Keskustelujen arkisto

Taas mukava osa, tapahtumat etenivät sopivan nopeasti ja tarina loppui hyvään kohtaan. Keksityt nimet ovat oikein hyviä. Tuo "annamme päällikkömme päättää kohtalostanne" on kyllä oikein tyypillinen ankkatarinoiden lausahdus :) .

Nyt kun kirjoitusinto palasi kaksin verroin vahvistettuna, näitä lukuja alkaa tulla tiheämpään tahtiin, joten kannattaa käydä täällä aiheessa vilkaisemassa, onko uusia lukuja tullut hieman useammin kuin kerran viikossa. Tämä luku on aikalailla väliluku, mutta seuraavassa taas tapahtuu.

Kuudes luku - Kylä

Aku ja Roope kävelivät kädet selkänsä takana sidottuina terraciopsilaisten miesten perässä Pyhästä vesiputouksesta alkavan Terraciptus-joen rantaa pitkin. He astelivat rantaa pitkin puolisen tuntia, kunnes miehet viittoivat heidät sukeltamaan jälleen viidakkoon. Vaikka viidakko olikin täynnä puita ja pensaita, kasveja ja liaaneja, eikä siellä näkynyt minkäänlaista tietä tai polkua, terraciopsilaiset miehet osasivat reitin vaikka silmät kiinni ja takaperin kävellen. Ei mennyt kauaakaan, kunnes yksi miehistä huusi ''Perillä ollaan!''.

He saapuivat nyt pieneen kylään. Kylän kaikki rakennukset oli valmistettu kivestä ja niiden katot olivat olkikattoja. Kun he kävelivät kylän halki vievää hiekkatietä, Aku laskeskeli huvikseen, kuinka monta taloa kylässä oli. Ihmiset katselivat ankkoja ihmeissään, jotkut tulivat jopa pihalle katsomaan.
"Eivätkö he ole ennen ankkaa nähneet?" Roope mutisi hiljaa.

Kun he vihdoin saapuivat kylän perällä sijaitsevan kivisen neljätornisen palatsin luo, Aku totesi että kylässä on ainoastaan 23 taloa, vaikka alue onkin hyvin laaja. Sama mies, nimeltään Bahagûl, joka oli Akua ja Roopea kuulustellut Pyhän vesiputouksen luona astui nyt eteen ja koputti kolmesti puiseen oveen. Ovi avautui hitaasti ja kun se oli kokonaan auki Aku ja Roope näkivät ison salin, jonka kivilattia oli peitetty kokonaan kirjavilla ja värikkäillä silkkimatoilla. Seiniä koristivat lukuisat taulut, joissa oli kuvia kylän aikaisemmista hallitsijoista ja suurmiehistä. Salin perukoilla oli iso kultainen valtaistuin, jonka käsinojien päässä oli kaksi pomppupallon kokoista rubiinia ja huipulla valtava safiiripyramidi. Tällä valtaistuimella istui tukeva, ei kovin vanha mies, jolla oli pitkät mustat hiukset, musta lyhyt parta ja valkoinen nilkkoihin asti ulottuva kaapu. Päässään hänellä oli pieni kultainen kruunu.

Ankat astuivat sisään ja kuulivat Bahagûlin huutavan takaa; "Päällikkö, tuon luoksenne kaksi muukalaista, jotka törkeästi ovat rikkoneet Terraciopsin viidakon lakeja!"
"Tuo heidät tänne, haluan itse kuulustella heitä" päällikkö sanoi istuimeltaan. Bahagûl käski ankkoja menemään päällikön luokse. Ankat tekivät työtä käskettyä, tosin eivät kovin mielellänsä. Kun he astuivat päällikön eteen, he huomasivat, ettei päällikkö näyttänyt kovin vihaiselta tai vaaralliselta.
"Noniin, noniin.." päällikkö aloitteli. "En ole koskaan eläissäni nähnyt mitään tuollaista rotua. Keitä tai oikeastaan mitä te olette ja mistä tulette? Miten ylipäänsä pääsitte Terraciopsiin?"

"Noh.. olemme ankkoja ja tulemme Ankkalinnasta" Roope kertoi. "Tulimme tänne, koska kuulimme Obl-"
"Oblivionin aarteestako?" päällikkö keskeytti ja hyppäsi ylös valtaistuimeltaan. "Millä te ankat pääsitte tänne?"
"Me tulimme laivalla, joka on tarkka kopio alkuperäisestä Oblivion -laivasta. Sisarenpoikani lukivat jonkin ihmeen loitsun ja pässittivat meidät kahdentoista kultakolikon avulla tänne avaten samalla jonkin ''portin''.." Aku sanoi.
"Ka-kaksitoista kultakolikkoa.. portti.." päällikkö mutisi itsekseen hiljaa. "Se voi tarkoittaa ainoastaan.." Päällikkö lähti kävelemään ripeää vauhtia kohti palatsin itäseinämää, jossa roikkui yhden naulan varassa kalenteri. Kalenteri oli helmikuun kohdalla ja kaikki päivät olivat ruksattu yli, lukuunottamatta 29. päivää, jonka kohdalla luki pienellä präntillä ''Punaisen taivaan päivä".
"Aivan, se se on - olin melkein unohtanut, että tänään on Punaisen taivaan päivä!" päällikkö huudahti kalenterin luota.
"Punaisen taivaan.. mikä?" Aku ihmetteli.

"Punaisen taivaan päivä, päivä jota vietetään kerran neljässä vuodessa aina helmikuun viimeisenä päivänä. Sillä juhlistetaan alkuperäisen Oblivion-laivan rantautumista Terraciopsiin yli kaksisataa vuotta sitten. Kyseisenä päivänä portti maailmojen välillä avautuu ja sulkeutuu. Kun portti sulkeutuu, taivas muuttuu minuutin ajaksi verenpunaiseksi ja sitä koko kylä tulee katsomaan. Ennen varsinaista ilmestystä kylämme kokoontuu palatsini eteen syömään juhla-ateriaa ja pitämään hauskaa. Ja koska ilman teitä emme olisi välttämättä muistaneet koko päivää, nimitän teidät kaksi juhlan kunniavieraiksi". Aku ja Roope vaihtoivat ilahtuneita katseita. Roope oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen jotain, mutta päällikkö ehti ensin; "Ainiin, meinasin unohtaa - sinä haluat tietää lisää aarteesta?". Roope nyökkäsi.
"Tulkaahan, niin puhutaan vähän lisää" päällikkö sanoi. He kävelivät kolmestaan palatsista ulos jutellen samalla aarteesta.

No nyt onnistuin kyllä tekemään todella pitkän ja sekavan luvun. Aluksi luvussa seurataan pieni pätkä poikien tekemisiä ja sitten siirrytään Terraciopsiin katsomaan mitä Aku ja Roope hommaavat. Jälleen kerran aika tylsähkö luku, mutta tässä luvussa tulee paljon tärkeää tietoa tarinan jatkon kannalta. Olen myös suunnitellut tarinalle mahdollista jatko-osaa, mutta mikäli lukijamäärä pysyy näin pienenä, en usko että teen koko jatko-osaa. Mutta jos lukijoita tulee lisää, niin sitten ofc.

Seitsemäs luku - Oblivionin aarre

Myrsky oli tyyntynyt. Kaksi satamassa ollutta laivaa olivat vahingoittuneet lievästi, yksi vähän pahemmin ja yksi tuhoutunut ja uponnut kokonaan. Taivas oli vielä synkkä myrskyn jäljiltä ja ulkona oli vielä aika pimeää, johtuen kellonajasta, puoli kuusi aamulla. Kolme ankanpoikaa juoksivat Port Pamadliorin kivisiä katuja pitkin ja ohittelivat kivisiä ja puisia, yksikerroksisia ja kaksikerroksisia taloja. He jatkoivat juoksemista, kunnes saapuivat tutun majatalon ovelle ja kolkuttivat vimmatusti puista ovea.
"Avatkaa ovi, tämä on hätätilanne!" Tupu huusi ja ryskytti ovea yhä lujemmin.
"Tullaan, tullaan, ei tarvitse ovea hajottaa.." kuului vaimea ääni majatalosta. Hetken päästä ovi avautui ja ovella seisoi sama pyöreä, vanha mies jolta ankat olivat reilut kaksi kuukautta sitten vuokranneet huoneen majatalosta.
"Ankanpojat, mitä asiaa teillä on tänne puoli kuudelta aamulla? Entä missä setänne ovat?"
"Se onkin tässä juuri se ongelma, emme nimittäin tiedä" Hupu sanoi. "Tarvitsemme tietokonettta ja kuulimme, että täällä olisi kaupungin ainoa sellainen".

Mies ohjasi ankanpojat sisään ja vei heidät pieneen toimistomaiseen huoneeseen. Huoneen jokaisella seinällä oli hyllyllinen kirjoja ja kansioita, jotka pursusivat papereita ja lappuja. Keskellä huonetta oli puinen työpöytä, jonka päällä oli tietokone ja lisää papereita ja lappuja sikinsokin. Ankanpojat istuivat tietokonetuolille ja avasivat koneen. Mies lähti takaisin aulaan jättäen heidät kolmestaan.
"Meidän on haettava internetistä lisää tietoa tästä 'Oblivionin aarteesta'' Tupu sanoi.
"Mutta mehän tiedämme siitä jo kaiken olennaisen" Hupu sanoi. "Miksi me siitä enää tarvitsemme tietoja?"
"On vielä yksi asia, jota emme tiedä" Tupu vastasi. "Nimittäin se, että minne Aku-setä ja Roope-setä ovat päätyneet. Koska he unohtivat radiopuhelimensa tänne, tilanne on hieman kinkkinen. He eivät todennäköisesti tajua, että kun aika tulee täyteen, heidän tulee olla siinä samassa paikassa, johon he ilmeistyivät, jotta he pääsevät pois. Muutoin he jäävät sinne missä nyt ovatkaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi"
"Hei, nyt löytyi!" koko ajan Sudenpentujen käsikirjaa selaillut Lupu huudahti Tupun ja Hupun vierestä. "Täällä sanotaan, että kultakolikoiden avulla on mahdollista ottaa ''yhteys'' portin toiselle puolelle. Siihen tarvitaan ainoastaan ensimmäinen kahdestatoista kultakolikosta ja loput ohjeet ovatkin sitten täällä"
"Noh eikun hommiin sitten vaan!" Tupu sanoi.
"Niin, hommiin vain - ainoa pieni ongelma onkin sitten selvittää, mikä näistä kahdestatoista kolikosta on se alkuperäinen"

**

Terraciopsin kylässä oli täysi meno päällä; kyläläiset olivat juuri saaneet tietää että tänään olisi Punaisen taivaan ilmestyspäivä ja he olivat alkaneet valmistella juhlia täydella vauhdilla. Osa ripusteli mitä omituisempia nauhoja ja koristeita katujen yläpuolelle kiinnittäen ne taloihin, toiset pystyttivät ruokapöytiä ja toiset taas valmistivat juhla-ateriaa, joka olisi määrä syödä kymmenen tunnin kuluttua. Aikaa ilmestykseen olisi yhdeksäntoista tuntia.

Palatsin takana jatkuvassa viidakossa kävelivät Aku, Roope ja kylän päällikkö rauhallisesti keskustellen yhä aarteesta sun muista asioista.
"Pian saatte nähdä aarteen. Puolet siitä on käytetty palatsiin; Kultaa on sulatettu kruunua varten, taulunkehyksiä ja muita koristeita on valmistettu erilaisista timanteista ja jalokivistä.. Kuitenkin aarteesta on vielä lähes puolet jäljellä" päällikkö kertoi.
"Noh, pianhan se nähdään.. Mutta ennen sitä haluaisin kysyä yhtä asiaa" Roope sanoi. "Milloin te saavuitte tänne Terraciopsiin?"
"Voi kun muistaisinkin. Saavuin Terraciopsiin noin neljäkymmentä vuotta sitten eräänä Punaisen taivaan ilmestyspäivänä, teidän maailmassa karkauspäivänä, isäni Arnold Oblivion VI'n kanssa. Isoisäni, isoisoisäni ja kaikki aikaisemmat sukulaiseni olivat isäni mukaan matkanneet 'tarunhohtoiseen Terraciopsin valtakuntaan aina maailman rajalle saakka' mutta en uskonut häntä. Siitä syystä eräänä päivänä hän toi minut tänne ja ihastuin paikkaan niin, että päätin jäädä tänne asumaan"
"Hetkinenhetkinen - sanoitko että isäsi oli Arnold Oblivion VI?! Alkuperäisen Oblivion-laivan kapteenin jälkeläinen?" Roope kysyi.
"Kyllä, juuri niin. Minun oikea nimeni on Arnold Oblivion VII ja olen alkuperäisen Oblivion-laivan kapteenin jälkeläinen" päällikkö huokaisi. "Mutta voitte kutsua minua ihan vain päälliköksi"

He kävelivät ja juttelivat vielä hetken, kunnes saapuivat viidakon keskellä sijaitsevalle aukiolle. Aukion keskellä nousi valtava kivinen temppeli, jonka ympärillä kasvoi köynnöksiä ja ties mitä outoa kasvillisuutta. Roope ja Aku joka ei ollut koko matkan aikana sanonut sanaakaan kävelivät päällikön perässä temppelin valtavan kiviportin läpi ja saapuivat pieneen hallin tapaiseen huoneeseen. Huoneen lattia ja katto oli kiveä ja huone oli kauttaaltaan tyhjä lukuunottamatta huoneen perällä olevaa jalustaa. Jalustan päällä oli puinen arkku, jossa oli kultainen lukko ja timanttikoristeita. Päällikkö otti taskustaan kultaisen avaimen, työnsi sen arkun lukkoon ja avasi arkun kannen. Arkun sisällä oli satoja kultarahoja, timantteja, jalokiviä, koruja ja muita arvoesineitä. Lisäksi sieltä löytyi sininen amuletin tapainen riipus.
"Tämä tässä on Oblivionin aarre" päällikkö julisti. "Kuten sanoin, puolet on käytetty, mutta vielä on näinkin paljon jäljellä"
"Mikä tuo sininen riipus on?" Aku kysyi ja avasi samalla suunsa ensimmäistä kertaa koko matkan aikana.
"Se on avainriipus. Sen avulla on mahdollista avata maailmojen välinen portti milloin tahansa" päällikkö vastasi. Roopen mieleen tuli samalla lukuisia tuottavia liikeideoita liittyen riipuksen käyttöön. "Mutta tuon avulla avatusta portista voi astua vain portin avaaja. Muut eivät pääse siitä lävitse".
"Pah" Roope tuhahti itsekseen.

He astuivat ulos temppelistä katseltuaan hetken vielä aarretta.
"Mikä tuo ihmeellinen rakennus tuolla oikealla oikein on?" Aku kysyi samantien heidän päästyään ulos.
"Tuo rakennus tuossa on Terraciopsin vankila Terraxips. Se on niin tarkasti vartioitu, että sieltä pakeneminen on lähes mahdotonta. Jos kuitenkin joku vanki onnistuisi pakenemaan vankilasta, hän jäisi lopulta villieläimien satimeen, onhan vankila kuitenkin keskellä viidakkoa, kaukana kylästä ja muusta asutuksesta. Tuonne tekin olisitte joutuneet, jos en olisi ollut näin armelias"
"No, miksi ihmeessä sitten olit niin armelias? Mikset passittanut meitä suoraan vankilaan, kun kerran rikoimme maanne lakia?"
"Katsokaas kun.. itseasiassa asia on niin, että tarvitsen teidän apuanne" päällikkö sanoi hiljaa.
"Apuamme? Mihin?" Roope kysyi.
"Noh.. suoraan sanottuna uskon että joku haluaa syrjäyttää minut vallasta ja tappaa minut" päällikkö vastasi yhä hiljaisella äänellä.
"Valitan, mutta me emme ehdi auttaa. Kun portti aukeaa, me lähdemme takaisin omaan maailmaamme"
"Lähdette omaan maailmaanne ja kieltäydytte auttamasta Terraciopsin hallitsijaa hädän hetkellä?!" päällikkö huudahti tyrmistyneenä. "Ei tule onnistumaan! Terraxipsin vartijat, täällä on teille kaksi vankia!"
"Tule Aku, nyt lähdettiin käpälämäkeen!"

Roope pinkaisi juoksuun. Hän juoksi puiden välistä ja yritti olla törmäämättä mihinkään sellaisessa vauhdissa.
"Aku, meidän on päästävä pois täältä mitä pikimmiten. Sinulla on meidän reppu, ota sieltä radiopuhelin ja ota sillä yhteys poikiin, he tietävät varmasti, miten pääsemme pois" Roope sanoi hidastaen hieman vauhtiaan. "Aku?"
Roope pysähtyi. Hän kääntyi ja huomasi ettei hänen takanaan ollut ketään. Ei vartijoita, ei päällikköä eikä liioin Akua.
"Aku? Aku, missä sinä olet?!"

Njuu. Kiitoksia kommentista :) Tähän tarinaan on tulossa vielä 3-4 lukua ja sitten olisi se jatko-osakin jo pitkälle suunniteltuna.

Vankka taisi olla perinteisellä kesätauolla. ;D

Varmaankin jatkuu tässä elokuun aikana.

Noniin, eli ensi keskiviikkona alkaa sitten seuraavan luvun kirjoittaminen, yritän saada mahdollisimman pian valmiiksi, mutta koska olen ensi viikon viikonlopun reissussa, en silloin pysty kirjoittamaan ollenkaan, joten venyy varmaan sitä seuraavalle viikolle.

Vaikka olenkin lomalla ollut, olen kuitenkin jotain tehnyt ja saanut jopa aikaiseksikin. Kuka haluaa tietää mitä? Kuka haluaa kuulla salaisuuden? Yksityisviestillä voi tiedustella asiaa, niin saatan jopa paljastaa ;)

Sanottaisiko, että se on hieman.. viivästynyt? :D Muttasiis tekeillä on ollut viimeiset puoli vuotta ja pitäisi tässä joku päivä jaksaa loppuukin väkertää :P