Tästä ensimmäisestä numerosta on hyvä aloittaa tavoitteeni arvostella jokaista lehteä tänä vuonna! :)
1. Roope-setä, Kultaa ja kalavelkoja
Omasta mielestä hyvä tarina, vaikka saattaakin olla julkaistu aiemmin, mutta minä en ole lukenut, tai ainakaan en muistanut yhtään. Vaikea uskoa, että Roope-setä olisi antanut sopimuksen olla, kun Petkunterä väitti sen olleen kadonnut. Ainakin Roope tiesi Petkunterästä, kun sanoi "Kyllä teidän metkunne tunnen. Sellainen ei vetele" tms... Myös lehdistö kääntyi yhtäkkiä Roopen puolelle, tai no eiväthän he tainneet missään vaiheessa varsinaisesti vastaankaan olla :)
2. Mikki Hiiri, Huomisen harmit
Aika "jännä" tarina (en tarkoita jännällä jännittävää, en osaa selittää mutta ehkä ymmärrätte :D ) Loppu oli myös melko "jännä", tai hauska ainakin. Välillä saattoi jotain tylsistymisen merkkejäkin olla havaittavissa, mutta ei paljoa.
3. Mummo Ankka, Lehmityttö pelastaa päivän
Erittäin vaikea kuvitella Mummo Ankka minään lehmityttönä. Mitenhän Mummo päätteli niistä parista jätkästä, jotka olivat hyvällä tuleella että ne olivat varkaat? Ehkä tunsi aiemmaltakin, tiedä häntä...Mutta ei huono tämäkään, tosin kaikki menee mitä Akuissa on ;)
4. Tupu, Hupu ja Lupu, Sovellettua opetusta
Eipä erikoinen mutta ihan ok minijutuksi.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
Kirjoittaja
Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti
(1067 viestiä)
Aikapommi
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 976 -
08.01.2010 klo 18:53:24
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 977 -
13.01.2010 klo 19:23:13
Tällä kertaa kansi oli epäonnistunut. Samanlaisia teemoja oli käytetty jo ties kuinka monta kertaa aikaisemmin, ja ne ovat tylsiä, koska ne eivät ole hauskoja ja jos niissä jonkinlaista huumoria on, se on vahingoniloa, mikä ei minuun pure. Kannet toteutetaan melkein aina virheettömästi, mutta niiden idea on kovin harvoin hyvä.
Johtosarja
Tarina tuntui teennäiseltä ja pakosta tehdyltä ja se luonnonmukaisuus ja omat ideat, joiden pitäisi liittyä jokaiseen tarinaan, puuttuivat totaalisesti. Tarinaan olisi voinut lisätä paljon tunteita ja vielä helposti, mutta sitä ei tehty. Tunteet olisivat hyvinkin voineet pelastaa koko tarinan, mutta nyt tunteettomuus ja tarinan eteneminen "väkipakolla" oli lopullinen niitti tarinan arkkuun. Tunteettomuus onnistui pilaamaan myös monet kohdat, jotka olisivat onnistuneet, jos tarinassa olisi käytetty vain vähäisesti tunteita. Tarinan juonikaan ei ollut kovin kummoinen. Se vain toistaa monia ja monia tarinoita ja on epäuskottava ja etenee epäaidosti. Rodriquesin piirrokset ovat ainoa asia, josta ei voi valittaa paljoa. Muutamat ilmeet ovat liioiteltuja, mutta piirrokset ovat todella hyvin toteutettuja. Tarinan juoni ontuu, koska se sisältää paljon turhia asioita kuten vahingoniloa (joka huumorina ei toiminut) ja turhia selittelyjä. Kaiken lisäksi monet puhekuplat (kuten Ai että, miten mahtava reissu!) olivat epäuskottavia ja huonoja. Loppuratkaisustakin annettiin selviä viitteitä jo aikaisemmin. Tällä kerralla numero tulee pelkästään piirroksista ja tarinan rohkeasta, mutta epäonnistuneesta yrityksestä ja se on kuutosen paikkeilla.
Toinen tarina
Johtosarjan rimanalituksen jälkeen on helppo pistää paremmaksi. Tämä heikohko tarina tuntuu huomattavasti paremmalta, kun se on surkean avauksen jälkeen. Tarinan juoni on tavalliseen Karhukopla-tarinoiden tapaan tylsä ja todella monia tarinoita toistava. Tästä tarinasta löytyi kuitenkin yksi piristävä poikkeus: Loppuratkaisu oli Karhukoplan itse suunnittelema. Ko. ratkaisua ei enää kovin monessa tarinassa nähdä, vaan Karhukopla kuvataan tymänä rosvojoukkona (jotta lukijat saisivat vahingoniloa, josta valitettavasti vain harvat nauttivat). Tarinan juoni oli kohtalainen. Se sisälsi monin paikoin paljon epäuskottavuutta, mutta idea oli kuitenkin osittain ennennäkemätön, mutta valitettavasti osittain puhkikulutettu. Tarina on ikään kuin yhdistelmä hyvästä ja surkeasta tarinasta. Käsikirjoittaja ei ole uskaltanut käyttää omia ideoitaan, vaan on valinnut hieman niitä ja uskoakseni ajatellut estävänsä täysmunauksen ottamalla hieman yleisimpiä Karhukopla-tarinoiden elementtejä. Juuri se pilasi tarinan. Piirrokset ovat onnistuneita, mutta itseluottamus juonen suunnittelussa pilasi tarinan, joka kuitenkin helposti voittaa ensimmäisen tarinan ja ansaitsee noin seiskan.
Kolmas tarina
Tarina jatkaa numeron heikkoa tasoa. Juonen rakenteet ovat puhkikulutettuja, ja Akun äkilliset luonteenmuutokset ovat onnistuneet antamaan lukijalle alusta alkaen huonon mielikuvan tarinasta. Sitä on todella hankala enää parantaa varsinkaan tällä juonella. Tarina käyttää monia elementtejä, jotka se kokee tutuiksi ja turvallisiksi, mutta niistä osan käyttö unohtuu tarinan edetessä. Niitä on siis käytetty vain tarinan alussa. Tunteet muuttuvat alussa nopeasti, mutta lopussa niitä ei tunnu olevan olleenkaan. Tunteet auttavat lukijoita samaistumaan hahmoihin, joten niitä tarvittaisiin ehdottomasti! Tarinasta ei voi sanoa muuta kuin että se on tylsä. Huono juoni etenee hitaasti ja tapahtumista mainitaan paljon turhia seikkoja. Tarinaa on ilmiselvästi pitkitetty, jotta se yltäisi kunnon tarinan mittoihin eikä jäisi kolmisivuiseksi. Kolmisivuisena se tosin saisi paremman arvosanan. Arvosana jää kuutosen tuntumaan.
Neljäs tarina
Jotta saisi tehtyä onnistuneen yksisivuisen, sen tulee sisältää huumoria ja huumorin täytyy olla hyvää. Tässä tarinassa huumoria oli korkeintaan vähän eikä se ollut hyvää. Epäuskottavuus oli vallassa: Ei hattua voi piirtää yhdellä värillä eikä tarinassa edes ollut käytetty vain yhtä väriä. Miksi tämä tarina oli edes tehty? Yrittikö se olla omalla tavallaan hauska ja erilainen? Jos yritti, se epäonnistui rajusti. Halusiko käsikirjoittaja vain rahaa tai yhtiö jonkinlaisen tarinan? Nämä syyt yleistyvät valitettavasti koko ajan. Tarinasta on hankala hakea positiivista sanottavaa. Piirrokset ovat todella harvoin epäonnistuneita, ja ne onnistuivat tässä tarinassa. Ne eivät tosin kertoneet mitään erikoista bonusta, mutta ne tekivät sen mitä niiltä pitäisi odottaa. Surkea juoni pilasi koko tarinan, ja numerosta tulee vuoden alhaisin. Juoni (sisältäen huumorin) on ainoa asia, joka vaikuttaa yksisivuisiin.
Viides tarina
Lehden viimeinen tarina on viiden ruudun kokoinen. Arvostelen myös ne. Tarina oli monin paikoin juoneltaan puhkikulutettu, ja käytti ominaisuuksia, joiden kannattajat kuuluvat selkeään vähemmistöön. Tarina oli myös täysin huumoriton. Huumorit kuuluvat pientarinoihin. Tässä ei ollut huumorista pilkahdustakaan! Tarinan elementit eivät sovi pientarinoihin, mutta tämän juoni ei olisi sopinut muihin tarinoihin. Yhtälö on hankala, ja ainoa ratkaisu olisikin ollut tarinan poistaminen lehdestä. Monin paikoin tarinassa keskityttiin vain Akun kuvaamiseen, kun muitakin yksityiskohtia olisi voinut näyttää. Lisäksi Akun tunteita ei kuvattu tarpeeksi hyvällä tasolla. Tarina oli fiasko.
Kokonaisuus
Avauslehti ei ollut tasokas. Tämä oli vielä huonompi. On ymmärrettävää, että vuoden toinen lehti on aina heikompi kuin ensimmäinen, koska kohokohdat on tuhlattu jo ensimmäiseen. Silti tämä numero oli huonompi kuin mitä oli odotettavissa. Tätä numeroa voi kutsua fiaskoksi. Vuoden huonoin tarina, kansi ja keskiarvo ja huolestuttavaksi sen tekee se, että erot olivat huonointa tarinaa lukuun ottamatta selkeät ensimmäiseen numeroon. Seuraava numero ei kannesta katsottuna lupaa hyvää. Toivotaan, että laskeva putki päättyisi.
Paras tarina: Kiusallinen ihailija (7-)
Huonoin tarina: Taloudellista terapiaa (4½)
Muut tarinat: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (6), Rautarouva retkellä (6-), Herkkusuu (5½)
Kansi: 7
Keskiarvo: 5,7
Keskiarvo kannella: 5,9166...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6- Huomisen harmit (1)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7 (2/2010)
Numerot:
6,8 (1/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Johtosarja
Tarina tuntui teennäiseltä ja pakosta tehdyltä ja se luonnonmukaisuus ja omat ideat, joiden pitäisi liittyä jokaiseen tarinaan, puuttuivat totaalisesti. Tarinaan olisi voinut lisätä paljon tunteita ja vielä helposti, mutta sitä ei tehty. Tunteet olisivat hyvinkin voineet pelastaa koko tarinan, mutta nyt tunteettomuus ja tarinan eteneminen "väkipakolla" oli lopullinen niitti tarinan arkkuun. Tunteettomuus onnistui pilaamaan myös monet kohdat, jotka olisivat onnistuneet, jos tarinassa olisi käytetty vain vähäisesti tunteita. Tarinan juonikaan ei ollut kovin kummoinen. Se vain toistaa monia ja monia tarinoita ja on epäuskottava ja etenee epäaidosti. Rodriquesin piirrokset ovat ainoa asia, josta ei voi valittaa paljoa. Muutamat ilmeet ovat liioiteltuja, mutta piirrokset ovat todella hyvin toteutettuja. Tarinan juoni ontuu, koska se sisältää paljon turhia asioita kuten vahingoniloa (joka huumorina ei toiminut) ja turhia selittelyjä. Kaiken lisäksi monet puhekuplat (kuten Ai että, miten mahtava reissu!) olivat epäuskottavia ja huonoja. Loppuratkaisustakin annettiin selviä viitteitä jo aikaisemmin. Tällä kerralla numero tulee pelkästään piirroksista ja tarinan rohkeasta, mutta epäonnistuneesta yrityksestä ja se on kuutosen paikkeilla.
Toinen tarina
Johtosarjan rimanalituksen jälkeen on helppo pistää paremmaksi. Tämä heikohko tarina tuntuu huomattavasti paremmalta, kun se on surkean avauksen jälkeen. Tarinan juoni on tavalliseen Karhukopla-tarinoiden tapaan tylsä ja todella monia tarinoita toistava. Tästä tarinasta löytyi kuitenkin yksi piristävä poikkeus: Loppuratkaisu oli Karhukoplan itse suunnittelema. Ko. ratkaisua ei enää kovin monessa tarinassa nähdä, vaan Karhukopla kuvataan tymänä rosvojoukkona (jotta lukijat saisivat vahingoniloa, josta valitettavasti vain harvat nauttivat). Tarinan juoni oli kohtalainen. Se sisälsi monin paikoin paljon epäuskottavuutta, mutta idea oli kuitenkin osittain ennennäkemätön, mutta valitettavasti osittain puhkikulutettu. Tarina on ikään kuin yhdistelmä hyvästä ja surkeasta tarinasta. Käsikirjoittaja ei ole uskaltanut käyttää omia ideoitaan, vaan on valinnut hieman niitä ja uskoakseni ajatellut estävänsä täysmunauksen ottamalla hieman yleisimpiä Karhukopla-tarinoiden elementtejä. Juuri se pilasi tarinan. Piirrokset ovat onnistuneita, mutta itseluottamus juonen suunnittelussa pilasi tarinan, joka kuitenkin helposti voittaa ensimmäisen tarinan ja ansaitsee noin seiskan.
Kolmas tarina
Tarina jatkaa numeron heikkoa tasoa. Juonen rakenteet ovat puhkikulutettuja, ja Akun äkilliset luonteenmuutokset ovat onnistuneet antamaan lukijalle alusta alkaen huonon mielikuvan tarinasta. Sitä on todella hankala enää parantaa varsinkaan tällä juonella. Tarina käyttää monia elementtejä, jotka se kokee tutuiksi ja turvallisiksi, mutta niistä osan käyttö unohtuu tarinan edetessä. Niitä on siis käytetty vain tarinan alussa. Tunteet muuttuvat alussa nopeasti, mutta lopussa niitä ei tunnu olevan olleenkaan. Tunteet auttavat lukijoita samaistumaan hahmoihin, joten niitä tarvittaisiin ehdottomasti! Tarinasta ei voi sanoa muuta kuin että se on tylsä. Huono juoni etenee hitaasti ja tapahtumista mainitaan paljon turhia seikkoja. Tarinaa on ilmiselvästi pitkitetty, jotta se yltäisi kunnon tarinan mittoihin eikä jäisi kolmisivuiseksi. Kolmisivuisena se tosin saisi paremman arvosanan. Arvosana jää kuutosen tuntumaan.
Neljäs tarina
Jotta saisi tehtyä onnistuneen yksisivuisen, sen tulee sisältää huumoria ja huumorin täytyy olla hyvää. Tässä tarinassa huumoria oli korkeintaan vähän eikä se ollut hyvää. Epäuskottavuus oli vallassa: Ei hattua voi piirtää yhdellä värillä eikä tarinassa edes ollut käytetty vain yhtä väriä. Miksi tämä tarina oli edes tehty? Yrittikö se olla omalla tavallaan hauska ja erilainen? Jos yritti, se epäonnistui rajusti. Halusiko käsikirjoittaja vain rahaa tai yhtiö jonkinlaisen tarinan? Nämä syyt yleistyvät valitettavasti koko ajan. Tarinasta on hankala hakea positiivista sanottavaa. Piirrokset ovat todella harvoin epäonnistuneita, ja ne onnistuivat tässä tarinassa. Ne eivät tosin kertoneet mitään erikoista bonusta, mutta ne tekivät sen mitä niiltä pitäisi odottaa. Surkea juoni pilasi koko tarinan, ja numerosta tulee vuoden alhaisin. Juoni (sisältäen huumorin) on ainoa asia, joka vaikuttaa yksisivuisiin.
Viides tarina
Lehden viimeinen tarina on viiden ruudun kokoinen. Arvostelen myös ne. Tarina oli monin paikoin juoneltaan puhkikulutettu, ja käytti ominaisuuksia, joiden kannattajat kuuluvat selkeään vähemmistöön. Tarina oli myös täysin huumoriton. Huumorit kuuluvat pientarinoihin. Tässä ei ollut huumorista pilkahdustakaan! Tarinan elementit eivät sovi pientarinoihin, mutta tämän juoni ei olisi sopinut muihin tarinoihin. Yhtälö on hankala, ja ainoa ratkaisu olisikin ollut tarinan poistaminen lehdestä. Monin paikoin tarinassa keskityttiin vain Akun kuvaamiseen, kun muitakin yksityiskohtia olisi voinut näyttää. Lisäksi Akun tunteita ei kuvattu tarpeeksi hyvällä tasolla. Tarina oli fiasko.
Kokonaisuus
Avauslehti ei ollut tasokas. Tämä oli vielä huonompi. On ymmärrettävää, että vuoden toinen lehti on aina heikompi kuin ensimmäinen, koska kohokohdat on tuhlattu jo ensimmäiseen. Silti tämä numero oli huonompi kuin mitä oli odotettavissa. Tätä numeroa voi kutsua fiaskoksi. Vuoden huonoin tarina, kansi ja keskiarvo ja huolestuttavaksi sen tekee se, että erot olivat huonointa tarinaa lukuun ottamatta selkeät ensimmäiseen numeroon. Seuraava numero ei kannesta katsottuna lupaa hyvää. Toivotaan, että laskeva putki päättyisi.
Paras tarina: Kiusallinen ihailija (7-)
Huonoin tarina: Taloudellista terapiaa (4½)
Muut tarinat: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (6), Rautarouva retkellä (6-), Herkkusuu (5½)
Kansi: 7
Keskiarvo: 5,7
Keskiarvo kannella: 5,9166...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6- Huomisen harmit (1)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7 (2/2010)
Numerot:
6,8 (1/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Aku Vankka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 978 -
13.01.2010 klo 21:41:14
Kirja näyttää arvioivan tarinat melko kovalla kädellä... :) jos omat arvosanani olisivat jatkuvasti noin rajusti keskiarvon (7) alapuolella, tuskin jaksaisin koko lehteä enää lukeakaan :P
Mutta oma arvosteluni tulossa sittenjoskus :D (Tällä viikolla kuitenkin :))
Mutta oma arvosteluni tulossa sittenjoskus :D (Tällä viikolla kuitenkin :))
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 979 -
14.01.2010 klo 09:41:02
AV: Mikä tarinoista oli mielestäsi hyvä (8)? Useimpia tarinoita kuvaa kohtalainen (6). :) Itse en nähnyt numerosta yhtään hyvää tarinaa.
~kirja
~kirja
Peetukka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 980 -
14.01.2010 klo 19:01:11
Lukekaa esim. tämä tarina tai siihen rinnastettavia tanskalaisten toimittajien tekemiä tarinoita niin tajuatte, ettei nämä nykytarinat niin surkeita ole...
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 981 -
15.01.2010 klo 15:45:20
AKKARI 2/2010
Aku Ankka: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa
Ensivaikutelma tästä johtosarjasta oli suhteellisen hyvä, sillä kaiken kaikkiaan pidin mm. tarinan tapahtumapaikkaa ja sivuhenkilöitä onnistuneina. Taso kuitenkin huononi loppua kohden niin paljon, ettei se mitään kovin hyvää makua suuhun jättänyt. Mukana oli paljon ennalta-arvattavia kohtia ja erityisesti viimeinen ruutu oli jotenkin "lapsellinen", vaikka sen Jakke Pyrstölän mukaantulo olikin ihan yllättävä ja hyväkin käänne. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan pitäisi tätä keskivertoa huonompana tarinana, juoni kun eteni ihan sujuvasti ja siihen kyllä mahtui ihan hyviäkin kohtia. Liian suuri ideoiden kierrätys kuitenkin laski arvosanaa. 7+
Karhukopla: Kiusallinen ihailija
Tiedän sanoneeni tämän jo monta kertaa, mutta minua harmittaa suunnattomasti se, kun Karhuveljeksistä on tullut niin itsenäisiä hahmoja. Roope on unohdettu lähes kokonaan ja jäljellä on vain tällaisia tylsiä sähläystarinoita. No ehkei juuri tähän tarinaan mitkään rahasäiliön putsaamisyritykset olisi sopineet, mutta ei nämä oikein tahdo minulle noin yleisellä tasolla maistua. Plussaa kuitenkin melko hyvästä ideasta, jossa oli paikoitellen ihan kelvollisiakin kohtia. Myöskään loppuratkaisu ei ollut mikään huono. Kokonaisuutena kuitenkin suhteellisen helposti unohtuva tarina, uudelleenlukeminen ei välttämättä ihan heti tulisi mieleen... 7+
Aku Ankka: Rautarouva retkellä
Aluksi pidin tätä ehkä jopa koko lehden parhaimpana tarinana, mutta loppujen lopuksi tämän taso laskikin melko vaisuksi sählinkisarjaksi. Akun naamioituminen vanhukseksi ja rosvon perässä juokseminen oli nähty jo niin monessa tarinassa, (esim. Kaivattu loma, AAE 4/1999) ettei sen lukeminenkaan ollut enää kovin mukavaa. Tuntui myös siltä, että Akun nimenomaan naiseksi pukeutuminen oli vain kehno yritys saada mukaan lisähupia. Ruutujakokin oli ihmeellinen, tarina täynnä kolmirivisiä sivuja, mutta joukossa oli myös satunnaisesti nelirivisiä kohtia. Kokonaisuutena ei siis napannut tämäkään, mutta koska ensivaikutelma oli niin hyvä, en viitsi rokottaa sen enempää. 7
Yhteenveto
Ei varsinaisesti mikään erityisen surkea lehti, mutta tylsä kuitenkin. Kaikesta huolimatta yritystä oli toimituksen puolelta havaittavissa, sillä itse pitäisin ainakin tämän numeron rakennetta jopa viime viikkoista parempana (kolme keskipitkää tarinaa, yksi vitsisarja ja lopuksi vielä Taliaferron lyhyt erikoinen, joka oli paljon toimivampi lehden lopussa). Tarinavalinnat olivat tällä kertaa ne ainoat kompastuskivet, vaikka tynkätarinoiden puuttuminen hyvä asia olikin. 7+
Aku Ankka: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa
Ensivaikutelma tästä johtosarjasta oli suhteellisen hyvä, sillä kaiken kaikkiaan pidin mm. tarinan tapahtumapaikkaa ja sivuhenkilöitä onnistuneina. Taso kuitenkin huononi loppua kohden niin paljon, ettei se mitään kovin hyvää makua suuhun jättänyt. Mukana oli paljon ennalta-arvattavia kohtia ja erityisesti viimeinen ruutu oli jotenkin "lapsellinen", vaikka sen Jakke Pyrstölän mukaantulo olikin ihan yllättävä ja hyväkin käänne. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan pitäisi tätä keskivertoa huonompana tarinana, juoni kun eteni ihan sujuvasti ja siihen kyllä mahtui ihan hyviäkin kohtia. Liian suuri ideoiden kierrätys kuitenkin laski arvosanaa. 7+
Karhukopla: Kiusallinen ihailija
Tiedän sanoneeni tämän jo monta kertaa, mutta minua harmittaa suunnattomasti se, kun Karhuveljeksistä on tullut niin itsenäisiä hahmoja. Roope on unohdettu lähes kokonaan ja jäljellä on vain tällaisia tylsiä sähläystarinoita. No ehkei juuri tähän tarinaan mitkään rahasäiliön putsaamisyritykset olisi sopineet, mutta ei nämä oikein tahdo minulle noin yleisellä tasolla maistua. Plussaa kuitenkin melko hyvästä ideasta, jossa oli paikoitellen ihan kelvollisiakin kohtia. Myöskään loppuratkaisu ei ollut mikään huono. Kokonaisuutena kuitenkin suhteellisen helposti unohtuva tarina, uudelleenlukeminen ei välttämättä ihan heti tulisi mieleen... 7+
Aku Ankka: Rautarouva retkellä
Aluksi pidin tätä ehkä jopa koko lehden parhaimpana tarinana, mutta loppujen lopuksi tämän taso laskikin melko vaisuksi sählinkisarjaksi. Akun naamioituminen vanhukseksi ja rosvon perässä juokseminen oli nähty jo niin monessa tarinassa, (esim. Kaivattu loma, AAE 4/1999) ettei sen lukeminenkaan ollut enää kovin mukavaa. Tuntui myös siltä, että Akun nimenomaan naiseksi pukeutuminen oli vain kehno yritys saada mukaan lisähupia. Ruutujakokin oli ihmeellinen, tarina täynnä kolmirivisiä sivuja, mutta joukossa oli myös satunnaisesti nelirivisiä kohtia. Kokonaisuutena ei siis napannut tämäkään, mutta koska ensivaikutelma oli niin hyvä, en viitsi rokottaa sen enempää. 7
Yhteenveto
Ei varsinaisesti mikään erityisen surkea lehti, mutta tylsä kuitenkin. Kaikesta huolimatta yritystä oli toimituksen puolelta havaittavissa, sillä itse pitäisin ainakin tämän numeron rakennetta jopa viime viikkoista parempana (kolme keskipitkää tarinaa, yksi vitsisarja ja lopuksi vielä Taliaferron lyhyt erikoinen, joka oli paljon toimivampi lehden lopussa). Tarinavalinnat olivat tällä kertaa ne ainoat kompastuskivet, vaikka tynkätarinoiden puuttuminen hyvä asia olikin. 7+
akkaridekkari
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 982 -
15.01.2010 klo 17:16:16
Sain mielenkiintoisen päähänpiston kirjoittaa jonkinlainen arvostelu tänne. Joskus aiemminkin olen näitä muutamia tainnut väsätä, mutta edellinen oli viime elokuussa...
Aku Ankka 2/09
Aku Ankka: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa
Ensin hyvät uutiset - Rodriquesin piirrokset ovat aina yhtä ihailtavia, mies piirtää ihailtavan ilmeikkäästi ja persoonallisesti.
Käsikirjoitus kuitenkin ontui ja pahasti. Idea ei ollut uusi - yhden jos toisenkin kerran tarinassa on kuvattu Akun toilailuja mustasukkaisuuden puuskassa. Eikä tämä ollut parhaimpia niistä tarinoista.
Jotain uutta näkökulmaakin kertomukseen oli sentään onneksi löydetty. Jakke Pyrstölän mukaantulo oli ihan kiva juonenkäänne, ja uutta tietyllä tavalla oli myös se, että Iines ikävöi koko kertomuksen ajan Akua.
Mutta silti kertomus jäi keskimääräistä huonommaksi johtosarjaksi. Tarinan tarkoitus oli mitä ilmeisimmin naurattaa, mutta huumori ei purrut ainakaan minuun. 7-
Karhukopla: Kiusallinen ihailija
Uudet Karhukopla -tarinat ovat lähes aina huonoja, ja parhaimmillaankin yltävät vain seiskan tasolle. Idea ei sinänsä ole kovin käytetty tai loppuunkaluttu, ja siitä olisi voinut saada paremmankin tarinan. Tarina on kuitenkin huonosti toteutettu. Käsikirjoitus on monilta osin naurettava, tylsä ja epäuskottava. Sarjassa ei edes vaivauduta kertomaan, miksi kopla ei halua uutta jäsentä - uutta jäsentä, joka pystyy taidemuseostakin viemään arvokkaan teoksen kertaheitolla! Eikös tällainen tulokas olisi oikea lottovoitto surkeassa jamassa oleville konnille? Armas Pukarikin on typerä ja epäuskottava hahmo. En myöskään juuri pidä Santiago Barreiran piirroksista. 6+
Aku Ankka: Rautarouva retkellä
Melko tuore, paikoin hauskakin tarina höystettynä Santanachin ihan hyvillä piirroksilla.
Huumori on ihan hyvää. Esimerkiksi sivun 29 vitsit "Mikset sinä ole yhtä sirpakka, Lyyli?" ja poliisin hyytyminen mummelin vieressä olivat iloista luettavaa verrattuna Aku Ankan yleensä täysin surkeaan ja mitäänsanomattomaan huumoriin.
Ruutujako on erikoinen, ja tarinaan on ängetty ehkä vähän liikaa asiaa. Lisäksi loppu ei ole kovin hyvä. Kuitenkin mielestäni lehden paras kertomus (johon ei kylläkään paljoa vaadita). 7½
Roope-setä: Taloudellista terapiaa
Aku Ankan yksisivuiset ovat melko usein roskaa, ja niin tämäkin. Surkea sarja, joka ei onnistunut edes hymyilyttämään. Luojan kiitos en näitä yksisivuisia arvostele, sillä numero olisi kyllä ollut aika pohjamudissa.
Yhteenveto
Huono, tylsä ja mitäänsanomaton lehti. Ainoastaan Rautarouva retkellä -sarja oli ihan ok luettavaa, mutta ei se koko lehteä pelasta. Keskiarvoa rokotan vielä vähän tuosta lopun onnettomsta yksisivuisesta. Ja rokotuksen jälkeen keskiarvo alkaa kuutosella. 6½
Aku Ankka 2/09
Aku Ankka: Herrasmiehet hiihtokeskuksessa
Ensin hyvät uutiset - Rodriquesin piirrokset ovat aina yhtä ihailtavia, mies piirtää ihailtavan ilmeikkäästi ja persoonallisesti.
Käsikirjoitus kuitenkin ontui ja pahasti. Idea ei ollut uusi - yhden jos toisenkin kerran tarinassa on kuvattu Akun toilailuja mustasukkaisuuden puuskassa. Eikä tämä ollut parhaimpia niistä tarinoista.
Jotain uutta näkökulmaakin kertomukseen oli sentään onneksi löydetty. Jakke Pyrstölän mukaantulo oli ihan kiva juonenkäänne, ja uutta tietyllä tavalla oli myös se, että Iines ikävöi koko kertomuksen ajan Akua.
Mutta silti kertomus jäi keskimääräistä huonommaksi johtosarjaksi. Tarinan tarkoitus oli mitä ilmeisimmin naurattaa, mutta huumori ei purrut ainakaan minuun. 7-
Karhukopla: Kiusallinen ihailija
Uudet Karhukopla -tarinat ovat lähes aina huonoja, ja parhaimmillaankin yltävät vain seiskan tasolle. Idea ei sinänsä ole kovin käytetty tai loppuunkaluttu, ja siitä olisi voinut saada paremmankin tarinan. Tarina on kuitenkin huonosti toteutettu. Käsikirjoitus on monilta osin naurettava, tylsä ja epäuskottava. Sarjassa ei edes vaivauduta kertomaan, miksi kopla ei halua uutta jäsentä - uutta jäsentä, joka pystyy taidemuseostakin viemään arvokkaan teoksen kertaheitolla! Eikös tällainen tulokas olisi oikea lottovoitto surkeassa jamassa oleville konnille? Armas Pukarikin on typerä ja epäuskottava hahmo. En myöskään juuri pidä Santiago Barreiran piirroksista. 6+
Aku Ankka: Rautarouva retkellä
Melko tuore, paikoin hauskakin tarina höystettynä Santanachin ihan hyvillä piirroksilla.
Huumori on ihan hyvää. Esimerkiksi sivun 29 vitsit "Mikset sinä ole yhtä sirpakka, Lyyli?" ja poliisin hyytyminen mummelin vieressä olivat iloista luettavaa verrattuna Aku Ankan yleensä täysin surkeaan ja mitäänsanomattomaan huumoriin.
Ruutujako on erikoinen, ja tarinaan on ängetty ehkä vähän liikaa asiaa. Lisäksi loppu ei ole kovin hyvä. Kuitenkin mielestäni lehden paras kertomus (johon ei kylläkään paljoa vaadita). 7½
Roope-setä: Taloudellista terapiaa
Aku Ankan yksisivuiset ovat melko usein roskaa, ja niin tämäkin. Surkea sarja, joka ei onnistunut edes hymyilyttämään. Luojan kiitos en näitä yksisivuisia arvostele, sillä numero olisi kyllä ollut aika pohjamudissa.
Yhteenveto
Huono, tylsä ja mitäänsanomaton lehti. Ainoastaan Rautarouva retkellä -sarja oli ihan ok luettavaa, mutta ei se koko lehteä pelasta. Keskiarvoa rokotan vielä vähän tuosta lopun onnettomsta yksisivuisesta. Ja rokotuksen jälkeen keskiarvo alkaa kuutosella. 6½
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 983 -
20.01.2010 klo 20:30:41
Jo toisen kerran peräkkäin kansi epäonnistui. Kansia mitataan huumorilla ellei se ole tarina- tai teemakuvaus. Tässä kannessa huumoria ei ollut lainkaan. Kannen idea on puhkikulutettu. Se ei kertonut mitään numerosta eikä ollut hauska. Taustaväri olisi voinut olla vaaleampi, koska nykyinen iskee räikeästi silmään. Kannen idea on yksinkertaisesti huono.
Yksisivuinen
Mukava avaus lehdelle! Juoni oli jotain, mitä ei ole kovin usein nähty, mutta se oli silti Akulle ominaista eikä siinä ollut yritetty tehdä asioita, jotka ovat epäuskottavia. Tarinasta olisi hyvinkin voinut karsia viimeiset kolme ruutua pois, mutta näinkin se kelpaa mainiosti! Tarina tuntui aidolta, eli se oli oikeasti tehty koska se haluttiin tehdä, eikä tarinan juoni ollut pakolla tehtyä, kuten valitettavan usein nykyään. Huumoria tarina sisältää! Lisäksi hahmojen kasvot ja varsinkin ilmeet ovat uskottavia. Tarina on onnistuttu tekemään mainiosti. Jos siitä halutaan jotain vikaa löytää, se on se, että huumoria ei ole paljoa. Sitä on helppo löytää, mutta sitä ei ole ainakaan liikaa. Tarinan juoni etenee sopivalla tahdilla, eikä tarinaa ole pitkitetty eikä pätkitty. Tarinasta olisi saanut hyvän kolme ruutua lyhyempänäkin. Nyt se sisältää kuin kaksi huipennusta. Ainutlaatuista tarinoille. Todella onnistunut yksisivuinen!
Johtosarja
Jo ensimmäisessä ruudussa lukija huomaa monia negatiivisia asioita. Savua on selkeästi liioiteltu, koska ruutuun ei ole keksitty mitään muuta ja ilman sitä se näyttäisi tyhjältä. Akun raivoamiselle ei ole selitetty kunnon syytä, ja päähahmojen negatiiviset tunteet saavat lukijan kääntymään helposti tarinaa vastaan. Lisäksi jo ensimmäisessä ruudussa tarinaa vaivaa selkeä epäuskottavuus. Negatiivinen ensivaikutelma ei häivy tarinan jatkuessa. Ensivaikutelma on todella tärkeä. Se vaikutti tämän tarinan tasoon selkeästi. Juoni säilyy loppuun asti heikkona. Tarinassa oli yritetty menestyä vahingonilon avulla. Se ei toiminut. Henkilökohtaisesti inhoan vahingoniloa, koska virheet ovat luonnollisia. Tarinaa vaivasi monin paikoin epäuskottavuus ja hahmojen tunteet vaihtelivat todella nopeasti laidasta laitaan. Lisäksi asioiden syitä ja seurauksia ei missään vaiheessa selitetty. Tarina sisälsi monilta osin turhia asioita. Esimerkiksi lopun vero-, vankila- ja rahasekoilut olivat turhia. Tarinan arvosana olisi ollut parempi, jos tarinasta olisi pudotettu puolet pois. Pitkityksestä johtuen juoni junnaa paikallaan ja monet muissa tarinoissa ylikulutetut asiat ilmestyvät tarinan loppuun, kun alku oli mennyt omalaatuisesti. Itseluottamus lienee hiipunut loppua kohti, ja muutamat "varmat valinnat" ovat päätyneet pilaamaan tarinaa. Tarina on epäuskottava, ja vain muutama piristävä kohta alussa estää surkean numeron.
Toinen tarina
Tarina syyllistyi moniin samoihin asioihin kuin ensimmäinenkin. Epäuskottavuus vaikuttaa koko tarinassa. Esimerkiksi Millan huomaamaton eteneminen ja Roopen lievitetyt tunteet ovat vain tapauksia muiden joukossa. Milla Magia -aiheisia tarinoita on paljon, mutta erinomaisen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tarinat toistavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Tämä tarina syyllistyy aivan samoihin vikoihin kuin monet muut. Esimerkiksi Millan keksimä uusi loitsu on mukana melkein jokaisessa tarinassa. Käsikirjoittajat eivät vain voi käyttää perinteisiä asioita, puhumattakaan laadukkaasta käytöstä. Aina pitää keksiä jotain uutta. Tarinan kuvaamat tunteet olivat ehdottomasti liian lieviä ja juoni on kurja. Se toistaa itseään ja monia muita tarinoita. Piirrokset ovat sentään onnistuneet. Valitettavasti taustoja ei ole ja kuvat keskittyvät vain yhteen asiaan. Kuvat on silti tehty hyvin. Ne pelastavat tarinan.
Kolmas tarina
Tässä oli sentään havaittavissa yritystä! Juoni käytti monia ominaisuuksia, jotka ovat katoamassa sukupuuttoon. Vain ärsyttävä perussynti - pitkitys - esti sen hyvät numerot. Tarina olisi menestynyt paremmin kolmisivuisena. Pulivari on hahmo, jota käytetään todella harvoin. Siksi sen esiintyminen tarinassa oli positiivinen yllätys. Pulivari tuo tarinaan monia ominaisuuksia, joita muut hahmot eivät kykene tuomaan. Tähän tarinaan se toi paljon inhimillisyyttä. Tarinan juoni eteni paljolti Pulivarin ympärillä, jos loppua, joka pyöri Akun ympärillä, ei lasketa. Tämänlaisia tarinoita ei saa tehtyä ilman Pulivaria. Tarina oli vain liian pitkä. Monet ruudut (kuten ruutu 8) olivat turhia. Piirrokset toivat hyvin mukaan Pulivarin luonnetta ja olotiloja, jota puhekuplat eivät voi kuvata. Ruudut kuvasivat muutamia asioita, jotka eivät olleet täysin olennaisia tai ainakaan tärkeimpiä, mutta kuitenkin tärkeitä. Valitettavasti yksityiskohtia ei tässä(kään) tarinassa ollut paljoa. Piirrokset olivat silti onnistuneita. Tarina on paras lehden pitkistä tarinoista, mutta liioitellun pitkä.
Yksisivuinen
Tarina kuvaa taas Roopen säästämistarvetta, mutta tekee sen melko ennennäkemättömällä tavalla. Se ei silti välttämättä ole hyväksi. Tarina on esimerkiksi ristiriidassa: Säästöä, mutta autolla ajamista. Tietullin kiertäminen on täysin epäuskottavaa, enkä siten pidä siitä. Piirrokset kuvasivat vain oleellisen. Esimerkiksi kolmannesta ruudusta löytyvät hahmot, auto, josta puhutaan, jalkakäytävä, aita, pelto, rakennus ja pari pensasta. Taustaan kuuluvat kaksi viimeisintä. Se ei ole kunnollinen tausta. Muissakaan ruuduissa yksityiskohtia ei ollut lainkaan. Piirrokset epäonnistuivat, jos hahmojen piirtoa ei oteta lukuun. Juoni on epäuskottava. Siitä ei pääse mihinkään. Se pilaa koko tarinan. Minä en löytänyt siitä yhtään huumoria. Epäuskottavuus söi huumorin. Se ei ole hyvä asia yksisivuisissa, joissa harvoin on muita arvostelukriteerejä.
Neliruutuinen
Perinteistä tarinaa, jossa Tupu, Hupu ja Lupu riitelevät jostain, joka sittemmin jaetaan kolmeen osaan. Perinteisyyttä olen kaivannut, mutta en tällä tavalla puhkikulutetulla juonella. Tarinan idea on toteutettu hyvin, mutta tällä kertaa vika on jo ideassa. Se on täysin puhkikulutettu eikä ole millään tavalla uutuus. Piirrokset ovat onnistuneet todella hyvin! Varsinkin ilmeet ovat erinomaisia. Ne kuvaavat täysin hahmojen tunteita, ja kertovat enemmän kuin mitä tuhat sanaa voisivat kertoa. Tarina on kuitenkin pilattu jo ideassa. Se on perinteinen, mutta puhkikulutettu. Juonta ei tarinalla oikein ole, vaan idea on vain siirretty suoraan tarinaksi. Tarinan pilasi se, että se oli käytetty jo monta kertaa aikaisemmin eikä se sisältänyt mitään uutta.
Kokonaisuus
Tarinoissa oli selkeästi havaittavissa pitkityksen makua. Kolmesta pitkästä tarinasta se pilasi kaksi. Vuoden kolmannesta numerosta ei olekaan odotettu jymypaukkua, koska kaikki huipputarinat on käytetty vuoden alun kohokohtaan, ensimmäiseen numeroon. Edellisen surkean numeron jälkeen odotukset olivat matalalla, mutta kuitenkin korkeammalla kuin kakkosnumeron taso. Tämä Akkari oli jopa yllättävän hyvä. Hyväksi sitä ei silti voi sanoa. Tarinoissa syyllistyttiin perusvirheisiin. Tämän vuoden laskeva tahti päättyi, mutta ei numeroa voi siltikään hyväksi sanoa.
Paras tarina: Piilomainontaa (8½)
Huonoin tarina: Visainen voitto (5½)
Muut tarinat: Kahden koon noita (6+), Yö ulkosalla (7+), Rimanalitus (6), Jaettu ilo (6½)
Kansi: 6½
Keskiarvo: 6,6...
Keskiarvo kannella: 6,6428571428571...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
7+ Yö ulkosalla (3)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6+ Kahden koon noita (3)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7 (2/2010)
6½ (3/2010)
Numerot:
6,8 (1/2010 kannella)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Yksisivuinen
Mukava avaus lehdelle! Juoni oli jotain, mitä ei ole kovin usein nähty, mutta se oli silti Akulle ominaista eikä siinä ollut yritetty tehdä asioita, jotka ovat epäuskottavia. Tarinasta olisi hyvinkin voinut karsia viimeiset kolme ruutua pois, mutta näinkin se kelpaa mainiosti! Tarina tuntui aidolta, eli se oli oikeasti tehty koska se haluttiin tehdä, eikä tarinan juoni ollut pakolla tehtyä, kuten valitettavan usein nykyään. Huumoria tarina sisältää! Lisäksi hahmojen kasvot ja varsinkin ilmeet ovat uskottavia. Tarina on onnistuttu tekemään mainiosti. Jos siitä halutaan jotain vikaa löytää, se on se, että huumoria ei ole paljoa. Sitä on helppo löytää, mutta sitä ei ole ainakaan liikaa. Tarinan juoni etenee sopivalla tahdilla, eikä tarinaa ole pitkitetty eikä pätkitty. Tarinasta olisi saanut hyvän kolme ruutua lyhyempänäkin. Nyt se sisältää kuin kaksi huipennusta. Ainutlaatuista tarinoille. Todella onnistunut yksisivuinen!
Johtosarja
Jo ensimmäisessä ruudussa lukija huomaa monia negatiivisia asioita. Savua on selkeästi liioiteltu, koska ruutuun ei ole keksitty mitään muuta ja ilman sitä se näyttäisi tyhjältä. Akun raivoamiselle ei ole selitetty kunnon syytä, ja päähahmojen negatiiviset tunteet saavat lukijan kääntymään helposti tarinaa vastaan. Lisäksi jo ensimmäisessä ruudussa tarinaa vaivaa selkeä epäuskottavuus. Negatiivinen ensivaikutelma ei häivy tarinan jatkuessa. Ensivaikutelma on todella tärkeä. Se vaikutti tämän tarinan tasoon selkeästi. Juoni säilyy loppuun asti heikkona. Tarinassa oli yritetty menestyä vahingonilon avulla. Se ei toiminut. Henkilökohtaisesti inhoan vahingoniloa, koska virheet ovat luonnollisia. Tarinaa vaivasi monin paikoin epäuskottavuus ja hahmojen tunteet vaihtelivat todella nopeasti laidasta laitaan. Lisäksi asioiden syitä ja seurauksia ei missään vaiheessa selitetty. Tarina sisälsi monilta osin turhia asioita. Esimerkiksi lopun vero-, vankila- ja rahasekoilut olivat turhia. Tarinan arvosana olisi ollut parempi, jos tarinasta olisi pudotettu puolet pois. Pitkityksestä johtuen juoni junnaa paikallaan ja monet muissa tarinoissa ylikulutetut asiat ilmestyvät tarinan loppuun, kun alku oli mennyt omalaatuisesti. Itseluottamus lienee hiipunut loppua kohti, ja muutamat "varmat valinnat" ovat päätyneet pilaamaan tarinaa. Tarina on epäuskottava, ja vain muutama piristävä kohta alussa estää surkean numeron.
Toinen tarina
Tarina syyllistyi moniin samoihin asioihin kuin ensimmäinenkin. Epäuskottavuus vaikuttaa koko tarinassa. Esimerkiksi Millan huomaamaton eteneminen ja Roopen lievitetyt tunteet ovat vain tapauksia muiden joukossa. Milla Magia -aiheisia tarinoita on paljon, mutta erinomaisen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tarinat toistavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Tämä tarina syyllistyy aivan samoihin vikoihin kuin monet muut. Esimerkiksi Millan keksimä uusi loitsu on mukana melkein jokaisessa tarinassa. Käsikirjoittajat eivät vain voi käyttää perinteisiä asioita, puhumattakaan laadukkaasta käytöstä. Aina pitää keksiä jotain uutta. Tarinan kuvaamat tunteet olivat ehdottomasti liian lieviä ja juoni on kurja. Se toistaa itseään ja monia muita tarinoita. Piirrokset ovat sentään onnistuneet. Valitettavasti taustoja ei ole ja kuvat keskittyvät vain yhteen asiaan. Kuvat on silti tehty hyvin. Ne pelastavat tarinan.
Kolmas tarina
Tässä oli sentään havaittavissa yritystä! Juoni käytti monia ominaisuuksia, jotka ovat katoamassa sukupuuttoon. Vain ärsyttävä perussynti - pitkitys - esti sen hyvät numerot. Tarina olisi menestynyt paremmin kolmisivuisena. Pulivari on hahmo, jota käytetään todella harvoin. Siksi sen esiintyminen tarinassa oli positiivinen yllätys. Pulivari tuo tarinaan monia ominaisuuksia, joita muut hahmot eivät kykene tuomaan. Tähän tarinaan se toi paljon inhimillisyyttä. Tarinan juoni eteni paljolti Pulivarin ympärillä, jos loppua, joka pyöri Akun ympärillä, ei lasketa. Tämänlaisia tarinoita ei saa tehtyä ilman Pulivaria. Tarina oli vain liian pitkä. Monet ruudut (kuten ruutu 8) olivat turhia. Piirrokset toivat hyvin mukaan Pulivarin luonnetta ja olotiloja, jota puhekuplat eivät voi kuvata. Ruudut kuvasivat muutamia asioita, jotka eivät olleet täysin olennaisia tai ainakaan tärkeimpiä, mutta kuitenkin tärkeitä. Valitettavasti yksityiskohtia ei tässä(kään) tarinassa ollut paljoa. Piirrokset olivat silti onnistuneita. Tarina on paras lehden pitkistä tarinoista, mutta liioitellun pitkä.
Yksisivuinen
Tarina kuvaa taas Roopen säästämistarvetta, mutta tekee sen melko ennennäkemättömällä tavalla. Se ei silti välttämättä ole hyväksi. Tarina on esimerkiksi ristiriidassa: Säästöä, mutta autolla ajamista. Tietullin kiertäminen on täysin epäuskottavaa, enkä siten pidä siitä. Piirrokset kuvasivat vain oleellisen. Esimerkiksi kolmannesta ruudusta löytyvät hahmot, auto, josta puhutaan, jalkakäytävä, aita, pelto, rakennus ja pari pensasta. Taustaan kuuluvat kaksi viimeisintä. Se ei ole kunnollinen tausta. Muissakaan ruuduissa yksityiskohtia ei ollut lainkaan. Piirrokset epäonnistuivat, jos hahmojen piirtoa ei oteta lukuun. Juoni on epäuskottava. Siitä ei pääse mihinkään. Se pilaa koko tarinan. Minä en löytänyt siitä yhtään huumoria. Epäuskottavuus söi huumorin. Se ei ole hyvä asia yksisivuisissa, joissa harvoin on muita arvostelukriteerejä.
Neliruutuinen
Perinteistä tarinaa, jossa Tupu, Hupu ja Lupu riitelevät jostain, joka sittemmin jaetaan kolmeen osaan. Perinteisyyttä olen kaivannut, mutta en tällä tavalla puhkikulutetulla juonella. Tarinan idea on toteutettu hyvin, mutta tällä kertaa vika on jo ideassa. Se on täysin puhkikulutettu eikä ole millään tavalla uutuus. Piirrokset ovat onnistuneet todella hyvin! Varsinkin ilmeet ovat erinomaisia. Ne kuvaavat täysin hahmojen tunteita, ja kertovat enemmän kuin mitä tuhat sanaa voisivat kertoa. Tarina on kuitenkin pilattu jo ideassa. Se on perinteinen, mutta puhkikulutettu. Juonta ei tarinalla oikein ole, vaan idea on vain siirretty suoraan tarinaksi. Tarinan pilasi se, että se oli käytetty jo monta kertaa aikaisemmin eikä se sisältänyt mitään uutta.
Kokonaisuus
Tarinoissa oli selkeästi havaittavissa pitkityksen makua. Kolmesta pitkästä tarinasta se pilasi kaksi. Vuoden kolmannesta numerosta ei olekaan odotettu jymypaukkua, koska kaikki huipputarinat on käytetty vuoden alun kohokohtaan, ensimmäiseen numeroon. Edellisen surkean numeron jälkeen odotukset olivat matalalla, mutta kuitenkin korkeammalla kuin kakkosnumeron taso. Tämä Akkari oli jopa yllättävän hyvä. Hyväksi sitä ei silti voi sanoa. Tarinoissa syyllistyttiin perusvirheisiin. Tämän vuoden laskeva tahti päättyi, mutta ei numeroa voi siltikään hyväksi sanoa.
Paras tarina: Piilomainontaa (8½)
Huonoin tarina: Visainen voitto (5½)
Muut tarinat: Kahden koon noita (6+), Yö ulkosalla (7+), Rimanalitus (6), Jaettu ilo (6½)
Kansi: 6½
Keskiarvo: 6,6...
Keskiarvo kannella: 6,6428571428571...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
7+ Yö ulkosalla (3)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6+ Kahden koon noita (3)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7 (2/2010)
6½ (3/2010)
Numerot:
6,8 (1/2010 kannella)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Toke
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 984 -
21.01.2010 klo 18:23:28
Olipa uusimmassa Aku Ankassa aika köykäiset piirrokset Vicarilta lehden johtosarjassa. Välillä melkoista suttua. Nämä ovatkin näitä aiemminkin arvostelemiani 2007 vuoden piirroksia. Uudemmat tarinat sen sijaan näyttävät huomattavasti paremmilta. Lisää kommenttia löytyy Vicar-ketjusta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. :)
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 985 -
23.01.2010 klo 11:06:14
N:o 3/2010
Mielestäni lehden muuttunut rakenne on hyvä. Tarkoitan siis tuota, että kakkossivu on pyhitetty sarjakuville ja apinalaatikko löytyy lehden lopusta. Ainoastaan seuraavan numeron paljastukset vievät turhan paljon tilaa, eikä viikottain ilmestyvälle lehdelle moinen mielestäni olisi edes kovin tarpeellista.
Aku Ankka: Visainen voitto
Heti ensimmäisenä silmään pisti tosiaan tarinan piirrokset. Pakko myöntää, että tällä vuosituhannella ei erityisemmin ole tullut mitään noin huolimatonta vastaan. Oli vika sitten tussaajassa tai yli 70-vuotiaassa Vicarissa, pakko siitä on miinusta antaa. Itse käsikirjoituspuoli oli kuitenkin jo parempi ja erityisesti idea vaikutti hyvältä. Tuntui vain, ettei siitä ollut saatu ihan kaikkea irti ja esimerkiksi loppuun olisi voitu keksiä jotain parempaa. Kokonaisuutena tietynlaista yrittämistä oli siis kyllä havaittavissa, mutta lopputuloksena oli yllättävänkin sekava ja jossain määrin halvaltakin vaikuttanut johtosarja. Lehden huonoin tarina. 7
Milla Magia: Kahden koon noita
Mielestäni ihan mukava välisarja. Hahmona Milla on kieltämättä nykyään vähän tylsä, eikä sitä nytkään ollut käytetty mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla, mutta juonellisesti tämä oli oikein sujuva tarina, eikä pahemmin sisältänyt mitään suuria epäkohtia. Joitakin käänteitä, esimerkiksi loppuratkaisua kyllä olisi voinut kyllä vielä hioa, sillä tällaisenaan tämä oli vähän liukuhihnakamaa, mutta muuten mitään sen suurempaa valittamista ei löytynyt. 7½
Aku Ankka: Yö ulkosalla
Tämäkin oli tasaisen hyvää luettavaa. Kaiken kaikkiaan tarinat, joissa paneudutaan Ankkojen ja Pulivarin välisiin suhteisiin, ovat usein sympaattisia ja jotain samanlaista oli tässäkin havaittavissa. Lisäksi mukaan oli saatu vähän muutakin ja loppuratkaisukin vaikutti tarinan henkeen sopivalta. Ei hullumpaa, ei. 8-
Yhteenveto
Ihan hyvä numero. Kolmessa keskipitkässä tarinassa oli kaikissa jotain hyvää, eikä vitsisarjatkaan kovin huonoja olleet, vaikka Sander Gulienin yksisivuinen vähän outo olikin. 7½
Vuosikerta on alkanut mielestäni suhteellisen hyvin. Toki myönnän, että kaikki kolme viime vuoden ensimmäistä numeroa ovat olleet tätä vuotta parempia, mutta yleistaso on ollut nyt viime viikkoina sopivan tasaista (esim. kolme tarinaa per perusnumero). Ehkä ne parhaat paukut on jätetty tänä vuonna myöhemmille viikoille?
Mielestäni lehden muuttunut rakenne on hyvä. Tarkoitan siis tuota, että kakkossivu on pyhitetty sarjakuville ja apinalaatikko löytyy lehden lopusta. Ainoastaan seuraavan numeron paljastukset vievät turhan paljon tilaa, eikä viikottain ilmestyvälle lehdelle moinen mielestäni olisi edes kovin tarpeellista.
Aku Ankka: Visainen voitto
Heti ensimmäisenä silmään pisti tosiaan tarinan piirrokset. Pakko myöntää, että tällä vuosituhannella ei erityisemmin ole tullut mitään noin huolimatonta vastaan. Oli vika sitten tussaajassa tai yli 70-vuotiaassa Vicarissa, pakko siitä on miinusta antaa. Itse käsikirjoituspuoli oli kuitenkin jo parempi ja erityisesti idea vaikutti hyvältä. Tuntui vain, ettei siitä ollut saatu ihan kaikkea irti ja esimerkiksi loppuun olisi voitu keksiä jotain parempaa. Kokonaisuutena tietynlaista yrittämistä oli siis kyllä havaittavissa, mutta lopputuloksena oli yllättävänkin sekava ja jossain määrin halvaltakin vaikuttanut johtosarja. Lehden huonoin tarina. 7
Milla Magia: Kahden koon noita
Mielestäni ihan mukava välisarja. Hahmona Milla on kieltämättä nykyään vähän tylsä, eikä sitä nytkään ollut käytetty mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla, mutta juonellisesti tämä oli oikein sujuva tarina, eikä pahemmin sisältänyt mitään suuria epäkohtia. Joitakin käänteitä, esimerkiksi loppuratkaisua kyllä olisi voinut kyllä vielä hioa, sillä tällaisenaan tämä oli vähän liukuhihnakamaa, mutta muuten mitään sen suurempaa valittamista ei löytynyt. 7½
Aku Ankka: Yö ulkosalla
Tämäkin oli tasaisen hyvää luettavaa. Kaiken kaikkiaan tarinat, joissa paneudutaan Ankkojen ja Pulivarin välisiin suhteisiin, ovat usein sympaattisia ja jotain samanlaista oli tässäkin havaittavissa. Lisäksi mukaan oli saatu vähän muutakin ja loppuratkaisukin vaikutti tarinan henkeen sopivalta. Ei hullumpaa, ei. 8-
Yhteenveto
Ihan hyvä numero. Kolmessa keskipitkässä tarinassa oli kaikissa jotain hyvää, eikä vitsisarjatkaan kovin huonoja olleet, vaikka Sander Gulienin yksisivuinen vähän outo olikin. 7½
Vuosikerta on alkanut mielestäni suhteellisen hyvin. Toki myönnän, että kaikki kolme viime vuoden ensimmäistä numeroa ovat olleet tätä vuotta parempia, mutta yleistaso on ollut nyt viime viikkoina sopivan tasaista (esim. kolme tarinaa per perusnumero). Ehkä ne parhaat paukut on jätetty tänä vuonna myöhemmille viikoille?
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 986 -
27.01.2010 klo 19:12:25
Kansi epäonnistui taas. On totta, että se liittyy erääseen lehden tarinaan, mutta se ei kuvaa sitä tarpeeksi eikä kannessa ole toimintaa, josta pidän paljon. Se on vain tylsä kuvaus, joka ei edes ilmene koko numerossa. Sitä ei voi kutsua tilannekuvaukseksi, joten täytyy alkaa mitata huumoria, mitä siinä ei ole. Piirrokset on tehty hienosti, mutta ideaa kannessa ei ole. Kansi on tehty aidolta, mutta (harvinaista Barksille) kunnon ideaa ei ole.
Lehden avasi yksisivuinen, jonka idea on kulutettu loppuun. Piirroksista huomautettavaa on vain Akun liioitellun rauhallisessa ilmeessä kolmosruudussa, mutta muuten ne ovat onnistuneet vaadittavalla tasolla. Juoni sen sijaan ei ole tarpeeksi hyvä. Yksisivuisissa ei käytännössä juonta olekaan, mutta idea kuitenkin. Tämän tarinan idea on hauska, mutta se ei ole hauska, kun sen on käyttänyt lukuisia kertoja. Se onnistui pilaamaan tarinan, joka kuitenkin on toteutettu hyvin ja ansaitsee siitä plussat. Tarinan ilmeessä ei ole mitään valittamista ja ideakin on hyvä, mutta se vain epäonnistui täysin, koska se ei ole hauska enää kun sitä on käytetty monet kerrat.
Johtosarjan idea oli osin uutuutta, mutta osin usein käytettyä. Tarinahan on yksi versio scifistä eli tieteistarinoista, jotka ovat melkein poikkeuksetta mahtavia tai roskaa. Scifi-aiheisissa tarinoissa tarina joko miellyttää tai ei. Tämä tarina ei tee poikkeusta. Minuun tarina ei iskenyt. Se selkeästi liioitteli monissa asioissa, kun taas esimerkiksi työntekijöiden reaktioita oli vähätelty. Liioitteleminen tai vähätteleminen eivät haittaa, kunhan molempia ei tehdä. Se saa tarinan tuntumaan täysin ristiriitaiselta. Tässä tarinassa sekä liioiteltiin että vähäteltiin asioita. Roopen luonteet ja tekemiset tuntuivat epäaidoilta. Ne olivat täysin ristiriidassa Roopen, joka useimmiten nähdään, kanssa. Akukin otti työpaikan menetyksen yllättävän helposti vastaan, ja esimerkiksi ruudun 38 ilmaisu ja tapahtuma ovat liian äkillisiä ja sotivat Akun perusluonnetta vastaan. Tarina käyttää monia elementtejä, joita on käytetty yhdessä liian usein. Esimerkiksi Pellen keksinnöt ja Roopen säästöhalu luovat yhden esimerkin. Tarina on paikoittain kiitettävän omaperäinen, mutta valitettavasti sortuu käyttämään asioita, joita on käytetty monin paikoin. Tarinan idea on sentään kohtuullinen ja piirrokset onnistuneet. Loppuratkaisu ei todellakaan ollut yllättävä, vaan se oli mahdollista arvata jo paljon aikaisemmin.
Toisena tarinana oli pitkitetty teos, jossa kerskailtiin vahingonilolla. Tarinassa aikuiset pilasivat lasten touhut, mutta lopulta hävisivät lapsille viisaudessa. Aihetta on käytetty usein, mutta näin vahingoniloisella tavalla tuskin koskaan. Vahingoniloa ilmenee tarinassa aivan liikaa. Lisäksi juoni on epäuskottava. Ruuduissa ei ole käytetty paljon yksityiskohtia, vaan niissä on yksi tai kaksi vallitsevaa asiaa, ja muu on jätetty vähemmälle huomiolle. Varsinkin opettaja on epäuskottava hahmo, ja hänen mielialansa muuttuvat nopeasti. Perinteinen Aku vastaan Tulppu -loppuratkaisu oli siten tylsä. Tarinan toinen "loppuratkaisu", lapsien tappio, oli turha. Miksi tarinalle piti laittaa toinen loppuratkaisu heidän esilletulon jälkeen? Pitkityksen makua. Tarina oli tylsä.
Seuraava tarina antaa Roopelle ominaisuuksia, joita ei käytetä, koska ne ovat epäuskottavia ja ristiriitaisia. Valitettavasti Straatman oli tunkenut ne tarinaan. Niiden negatiiviset vaikutukset olivat ilmiselvät. Roope ei säästääkseen rahaa tuhlaa rahaa, vaan säästää ilman tuhlausta. Tarinan teossa ei nähtävästi ollut ymmärretty sitä tosiasiaa, että kun tarina on ristiriidassa tuhansien tarinoiden kanssa, se on luultavasti väärässä ja siitä johtuen siitä ei pidetä. Piirrokset olivat hyviä ja tarinan idea oli hyvä, mutta pitkitykset ja Roopen tekemiset onnistuivat pilaamaan lupaavan tarinan. Se ei vain ollut tarpeeksi uskottava menestyäkseen.
Viimeisenä tarinana oli pieni neliruutuinen, jonka loppuratkaisua en muista koskaan nähneeni. Juoni oli todellakin onnistunut. Koska tarina oli neliruutuinen, pitkitystäkään ei löytynyt millään tavalla. Piristävän erilainen tarina muihin numeron tarinoihin verrattuna. Piirrokset ovat oivia, mutta tarinan erinomaiseksi nostaa juurikin loppuratkaisu. Se oli hauska ja ennennäkemätön ja se, kuten pitääkin, huipentaa koko tarinan ja tuo vastauksia ja ei ole puhkikulutettu. Loistava älynväläys loppuratkaisussa! Juuri tämänkaltaisia pientarinoiden tulisi olla.
Yksi erinomainen tarina ja pari kohtuullista, mutta muuten numeron taso oli heikkoa. Siltikin nouseva käyrä jatkuu, ja kunnon jymypaukkunumeroa odotellaan ja ollaan luottavaisia siinä, että se ilmestyy pian. Numeron taso oli ailahteleva, sillä joukkoon mahtui tarinoita aina erinomaisista surkeisiin. Tarinoissa oli paljon ristiriitoja muiden tarinoiden kanssa, ja se heikensi merkittävästi numeron arvosanaa. Silti numeroa voi sanoa kohtalaiseksi.
Varattu apaja 9
Voiton hinta 8
Hanget korkeat nietokset 8-
Koneellista elämää 6+
Vulkaanista veistotaidetta 5+
Kansi 7½
Keskiarvo 7,25
Keskiarvo kannella 7,29166...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
6½ (3/2010)
Numerot:
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
6,8 (1/2010 kannella)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Lehden avasi yksisivuinen, jonka idea on kulutettu loppuun. Piirroksista huomautettavaa on vain Akun liioitellun rauhallisessa ilmeessä kolmosruudussa, mutta muuten ne ovat onnistuneet vaadittavalla tasolla. Juoni sen sijaan ei ole tarpeeksi hyvä. Yksisivuisissa ei käytännössä juonta olekaan, mutta idea kuitenkin. Tämän tarinan idea on hauska, mutta se ei ole hauska, kun sen on käyttänyt lukuisia kertoja. Se onnistui pilaamaan tarinan, joka kuitenkin on toteutettu hyvin ja ansaitsee siitä plussat. Tarinan ilmeessä ei ole mitään valittamista ja ideakin on hyvä, mutta se vain epäonnistui täysin, koska se ei ole hauska enää kun sitä on käytetty monet kerrat.
Johtosarjan idea oli osin uutuutta, mutta osin usein käytettyä. Tarinahan on yksi versio scifistä eli tieteistarinoista, jotka ovat melkein poikkeuksetta mahtavia tai roskaa. Scifi-aiheisissa tarinoissa tarina joko miellyttää tai ei. Tämä tarina ei tee poikkeusta. Minuun tarina ei iskenyt. Se selkeästi liioitteli monissa asioissa, kun taas esimerkiksi työntekijöiden reaktioita oli vähätelty. Liioitteleminen tai vähätteleminen eivät haittaa, kunhan molempia ei tehdä. Se saa tarinan tuntumaan täysin ristiriitaiselta. Tässä tarinassa sekä liioiteltiin että vähäteltiin asioita. Roopen luonteet ja tekemiset tuntuivat epäaidoilta. Ne olivat täysin ristiriidassa Roopen, joka useimmiten nähdään, kanssa. Akukin otti työpaikan menetyksen yllättävän helposti vastaan, ja esimerkiksi ruudun 38 ilmaisu ja tapahtuma ovat liian äkillisiä ja sotivat Akun perusluonnetta vastaan. Tarina käyttää monia elementtejä, joita on käytetty yhdessä liian usein. Esimerkiksi Pellen keksinnöt ja Roopen säästöhalu luovat yhden esimerkin. Tarina on paikoittain kiitettävän omaperäinen, mutta valitettavasti sortuu käyttämään asioita, joita on käytetty monin paikoin. Tarinan idea on sentään kohtuullinen ja piirrokset onnistuneet. Loppuratkaisu ei todellakaan ollut yllättävä, vaan se oli mahdollista arvata jo paljon aikaisemmin.
Toisena tarinana oli pitkitetty teos, jossa kerskailtiin vahingonilolla. Tarinassa aikuiset pilasivat lasten touhut, mutta lopulta hävisivät lapsille viisaudessa. Aihetta on käytetty usein, mutta näin vahingoniloisella tavalla tuskin koskaan. Vahingoniloa ilmenee tarinassa aivan liikaa. Lisäksi juoni on epäuskottava. Ruuduissa ei ole käytetty paljon yksityiskohtia, vaan niissä on yksi tai kaksi vallitsevaa asiaa, ja muu on jätetty vähemmälle huomiolle. Varsinkin opettaja on epäuskottava hahmo, ja hänen mielialansa muuttuvat nopeasti. Perinteinen Aku vastaan Tulppu -loppuratkaisu oli siten tylsä. Tarinan toinen "loppuratkaisu", lapsien tappio, oli turha. Miksi tarinalle piti laittaa toinen loppuratkaisu heidän esilletulon jälkeen? Pitkityksen makua. Tarina oli tylsä.
Seuraava tarina antaa Roopelle ominaisuuksia, joita ei käytetä, koska ne ovat epäuskottavia ja ristiriitaisia. Valitettavasti Straatman oli tunkenut ne tarinaan. Niiden negatiiviset vaikutukset olivat ilmiselvät. Roope ei säästääkseen rahaa tuhlaa rahaa, vaan säästää ilman tuhlausta. Tarinan teossa ei nähtävästi ollut ymmärretty sitä tosiasiaa, että kun tarina on ristiriidassa tuhansien tarinoiden kanssa, se on luultavasti väärässä ja siitä johtuen siitä ei pidetä. Piirrokset olivat hyviä ja tarinan idea oli hyvä, mutta pitkitykset ja Roopen tekemiset onnistuivat pilaamaan lupaavan tarinan. Se ei vain ollut tarpeeksi uskottava menestyäkseen.
Viimeisenä tarinana oli pieni neliruutuinen, jonka loppuratkaisua en muista koskaan nähneeni. Juoni oli todellakin onnistunut. Koska tarina oli neliruutuinen, pitkitystäkään ei löytynyt millään tavalla. Piristävän erilainen tarina muihin numeron tarinoihin verrattuna. Piirrokset ovat oivia, mutta tarinan erinomaiseksi nostaa juurikin loppuratkaisu. Se oli hauska ja ennennäkemätön ja se, kuten pitääkin, huipentaa koko tarinan ja tuo vastauksia ja ei ole puhkikulutettu. Loistava älynväläys loppuratkaisussa! Juuri tämänkaltaisia pientarinoiden tulisi olla.
Yksi erinomainen tarina ja pari kohtuullista, mutta muuten numeron taso oli heikkoa. Siltikin nouseva käyrä jatkuu, ja kunnon jymypaukkunumeroa odotellaan ja ollaan luottavaisia siinä, että se ilmestyy pian. Numeron taso oli ailahteleva, sillä joukkoon mahtui tarinoita aina erinomaisista surkeisiin. Tarinoissa oli paljon ristiriitoja muiden tarinoiden kanssa, ja se heikensi merkittävästi numeron arvosanaa. Silti numeroa voi sanoa kohtalaiseksi.
Varattu apaja 9
Voiton hinta 8
Hanget korkeat nietokset 8-
Koneellista elämää 6+
Vulkaanista veistotaidetta 5+
Kansi 7½
Keskiarvo 7,25
Keskiarvo kannella 7,29166...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
6½ (3/2010)
Numerot:
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
6,8 (1/2010 kannella)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 987 -
27.01.2010 klo 19:19:00
4/2010
Aku Ankka: Koneellista elämää
Hyvä johtosarja niin käsikirjoituksen kuin piirrostenkin osalta! Sinänsä robotit eivät ole mikään uusi näky Akkarissa, mutta tämän tarinan aihepiiriin oltiin mukavasti onnistuttu puhaltamaan uutta henkeä esimerkiksi tuon robottien keskustelutarpeen myötä. Myös loppu oli mieleeni, sillä siinä oli mukana tuoreutta, mutta myös jotain tuttua ja turvallista. Sokerina pohjalla oli tosiaan myös Motan piirrokset, jotka olivat Brancamaisen lennokkaita, mutta samalla Rosamaisen yksityiskohtaisia. Etenkin sivu 7 oli mieleeni; tausta pysyi suhteellisen samana, mutta hahmot ja tapahtumat vaihtuivat näppärästi. Kokonaisuutena siis mainio paketti, jonka lukee mielellään toistekin. 8+
Tupu, Hupu & Lupu: Vulkaanista veistotaidetta
Fecchi oli mukava yllätys itse viikkolehden sivuilla ja hänen piirroksensa toivatkin hieman pirteyttä tähän idealtaan sinänsä perinteiseen tarinaan. Tästä nimittäin tuli etäisesti mieleen itse Kari Korhosen Reviirirähinöintiä-tarina (AA 50/2007) niin Tulpun veljenpojan, kuin tuon käyttäytymiseen perehtyneen tutkielmankin osalta. Ei se niin häiritsevää nyt ollut, mutta muutenkin tässä oli hieman havaittavissa muista tarinoista, myös McGrealien aikaisemmista sarjoista, lainattuja maneereita. Sen takia laskenkin hieman arvosanaa, vaikkei tämä tosiaan kokonaisuutena mikään huono ollutkaan. Vähän liukuhihnamaista vain. 7½
Roope-setä: Voiton hinta
Hollantilaistarinat ovat jo pitkään olleet suuressa alamäessä, mutta tässä tarinassa tuntui sentään olevan hieman yritystä. Kaiken kaikkiaan idea tässä oli hyvä, sekä sopivan monimutkainenkin ja juonikin eteni ilman mitään epäkohtia. Myös loppu oli onnistunut, vaikkakin tyypillinen ottaen huomioon esimerkiksi Hannun hyvän onnen. Sarjan ainoana akilleen kantapäänä pitäisin tasapaksuja piirroksia, esimerkiksi ensimmäisen sivun kuudes ruutu olisi kaipaillut jotain taustalleen. 7+
Yhteenveto
Piristävän hyvä numero! Kolmen tarinan systeemi osoitti taas toimivuutensa, eivätkä ne itse tarinatkaan huonoja olleet. Toimitus jatkakoon samaan malliin! Keskiarvosanaksi tulee 8- ja se meneekin tasoihin vuoden avausnumeron kanssa - ei mikään huono juttu.
Aku Ankka: Koneellista elämää
Hyvä johtosarja niin käsikirjoituksen kuin piirrostenkin osalta! Sinänsä robotit eivät ole mikään uusi näky Akkarissa, mutta tämän tarinan aihepiiriin oltiin mukavasti onnistuttu puhaltamaan uutta henkeä esimerkiksi tuon robottien keskustelutarpeen myötä. Myös loppu oli mieleeni, sillä siinä oli mukana tuoreutta, mutta myös jotain tuttua ja turvallista. Sokerina pohjalla oli tosiaan myös Motan piirrokset, jotka olivat Brancamaisen lennokkaita, mutta samalla Rosamaisen yksityiskohtaisia. Etenkin sivu 7 oli mieleeni; tausta pysyi suhteellisen samana, mutta hahmot ja tapahtumat vaihtuivat näppärästi. Kokonaisuutena siis mainio paketti, jonka lukee mielellään toistekin. 8+
Tupu, Hupu & Lupu: Vulkaanista veistotaidetta
Fecchi oli mukava yllätys itse viikkolehden sivuilla ja hänen piirroksensa toivatkin hieman pirteyttä tähän idealtaan sinänsä perinteiseen tarinaan. Tästä nimittäin tuli etäisesti mieleen itse Kari Korhosen Reviirirähinöintiä-tarina (AA 50/2007) niin Tulpun veljenpojan, kuin tuon käyttäytymiseen perehtyneen tutkielmankin osalta. Ei se niin häiritsevää nyt ollut, mutta muutenkin tässä oli hieman havaittavissa muista tarinoista, myös McGrealien aikaisemmista sarjoista, lainattuja maneereita. Sen takia laskenkin hieman arvosanaa, vaikkei tämä tosiaan kokonaisuutena mikään huono ollutkaan. Vähän liukuhihnamaista vain. 7½
Roope-setä: Voiton hinta
Hollantilaistarinat ovat jo pitkään olleet suuressa alamäessä, mutta tässä tarinassa tuntui sentään olevan hieman yritystä. Kaiken kaikkiaan idea tässä oli hyvä, sekä sopivan monimutkainenkin ja juonikin eteni ilman mitään epäkohtia. Myös loppu oli onnistunut, vaikkakin tyypillinen ottaen huomioon esimerkiksi Hannun hyvän onnen. Sarjan ainoana akilleen kantapäänä pitäisin tasapaksuja piirroksia, esimerkiksi ensimmäisen sivun kuudes ruutu olisi kaipaillut jotain taustalleen. 7+
Yhteenveto
Piristävän hyvä numero! Kolmen tarinan systeemi osoitti taas toimivuutensa, eivätkä ne itse tarinatkaan huonoja olleet. Toimitus jatkakoon samaan malliin! Keskiarvosanaksi tulee 8- ja se meneekin tasoihin vuoden avausnumeron kanssa - ei mikään huono juttu.
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 988 -
04.02.2010 klo 18:03:40
Ja jälleen on arvostelijoiden määrä pohjamudissa, vaikka vuodenvaihteessa niin lupaavalta näyttikin... Minne olette kadonneet esimerkiksi te, Kreach ja Aku Vankka?
AA 5/2010
Tupu, Hupu ja Lupu: Kendorin avaruussoturit
Tjaa-a, vähän vaatimaton johtosarja tällä kertaa. Alku oli ihan lupaavanoloista Aku vs. ankanpojat -taistoa ja oikeastaan koko ajan lukiessani pidin tätä ihan hyvänä ja sujuvana tarinana, mutta kun tuli viimeisten ruutujen aika, en voinut olla ihmettelemättä, että "nytkö tämä jo päättyi?" Tarkoitan siis, että mielestäni tämän tarinan kaikki sivut olivat pelkkää johdattelua ja "alkua", eikä tarina niiden aikana siis päässyt oikein kunnolla käyntiin tai sisältänyt juuri minkäänlaisia huippukohtia, ym. En sitten tiedä, menikö minulta jotain ratkaisevaa ohi, vai mikä sitten mätti. Mutta muuten tämä oli ihan OK tarina, ensivaikutelma ainakin oli hyvä. Antoi kuitenkin odottaa paljon enemmänkin. 7½
Roope-setä: Hyvin säilötty aarre
Virkistävää nähdä lehdessä hieman pidempiäkin välisarjoja ainaisten nelisivuisten sijaan. 16 sivuahan olisi riittänyt jo jatkiksenkin pituudeksi, vaikkei erityisen suureksi sivumäärää voinutkaan sanoa. Kaiken kaikkiaan pidin tästä tarinasta ja olin havaitsevinani niin piirroksista, kuin käsikirjoituksestakin pientä barksmaisuutta. Tokihan mukana oli myös pientä kaavamaisuuttakin, mutta kokonaisuutena tämä erottui mielestäni hyvin massasta ja oli hieman erilaisempi Roopen ja Piin -kaksintaistelutarina. Loppuratkaisukin oli yllättävä, vaikkakin melko tyypillinen juuri tällaiselle sarjalle. Mutta kuten jo edellä mainitsin, hyvä maku suuhun jäi. Kyllä Gattinolta ne käsikirjoituksetkin näyttävät onnistuvan! 8
Iso, Paha Susi: Huuru-ukko
Tokihan lehteen piti mahtua yksi Iso Paha Susi -tarina, viittasihan jo kansikin siihen. Kaikessa kokonaisuudessaan tämä kuitenkin oli (jälleen) huono kolmisivuinen; idea ja toteutus huonolla tavalla lapsellisia, sivumäärä se huonoin mahdollinen, eikä "vitsissäkään" ollut kehumista. Ehkä nuoremmat lukijat tykkäsivät tästä, mutta minulle ei oikein maistunut. Ei sitten millään. 5+
Yhteenveto
Keskiverto numero. Yksi hyvä, yksi vähän tasaisempi ja yksi huono tarina. Olen positiivisesti yllättynyt, kun tähän vuoteen on mahtunut jo kolme kasin ylittänyttä, uutta tarinaa (Huomisen harmit, Koneellista elämää ja nyt Hyvin säilötty aarre). Myös sitä pidän pelkästään hyvänä juttuna, että kolmen tarinan systeemissä on pysytty. Eipä mitään sen suurempaa sanottavaa. 7
AA 5/2010
Tupu, Hupu ja Lupu: Kendorin avaruussoturit
Tjaa-a, vähän vaatimaton johtosarja tällä kertaa. Alku oli ihan lupaavanoloista Aku vs. ankanpojat -taistoa ja oikeastaan koko ajan lukiessani pidin tätä ihan hyvänä ja sujuvana tarinana, mutta kun tuli viimeisten ruutujen aika, en voinut olla ihmettelemättä, että "nytkö tämä jo päättyi?" Tarkoitan siis, että mielestäni tämän tarinan kaikki sivut olivat pelkkää johdattelua ja "alkua", eikä tarina niiden aikana siis päässyt oikein kunnolla käyntiin tai sisältänyt juuri minkäänlaisia huippukohtia, ym. En sitten tiedä, menikö minulta jotain ratkaisevaa ohi, vai mikä sitten mätti. Mutta muuten tämä oli ihan OK tarina, ensivaikutelma ainakin oli hyvä. Antoi kuitenkin odottaa paljon enemmänkin. 7½
Roope-setä: Hyvin säilötty aarre
Virkistävää nähdä lehdessä hieman pidempiäkin välisarjoja ainaisten nelisivuisten sijaan. 16 sivuahan olisi riittänyt jo jatkiksenkin pituudeksi, vaikkei erityisen suureksi sivumäärää voinutkaan sanoa. Kaiken kaikkiaan pidin tästä tarinasta ja olin havaitsevinani niin piirroksista, kuin käsikirjoituksestakin pientä barksmaisuutta. Tokihan mukana oli myös pientä kaavamaisuuttakin, mutta kokonaisuutena tämä erottui mielestäni hyvin massasta ja oli hieman erilaisempi Roopen ja Piin -kaksintaistelutarina. Loppuratkaisukin oli yllättävä, vaikkakin melko tyypillinen juuri tällaiselle sarjalle. Mutta kuten jo edellä mainitsin, hyvä maku suuhun jäi. Kyllä Gattinolta ne käsikirjoituksetkin näyttävät onnistuvan! 8
Iso, Paha Susi: Huuru-ukko
Tokihan lehteen piti mahtua yksi Iso Paha Susi -tarina, viittasihan jo kansikin siihen. Kaikessa kokonaisuudessaan tämä kuitenkin oli (jälleen) huono kolmisivuinen; idea ja toteutus huonolla tavalla lapsellisia, sivumäärä se huonoin mahdollinen, eikä "vitsissäkään" ollut kehumista. Ehkä nuoremmat lukijat tykkäsivät tästä, mutta minulle ei oikein maistunut. Ei sitten millään. 5+
Yhteenveto
Keskiverto numero. Yksi hyvä, yksi vähän tasaisempi ja yksi huono tarina. Olen positiivisesti yllättynyt, kun tähän vuoteen on mahtunut jo kolme kasin ylittänyttä, uutta tarinaa (Huomisen harmit, Koneellista elämää ja nyt Hyvin säilötty aarre). Myös sitä pidän pelkästään hyvänä juttuna, että kolmen tarinan systeemissä on pysytty. Eipä mitään sen suurempaa sanottavaa. 7
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 989 -
04.02.2010 klo 18:13:12
Kansi on taas kerran epäonnistunut. En löydä siitä huumoria, vaikka sitä on yritetty tehdä. Sepen ilme ei ole hauska ja eräänlainen vahingonilo tippuvista väreistä ei ole hauskaa. Taustalle on valittu yksi pöytä ja pelkkää väriä. Laiskuutta. Perspektiivi pöydän osalta ei näytä luonnolliselta ja värien vaihtuminen ei ole sulavaa. Kannessa ei ole kunnon ideaa.
Johtosarja oli pitkähkö tarina, jonka idea oli tuttu. Pojat ovat jonkin asian pauloissa ja Aku löytää jostain ideaa vastaisen aatteen. Tuttu idea, mutta sitä on käytetty liikaa. Toteutuskin on epäonnistunut. Henkilökohtaisesti minuun eivät iske tarinat, jotka ovat toistensa kopioita ja teemaltaan kertakäyttöisiä. Esimerkiksi Kendoreita tuskin käytetään enää kuin korkeintaan tarinassa parissa. En vain pidä tämänlaisista tarinoista, joissa hahmot kuvataan helposti muuttuvilta, vastustuskyvyttömiltä ja luonteiltaan ristiriitaisilta (muiden tarinoiden kanssa). Akun luonteet vaihtelevat liian nopeasti ja hän ei kuuntele itseään, vaan aina vain muiden puheita. Loppuratkaisu ei ollut paras mahdollinen, koska se oli helpohko arvata jo aikaisemmassa vaiheessa tarinaa.
Seuraavassa tarinassa olisi ollut potentiaalia pitkäksi seikkailutarinaksi, jos juoneen olisi lisätty asioita ja aution saaren asukas olisi otettu pois tarinasta. Tarinassa on perinteinen Roope vastaan Kulta-Into -asetelma, ja sen toteutus on jotain uutta. Alussa se on positiivista, mutta lopussa ja varsinkin autiolla saarella mieleen tulevat liikaa Aku-Hannu-taistelut. Tarina on muunnellut hahmojen luonteita eikä se ole hyvä asia. Alun perusteella tulossa oli mukava tarina, mutta autio saari onnistui pilaamaan sen. Tarinaa oli myös pitkitetty selkeästi. Se sisälsi paljon turhia asioita, joten se oli melko pitkä. Lisäksi loppuratkaisussa on turvauduttu vahingoniloon. Se ei toiminut.
Seuraavaksi vuorossa oli perinteistä hyvä vs. paha -asetelmaa vahingonilolla höystettynä. Ideaa on käytetty usein. Lunta tai jotain siihen liittyvää on yllättävän usein Sepe Susi -tarinoissa, kuten tässäkin. Iso, paha susi -tarinoissa pitäisi olla jotain erikoista, joita piristävää, uutta ja onnistunutta, jotta ne onnistuisivat, koska samaa ideapohjaa on käytetty jo paljon. Tässä tarinassa ei ollut niistä mitään. Idea oli heikko, toteutus onnistunut. Lisäksi muutamat lausahdukset kuulostavat epäuskottavilta.
Yksisivuinen onnistunut tarina oli piristävää. Idea oli kerrankin uutuus. En muista nähneeni koskaan vastaavaa. Tarina oli hauska! Se alkaa, valitettavasti, olla harvinaista. Ilmeet olivat onnistuneita. Varsinkin viimeisessä ruudussa neljästä kasvosta jokainen on onnistunut ja hahmoa kuvaava. Tarinan idea oli yksinkertaisesti loistava, koska se oli ennennäkemätön ja siten mukava. Se käsitteli asioita selkeästi eri tavalla kuin useimmat muut yksisivuiset tarinat. Loistavaa työtä!
Seuraava viiden ruudun tarina käyttää, taas kerran, asioita, joita on käytetty usein. Todella monissa tarinnoissa käytetään puujalkoja, tikkaita tai muita vastaavia apukeinoja piirakoiden tavoittamiseen. Tavoittelijana toimivat joko Hansu tai Tupu, Hupu ja Lupu. Tarina oli tylsä, koska sen idea on kulutettu puhki. Se tosin tuskin johtuu tästä tarinasta, joka on tehty kauan sitten. Siksi kritisoin lähinnä tarinan valintaa lehteen. Se oli epäonnistunut valinta.
Kokonaisuutena lehti oli heikko. Nouseva trendi taisi päättyä. Yksisivuinen oli lehden parasta antia ja ansaitsee korkean arvosanan, kun taasen muu lehti oli epäonnistunut ja tasapaksua roskaa täynnä. Toivottavasti kurssi kääntyy seuraavan lehden myötä!
Lööppiainesta 9-
Hyvin säilötty aarre 7-
Kuuseen kurkottajat 6½
Huuru-ukko 6-
Kendorin avaruussoturit 5½
Kansi 6+
Keskiarvo 6,65
Keskiarvo kannella 6,5833...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
Numerot:
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Johtosarja oli pitkähkö tarina, jonka idea oli tuttu. Pojat ovat jonkin asian pauloissa ja Aku löytää jostain ideaa vastaisen aatteen. Tuttu idea, mutta sitä on käytetty liikaa. Toteutuskin on epäonnistunut. Henkilökohtaisesti minuun eivät iske tarinat, jotka ovat toistensa kopioita ja teemaltaan kertakäyttöisiä. Esimerkiksi Kendoreita tuskin käytetään enää kuin korkeintaan tarinassa parissa. En vain pidä tämänlaisista tarinoista, joissa hahmot kuvataan helposti muuttuvilta, vastustuskyvyttömiltä ja luonteiltaan ristiriitaisilta (muiden tarinoiden kanssa). Akun luonteet vaihtelevat liian nopeasti ja hän ei kuuntele itseään, vaan aina vain muiden puheita. Loppuratkaisu ei ollut paras mahdollinen, koska se oli helpohko arvata jo aikaisemmassa vaiheessa tarinaa.
Seuraavassa tarinassa olisi ollut potentiaalia pitkäksi seikkailutarinaksi, jos juoneen olisi lisätty asioita ja aution saaren asukas olisi otettu pois tarinasta. Tarinassa on perinteinen Roope vastaan Kulta-Into -asetelma, ja sen toteutus on jotain uutta. Alussa se on positiivista, mutta lopussa ja varsinkin autiolla saarella mieleen tulevat liikaa Aku-Hannu-taistelut. Tarina on muunnellut hahmojen luonteita eikä se ole hyvä asia. Alun perusteella tulossa oli mukava tarina, mutta autio saari onnistui pilaamaan sen. Tarinaa oli myös pitkitetty selkeästi. Se sisälsi paljon turhia asioita, joten se oli melko pitkä. Lisäksi loppuratkaisussa on turvauduttu vahingoniloon. Se ei toiminut.
Seuraavaksi vuorossa oli perinteistä hyvä vs. paha -asetelmaa vahingonilolla höystettynä. Ideaa on käytetty usein. Lunta tai jotain siihen liittyvää on yllättävän usein Sepe Susi -tarinoissa, kuten tässäkin. Iso, paha susi -tarinoissa pitäisi olla jotain erikoista, joita piristävää, uutta ja onnistunutta, jotta ne onnistuisivat, koska samaa ideapohjaa on käytetty jo paljon. Tässä tarinassa ei ollut niistä mitään. Idea oli heikko, toteutus onnistunut. Lisäksi muutamat lausahdukset kuulostavat epäuskottavilta.
Yksisivuinen onnistunut tarina oli piristävää. Idea oli kerrankin uutuus. En muista nähneeni koskaan vastaavaa. Tarina oli hauska! Se alkaa, valitettavasti, olla harvinaista. Ilmeet olivat onnistuneita. Varsinkin viimeisessä ruudussa neljästä kasvosta jokainen on onnistunut ja hahmoa kuvaava. Tarinan idea oli yksinkertaisesti loistava, koska se oli ennennäkemätön ja siten mukava. Se käsitteli asioita selkeästi eri tavalla kuin useimmat muut yksisivuiset tarinat. Loistavaa työtä!
Seuraava viiden ruudun tarina käyttää, taas kerran, asioita, joita on käytetty usein. Todella monissa tarinnoissa käytetään puujalkoja, tikkaita tai muita vastaavia apukeinoja piirakoiden tavoittamiseen. Tavoittelijana toimivat joko Hansu tai Tupu, Hupu ja Lupu. Tarina oli tylsä, koska sen idea on kulutettu puhki. Se tosin tuskin johtuu tästä tarinasta, joka on tehty kauan sitten. Siksi kritisoin lähinnä tarinan valintaa lehteen. Se oli epäonnistunut valinta.
Kokonaisuutena lehti oli heikko. Nouseva trendi taisi päättyä. Yksisivuinen oli lehden parasta antia ja ansaitsee korkean arvosanan, kun taasen muu lehti oli epäonnistunut ja tasapaksua roskaa täynnä. Toivottavasti kurssi kääntyy seuraavan lehden myötä!
Lööppiainesta 9-
Hyvin säilötty aarre 7-
Kuuseen kurkottajat 6½
Huuru-ukko 6-
Kendorin avaruussoturit 5½
Kansi 6+
Keskiarvo 6,65
Keskiarvo kannella 6,5833...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
Numerot:
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 990 -
11.02.2010 klo 15:12:26
Kannen idea on kohtuullinen, mutta silmiin pistävät taas kerran värit. Aina ei tarvitse käyttää kirkasta, kun vaaleampikin ajaa saman asian. Akun ilme näytti melko epäaidolta (hämmästystä ei ole), mutta Iineksen ilme osui nappiin. Idea on toteutettu mainiosti.
Johtotarinalle täytyy antaa plussat. Se oli ehdottomasti parempi kuin muutamat jo ilmestyneistä avaussarjoista. En ole koskaan lukenut tarinaa, jonka idea muistuttaisi hiemankaan johtotarinan ideaa. Poikkeuksellista oli se, että toisin kuin useissa muissa tarinoissa, joissa sekä Aku ja Iines esiintyvät, Akun luonteen negatiivisia puolia ei käytetty (juuri ollenkaan). Tarina oli kunnollinen tarina Akun ja Iineksen suhteesta eikä se sortunut samaan kuin useimmat vastaavalla teemalla. Loppuratkaisu oli piristävän erilainen, vaikkakin banaaninkuoreen liukastuminen ei ollut mikään uusi juttu... Se olikin ainoita tarinan asioita, joita oli käytetty paljon. Tarina oli piristävä ja hienosti toteutettu! Valitettavasti samantapaisia tarinoita ei helpolla löydy. Piirrokset ovat erinomaisia! Tarinan teema ei ole kovin yleinen ja tarinassa käytettiin lukuisia elementtejä, joita ei usein käytetä. Akun luonteesta käytettiin asioita, joita käytetään todella harvoin. Todella onnistunut tarina!
Kakkostarinassa on kohtuullinen idea, mutta silti juonen perusasioissa on ongelma, josta en pidä. Peukaloisten johtaja on täysin epäuskottava ja Akun luonteista käytetään liikaa negatiivisia puolia. Tarinasta olisi voinut saada aikaan tarinan, jossa Aku on jossain alalla hyvä, mutta lopulta epäonnistuu täysin. Valitettavasti tarina ajautui käyttämään jälleen kerran Akun luonteista varsinkin raivoa ja äkkipikaisuutta. Mielestäni ne tappoivat tarinan. Loppuratkaisukin on helposti arvattavissa. Lisäksi tarinaa on pitkitetty todella paljon. Monet sen kohdista ovat täysin turhia. Mitä varten tarinaan piti esimerkiksi tunkea hirvi? Sillä ei ollut suurta roolia juonessa. Lisäksi tarina mässäili vahingonilolla, joka on huumoreista huonoin.
Akun negatiiviset luonteet tuntuivat olevan pääosassa kolmannessa tarinassa heti alusta alkaen. Se on sääli, sillä silloin lukija ei saa hyvää ensivaikutelmaa tarinasta. Valitettavasti negatiiviset luonteet onnistuivat pilaamaan tarinan, jonka idea on vielä ensimmäistä tarinaa parempi! Tarinassa oli mustasukkaisuutta niin, että kaikki kolme päähahmoa kuitenkin hyväksyivät sen. Ainutlaatuisen mahtava idea. Toteutus onnistui ja lopputulos on tässä. Loppuratkaisu oli ennalta-arvaamaton ja piristävää oli se, että siinä ei käytetty Akun negatiivisia puolia. Tarina palautti uskoni lyhyisiin tarinoihin.
Lopun yksisivuinen sisälsi taas kerran idean, jota ei vielä ollut käytetty ainakaan paljoa. Se ei siltikään mielestäni ollut hauska. Akun ilmeet toistavat itseään, vaikka ovatkin onnistuneet. Talven liittäminen mukaan tarinaan, joka sijoittuu syksylle, oli onnistunut päätös. Tarina oli toteutettu onnistuneesti, mutta se ei ollut hauska. Se on tärkein yksisivuisten kriteeri. Tarina lienee ollut mukana vain teemasta johtuen.
Kokonaisuutena uskomattoman hyvä lehti. Valitettavasti lehdestä yritettiin liikaa saada juuri tietyn teeman mukainen, mutta mukana oli pari todella onnistunutta tarinaa. Onnistuneet pitkät tarinat, jotka eivät ole huippujen kuten Barks tai Rosa tekemiä, ovat harvassa. On ilmiselvää, että tämä numero palautti uskoni Akkarin tulevaisuuteen. Kaksi hyvää tarinaa enteilevät toivottavasti hyvää seuraaville viikoille. Edellisessä numerossa nouseva trendi päättyi. Nyt se alkaa uudestaan ja toivottavasti kestää kauan.
Seuramies vailla vertaa 8+
Suutelopulmia 8
Aito tunnelma 7
Latua! 6-
Kansi 7
Keskiarvo 7,25
Keskiarvo kannella 7,2
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
Numerot:
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,2 (6/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Johtotarinalle täytyy antaa plussat. Se oli ehdottomasti parempi kuin muutamat jo ilmestyneistä avaussarjoista. En ole koskaan lukenut tarinaa, jonka idea muistuttaisi hiemankaan johtotarinan ideaa. Poikkeuksellista oli se, että toisin kuin useissa muissa tarinoissa, joissa sekä Aku ja Iines esiintyvät, Akun luonteen negatiivisia puolia ei käytetty (juuri ollenkaan). Tarina oli kunnollinen tarina Akun ja Iineksen suhteesta eikä se sortunut samaan kuin useimmat vastaavalla teemalla. Loppuratkaisu oli piristävän erilainen, vaikkakin banaaninkuoreen liukastuminen ei ollut mikään uusi juttu... Se olikin ainoita tarinan asioita, joita oli käytetty paljon. Tarina oli piristävä ja hienosti toteutettu! Valitettavasti samantapaisia tarinoita ei helpolla löydy. Piirrokset ovat erinomaisia! Tarinan teema ei ole kovin yleinen ja tarinassa käytettiin lukuisia elementtejä, joita ei usein käytetä. Akun luonteesta käytettiin asioita, joita käytetään todella harvoin. Todella onnistunut tarina!
Kakkostarinassa on kohtuullinen idea, mutta silti juonen perusasioissa on ongelma, josta en pidä. Peukaloisten johtaja on täysin epäuskottava ja Akun luonteista käytetään liikaa negatiivisia puolia. Tarinasta olisi voinut saada aikaan tarinan, jossa Aku on jossain alalla hyvä, mutta lopulta epäonnistuu täysin. Valitettavasti tarina ajautui käyttämään jälleen kerran Akun luonteista varsinkin raivoa ja äkkipikaisuutta. Mielestäni ne tappoivat tarinan. Loppuratkaisukin on helposti arvattavissa. Lisäksi tarinaa on pitkitetty todella paljon. Monet sen kohdista ovat täysin turhia. Mitä varten tarinaan piti esimerkiksi tunkea hirvi? Sillä ei ollut suurta roolia juonessa. Lisäksi tarina mässäili vahingonilolla, joka on huumoreista huonoin.
Akun negatiiviset luonteet tuntuivat olevan pääosassa kolmannessa tarinassa heti alusta alkaen. Se on sääli, sillä silloin lukija ei saa hyvää ensivaikutelmaa tarinasta. Valitettavasti negatiiviset luonteet onnistuivat pilaamaan tarinan, jonka idea on vielä ensimmäistä tarinaa parempi! Tarinassa oli mustasukkaisuutta niin, että kaikki kolme päähahmoa kuitenkin hyväksyivät sen. Ainutlaatuisen mahtava idea. Toteutus onnistui ja lopputulos on tässä. Loppuratkaisu oli ennalta-arvaamaton ja piristävää oli se, että siinä ei käytetty Akun negatiivisia puolia. Tarina palautti uskoni lyhyisiin tarinoihin.
Lopun yksisivuinen sisälsi taas kerran idean, jota ei vielä ollut käytetty ainakaan paljoa. Se ei siltikään mielestäni ollut hauska. Akun ilmeet toistavat itseään, vaikka ovatkin onnistuneet. Talven liittäminen mukaan tarinaan, joka sijoittuu syksylle, oli onnistunut päätös. Tarina oli toteutettu onnistuneesti, mutta se ei ollut hauska. Se on tärkein yksisivuisten kriteeri. Tarina lienee ollut mukana vain teemasta johtuen.
Kokonaisuutena uskomattoman hyvä lehti. Valitettavasti lehdestä yritettiin liikaa saada juuri tietyn teeman mukainen, mutta mukana oli pari todella onnistunutta tarinaa. Onnistuneet pitkät tarinat, jotka eivät ole huippujen kuten Barks tai Rosa tekemiä, ovat harvassa. On ilmiselvää, että tämä numero palautti uskoni Akkarin tulevaisuuteen. Kaksi hyvää tarinaa enteilevät toivottavasti hyvää seuraaville viikoille. Edellisessä numerossa nouseva trendi päättyi. Nyt se alkaa uudestaan ja toivottavasti kestää kauan.
Seuramies vailla vertaa 8+
Suutelopulmia 8
Aito tunnelma 7
Latua! 6-
Kansi 7
Keskiarvo 7,25
Keskiarvo kannella 7,2
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
Numerot:
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,2 (6/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja