Keskustelujen arkisto

AA 51/2003

William Van Hornista olen aina pitänyt eikä tämänkään lehden tarina tee poikkeusta. Tyypillinen Van Hornmainen kässäys ja idea, jossa Akulle tapahtuu jotain yliluonnollista ja epätodellista avaruusotusten avittamana, tästä pidän. Muutenkin nämä Van Hornin metsäkohtaukset ovat humoristisen hauskoja ja onhan näitä metsätarinoita ilmestynyt Van Hornilta aiemminkin, ensimmäisenä muistuu mieleen ainakin Aavemaan aarre ja Takaisin luontoon.

Joulu-tarinoista pidän oikeastaan silloin vain, kun on oikeastikin joulu, mutta koska tekijäkaarti on näin hyvää, niin ei se paljoa haittaa lukea niitä näin kesähelteellä. Pikku-Aku -tarinassa piirtäjä oli voinut olla Korhonenkin itse, lähinn siksi, että muiden näkemykset Pikku-Akusta ovat jotenkin oudot, mutta kyllä tämä Estebankin menettelee. Tunteellinen energiakriisi ei ollut kovin hyvä, vaikka tekijänä oli itse Milanon maestro. Vaipuminen toiseen maailmaan ja herääminen todellisuuteen ei vain toiminut hyvin.

Arvosananksi lehti saa: 8-

Noh, ei oikein tullut paljoa sanottavaa tästä lehdestä, väkisin tuli tämäkin tehtyä. Toivottavasti seuraavasta lehdestä keksisi paremmin sanottavaa.

Kolmen vaaditun arvostelijan raja on nyt ylittynyt, joten seuraavaan lehteen siirrytään mitä todennäköisimmin tulevana lauantaina. Siitä eteenpäin uusi numero esitellään aina joko viikon kuluttua tai viimeistään silloin, kun juuri tämä kolmen arvostelijan raja ylittyy.

Ihan hyvä lehti, vaikkei tätä nyt kovin mieleenpainuvaksi voi väittää. Per Hedman yllätti posititiivisesti ja Van Horn negatiivisesti, vaikka hänen tarinansa eivät nykyään olekaan juuri tämän numeron sähellystä kummempia.
Heymansien tarinat menivät sujuvasti muiden mukana. Joka tapauksessa johtosarja nousi lehden parhaaksi tarinaksi. Voi kun Hedman tekisi tällaisia lisää: ne saamarin roistotarinat alkavat jo hieman kyllästyttää.
Lehden arvosana: 8-

Ja nyt ihmiset. Kirjoittakaa helkutissa tänne omat mielipiteenne! Tämän foorumin ei tarvitse vielä kuolla.

Lainaus käyttäjältä: MattiiiKas, mikä sattuma, kun itselläni löytyy Akkarit samoin vuodesta 1995 eteenpäin, mutta tuosta vuosikerrasta puuttuu yksi numero. Ettei vielä Paroonilta uupuisi numero 4/1995? :D
Numero 11 uupuu, ja eiköhän tuo jostain divarista ole löydettävissä. Ja nyt nuo lehdet vuodesta 1995 tähän päivään asti löytyvät lähettyviltä.

- - -

40/2008

Aika kaksijakoinen numero...

Nuñezin johtosarja on juonikuvioltaan sinäänsä melko turha sarja, että kyseisen väärinkäsityksen olisi nykypäivänä yhdellä puhelinsoitolla saanut selvitettyä. Ja muutenkin melko kaukaanhaetulta juonikuviolta noin totaalinen väärinkäsitys tuntuu, eikä loppukaan tarjoa mitään yllättävää.
Myöskään Van Hornin tarina ei vakuuttanut, niin paljon kuin miehen tyylistä pidänkin. Taisi olla peräti huonoin lukemani tarina Van Hornilta. Jotain revittelyä tarina olisi kaivannut.

Heymansin veljekset sen sijaan saivat aikaan kelpo tarinoita (tässä taannoin tuli mainittua, että mitään selkeää eroa en veljesten tyylistä löydä, mutta näin kahden perättäisen tarinan myötä voin todeta, että Maun Aku on pulleampi ja viivat ja hahmot muutenkin karheampia).
Kiekkokärhämässä on hyviä käänteitä tarinassa, sekä Maun tapa piirtää korstoja ja muita rotevampia hahmoja on hillitöntä.

Lehden paras tarina on Unelmaristeily, joka sai lehden sivulla 30 aidosti nauramaan. Tarinan aviopari toi itselleni mieleen brittikomedioiden vastaavat.

Lehden arvosana (1-10): 6

Lainaus käyttäjältä: ParooniHuomenna on taas uutta lehtiä tuloillansa, mutta kysynpä nyt kuitenkin, että miten Aku Vankan, Mattiiin ja Ankkaristin arvio tästä lehdestä.
Valitettavasti en kyllä tällä viikolla pysty arvioimaan tuota lehteä, kun satun olemaan poissa kotoa. Voin arvioida tämän lehden samaan aikaan seuraavan lehden kanssa, koska silloin olen jo palannut lomilta.

AA 45/2007
http://i37.tinypic.com/2j2gd8o.gif
Lehden tarinat:
Roope-setä: Suolaa ja kultaa (Roope ja kumppanit Euroopassa) (Per Hedman & Wanda Gattino)
Hessu: Leviävä lemmikki (Rodrigues)
Pelle Peloton: Suuri pompautus (Carl Barks)
Iso Paha Susi: Päivä possuna (Ruud Straatman & Albert García)

Lisäksi mukana oli marraskuun palkintotehtävä ja johtosarjaan liittyvä tehtäväpähkinä. 36 sivua.

Numeron 40/2008 keskiarvoksi tuli 7,25. Kuten edellisessä viestissäni kerroin, vain kaksi henkilöä on antanut arvosanat numeroille 46/05, 23/00 ja 13/01. Sen takia on vielä yksi uusi viikko aikaa antaa arvosanat myös näille lehdille. Myös ne, jotka eivät ole sanallisesti arvostelleet ko. lehtiä, voivat antaa omat numeronsa.

RANKING (Viimeisin lisäys lihavoitu)
1. 51/2003 7,83
2. 40/2008 7,25

Haluaisiko joku muuten esitellä ensi viikon Akkarin? Oletettuna esittelypäivänä, lauantaina, olen itse matkoilla, enkä luonnollisesti voi silloin kyseistä hommaa tehdä. Voin tehdä esittelyn etukäteen valmiiksi, jolloin jonkun täytyisi vain julkaista se, mutta esittelyn voi tehdä myös itse (jolloin olisi myös tilaisuus vaikuttaa arvosteltavaan lehteen). Ellei vapaaehtoisia ilmoittaudu, uusi numero täytynee esitellä vasta maanantaina 23.8.

Minusta tämä numero on ihan luettava, muttei varsinaisesti mitenkään tajunnanräjäyttävä kokonaisuus. Sellaista peruskamaa siis, mutta kenties hieman normaalia parempaa.

Suolaa ja kultaa on kaiken kaikkiaan melko tavanomainen johtosarja. Ihan mukavaa seikkailua ja juonikin toimii, mutta silti kokonaisuus jää hieman laimeaksi. Tarina olisi tosiaan tarvinnut hieman enemmän paikallisväriä, maamerkkien esittelyä, ym. jotta tämä Eurooppa-teema olisi täyttänyt paikkansa paremmin. Tällaisenaan kokonaisuus on pitkälti sellaista peruskauraa, ihan kivaa, muttei sen enempää. Roopen juhlatarinana ehkä pieni pettymys, ainekset mahtipontisempaan sarjaan kun olisivat olleet olemassa.

Leviävä lemmikki puolestaan on erittäin hyvä 10-sivuinen Rodriquesilta. Juonessa on onnistuneesti yhdistelty sekä Hessumaista hupailua, että tietynlaista syvällisyyttäkin. Mielikuvitusta on myös osattu käyttää, jolloin idea ja toteutus ei huku näin jälkeenpäinkään massaan. Kokonaisuutena siis kaikin puolin hyvä välisarja, eipä paljon löydy minkäänlaisia epäkohtia. Parooni sanoikin jo kaiken muun oleellisen.

Vaikken nelisivuisista lyhäreistä yleensä jaksa innostua, on Barksin Suuri pompautus kuitenkin ihan viihdyttävä hupailu. Yleisestikin ottaen Barksin Pelle-tarinat sisältävät jo tunnelmansakin puolesta paljon sellaista aitoa positiivisuutta, joka jaksaa aina ilahduttaa. Tarinan kolme ensimmäistä ruutua ovatkin mainioita esimerkkejä tästä. Päivä possuna on puolestaan hieman kehnompi nelisivuinen, mutta tarjoaa Iso Paha Susi -tarinana ihan mukavaa vaihtelua, ainainen possujen jahtaaminen kun on hieman puuduttavaa luettavaa. Ihan OK tarina.

Kouluarvosanani on tällä kertaa 8-.

No niin, on aika arvostella viimeisimmät lehdet. Arvostelen myös tuon numeron 40/2008, koska luin sen kuitenkin eilen.

AA 40/2008

Kuten muidenkin viesteistä käy ilmi, ei kyseinen numero miellyttänyt minuakaan. Johtosarjalta olisin odottanut paljon enemmän, kun käsikirjoittajana kuitenkin on Per Hedman, mutta ei. Juoni ei oikein yllättänyt missään vaiheessa eikä se tarjonnut kunnon juonenkäänteitä, revittelyä olisi kaivannut. Myös Van Hornin tarina on yllättävän huono, vaikka yleensä pidän hänen tarinoistaan. Yleensähän hänen tarinat ovat outoja, joka vetoaa minuun, mutta tämän tarinan outous oli vieläkin oudompaa, joka ei säväyttänyt. Vähän enemmän mielikuvitusta tarina olisi kaivannut, kun sitä kuitenkin Van Hornilta löytyy.

Lehden parasta antia on kyllä Heymansin veljesten tarinat. Kiekkokärhämä tarina ihan nauratti, kiitos Maun ja Kirsten de Graafin käsikirjoitusten, kuten aina. Akun tilannekomiikka on erinomaista yhdistettynä ilmeisiin ja Iineksen aivan pihalla olo katsomossa, väkisinkin aiheuttaa hilpeyden tunnetta. Basin tarina ei ehkä ihan vedä vertoja Maun tarinalle, mutta mukava hupailu sekin on, lähinnä avioparin kommellusten takia.

Lehden arvosana: 7-

AA 45/2007

Tämä onkin se vuosikerta, jolloin ilmestyi Roope ja kumppanit Euroopassa -saaga. Muistan ensi kertaa lukiessani tätä, että odotin innolla seuraavaa osaa. Tällaiset erilaiset jatkosarjat ovat aina välillä mukava piristysruiske normaaliin lehtiin.

Leviävä lemmikki on yllättävän hyvä Hessu-tarina, ja vieläpä Rodriquesin tekemä. Rodriquesin tarinoista pidän enemmän näistä hiiri-maailman kuin ankka-maailman tarinoista. Hiiri-maailman tarinoihin Rodriquesin piirrokset sopivat paremmin ja niissä on yleensä parempi idea ankka-maailmaan verrattuna. Kyseinen Hessu-tarina on aika tyypillinen Hessun arkinen hupailu kommelluksineen, mutta hyvin onnistunut.

Nelisivuiset eivät minuakaan yleisesti ottaen miellytä, mutta Barksin Pelle-tarina säväytti, kuten yleensäkin Barksin Pelle-tarinat. Tässäkin ensimmäisen sivun vitsit ovat kyllä ihan mahtavia eikä tarina edetessään lässähdä, vaikka Pelle joutuukin taistelemaan arkisen asian kanssa. Toisin on Päivä possuna -tarinassa. Nykyiset Sepe Susi -tarinat eivät oikein miellytä huonon idean tai sitten ainaisen toistavuuden takia. Kyseisessä tarinassa on kyllä yritystä ja ideakin on hiukan erilainen, mutta ei silti toimi.

Lehden arvosana: 7½