Keskustelujen arkisto

Tarinan oli määrä alkaa vasta 10.10, mutta päätin lopulta aloittaa tarinan jo nyt. Toivottavasti edellistenkin tarinoideni lukijat jatkavat loistavaa kommentointiaan ja pysyvät mukana aina koko tohtori Xuir-sarjan loppuun saakka. :)

Takakansiteksti

Ankkojen matka päättyy nopeasti ja seuraavaksi he huomaavat olevansa keskellä taistelua. Pian ankat saavat tietää olevansa Pokémon-maailmassa ja luulevat jo olevansa rauhassa, kun Raul saapuu paikalle tohtori Xuir kannoillaan.
Ankat joutuvat kokemaan jotain uutta ja ainutlaatuista, kun he matkustavat eri maailmoissa. Pahisten vuoksi ankat joutuvat kävelemäänkin jatkuvan pelon vallassa, kun tohtori Xuir, tohtori Spitaali sekä muut pahikset yrittävät saada heidät tapetuiksi.
Pahisten siteet ovat hajoamispisteessä, mutta miksi ihmeessä Rudolf on kadonnut? Entä miten tohtori Xuir on yhä elossa? Miten ihmeessä Ankat ylipäätään joutuvat eri maailmoihin? Liittyykö asia jälleen kerran Kennethien ja Ankkojen sukuihin?

Matka maailmojen halki-tarina on täysin erilainen kuin edelliset Xuir-sarjan tarinat. Pelkkien pahisten lisäksi ankat joutuvat nyt sopeutumaan erilaisiin maailmoihin. Pahisten joukot harventuvat kahteen joukkoon, joita tohtori Xuir ja tohtori Spitaali johtavat.
Luvassa on tukalia tilanteita, jännitystä, yllättäviä tietoja ja paljon sellaista, jonka tuskin haluat jättää väliin!

Xuirin-sarjan historiaa ja aiemmin tapahtunutta…
Tohtori Xuir saaga alkaa suurella ryöstöllä, jossa Roope menettää rahansa ja hänen päässään alkaa pyöriä kokoajan sama uni. Xuir on tarinan pääpahis, joka ensimmäisessä tarinassaan Salaperäinen tohtori vaikutti erittäin väkivaltaiselta. Tarinassahan hän tappaa kylmäverisesti Mikin, Hessun ja poliisimestari Simo Sisun. Myöhemmin selvisi, että Xuirin tarkoituksena oli tuhota Ankkalinna eriskummallisella räjähteellä. Suunnitelma kuitenkin meni loppujen lopuksi myttyyn, ja hän joutui vankilaan. Siellä hän ei kuitenkaan kauan viihtynyt eikä mennyt aikaakaan, kun hän karkasi rakentamansa teleportin avulla, ja alkoi hautoa suunnitelmaa, jolla voisi tuhota ankat.

Hän hyökkääkin Paratiisitielle melkein heti, mutta ankkojen uusien turvamiesten Rudolfin ja Ridolfin urheuden ansiosta he selviytyivät ja lopulta Xuirin oli vain kadottava paikalta. Vaikka kaikki luulevat turvamiesten kuolleen, Pelle saa lopulta tietää, että nämä saattavatkin vain olla toisessa ulottuvuussa. Xuir ei ei kuitenkaan häviön jälkeen luovuttanut, sillä uusi poliisimestari Lähteenmäki oli hänen liittolaisensa, ja tämän avulla hän sai tietää kaiken tarvittavan. Tarinan puolivälissä selviää, että Xuirin oikea nimensä on Rodolf. Lopussa Xuir katoaa vesipyörteeseen ja lähes kaikki luulevat hänen kuolleen. Xuirin aikomuksena oli kuitenkin päästäkin pyörteeseen, sillä silloin hän pääsisi timanttikruunuun käsiksi.

Vankilaan joutunut Lähteenmäki karkaa suorastaan salaperäisesti yöllä vankilasta, ja lopulta hän ilmestyy ankkojen taloon. Lopulta tämä kuitenkin katoaa paikalta. Myöhemmin uusi poliisimestari Kaasi ja muut poliisit löytävät Lähteenmäen kuolleena samasta talosta ja niinpä ankat joutuvat pääepäilyiksi. Loppujen lopuksi Xuirin suunnitelma menee kuitenkin jälleen myttyyn, sillä hänen uusi liittolaisensa Aleksi Lintunen kertookin haluavansa itselleen kruunun ja lopulta hän kuolee myrkytykseen.

Vaikka seuraavan Xuir-sarjan osan nimi olikin Vaatekaapin salaisuus jo tarina Kadonnut veli hieman viittasi tulevaan. Kyseisessä tarinassa Raul nimittäin saapuu vankilaan, jossa Xuir keplottelee hänet puolelleen, sillä oli kuullut, että myös Raulin olivat saaneet vankilaan ankat.

Kaksikko karkasikin seuraavan tarinan alussa vankilasta melko helpon oloisesti ja kohta he olivatkin jo ankkojen kimpussa. Sitä ennen he kuitenkin lähtivät etsimään Ankkalinnan lähistöllä seisovasta metsästä asetta, jolla Xuir voisi hallita koko maailmaa. Tästä hän ei kuitenkaan vielä oikeastaan tiedä, vaan hän etsii pelkkää vaatekaappia. Vaikka kaappi löytyykin hän huomaa, ettei sen hakeminen olekaan niin helposti tehty.
Ankat nimittäin ovat juuri silloin jostain ihmeen syystä saapuneet kyseiseen metsään piknikille ja vievät tietysti kaapin mukanaan. Nämä eivät kuitenkaan tiedä, että heidän turvamiehensäkin ovat liittoutuneet Xuirin kanssa ja yrittävät saada ankat ansaan. Tarinan loppua kohdin asiat mutkistuvat, eikä oikein keneenkään voi enää luottaa.

Viidennessä osassa, Spitaalin kourissa tarinassa asiat mutkistuvat entisestään. Tohtori Spitaali alkaa käymään Xuirin hermoille jo alussa. Uusi, hirvittävä suunnitelma on luotu ja maailmanpelastaminen on Ankkojen käsissä. Ridolf palaa ”hyvisten” puolelle.
Ankat saavat tietää, että ovat sukua Tohtori Xuirille ja tohtori Spitaalille. Lasertykki tuhoutuu Raulin ansiosta, joka kuitenkin menettää oikean kätensä kaksi sormea.
Spitaali yllättää ankat, jotka luulevat jutun olevan ohi. Tämä on juuri ampumassa Akun, kun Ridolf herää tainnoksistaan ja käy vastaan. Xuir ja Rudolf heräävät tainnoksista ja Ridolf ampuu kohti Xuiria. Laukaus osuu Xuirin käteen ja Xuir ja Spitaali alkavat tapella. Ridolf melkein ampuu oman veljensä ja pelastaa ankat, joista Aku hyppää Spitaalin ja Xuirin mukaan tappeluun. Xuir menettää toisen kätensä.
Lopussa Spitaali pakenee jättäen Xuirin ja Rudolfin taakseen. Yhtäkkiä aika kuitenkin tuntuu pysähtyvän ja metsä täyttyy valosta. Kun valo vihdoin himmenee metsässä ei ole enää ketään.

Tämä Xuir-sarjan kuudes, ja kolmanneksi viimeinen osa, Matka maailmojen halki jatkaa siitä mihin Spitaalin kourissa tarina jäi. Luvassa on tukalia tilanteita, jännitystä, yllättäviä tietoja ja paljon sellaista, jonka tuskin haluat jättää väliin!

1.osa: Pokémon-maailma

Aku katseli ihmeissään ympärilleen. Hän tajusi olevansa jossakin pyörivässä ja värikkäässä tilassa. Kaikki muut tuntuivat kadonneet paikalta, eikä Aku nähnyt ympärillään muita, kuin Tupun, Hupun ja Lupun, jotka näyttivät ihmettelevän samaa kuin hänkin.
Aku ei ymmärtänyt mitä äsken oli tapahtunut. Oliko Xuir kuollut? Oliko Spitaali päässyt pakoon? Miten Rudolfin ja Ridolfin ja Raulin oli käynyt? Ja kaiken lisäksi, miten ihmeessä hän ja pojat olivat joutuneet siihen tilaan?
Viimeisen tunnin tapahtumat tuntuivat sekoittuvan Akun päässä kuin kananmuna kakkutaikinaan. Hän ei enää osannut päättää oliko joku kuollut vai ei ja niinpä hän päätti haudata mietiskelynsä.
Aku yritti kysyä ankanpojilta, missä he olivat, mutta hänen suustaan ei kuulunut mitään muuta kuin käheää vinkunaa.

Siinä samassa pyörteen väri muuttui tumman punaiseksi ja seuraavaksi mustaksi. Hiljalleen pyörre tuntui hiljentävän pyörimistään ja sen väri tuntui haalentuvan valkoiseksi. Lopulta pyörintä loppui ja ankat jäivät odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.
”Mitä tapahtui?” Aku kysyi tajutessaan pystyvänsä jälleen puhua.
Ankanpojat puistelivat päätään, mutta seuraavassa hetkessä he tajusivat tippuvansa alas.

Koko ajan he lähestyivät maan pintaa, mutta yllättäen juuri ennen heidän saapumistaan maan pinnalle he pysähtyivät ja seuraavassa hetkessä he tajusivat seisovansa tukevasti maan päällä, kummatkin räpylät tiukasti maassa.
”Mitä ih-?” Aku ehti sanoa, kun hän huomasi, että häntä kohti juoksi siinä samassa harmahtava kissa.
”Glameow, pysähdy!” he kuulivat jonkun huudahtavan jotenkin ällistyneellä äänellä.
Aku puisteli hetken päätään ja katsahti sitten ankanpoikiin, jotka näyttivät tuijottavan jotain. Akukin käänsi katseensa samaan paikkaan ja hän tajusi tuijottavansa pienikokoista ja punatukkaista tyttöä, joka piti kädessään punavalkoista pallonmuotoista esinettä.
”Missä ihmeessä me olemme?” Aku kysyi järkyttyneen oloisilta ankanpojilta.
Kun vastausta ei kuulunut, Aku kysyi kuuluvammalla äänellä: ”Mitä?”
Ankanpojat käänsivät katseensa huoltajaansa ja nielaisivat yhtä aikaa.
”Aku-setä…”, Tupu aloitti.
”Meistä tuntuu, että me olemme joutuneet…”, Hupu jatkoi vastahakoisesti.
Lupu ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan.
”Eli minne me olemme joutuneet?” Aku kysyi.
Lupu huokaisi syvään ja sanoi sitten: ”Pokémon-maailmaan.”

Aku tuijotti ankanpoikia ihmeissään. ”Laskettehan leikkiä?” hän kysyi epäuskoisena.
Kun ankanpojat puistelivat päätään, Aku ei ymmärtänyt enää mitään koko jutusta.
”No, siinä tapauksessa me lähdemme”, Aku ärähti ja lähti kävelemään kohti suurta metsää, joka heidän takanaan näkyi.
Hän ei ymmärtänyt, miten he muka olisivat voineet joutua jonnekin ”Pokémon-maailmaan”, kun sellaista ei edes ollut olemassa. Aku kyllä tiesi, että sellainen tv-sarja oli, mutta, että he olisivat nyt kyseisessä paikassa. Sitä Aku ei voinut niellä.
”Hetkinen nyt”, heidän äsken näkevänsä tyttö kiljahti. ”Aiotteko te vain häipyä, kun pilasitte juuri ottelunne erästä typerystä vastaan?”
Ankat pysähtyivät siinä samassa ja käännyttyään he huomasivat, että heidän lähellään seisoi ruskeatukkainen ja siniseen takkiin pukeutunut poika, joka naurahti heille häijysti. Hänen mustassa takissaan näkyi punainen ”R”-logo.
”Mistä ihmeestä sinä puhut?” Aku ärähti. ”Me lähdemme nyt tästä junttilasta, joten hyvästi!”

Aku lähti marssimaan kohti metsää ankanpojat perässä.
”Emmekö olisi voineet jäädä odottamaan?” Tupu kysyi.
”Emme”, Aku mutisi.
”Emmekö olisi edes voineet kysyä, miten pääsemme täällä pois?” Hupu huokaisi.
”Emme”, Aku mutisi jälleen.
”Emmekö muka olisi voineet kysyä edes, mistä saisimme ruokaa, minulla on nälkä”, Lupu tuhahti.
”Emme, vaikka minulla onkin nälkä”, Aku puuskahti. ”Joten olkaa hiljaa.”

Yhtäkkiä Ankat kuulivat lähestyviä ääniä. Kova läähätys tuntui kovenevan sekuntisekunnilta ja seuraavassa hetkessä verta valuva Raul syöksähti heidän eteensä.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” Aku parkaisi.
”Hän on täällä, pelastakaa minut!” Raul puuskutti ja katseli koko ajan olkansa taakse.
”Kuka?” Aku kysyi ihmeissään.
Raul näytti räjähtävän sillä hetkellä: ”No hän! Tohtori Spitaali!”

Juu, tosiaan hyvin kirjoiteltu ja myös hyvin mielenkiintoinen, kieliopellisesti täysin moitteeton ja tarinakin oli hyvin kerrottu. Mitä muuta tässä keksisi? :)
Odotan innolla seuraavaakin osaa.

Tuntui, että osa oli johdato koko tarinaan. Hyvinhän tuo alkoi, mutta jotenkin minusta tuntuu, että asiat alkavat selviämään seuraavissa osissa. No, todella mukavaa, että tarina alkoi etuajassa. Ja hyvinhän tämäkin tarina alkoi... ;)

No niin, tämäkin tarina on siis alkanut!

Ensimmäisestä luvusta on aina vähän paha sanoa mitään.

Vähän sekava olo tuli, kun heti kaikki takakansitekstit ja Xuir-saagat ja ensimmäiset luvut samaan viestiin. Itse ensimmäinen osakin oli hiukan sekava. Tapahtumat sekoittuivat päähäni kuin kananmuna kakkutaikinaan. (:D)

Kuitenkin ihan hyvä ja melko jännittäväkin alku tarinalle, mutta odotukset ovat vielä paremmat, sillä kirjoittajana on kuitenkin Ankkiksen ehdottomaan kirjoituseliittiin kuuluva nimi.

Pokémon kouluttajien on vähän vaikea ihmetellä mitään, kun Ankat jo häipyvätkin seuraavassa hetkessä. Sähellykseksi tämä kyllä tuntuu hieman menevän, mutta kun tämä on täysin Spitaalin kourissa tarinan jatko-osa, eli kun muut tarinat ovat alkaneet viikko, tai pari kuukautta eteenpäin ja tämä alkaa heti edellisen tarinan lopusta.

Saa nähdä mitä pidätte tarinan kulusta, kuten jo sanoin Spitaalin kourissa topicissa, kaikki pokemonjutut sun muut ovat vain pieniä sivusähellyksiä tavallisen ankat vs. tohtorit ja muut... :)

Kyllä minun mielestä oli parempi luku, kuin edellinen. Hyvin kuvailit kaikkea, mitä tapahtui. En (taaskaan ;D ) keksi mitään muuta sanomista, mutta hyvä oli!

Kiitos kommenteistanne!

Taikis: Kiva, että pidit. Itsekin pidän tästä enemmän kuin ensimmäisestä luvusta.
Padi: Äh, tiedän tuon. Valitettavasti oli vain pakko saada tuo juttu mukaan jonnekin puhumisen joukkoon ja nyt se kuulostaa omasta mielestänikin tönköltä. Olisi ehkä toiminut paremmin yhdessä toisessa osassa, mutta ei siitä sen enempää. :D

Hieno osa, ja nyt jo tiedän, että tulen pitämään tästä tarinasta. Spitaalin kourissa oli selkeästi tuollainen pohjustus tälle tarinalle ja olen nyt hyvin pahoillani, kun haukuin tarinaasi, Karhula. Ja minä odotan paljon siis tältä Matka maailmojen halki-tarinalta.

Ja siis luku oli oikein hieno, muutamia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta. Toiminnantäyteinen luku tuokin oli ja toimintaa oletkin hyvä tekemään, Karhula, ja se on yksi monista tutkimattomista syistä, minkä takia luen tarinoitasi...