Keskustelujen arkisto

Nyt joudun ikävikseni ilmoittamaan, etten ehdi julkaista viimeistä lukua tänään,
vaan se jää huomisen/maanantain hommaksi.
Kuitenkin lupaan, että pian se tulee.

Ja tässä se vihdoin on; viimeinen luku yhdistettynä epilogiin.
Hieman sekava voi olla, mutta se on ohi nyt :)

Neljästoista luku - Viimeinen taistelu

Roope seisoi vastakkain vihollisensa kanssa. He tuijottivat toisiaan, molempien silmissä paloi raivon liekki.
Molempien ajatuksissa oli sama asia, miten ihmeessä se tapahtui; miten Roope heräsi Kaléssonin aiheuttamasta
kuolemasta. Joakim oli kohottanut valtikan. Hän oli valmis iskemään minä hetkenä hyvänsä. Tällä kertaa hän tuhoaisi
Roopen lopullisesti, jättämättä jäljelle edes yhtä murusta. Roope taas oli aseeton, ellei kävelykeppiä laskettu, ja sillähän
hän ei maailman voimakkainta taikaesinettä voittaisi. Tähän edes Roopen rakas tussari ei pystyisi, Joakim olisi sille liikaa.
Vain yksi asia pystyisi siihen; Helvetin tuli, tuli joka kumoaa kuolemattomuuden. Mutta sitä Roopella ei ollut ulottuvillaan, se
makasi pienessä lasipurkissa Roopen rahasäiliössä viidensadan metrin päässä heistä.
Voittaminen olisi mahdotonta, sen Roope tiesi. Ellei sitten..

Sillä hetkellä Roope käänsi Kaléssonin Joakimin kädessä kohti rahasäiliötä, ja räjäytti sen tomuksi.
Valtava määrä rahaa vyöryi heitä kohti. Rahamassojen purkautuminen oli räjäyttänyt Helvetin tulen purkin,
ja nyt tuli imi itseensä (Roopen tietämättä) ainakin kymmenen miljardin edestä kultakolikoita, ja vahvistui
nyt lopulliseen muotoonsa; nyt se olisi täysikasvuinen, ja voisi tuhota Joakimin.
Kolikot rymisivät voimalla; talot sortuivat, jäljellä olevat ihmiset juoksivat hädissään pakoon, ja Joakim riuhtaisi
Kaléssonin Roopelta. He seisoivat siinä edelleen, silmät palaen tuijottaen toisiaan, tällä kertaa molemmat
aseistettuna, sillä rahavyöry oli tuonut Helvetin tulen Roopelle, joka piteli sitä oikeassa kädessään. Se poltti,
mutta Roope ei siitä välittänyt, hän vain katsoi Joakimia ja antoi rahojen vyöryä päälleen. Joakim, joka ei sellaiseen
rahamäärään ollut tottunut, kaatui välittömästi, ja jäi kolikoiden alle, jolloin Roopella oli hyvä tilaisuus nousta niskan päälle;
hän käveli Joakimin viereen, ja oli juuri heittämässä tulta hänen päälleen, kun hän yllättäen nousi rahojen seasta, ja
tähtäsi Kaléssonilla Roopeen. Tilanne oli toivoton; jommankumman täytyisi iskeä lopulta, eivät he tuijottelua voisi
ikuisesti harrastaa.

Jos Joakim voittaisi, Ankkalinna tuhoutuisi täysin, ja maailman toivo olisi menetetty.
Mutta jos taas Roope voittaisi, maailma olisi pelastettu, ja kaikki Kaléssonin tuhoama palaisi
maanpinnalle täysin vahingoittumattomana. Roope saisi pelastettua Akun ja Pellen.. kaikki Ankkalinnan rakennukset..
myös oman rahasäiliönsä.. hän pelastaisi maailman.. mutta voisi kuolla samalla itse. Pitäisikö hänen tehdä se, pitäisikö
hänen uhrautua Ankkalinnan puolesta?
Sitten Roope kiisi ajatuksissaan kauas, kauas pois. Hän näki hautausmaan. Hän näki siellä kaksi uudempaa hautakiveä, joissa lukivat tekstit;
R.I.P - Aku Ankka, maailman epäonnisin mies ja R.I.P - Pelle Peloton, maailmankaikkeuden suurin keksijänero.
Roope kauhistui nähdessään Akun ja Pellen haudat, se olisi kaikki hänen syytään.
Hänen täytyisi tehdä se, ainakin yrittää. Mikäli hän onnistuisi, häntä juhlittaisi vielä monia vuosikymmeniä Ankkalinnan pelastajana,
joko elävänä, tai kuolleena, sillä ei olisi väliä. Roope mietti hetken.. hänen ajatuksensa harhailivat jälleen.. seuraavaksi hän näki
rauniot, kuin linnan rauniot. Raunioista erotti monia vanhoja rakennuksia; kaupungin talon, muuan rahasäiliön, useita taloja, tehtaita ja kauppoja.. ja kyltin, jossa luki Tervetuloa Ankkalinnan raunioille. Sisäänpääsymaksu 20 euroa, maksut Joakim O'Ankkenheimille. Se oli Ankkalinna, vain muutaman tunnin tämän jälkeen. Noin nopeasti se olisi ohi.
Roope mietti ankarasti, kunnes teki päätöksensä; hänen oli pelastettava Ankkalinna.

Nyt oli tullut aika; Roope puristi Helvetin tulta kädessään, ja Joakim lujensi otettaan Kaléssoniin.
Yhden pienen hetken kuluttua, Roope räjäytti kädestään polttavan tulivanan, joka sai vastaansa
Kaléssonin mustan valojuovan. Kaksi voimavaraa ottivat toisistaan mittaa, kumpi lopulta voittaisi?
Heidän ympärillään olevat puut ja kasvit repeytyivät juurineen päivineen irti, ja lensivät taivaalla
olevaan mustaan pyörteeseen, joka oli syntynyt Kaléssonin kohdatessa Helvetin tulen.
Roope oli lukenut, että tulen saadessa tarpeeksi kultaa, se pystyisi kumoamaan kuolemattomuuden..
mutta ilmeisesti tuli ei ollut saanut tarpeeksi kultaa. Mikä nyt eteen?
Sitten Roopen mieleen tuli taskussaan oleva ensilantti.. siitä hän ei luopuisi, ei mistään hinnasta..
mutta muita vaihtoehtoja ei olisi. Roope otti vapaalla kädellään lantin taskusta, ja oli valmiina pudottamaan sen
tulivanaansa, kunnes mietti; mitä jos se ei riittäisikään?
Roope mietti jälleen ankarasti, kunnes löysensi otettaan lantista - syteen taikka saveen, se olisi tehtävä!

Ja näin Roope Ankan ensimmäinen kolikko putosi kuumaan tulivanaan, joka alkoi saavuttaa Joakimia, se oli voimakkaampi kuin Kalésson.. ''Kuole!''
Tulivana osui Joakimia suoraan rintaan. Joakim huusi ja karjui tuskasta, kunnes hän alkoi hohtaa,
Hänen äänensä voimistui, kunnes hän räjähti pieniksi valopalloiksi, jotka karkasivat taivaalle.
Samassa Kalésson putosi maahan muuttuen takaisin Kolmeksi tarunhohtoiseksi aarteeksi, täysin voimansa
menettäneenä. Se oli ohi.

**

Kaksi viikkoa myöhemmin, uudestaansyntyneessä Ankkalinnassa seisoi kukkulan päällä
yhden rahasäiliön sijasta kaksi säiliötä. Toisessa oli edelleen tutut nimikirjaimet,
'RA' mutta toisessa säiliössä luki isoin timanttisin kirjaimin nimikirjaimet 'AA'.
Rakennus oli platinalla päällystetty, ja joka kulmassa komeili jalkapallon kokoinen smaragdi.
Sisällä oli jokaisella käytävällä pitkä punainen matto ja seinillä erilaisia antiikkitauluja.
Timanttiset portaat veivät ylös hienoon toimistoon, jossa oli paikka sihteerille, hovimestarille ja
itse pääjehulle; Aku Ankalle. Miten tämä oli mahdollista?
Noh, kun Roope oli vähällä kuolla, hän lupautui sir Rikhardille antamaan Akulle puolet omaisuudestaan
saadakseen uuden mahdollisuuden. Näin oli käynyt, ja nyt Roope ja Aku olivat yhtärikkaita. Vaikka Aku olikin
törsännyt valtavan omaisuuden säiliön koristamiseen, oli Roopekin menettänyt rahaa joutuessaan
maksamaan korvauksia ankkalinnalaisille, jotka olivat joutuneet virumaan kuolleina useita tunteja.
Aku oli myös maksanut Roopelle kaikki velkansa, eikä joutuisi enää koskaan kiillottamaan kolikoita.
Roopea kuitenkin kismitti yksi asia; Kroisos Pennonen oli Roopen omaisuuden jakauduttua maailman
rikkain mies. Toisena komeili Kulta-Into Pii ja Aku ja Roope tulivat jaetulla kolmossijalla.
Roopella oli edelleen halu tulla uudestaan maailman rikkaimmaksi, ja sen hän aikoi saavuttaa etsimällä aarteita.

Kopkop.
"Sisään" Roope sanoi laskiessaan normaaliin tapaan kolikoitaan työpöytänsä ääressä. Hän oli polttanut
kartan, missä olivat nämä kolme salaperäistä tornia, mistä koko jupakka sai alkunsa.
Ovi avautui, ja ovesta tuli neljä juhla-asuista ankkaa; Aku, Tupu, Hupu ja Lupu.
"Mitä asiaa sinulla oli, Aku?" Roope kysyi ja laski edelleen rahojaan keskittyneesti.
"Me haluamme antaa sinulle jotain" Aku sanoi, ja pojat säestivät mukana.
"Antaa - minulle - jotain?" Roope hämmästyi ja kaatoi kolikkopinon, jotta näkisi sukulaisensa paremmin.
Aku ojensi selkänsä takaa pienen paketin, ja Roope otti sen ilomielin vastaan.
"Mistä hyvästä tämä on?" Roope hämmästeli, kun paketista paljastui pieni pahvinen laatikko.
"Muistathan.. sinulla on tänään syntymäpäivä" Tupu sanoi ja hymyilli iloisesti.
"Avaa se" he kaikki sanoivat yhteen ääneen.
Roope avasi laatikon, josta paljastui safiirinen patsas, joka esitti Roopea hanhenmuna hippu kädessä.
"Kiitoksia.. voitte mennä, järjestän tarjoilun huomenna" Roope sanoi ja tuijotti patsasta.
Ovi sulkeutui. Kyyneleet tulvivat Roopen silmiin; hän oli onnellinen, että hänellä oli tuollaisia sukulaisia.

The End

Kappele, jonka avulla kirjoitin tarinan loppuun; http://www.youtube.com/watch?v=Eu_kRFar-CA

Juu, eli päätin juurin tuon ideasi perusteella (pystyykö Aku pitämään rahansa)
tehdä uudesta tarinastani, jonka nimi ja idea kuitenkin pysyvät samana, tämän
tarinan jatko-osan, johon ei kuitenkaan liity mikään maailmanpelastus -juttu,
vaan ihan seikkailutarina, johon sisältyy aarrekin.. kirjoita esipuheen
pian, ja prologi ilmestyy illalla.
Mutta, kiitos kommentista :)