Keskustelujen arkisto

Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Onneksi akkarissa on tänä vuonna julkaistu niin vähän Rota-sarjoja ja toivottavasti ensi vuosi on Rota-sarjojen osalta samanlainen.
Itse ihmettelen, miksi Rotaa on julkaistu näinkin vähän. Yksi tai kaksi tarinaa, ja varsinkin se Meri antaa, meri ottaa -tarina oli Rotan kehnoimmasta päästä, mutta silti ihan veikeä johtosarja.

Piirrosjälki on omalaatuista ja maisemat upeat. Jonkinmoisella piirtäjät -listalla Rota on vahvasti kymmenen kärjessä. Selkeästi eniten Barksia muistuttavat tarinat kaikista italiaispiirtäjistä.
Kuitenkaan Rota ei ehkä käsikirjoituksiltaan ole italiais kärjessä, nimittäin tarinat todella joskus ovat hieman tylsiä (ei aina, mutta joskus). Italiaanoista parhaimmat käsikirjoitustaidot omaavat Casty (yllätys, yllätys!), ja Faustolta odotan jotain Tuplanollan yhteydessä, sekä Faracin Tito.

Lainaus käyttäjältä: BomberEn tajua, miten jotkut eivät voi pitää Marcon niin huolitellusta ja sievästä tyylistä. Juuri rajausviivojen epäselvyys tuo elämää sarjakuvaan, eikä mikään paksulla sudilla piirretty Akun pää. Ainoita moitittavia asioita Rotan tyylissä ovat aika ajoittain hieman mitäänsanomattomat ilmeet. Ilmeiden kirjo ei ole siitä parhaimmasta päästä, kuten vaikkapa tanskalaistaiteilija Flemming Andersenilla.
Tuossahan jo itse kerrot ainakin omalta osaltani syyn miksen pidä liiemmin Rotan tyylistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista sarjakuvissakaan.

Se on Rotassa kuitenkin myös hyvää, että hänellä on omintakeinen tyyli, koska massan mukana menijät eivät koskaan nouse todellisiksi suosikeiksi tai huipuiksi. Samalla myös niitä kertyy enemmän, jotka eivät tyylistä tykkää, jos piirroksesi ovat massasta selkeästi erottuvia. Yleensä tämä jakaa mielipiteet, sillä kultaista keskitietä ei ole olemassa. Keskitie löytyy, mutta se on neutraalin valkoinen. Esimerkkinä peruspiirtäjien kuningas Vicar, joka tekee tasaisen hyvää jälkeä koko ajan, muttei jää mieleen suurena ankkamaestrona kuin töiden määrän ja tasaisuuden vuoksi.

On kyllä ollut harvinaisen tylsä vuosi Rotan tarinoiden kannalta. Kumpikin johtosarja oli liian tavallinen, että muistaisi vieläkin mitä siinä tapahtui. Se on sen merkki, että tarina ei säväytä jos puolen vuoden päästä ei muista juonta. Rotan (heh!) 16-sivuinen jatkosarjakaan aiheutti enemmän negatiivisia tunteita. Vuoden saldo on siis kolme tarinaa, 40 sivua. Rosaakin on ollut varmaan enemmän.