Ajattelin tehdä tänne uuden aiheen, ettei koko paikka ihan kuolisi. En tiedä, kuuluuko tämä tänne, vai kuvailemattoman puolelle, mutta laitoin kuitenkin tänne.
Eli mikä tekee teidän mielestänne tarinasta hyvän? Oletan, että tähän ei vastata vain "Hyvä juoni." Haluaisin mielummin vähän tarkemman vastauksen. Laittakaa myös esimerkki huonosta tarinasta.
Omasta mielestäni hyvässä tarinassa on kunnolla suunniteltu käsikirjoitus, sellainen, josta huomaa kirjoittajan nähneen vaivaa sen eteen. Tällaisia ovat esimerkiksi Don Rosan tarinat, joista mitään ei ole tehty viiden minuutin pohdinnalla. Käsikirjoituksen täytyy myös olla omaperäinen, eikä useaan kertaan puhki kulutettu aihe, josta kerron kohta enemmän. Mielestäni hyvän tarinan täytyy olla myös suhteellisen realistinen, eikä sellainen, että ufoja laskeutuu takapihalle. Itse lasken hyvään tarinaan myös piirrosjäljen, joka kylläkin voi olla huonoa, vaikka tarina olisikin hyvä. Tämähän riippuu paljon siitä, kuka on tarinan toteuttanut.
Huonon tarinan juoni on keksitty nopeasti, tai se on epäselvä. Tästä voisin esimerkiksi sanoa esimerkkinä useat Karhukoplaan liittyvät tarinat, joiden ympärille ei ole kerätty juuri mitään tavallisesta poikkeavaa. Yleensä näissä tarinoissa Karhukopla aikoo ryöstää Roopen rahasäiliön, mutta joutuvatkin vankilaan syömään luumukiisseliä. Juonessa ei ole viitsitty panostaa sen kehittämiseen juuri ollenkaan. Itse en myöskään pidä yliluonnollisista tarinoista, joista jo aikaisemmin mainitsinkin.
Huomasin nyt, että en edes itse keksinyt hyvän käsikirjoituksen lisäksi juuri mitään. Toivotaan kuitenkin, että tästä syntyy edes jonkinlaista keskustelua. :)
Sivuja:
1
Kirjoittaja
Aihe: Mikä tekee tarinasta hyvän?
(15 viestiä)
Egoisti
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 1 -
19.09.2005 klo 21:55:30
Leo
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 2 -
20.09.2005 klo 14:29:50
Hyvän tarinan tekevät monet asiat. Käsikirjoituksen ei tulisi olla liian yksinkertainen, eli kerrotaan vain tarina vaan sen tulisi sisältää hyviä (myös juoneen kuulumattomia) vitsejä. Ja tietenkin kaikki käänteet ovat hyvästä. Monet seikkailutarinat ovat nykyään tylsiä, sillä Roope vain etsii esmes kyklooppien kultarahoja, mutta vitsejä tai hauskuutta ei löydy. Aku Ankan pitäisi olla hauskaa.
Piirrosjäljen tulisi olla lennokasta (Ferioli, Vicar) ja hahmojen tulisi näyttää oikeilta Ankkalinnan asukeilta, ei omilta muunnemmilta (Vicar, Barks, Rosa). Rota ja van Horn piirtävät toki hyvin, mutta perus-Ankka voittaa kuitenkin heidän sarjansa. Myös ilmeiden pitää tukea käsikirjoitusta. Monesti hyvät käsikirjoitukset pilataan Akun ilmeellä, joka ei liity hänen sanomaansa mitenkään. Varsinkin 60-, 70- ja 80-luvulla tämä oli yleistä.
Hyvän tarinan voi pilata myös se, että koko lehti on täynnä samantyylisiä tarinoita. Siksi lehdissä pitäisi olla myös paljon Mikki Hiirtä, Hessu Hopoa tms.
Piirrosjäljen tulisi olla lennokasta (Ferioli, Vicar) ja hahmojen tulisi näyttää oikeilta Ankkalinnan asukeilta, ei omilta muunnemmilta (Vicar, Barks, Rosa). Rota ja van Horn piirtävät toki hyvin, mutta perus-Ankka voittaa kuitenkin heidän sarjansa. Myös ilmeiden pitää tukea käsikirjoitusta. Monesti hyvät käsikirjoitukset pilataan Akun ilmeellä, joka ei liity hänen sanomaansa mitenkään. Varsinkin 60-, 70- ja 80-luvulla tämä oli yleistä.
Hyvän tarinan voi pilata myös se, että koko lehti on täynnä samantyylisiä tarinoita. Siksi lehdissä pitäisi olla myös paljon Mikki Hiirtä, Hessu Hopoa tms.
korri
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 3 -
21.09.2005 klo 17:12:36
No se juoni on tietysti tärkeä asia. Minulle kelpaa monenlaiset tarinat, riemukkaanvauhdikkaat kohellukset, jännittävät seikkailut, kimurantit dekkarit...
Huumorista voisi ottaa malliesimerkiksi Gottfredsonin tarinankerrontaperiaate jota monet (kuten Barks) ovat seuranneet vaihtelevalla menestyksellä. Eli tehdään pitkä tarina, jännittäväkin ja sitten höystetään se tarina humoristisilla sattumuksilla niin, että se pitkä tarina itse asiassa etenee niiden sattumusten kautta. Jos tämä olisi niin helppoa kuin se kuulostaa niin miksi niin harvat sitten osaavat tällaista tehdä...
Myönnetään, tuo tyyli perustuu aika vahvasti strippi-formaattiin mutta silti pidän noita Gottfredsonin 30-luvun tarinoita järjestään erittäin hyvinä malliesimerkkeinä tarinankerronnasta.
Minulla on tietysti sekalainen joukko omia perversioitani jotka eivät aina ulotu yleiseen makuun, esimerkiksi minua viehättävät aina suuresti nuo "opetussarjakuvat".
Pidän myös psykologisesta draamasta jota Barks ja Rosa parhaimmillaan tarjoavat, joskus myös muut...
Niin, ja realismista voi luopua kunhan sen tekee sitten kunnolla (taskareissa on monia hienoja tarinoita jotka lähtevät viheltäen todella surrealistisiin sfääreihin).
Piirrustustyylin tulee tukea käsikirjoitusta. Jotkut piirtäjät tekevät hyvää lyhyttä vitsisarjaa jossa ei mitään sen kummempaa tarvitse tapahtua (Branca, Andersen), jotkut taas sopivat paremmin pidempiin seikkailullisiin sarjoihin (Rota), jotkut piirtävät hyviä dekkareita (Murry, Camboni).
Tuo on myös totta, että vaikka tarina itsessään olisi hyvä (tai edes tyydyttävä), sitä voi syödä liian samanlaiset tarinat liian lähekkäin. Siksi mielelläni katselen Mikkiä ja Hessua, Matami Mimmiä, Takametsän väkeä, Mummoa jne. ja katselisin enemmänkin (ainakin jos heille löytyisi hyviä tarinoita...)
Eikä sen toiston tarvitse tapahtua edes samassa lehdessä, esim. Mikki kärsi todella pahasti 80-luvulla hyvin toistavista juonista (joku summasi sen Omaan nurkkaan jotenkin "selvitetään rikos-jäädään kiinni-köydet katki-rosvot kiinni"). Samoin Rodolfo Ciminon käsikirjoittamat tarinat taskareissa tunnistaa pelottavan suurella todennäköisyydellä...
Huumorista voisi ottaa malliesimerkiksi Gottfredsonin tarinankerrontaperiaate jota monet (kuten Barks) ovat seuranneet vaihtelevalla menestyksellä. Eli tehdään pitkä tarina, jännittäväkin ja sitten höystetään se tarina humoristisilla sattumuksilla niin, että se pitkä tarina itse asiassa etenee niiden sattumusten kautta. Jos tämä olisi niin helppoa kuin se kuulostaa niin miksi niin harvat sitten osaavat tällaista tehdä...
Myönnetään, tuo tyyli perustuu aika vahvasti strippi-formaattiin mutta silti pidän noita Gottfredsonin 30-luvun tarinoita järjestään erittäin hyvinä malliesimerkkeinä tarinankerronnasta.
Minulla on tietysti sekalainen joukko omia perversioitani jotka eivät aina ulotu yleiseen makuun, esimerkiksi minua viehättävät aina suuresti nuo "opetussarjakuvat".
Pidän myös psykologisesta draamasta jota Barks ja Rosa parhaimmillaan tarjoavat, joskus myös muut...
Niin, ja realismista voi luopua kunhan sen tekee sitten kunnolla (taskareissa on monia hienoja tarinoita jotka lähtevät viheltäen todella surrealistisiin sfääreihin).
Piirrustustyylin tulee tukea käsikirjoitusta. Jotkut piirtäjät tekevät hyvää lyhyttä vitsisarjaa jossa ei mitään sen kummempaa tarvitse tapahtua (Branca, Andersen), jotkut taas sopivat paremmin pidempiin seikkailullisiin sarjoihin (Rota), jotkut piirtävät hyviä dekkareita (Murry, Camboni).
Tuo on myös totta, että vaikka tarina itsessään olisi hyvä (tai edes tyydyttävä), sitä voi syödä liian samanlaiset tarinat liian lähekkäin. Siksi mielelläni katselen Mikkiä ja Hessua, Matami Mimmiä, Takametsän väkeä, Mummoa jne. ja katselisin enemmänkin (ainakin jos heille löytyisi hyviä tarinoita...)
Eikä sen toiston tarvitse tapahtua edes samassa lehdessä, esim. Mikki kärsi todella pahasti 80-luvulla hyvin toistavista juonista (joku summasi sen Omaan nurkkaan jotenkin "selvitetään rikos-jäädään kiinni-köydet katki-rosvot kiinni"). Samoin Rodolfo Ciminon käsikirjoittamat tarinat taskareissa tunnistaa pelottavan suurella todennäköisyydellä...
korri
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 4 -
23.09.2005 klo 16:17:41
Pohdiskelin tuossa tuota aikaisempaa viestiäni ja lähinnä tuota psykologista draamaa...lähinnä Rosan suhteen.
Hänhän tekee parhaimmillaan tämän hyvin mutta toisaalta tämä on myös se osa-alue jossa olisi eniten parantamisen varaa koska viime aikoina on Rosallakin alkanut tulla jo turhan toistuvaa ideointia.
Ainoa hahmo jonka hän hallitsee hyvin on Roope, ja Roopenkin särmikkäimmät vaiheet ovat siellä menneisyydessä. Akua Rosa käyttää nykyään varsin vähänlaisesti, ilmeisesti Akun voimakas mutta ristiriitainen hahmo ei sovellu hänen tyyliinsä kertoa tarinoita (joka perustuu myöhäiseen Barksiin: pitkiä tarinoita joissa Roope, Aku aj pojat seikkailevat yhdessä maailmaa vastaan). Veljenpojat ovat lähinnä Sudenpentujen käsikirja -robotteja, Hannu on luonnonvoima ennenmin kuin todellinen henkilö (Hannun tärkeä ominaisuus on, että häntä on ilo inhota...mutta Rosan Hannu on suunnilleen yhtä ärsyttävä kuin painovoima tai talvi) ja Iines loistaa poissaolollaan. Karhukopla ja Millakin ovat täysin yksioikoisia hahmoja, toinen tavoittelee koko omaisuutta ja toinen vain ensilanttia, mutta mitään muuta nämä eivät sitten teekään.
Musta Ritari (yllättäen Rosan oma hahmo) on sentään jo ihan hyvin motivoitu hahmo...
Jotenkin Roope on ainoa aktiivinen hahmo ja kaikki muut täysin passiivisia (niinno, ehkä Roopesta tuntuu siltä). Aku-veljenpojat-konflikti on harvinainen ja Aku-Iines-Hannu-kolmio jolla on monta mainiota perusankkatarinaa vedetty on täysin olematon. Samoin mielelläni näkisin enemmän Mummoa, joka nyt kuitenkin on perinteisesti ollut hahmo joka voi Roopelle laittaa menestyksekkäästi kampoihin...
Niin, minä siis yhä pidän Don Rosasta mutta silti näen hänellä parantamisen varaa.
Hänhän tekee parhaimmillaan tämän hyvin mutta toisaalta tämä on myös se osa-alue jossa olisi eniten parantamisen varaa koska viime aikoina on Rosallakin alkanut tulla jo turhan toistuvaa ideointia.
Ainoa hahmo jonka hän hallitsee hyvin on Roope, ja Roopenkin särmikkäimmät vaiheet ovat siellä menneisyydessä. Akua Rosa käyttää nykyään varsin vähänlaisesti, ilmeisesti Akun voimakas mutta ristiriitainen hahmo ei sovellu hänen tyyliinsä kertoa tarinoita (joka perustuu myöhäiseen Barksiin: pitkiä tarinoita joissa Roope, Aku aj pojat seikkailevat yhdessä maailmaa vastaan). Veljenpojat ovat lähinnä Sudenpentujen käsikirja -robotteja, Hannu on luonnonvoima ennenmin kuin todellinen henkilö (Hannun tärkeä ominaisuus on, että häntä on ilo inhota...mutta Rosan Hannu on suunnilleen yhtä ärsyttävä kuin painovoima tai talvi) ja Iines loistaa poissaolollaan. Karhukopla ja Millakin ovat täysin yksioikoisia hahmoja, toinen tavoittelee koko omaisuutta ja toinen vain ensilanttia, mutta mitään muuta nämä eivät sitten teekään.
Musta Ritari (yllättäen Rosan oma hahmo) on sentään jo ihan hyvin motivoitu hahmo...
Jotenkin Roope on ainoa aktiivinen hahmo ja kaikki muut täysin passiivisia (niinno, ehkä Roopesta tuntuu siltä). Aku-veljenpojat-konflikti on harvinainen ja Aku-Iines-Hannu-kolmio jolla on monta mainiota perusankkatarinaa vedetty on täysin olematon. Samoin mielelläni näkisin enemmän Mummoa, joka nyt kuitenkin on perinteisesti ollut hahmo joka voi Roopelle laittaa menestyksekkäästi kampoihin...
Niin, minä siis yhä pidän Don Rosasta mutta silti näen hänellä parantamisen varaa.
Anonymous
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 5 -
19.10.2005 klo 14:35:52
Hyvässä tarinassa käsikirjoitusta pitää olla suunniteltu tarpeeksi, hyvää tarinaa ei voi syntyä hetken mielijohteesta. Klisee se ei ehdottomasti saa olla, eli omaperäisyys on iso plussa. Yliluonnollisuus joko huonontaa tai parantaa tarinaa, riippuu millä tavalla se on esitetty. Huumori ja sarkasmi rikastuttavat tarinaa hienosti.
Piirrosjäljen pitää mielestäni olla selkeää, muttei kuitenkaan täydellistä. Ilmeet kuvastavat hyvin tunteita ja mielialoja, niitä pitää hyvässä tarinassa olla paljon, muttei joka välissä kuitenkaan.
Huono tarina on sellainen, jossa on kulunut idea ja liian vähän humoristisia kohtia. Myös useimmat Mikki Hiiri- tarinat ovat mielestäni huonoja, koska niistä tietää että lopussa Mikki saa aina konnan kiinni ja toimittaa tämän vankilaan.
Piirrosjäljen pitää mielestäni olla selkeää, muttei kuitenkaan täydellistä. Ilmeet kuvastavat hyvin tunteita ja mielialoja, niitä pitää hyvässä tarinassa olla paljon, muttei joka välissä kuitenkaan.
Huono tarina on sellainen, jossa on kulunut idea ja liian vähän humoristisia kohtia. Myös useimmat Mikki Hiiri- tarinat ovat mielestäni huonoja, koska niistä tietää että lopussa Mikki saa aina konnan kiinni ja toimittaa tämän vankilaan.
Anonymous
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 6 -
03.11.2005 klo 15:03:26
Minulle kaikkein tärkeintä hyvässä tarinassa on piirtäjä. Jaksan lukea hieman kehnommankin tarinan jos piirtäjän kynän jälki miellyttää silmää. Vaikka itse tarina olisi kuinka hyvä mutta piirtäjä kerrassaan surkea minun makuuni, ei tarinakaan jaksa kauaa kiinnostaa.
Mielestäni hyviä piirtäjiä ovat esim. Don Rosa, Carl Barks, Daniel Branca, Enricio Faccini, Giorgio Cavazzano, Vicar, Flemming Andersen, Lara Molinari, Mau & Bas Heymans ym. ym. Näitten piirtäjien sarjoja jaksaa aina lukea, mutta joskus raja tulee vastaan: mm. kaikkia Don Rosan "seikkailusarjoja" en jaksa lukea huolella loppuun asti, jos aihe ei miellytä. Aiheenkin pitää siis melko viime kädessä olla hyvä. En diggaile erityisesti mistään kaukomaanmatkatarinoista, missä Aku ja Roope etsivät kätkettyä aarretta. Pidän enemmän "arkisemmista" asioista, vaikka tarinoista joissa Aku kamppailee arkiongelmien kanssa (kuten esim. äskettäin taskukirjassa ilmestynyt tarina, jossa Akulla on paino-ongelmia).
Mielestäni hyviä piirtäjiä ovat esim. Don Rosa, Carl Barks, Daniel Branca, Enricio Faccini, Giorgio Cavazzano, Vicar, Flemming Andersen, Lara Molinari, Mau & Bas Heymans ym. ym. Näitten piirtäjien sarjoja jaksaa aina lukea, mutta joskus raja tulee vastaan: mm. kaikkia Don Rosan "seikkailusarjoja" en jaksa lukea huolella loppuun asti, jos aihe ei miellytä. Aiheenkin pitää siis melko viime kädessä olla hyvä. En diggaile erityisesti mistään kaukomaanmatkatarinoista, missä Aku ja Roope etsivät kätkettyä aarretta. Pidän enemmän "arkisemmista" asioista, vaikka tarinoista joissa Aku kamppailee arkiongelmien kanssa (kuten esim. äskettäin taskukirjassa ilmestynyt tarina, jossa Akulla on paino-ongelmia).
Anonymous
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 7 -
04.11.2005 klo 19:33:49
Kai Vainiomäen juttu oli tosi hyvä esimerkki hyvästä tarinasta. Tosin siitä piti ankanpoikien alunperin mennä tahallaan panttivangeiksi, jotta näkisivät filmin loppuun. Tuota ei Egmont hyväksynyt.
Olin valmis lyttäämään Kain sarjan, kun odotin kevyttä egmontia. Mutta ei: Sehän olikin sairaan hyvä. Ja piirtäjä Mildthun oli lisäksi loistelias.
Olin valmis lyttäämään Kain sarjan, kun odotin kevyttä egmontia. Mutta ei: Sehän olikin sairaan hyvä. Ja piirtäjä Mildthun oli lisäksi loistelias.
Anonymous
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 8 -
05.11.2005 klo 09:18:52
Lainaus käyttäjältä: Surfin JoeKai Vainiomäen juttu oli tosi hyvä esimerkki hyvästä tarinasta.
Olin valmis lyttäämään Kain sarjan, kun odotin kevyttä egmontia. Mutta ei: Sehän olikin sairaan hyvä.
Näinpä. Itsekin arvostin paljon enemmän, kuin esimerkiksi Heymansien tarinoita (makunsa kullakin). Kyllä Kaista jotain varmaan vuosien varrella kehittyy :).
Olin valmis lyttäämään Kain sarjan, kun odotin kevyttä egmontia. Mutta ei: Sehän olikin sairaan hyvä.
Näinpä. Itsekin arvostin paljon enemmän, kuin esimerkiksi Heymansien tarinoita (makunsa kullakin). Kyllä Kaista jotain varmaan vuosien varrella kehittyy :).
Hupu
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 9 -
08.02.2007 klo 16:01:54
Hyvässä tarinassa on hyvä juoni. Eli juonen tulee olla kiinnostava ja juonenkäänteitä pitäisi olla, mutta ei liikaa. Piirtäjällä on myös suuri merkitys, piirrosten tulee olla hyviä muuten tarinaa ei jaksa lukea. Tarinassa tulee olla myös sopiva annos huumoria jottei tarina käy liian tylsäksi. Kun nämä ainekset ovat kasassa niin syntyy hyvä tarina (ainakin sellainen jonka minä haluna lukea).
TKal
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 10 -
08.02.2007 klo 20:28:49
Juonen pitää totta kai hyvä, eikä se saa olla liian ennalta arvattava tai puhki kulutettu. Pidän myös historiallisista faktoista, joita vilisee paljon Rosan sarjoissa. Niistä näkee, että tekijä on nähnyt vaivaa sarjansa eteen, eikä vain keksinyt itse kaikkia sarjoissa mainittuja asioita.
Piirrostyö ei ole minulle aivan yhtä tärkeä asia kuin juoni. Itse en siitä huolimatta voi sietää huonoja piirroksia. Esimerkiksi Bernadón sarjat jätän tästä syystä aina lukematta.
Piirrostyö ei ole minulle aivan yhtä tärkeä asia kuin juoni. Itse en siitä huolimatta voi sietää huonoja piirroksia. Esimerkiksi Bernadón sarjat jätän tästä syystä aina lukematta.
Karhula
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 11 -
14.01.2008 klo 13:10:10
Lainaus käyttäjältä: TKalJuonen pitää totta kai hyvä, eikä se saa olla liian ennalta arvattava tai puhki kulutettu. Pidän myös historiallisista faktoista, joita vilisee paljon Rosan sarjoissa. Niistä näkee, että tekijä on nähnyt vaivaa sarjansa eteen, eikä vain keksinyt itse kaikkia sarjoissa mainittuja asioita.
Näin juuri. Olen samaa mieltä. Pidän myös Gavazzanon juoneista, vaikka jotkut onki loppuun kulutettuja,
mutta Kaikenlaiset matka ja historia seikkalut on niitä joista minä pidän. 8) Näin minä ajattelin(ainakin puoliksi)
Näin juuri. Olen samaa mieltä. Pidän myös Gavazzanon juoneista, vaikka jotkut onki loppuun kulutettuja,
mutta Kaikenlaiset matka ja historia seikkalut on niitä joista minä pidän. 8) Näin minä ajattelin(ainakin puoliksi)
Kreach
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 12 -
01.02.2008 klo 21:05:01
Tarinasta tekee hyvän:
- Hyvä juoni
- Ei ennestään käytetty juoni
- Hyviä juonenkäänteitä
- Hieman sekoilua, muttei missään nimessä liikaa
- Vitsejä
- Hyvät piirrokset.
- Hyvä juoni
- Ei ennestään käytetty juoni
- Hyviä juonenkäänteitä
- Hieman sekoilua, muttei missään nimessä liikaa
- Vitsejä
- Hyvät piirrokset.
Mrtikka
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 13 -
07.04.2008 klo 16:11:09
Mun mielesä tarina on hyvä sillon ku se on hauska, sekoiluakin pitää olla sillä onhan Aku erittäin huono onninen. Rosan tarinat ovat erittäin hyviä. Mä en oikeen piittaa siitä et onko piirretty hyvin.. Jos tarina on hyvä ja hauska niin se riittää mulle
Tervesin mikki tarinoiden vihaaja...
Tervesin mikki tarinoiden vihaaja...
akuankka1313
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 14 -
07.04.2008 klo 19:12:33
Tarinan tekee mielestäni erinomaiseksi jonkinmoinen tarunomaisuus, johon vaaditaan siihen kuuluvaa taustaa, pienoinen jännitys ja sankarin sympaattisuus. Sekoilua ja äksöniäkin voi olla hieman, mutta ei sentään liikaa. Olenkin juuri tällaista tarinaa väsäämässä, mutta siitä sitten erikseen...
Ja tietenkin myös hyvä, kiintoisa juoni!
Ja tietenkin myös hyvä, kiintoisa juoni!
Etsivä Kaasi
Mikä tekee tarinasta hyvän?
Viesti 15 -
07.04.2008 klo 20:34:40
Lainaus käyttäjältä: KreachTarinasta tekee hyvän:
- Hyvä juoni
- Ei ennestään käytetty juoni
- Hyviä juonenkäänteitä
- Hieman sekoilua, muttei missään nimessä liikaa
- Vitsejä
- Hyvät piirrokset.
Kreach mainitsi tuossa kaiken tarpeellisen mitä hyvä tarina tarvitsee. Minun mielestäni hyvälle tarinalle on vielä se edellytys, että tarinassa ei ole sekoitettu ankka ja hiiri maailman hahmoja keskenään. ;)
- Hyvä juoni
- Ei ennestään käytetty juoni
- Hyviä juonenkäänteitä
- Hieman sekoilua, muttei missään nimessä liikaa
- Vitsejä
- Hyvät piirrokset.
Kreach mainitsi tuossa kaiken tarpeellisen mitä hyvä tarina tarvitsee. Minun mielestäni hyvälle tarinalle on vielä se edellytys, että tarinassa ei ole sekoitettu ankka ja hiiri maailman hahmoja keskenään. ;)
Sivuja:
1