Keskustelujen arkisto

Lainaus käyttäjältä: samppaliTulipa muuten tuossa mieleeni, että säilytättekö keräilykuvat?
Itse otan irti Ropsusta ja säilytänlaatikossa. Olen myös muovittanut kaikki keräilykuvani.

Mäkin irrotan keräilykuvat Roopesta ja laita säilöön Akujen viereen. Alotin tilaamaan Roopea 6kk sitten niin mulla ei ookkku tää uusin keräily sarja ja pari muuta.

Oikeastaan syy siihen, miksi otan ne liitteet irti, on siinä, että ne tahtovat repeillä ajan kuluessa niistä lehdistä. Esimerkiksi, viimeviikolla luin erästä 1999 vuoden Roopea, jossa oli tuo keräilykuva tallella. Sitten kun käänsin sivua siitä keräilykuvan kohdalta, otin vahingossa kiinni keräilykuvasta ja sittenhän se repesi ikävästi. Ensin ajattelin jättää sen siihen, mutta kun jatkoin seuraavana päivänä lehden lukemista, keräilykuva oli ikävästi taittunut. Ja se se vasta olikin ikävän näköistä. Siispä sitten otin keräilykuvan irti. Joten itse en näe tarpeelliseksi säilyttää liitteitä lehden välissä, etenkin kun lehtien myynti ei tule kysymykseenkään (jonka mainitsinkin jo aiemmin). Toki onhan olemassa keräilijöitä, jotka ei osta lehtiä muuten kuin keräilykuvan kera, mutta aika harvassa nämä taitavat olla.

Jepulis. Pakkohan se on minunkin vähän kehaista uusinta Roope-setää, jonka taso ei petä. Klassikko täyttä timankia ja muutkin sarjat dekkareineen, yksisivuisineen ja keräilykuvineen viihdyttävät. Mitäpä muuta sitä lehdeltä voisi toivoa. Brilliant!

Fauntleroylle vinkkinä Aku Ankka Kanuunakuti-kirja. Monta hyvätasoista Aku-futis tarinaa ja peräti kaksi Yrityksen sarjaa!

Jalkapallo on aina ollut lähellä sydäntäni, ja sarjakuvissa fudis on tosi hyvää luettavaa. Kuten Fauntleroy sanoi, ei jalkapallotarinoihn kyllästy, ei sitten millään

Rospun aion ostaa lähiaikoina, hyvältä kuulostaa.

Vähän myöhässä tulee, mutta oli taas loistava Roope. :) Hakkaa 100-0 uusimman Akkarin ja taskarin 334 minkä olen viimeksi lukenut. Yksisivuiset Hessut ei ollut kummosia, mutta muista pidin paljon (jopa siitä Kaasi -tarinasta). Täytyy vielä tähän loppuun mainita, että sivu 72 oli suorastaan loistava. ;D ;D

Juolahti mieleeni tässä kerran, kun divareita kiersin, että Roopessa lehden saa halvemmalla divareista suhteessa taskukirjaan.

Roope maksaa uutena nykyään 3,3€ ellen aivan väärässä ole? Taskari taas taisi olla 4,5€? Uutena taskari on siis sivuihin nähden halvempi, mutta itseäni se ei haittaa, kun taso on huonompi.

Käytettynä taas Roope on yleensä 1€ hyvässä kunnossa. Taskukirja yleensä vähintään 2,5€. Nykyään alkaa välillä olla enemmänkin.

Eli Roopen hinta laskee 2,3€ ja taskarilla yleensä 2€. Prosenteista suhteellisen pudotuksen näkee hyvin. Erotuksen osuus jaetaan kokonaishinnalla ja kerrotaan sadalla jolloin saadaan prosentteina hinnan pudotus.

Roope:

2,3
---- X 100 = 69,7%
3,3

Taskari:

2
--- X 100 = 44,4%
4,5

Eli varsinkin käytettyjä Roopeja kannattaa ostaa. Uutenakin toki saa laadukkaampaa luettavaa.

Kiskaisenpa arvion vaihteeksi numeroilla varustettuna oikein:

Roope-setä: Papatoan suurvisiiri

Roope taas pulassa verojen kanssa. Scarpalta takuuvarma tarina ja kyllähän nämä klassikot on aina rautaa. Ei Scarpan parhaita, mutta miehen tarinat kolahtaa lähes aina. En pettynyt tälläkään kertaa. 8½

Yksisivuiset + muut

Yksisivuisetkin jaksavat Roopessa yleensä viihdyttää. Kolme kappaletta tänään mukana ja varsin hauskoja kaikki. Dekkaripähkinä oli tavanomaista helpompi ja ehkäpä myös vaisumpi. Se nyt ei ikinä ole kuulunutkaan suosikkeihini Roopessa, mutta aina toki luen. In English-tarinat ovat nousseet suosiooni, kun englanti on harjaantunut ja nykyään nämä Roopen enkkutarinat ymmärrän täydellisesti. Ehdottomasti hyvä lisä lehteen. Tietotoimisto perusviihdyttävä tällä kertaa, sillä eihän nuo kysymykset mitään ihmeitä tarjonnut. Keräilykuva ja palkintotehtävä kuuluvat lehteen ja joskus keräilykuvat ovat hienojakin. Tänään ei niin säväyttänyt. Kokonaisuudessaan kaikki nämä pikkusälät muodostavat aina toimivan kokonaisuuden ja sopivat mukavasti eri väleihin, kun on ripoteltu pitkin lehteä. Yleisesti ottaen annan näille 8+

Parta-Jussi pormestariksi

Partapotso ei hahmokategoriassa kärkipäähän kuulu, mutta tämänkertainen tarina oli hauska. Hauskin kohta oli se, jossa Kemppi toteaa, että ''lypsää nyt pormestari kahdesti päivässä'' johon PJ jatkaa ''hop hop, Heinikin pitää olla kunnanvaltuustossa tunnin päästä''. Osui ja upposi tänään totisesti tämä tarina. Yllätyskortti tässä lehdessä. En nimittäin odottanut suuria. 9

Juuso: Paluu arkeen

Huvitti ja hauskuutti tämäkin. Hyvä lyhyt hupailu. Carlo Limidon piirrokset miellyttivät silmää ja sopivat tähän tarinaan loistavasti. 9-

Mikki Hiiri: Villa Hopsteinin arvoitus

Akkarissa Mikki-tarinat ovat yleensä sietämättömiä, taskarissakaan eivät aina maistu, mutta Roopessa lähes aina ovat edes kelvollisia. Piirrostyyli on italialaisilla mukava mikä lienee suurin syy. Komisario Miquetkin luki mielellään. Sama asia Mik de Hiirissä. Roope-setä on kyllä jo maaginen tapaus, kun sen sivuilta saa huonoja tarinoita etsiä. 8