Keskustelujen arkisto

Pidittekö? Kertalaaki oli hyvä, mutta olin jo lukenut sen joskus... 8)
Mutta itse päätarina? Tapahtumat oli hauskoja, mutta mites tämä:

Roope sanoo radiopuhelimeen: "Haloo! Kohtasimme sarvipäisen kalan." Tupu (Hupu, tai Lupu) kuulee vain: "Ritin rätin". Yksi niistä sanoo: "Kuulosti kalalta!" Ja toinen jolla on Sudenpentujen käsikirja sanoo: "Katsotaan... Löytyi! Matsya-kala oli yksi kolmesta ensimmäisesta avatarasta, jotka pelastivat ihmiskunnan vedenpaisumukselta. Matsya varoitti tulevasta vaarasta."

Eli tuo ärsyttää. "Mikä oli Kaarle kustaan serkun vuohen veljen omistajan sedän pikkuserkun lapsen kanan emon omistajan nimi?" "Katsotaan Sudenpentujen käsikirjasta!"
Ärsyttävää, kun ne aina katsoo siitä typerästä kirjasta... Mitä mieltä olette?

Lue Rosan lakko!

Eeeh, siis tuostahan se asia juuri oli kiinni? Minkätakia esipuheet puuttuivat, sekä uudetkin tarinat hieman kadoksissa? Eikä se asia ole vain noin yksinkertainen, niinkun tossa aika lapsellisesti selitit. Asiasta on varmasti käyty keskusteluita yms. joista me emme tiedä mitään?

Olen lukenut kirjan ja oli mielestäni todella hyvä. Ja minun mielestäni päätarina oli todella hyvä.

Luettu on ja minulla on se. Olihan se hyvä. Mutta minusta ehkä huonoin Rosan kirjoista tai sitten Kadonneen Kirjaston Vartijat. Mutta ei se huono ole ei suinkaan. Parhaita tarinoita ovat mielestäni:Nimikkotarina ja Kolumbuksen Kadonneet Kartat.

Minäkään en hirveästi pitänyt tarinasta: Ankka Kuningas Arthurin Hovissa.

Kolumbuksen kadonneet kartat on kyllä ihan hyvä samoin Matka maan keskipisteeseen. Mielestäni on hyvä juttu, että Sudenpentujen käsikirjasta löytyy niin paljon tietoa, koska silloin lukijakin voi saada jotain tietoa itselleen.

No niin, mitäs Avataran aarre -kirjasta sanoisi? Yli päätään Marja Ritolan kirjoittamat esittelyt eivät olleet mieleeni, niistä automaattinen miinus, muuten tarinat olivat varsin hyviä.

Kymmenen Avataran aarre
Tavanomainen Rosan seikkailu kertomus. Onnistunut tarina kaikin puolin, ihmettelen vain mistä Rosa aina uusia kultakätköjä ja aarteita löytää? Maharadzan osuus oli hieman turhahko koko tarinan ajan, vasta lopussa ymmärsi miksi hänet oli tuputettu mukaan. Erittäin hauska idea laittaa Ankat ylittämään esteen esteensä jälkeen, mutta tämä rupesi puuduttamaan siinä vaiheessa, kun pelkkiä piikkejä tuli. Olisi Rosa voinut keksiä paljon erilaisimpia esteitä, kuin piikit. Tiikerit ja viimeinen este olivat kaikista parhaimpia ja hauskimpia. Mutta - erittäin onnistunut seikkailu.

Avaruuden valloittajat
Tämän kirjan ehdottomasti erikoisin tarina. Tämä on erittäin EI-Rosamainen, sekä melko tylsähkö, että jossain kohdin myös todella epälooginen. Tosin tämä tarina olikin vanhoimpia tarinoita tässä kirjassa yhdessä Matka Maan keskipisteeseen ja Kutistuvan kitupiikin rinnalla.

Matka Maan keskipisteeseen
Kertalaakin esittely tarina. Sen jälkeemmin kertalaakia ollaankin nähty Musta Ritari tarinassa, sekä sen jatko-osassa. Mutta tähän tarinaan: Kertalaaki on erittäin mielenkiintoinen keksintö, eikä sitä heitetty hukkaan. Todella onnistunut tarina ja siihen ollaan saatu ujutettua jopa matka Maan keskipisteeseen. Ehdottomasti tämän kirjan parhaimmistoa.

Kutistuva kitupiikki
Tästä tarinasta ei sen enempää ole sanottavaa, kuin että varsin onnistunut ja omalaatuinen Ankka-seikkailu.

Valvova silmä
Ehdottomasti erittäin hyvä vitsi tarina. Vitsejä pursusi jokapaikasta - Rosa onnistui työssään. Ja, jos vitsejä on paljon, yleensä ei kunnon juonta löydy näin lyhyestä tarinasta, mutta tästä se löytyi - Miten Aku tunnistaa ankanpojat?

Kolumbuksen kadonneet kartat
Oikein hauska seikkailu tarina ja jatko-osa "Kultaiselle kypärälle", Barksin klassikolle. Hieman erilainen kuin "Kultainen kypärä", mutta silti ihan hyvä kertomus. Ei mitään erikoisia moitteita. Mutta pidin eniten siitä, että kokoajan löytyi mitä vanhempia ja mielenkiintoisempia esineitä ja yhä mielenkiintoisemmista paikoista!

Ankka kuningas Arthurin hovissa
Tämä on ehdottomasti tämän kirjan huonoin tarina yhdessä "Avaruuden valloittajat" -sarjan kanssa. Vitsejä oli aika vähän ja tarina oli epäuskottava. Lisäksi en pitänyt yhtään Arthurin ja muiden puhetavasta.

Paino-ongelmia
Huonohkon Arthur tarinan jälkeen Kymmenen Avataran aarre -kirjan päättää loistokas "Paino-ongelmia". Juoni on todella toimiva ja hauska, ei tästäkään mitään sen erityisempaa voi sanoa. Hyvä Rosa!