Keskustelujen arkisto

Ihan hyvähän tämä oli. Pidin varsinkin alusta, jossa riitti kuvailua ja sälämyhkäisyyttä. Todella ihmeellistä, että Albert oli heittänyt valtikan roskiin? Odottelen erittäin mielenkiintoisena jatkoa, pakko myöntää, tämä on parempi kuin tuo minun perintöni, jännittävämpi juoni ja odotan innolla, että saan kuulla mitä pergamentissa luki.. Tai siinä lappusessa.
Hyvä Vankka, sait vielä melko nopeasti tehtyä, kun päivittelet päivällä, että et keksi aarre ideaa. Kaiketi päästä keksitty niinkuin nuo minunkin? ;D
Luku olisi voinut olla pidempi, mutta odottelen sitten sitä seuraavaa lukua, jonka lupasit pidemmäksi. Näköjään aarteita on vielä enemmänkin, kun tarinan nimikin on kolme aarretta. Seuraavassa luvussa näemme kai jo ankat? Mutta tämähän olikin vähän niinkuin prologi. Sitten tuttu kysymys, koska seuraava osa ilmestyy?

Todella hieno luku hyvin salaperäinen kuten kreatsi tossa mainitsi. Kirjastoa olisit voinut kuvailla, se jäi hämärän peittoon. Myös miehiä olisi voinut kuvailla, eikä vain "mustanuttuinen mies".

Raakaa, Albert kuolla kupsahti! Jatka samaan malliin, niin tästä tulee hieno tarina!

Pääsin livahtamaan koneelle, ja kirjoitin tarinan etuajassa loppuun.
Tässä tulee.

Toinen luku - Keskustornin arvoitus

Ankkalinnassa ilta alkoi vaihtua yöksi. Linnut sirkuttelivat hyvänyöntoivotuksia
ja taivaanranta oli punainen. Ankkalinnan keskustassa kukkulalla jökötti iso
neliskulmainen rakennus, jonka seinästä selvästi erotti nimikirjaimet 'RA'.
Tämä rakennus oli Roope Ankan, maailman rikkaimman miehen tukikohta, hänen rahasäiliönsä,
missä hän säilytti rahavarojaan, ja kaikkia aarteitaan. Siellä hän myös asui ja siellä hän hoiti
maailmanlaajuista bisnesimperiumiaan.
Itse pääjehu oli edelleen hereillä, vaikka koko säiliö oli pimeänä.
Roope istui puisen työpöytänsä ääressä ja katsoi vanhannäköistä karttaa. Kartta oli peräisin vuodelta
846, tai ainakin niin siinä sanottiin. Kartta oli tehty pergamenttipohjalle ja siinä erottui selvästi mustekynällä
piirretty alue, jonka Roope oli jo alkuillasta tunnistanut Skotlanniksi, hänen syntmäpaikakseen. Roope tutki karttaa,
käänteli sitä ympäri ja ämpäri, kunnes lopulta löysi jotain kiintoisaa. Hän siristi silmiään, jotta näkisi erään epäselvän
pisteen kartassa. Aluksi hän luuli pistettä Ankkapurhan linnaksi, mutta sitten hän muisti ettei linnaa ole silloin vielä ollut.
Roope toi kartan lähemmäs silmiään ja yritti katsoa niin tarkasti kuin pystyi. Hän erotti pisteen vieressä pienellä präntillä
kirjoitetun paikannimen; 'Keskustorni'. Roope yritti etsiä lisää tietoa keskustornista kartasta, mutta etsintä ei tuottanut tulosta.
Sitten hän pani kartan syrjään ja avasi tietokoneen. Hän odotti ja odotti, kunnes kivikautinen tietokone oli vihdoin
valmiina käyttöön. Roope epäröi hetken (ja mietti kuluja) kunnes ryhdistäytyi ja avasi internetin.
Hän avasi Moogle -nimisen hakukoneen ja kirjoitti hakusanaksi 'Keskustorni 846'.
Kone listasi ruudulle kaikki sivustot missä mainittiin sanat 'Keskustorni' ja '846'. Suurin osa oli pelkkää soopaa, mutta puolen tunnin
selailun jälkeen Roope löysi etsimänsä; sivuston, jossa kerrottiin Keskustornista. Roope alkoi lukea artikkelia.
Hän pisti mieleensä jokaisen pienenkin yksityiskohdan, mikä tekstissä mainittiin liittyen jonkin sortin aarteeseen. Mutta kun tietoa mistään aarteesta
ei näkynyt, Roope alkoi vähitellen luopua toivosta. Aivan artikkelin lopussa Roope kuitenkin huomasi sanan 'smaragdivaltikka' ja hyppäsi heti pystyyn.

"Hiphei!" hän hihkaisi ja hyppi ilmaan onnellisena.
"Juuso, tule heti tänne!" Roope kutsui hovimestariaan ja oli edelleen onnensa kukkuloilla.
"Kutsuitte, pankkiiri Ankka" hovimestari Juuso kökötti ovensuussa sininen aamutakki päällä ja näytti väsyneeltä.
"Soita sisarenpojalleni Akulle, ja käske hänen olla poikien kanssa rahasäiliöni pihalla aamukuudelta" Roope sanoi ja käveli kohti
vaatekaappia. Hän otti kaapista vanhan supilakkinsa ja hirvennahkanuttunsa ja puki ne päälleen.
"Oletteko lähdössä taas Klondikeen, pankkiiri?" Juuso kysyi ja ihmetteli Roopen mainariasua.
"En toki, olen lähdössä aarrejahtiin - tämä vaatetus saa minut puhkumaan intoa" Roope sanoi ja veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi ne sitten ulos.
"Etkös sinä aina puhku intoa, kun kyseessä on aarr.." Juuso sai sanotuksi ennen Roopen keskeytysä;
"Noniin, noniin. Jaarittelut sikseen, soita nyt Akulle niin minä pääsen yöpuulle"
Roope kömpi omaan sänkyynsä ja laittoi setelipeiton päälleen.
"Hyvää yötä, rakkaat rahani" hän sanoi ja sammutti lampun.

Seuraava aamu valkeni. Aamuaurinko paistoi ja linnut visertelivät jälleen.
Kaupunki oli hiljainen, eikä liikennettä ollut lainkaan (olihan nyt lauantai), yhtä autoa lukuunottamatta; punainen kottero körötteli tasaiseen tahtiin
Ankkalinnan päätiellä, ratissaan merimiesasuinen ankka, ja takapenkillä kolme Sudenpentuasuun pukeutunutta pikkuankkaa.
Ajaja oli Roopen sisarenpoika Aku ja takapenkillä olivat taas Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu jotka kuuluivat maailmanlaajuiseen järjestöön,
Sudenpentuihin. Matka taittui hitaasti, mutta rauhallisesti.
Kuudelta aamulla, auto vihdoinkin pysähtyi rahasäiliön pihaan, missä mainariasuinen Roope jo heitä odottelikin.
"Juuri oikeaan aikaan!" Roope tervehti Akua ja poikia ja käveli heidän autolleen.
"Miksi sinulla on - ei, älä sano että olemme menossa jälleen Klondikeen" Aku sanoi turhautuneesti kun näki Roopen asun.
"Emme toki, tavallinen aarteenetsintäreissuhan tämä on" Roope sanoi.
"Etsimme muinaista smaragdivaltikkaa, joka katosi nykyisen Ankkapurhan alueella vuonna 847" Roope sanoi ja näytti karttaa, missä näkyi
nykyisen Ankkapurhan alue, sekä kolme tornia.
"Tarvitsemme kuitenkin lisää tietoa aarteesta, joten menemme kirjastoon" Roope sanoi ja hyppäsi auton kyytiin.
"Ja arvatenkin minä maksan bensat?" Aku tuhahti ja käynnisti auton.
"Aivan, mutta korvaukseksi siitä, annan teille aarteen tuotoista ruhtinaalliset kaksi prosenttia.."
"Kaksi prosenttia mieheen?" Aku kysyi ja näytti jo kiinnostuneelta.
"Kaksi prosenttia koko porukalle, mikä tekee 0,5 prosenttia jokaiselle" Roope sanoi.
Akun mieliala tipahti jälleen alkupisteeseen.

Viiden minuutin ajomatkan jälkeen ankat saapuivat Ankkalinnan kirjastolle, joka oli sinä päivänä avattu
poikkeuksellisen varhain sinne saapuvan tutkimusryhmän takia. He ohittivat tutkimusryhmän ja siirtyivät
etsimään muinaisista aarteista kertovien kirjojen hyllykköä. Kirjat olivat arvokkaita, joten niiden katsomiseen
tarvittiin erikoislupa sekä sadan euron maksu. Kun Roope oli pienen välikohtauksen jälkeen maksanut summan,
he pääsivät lukittuun huoneeseen, missä oli kymmenen puista hyllyä rivissä. Hyllyissä oli erittäin vanhoja kirjoja, osa
repaleisia, osa parempikuntoisia.
He istuivat punaisille sametilla päällystetyille sohville, ja alkoivat tutkailla kirjoja. Pojat tutkivat Roopen kanssa ryhmässä muinaisten aarteiden
kirjoja ja Aku lorvaili sohvalla.
"Käyn hakemassa hieman lisää kirjoja hyllystä" Roope sanoi pojille, kun he olivat selanneet lähes kaikki kirjat mitä olivat ottaneet.
Roope tutkaili hyllyjä. Kun hän saapui kolmannelle hyllylle, hän huomasi alimmalla rivillä punakantisen kirjan, jossa näkyi sama merkki
kuin vanhassa kartassa; sininen viisipäinen lintu, takana vihreä rasti. Roope otti kirjan käteensä ja huusi pojille;
"Katsokaa mitä löysin - tämä voi olla etsimämme tiedonlähde"
Roope avasi kirjan puolivälistä, ja mitä sieltä löytyikään; vanha kirjekuori.
"Mikä tuo on, Roope-setä?" Tupu kysyi ja ihmetteli vanhaa kuorta.
"Sen haluan itsekin tietää" Roope sanoi ja ojensi kirjekuoren pojille.
"Avatkaa se"

Mitä kirjeessä luki?
Pääseväkö ankat vihdoin aarrejahtiin?
Lue seuraava luku, niin saat tietää.

Nyt se sitten tapahtui..
Tänään aamulla kun heräsin ja avasin koneen, päätin heti ensimmäisenä alkaa kirjoittamaan tarinan kolmatta lukua.. sitten huomasin erään järisyttävän ja täysin mahdottomalta tuntuvan asian; Mihin ihmeeseen Word oli kadonnut?! :o
Etsin sitä 'Etsi' -ohjelmalla, joka paikasta myös roskakorista - mistään ei löytynyt. Se on kertakaikkiaan kadonnut. Tämä saattaa viivyttää seuraavaa lukua useallakin päivällä.

Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaEtsin sitä 'Etsi' -ohjelmalla, joka paikasta myös roskakorista - mistään ei löytynyt. Se on kertakaikkiaan kadonnut.Onko koneesi päivitetty juuri?
Sillon voi jotkin tiedostot/ohjelmat kadota äkillisesti.
Toinen vaihtoehto on virus. Viruksentorjuntaohjelmien toimivuus kannattaa tarkistaa säänöllisesti.

Wordin saa takaisin asentamalla office-paketin koneellesi. Jos ei löydy levykettä, ohjemat pitäisi saada netistäkin ladattua...

Hieman lyhyempi tämä kolmas luku, sillä halusin sen jo tänään valmiiksi, koska edellisestä luvusta on kulunut jo melkein kolme viikkoa.

Kolmas luku - Kirje

Vanha kirjekuori avautui. Sen sisältä paljastui pölyinen, vanha kirje, joka oli kuoren tapaan
tehty pergamenttipohjalle. Kirje oli kirjoitettu vapisevalla käsialalla, mutta siitä sai silti selvää.
Hupu katsoi tarkemmin kirjettä, ja alkoi lukea;

''Hän on tulossa. Trecos O'Ankkenheim haluaa sen. Oman silmäteräni, aarteeni - smaragdivaltikan.
Hän on tulossa viemään sen minulta. Olen piilottanut sen hyvin, ja toivon ettei hän löydä sitä.
Mikäli hän löytää valtikan, ja kaksi muuta taikaesinettä, kultaisen miekan ja rubiinilautasen, hän
saa kuolemattomuuden ja pystyy hallita maailmaa. Smaragdivaltikan alkuperäinen olinpaikka oli
Saint Evelossin luolastossa, kaukana idässä. Kultainen miekka saattaa olla Ebitel-joen pohjassa,
mutta Trecos on saattanut jo löytää sen. Rubiinilautasen sijainnista minulla ei ole pienintäkään
tiedonmurua. Toivon, että vielä tuhannenkin vuoden kuluttua, kukaan ei näiden esineiden avulla ole
valloittanut maailmaa, ja että ihmiset saavat elää rauhassa.
- Albert MacAnkka''


"Smaragdivaltikka, kultainen miekka, rubiinilautanen." outojen esineiden nimet pyörivät Roopen päässä.
Hän riuhtaisi kirjeen Hupulta ja tutki sitä tarkemmin.
"Katsokaa tuota kuvaa" Roope sanoi ja osoitti sormellaan kirjeen alapuolella olevaa suttuista kuvaa.
"Sehän on selvä smaragdivaltikka!" Tupu huomasi suttuisen kuvan todellakin olevan valtikka.
"Aivan, siksi meidän täytyykin jäljittää valtikan olinpaikka" Roope sanoi ja näytti kirjettä Akulle,
luullen että tämä tietäisi jotain valtikasta. Yllättäen Aku kuitenkin sanoi;
"Olen nähnyt tuon"
"Valtikan? Nähnyt? Missä?" Roope pommitti Akua kysymyksillä ja hänen silmiensä paikalle ilmestyivät kultakimpaleet.
"Ankkalinnan museossa, se on näytillä heti sisäänkäynnin luona" Aku sanoi.
"Mistä asti sinä olet museoissa käynyt?" Roope ihmetteli ja raaputti päätään.
"Olen siellä vahtimestarina, olen nähnyt tuon jo kymmenenä aamuna peräkkäin" Aku vastasi ja lähti kävelemään kohti ovea.
Roope tuijotti Akua hetken omituisesti.
"Hyvä on, minä maksan bensat" Aku tuhahti ja käveli ovesta ulos.

Kun ankat olivat ajaneet Akun piikkiin museon luo, Roope pyysi museonjohtajalta pienen esittelyn tästä
tarumaisesta aarteesta.
"Aivan, smaragdivaltikka on tarunhohtoinen aarre, yksi kolmesta taikaesineestä, mitkä tekevät omistajastaan
kuolemattoman" museonjohtaja selosti ja käveli edestakaisin.
"Tosin tämä valtikka ei ole aito, se on pelkkä jäljennös" hän sanoi ja osoitti jäljennösvaltikkaa.
"Mutta missä oikea sitten on?" Roope kysyi. "Miten saamme tietää oikean valtikan sijainnin?"
"Noh eräs henkilö.. äh.. se kaikki lukee tässä esitteessä, jonka voin antaa teille.." Roope otti esitteen ja juoksi autolle.
"..ilmaiseksi" museonjohtaja päätti lauseensa.
"Aku - aja suoraan.." Roope katsoi esitettä ja yritti etsiä jotain paikannimeä.
"Ahaa - suorinta reittiä lentokentälle, lähdemme Intiaan, Saint Evelossille"
"Mutta eihän valtikka siellä enää ole!" Aku sanoi ja katsoi Roopea ihmeissään.
"Ei niin, mutta eräs professori Chuckley on, hän on tutkinut taikaesineitä ja tietää varmasti missä amaragdivaltikka on" Roope
sanoi ja viittoi eteenpäin.
"Lentokentälle siis"

Ankat ostivat lentoliput Intiaan. Lentomatka kesti kaksitoista tuntia ja sen aikana Roope ehti lukea kirjeen, jonka hän
oli ottanut mukaansa, monen monituista kertaa. Kun he vihdoin saapuivat Intiaan, he vuokrasivat elefantin ja lähtivät
sen kyydissä kohti Saint Evelossin vuoristoa. Matka oli pitkä, mutta helppo taittaa. Kuitenkin puolivälissä matkaa
ilmeni ongelma.
"Puu on kaatunut keskelle tietä, kömpelö norsu ei pääse sen ylitse" Roope totesi ja hyppäsi pois kyydistä.
Aku ja pojat tekivät samoin.
Roope yritti turhaan vartin ajan siirtää puuta, kunnes hän huomasi, että häntä osoitellaan aseella.
"Kädet ylös ankat - yksikin askel ja tapan teidät kaikki"

Vakuutan, että tämän 'professorisekoilun' idea ei ole sama kuin Perinnössä.
Juu, " -merkkien pitäisi muuttua, mutta eipä ole näin käynyt, vaikka olenkin wordista suoraan tänne kopioinutkin, ihme juttu.. ::)