N:o 6
Aku Ankka: Suutelopulmia
Tosiaan piristävän tuore johtosarja. Yleensä nämä ystävänpäivätarinat, yms. ovat poikkeuksetta olleet vähän väkisinväännettyjä hempeilyjä, mutta loppujen lopuksi tämä onnistui erottumaan siitä massasta varsin hyvin. Idea oli yksinkertaisen hyvä, mutta itse toteutuksessa sekä alkua, että loppua olisi kenties voitu hieman vielä hioa; nyt joku ihme hyypiö vain tuli nurkan takaa ilman mitään varsinaisia motiiveja Iinestä pusuttelemaan ja lopussa samanlainen juttu. Jokin monimutkaisempi ratkaisu olisi ehkä ollut parempi, mutta sellaisen keksiminen olisi tällaiseen tarinaan saattanut olla vaikeaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä tarina, kyllä tämän luki ilman suurempia tuskia. 8+
Aku Ankka: Latua!
Tämä tarina oli aikalailla perustasoa. Idea tosiaan oli ihan kelvollinen ja Akun ammatti mielenkiintoinen, mutta juonessa oli paljon ennalta-arvattavia kohtia, jotka hieman latistivat tunnelmaa. Ei tämä kuitenkaan mikään maailman huonoin välisarja ollut, yritystä oli toki jonkin verran havaittavissa. Kuitenkin omaperäisyyttä olisi saanut olla enemmän, siihen kun olisi ollut kohtalaiset mahdollisuudetkin. Kokonaisuutena sellaista OK-kamaa. 7½
Aku Ankka: Seuramies vailla vertaa
Ei tämäkään mikään hullumpi sarja ollut. Akun ja Iineksen suhdetta näytettiin hieman toisenlaisessa valossa varsin onnistuneesti. Idea toimiva, kuten myös toteutuskin. Ainoastaan ihmettelin, miksei Iines ollut yhtään kiinnostunut Hannusta, vaikka tilanne muissa tarinoissa on tunnetusti toinen. Ehkä siksi, ettei sellainen olisi sopinut tähän tarinaan, mutta kuitenkin. Kokonaisuutena ei yhtään huono päätös lehdelle. 8-
Yhteenveto
Lukukelpoinen numero. Kaikki tarinat olivat suhteellisen hyviä ja tuoreitakin, eikä niistä löytynyt mitenkään erityisen paljon negatiivista sanottavaa. 8-
Viime vuonna tähän samaan aikaan olisi tullut jo yksi koko vuoden huonoimmista numeroista (6/2009 - 6½), mutta tänä vuonna ei olla käyty edes seiskan alapuolella. Taso on siis varsin hyvä ja tasainen mielestäni (pitäisiköhän koputtaa puuta?).
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
Kirjoittaja
Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti
(1067 viestiä)
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 991 -
14.02.2010 klo 10:37:04
Mirkku
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 992 -
15.02.2010 klo 21:49:48
Nyt täytyy kyllä kommentoida, kun oli niin harvinaisen hyvä lehti.
Mielestäni tuo johtosarja, Suutelopulmia, oli hyvä. Idea oli mukava ja tuore, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten ongelma lopulta ratkeaisi, vaikkei se ollutkaan kummoinen. Plussana oli tämän lisäksi elävät piirrokset. Olen samaa mieltä kirjan kanssa siitä, että Akun esittäminen positiivisessa valossa oli ehdottomasti hyvä asia. Iineskään ei ollut tässä sarjassa niin äkkipikainen kuin normaalisti.
Akun menestys jatkui viimeisessä tarinassa Seuramies vailla vertaa. Oli erittäin toimivaa, ettei Iines ollut kiinostunut Hannusta. Oikeastaan olen itsekin suunnitellut tarinaa, jossa Iines jäisi yksin. On melko raivostuttavaa, että Iines määräilee Akua miten tahansa esimerkiksi uhaten valitsevansa Hannun deittiseurakseen, joten asian päälaelleen kääntäminen toi kertomukseen uuden näkökulman.
Latua! nimisessä tarinassa ei ollut mitään erityisen upeaa, kuten ei myöskään loppunumerossa (kansi, lyhyt sarja). Talviurheilulajien esittely oli ihan hyvä idea, ja pidän siitä, ettei lehti ollut ängetty täyteen niistä kertovia sarjoja. Mielestäni useimmitenkin urheilu liitettynä ankkatarinoihin ei ole useimmitenkaan onnistunutta.
Vaikken arvostele tätä numeroa edellistä lehteä, on pakko huomauttaa, että Evert Geradts oli kyllä keksinyt erittäin nokkelan idean yksisivuiseen. Se on mielestäni ehdottomasti lehden nro 5 paras tarina!
Mielestäni tuo johtosarja, Suutelopulmia, oli hyvä. Idea oli mukava ja tuore, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten ongelma lopulta ratkeaisi, vaikkei se ollutkaan kummoinen. Plussana oli tämän lisäksi elävät piirrokset. Olen samaa mieltä kirjan kanssa siitä, että Akun esittäminen positiivisessa valossa oli ehdottomasti hyvä asia. Iineskään ei ollut tässä sarjassa niin äkkipikainen kuin normaalisti.
Akun menestys jatkui viimeisessä tarinassa Seuramies vailla vertaa. Oli erittäin toimivaa, ettei Iines ollut kiinostunut Hannusta. Oikeastaan olen itsekin suunnitellut tarinaa, jossa Iines jäisi yksin. On melko raivostuttavaa, että Iines määräilee Akua miten tahansa esimerkiksi uhaten valitsevansa Hannun deittiseurakseen, joten asian päälaelleen kääntäminen toi kertomukseen uuden näkökulman.
Latua! nimisessä tarinassa ei ollut mitään erityisen upeaa, kuten ei myöskään loppunumerossa (kansi, lyhyt sarja). Talviurheilulajien esittely oli ihan hyvä idea, ja pidän siitä, ettei lehti ollut ängetty täyteen niistä kertovia sarjoja. Mielestäni useimmitenkin urheilu liitettynä ankkatarinoihin ei ole useimmitenkaan onnistunutta.
Vaikken arvostele tätä numeroa edellistä lehteä, on pakko huomauttaa, että Evert Geradts oli kyllä keksinyt erittäin nokkelan idean yksisivuiseen. Se on mielestäni ehdottomasti lehden nro 5 paras tarina!
Aku Vankka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 993 -
17.02.2010 klo 19:33:16
Heitetäänpäs tähän vaihteeksi lyhyt miniarvostelu uusimmasta Akkarista. Yritän myös saada aikaisemmat lehdet arvosteltua tässä joku päivä.
Akkari 7/2010
Aku Ankka: Kurnuttava kavaljeeri
Varsin tuota.. mielenkiintoinen johtosarja. Tuo Kauko-sammakko oli mielenkiintoinen heppu, vaikkei mitään kvoakkia kummempaa sanonutkaan missään vaiheessa. Juonihan oli sinänsä ainakin minulle jo ennestään tuttu, koska muistan lukeneeni ainakin muutamia tarinoita, joissa luullaan että joku on muuttunut sammakoksi (vaikka se ei tässä tarinassa pääosassa ollutkaan), mutta tästä tarinasta löytyi hyvänä puolena esimerkiksi se, että tarina ei keskittynyt vain yhteen asiaan (kuten vaikka esimerkiksi tuon sammakkojutun) vaan siinä tapahtui enemmän. Kaikin puolin kuitenkin varsin onnistunut johtosarja, Kauko-sammakosta nyt puhumattakaan. 7,75
Mummo Ankka: Lumensulatuskoje
Ilmeisesti siis viimevuotisella Barks-linjalla jatketaan ja julkaistaan niitä Barksin huonoimpia sarjoja oikein urakalla. Tämän tarinan huonous ei tosin johtunut Barksista, sillä hänhän toimi tässä ainoastaan piirtäjänä, eikä siis vastannut käsikirjoituksesta. Lumensulatuskoneet on jo vanha juttu (tosin silloin 50-60 -luvuilla ei tainnut olla..) eikä tarinasta muutenkaan löytynyt yhtään mitään erikoisempaa. Varsin huono tarina siis. Barksin piirroksista on kuitenkin pakko sitä plussaa antaa, jottei ihan ala-arvoiseksi mene. 6,75
Roope-setä Näköaloista paras
Ah, kuinka käytetty idea, erityisesti tuo loppuratkaisu, joka on nähty niin monta kertaa, etten pysty edes laskemaan. Lisäksi kun kyseessä on nelisivuinen, voi siitä päätellä ettei tarinasta ole alun perinkään mitään erityisen hyvää edes yritetty tehdä (jos olisi, se olisi näkynyt) - tai ehkä onkin, mutta silloin siinä on ainakin epäonnistuttu kunnolla. Kiitos mutta ei kiitos. 6,50
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen (Osa 1)
Harvinaisen piristävä yllätys, vaikka tarinan olenkin kymmeniä kertoja lukenut Kymmenen avataran aarre -kirjastani. Mukava juttu oli myös se, että tästä oli tehty jatkosarja, eikä koko juttua julkaista samassa lehdessä. Kerrankin jotain tasokasta jatkosarjaa.
Tämä tarina on aina kuulunut Kymmenen avataran aarre -kirjan suosikkitarinoihini yhdessä nimikkotarinan ja Paino-ongelmia -sarjan kanssa. Idea on vain niin kiehtova ja mielenkiintoinen ja lisäksi Rosan toteutus ja käsikirjoitus (piirroksista nyt puhumattakaan) niin loistavat, että vaikka tässä ensimmäisessä osassa ei ollutkaan kuin lähinnä johdattelua, oli tämä jo tässä vaiheessa sen verran hyvä, että arvosanakin on sen mukainen. 9,00, mutta tulee kyllä nousemaan toisen osan myötä, kun alkaa tapahtua :)
Kokonaisuus
Peruslehti, oikeastaan ehkä jopa peruslehteä hiukan parempi. Johtosarja oli varsin mainio, keskimmäiset sarjat huonoja ja jatkosarja parempi kuin kaikki aikaisemmat tarinat yhteensä. Ilman Rosan jatkista keskiarvo olisi ollut tasan 7,00 mutta jatkis nostaa keskiarvosanaa peräti puolella numerolla ja lopputuloksena on 7,50. Parempikin olisi voinut olla, but better luck next week.
Akkari 7/2010
Aku Ankka: Kurnuttava kavaljeeri
Varsin tuota.. mielenkiintoinen johtosarja. Tuo Kauko-sammakko oli mielenkiintoinen heppu, vaikkei mitään kvoakkia kummempaa sanonutkaan missään vaiheessa. Juonihan oli sinänsä ainakin minulle jo ennestään tuttu, koska muistan lukeneeni ainakin muutamia tarinoita, joissa luullaan että joku on muuttunut sammakoksi (vaikka se ei tässä tarinassa pääosassa ollutkaan), mutta tästä tarinasta löytyi hyvänä puolena esimerkiksi se, että tarina ei keskittynyt vain yhteen asiaan (kuten vaikka esimerkiksi tuon sammakkojutun) vaan siinä tapahtui enemmän. Kaikin puolin kuitenkin varsin onnistunut johtosarja, Kauko-sammakosta nyt puhumattakaan. 7,75
Mummo Ankka: Lumensulatuskoje
Ilmeisesti siis viimevuotisella Barks-linjalla jatketaan ja julkaistaan niitä Barksin huonoimpia sarjoja oikein urakalla. Tämän tarinan huonous ei tosin johtunut Barksista, sillä hänhän toimi tässä ainoastaan piirtäjänä, eikä siis vastannut käsikirjoituksesta. Lumensulatuskoneet on jo vanha juttu (tosin silloin 50-60 -luvuilla ei tainnut olla..) eikä tarinasta muutenkaan löytynyt yhtään mitään erikoisempaa. Varsin huono tarina siis. Barksin piirroksista on kuitenkin pakko sitä plussaa antaa, jottei ihan ala-arvoiseksi mene. 6,75
Roope-setä Näköaloista paras
Ah, kuinka käytetty idea, erityisesti tuo loppuratkaisu, joka on nähty niin monta kertaa, etten pysty edes laskemaan. Lisäksi kun kyseessä on nelisivuinen, voi siitä päätellä ettei tarinasta ole alun perinkään mitään erityisen hyvää edes yritetty tehdä (jos olisi, se olisi näkynyt) - tai ehkä onkin, mutta silloin siinä on ainakin epäonnistuttu kunnolla. Kiitos mutta ei kiitos. 6,50
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen (Osa 1)
Harvinaisen piristävä yllätys, vaikka tarinan olenkin kymmeniä kertoja lukenut Kymmenen avataran aarre -kirjastani. Mukava juttu oli myös se, että tästä oli tehty jatkosarja, eikä koko juttua julkaista samassa lehdessä. Kerrankin jotain tasokasta jatkosarjaa.
Tämä tarina on aina kuulunut Kymmenen avataran aarre -kirjan suosikkitarinoihini yhdessä nimikkotarinan ja Paino-ongelmia -sarjan kanssa. Idea on vain niin kiehtova ja mielenkiintoinen ja lisäksi Rosan toteutus ja käsikirjoitus (piirroksista nyt puhumattakaan) niin loistavat, että vaikka tässä ensimmäisessä osassa ei ollutkaan kuin lähinnä johdattelua, oli tämä jo tässä vaiheessa sen verran hyvä, että arvosanakin on sen mukainen. 9,00, mutta tulee kyllä nousemaan toisen osan myötä, kun alkaa tapahtua :)
Kokonaisuus
Peruslehti, oikeastaan ehkä jopa peruslehteä hiukan parempi. Johtosarja oli varsin mainio, keskimmäiset sarjat huonoja ja jatkosarja parempi kuin kaikki aikaisemmat tarinat yhteensä. Ilman Rosan jatkista keskiarvo olisi ollut tasan 7,00 mutta jatkis nostaa keskiarvosanaa peräti puolella numerolla ja lopputuloksena on 7,50. Parempikin olisi voinut olla, but better luck next week.
Kreach
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 994 -
17.02.2010 klo 21:24:32
Oioi. Jäänyt ~3 viimeistä Ankka -lehteä lukematta, illan ohjelma lienee 22.00 asti niiden lukeminen, jonka jälkeen olympiatunnelmiin :)=
En ole unohtanut arvosteluja tänne, mutta täytyy myöntää, että innostunukseni ankkaan ja Ankkikseen nuupahti aika totaalisesti. (Tätä ennen viimeisin viestini tänne oli lähes kuukausi sitten..)
En ole unohtanut arvosteluja tänne, mutta täytyy myöntää, että innostunukseni ankkaan ja Ankkikseen nuupahti aika totaalisesti. (Tätä ennen viimeisin viestini tänne oli lähes kuukausi sitten..)
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 995 -
18.02.2010 klo 17:38:41
AA 7/2010
Aku Ankka: Kurnuttava kavaljeeri
Taas ihan hyvä johtosarja, jossa oli hieman uuttakin mukana. Toisaalta havaittavissa oli muutamia viime viikoltakin tuttuja elementtejä esimerkiksi ympäristön, henkilöiden ja tunnelman suhteen. Minua se ei kuitenkaan erityisemmin häirinnyt, vaan mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin alusta loppuun, eikä sen suurempia epäkohtia juuri ollut havaittavissa. Kokonaisuutena ei siis lainkaan huono johtosarja, mutta lisäämällä enemmän yllättäviä käänteitä erityisesti loppuun tästä kenties olisi voinut saada vieläkin enemmän irti. Toisaalta siihenkin mahtui ihan hyviä kohtia, joten tällekin tarinalle voinee hyvällä omallatunnolla antaa kahdeksikon. 8
Mummo Ankka: Lumensulatuskoje
Tarinalla oli hyvä idea, mutta käsikirjoitus sisälsi turhan paljon ennalta-arvattavuutta ja muutenkin hieman vaatimattomia käänteitä. Luullakseni Barks olisi itse saanut tästä paljon enemmän irti. Ei tämä kuitenkaan mikään varsinainen pohjanoteeraus ollut, sillä - kuten sanoin - idea oli ihan sujuva ja varsinkin lumen sulatuksen haittapuolet olivat hyvin kuvattuja. Myös Barksin piirrosten luoma ainutlaatuinen tunnelma elävöitti tarinaa ja erityisesti eläinten ulvontakohta ankanpoikien ilmeineen oli toteutettu hauskasti. Kaikesta huolimatta tämä kuitenkin oli hieman massaa, eikä tarjonnut oikein mitään sen erityisempää. 7+
Roope-setä: Näköaloista paras
1990-luvun tanskalaistarinoiden näkemistä lehden sivuilla pidän henkilökohtaisesti ihan mukavana juttuna, sillä ne nostavat pintaan muistoja ajoilta, jolloin itse tutustuin Akkariin ensimmäisiä kertoja. Toisaalta kuitenkin ymmärrän, miksei tätä ollut julkaistu aiemmin, sillä melkoista täytesarjakamaa tämä oli. Alku vaikutti ihan lupaavalta, mutta homma lässähti liian äkkinäisiin juonenkäänteisiin ja liian lyhyeen sivumäärään, jolloin tästä jäi vaatimaton vaikutelma. Ei oikein napannut. 6½
Roope-setä: Matka maan keskipisteeseen
Juuri tämän tarinan julkaisu lehdessä oli vähän "helppo" ratkaisu toimitukselta, voidaanko tarinoita vuodelta 1995 muka edes sanoa klassikoiksi? Ymmärrän siis kyllä, jos joitakin tämän tarinan näkeminen Akkarissa ärsyttää, mutta henkilökohtaisesti minusta on mukava saada tämäkin tarina lopullisesti omiin kokoelmiini Kymmenen avataran aarre -kirjan uupuessa. Tämä tarina nimittäin on mielestäni yksi Rosan nerokkaimmista ja se sisältää paljon hyviä käänteitä ja ideoita, joihin hän selvästi on jaksanut paneutua. Annan nyt itsekin vähän matalamman arvosanan osaksi tämän osan vielä vähän vaatimattomien tapahtumien, osaksi toimituksen ratkaisun takia, mutta varmasti tulen tätä vielä nostamaan... 9-
Yhteenveto
Ihan kiva numero, vaikkei uusia tarinoita ikävä kyllä johtosarjaa lukuunottamatta mukana ollutkaan. Toisaalta tämä vuosi on sujunut melko moitteettomasti näiden uudelleenjulkaisujen suhteen, joten pieni hairahdus ei tällä kertaa haitanne. 8-
Aku Ankka: Kurnuttava kavaljeeri
Taas ihan hyvä johtosarja, jossa oli hieman uuttakin mukana. Toisaalta havaittavissa oli muutamia viime viikoltakin tuttuja elementtejä esimerkiksi ympäristön, henkilöiden ja tunnelman suhteen. Minua se ei kuitenkaan erityisemmin häirinnyt, vaan mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin alusta loppuun, eikä sen suurempia epäkohtia juuri ollut havaittavissa. Kokonaisuutena ei siis lainkaan huono johtosarja, mutta lisäämällä enemmän yllättäviä käänteitä erityisesti loppuun tästä kenties olisi voinut saada vieläkin enemmän irti. Toisaalta siihenkin mahtui ihan hyviä kohtia, joten tällekin tarinalle voinee hyvällä omallatunnolla antaa kahdeksikon. 8
Mummo Ankka: Lumensulatuskoje
Tarinalla oli hyvä idea, mutta käsikirjoitus sisälsi turhan paljon ennalta-arvattavuutta ja muutenkin hieman vaatimattomia käänteitä. Luullakseni Barks olisi itse saanut tästä paljon enemmän irti. Ei tämä kuitenkaan mikään varsinainen pohjanoteeraus ollut, sillä - kuten sanoin - idea oli ihan sujuva ja varsinkin lumen sulatuksen haittapuolet olivat hyvin kuvattuja. Myös Barksin piirrosten luoma ainutlaatuinen tunnelma elävöitti tarinaa ja erityisesti eläinten ulvontakohta ankanpoikien ilmeineen oli toteutettu hauskasti. Kaikesta huolimatta tämä kuitenkin oli hieman massaa, eikä tarjonnut oikein mitään sen erityisempää. 7+
Roope-setä: Näköaloista paras
1990-luvun tanskalaistarinoiden näkemistä lehden sivuilla pidän henkilökohtaisesti ihan mukavana juttuna, sillä ne nostavat pintaan muistoja ajoilta, jolloin itse tutustuin Akkariin ensimmäisiä kertoja. Toisaalta kuitenkin ymmärrän, miksei tätä ollut julkaistu aiemmin, sillä melkoista täytesarjakamaa tämä oli. Alku vaikutti ihan lupaavalta, mutta homma lässähti liian äkkinäisiin juonenkäänteisiin ja liian lyhyeen sivumäärään, jolloin tästä jäi vaatimaton vaikutelma. Ei oikein napannut. 6½
Roope-setä: Matka maan keskipisteeseen
Juuri tämän tarinan julkaisu lehdessä oli vähän "helppo" ratkaisu toimitukselta, voidaanko tarinoita vuodelta 1995 muka edes sanoa klassikoiksi? Ymmärrän siis kyllä, jos joitakin tämän tarinan näkeminen Akkarissa ärsyttää, mutta henkilökohtaisesti minusta on mukava saada tämäkin tarina lopullisesti omiin kokoelmiini Kymmenen avataran aarre -kirjan uupuessa. Tämä tarina nimittäin on mielestäni yksi Rosan nerokkaimmista ja se sisältää paljon hyviä käänteitä ja ideoita, joihin hän selvästi on jaksanut paneutua. Annan nyt itsekin vähän matalamman arvosanan osaksi tämän osan vielä vähän vaatimattomien tapahtumien, osaksi toimituksen ratkaisun takia, mutta varmasti tulen tätä vielä nostamaan... 9-
Yhteenveto
Ihan kiva numero, vaikkei uusia tarinoita ikävä kyllä johtosarjaa lukuunottamatta mukana ollutkaan. Toisaalta tämä vuosi on sujunut melko moitteettomasti näiden uudelleenjulkaisujen suhteen, joten pieni hairahdus ei tällä kertaa haitanne. 8-
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 996 -
20.02.2010 klo 12:48:53
Vihdoin ja viimein uusi arvostelu.
Kansi on tylsä. Huumoria ei ole. Jos kannen tekee jotain tarinaa varten, siinä pitäisi olla toimintaa. Tässä ei ole sitäkään. Miksi Aku piti ottaa mukaan kanteen? Huomio keskittyy kahteen asiaan, kun yksikin olisi riittänyt. Taustalle olisi voinut laittaa muutakin kuin ruohon, taivaan ja pensaan.
Johtotarinassa oli kohtuullinen idea. Sammakoita on käytetty paljon, mutta tämä tapa on aivan uutta. Viimeinen ruutu oli niin perinteinen (ja tylsä) kuin olla voi, mutta itse idea tarinassa oli erinomainen. Tarina oli moniuloitteinen: Se sisälsi monia asioita ja tarinassa oli käytännössä parikin asiaa tapahtumassa koko ajan. Kenties niitä oli liikaakin. Lopussa vaikuttaa siltä, että tarina on vain hutaistu loppuun eikä sitä ole kunnolla viimeistelty. Loppu on epäuskottava ja syyt ja seuraukset jätetään tarinan ulkopuolelle. Alussa niitä on sentään kohtuullisesti. Useissa paikoissa tarina on yrittänyt käyttää huumoria, mutta esimerkiksi sammakko ei ollut mielestäni hauska. Vahingonilossa on sama juttu. Se ei ole hauskaa. Tarinassa käytettiin hahmojen tunteita laidasta laitaan, mutta ne vaihtuivat liian nopeasti ja epäuskottavasti. Tarinan idea on todella hyvä, mutta sen ominaisuudet ovat menneet pieleen. Tarinan toteutus on epäonnistunut. Siinä on yritetty liikaa asioita. Tarina pyrkii miellyttämään kaikkia. Juuri sen takia se ei miellytä (kunnolla) kuin harvoja.
Harvinainen tarina löytyi. Barksin piirtämä klassikko, jota en ole lukenut, oli lehden toinen tarina. Toteutus on parasta Barksia. Vaikka käsikirjoitus ei häneltä ollutkaan, se tuntui siltä ja oli toteutettu ammattitaidolla. Muutamat puheet ovat mukahauskoja, mutta pääasiassa käsikirjoitus on sitä mitä se pyrkii olemaan. Tässä on tarina, joka käyttää ominaisuuksia, joita on harvoin yhdistetty. Eläimille ei ole tehty paljoa puhe- eikä ajatuskuplia. Saimme tarinassa oivan näkökulman eläinten ajatuksiin. Se ja monet muut asiat tekevät tarinasta joukosta erottuvan. Lopussa oli kuin Barksin parhaiden tarinoiden tapaan opetus. Vaikka loppuratkaisu oli ennalta-arvattava, se oli hyvä. Tarina sisältää paljon unholaan jäämässä olevia ominaisuuksia ja Barksin piirrokset elävöittivät sitä. Käsikirjoitus oli kuin Barksin tekemä. Siinä oli käytetty paljon omia näklkulmia sekä teemoja. Miinukseksi jäävät vain taustattomuus sekä ennalta-arvattavuus.
Kolmisivuinen tarina, joka on tylsä, onnistui pilaamaan lehden korkean tason. Pitkitystä on havaittavissa ja tarinassa on paljon asioita, jotka ovat täysin turhia tarinan juonen kannalta. Tarinasta olisi saanut tiivistettyä yksisivuisen. Loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvattava (jo ensimmäisissä ruuduissa) ja samantapaisia vastakkainasettelutyyppisiä juonia on käytetty jo aivan likaa. Piirrokset ovat epäonnistuneet. Esimerkiksi mittasuhteet ovat epäuskottavia ja rahasäiliö näyttää muutamissa ruuduissa omituiselta.
Viimeinen tarina oli lehden paras! Don Rosa osaa tehdä tarinoita. Tämä legendaarinen klassikko, jolle ei voi antaa tarpeeksi kehuja, osoitti sen. Heti alusta alkaen tarinasta näki sen, että siihen oli käytetty vaivaa. Pieniä yksityiskohtia oli paljon ja huumoria näkyi joka puolella. Rosan huumori on siitä omituista, että se on hauskaa! Se ei ole vain epäonnistuineita vitsejä. Se on huumoria. Rosa on tarinassaan keskittynyt täysin olennaisiin asioihin. Esimerkiksi Kertalaakia ei esitellä liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että voi ymmärtää, että sen ominaisuudet olisi jo ymmärretty. Ihmisten reaktiot olivat aitoja ja kaikkeen on nähty paljon vaivaa. Huumoria ei tehdä väkisin, vaan se tehdään juuri niin kuin se pitää: Osana elämää. Esimerkiksi muutamat hauskat puhekuplat sisältävät paljon huumoria, mutta ne eivät ole olennaisin asia ko. ruudussa. Lukijan huomio keskittyy moniin asioihin ja tarinasta riittää iloa moneksi kerraksi. Aina löytää jotain uutta. Koko tarina on aito. Reaktiot ja lausahdukset kuulostavat uskottavilta. Pienet yksityiskohdat tuovat vielä lisää aitoutta (ja huumoria) tarinaan. Lisäksi kaikki selitykset kuulostavat uskottavilta ja hyvän juonen saa pohjautumaan niihin. Juonta ei ole tehty sekunnissa kuten monet nuoret käsikirjoittajat, vaan siihen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa ja haluttu saada paras mahdollinen tulos. Tärkeintä tarinassa on se, että vaikka siinä tapahtuu paljon, huumorit, pienet yksityiskohdat sun muut asiat ovat silti mukana. Niille ei ole tuhlattu kokonaisia ruutuja, vaan ne on laitettu toiminnan keskelle. Näin juuri pitääkin tehdä. Jos asioille omistettaisiin omia ruutuja, tarina olisi pitkitetty ja siitä joutuisi karsimaan paljon asioita (jolloin juonesta tulisi epäuskottava ja nopeasti etenevä). Tässä ei tehdä niinkään. Tarina kuvaa loistavasti hahmojen luonteita ja ominaisuuksia ja on aivan selvästi vuoden paras tarina. Parasta on se, että tarinasta tulee vielä lisää osia. Juoni on totetutettu niin uskomattoman hyvin ja tarinassa tapahtuu koko ajan sopivasti ja piirrokset ovat onnistuneita, että vaikka tarina on luettu aikaisemminkin useasti, se täytyy lukea yhä uudestaan ja uudestaan.
Lopussa oli yksisivuinen, jonka huumori oli epäonnistunut. Huumori ei naurattanut ja piirroksissa ei ollut kunnollisia taustoja. Plussaa kuitenkin siitä, että harvinaisempia hahmoja oli käytetty eikä vain käyttämisen takia. Jonkinlaista ideaakin oli.
Kokonaisuutena Rosan mahtitarina saa muun lehden vaikuttamaan huonolta, vaikka niin ei ole. Ilman Rosan tarinaakin lehti olisi yltänyt vuoden parhaimpien joukkoon. Vuoden kuluessa taso tuntuu nousevan. Samaa on luvassa lisää, kun Rosan tarina jatkuu. Harmillista oli se, että kolmisivuinen tarina oli täysin epäonnistunut. Jo julkaistuja tarinoita julkaistiin paljon, mutta ei se haittaa, kunhan siitä ei tule tapa. Ne siivittivät lehden korkeille arvosanoille.
Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) 10
Lumensulatuskoje 9-
Kurnuttava kavaljeeri 7
Vikuroiva auto 6
Näköaloista paras 5½
Kansi 6+
Keskiarvo 7,45
Keskiarvo kannella 7,25
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,45 (7/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Kansi on tylsä. Huumoria ei ole. Jos kannen tekee jotain tarinaa varten, siinä pitäisi olla toimintaa. Tässä ei ole sitäkään. Miksi Aku piti ottaa mukaan kanteen? Huomio keskittyy kahteen asiaan, kun yksikin olisi riittänyt. Taustalle olisi voinut laittaa muutakin kuin ruohon, taivaan ja pensaan.
Johtotarinassa oli kohtuullinen idea. Sammakoita on käytetty paljon, mutta tämä tapa on aivan uutta. Viimeinen ruutu oli niin perinteinen (ja tylsä) kuin olla voi, mutta itse idea tarinassa oli erinomainen. Tarina oli moniuloitteinen: Se sisälsi monia asioita ja tarinassa oli käytännössä parikin asiaa tapahtumassa koko ajan. Kenties niitä oli liikaakin. Lopussa vaikuttaa siltä, että tarina on vain hutaistu loppuun eikä sitä ole kunnolla viimeistelty. Loppu on epäuskottava ja syyt ja seuraukset jätetään tarinan ulkopuolelle. Alussa niitä on sentään kohtuullisesti. Useissa paikoissa tarina on yrittänyt käyttää huumoria, mutta esimerkiksi sammakko ei ollut mielestäni hauska. Vahingonilossa on sama juttu. Se ei ole hauskaa. Tarinassa käytettiin hahmojen tunteita laidasta laitaan, mutta ne vaihtuivat liian nopeasti ja epäuskottavasti. Tarinan idea on todella hyvä, mutta sen ominaisuudet ovat menneet pieleen. Tarinan toteutus on epäonnistunut. Siinä on yritetty liikaa asioita. Tarina pyrkii miellyttämään kaikkia. Juuri sen takia se ei miellytä (kunnolla) kuin harvoja.
Harvinainen tarina löytyi. Barksin piirtämä klassikko, jota en ole lukenut, oli lehden toinen tarina. Toteutus on parasta Barksia. Vaikka käsikirjoitus ei häneltä ollutkaan, se tuntui siltä ja oli toteutettu ammattitaidolla. Muutamat puheet ovat mukahauskoja, mutta pääasiassa käsikirjoitus on sitä mitä se pyrkii olemaan. Tässä on tarina, joka käyttää ominaisuuksia, joita on harvoin yhdistetty. Eläimille ei ole tehty paljoa puhe- eikä ajatuskuplia. Saimme tarinassa oivan näkökulman eläinten ajatuksiin. Se ja monet muut asiat tekevät tarinasta joukosta erottuvan. Lopussa oli kuin Barksin parhaiden tarinoiden tapaan opetus. Vaikka loppuratkaisu oli ennalta-arvattava, se oli hyvä. Tarina sisältää paljon unholaan jäämässä olevia ominaisuuksia ja Barksin piirrokset elävöittivät sitä. Käsikirjoitus oli kuin Barksin tekemä. Siinä oli käytetty paljon omia näklkulmia sekä teemoja. Miinukseksi jäävät vain taustattomuus sekä ennalta-arvattavuus.
Kolmisivuinen tarina, joka on tylsä, onnistui pilaamaan lehden korkean tason. Pitkitystä on havaittavissa ja tarinassa on paljon asioita, jotka ovat täysin turhia tarinan juonen kannalta. Tarinasta olisi saanut tiivistettyä yksisivuisen. Loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvattava (jo ensimmäisissä ruuduissa) ja samantapaisia vastakkainasettelutyyppisiä juonia on käytetty jo aivan likaa. Piirrokset ovat epäonnistuneet. Esimerkiksi mittasuhteet ovat epäuskottavia ja rahasäiliö näyttää muutamissa ruuduissa omituiselta.
Viimeinen tarina oli lehden paras! Don Rosa osaa tehdä tarinoita. Tämä legendaarinen klassikko, jolle ei voi antaa tarpeeksi kehuja, osoitti sen. Heti alusta alkaen tarinasta näki sen, että siihen oli käytetty vaivaa. Pieniä yksityiskohtia oli paljon ja huumoria näkyi joka puolella. Rosan huumori on siitä omituista, että se on hauskaa! Se ei ole vain epäonnistuineita vitsejä. Se on huumoria. Rosa on tarinassaan keskittynyt täysin olennaisiin asioihin. Esimerkiksi Kertalaakia ei esitellä liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että voi ymmärtää, että sen ominaisuudet olisi jo ymmärretty. Ihmisten reaktiot olivat aitoja ja kaikkeen on nähty paljon vaivaa. Huumoria ei tehdä väkisin, vaan se tehdään juuri niin kuin se pitää: Osana elämää. Esimerkiksi muutamat hauskat puhekuplat sisältävät paljon huumoria, mutta ne eivät ole olennaisin asia ko. ruudussa. Lukijan huomio keskittyy moniin asioihin ja tarinasta riittää iloa moneksi kerraksi. Aina löytää jotain uutta. Koko tarina on aito. Reaktiot ja lausahdukset kuulostavat uskottavilta. Pienet yksityiskohdat tuovat vielä lisää aitoutta (ja huumoria) tarinaan. Lisäksi kaikki selitykset kuulostavat uskottavilta ja hyvän juonen saa pohjautumaan niihin. Juonta ei ole tehty sekunnissa kuten monet nuoret käsikirjoittajat, vaan siihen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa ja haluttu saada paras mahdollinen tulos. Tärkeintä tarinassa on se, että vaikka siinä tapahtuu paljon, huumorit, pienet yksityiskohdat sun muut asiat ovat silti mukana. Niille ei ole tuhlattu kokonaisia ruutuja, vaan ne on laitettu toiminnan keskelle. Näin juuri pitääkin tehdä. Jos asioille omistettaisiin omia ruutuja, tarina olisi pitkitetty ja siitä joutuisi karsimaan paljon asioita (jolloin juonesta tulisi epäuskottava ja nopeasti etenevä). Tässä ei tehdä niinkään. Tarina kuvaa loistavasti hahmojen luonteita ja ominaisuuksia ja on aivan selvästi vuoden paras tarina. Parasta on se, että tarinasta tulee vielä lisää osia. Juoni on totetutettu niin uskomattoman hyvin ja tarinassa tapahtuu koko ajan sopivasti ja piirrokset ovat onnistuneita, että vaikka tarina on luettu aikaisemminkin useasti, se täytyy lukea yhä uudestaan ja uudestaan.
Lopussa oli yksisivuinen, jonka huumori oli epäonnistunut. Huumori ei naurattanut ja piirroksissa ei ollut kunnollisia taustoja. Plussaa kuitenkin siitä, että harvinaisempia hahmoja oli käytetty eikä vain käyttämisen takia. Jonkinlaista ideaakin oli.
Kokonaisuutena Rosan mahtitarina saa muun lehden vaikuttamaan huonolta, vaikka niin ei ole. Ilman Rosan tarinaakin lehti olisi yltänyt vuoden parhaimpien joukkoon. Vuoden kuluessa taso tuntuu nousevan. Samaa on luvassa lisää, kun Rosan tarina jatkuu. Harmillista oli se, että kolmisivuinen tarina oli täysin epäonnistunut. Jo julkaistuja tarinoita julkaistiin paljon, mutta ei se haittaa, kunhan siitä ei tule tapa. Ne siivittivät lehden korkeille arvosanoille.
Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) 10
Lumensulatuskoje 9-
Kurnuttava kavaljeeri 7
Vikuroiva auto 6
Näköaloista paras 5½
Kansi 6+
Keskiarvo 7,45
Keskiarvo kannella 7,25
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,45 (7/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 997 -
24.02.2010 klo 20:53:15
N:o 8/2009
Roope-setä: Takaisin luontoon
Tällä kertaa lehden aloitti suhteellisen tavanomainen johtosarja. Idea oli oikeastaan ihan mukava ja periaatteessa siitä olisi helpostikin saatu 2000-luvulle päivitetty Takaisin Klondikeen -tarina, mutta tietynlainen ennalta-arvattavuus vähensi sen tehokkuutta. Esimerkiksi alku oli melko turha, kun sen jälkeen tiesi, miten tarina tulisi päättymään; Roope tykästyisi luontoon ja peruisi hotellisuunnitelmansa. Tavallaanhan tuo juoni sisälsi ihan hyvän opetuksen, mutta tässä se vaikutti hieman väkinäiseltä ja laimensi muita tapahtumia. Hyvinä puolina kuitenkin mainittakoon mm. viittaukset Klondikeen ja mielenkiintoiset hahmot. Kokonaisuutena kuitenkin sitä ihan kiva -kamaa. 7+
Pikku-Aku: Piskibisnes
Korhosen piirtämää Pikku-Akua ollaan harvoin Akkarissa nähty ja se vaikuttikin ihan piristävältä vaihtelulta näiden Maximinojen, ym. rinnalla. Käsikirjoituskin vaikutti oikein hyvältä, mutta miksi tässä oltiin tyydytty vain viiteen sivuun? Idea ainakin oli hyvä ja siitä olisi helpostikin saanut tuplasti enemmän irti. Silti oltiin tyydytty vähempään. En totisesti ymmärrä, en. Kuitenkin näin täytesarjana tämä täytti paikkansa ihan hyvin, eikä varsinaisesti sisältänyt mitään suuria epäkohtia. Siitä huolimatta on pakko rokottaa vaatimattomasta sivumäärästä. 7+
Aku Ankka: Lintukansaa katsomassa
Hauska idea toimitukselta julkaista yksi tarina Kalevala-mitalla! Siitä onkin annettava heti alkuun plussaa, kaiken kaikkiaan hieno kunnianosoitus. Itse tarina kuitenkin oli turhan ennalta-arvattava, eikä tarjonnut mitään uutta. Täytesarjakamaa siis. Toisaalta nappivalinta tällaiseksi Kalevala-tarinaksi, sai juuri sopivasti tuntumaa kyseisestä aiheesta. Enempää tai vähempää en olisi kaivannutkaan. Samalla linjalla jatketaan siis arvosanojen suhteen... 7+
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen (2/3)
Yksi Rosan nerokkaimmista tarinoista jatkuu, eikä tämä osan suhteen varsinaisesti ole mitään lisättävää viime viikon kommenttiini. Tässä osassa oli jo mukavasti toimintaa ja kekseliäitä käänteitä. Erityisesti sivu 29 oli mieleeni, ilmeet ja eleet oli toteutettu erinomaisesti. Myös tämänkertainen cliffhanger oli onnistunut, sopivan tukalaan tilanteeseen jäätiin. Itse en edes tarkkaan muista, miten tarina jatkuu, mutta todennäköisesti Rosa oli keksinyt siihen jotain nerokasta. Arvosana nousee nousemistaan, saas nähdä, mihin se sitten ensi viikolla pysähtyy... ;) 9+
Yhteenveto
Akkari tarjoili tällä viikolla varsin tasaisen paketin ihan hyviä tarinoita. Uusien sarjojen osuus oli lähinnä perustasoa, Rosan jatkis puolestaan toimi varsinaisena "koukkuna", jota ilman numero olisi jäänyt sille OK-tasolle.Keskiarvosana on 8 ja jopa hieman yllättäen se yltää koko vuoden parhaaksi! Laskinkohan varmasti oikein... Muokkaus:Juu-u, kyllähän se parilla kymmenesosalla jostain syystä heitti. ;D Pyöristettynä siis 8-. Kärkeen mennään kuitenkin.
Roope-setä: Takaisin luontoon
Tällä kertaa lehden aloitti suhteellisen tavanomainen johtosarja. Idea oli oikeastaan ihan mukava ja periaatteessa siitä olisi helpostikin saatu 2000-luvulle päivitetty Takaisin Klondikeen -tarina, mutta tietynlainen ennalta-arvattavuus vähensi sen tehokkuutta. Esimerkiksi alku oli melko turha, kun sen jälkeen tiesi, miten tarina tulisi päättymään; Roope tykästyisi luontoon ja peruisi hotellisuunnitelmansa. Tavallaanhan tuo juoni sisälsi ihan hyvän opetuksen, mutta tässä se vaikutti hieman väkinäiseltä ja laimensi muita tapahtumia. Hyvinä puolina kuitenkin mainittakoon mm. viittaukset Klondikeen ja mielenkiintoiset hahmot. Kokonaisuutena kuitenkin sitä ihan kiva -kamaa. 7+
Pikku-Aku: Piskibisnes
Korhosen piirtämää Pikku-Akua ollaan harvoin Akkarissa nähty ja se vaikuttikin ihan piristävältä vaihtelulta näiden Maximinojen, ym. rinnalla. Käsikirjoituskin vaikutti oikein hyvältä, mutta miksi tässä oltiin tyydytty vain viiteen sivuun? Idea ainakin oli hyvä ja siitä olisi helpostikin saanut tuplasti enemmän irti. Silti oltiin tyydytty vähempään. En totisesti ymmärrä, en. Kuitenkin näin täytesarjana tämä täytti paikkansa ihan hyvin, eikä varsinaisesti sisältänyt mitään suuria epäkohtia. Siitä huolimatta on pakko rokottaa vaatimattomasta sivumäärästä. 7+
Aku Ankka: Lintukansaa katsomassa
Hauska idea toimitukselta julkaista yksi tarina Kalevala-mitalla! Siitä onkin annettava heti alkuun plussaa, kaiken kaikkiaan hieno kunnianosoitus. Itse tarina kuitenkin oli turhan ennalta-arvattava, eikä tarjonnut mitään uutta. Täytesarjakamaa siis. Toisaalta nappivalinta tällaiseksi Kalevala-tarinaksi, sai juuri sopivasti tuntumaa kyseisestä aiheesta. Enempää tai vähempää en olisi kaivannutkaan. Samalla linjalla jatketaan siis arvosanojen suhteen... 7+
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen (2/3)
Yksi Rosan nerokkaimmista tarinoista jatkuu, eikä tämä osan suhteen varsinaisesti ole mitään lisättävää viime viikon kommenttiini. Tässä osassa oli jo mukavasti toimintaa ja kekseliäitä käänteitä. Erityisesti sivu 29 oli mieleeni, ilmeet ja eleet oli toteutettu erinomaisesti. Myös tämänkertainen cliffhanger oli onnistunut, sopivan tukalaan tilanteeseen jäätiin. Itse en edes tarkkaan muista, miten tarina jatkuu, mutta todennäköisesti Rosa oli keksinyt siihen jotain nerokasta. Arvosana nousee nousemistaan, saas nähdä, mihin se sitten ensi viikolla pysähtyy... ;) 9+
Yhteenveto
Akkari tarjoili tällä viikolla varsin tasaisen paketin ihan hyviä tarinoita. Uusien sarjojen osuus oli lähinnä perustasoa, Rosan jatkis puolestaan toimi varsinaisena "koukkuna", jota ilman numero olisi jäänyt sille OK-tasolle.
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 998 -
25.02.2010 klo 15:04:20
Kansi pyrkii taas kerran olemaan hauska onnistumatta siinä. Vahingoniloako? Ei ole onnistuttu. Ideaa on käytetty jo aivan liikaa. Kansi ei ole hauska eikä sisällä toimintaa, joten se on huono.
Johtosarjan teemaa on käytetty paljon. Mielestäni sitä ei olisi pitänyt käyttää enää uudestaan. Idea kulutetaan puhki. Ihmisten reaktiot ovat liioiteltuja (sekä liian vähäisiä että suuria) jo alusta alkaen. Ensimmäisissä ruuduissa ihmiset päästävät Roopen noin vain ohitseen ja hän noin vain alkaa epäillä idean onnistumista. Epäuskottavaa. Tarinan juoni etenee sopivalla nopeudella, mutta se sisältää joitain asioita, jotka eivät ole oleellisia ja tuovat pitkityksen maun mieleen. Loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava. Plussaa on ehdottomasti se, että Roopen nuoruuden tapahtumista kerrotaan jotain. Olisin tosin toivonut niiden kertomiselle lisää tilaa, jotta Roopen mielenmuutos olisi voitu kuvata uskottavammin. Tarinasta löytyykin helposti lukuisia epäuskottavia asioita tunteiden ja päätösten nopeiden muuttumisten lisäksi. Se on ehdotonta miinusta tarinalle. Piirrokset ovat onnistuneet, vaikka ilmeet eivät ole aina täydellisiä. Heikohko alku lehdelle, mutta tarina on ehdottomasti julkaisukelpoinen.
Taattua Korhosta! Idea on omalaatuinen ja loppuratkaisu ei ole puhkikulutettu. Tarina on piristävä, koska aniharvat tarinat käsittelevät Pikku-Akua. Tarina käyttää lukuisia ominaisuuksia, mitä käytetään vain harvoin. Juoni etenee sopivalla vauhdilla. Piirroksetkin ovat onnistuneet. Taustoille olisi voinut sijoittaa lisää yksityiskohtia ja huumoria olisi voinut laittaa enemmän. Ratkaisunkin voi arvata jo melko aikaisessa vaiheessa. Muuten tarina on todella onnistunut! Se erottuu joukosta ja vaikka joitain ominaisuuksia puuttuu, se on piristävä poikkeus. Kari Korhonen uskaltaa tehdä erilaisia tarinoita. Se tuottaa tulosta.
Yksisivuinen epäonnistui totaalisesti. Samanlaisia ideoita on nähty jo ties kuinka monta kertaa. Lisäksi loppuratkaisu ei ollut hauska. Vahingonilo onnistui pilaamaan tämän(kin) tarinan. Piirrokset on tehty todella yksinkertaisesti, jopa liiankin. Esimerkiksi neljännessä ruudussa taustalla ei ole oikein mitään. Pelkkä talon seinä, ovi ja jalkakäytävä. Ilmeetkin ovat liioiteltuja. Ne eivät kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin huumorittomuus, joka pilasi tarinan. Vahingoniloa en laske huumoriksi.
Kuten viime vuonna, Kalevala sai kunnon osuuden lehdestä. Erilaiset tarinat ovat plussaa, mutta mieluummin näkisin Kalevala-aiheisena tarinana tarinan, joka on tehty sitä varten eikä tarinaa, joka on vain suomennettu, koska silloin tekstit olisivat luonnollisempia. Ei tämäkään huono ole! Itse juoni ei ole puhkikulutettu, mutta ei myöskään käytä laisinkaan uusia ominaisuuksia, vaan tarinasta on tehty uusi tarina vanhoilla ominaisuuksilla. Loppuratkaisua on käytetty usein, mutta muita osia ei. Esimerkiksi viimeisen ruudun olisi voinut jättää pois, niin tarina olisi erottunut muista. Tarinassa on kuitenkin nähtävissä yritystä.
Rosan jatkotarina jatkuu! Erona ensimmäiseen osaan on selkeästi nähtävillä se, että piirroksissa on vähemmän yksityiskohtia (niitä on mahdoton tehdä, kun miljöö on mikä on) ja juoni etenee ja tapahtumat alkavat, kuten pitääkin. Osa on aivan yhtä onnistunut kuin ensimmäinenkin. Huumoria riittää ja se on Rosan tarinoiden parhaimpia puolia. Tapahtumien huippukohta on mielestäni Roopen pelastautuminen, ja uskon useimpien muiden olevan samaa mieltä. Se on toteutettu loistavasti. Ilmeet ovat onnistuneita, ratkaisu uskottava ja toimintaakin on. Tarinan eteen on nähty paljon vaivaa. Esimerkiksi fysiikan lakien selittäminen kertoo sen. (Olisin toivonut paineista enemmän selitystä. Esimerkiksi se, että Kertalaaki tekee jotain paineillekin, olisi riittänyt.) Selityksille ja syille on kuitenkin uhrattu sopivasti tilaa, jolloin kaiken tärkeän saa selville, mutta tapahtumille ja toiminnallekin jää tilaa. Rosa osaa taidokkaasti yhdistää selitykset, huumorin ja juonen, eikä niitä varten tarvitse tuhlata muuta tilaa. Samassa ruudussa voi hyvinkin olla jokaista niistä. Sen ansiosta juoni kulkee sujuvasti ja sitä saa väänneltyä monin tavoin. Juonta voi kutsua jopa uskottavaksi, vaikka seikkailu Maan keskipisteeseen ei todellakaan sitä ole. Selitykset tuovat sen. Siltikin juoni kulkee sujuvasti ja etenee mallikkaasti. Piirrokset ovat hauskoja ja usein huumoria löytyy jo kuvista. Ne on tehty huolella ja taidolla ja kuten juoneen, myös niihin on selvästi käytetty paljon vaivaa. Tarinasta löytyy aina jotain uutta. Sen voi lukea monta kertaa eikä siihen kyllästy. Tarina ottaa kantaa lukuisiin asioihin ja vaikka se ei suoranaisesti sisällä opetusta, rivien välistä sen voi löytää. Yksi esimerkki molemmista on ahneus. Tarinassa on keskitytty olennaisiin asioihin ja esimerkiksi nälkään ei ole kiinnitetty liikaa huomiota. Kaikki tarinassa mainittavat ongelmat kuitenkin ratkaistaan (kuten nälkä), joten tarinan osat tuntuvat yhdistyvän. Tarinan juoni etenee sopivaa tahtia ja ongelmia ilmenee. Kuitenkaan niitä ei ole tekemällä tehty, vaan ne tuntuvat uskottavilta kuten ratkaisutkin. Loistava tarina ja sen seuraavaa osaa on pakko odottaa innolla! Toinen osa ei pettänyt.
Kokonaisuutena edelliselle numerolle hävittiin, mutta ehdottomasti positiivista on se, että lehdessä ei ollut yhtään kunnon pohjanoteerausta, vaikkakin huonoimmat numerot ovat melko huonoja. Taso on laaja, mutta Rosan tarinan lisäksi erinomaista tarinaa ei ole. Tarina nostaa numeron tasoa todella paljon. Ilman sitä lehti olisi ollut taas keskitasoa. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta entä sitten, kun Rosan tarina loppuu? Edelliset hyvät keskiarvot ovat olleet pääasiassa sen ansiota.
Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) 10
Lintukansaa katsomassa 8+
Piskibisnes 8-
Takaisin luontoon 7½
Täyttä palvelua 6
Kansi 7-
Keskiarvo 7,9
Keskiarvo kannella 7,70833...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Lintukansaa katsomassa (8)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
8- Piskibisnes (8)
7½ Takaisin luontoon (8)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Täyttä palvelua (8) (NH)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
7- (8/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,45 (7/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Johtosarjan teemaa on käytetty paljon. Mielestäni sitä ei olisi pitänyt käyttää enää uudestaan. Idea kulutetaan puhki. Ihmisten reaktiot ovat liioiteltuja (sekä liian vähäisiä että suuria) jo alusta alkaen. Ensimmäisissä ruuduissa ihmiset päästävät Roopen noin vain ohitseen ja hän noin vain alkaa epäillä idean onnistumista. Epäuskottavaa. Tarinan juoni etenee sopivalla nopeudella, mutta se sisältää joitain asioita, jotka eivät ole oleellisia ja tuovat pitkityksen maun mieleen. Loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava. Plussaa on ehdottomasti se, että Roopen nuoruuden tapahtumista kerrotaan jotain. Olisin tosin toivonut niiden kertomiselle lisää tilaa, jotta Roopen mielenmuutos olisi voitu kuvata uskottavammin. Tarinasta löytyykin helposti lukuisia epäuskottavia asioita tunteiden ja päätösten nopeiden muuttumisten lisäksi. Se on ehdotonta miinusta tarinalle. Piirrokset ovat onnistuneet, vaikka ilmeet eivät ole aina täydellisiä. Heikohko alku lehdelle, mutta tarina on ehdottomasti julkaisukelpoinen.
Taattua Korhosta! Idea on omalaatuinen ja loppuratkaisu ei ole puhkikulutettu. Tarina on piristävä, koska aniharvat tarinat käsittelevät Pikku-Akua. Tarina käyttää lukuisia ominaisuuksia, mitä käytetään vain harvoin. Juoni etenee sopivalla vauhdilla. Piirroksetkin ovat onnistuneet. Taustoille olisi voinut sijoittaa lisää yksityiskohtia ja huumoria olisi voinut laittaa enemmän. Ratkaisunkin voi arvata jo melko aikaisessa vaiheessa. Muuten tarina on todella onnistunut! Se erottuu joukosta ja vaikka joitain ominaisuuksia puuttuu, se on piristävä poikkeus. Kari Korhonen uskaltaa tehdä erilaisia tarinoita. Se tuottaa tulosta.
Yksisivuinen epäonnistui totaalisesti. Samanlaisia ideoita on nähty jo ties kuinka monta kertaa. Lisäksi loppuratkaisu ei ollut hauska. Vahingonilo onnistui pilaamaan tämän(kin) tarinan. Piirrokset on tehty todella yksinkertaisesti, jopa liiankin. Esimerkiksi neljännessä ruudussa taustalla ei ole oikein mitään. Pelkkä talon seinä, ovi ja jalkakäytävä. Ilmeetkin ovat liioiteltuja. Ne eivät kuitenkaan haittaa niin paljoa kuin huumorittomuus, joka pilasi tarinan. Vahingoniloa en laske huumoriksi.
Kuten viime vuonna, Kalevala sai kunnon osuuden lehdestä. Erilaiset tarinat ovat plussaa, mutta mieluummin näkisin Kalevala-aiheisena tarinana tarinan, joka on tehty sitä varten eikä tarinaa, joka on vain suomennettu, koska silloin tekstit olisivat luonnollisempia. Ei tämäkään huono ole! Itse juoni ei ole puhkikulutettu, mutta ei myöskään käytä laisinkaan uusia ominaisuuksia, vaan tarinasta on tehty uusi tarina vanhoilla ominaisuuksilla. Loppuratkaisua on käytetty usein, mutta muita osia ei. Esimerkiksi viimeisen ruudun olisi voinut jättää pois, niin tarina olisi erottunut muista. Tarinassa on kuitenkin nähtävissä yritystä.
Rosan jatkotarina jatkuu! Erona ensimmäiseen osaan on selkeästi nähtävillä se, että piirroksissa on vähemmän yksityiskohtia (niitä on mahdoton tehdä, kun miljöö on mikä on) ja juoni etenee ja tapahtumat alkavat, kuten pitääkin. Osa on aivan yhtä onnistunut kuin ensimmäinenkin. Huumoria riittää ja se on Rosan tarinoiden parhaimpia puolia. Tapahtumien huippukohta on mielestäni Roopen pelastautuminen, ja uskon useimpien muiden olevan samaa mieltä. Se on toteutettu loistavasti. Ilmeet ovat onnistuneita, ratkaisu uskottava ja toimintaakin on. Tarinan eteen on nähty paljon vaivaa. Esimerkiksi fysiikan lakien selittäminen kertoo sen. (Olisin toivonut paineista enemmän selitystä. Esimerkiksi se, että Kertalaaki tekee jotain paineillekin, olisi riittänyt.) Selityksille ja syille on kuitenkin uhrattu sopivasti tilaa, jolloin kaiken tärkeän saa selville, mutta tapahtumille ja toiminnallekin jää tilaa. Rosa osaa taidokkaasti yhdistää selitykset, huumorin ja juonen, eikä niitä varten tarvitse tuhlata muuta tilaa. Samassa ruudussa voi hyvinkin olla jokaista niistä. Sen ansiosta juoni kulkee sujuvasti ja sitä saa väänneltyä monin tavoin. Juonta voi kutsua jopa uskottavaksi, vaikka seikkailu Maan keskipisteeseen ei todellakaan sitä ole. Selitykset tuovat sen. Siltikin juoni kulkee sujuvasti ja etenee mallikkaasti. Piirrokset ovat hauskoja ja usein huumoria löytyy jo kuvista. Ne on tehty huolella ja taidolla ja kuten juoneen, myös niihin on selvästi käytetty paljon vaivaa. Tarinasta löytyy aina jotain uutta. Sen voi lukea monta kertaa eikä siihen kyllästy. Tarina ottaa kantaa lukuisiin asioihin ja vaikka se ei suoranaisesti sisällä opetusta, rivien välistä sen voi löytää. Yksi esimerkki molemmista on ahneus. Tarinassa on keskitytty olennaisiin asioihin ja esimerkiksi nälkään ei ole kiinnitetty liikaa huomiota. Kaikki tarinassa mainittavat ongelmat kuitenkin ratkaistaan (kuten nälkä), joten tarinan osat tuntuvat yhdistyvän. Tarinan juoni etenee sopivaa tahtia ja ongelmia ilmenee. Kuitenkaan niitä ei ole tekemällä tehty, vaan ne tuntuvat uskottavilta kuten ratkaisutkin. Loistava tarina ja sen seuraavaa osaa on pakko odottaa innolla! Toinen osa ei pettänyt.
Kokonaisuutena edelliselle numerolle hävittiin, mutta ehdottomasti positiivista on se, että lehdessä ei ollut yhtään kunnon pohjanoteerausta, vaikkakin huonoimmat numerot ovat melko huonoja. Taso on laaja, mutta Rosan tarinan lisäksi erinomaista tarinaa ei ole. Tarina nostaa numeron tasoa todella paljon. Ilman sitä lehti olisi ollut taas keskitasoa. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta entä sitten, kun Rosan tarina loppuu? Edelliset hyvät keskiarvot ovat olleet pääasiassa sen ansiota.
Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) 10
Lintukansaa katsomassa 8+
Piskibisnes 8-
Takaisin luontoon 7½
Täyttä palvelua 6
Kansi 7-
Keskiarvo 7,9
Keskiarvo kannella 7,70833...
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Lintukansaa katsomassa (8)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
8- Piskibisnes (8)
7½ Takaisin luontoon (8)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Täyttä palvelua (8) (NH)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
7- (8/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,45 (7/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Kääk13
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 999 -
26.02.2010 klo 17:17:53
Minua jututtaa lehden mukana tullut juliste.
Ensinnäkin voittajakansi on todellakin mieleeni. En tainnut itse äänestää ollenkaan ja jos äänestin annoin ääneni erehdyksessä jollekin muulle kannelle. Tämä Korhosen piirtämä Akun etsintäkuulutushan on kuin tehty julisteeksi.
Kalevalajulisteesta taas en oikein innostunut, vaikka uskon, että moni innostui.
Mielestäni Don Rosa oli huono valinta kääntöpuoleksi vaikka Sammon salaisuus kansi komeasti Kalevalaa kunnioittaakin.
Nyt kerrankin kun Rosa ei ollu mukana äänestyksessä, pääsee hänen piirtämänsä työ(tai tässäkin tapauksessa "työt")kuitenkin vaihtoehtoiseksi seinänkoristeeksi.
Alkaa epäilyttämään, että Rosajuliste oltiin päätetty jo varhain jolloin kaikki Rosakannet jäivät itse lehdestä pois tästä syystä. Harmi, etteivät teettäneet kokonaan uutta kantta.
Itse lehdessä ollutta Kalevala-suomennosta pidän varsin raikkaana piristysruiskeena niin lehdelle, kuin tarinallekin. Sääli vain, ettei oltu hennottu kääntää pidempää tarinaa niin kuin taannoisessa Agricola-tapauksessa.
Ensinnäkin voittajakansi on todellakin mieleeni. En tainnut itse äänestää ollenkaan ja jos äänestin annoin ääneni erehdyksessä jollekin muulle kannelle. Tämä Korhosen piirtämä Akun etsintäkuulutushan on kuin tehty julisteeksi.
Kalevalajulisteesta taas en oikein innostunut, vaikka uskon, että moni innostui.
Mielestäni Don Rosa oli huono valinta kääntöpuoleksi vaikka Sammon salaisuus kansi komeasti Kalevalaa kunnioittaakin.
Nyt kerrankin kun Rosa ei ollu mukana äänestyksessä, pääsee hänen piirtämänsä työ(tai tässäkin tapauksessa "työt")kuitenkin vaihtoehtoiseksi seinänkoristeeksi.
Alkaa epäilyttämään, että Rosajuliste oltiin päätetty jo varhain jolloin kaikki Rosakannet jäivät itse lehdestä pois tästä syystä. Harmi, etteivät teettäneet kokonaan uutta kantta.
Itse lehdessä ollutta Kalevala-suomennosta pidän varsin raikkaana piristysruiskeena niin lehdelle, kuin tarinallekin. Sääli vain, ettei oltu hennottu kääntää pidempää tarinaa niin kuin taannoisessa Agricola-tapauksessa.
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 1000 -
03.03.2010 klo 18:14:33
AA 9/2010 (meniköhän nyt oikein?)
Roope-setä: Kukkoilu käy lankeemuksen edellä
Tietyllä tapaa ihan hyväkin johtosarja. Tarinan alkuasetelma ja idea olivat mielenkiintoisia, eivätkä ensimmäiset sivut sisältäneet juuri ennalta-arvattavuutta, jolloin lukija joutui itsekin pohtimaan, mistä oli kyse. Myös Hoton valitseminen pahikseksi oli hyvä valinta, sillä se puhalsi uutta henkeä tarinan ympärille ja auttoi sitä erottumaan entistäkin paremmin massasta. Itse juonikin kulki ihan mukavasti, mutta lopussa oli havaittavissa pientä lässähdystä; aluksi tarinaan kerättiin suhteellisen paljon jännitettä, mutta tilanne laukesikin turhan vaatimattomasti ja myös Hoton kohtalo jäi vähän epäselväksi. Herääkin siis jälleen kysymys, olisiko tämä toiminut jatkosarjana paremmin? Joka tapauksessa pitäisin kyllä tätä keskivertoa parempana tarinana ja myös viimeisestä sivusta on annettava plussaa; Akun putkahtaminen kuvioihin toimi ikään kuin hauskana loppukevennyksenä. Ei huono. 8-
Mikki Hiiri: Suuri katoamisnumero
Mikki, Mustakaapu ja Murry olivat kaikki positiivisia yllätyksiä lehden sivuilla. Ikävä kyllä itse tarina olisi voinut olla parempikin. Tässäkin nimittäin loppuratkaisu oli turhan vaatimaton, eikä mukana juuri ollut koukkuja, joita jokaisessa hyvässä Mikki-tarinassa tulisi olla. Tämä seikka laimensi hiukan myös tarinan muita tapahtumia, jotka sinänsä olisivat olleet ihan hyviä. Sanotaanko siis näin, että sopan ainekset olivat ensiluokkaisia, mutta soppa oli keitetty väärin. Toimitus voisi joskus julkaista pitkiäkin Murry-tarinoita, lyhyissä sarjoissa herra ei ole oikein edukseen. Kokonaisuutena ihan OK-kamaa kuitenkin. 7½
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen
Tämän tarinan näin jatkosarjana luettuna huomasin, että loppua kohden tämä tarina kenties hieman laimeni; yhtäkkiä Ankat olivat taas maan pinnalla ja oikeastaan tämä viimeinen osa olikin pelkkää selvittelyä. Toisaalta kaikki osat peräkkäin luettuna tämä ei häirinnyt minua ollenkaan, vaan oikeastaan silloin lopetusta olisi voinut pitää jopa tavallista huolellisemmin tehtynä. Siksi tästä seikasta ei voine juuri pisteitä rokottaa. Kokonaisuutena tämä tarina oli lähestulkoon erinomaista tasoa ja, kuten jo aikaisemmin olen sanonutkin, mukana oli paljon nerokkaita ideoita. Juonessa oli myös mahtipontisuutta, jota mielelläni näkisin Akkarissa useamminkin. Tarkoitan siis, että "koko maailman turvallisuus vaakalaudalla" -asetelma luo tietynlaista syvyyttä tarinaan, vaikka ainahan kaikki toki kääntyy parhain päin. Aluksi ajattelin antaa tälle arvosanaksi yhdeksän ja puoli, mutta kyllä tälle korkeammankin numeron voi antaa - ei tästä mitään erityistä valittamista löydy. Ei voi kuin ihailla Rosan taidokkuutta. 10-
Yhteenveto
No niin, tässähän se viimein tuli. Alkaneen vuoden paras numero nimittäin. Kyllähän Rosalla selkeästi oli osuutta asiaan, mutta toki muukin tarjonta oli ihan luettavaa tavaraa. Hieman kyllä hirvittää, mitä tasolle tapahtuu nyt jatkiksen loputtua. Toivottavasti toimitus tekisi hyviä tarinavalintoja ja esimerkiksi tarjoilisi lisää pitkiä sarjoja - tosin mielellään meillä ennennäkemättömiä. Eletään kuitenkin numero kerrallaan ja tämän numeron suhteen ei todellakaan ollut mitään valittamista. 8+
Roope-setä: Kukkoilu käy lankeemuksen edellä
Tietyllä tapaa ihan hyväkin johtosarja. Tarinan alkuasetelma ja idea olivat mielenkiintoisia, eivätkä ensimmäiset sivut sisältäneet juuri ennalta-arvattavuutta, jolloin lukija joutui itsekin pohtimaan, mistä oli kyse. Myös Hoton valitseminen pahikseksi oli hyvä valinta, sillä se puhalsi uutta henkeä tarinan ympärille ja auttoi sitä erottumaan entistäkin paremmin massasta. Itse juonikin kulki ihan mukavasti, mutta lopussa oli havaittavissa pientä lässähdystä; aluksi tarinaan kerättiin suhteellisen paljon jännitettä, mutta tilanne laukesikin turhan vaatimattomasti ja myös Hoton kohtalo jäi vähän epäselväksi. Herääkin siis jälleen kysymys, olisiko tämä toiminut jatkosarjana paremmin? Joka tapauksessa pitäisin kyllä tätä keskivertoa parempana tarinana ja myös viimeisestä sivusta on annettava plussaa; Akun putkahtaminen kuvioihin toimi ikään kuin hauskana loppukevennyksenä. Ei huono. 8-
Mikki Hiiri: Suuri katoamisnumero
Mikki, Mustakaapu ja Murry olivat kaikki positiivisia yllätyksiä lehden sivuilla. Ikävä kyllä itse tarina olisi voinut olla parempikin. Tässäkin nimittäin loppuratkaisu oli turhan vaatimaton, eikä mukana juuri ollut koukkuja, joita jokaisessa hyvässä Mikki-tarinassa tulisi olla. Tämä seikka laimensi hiukan myös tarinan muita tapahtumia, jotka sinänsä olisivat olleet ihan hyviä. Sanotaanko siis näin, että sopan ainekset olivat ensiluokkaisia, mutta soppa oli keitetty väärin. Toimitus voisi joskus julkaista pitkiäkin Murry-tarinoita, lyhyissä sarjoissa herra ei ole oikein edukseen. Kokonaisuutena ihan OK-kamaa kuitenkin. 7½
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen
Tämän tarinan näin jatkosarjana luettuna huomasin, että loppua kohden tämä tarina kenties hieman laimeni; yhtäkkiä Ankat olivat taas maan pinnalla ja oikeastaan tämä viimeinen osa olikin pelkkää selvittelyä. Toisaalta kaikki osat peräkkäin luettuna tämä ei häirinnyt minua ollenkaan, vaan oikeastaan silloin lopetusta olisi voinut pitää jopa tavallista huolellisemmin tehtynä. Siksi tästä seikasta ei voine juuri pisteitä rokottaa. Kokonaisuutena tämä tarina oli lähestulkoon erinomaista tasoa ja, kuten jo aikaisemmin olen sanonutkin, mukana oli paljon nerokkaita ideoita. Juonessa oli myös mahtipontisuutta, jota mielelläni näkisin Akkarissa useamminkin. Tarkoitan siis, että "koko maailman turvallisuus vaakalaudalla" -asetelma luo tietynlaista syvyyttä tarinaan, vaikka ainahan kaikki toki kääntyy parhain päin. Aluksi ajattelin antaa tälle arvosanaksi yhdeksän ja puoli, mutta kyllä tälle korkeammankin numeron voi antaa - ei tästä mitään erityistä valittamista löydy. Ei voi kuin ihailla Rosan taidokkuutta. 10-
Yhteenveto
No niin, tässähän se viimein tuli. Alkaneen vuoden paras numero nimittäin. Kyllähän Rosalla selkeästi oli osuutta asiaan, mutta toki muukin tarjonta oli ihan luettavaa tavaraa. Hieman kyllä hirvittää, mitä tasolle tapahtuu nyt jatkiksen loputtua. Toivottavasti toimitus tekisi hyviä tarinavalintoja ja esimerkiksi tarjoilisi lisää pitkiä sarjoja - tosin mielellään meillä ennennäkemättömiä. Eletään kuitenkin numero kerrallaan ja tämän numeron suhteen ei todellakaan ollut mitään valittamista. 8+
Imfromfinland08
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 1001 -
03.03.2010 klo 21:45:25
Teinpä mäkin pitkästä aikaa pienen arvostelun, tein nyt viime viikon lehdestä ja huomenna teen varmaankin tämänviikkoisesta, jos muistan.
Akkari N:o 8/2009
Roope-setä: Takaisin luontoon
Kun tarinan lukemisesta on jo yli viikko, niin en enää muista mitä siinä tapahtui. Mutta sen muistan ettei tarinasta jäänyt mitään ihmeellistä sanottavaa, ihan keskitason johtosarja. ja arvosanaksi annan tälle 7½.
Pikku-Aku: Piskibisnes
Tämä tarina jäi lehdessä ehkä vähän ns. täytesarjaksi, mutta minkäs sille voi kun ei muutaman sivun pituista sarjaa voi johtosarjaksikaan laittaa. Kuitenkin käsikirjoitus ja tietenkin myös piirrokset olivat ihan hyvää luokkaa, tosin jotenkin tarinasta jäi vähän "epämiellyttävää makua suuhun". Arvosanaksi tälle sarjalle annan 8-.
Aku Ankka: Lintukansaa katsomassa:
Kyseinen idea oli ihan kohtuullinen toimitukselta, mutta jotenkin tuntuu, ettei tuo tarina kovinkaan montaa innostanut. Erikoinen teksti teki tarinasta vaikealukuisempaa, onneksi tarinan teksti ei kuitenkaan ollut mitään siansaksaa. Arvosanaksi tälle keskinkertaiselle tarinalle annan 7.
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen (2/3)
Jälleen hyvä tarina Rosalta, voi olla että ensimmäinen osa oli hiukan tätä kakkososaa parempi, mutta ainakin kakkososa päättyi jännittävään kohtaan, mikä on ihan hyväkin asia, toisaalta se on taas ärsyttävää. Kuitenkin hyvä tarina joka voisi olla parempi kokonaisena. Arvosanaksi annan 9.
Yhteenveto:
Lehti oli kaikenkaikkiaan varsin hyvä. osa tarinoista oli nyt vähän keskinkertaisia, mutta ainakin Rosan tarina oli hyvä ja myös Korhosen tarina oli ihan suht hyvä.
Akkari N:o 8/2009
Roope-setä: Takaisin luontoon
Kun tarinan lukemisesta on jo yli viikko, niin en enää muista mitä siinä tapahtui. Mutta sen muistan ettei tarinasta jäänyt mitään ihmeellistä sanottavaa, ihan keskitason johtosarja. ja arvosanaksi annan tälle 7½.
Pikku-Aku: Piskibisnes
Tämä tarina jäi lehdessä ehkä vähän ns. täytesarjaksi, mutta minkäs sille voi kun ei muutaman sivun pituista sarjaa voi johtosarjaksikaan laittaa. Kuitenkin käsikirjoitus ja tietenkin myös piirrokset olivat ihan hyvää luokkaa, tosin jotenkin tarinasta jäi vähän "epämiellyttävää makua suuhun". Arvosanaksi tälle sarjalle annan 8-.
Aku Ankka: Lintukansaa katsomassa:
Kyseinen idea oli ihan kohtuullinen toimitukselta, mutta jotenkin tuntuu, ettei tuo tarina kovinkaan montaa innostanut. Erikoinen teksti teki tarinasta vaikealukuisempaa, onneksi tarinan teksti ei kuitenkaan ollut mitään siansaksaa. Arvosanaksi tälle keskinkertaiselle tarinalle annan 7.
Roope-setä: Matka Maan keskipisteeseen (2/3)
Jälleen hyvä tarina Rosalta, voi olla että ensimmäinen osa oli hiukan tätä kakkososaa parempi, mutta ainakin kakkososa päättyi jännittävään kohtaan, mikä on ihan hyväkin asia, toisaalta se on taas ärsyttävää. Kuitenkin hyvä tarina joka voisi olla parempi kokonaisena. Arvosanaksi annan 9.
Yhteenveto:
Lehti oli kaikenkaikkiaan varsin hyvä. osa tarinoista oli nyt vähän keskinkertaisia, mutta ainakin Rosan tarina oli hyvä ja myös Korhosen tarina oli ihan suht hyvä.
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 1002 -
04.03.2010 klo 21:07:21
Kansi ei parannusta heikkoon alkuvuoteen tuo. Ilme on onnistunut ja pidän myös siitä, että taustalla on sentään jotain yksityiskohtia, mutta idea ei ole kovin hyvä. Vahingoniloa, onko se muka hauskaa?
Johtosarjaakaan en hyväksi kehuisi. Roopen omahyväisyys ja itsekehu olivat liioiteltuja ja ne kuuluvat niihin negatiivisiin tunteisiin, joiden käytöstä en pidä. Ne tuovat tarinaan tappeluita ja niitä on hankala kuvata uskottavasti. Mummon rooli tarinassa oli omituinen. Aluksi hänellä ei ollut suurta roolia ja hänen ilmestymisensä tapahtumien joukkoon oli epäuskottavaa. Oli helppo arvata, että hänellä on paljon roolia lopussa. Tarinassa ei myöskään kuvattu ollenkaan syitä ja seurauksia. Viimeinen ruutu ei käytännössä liittynyt koko tarinaan ollenkaan, vaan se oli siellä vain huumorin kannalta. Tarinan idea on kohtalainen. Sitä ei ole käytetty aikaisemmin, mutta lopussa siinä sorrutaan useisiin asioihin, joita on käytetty paljon. Juoni ei ole kovin hyvä, koska se käyttää apunaan paljon asioita, joista ei selitetä mitään ja asiat tapahtuvat nopeasti. Alussa tarinalle pedattiin hyvät jännitelmät, mutta ennalta-arvattava ja liian laimea loppuratkaisu onnistui pilaamaan tarinan.
Mikki-tarinoita ei ole paljoa nähty, vaikka niitäkin olisi hyvä nähdä silloin tällöin. Tämä tarina osoittaa hyvin, miksi ne eivät ole keränneet suosiota. Kaikki tapahtumat tapahtuvat liian epäuskottavasti, nopeasti ja helposti. Vanhat Mikki-tarinat on tehty erinomaisesti ja samankaltaisia toivoisi lisää. Ne ovat useimmiten jatkotarinoita, joissa juoneen on panostettu ja se ei ole ennalta-arvattava. Tämä tarina on täynnä epäuskottavuutta. Mikin työ tehdään liian helpoksi, koska hän selvittää tapauksen heti eikä tarinassa keskitytä kunnolla muihin asioihin pääasioiden ulkopuolella (kuten esimerkiksi laivan etenemiseen). Mikä ärsyttävintä, lukija saa tietää ratkaisun heti. Tarina olisi voinut olla kohtalainen, jos sitä ei olisi kerrottu, vaikka Mikki olisi sen tiennyt. Silloin jännitys olisi säilynyt yllä. Tarina on tehty laadulla, mutta juoni on auttamatta liian heikko.
Yksisivuinen tarina muistutti montaa neljän ruudun tarinaa. Siten tämä olisi toiminutkin paremmin. Huumoria ei paljoa ole ja jos on, se on vahingoniloa. Viimeinen ruutu on kuitenkin poikkeus, koska se on enemmän kekseliäisyyttä kuin vahingoniloa ja Pepin kommentti vahvistaa sitä. Tarinassa ei ole kunnon ideaa ja se on vain muutama yhdistelty neliruutuinen. Ne eivät vain sovi yhteen.
Toinen yksisivuinen käytti monien muiden tarinoiden ideaa. Se on piirretty ja toteutettu hyvin, mutta idea on huono. Se, että sitä on käytetty paljon, ei ole tarinan vika, koska se lienee melko vanha, mutta sen julkaiseminen nyt oli virhe. Tarinassa käytettiin monia ominaisuuksia, jotka ovat tuttuja useille pitkäaikaisille lukijoille. Sääli, että näin hyvin toteutettu tarina pilattiin julkaisemalla se väärään aikaan.
Lehden huipensi Rosan tarinan viimeinen osa. Se jatkaa siitä mihin viikko sitten jäi. Tarina on yhä edelleen toteutettu loistavasti. Juonenkäänteet ovat uskottavia ja niitä on tarpeeksi, jolloin tarina on täynnä toimintaa, eikä vain kuopasta ylös menemistä. Tarinan teemat ovat onnistuneita ja minkään lukemani tarinan en muista olevan lähelläkään tätä. Yksityiskohtia oli totuttuun tapaan paljon ja ne sisälsivät paljon huumoria. Esimerkiksi Pikku Apulaisen ilmeet ja asennot toivat tarinaan huumoria. Tarina etenee nopeasti, mutta se on vain hyvä, koska lukija ei pitkästy. Loppuhuipennus on uskottava ja se tuo tarinaan tarvittavaa uskottavuutta. Tarinan alku oli mennyt juuri niin kuin ankat halusivat, mutta lopussa Roopen kaikki toivomukset eivät toteudukaan. Tarinassa myös kaikki hahmot saavat hyvin roolia eikä yksikään jää sivuhahmoksi ilman mitään tekemistä, mutta siltikään hahmoille ei ole tuputettu roolia epäuskottavasti, vaan ne tuntuvat luonnollisilta ja hahmojen luonteiden mukaisilta. Myös viittaukset muihin tarinoihin toivat tarinalle lisää huumoria ja uskottavuutta, kun Rosan tarinat yhdistyvät toisiinsa (sekä Barksin tarinoihin). Tarinassa oli paljon huumoria, mutta sitä ei ollut lisätty väkisin, vaan se syntyi tarinaan luonnollisesti. Piirroksista ei ole mitään moittimisen sijaa. Ne on tehty huolella ja ennen kaikkea niiden eteen on nähty vaivaa! Rosa on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa koko tarinan tekemiseen. Se näkyy ja lopputulos on erinomainen. Tarinan voi lukea uudestaan ja uudestaan. Koska siinä on paljon yksityiskohtia ja taustallakin tapahtuu, se tuottaa iloa myös ensimmäisen lukukerran jälkeen. Tarina on myös uskottava, koska selityksiin, syihin ja seurauksiin paneudutaan kunnolla, mutta ne eivät pitkitä tarinaa. Tarina muovautuu yhteen edellisen osien kanssa eikä osien välillä olevia jännityskohtia ole tehty tekemällä. Tarina on erinomainen malliesimerkki onnistuneesta tarinasta enkä löydä siitä mitään valitettavaa.
Kokonaisuutena lehti oli heikko. Yksi mahtava tarina, mutta muuten tasapaksua ja huonoa laatua. Ilman Rosan tarinaa lehti olisi ollut vuoden huonoimpia. Toivottavasti taso alkaa nousta. Pohjalta pääsee vain yhteen suuntaan.
Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) 10
Varma vainu 7-
Kukkoilu käy lankeemuksen edellä 6½
Suuri katoamisnumero 6+
Pepi ja Piipi 6-
Kansi 7-
Keskiarvo 7,05
Keskiarvo kannella 7
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) (9) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Lintukansaa katsomassa (8)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
8- Piskibisnes (8)
7½ Takaisin luontoon (8)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
7- Varma vainu (9)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kukkoilu käy lankeemuksen edellä (9)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6+ Suuri katoamisnumero (9)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Täyttä palvelua (8) (NH)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
8- Pepi ja Piipi (9) (NH)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
7- (8/2010)
7- (9/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,45 (7/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
7,05 (9/2010)
7 (9/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Johtosarjaakaan en hyväksi kehuisi. Roopen omahyväisyys ja itsekehu olivat liioiteltuja ja ne kuuluvat niihin negatiivisiin tunteisiin, joiden käytöstä en pidä. Ne tuovat tarinaan tappeluita ja niitä on hankala kuvata uskottavasti. Mummon rooli tarinassa oli omituinen. Aluksi hänellä ei ollut suurta roolia ja hänen ilmestymisensä tapahtumien joukkoon oli epäuskottavaa. Oli helppo arvata, että hänellä on paljon roolia lopussa. Tarinassa ei myöskään kuvattu ollenkaan syitä ja seurauksia. Viimeinen ruutu ei käytännössä liittynyt koko tarinaan ollenkaan, vaan se oli siellä vain huumorin kannalta. Tarinan idea on kohtalainen. Sitä ei ole käytetty aikaisemmin, mutta lopussa siinä sorrutaan useisiin asioihin, joita on käytetty paljon. Juoni ei ole kovin hyvä, koska se käyttää apunaan paljon asioita, joista ei selitetä mitään ja asiat tapahtuvat nopeasti. Alussa tarinalle pedattiin hyvät jännitelmät, mutta ennalta-arvattava ja liian laimea loppuratkaisu onnistui pilaamaan tarinan.
Mikki-tarinoita ei ole paljoa nähty, vaikka niitäkin olisi hyvä nähdä silloin tällöin. Tämä tarina osoittaa hyvin, miksi ne eivät ole keränneet suosiota. Kaikki tapahtumat tapahtuvat liian epäuskottavasti, nopeasti ja helposti. Vanhat Mikki-tarinat on tehty erinomaisesti ja samankaltaisia toivoisi lisää. Ne ovat useimmiten jatkotarinoita, joissa juoneen on panostettu ja se ei ole ennalta-arvattava. Tämä tarina on täynnä epäuskottavuutta. Mikin työ tehdään liian helpoksi, koska hän selvittää tapauksen heti eikä tarinassa keskitytä kunnolla muihin asioihin pääasioiden ulkopuolella (kuten esimerkiksi laivan etenemiseen). Mikä ärsyttävintä, lukija saa tietää ratkaisun heti. Tarina olisi voinut olla kohtalainen, jos sitä ei olisi kerrottu, vaikka Mikki olisi sen tiennyt. Silloin jännitys olisi säilynyt yllä. Tarina on tehty laadulla, mutta juoni on auttamatta liian heikko.
Yksisivuinen tarina muistutti montaa neljän ruudun tarinaa. Siten tämä olisi toiminutkin paremmin. Huumoria ei paljoa ole ja jos on, se on vahingoniloa. Viimeinen ruutu on kuitenkin poikkeus, koska se on enemmän kekseliäisyyttä kuin vahingoniloa ja Pepin kommentti vahvistaa sitä. Tarinassa ei ole kunnon ideaa ja se on vain muutama yhdistelty neliruutuinen. Ne eivät vain sovi yhteen.
Toinen yksisivuinen käytti monien muiden tarinoiden ideaa. Se on piirretty ja toteutettu hyvin, mutta idea on huono. Se, että sitä on käytetty paljon, ei ole tarinan vika, koska se lienee melko vanha, mutta sen julkaiseminen nyt oli virhe. Tarinassa käytettiin monia ominaisuuksia, jotka ovat tuttuja useille pitkäaikaisille lukijoille. Sääli, että näin hyvin toteutettu tarina pilattiin julkaisemalla se väärään aikaan.
Lehden huipensi Rosan tarinan viimeinen osa. Se jatkaa siitä mihin viikko sitten jäi. Tarina on yhä edelleen toteutettu loistavasti. Juonenkäänteet ovat uskottavia ja niitä on tarpeeksi, jolloin tarina on täynnä toimintaa, eikä vain kuopasta ylös menemistä. Tarinan teemat ovat onnistuneita ja minkään lukemani tarinan en muista olevan lähelläkään tätä. Yksityiskohtia oli totuttuun tapaan paljon ja ne sisälsivät paljon huumoria. Esimerkiksi Pikku Apulaisen ilmeet ja asennot toivat tarinaan huumoria. Tarina etenee nopeasti, mutta se on vain hyvä, koska lukija ei pitkästy. Loppuhuipennus on uskottava ja se tuo tarinaan tarvittavaa uskottavuutta. Tarinan alku oli mennyt juuri niin kuin ankat halusivat, mutta lopussa Roopen kaikki toivomukset eivät toteudukaan. Tarinassa myös kaikki hahmot saavat hyvin roolia eikä yksikään jää sivuhahmoksi ilman mitään tekemistä, mutta siltikään hahmoille ei ole tuputettu roolia epäuskottavasti, vaan ne tuntuvat luonnollisilta ja hahmojen luonteiden mukaisilta. Myös viittaukset muihin tarinoihin toivat tarinalle lisää huumoria ja uskottavuutta, kun Rosan tarinat yhdistyvät toisiinsa (sekä Barksin tarinoihin). Tarinassa oli paljon huumoria, mutta sitä ei ollut lisätty väkisin, vaan se syntyi tarinaan luonnollisesti. Piirroksista ei ole mitään moittimisen sijaa. Ne on tehty huolella ja ennen kaikkea niiden eteen on nähty vaivaa! Rosa on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa koko tarinan tekemiseen. Se näkyy ja lopputulos on erinomainen. Tarinan voi lukea uudestaan ja uudestaan. Koska siinä on paljon yksityiskohtia ja taustallakin tapahtuu, se tuottaa iloa myös ensimmäisen lukukerran jälkeen. Tarina on myös uskottava, koska selityksiin, syihin ja seurauksiin paneudutaan kunnolla, mutta ne eivät pitkitä tarinaa. Tarina muovautuu yhteen edellisen osien kanssa eikä osien välillä olevia jännityskohtia ole tehty tekemällä. Tarina on erinomainen malliesimerkki onnistuneesta tarinasta enkä löydä siitä mitään valitettavaa.
Kokonaisuutena lehti oli heikko. Yksi mahtava tarina, mutta muuten tasapaksua ja huonoa laatua. Ilman Rosan tarinaa lehti olisi ollut vuoden huonoimpia. Toivottavasti taso alkaa nousta. Pohjalta pääsee vain yhteen suuntaan.
Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) 10
Varma vainu 7-
Kukkoilu käy lankeemuksen edellä 6½
Suuri katoamisnumero 6+
Pepi ja Piipi 6-
Kansi 7-
Keskiarvo 7,05
Keskiarvo kannella 7
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) (9) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Lintukansaa katsomassa (8)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
8- Piskibisnes (8)
7½ Takaisin luontoon (8)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
7- Varma vainu (9)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kukkoilu käy lankeemuksen edellä (9)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6+ Suuri katoamisnumero (9)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Täyttä palvelua (8) (NH)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
8- Pepi ja Piipi (9) (NH)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
7- (8/2010)
7- (9/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,45 (7/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
7,05 (9/2010)
7 (9/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
kirja
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 1003 -
11.03.2010 klo 20:44:15
Kansi oli poikkeuksellinen monin tavoin. Se kerrankin liittyi lehden tarinaan ja värejä oli käytetty enemmänkin kuin pari. Lisäksi se sisälsi hieman toimintaa. Roopen ilme on mielestäni epäonnistunut, koska se ei kuvaa täysin hänen tunteitaan. Lisäksi taustalle olisi voinut sijoittaa enemmän asioita. Kansi on toteutettu hienosti ja idea (kuvaus tarinasta) on onnistunut.
Ensimmäinen tarina onnistui yllättämään positiivisesti. Ensimmäiset ruudut saivat mielikuvan siitä, että tarina tulisi sisältämään vain Akun ja Roopen väittelyitä, Roopen ärjymistä ja muita taisteluita. (Ne olivatkin tarinan huonoimmat ruudut.) Juoni ei noudatellut mitään perinteisiä kaavoja vaan erottuu joukosta edukseen. Piirrokset on tehty taidokkaasti. Roopesta olisi voinut tehdä alussa hieman iloisemman, jotta negatiiviset tunteet eivät pääsisi pintaan ja seitsemännessä ruudussa tapahtuva luonteenmuutos olisi uskottavampi. Tarina kuvaa Roopen tunteita uskottavasti ja saa lukijalle tunteen siitä, että hän oikeasti harkitsee tapojensa muutosta. Myös laaksossa olevat hahmot ovat piristävällä tavalla erilaisia kuin muut "peilikuvahahmot", joita kovin usein löytyy, koska ne eivät ole päinvastaisia kuin Ankkalinnan hahmot eivätkä myöskään samanlaisia eri nimillä. Hahmot ovat selkeästi käsikirjoittajien itse kehittelemiä. Positiivista oli myös se, että hahmot eivät heti käyneet Roopen kimppuun, vaan lukija sai seurata, kuinka Roope kamppailee itseään vastaan. Siten tarinasta tuli syvempi ja negatiiviset tunteet eivät päässeet valloille. Loppuratkaisu oli erinomainen, koska se ei ollut ennalta-arvattava. Ennen sitä tuli jo pelko siitä, kuinka tarina on samanlainen kuin monet muut. Se ei ollut, vaan täysin ennalta-arvaamaton loppuratkaisu pääsi yllättämään ja tarina sai tyylikkään huipennuksen. Mahtava tarina, jos ensimmäisiä ruutuja ei oteta lukuun.
Toinen tarina oli sitä tavallista Karhukoplaa ojasta allikkoon -periaatteella. Karhukopla pulassa on tavallinen alku heistä kertoville tarinoille ja mielestäni Karhukopla kuvataan liian usein, kuten nyt, huonona virheitä tekevänä joukkona. Mielestäni heistä saa parhaat tarinat silloin, kun heidät kuvataan taitavina. Vahingongilo, jota yritetään käyttää, ei toimi. Tarina oli täynnä sitä. Piirrokset oli toteutettu hyvin ja juoni eteni kohtuullisen hyvää vauhtia, mutta juoni perustui vääriin asioihin. Sen perusidea oli Karhukoplan epäonnistumisten seuraukset, mikä ilmeni monissa kohdin. Palaaminen nykyaikaan oli niin perinteistä ja mielikuvituksetonta kuin olla voi. Viimeinen ruutu oli onnistunut, koska loppuratkaisuksi ei ollut valittu huonoa nykyaikaan palaamista, vaan erilainen Karhukopla tilannetta kuvaava asia. Huonolla juonella varustettu tarina toteutettiin hyvin.
Kolmaskin tarina oli perinteistä. Tällä kertaa hahmona oli Milla Magia. Tarinan juoni oli aivan liian perinteinen ja usein käytetty. Lisäksi sitä ei toteutettu uskottavasti, mikä ilmenee esimerkiksi Millan nopeista luonteenmuutoksista. Piirrokset olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta taustalla ei usein ollut melkein mitään. Toinen sivu on hyvä esimerkki siitä. Lisäksi Millan kannalta kaikki asiat tapahtuivat aivan liian helposti ja siten epäuskottavasti. Vahingoniloa käytettiin paljon, mikä ei ollut onnistunut valinta. Se saa lukijan enemmän varautuneeksi kuin iloiseksi ja siten lukija saa negatiivisen tunnelman. Loppuratkaisu oli myös perinteinen kaipuu alkutilanteeseen. Tarina oli epäonnistunut, koska se ei tuonut mitään uutta lukuisten tarinoiden joukkoon.
Yksisivunen sen sijaan käytti uusia ideoita. Loppuratkaisu oli uskottava ja hauska pääasiassa siitä johtuen. Tarina oli erilainen kuin monet muut ja ruutumäärä oli juuri sopiva. Pitkitystä ei ollut havaittavissa. Piirrokset on tehty hyvin ja plussaa tulee ehdottomasti hahmokaartista. Tarina oli kaikin puolin onnistunut.
Kokonaisuutena vaihteleva lehti, jossa ääripäät ovat suuria. Perinteiset tarinat epäonnistuivat, mutta uusia asioita kokeilleet olivatkin erinomaisia. Keskiarvo on yllättävänkin hyvä. Pelkäsin, että Rosan jälkeen se tippuu, mutta ei. Lupaava numero!
Ihmelaaksossa 9+
Sotkusotku 9-
Karhunkultaa 6-
Noidan oppipoika 5½
Kansi 8
Keskiarvo 7,3125
Keskiarvo kannella 7,45
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) (9) (NP)
9+ Ihmelaaksossa (10) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
9- Sotkusotku (10)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Lintukansaa katsomassa (8)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
8- Piskibisnes (8)
7½ Takaisin luontoon (8)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
7- Varma vainu (9)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kukkoilu käy lankeemuksen edellä (9)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6+ Suuri katoamisnumero (9)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Täyttä palvelua (8) (NH)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Karhunkultaa (10)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
8- Pepi ja Piipi (9) (NH)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Noidan oppipoika (10) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
8 (10/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
7- (8/2010)
7- (9/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,45 (7/2010)
7,45 (10/2010 kannella)
7,3125 (10/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
7,05 (9/2010)
7 (9/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Ensimmäinen tarina onnistui yllättämään positiivisesti. Ensimmäiset ruudut saivat mielikuvan siitä, että tarina tulisi sisältämään vain Akun ja Roopen väittelyitä, Roopen ärjymistä ja muita taisteluita. (Ne olivatkin tarinan huonoimmat ruudut.) Juoni ei noudatellut mitään perinteisiä kaavoja vaan erottuu joukosta edukseen. Piirrokset on tehty taidokkaasti. Roopesta olisi voinut tehdä alussa hieman iloisemman, jotta negatiiviset tunteet eivät pääsisi pintaan ja seitsemännessä ruudussa tapahtuva luonteenmuutos olisi uskottavampi. Tarina kuvaa Roopen tunteita uskottavasti ja saa lukijalle tunteen siitä, että hän oikeasti harkitsee tapojensa muutosta. Myös laaksossa olevat hahmot ovat piristävällä tavalla erilaisia kuin muut "peilikuvahahmot", joita kovin usein löytyy, koska ne eivät ole päinvastaisia kuin Ankkalinnan hahmot eivätkä myöskään samanlaisia eri nimillä. Hahmot ovat selkeästi käsikirjoittajien itse kehittelemiä. Positiivista oli myös se, että hahmot eivät heti käyneet Roopen kimppuun, vaan lukija sai seurata, kuinka Roope kamppailee itseään vastaan. Siten tarinasta tuli syvempi ja negatiiviset tunteet eivät päässeet valloille. Loppuratkaisu oli erinomainen, koska se ei ollut ennalta-arvattava. Ennen sitä tuli jo pelko siitä, kuinka tarina on samanlainen kuin monet muut. Se ei ollut, vaan täysin ennalta-arvaamaton loppuratkaisu pääsi yllättämään ja tarina sai tyylikkään huipennuksen. Mahtava tarina, jos ensimmäisiä ruutuja ei oteta lukuun.
Toinen tarina oli sitä tavallista Karhukoplaa ojasta allikkoon -periaatteella. Karhukopla pulassa on tavallinen alku heistä kertoville tarinoille ja mielestäni Karhukopla kuvataan liian usein, kuten nyt, huonona virheitä tekevänä joukkona. Mielestäni heistä saa parhaat tarinat silloin, kun heidät kuvataan taitavina. Vahingongilo, jota yritetään käyttää, ei toimi. Tarina oli täynnä sitä. Piirrokset oli toteutettu hyvin ja juoni eteni kohtuullisen hyvää vauhtia, mutta juoni perustui vääriin asioihin. Sen perusidea oli Karhukoplan epäonnistumisten seuraukset, mikä ilmeni monissa kohdin. Palaaminen nykyaikaan oli niin perinteistä ja mielikuvituksetonta kuin olla voi. Viimeinen ruutu oli onnistunut, koska loppuratkaisuksi ei ollut valittu huonoa nykyaikaan palaamista, vaan erilainen Karhukopla tilannetta kuvaava asia. Huonolla juonella varustettu tarina toteutettiin hyvin.
Kolmaskin tarina oli perinteistä. Tällä kertaa hahmona oli Milla Magia. Tarinan juoni oli aivan liian perinteinen ja usein käytetty. Lisäksi sitä ei toteutettu uskottavasti, mikä ilmenee esimerkiksi Millan nopeista luonteenmuutoksista. Piirrokset olivat kohtuullisessa kunnossa, mutta taustalla ei usein ollut melkein mitään. Toinen sivu on hyvä esimerkki siitä. Lisäksi Millan kannalta kaikki asiat tapahtuivat aivan liian helposti ja siten epäuskottavasti. Vahingoniloa käytettiin paljon, mikä ei ollut onnistunut valinta. Se saa lukijan enemmän varautuneeksi kuin iloiseksi ja siten lukija saa negatiivisen tunnelman. Loppuratkaisu oli myös perinteinen kaipuu alkutilanteeseen. Tarina oli epäonnistunut, koska se ei tuonut mitään uutta lukuisten tarinoiden joukkoon.
Yksisivunen sen sijaan käytti uusia ideoita. Loppuratkaisu oli uskottava ja hauska pääasiassa siitä johtuen. Tarina oli erilainen kuin monet muut ja ruutumäärä oli juuri sopiva. Pitkitystä ei ollut havaittavissa. Piirrokset on tehty hyvin ja plussaa tulee ehdottomasti hahmokaartista. Tarina oli kaikin puolin onnistunut.
Kokonaisuutena vaihteleva lehti, jossa ääripäät ovat suuria. Perinteiset tarinat epäonnistuivat, mutta uusia asioita kokeilleet olivatkin erinomaisia. Keskiarvo on yllättävänkin hyvä. Pelkäsin, että Rosan jälkeen se tippuu, mutta ei. Lupaava numero!
Ihmelaaksossa 9+
Sotkusotku 9-
Karhunkultaa 6-
Noidan oppipoika 5½
Kansi 8
Keskiarvo 7,3125
Keskiarvo kannella 7,45
Tämä vuosi:
Tarina-arvostelut:
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 1) (7) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 2) (8) (NP)
10 Matka Maan keskipisteeseen (osa 3) (9) (NP)
9+ Ihmelaaksossa (10) (NP)
9 Kultaa ja kalavelkoja (1) (NP)
9 Varattu apaja (4) (NP)
9- Lumensulatuskoje (7)
9- Lööppiainesta (5) (NP)
9- Sotkusotku (10)
8½ Piilomainontaa (3) (NP)
8+ Lintukansaa katsomassa (8)
8+ Seuramies vailla vertaa (6) (NP)
8 Suutelopulmia (6)
8 Voiton hinta (4)
8- Hanget korkeat nietokset (4)
8- Piskibisnes (8)
7½ Takaisin luontoon (8)
7+ Yö ulkosalla (3)
7 Aito tunnelma (6)
7 Kurnuttava kavaljeeri (7)
7- Hyvin säilötty aarre (5)
7- Kiusallinen ihailija (2) (NP)
7- Varma vainu (9)
6½ Jaettu ilo (3)
6½ Kukkoilu käy lankeemuksen edellä (9)
6½ Kuuseen kurkottajat (5)
6+ Kahden koon noita (3)
6+ Koneellista elämää (4)
6+ Suuri katoamisnumero (9)
6 Herrasmiehet hiihtokeskuksessa (2)
6 Lehmityttö pelastaa päivän (1)
6 Rimanalitus (3)
6 Täyttä palvelua (8) (NH)
6 Vikuroiva auto (7)
6- Huomisen harmit (1)
6- Huuru-ukko (5)
6- Karhunkultaa (10)
6- Latua! (6) (NH)
6- Rautarouva retkellä (2)
8- Pepi ja Piipi (9) (NH)
5½ Herkkusuu (2)
5½ Kendorin avaruussoturit (5) (NH)
5½ Noidan oppipoika (10) (NH)
5½ Näköaloista paras (7) (NH)
5½ Visainen voitto (3) (NH)
5+ Vulkaanista veistotaidetta (4) (NH)
5- Sovellettua opetusta (1) (NH)
4½ Taloudellista terapiaa (2) (NH)
(NP = Numeron paras, NH = numeron huonoin)
Kannet:
8½ (1/2010)
8 (10/2010)
7½ (4/2010)
7 (2/2010)
7 (6/2010)
7- (8/2010)
7- (9/2010)
6½ (3/2010)
6+ (5/2010)
6+ (7/2010)
Numerot:
7,9 (8/2010)
7,70833... (8/2010 kannella)
7,45 (7/2010)
7,45 (10/2010 kannella)
7,3125 (10/2010)
7,29166... (4/2010 kannella)
7,25 (4/2010)
7,25 (6/2010)
7,25 (7/2010 kannella)
7,2 (6/2010 kannella)
7,05 (9/2010)
7 (9/2010 kannella)
6,8 (1/2010 kannella)
6,65 (5/2010)
6,6... (3/2010)
6,6428571428571... (3/2010 kannella)
6,5833... (5/2010 kannella)
6,375 (1/2010)
5,9166... (2/2010 kannella)
5,7 (2/2010)
~kirja
Toke
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 1004 -
12.03.2010 klo 00:30:59
Puhumme siis tarinasta Ihmelaaksossa:
Lainaus käyttäjältä: kirjaLoppuratkaisu oli erinomainen, koska se ei ollut ennalta-arvattava. Ennen sitä tuli jo pelko siitä, kuinka tarina on samanlainen kuin monet muut. Se ei ollut, vaan täysin ennalta-arvaamaton loppuratkaisu pääsi yllättämään ja tarina sai tyylikkään huipennuksen.
Olen eri mieltä. Tuollainen oho-se-olikin-vain-unta-no-niin-se-siitä on niin helppo ja kulunut loppuratkaisu, ettei paremmasta väliä. Tarinan viimeinen ruutu on myös niin perinteinen: Roope potkaisee Akun pellolle rahasäiliöltä. Itse tarina oli paikka paikoin ihan mielenkiintoinen, mutta en kyllä pahemmin jutusta pitänyt. Se oli mielestäni sekava ja nuo hahmotkin olivat aika...öh...tyhmiä? Tosin sikaria (ei edes rahaversiota) polttavaa Hannu-tuhatjalkaista ei joka päivä Aku Ankassa näekään.
Lainaus käyttäjältä: kirjaLoppuratkaisu oli erinomainen, koska se ei ollut ennalta-arvattava. Ennen sitä tuli jo pelko siitä, kuinka tarina on samanlainen kuin monet muut. Se ei ollut, vaan täysin ennalta-arvaamaton loppuratkaisu pääsi yllättämään ja tarina sai tyylikkään huipennuksen.
Olen eri mieltä. Tuollainen oho-se-olikin-vain-unta-no-niin-se-siitä on niin helppo ja kulunut loppuratkaisu, ettei paremmasta väliä. Tarinan viimeinen ruutu on myös niin perinteinen: Roope potkaisee Akun pellolle rahasäiliöltä. Itse tarina oli paikka paikoin ihan mielenkiintoinen, mutta en kyllä pahemmin jutusta pitänyt. Se oli mielestäni sekava ja nuo hahmotkin olivat aika...öh...tyhmiä? Tosin sikaria (ei edes rahaversiota) polttavaa Hannu-tuhatjalkaista ei joka päivä Aku Ankassa näekään.
akuankka1313
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 1005 -
12.03.2010 klo 09:41:37
Lainaus käyttäjältä: kirjaHahmot ovat selkeästi käsikirjoittajien itse kehittelemiä.
En tiedä, tulkitsinko viestisi aivan väärin, mutta hahmothan ovat mukaelmia Liisa ihmemaassa-elokuvasta. :)
En tiedä, tulkitsinko viestisi aivan väärin, mutta hahmothan ovat mukaelmia Liisa ihmemaassa-elokuvasta. :)