Keskustelujen arkisto

Kiitos wieriille ja akkaridekkarille kommenteista. On kyllä hieman omasta mielestänikin erikoinen vastakkainasettelu, mutta olen päättänyt pitää miljardööriklubilaiset ja Kulta-Inton melko erillään toisistaan, jotta tämä ei menisi liian kummalliseksi. Halusin kuitenkin tarinasta hieman erottuvamman joukosta kuin muut, joten otin mukaan muut klubilaiset.
Harmin paikka jos akkaridekkari ei pidä tuosta mobiilista :( . Yritin tehdä sellaisen koneen vain, kuin joskus esiintyy italialaisissa Aku Ankoissa, joissa Roope tulee esim. jonkin sortin poran kanssa hakemaan Akua retkelle maan uumeniin. Miten vain, hieman vain harmittaa kyllä jos Lentsikkamobiilista ei pidetä.

Tulihan se luku nyt valmiiksi. Ei ole oikein meinannut tullut valmista, kun on hieman masentanut tämä tarinan suosio. Yhteensä kolme henkilöä on kommentoinut koko tarinan aikana :( , mutta ei kai voi mitään ja kiitokset kommentoijille. Tämän luvun oli tarkoitus olla jännittävä, mutta nyt siitä tuli hieman tällainen laimea ja tylsähkö, sen varmaan näkeekin. Tässä se luku kuitenkin on:

Neljäs luku: Himalaja

Lentsikkamobiili59000 liitää kohti Kathmandua. Se ei kuitenkaan lennä lentokentälle, vaan se kulkee koko upean kaupungin ylitse vuoristoa kohti. Kone aloittaa laskeutumisen rosoiselle maaperälle. Se on kuitenkin vielä 500 metrin korkeudessa, mutta koneen sisällä olevien ankkojen tunteet käyvät kuumana.

Aku on kävellyt ohjaamoon Roopen luokse huolimatta siitä, että kone on laskeutumassa. Nyt hän tuijottaa vihaisena Roopea.
”Et kai tosiaan aio laskeutua vuoristoon. Et ole tainnut vilkaista yhtäkään elokuvaa, jossa lentokoneelle käy huonosti vuoristolla ja-”.
Kone lähtee jo syöksyyn jarrutellen ja Aku lennähtää päistikkaa päin ohjaamon konelautaa. Lentsikkamobiili kuitenkin lähtee kiihdyttämään vielä viimeisen kerran ja Aku paiskautuu päin koneen takaosassa olevia matkalaukkuja.
Roopea huvittaa se suuresti ja hän huutaakin matkustajille:
”Kone laskeutuu, joten laittakaa turvavyöt kiinni ja älkää avatko niitä, ennen kuin kone on laskeutunut ja minä sanon, että ne saa avata!”
Koko seurue nauraa lukuunottamatta Akua. Pian kuitenkaan asia ei huvita ketään tippaakaan.

Lentsikkamobiili59000 koettaa kaartaa Roopen ohjauksella tasanteelle, mutta äkillinen ja voimakas tuulenpuuska puhaltaa koneen toisen siiven päin vuorenreunaa ja siipi irtoaa koneesta vetäen toisen moottorin mukanaan. Ankat kuulevat rajun räjähdyksen takaansa, kun moottori pamauttaa bensiinit taivaan tuuliin. Ankoilla on kuitenkin muitakin huolenaiheita, kun kone pyörähtää yhdellä siivellä monta kierrosta ilmassa ja kolahtaa raskaaseen maahan. Toinen siipi pamahtaa jäädessään koko masiinan alle ja mobiili lentää monta metriä korkealle ja räsähtää taas maankamaraan.

Kone lähtee kierimään kovaa vauhtia alamäkeen pomppien aina välillä ilmaan pienten kivien takia. Aku on pulassa sisällä koneessa matkalaukkujen seassa ja koettaa pelastautua pitämällä penkistä kiinni laukkujen kolhiessa häntä joka puolelta. Kone ei ole Roopen hallinnassa, vaikka hän on yrittänyt vaikka mitä. Lopulta se pysähtyy isoon kivenmurikkaan, joka törmäyksellään hajottaa monta ikkunaa koneesta ja taittaa koneen seinää ja kattoa pahasti vinoon. Ankat siis, lukuunottamatta Akua, selviävät säikähdyksellä.

Tupu irroittaa vyönsä ja koettaa nousta seisomaan. Hän kuitenkin kaatuu miltei heti ja tarrautuu kiinni istuimesta, ennen kuin tippuu päin toista seinää ja vetäytyy takaisin istuimensa suojiin. Kone on kaatunut kyljelleen. Hupu sanoo:
”Me emme voi vain istua täällä koneen yläpuolell- anteeksi vasemmalla puolella. Mennään alas ja-”.
”Aku-setä!” pojat huutavat yhteen ääneen tajutessaan kaamean laiminlyöntinsä samaan aikaan. He kipuavat kukin kerrallaan alas varovasti ja menevät koneen perälle.

Aku makaa lattialla selvästikin tajuttomana. Hänen toinen räpylänsä on pahasti vääntynyt vinoon, varmasti murtunut. Hän on monin muittenkin tavoin kauheassa kunnossa. Pian Roopekin hoippuu varovaisesti koneen perälle ja sanoo pojille:
”Hakekaa tuo laukku tuolta. Siinä on lääkintätarvikkeita. Odotin kyllä jonkun loukkaantuvan hieman vuoristolla, mutta tähän en osannut varautua. Aku-setänne ei olisi kyllä saanut nousta pois istuimestaan kesken lennon. Hän töpeksi nyt pahan kerran”, Roope valittelee. Ankanpojat ovat hakemassa laukkua, mutta kuullessaan Roopen viimeisen lauseen, he mulkaisevat häntä vihaisesti.

”Roope-setä! Et voi syyttää Akua, kun hän ei edes pysty kävelemään...”, Hupu sanoo ja antaa veljelleen puheenvuoron.
”...Ja sinähän rakensit tämän surkean rakkineen,...”, Tupu jatkaa.
”...Joka ei edes pysy koossa ja miltei tappoi Aku-sedän!” Lupu lopettaa ärsyyntyneenä.
Roope huokaisee.
”Olettehan tekin aivan oikeassa, mutta nyt meidän täytyy pelastaa Aku tai hänelle käy huonosti”, Roope sanoo tyynnytellen.

Ovatko Ankat ehtineet jo niin kauas, että heitä ei näe, Kulta-Into Pii ihmettelee tutkiessaan kiikareillaan lähitienoota. Odotas, tuolla näkyy jotain. Haa, ankat ovat jääneet koneensa uhriksi, Pii tuumii, kun näkee savuavan koneen jäännöksiä yhden suuren kiven vieressä.
”No ei kun menoksi sitten!” Kulta-Into huudahtaa ja käynnistää moottorikelkkansa, joka on täysin mustan värinen.
Hän ajaa sillä kovaa vauhtia vuoristoa kohti. Hänen perässään käynnistyy monta muuta kelkkaa, jotka kuljettavat Kulta-Into Piin tarvitsemia tavaroita. Halvalla hankittu saattue on luvannut auttaa Piin kultaesiintymän luokse ja takaisin.

Pii ei vain tahdot myöntää itselleenkään, että hän pelkää vuoristoa, joka on monta kertaa korkeammalla, kuin mikään ihmisen rakentama rakennus. Tosin kultaesiintymä on matalammalla kuin mikään Everest, mutta kuitenkin niin korkealla, että sydäntä huippaa.

Kathmandun lentokenttään saapuu melko harvoin koneita, mutta yllättäen yksi yksityiskone on saapunut sinne, jossa lukee K.I.P.. Sitä ihmetellään kovasti, mutta sekin pian unohdetaan, kun saapuu toinen, ensimmäistä suurempi lentokone. Sen takaa avautuu luukku, josta tulee neljä, isokokoista auton näköistö vehjettä, joilla on telaketjut pyörien sijasta ja niitten kyljessä lukee hienossa plakaatissa K.P.. Lentokoneesta astuu ulos ankka, jonka isot silmälasit heijastuvat Kathmandun auringosta.

Kroisos Pennonen astuu yhden auton näköisen vekottimen kyytiin ja nämä Pennosen vuoristoautot ajavat pois lentokentältä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan, kun kentälle saapuu lisää lentokoneita.

Noin viitisentoista konetta laskeutuu perätysten lentokentälle ja kaikki ovat yksityislentokoneita. Niistä astuu ulos rikkaan näköisiä miehiä, joista kukin astuu erikoisiin vekottimiin. Kathmandun kaupat täyttyvät hetkessä ja jostain syystä, ennen kolmekymppiä maksanut hakku maksaakin nyt kolmisensataa dollaria. Yli puolet turisteista kuitenkin kaikkoaa pian ja sanoo lähtevänsä vuoristolle kultajahtiin. Turisteista yksikään ei edes vilkaise hienoja patsaita, joita Kathmandu on täynnä.

Himalajan vuoriston suurin kultajahti on alkanut.

Ohhoh! Lähetin jo viestin vahingossa ja joudun lisäämään tämän loppusepustuksen.
Aivan kunnolla tuo alun sanomani tämän luvun tylsyydestä ei päde, sillä itsekin pidin tylsänä vain tuota loppukohtaa, jossa klubilaiset lähtevät vuoristolle. En osaa tällä kertaa sanoa mitään erikoista luvusta, mutta teidän upeat kommenttinne, arvon lukijat.

Lainaus käyttäjältä: AnkkaristiArvatenkin akkaridekkari tulee heti huomenaamulla arvostelemaan tätä lukua,
Niin, niinhän minä tulen. Oletko harkinnut ennustajan uraa? ;)

Ei tarinasi ole lainkaan surkea, ja lyö laudalta suuren osan Jatko- ja fanitarinat-alueen muista kertomuksista.

Uusinkin luku kulki ihan sujuvasti eteenpäin ja kertomus alkaa myös käydä jännittävämmäksi.
Mukaan mahtuu paljon hienoja lauseita, kuten "Lentokoneesta astuu ulos ankka, jonka isot silmälasit heijastuvat Kathmandun auringosta". Mitä kielellä leikittelyä!

En henkilökohtaisesti rakasta sitä, kuinka ankanpojat jatkavat toistensa lauseita, mutta ei se pilannut hyvää kokonaisuutta.

Seuraavaa osaa odotellessa...

Kiitos akkaridekkarille ja suuresti wieriillekin, kun tuon nyt ilmoitti.
Dekkari ei siis pitänyt siitä, että ankanpojat jatkavat toistensa lauseita, vaikka todella useissa Barksin tarinoissa sitä esiintyy. No, sama se minulle, en sitten enää tee sitä, vaikka sen laitoin vain teidän iloksenne. Kiitos kuitenkin, jos pidit noista tietyistä lauseista.
Seuraavaan lukuun menee jonkin aikaa, kun en ole oikein jaksanut kirjoittaa sitä, mutta kyllä sekin vielä ilmestyy. Seuraavan luvun nimi tulee olemaan Pitkä taival alkaa.

No pitääpä nyt minunkin sitten kommentoida. Tarina on alusta alkaen ollut erittäin hyvin kirjoitettua ja kielioppi on kuosissa. Vaikka itse kirjoitankin aina poikkeuksetta imperfektissä, on piristävää lukea välillä tarinaa, joka on kirjoitettu preesensissä. Tarina muuttuu kokoajan vain jännittävämmäksi ja mielenkiintoisemmaksi ja odotan ehdottomasti seuraavaa osaa, milloin se nyt ilmestyykään :)

Edellinen viestini ei ollut tarkoitettu kirjoitettavaksi lainkaan negatiiviseen sävyyn, enkä edes ole esittänyt toivomusta, että lopettaisit ns. puheenjatkamisilmiön käyttämisen!
Kukin taaplaa tyylillään. :=)

Jos itse pidät siitä itse, niin jatka sitä ihmeessä! Tarinaa ei tehdä sellaiseksi, miksi yleisö sen haluaa, vaan se pitää aina tehdä omien ihanteidensa, periaatteidensa ja erikoisuuksiensa mukaan, sillä juuri ne tekevät tekijästä omintakeisen.

Ymmärsitkö? Sain tästä pätkästä "laitoin sen vain teidän iloksenne" sen käsityksen, ettet itsekään nyt mitenkään erityisesti pidä tuosta. Ja hullun hommaahan se nyt olisi änkeä tarinaan sellaista, mistä kukaan ei pidä.

Tarinasta pitää tehdä omanlaisensa.

Nyt kaikki epäselvyydet minulle on korjattu ja kaikki on oukei. :)

Kiitos nyt Karhulallekin ja sanotaan, että noin kymmenen lukua olisi tiedossa. Varmaa lukumäärää en tosiaankaan tiedä.
Mutta mukavaa, kun näitä kommentteja nyt alkoi tulla vähän enemmän, eli kiitos kommentoijille! Seuraavaan lukuun menee vielä jonkin aikaa...