Keskustelujen arkisto

Eli milloin seuraava luku siis ilmestyy? ^-^

Sain kuin sainkin luvun jo valmiiksi, kun innostusta riitti niin paljon kommenttienne jälkeen. Luvussa tulee enemmän esille sivutarina, joka vaikuttaa juoneen monella tavalla. En nyt mene selittelemään tämän enempää, vaan tässä onkin koko seuraava luku:
Viides luku: Pitkä taival alkaa

Aku ottaa aurinkoa Ankkalinnan rannalla. Kaikki on hyvin, ei mitään huolehdittavaa. Tupu, Hupu ja Lupukin leikkivät iloisen näköisinä. Mitään vaaraa ei ole olemassakaan. Ankkoja ei häiritse yhtään mikään. Maailma on kerrankin täysin rauhallinen kaikesta melusta ja vaarasta.

Meren laineet työntyvät välillä hitaasti kohti Akua ja Aku saa tuntea lämpimän suolaveden räpylöissään. Aku katselee nauravaa Tupua, jota hänen veljensä hautaavat lämpimään hiekkaan. Hän kävelee heidän luokseen ja alkaa auttaa Hupua ja Lupua hautaamaan Tupua.

Tunti vierähtää, kun ankat leikkivät leikkejä iloisina, hautaavat toisiansa hiekkaan ja tekevät hiekkalinnoja, sekä kaikkea muuta. Ankat väsyvät lopulta ja ankanpojat menevät makaamaan varjon alle. Akulla on kuitenkin niin kuuma, että hän tallustelee uimaan.

Aku kaatuu lämpimään veteen ja lähtee uimaan nauttien päivästä. Mukavaa, kun kerrankin kaikki on kunnossa, Aku ajattelee. Kerrankin kesäloma sujuu niin kuin sen pitäisikin sujua. Jokin ei kuitenkaan vain ole aivan kohdallaan. Mikä se olikaan? Niin, juu, Roopehan vei minut jonnekin jollain tavalla tai jotain. Eihän se ole mahdollista, minä olen täällä ja ei edes Roope ole niin ärsyttävä, että vie minut kesken uimaretken jonnekin, vai onko, Aku miettii ihmeissään.
Maailma sumenee hetkeksi, mutta kun Aku näkee taas kunnolla, hän huomaa monen asian olevan vinossa. Vesi on muuttunut yhtäkkisesti jääkylmäksi. Meri on alkanut myrskytä ja tummat sadepilvet ovat kerääntyneet auringon eteen. Ja jotakin häämöttää taivaanrannassa.

”Aku-setä, kyllä sinä selviät tästä!” Tupu huutaa, mutta ääni kaikuu erikoisesti Akun pääkopassa. Aku koettaa katsoa rantaan päin, mutta hän näkee vain ankanpojat makaamassa pyyhkeittensä päällä välittämättä mistään.

”Aku, koeta nyt selvitä hengissä ja herää!” Aku kuulee nipin napin Hupun äänen päänsä sisällä. Maailma värähtelee oudosti, kun Aku kuulee Hupun sanovan ”herää”. Jotenkin tämä taas kuitenkin johtuu Roopesta, Aku ajattelee. Hän aina vain käskee, eikä anna minun tehdä yhtikäs mitään, nytkin olen täällä merellä vain hänen takiaan! Aina vähän väliä minä oikein kunnolla inhoan häntä, Aku miettii vihaisena.

Pian, kuin sanojen vastapainoksi, aalloista kohoaa erikoinen kulkuneuvo, jonka Aku tuntee jollakin tavalla. Ja kojeen sisältä nousee Roope Ankka, ilkeästi hymyillen Akulle. Kone on kuitenkin jotenkin erikoinen Akun mielestä, koska koneella on siivet ja telaketjut saattaa myös erottaa raskaan metallin ja veden pinnan alta. Pian koneen molemmille puolille ilmestyykin jonkinlaiset tykit, jotka tähtäävät Akuun. Roope alkaa puhua Akulle ilkeästi:

”Oletpa ollut typerä, kun aina suostut kaikille retkilleni ja suostut kiillottamaan lanttini ja teet aina kaikki tehtäväni! Nyt sain tämän upean kojeen, enkä tarvitse enää kaltaisiasi surkimuksia. Olet nykyään turhaakin turhempi minulle! Roope huutelee ja tykit siirtyvät aivan Akun nokan eteen. ”Ja sinähän tiedät mitä turhille kappaleille tehdään, heidät tuhotaan!”
Aku ei kestä sitä millään. Hän on aivan peloissaan. Oma sukulainen kääntyy tuolla tavalla minua vastaan, Aku miettii pelokkaana ja huutaa:
”Älä, älä tee mitään! En ole tehnyt mitään pahaa ja sinä tapat minut!” Akun sanat hajottavat maailman hetkeksi ja Aku näkee vilaukselta harmaan katon ja Hupun heiveröiset kasvot, mutta pian Aku joutuu takaisin aallokkoon.

Roope nauraa hullun naurua ja sanoo ylevästi:
”Mitä sinä houkka oikein uikutat. Eihän sinulla ole omassa painajaisessasi mitään mahdollisuuksia minua vastaan. Ja pian painajaiset voivat joutuakin oikeaan maailmaan ja kohtaat minut uudelleen!”

Mitä ihmettä tuo tarkoittaa, Aku miettii samalla, kun maailma alkaa hälvetä hitaasti. Pian painajaiset voivat joutuakin oikeaan maailmaan ja kohtaat minut jälleen? Mitä ihmettä tuo tarkoittaa, Aku pohti kiivastuneena ja pian hän keskittyi vain toistelemaan lauseita eri järjestyksissä:

Painajaiset voivat joutuakin oikeaan maailmaan? Painajaisessa minulla ei ole mitään mahdollisuuksia? Kohtaan painajais-Roopen uudelleen oikeassa maailmassa, kun on painajainen? Ei mitään mahdollisuuksia. Kohdata uudelleen. Oikeassa maailmassa. Painajaiset oikeassa maailmassa. Ei mahdollisuuksia. Kohdata. Painajainen.

Oikea maailma?

Aku herää hengittäen raskaasti ja pää sekaisin. Hän makaa jonkinlaisella patjalla ja Hupu on hänen nokkansa edessä hikisen ja pelästyneen näköisenä. Akun muisti alkaa palailla jo hiljalleen, mutta silti Lentsikkamobiili näyttää tuntemattomalta paikalta Akun mielestä. Lupu, joka istuu Hupun vieressä, huomaa ensimmäisenä Akun silmien aukeavan ja huudahtaa innoissaan:

”Aku-setä, sinä olet elossa. Me niin pelkäsimme sinun jo kuolleen. Näytit niin huonokuntoiselta sen pyörimisen jälkeen, mutta olemme kiitollisia, että olet vielä elossa. Emme tiedä mitä olisimme tehneet ilman sinua, Aku-setä.”

Tämän sanottuaan Lupu ja muut ankanpojat rutistavat Akua oikein kunnolla niin, että Aku huomaa kaikki monet ja pahat ruhjeet, murtumat ja haavat, joita hänelle on tullut. Aku kuitenkin vieläkin tutisee hieman pelosta painajaisensa takia ja ei voi olla ajattelematta sitä. Ankanpojat lopettavat halaamisensa ja heidän vieressään seisova Roope sanoo tyynesti:
”Hyvä, että heräsit, Aku. Nyt meidän täytyy kuitenkin lähteä liikkeelle, jos haluamme saada sen kullan itsellemme. Tupu, Hupu ja Lupu, tulkaa ulos, niin me käännämme näillä kepeillä Lentsikkamobiilin oikein päin. Koneen saa nimittäin vielä kulkemaankin. Ja, Aku, pidä lujasti kiinni, että et satuta itseäsi enempää!”

Aku meinaa sanoa vastalauseensa, että voi auttaa kääntämisessä, mutta kun hän koettaa nousta, monet luut nitisevät ja natisevat. Ja Akua sattuu sietämättömästi ihonsa suoristuessa joka puolelta. Aku päättää jäädä makaamaan siihen paikkaan pitäen kiinni seinästä (tai oikeastaan lattiasta), koska tietää, että kone käännetään siihen suuntaan.

Roope, Tupu, Hupu ja Lupu laittavat kaksi pitkää ja paksua keppiä koneen alle ja he menevät toimimaan pareina, Roope ja Tupu työntävät toista keppiä ja Hupu ja Lupu toista. He aloittavat aherruksen ja pian kone heilahtaakin miltei oikeaan asentoon. Jos se kuitenkin kaatuu takaisin, se murskaa ankat alleen ja vierii kauas mäkeä alas. Ankkojen onneksi kone kääntyy oikein päin ja matka voi pian lähteä käyntiin. Roope saa vielä kaikkien iloksi moottorin käyntiin ja Lentsikkamobiili lähtee sen ensimmäiselle vuoristokoetukselle.

”Meidän täytyy saada tietää kullan sijainti!” Kroisos Pennonen huutaa K.P.O.Y:n uudessa Vuoristoautossa. ”Me emme voi odottaa ikuisuuksia milloin kitupiikki lähtee liikkeelle, koska hän pääsisi silloin ensimmäisenä kullan luokse!”
Kroisos Pennosella on seitsemän Vuoristoauton saattue matkalla vuoristoon. Kyydissä on niin varovaisia professoreja, kuin räjäytteleviä työmiehiä. Pennonen oleilee suunnitteluvaunussa, jossa vakoilijat, suunnittelijat, kuin tutkijatkin kuuntelevat pelokkaina Pennosen ärsyyntymistä.

”Meidän täytyy ottaa heidät kiinni ja imeä kaikki mahdollinen tieto heiltä keinolla millä hyvänsä. Olemme nyt miltei vuoristolla. Täällä tapahtuu kaikenlaista, ihmisiä katoilee ja sekoaa täällä, eli viranomaiset eivät saa toisin sanoen tietää mitään täällä tapahtuvasta”, Pennonen kertoo ajatellen jo pahoja suunnitelmiaan. Huoneessa olijat oli maksettu kalliilla, joten he eivät voineet esittää minkäänlaisia vastalauseita tai kommentteja. Heille on aivan sama, käsketäänkö heidät puuhaamaan jotain laitonta, kunhan palkka juoksee.

Kulta-Into Pii katselee jälleen kiikareillaan lähiseutua. Roope on jäänyt jo kauas taakse, mutta Kulta- Into saattaa erottaa koneen lähteneen liikkeelle, tosin todella hajonneena. Vielä enemmän Piitä kuitenkin alkaa huolestuttaa ihmismäärä vielä kauempana. Erikoiset vehkeet ja koneet lähestyvät vuoristoa hiljalleen. Sitten Pii erottaa eräästä isommasta koneitten virrasta kirjaimet ´K. P´. Pii kiroaa hiljaa mielessään Miljardööriklubilaisia ja huutaa omille miehilleen:
”Kääntäkää vaikka koko Himalajan vuoristo ympäri, mutta te autatte minua pääsemään ensimmäisenä esiintymän luokse maksoi mitä maksoi! Palkkapäivää ette näe, ennen kuin minä näen kultaa ilman yhtäkään tuollaista jenkkiä!”

Luku oli ehkä hieman lyhyempi kuin edelliset, mutta itse olen melko tyytyväinen, vaikka ei ollutkaan kovin toiminnallinen. Saatatte ehkä valittaa, että Kulta-Into Pii ei ole tehnyt muuta kuin katsellut kiikareillaan, mutta koetan lopettaa tämän asian. Luku saattoi olla sekava ja tarinan saattaa ymmärtää ilmankin tätä, joten hieman ylimääräinen luku.
Kommentteja?

No hyvin isot kiitokset Aku Vankalle.
Ei tämä mikään kovin erityinen tarina ole ja kirjoitusvirheitten puuttumisesta saat kiittää sitä, että sain juuri Word 07:n. Älä nyt mene haukkumaan muita tarinoita tuolla tavalla. Ei tämä ole missään kisassa mukana, mikä on paras tarina. Katsos itse kestän kritiikkiä, mutta liikaa ylpeyttä ja paremmuutta en kyllä ota vastaan ;D.
Kirjoittaminen on hauskaa ja kirjoitan hyvin paljon huvin vuoksi.

Olen kommentoinut tätä tarinaa aiemmin ja periaatteitteni (heh) vastaista on jättää tarinan lukeminen kesken. Luin nyt samalla luvut neljä sekä viisi, koska olin nelosen ilmestyessä matkoilla, enkä ehtinyt/jaksanut sitä aiemmin lukea.

Hieno tarina on, luvut ovat sopivan mittaisia. Uusimman jakson unikohtaus oli erikoinen ja aika spesiaali tapaus, hienosti toteutettu ja kirjoitettu. Myös "oikea" tarina etenee hyvin, tosin tapahtumia on ollut aika niukasti. Lentsikkamobiilin putoaminen ja Akun loukkaantuminen lähinnä.

Pari melko mahdotonta juttua: 1.) pojat ja Roope jaksavat vääntää tuhansien(?) kilojen painoisen Lentsikkamobiilin ympäri ja 2.) lentokone tai mikään muukaan ei voi tietääkseni lentää ilman toista siipeä, varsinkin, kun toinen moottorikin puuttuu. Se putoaisi heti.

Edellä mainitut asiat eivät kuitenkaan vaikuta itse tarinaan mitenkään, joten pienet epäjohdonmukaisuudet eivät haittaa. Seuraava luku tulee milloin? :)

Kiitos paljon ja vastaan näihin Token mahdottomuuksiin vedoten asioihin, joita en kertonut tarinoissa
Lainaus käyttäjältä: TokePari melko mahdotonta juttua: 1.) pojat ja Roope jaksavat vääntää tuhansien(?) kilojen painoisen Lentsikkamobiilin ympäri ja 2.) lentokone tai mikään muukaan ei voi tietääkseni lentää ilman toista siipeä, varsinkin, kun toinen moottorikin puuttuu. Se putoaisi heti.

Edellä mainitut asiat eivät kuitenkaan vaikuta itse tarinaan mitenkään, joten pienet epäjohdonmukaisuudet eivät haittaa. Seuraava luku tulee milloin? :)
1.) Itse ajattelin tämän näin, että kone oli hieman alamäkeä kohti ja pojat ja Roope saivat sen nipin napin väännettyä jonkin verran niin, että se kaatui sille kyljelle. Voihan tämä melko mahdoton teoria olla, mutta lentokoneiden paino on hyvin vähäinen, jotta ne lentävät, joten tuhansista kiloista en menisi puhumaan.
2.)Lentokone ei lentänyt toisen siiven avulla, vaan vauhdin ansiosta liisi kauas pyörien vain toisen siiven avulla. Toki tähän vaikuttavat pari lapsena katsottua piirrettyä, mutta melko aitoa se kuitenkin on. Konehan miltei heti tippui alas ja pomppasi räjähdyksen voimasta vielä kerran ylös ja romahti lopullisesti alas ja vieri alamäkeen ja törmäsi kiveen.

Ja vielä kiitokset kommenteista!

Noniin, sain kuin sainkin tämän luettua. Hyvä tarina, ei paljon kirjoitusvikoja, luen jatkossakin 8-) C:-) .

Ja seuraava luku ilmestyy? :)