heijastavan stereotyyppisesti, mutta ajankohtaisesti nykyajan nuorison arvomaailmaa mikä luo lukijasta riippuen mukavaa syvyyttä näinkin arkiseen täytejuttuun.
A: 7,00

Lopputulos:
Vuoden aloittajalehdeksi ihan kelvollista tavaraa. Barksin ja Ericksonin tarinoita lukuun ottamatta tuntuu kuin edellinen vuosi jatkuisi Ankkojenkin maailmassa.
KA: 7,69
Kreach
No hyvä, että sain sut Mikko houkuteltua takaisin Ankka-arvostelun ihmeelliseen maailmaan xD

Eli vuoden 2009 keskiarvo on tiedossa... Saatte jännittää sitä huomiseen :)
Crosby
Onhan se vuoden avaus arvosteltava.

1/2010

Kultaa ja kalavelkoja

Lämmin ja tunteita herättävä tarina. Pituutta tarpeeksi, tapahtumat soljuvat luontevasti ja sopivalla temmolla eteenpäin. Mikko tuossa jo totesikin, että jos jotkut ankkaseikkailut voivat oikeasti herättää suuria tunteita tämä lukeutuu ehdottomasti niihin. Hieno poiminta toimitukselta ottaa mukaan Rauli ''Badding'' Somerjoen koskettava kertomus. Tykkäsin eläimien vahvasta mukanaolosta ja tavasta, jolla Barks ne oli piirtänyt. Muutenkin Barksin piirrokset ovat tässä tarinassa erittäin silmää miellyttäviä, tämähän on 1960-luvulta, joten varmaan pidän muistakin Barksin myöhäisemmän ajan tuotoksista piirrosten suhteen enemmän kuin alkupään. Siltä ensimmäiseltä ankkamaestrolta huikea taidonnäyte näin tiivistettynä on tämä seikkailu. Kymppiä en anna juuri millekään tarinalle, joten miinus perään, vaikken sitä oikein osaa perustellakaan. 10-

Huomisen harmit

Hyvä Mikki-tarina. Pituutta oli tarinalla onneksi tarpeeksi. Hahmogalleriasta suuri plussa, hahmoja myös osattiin hyödyntää. Muuten ei häikäise millään osa-alueella, mutta tasaisen varmaa työtä kuitenkin molemmilta tarinan tekijöiltä. 8

Lehmityttö pelastaa päivän

Jaahas, ihmehän se olisikin ollut, jos taso olisi erittäin korkealla säilynyt läpi lehden. En oikein näe tarinaa järkevänä, Mummon hahmo ei mielestäni tällaiseen taivu. Valju maku jää päällimmäisenä suuhun ja ei voi välttyä ajatukselta, että tähän käytetyt sivut menivät aika lailla hukkaan. Viimeinenkin ruutu tuntui vain älyttömältä ja typerältä. Ei vaan toimi.

Sovellettua opetusta

En kerta kaikkiaan syty näihin 3-6 sivuisiin tarinoihin. Ihan ok sivumääräänsä nähden tämäkin, mutta kun ei maistu tällaiset niin ei. 7+

Niin ja se kokonaisuus, en orjallisesti tällä kertaa laske vain tarinoiden keskiarvoa, vaan mennään intuition pohjalta numeroista osviittaa katsoen. 8
souffleur m
1/2010

Roope-setä: Kultaa ja kalavelkoja
Yllättävän hyvä johtosarja Barksilta, ottaen huomioon sen, ettei tämä ainakaan oman käsitykseni mukaan ole saanut yhtä paljon huomiota verrattuna joihinkin samaisen herran tarinoihin. No myönnetään, ettei tämä aivan Barksin parhaimmistoon omalla kohdallani yltänytkään, mutta positiivinen yllätys kuitenkin. Alku oli melko tyypillinen erityisesti Barksin 60-luvun seikkailutarinoille, mutta tarina pääsi kuitenkin paremmin kuin hyvin vauhtiin ja mielenkiinto pysyi yllä alusta loppuun. Erityisesti viimeiset sivut ja varsinkin tuon reen uppoaminen dramaattisuuksineen kaikkineen jäivät parhaiten mieleen, hienoja kohtauksia totisesti. Myös lehtimiesten mukaantulo lopussa oli hyvä ja yllättävä käänne. Kokonaisuutena ei siis juuri sen suurempaa valittamista, kiitettävä tarina ja lupaava aloitus uudelle vuosikerralle... 9+

Mikki Hiiri: Huomisen harmit
Hyvä tarina tämäkin. Oikeastaan pidin tästä lopulta yllättävänkin paljon, vaikkei mitään varsinaisia huippukohtia tai Mikki-tarinoille tyypillisiä jännittäviä tilanteita mukana juuri ollutkaan. Esimerkiksi hahmovalinnat olivat kuitenkin sangen onnistuneita ja toivat tosiaan mukavaa vaihtelua erilaisuudellaan. Positiivista oli myös huomata, ettei hahmogalleria vaikuttanut mitenkään väkisinväännetyltä (mieleen palaa se kehno vuoden takainen sivuhenkilötarinasarja, jossa esiteltiin juuri näitä Eka Vekaroita, yms.) Ideakin oli hyvä, jossain määrin tuorekin. Kyllä tälle voi kasin hyvällä omatunnolla antaa, Mikkiä vaan rohkeasti enemmän Akkariin! 8

Mummo Ankka: Lehmityttö pelastaa päivän
Melko tavanomainen tarina, vaikka selvästi tähän oltiinkin yritetty puhaltaa uutta henkeä paneutumalla Mummon menneisyyteen. Jossain määrin siinä oltiinkin onnistuttu, mutta pituutta ja käänteitä olisi saanut olla lisää mukana. Nyt tämä jäi vähän vaisuksi, vaikka ihan sujuva välisarja sinänsä olikin. Keskitasoa. 7+

Tupu, Hupu ja Lupu: Sovellettua opetusta
Ja tynkätarinoilla jatketaan... Kaiken kaikkiaan mukana oli liikaa turhaa sähläystä, itseään kunnioittava ankantekijä olisi varmasti tehnyt tästä kenties ihan hyvänkin yksisivuisen, mutta eräille se tuntuu vain olevan miltei mahdotonta. 6

Yhteenveto
No jopas tuli "huono" keskiarvosana ottaen huomioon kahden ensimmäisen tarinan kiitettävän tason. Pitäisi tosiaan jollain tavalla painottaa pidempiä tarinoita enemmän keskiarvossa, vaikka kehnohan erityisesti tuo viimeinen tarina oli - ja täytyi sen jossain tietysti näkyä. No, keskivertoa parempi lehti joka tapauksessa, eihän siinä mitään. 8-
Kreach
Käh, sainkin "tulokset" jo tänään.

Vuoden 2009 keskiarvo.... Tätätätätätä... 7,20. Tasan 7,20. Ja voitto vuodesta 2008. Uusien johtosarjojen yms. takia vuosi 2009 oli edeltäjäänsä parempi. Varsinkin johtosarjat maistuivat paljon paremmilta kuin vuonna 2008. Vähän kitkerän huonon maun tästä 2009 vuodesta jätti lyhyet, 3-6 sivuiset "hollantilaiset". Vuosi 2008 oli täynnä 5 -sivuisia Karhukoplia, 2009 yleensä nelisivuisia hollantilaisia. Piirun verran parempi SITTENKIN tämä vuosi 2009. Ero ei kuitenkaan ole mikään järjettömän iso. Katsotaan, mitä vuosi 2010 tuo tullessaan.. Nouseeko keskiarvo taas?
Ps. Ajattelin arvostella vuoden 2007 jotta saan katsottua sillekin keskiarvon: mielenkiintoista katsoa onko se vuosi näitä nykyisiä parempi vai onko tahti jatkunut ylöspäin jo siinä vaiheessa (2007->2008).

Tilastotietoja vuodesta 2009.

Lehdet:
TOP4 (sen jälkeen lähti menemään tasaisesti 7,75 alaspäin, en jaksanut listata):

1. Nro 1 - 8,00
=. Nro 32 - 8,00
3. Nro 10 - 7,92
4. Nro 3 - 7,83

Untop2 (tuosta ylöspäin jo niin monia lehtiä lähes samoilla keskiarvoilla, en jaksanut listata):

1. Nro 26 - 5,65
2. Nro 6 - 6,75

Tarinat
TOP10

1. Paino-ongelmia - 9,50
2. Kymmenen avataran aarre - 9,25
3. Kulmikkaat munat - 9,00
4.. Tyylittä taaplaten - 8,75
=. Kruuna vai klaava - 8,75
6. Vaarallinen lelu - 8,50
=. Akustuksen aarre - 8,50
=. Korakarumin ruhtinas - 8,50
=. Mestaripuutarhuri - 8,50
9. Herra Pormestari - 8,25
=. Kapteeni Kääkin tarina - 8,25

Ja nyt vuoteen 2010:

1/2010

Roope-setä: Kultaa ja kalavelkoja
Vähän jo turhankin tutuksi tulleiden "Juovikkaan rubiinin", "Mayakeisarin kruunun" ja "Kulmikkaiden munien" jälkeen vihdoin Barksin sarja, jota en ollut aikaisemmin lukenut. Olen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta tämä oli tasokas ja yksi tunteellisimmista Ankkasarjoista. Toisaalta olen ehkä pikkiriikkisen pettynyt. Koiravaljakkosekoilua Alaskassa on nähty erittäin usein, minkäties kisan välityksellä. Nyt oli tosi kyseessä, mutta silti tarinassa ei mielestäni ollut ihan tarpeeksi sitä uutta ja erikoista. Muutamat jutut olivat kuitenkin uusia ja mainioita: toimittajat (etäisesti tuli muuten mieleen viimevuoden se yksi Jippesin & Barksin sarja..), jotka lopulta pelastivat tilanteen: sitä en odottanut. Lisäksi hidastempoisuus on aina mieleeni. Mieluummin liian hitaasti kuin nopeasti. Loppukohtauksessa selityslaatikot pilasivat hieman tunnelmaa ja korostivat "turhan tarkoituksellisesti" Roopen valintaa pelastaa koira. Muuten dramaattinen loppukohtaus oli loistava ja tunnelmallinen, mutta laatikoita ei välttämättä olisi pitänyt olla :). Lisäksi katselin, mihin ne toiset (2) koiraa hävisivät? 9,00

Mikki Hiiri: Huomisen harmit

En ollut ennen tavannut tätä Lassea, joten sarja ei välttämättä auennut ihan niin hyvin minulle kuin teille. Mielestäni se oli hieman pitkäveteinen ja yllätyksetön. Vekaran tulo oli ihan kiva yllätys ja toi vähän eloa sarjaan. Muuten kokonaisuudessaan en sanoisi kovinkaan kummoiseksi jutuksi, aika keskitasoa, vaikka mukavaa että Mikkiäkin nähdään. 7,25

Mummo Ankka: Lehmityttö pelastaa päivän
Sinne-tänne-tuurilla-mennään-juttu-ratkeaa -tyyppinen, mutta vähän erikoisempi sarja (Mummo lehmityttönä). Keskitasoa. Luettavaa, muttei mitään kummempaa. Ei tässä kuitenkaan ihan sellaista täytesarjan makua ollut. 7,00

Tupu, Hupu ja Lupu: Sovellettua opetusta

Tässä puolestaan oli sitä täytesarjan makua. Viimeinen ruutu pelasti paljon, mutta ei sekään tarinaa mitenkään koviin mittoihin nosta. 6,75

Kokonaisuus
Mukava aloitus, vaikkei keskiarvoltaan olekaan lähellekään vuoden 2008 tai viimevuoden aloitusta (08 - 8,25, 09 - 8,00). Niissä lehdissä oli se Barksin sarja ja yksi tai kaksi muuta sarjaa. Tässä keskiarvoa heikentämässä oli vielä yksi sarja. Perusaloituspaketti: monipuolista tarjontaa, Barksia, Mikkiä, Mummoa, täytesarja-ankanpoikia. 7,50
Crosby
Lainaus käyttäjältä: KreachRoope-setä: Kultaa ja kalavelkoja
Koiravaljakkosekoilua Alaskassa on nähty erittäin usein, minkäties kisan välityksellä. Nyt oli tosi kyseessä, mutta silti tarinassa ei mielestäni ollut ihan tarpeeksi sitä uutta ja erikoista.

Tartun hieman tähän kohtaan, mitään tilastoa tai tutkimusta minulla ei ole esittää, mutta epäilisin, että kun sarja vuonna 1965 näki päivänvalon idea olisi ollut tuore. Muiden epäilisin sitten matkineen enemmän tai vähemmän tätä Barksin sarjaa. Voi olla, että olen tässä väärässä.

Toisaalta 2000-luvulla alkaa varmaan olemaan lähes mahdotonta keksiä täysin uutta ja mullistavaa ideaa ja saada täysin uunituoreelta tuntuvaa sarjaa aikaan. Tämä vain sivuhuomiona, ei siis liity tuohon lainaamaani Kreachin tekstiin.
Aku Vankka
Akkari 1/2010

Roope-setä: Kultaa ja kalavelkoja
Juuri kuten Kreach sanoi; vihdoinkin vuoden avaussarjana jokin ennenlukematon tarina. Olen tästä tarinasta kuullut, mutten koskaan tätä lukenut, mikä on sikäli harmi, sillä pääsin nauttimaan tästä vasta nyt, olihan tarina sentään erinomainen. Tietenkään idea koiravaljakkokisasta lumikentillä ei mikään uusi ole, mutta Barks onnistui tekemään tarinasta jotenkin erilaisen, erikoisen ja jotenkin vain erinomaisen. Toimittajat olivat tarinassa yllättävän suuressa roolissa, enkä kyllä loppujen lopuksi edes arvannut, että toimittajat olisivat niin ratkaisevassa asemassa tarinan juonen suhteen - pelastivathan he oikeastaan Roopen omaisuuden. Jotain kyllä aavistelin, mutten missään vaiheessa tuota varsinaisesti arvannut, että noin tulisi käymään. Loppua kohden tarina muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi ja huipentui lopulta siihen, kun Roope päätti kiitollisuudenvelassaan pelastaa koiran omaisuutensa sijasta. Erinomainen valinta vuosikymmenen aloitussarjaksi. 9,50

Mikki Hiiri: Huomisen harmit
Vaan miksi juuri Hikki Miiri? Olisi pitänyt kirjoittaa arvostelu aikaisemmin, Kreach on jo ehtinyt viedä sanat suustani (tai mistä lie) - minäkään en nimittäin tästä Lassesta ole ennen kuullutkaan (koska en erityisemmin ole näihin Mikki -tarinoihin perehtynyt) eikä tarina sen takia niin hyvin ''auennut''. Ja tosiaan, tarina oli tylsä. Se oli pitkäveteinen, mälsä ja miksi kaikeksi sitä voikaan sanoa. Minkäänlaista toimintaa (jota olen hiiritarinoissa tottunut näkemään) ei ollut, eikä tarina muutenkaan ollut mitenkään yllättävä, mutta onhan se (ihan kohtalaisen) kiva nähdä siimahäntääkin Akkarin sivuilla joskus (eli kerran vuodessa ;)). 7,25

Mummo Ankka: Lehmityttö pelastaa päivän
Nosiis. Ajatus Mummosta lehmityttönä kuulostaa jo kummalliselta. Oikeastaanhan Mummo ei tässä yhtään mitään pelastanut, vaan pärjäsi silkan tuurin voimin. Tai ainakin tuo, miten Mummo päätteli ketkä ovat roistoja, kuulostaa jo melkoisen tuuripeliltä. Arvaus, kenties? Mutta joka tapauksessa, tarina oli hyvin paljon normaalista Mummo-tarinasta poikkeava, joka on tietenkin hyvä asia, sillä normaalisti Mummo-tarinat ovat... melko kehnoja? Tässä oli jotain, joka teki tarinasta jopa ihan hyvän ja voisin jopa antaa tälle kelvon arvosanankin. 7,50

Tupu, Hupu ja Lupu: Sovellettua opetusta
''Sovellettua opetusta'' aka täytesarja. Loppu oli kohtalaisen hyvä, mutta muuten tästä kolmisivuisesta ei muuta voi sanoa. Tavallista parempi tynkä, samaa tasoa kuin edellisen vuosikymmenen viimeinen tynkätarina. 7,00

Kokonaisuus
En voi sanoa, että olisi huono lehti ollut, vaikka keskiarvo onkin alhaisempi kuin viime vuoden aloitusnumerossa, tällä kertaa syypäitä ovat kuitenkin ankanpojat ja Hikki Miiri. Hah, Mummokin pääsi siimahännän edelle :D Mutta erinomainen aloitus vuodelle (ja vuosikymmenelle) etenkin ensimmäisen tarinan osalta. Nyt lähdetään sitten arvostelemaan uutta vuotta ja toivon, että päästäisiin viime vuoden yläpuolella. Johtosarjat toivon mukaan pysyvät vähintäänkin yhtä tasokkaina, kuin viime vuonna ja ne hemmetin tyngät nyt pois. Tai siis, eiväthän ne haittaa, jos niitä muutaman kerran vuodessa tulee (ja kunhan ne ovat luettavia) mutta jos Karhukopla-tyngät tekevät paluun niin näkemiin. Vuoden ensimmäiselle lehdelle keskiarvosanaksi tulleepi 7,81

**

Kreach: Myös minä olen aikeissa arvostella 2000-luvun aikaisempia vuosikymmeniä, oikeastaan olen jo aloittanut. Vuosi 2005 on puolivälissä ja laitan tulokset sen osalta sitten kun olen saanut homman valmiiksi. Sen jälkeen vuorossa on vuoden 2008 täysarviointi ja sitten vuosi 2002 (tai jokin muu.)
kirja
Kansi oli mainio. Muuta sanottavaa on hankala keksiä. Pidän varsinkin kansista, jotka kuvaavat jotakin tarinaa lehdestä. Tämä kansi oli tehty onnistuneesti ja pidin siitä.

Johtosarja
Klassikkoa taas. Olin lukenut tämän jo aikaisemmin, joten se hankaloittanee arvostelua roimasti. Tarinan juoni oli kuitenkin seikkailutarinoihin verrattuna piristävän erilainen. Pidän paljon siitä, kun jokin asia, useimmiten eläin, on positiivisella tavalla erilainen ja poikkeuksellinen. Tässä tarinassa eräs koirista teki sen. Niihin on uskoakseni helppo samaistua, jolloin pidän niistä paljon. Ne myös tuovat tarinoihin tunteita eri tavalla kuin hahmot ja ne luovat tarinalle useita elementtejä, joita ei muilla tavoilla voi saada. Tunteiden suuri määrä ja käyttö harvinaisella tavalla oli suuri plussa tälle tarinalle. Myös Roopen luonteenpiirteenvaihtelut ja varsinkin sen eroavaisuudet valtaosaan tarinoista (mutta se, että ko. luonteenpiirteitä oli käytetty kuitenkin kohtuullisen usein) toi tarinalle omaa makuaan ja pidin siitä. Akun luonteetkin olivat erilaisia kuin monissa muissa tarinoissa, mutta eivät kuitenkaan käyttämättömiä, joten tarinan positiivinen puoli nousee entisestään. Mikäli jotain negatiivista täytyy sanoa, se on toimittajien juoni ja lumitraktori. Se ei vain iskenyt minuun, koska tuntui siltä, että se oli tekemällä tehty, se ei tullut luonnollisena tarinan osana, vaan se oli vain lisätty siihen, jotta saataisiin kätevästi selitettyä toimittajien matka. Tarinan oli todella hyvä, ja mikäli arvosanaa pitäisi laskea, se olisi suurin piirtein yhdeksikköä. Vuodelle todella mukava avaus!

Toinen tarina
Mikkiä tavalla, jota on käytetty paljon. Melkein kaikki lukemani Mikki-tarinat ovat olleet joko tavallista rikostutkintaa tai aikaseikkailua. Tämä kuuluu jälkimmäiseen osaan. En löydä tarinan rakenteesta osia, joita ei olisi käytetty aikaisemmin useita kertoja. Tarina toistaa itseään usein ja monin paikoin yrittää luoda huumoria, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukahauskuus on voimakas tässä tarinassa. Loppuratkaisun voi arvata jo aikaisessa vaiheessa, eikä se yllätä. Myös ennalta-arvattavuus ilmenee tässä tarinassa voimakkaana. Tarinan positiivisiin piirteisiin voi laskea hahmorykelmän, joka oli vaihteleva muihin tarinoihin verrattuna, mutta sitä ei kuitenkaan ollut valittu vain jotta saataisiin mahdollisimman paljon erilaisia hahmoja. Tarina jää auttamatta liian heikoksi Akkariin, koska se ei tuo mitään uutta ja juoni on tylsä (koska se toistaa itseään ja on pitkitetty eikä siinä tapahdu melkein mitään). Numerona tarina jäisi kuutosen paikkeille.

Kolmas tarina
Periaatteessa tarinan idea oli hyvä. Toteutuksesta ei valitettavasti voikaan sanoa samaa. Lisäksi muutamat kohdat tarinasta ontuvat. Mummon nuoruusaikoja ei olekaan paljoa kerrottu. Tarina kertoo hieman siitä, mutta vain asioita, jotka ovat täysin erilaisia verrattuna siihen vähään, mitä olemme muualta lukeneet. Uskottavuutta ei tarinalla siten kovin paljoa ole. Juoni etenee sentään sopivalla vauhdilla, mutta jotkin kohdat olivat tarinan juonen kannalta täysin turhia ja tehty vain huumorin kannalta kuitenkaan onnistumatta siinä. Kenties paras esimerkki siitä on se, että kaikki tärkeät henkilöt nukkuvat aina. Lisäksi tarinan loppu oli turhan tylsä ja omaperäisyyttä ei ollut. Useimmissa menneisyyttä käsittelevissä tarinoissa lopussa pompataan nykyaikaan tavalla, joka viittaa menneisyysmuistoihin ja joka epäonnistuu. (Poikkeuksena esimerkiksi eräässä tarinassa muutaman ruudun pituinen kohta, jossa näytettiin matkamuistoja, mitkä tekivät aikamatkasta toden eikä valetta - Siinä se vaikutti juoneen oleellisesti.) Tarina olisi voinut olla onnistunut, jos se olisi käsitellyt vain Mummon menneisyyttä jättäen kaiken nykyajasta pois. Numero on kuutosen paikkeilla.

Neljäs tarina
Tupua, Hupua ja Lupua tavalla, jota on käytetty aivan liikaa. Tarinan idea on perinteinen, mutta juuri sen takia tarina on epäonnistunut. Valitettavasti tämäntapaisia tarinoita on jo nyt aivan liikaa, eikä niitä pitäisi mielestäni käyttää lainkaan. Tarinaa on melkein mahdoton pelastaa, kun jo sen juoni on täysin pilalla. Positiivisia poimintoja on hankala keksiä. Tarinan juoni on niin puhkikulutettu, että sitä ei todellakaan tarvita. Lisäksi monet hahmot ovat todella epäuskottavia, mikä pilaa tarinan lopullisesti. Valitettavasti tarinoista, joiden rakenne on samantapainen, tulemme kärsimään vielä muutaman kerran tämän vuoden aikana. Numero tippuu niinkin alas kuin viitosen paikkeille.

Kokonaisuus
Avauslehti alkoi hyvin, mutta epäonnistui. Loppua kohti tarinat vain huononivat (huomioimatta sitä, että toiseksi viimeinen tarina voitti niukasti kolmanneksi viimeisen tarinan). Lehti sisälsi myös lopussa turhia juonipaljastuksia seuraavasta lehdestä. Mielestäni aina yllätyksen pitäisi säilyä loppuun asti (eli kunnes numeron saa käteensä). Tietenkin joskus saa kertoa, että seuraava lehti on omistettu Rosalle tai että vuoden 2011 ensimmäinen tarina on Rosan klassikko. Toivottavasti tästä ei tulisi tapa. Vuoden alku sisälsi valitettavasti yhden loistavan tarinan, kaksi keskipituista ja tylsää tarinaa ja yhden pienen ja tylsän tarinan. Kunnon tarinoiden osuus lehdestä oli valitettavan pieni. Toivottavasti seuraavat numerot ovat onnistuneempia. Keskiarvo jää todella alhaiseksi kuutosen paikkeille.
Paras tarina: Kultaa ja kalavelkoja (9)
Huonoin tarina: Sovellettua opetusta (5-)
Muut tarinat: Huomisen harmit (6-), Lehmityttö pelastaa päivän (6)
Kansi: 8½
Keskiarvo: 6,375
Keskiarvo kannella: 6,8

***

Ensimmäisissä (yhdessä tai kahdessa) arvostelussani numeroista ei ollut hajuakaan. Seuraavissa niistä oli noin-arviot. Nyt niiden lisäksi tarkat numerot löytyvät. Mitähän ensi vuonna? :D

~kirja
Kreach
Kirjalle vinkiksi: Numerot voisi laittaa vähän selvemmin ja tarinan nimi, eikä vain "kakkossarja". Joutuu turhaan räplään täällä lehteä, kun ei muista mikä se kakkossarja olikaan.
kirja
Loppuyhteenvedosta nekin löytyvät, kuten muiden arvosteluista. Ei tarvitse selata lehteä. :) Sitä paitsi, mihin tarvitset tarinoiden nimiä, kun tapahtumat muistat?

~kirja
Crosby
kirjan tyyli on minusta mainio, samoin kuin meidän muidenkin keiden arvosteluja tällä sivulla on. Ei kaikkien tarvitse samasta muotista olla ja sehän on vain mukavaa, jos pystyy tunnistamaan arvioijan jo kirjoitus- ja esittämistyylin perusteella. Erilaisuus ja persoonallisuus kunniaan tässäkin asiassa. Selkeä, asiallinen ja mielenkiintoinen voi olla eri tavoilla, tärkeintä on että noita elementtejä arvioistamme löytyisi. Kaikki eivät ole yhtä lahjakkaita kynäniekkoja (mm. minä itse) ja siksi pysyttelenkin melko yksinkertaisessa esitystavassa. Luen kuitenkin mielelläni erilailla tehtyjä tekstejä, joissa on enemmän sellaista ''taiteellisuutta ja mielikuvitusta'' mukana.

Kreach sinulle kiitokset kattavasta tietopaketista koko vuoden osalta, olen huomannut että makuni on suunnilleen samanlainen sarjojen suhteen, joten täytyypä kaivella nuo parhaat lehdet ja sarjat esiin ja lueskella ne. Vaivaa näetkin jo todella paljon näiden arvioiden ja keskiarvojen eteen, mutta kysynpä silti vielä olisiko mahdollista saada noiden parhaiden tarinoiden perään, missä numerossa mikäkin esiintyy? Päätellähän tietenkin voi, että niistä parhaista lehdistä noita parhaita tarinoitakin löytyy. Laiska kun olen niin tällaisia vielä tulee pyydeltyä, vaikka jo ennestään näetkin paljon vaivaa. :)
Kääk13
Lainaus:En ollut ennen tavannut tätä Lassea.
Lainaus:Minäkään en tästä Lassesta ole ennen kuullutkaan.
Kummallista, että harvinaiset hahmot usein unohdetaan.
Viimeksi jengi ei muistanut Roopen Touko-serkkua ja nyt on Lasse unohduksissa. ;D

Niille, jotka eivät ole Lassesta niin perillä annan indukcs linkin jotta voitte käydä tutustumassa tarinoihin joissa hahmo esiintyy: http://coa.inducks.org/character.php/x/Butch/date/1

Tässä taas kaikki suomessa julkaistut Lasse tarinat: Linkki
Peetukka
Kun on tylsää, niin tällaistäkin voi tehdä. Joten Crosby, tässä tulee. :)

1. Paino-ongelmia - 2009/39
2. Kymmenen avataran aarre - 2009/52-53
3. Kulmikkaat munat - 2009/1
4. Tyylittä taaplaten - 2009/18
=. Kruuna vai klaava - 2009/24
6. Vaarallinen lelu - 2009/3
=. Akustuksen aarre - 2009/44-46
=. Korakarumin ruhtinas - 2009/14
=. Mestaripuutarhuri - 2009/32
9. Herra Pormestari - 2009/10
=. Kapteeni Kääkin tarina - 2009/17
samppali
Pari viimeistä Akua ovat kyllä olleet erinomaisia. Tosin se johtunee Rosan ja Barksin tarinoista, mutta toivotaan että tarinoiden taso on nousussa myös tulevaisuuden osalta. Kyllähän nykyäänkin hyviä tarinoita osataan tehdä, mutta tuntuu että ne päätyvät muihin julkaisuihin kuin itse päälehteen. No, katsotaan miten vuosi etenee.. :)
Anaconda
Lainaus käyttäjältä: samppaliPari viimeistä Akua ovat kyllä olleet erinomaisia. Tosin se johtunee Rosan ja Barksin tarinoista
Aika heikkoa se mielestäni on, kun kierrättämällä samoja tarinoita näennäisesti ylläpidetään hyvää tasoa.