Tarinan oli määrä alkaa vasta 10.10, mutta päätin lopulta aloittaa tarinan jo nyt. Toivottavasti edellistenkin tarinoideni lukijat jatkavat loistavaa kommentointiaan ja pysyvät mukana aina koko tohtori Xuir-sarjan loppuun saakka. :)
Takakansiteksti
Ankkojen matka päättyy nopeasti ja seuraavaksi he huomaavat olevansa keskellä taistelua. Pian ankat saavat tietää olevansa Pokémon-maailmassa ja luulevat jo olevansa rauhassa, kun Raul saapuu paikalle tohtori Xuir kannoillaan.
Ankat joutuvat kokemaan jotain uutta ja ainutlaatuista, kun he matkustavat eri maailmoissa. Pahisten vuoksi ankat joutuvat kävelemäänkin jatkuvan pelon vallassa, kun tohtori Xuir, tohtori Spitaali sekä muut pahikset yrittävät saada heidät tapetuiksi.
Pahisten siteet ovat hajoamispisteessä, mutta miksi ihmeessä Rudolf on kadonnut? Entä miten tohtori Xuir on yhä elossa? Miten ihmeessä Ankat ylipäätään joutuvat eri maailmoihin? Liittyykö asia jälleen kerran Kennethien ja Ankkojen sukuihin?
Matka maailmojen halki-tarina on täysin erilainen kuin edelliset Xuir-sarjan tarinat. Pelkkien pahisten lisäksi ankat joutuvat nyt sopeutumaan erilaisiin maailmoihin. Pahisten joukot harventuvat kahteen joukkoon, joita tohtori Xuir ja tohtori Spitaali johtavat.
Luvassa on tukalia tilanteita, jännitystä, yllättäviä tietoja ja paljon sellaista, jonka tuskin haluat jättää väliin!
Xuirin-sarjan historiaa ja aiemmin tapahtunutta…
Tohtori Xuir saaga alkaa suurella ryöstöllä, jossa Roope menettää rahansa ja hänen päässään alkaa pyöriä kokoajan sama uni. Xuir on tarinan pääpahis, joka ensimmäisessä tarinassaan Salaperäinen tohtori vaikutti erittäin väkivaltaiselta. Tarinassahan hän tappaa kylmäverisesti Mikin, Hessun ja poliisimestari Simo Sisun. Myöhemmin selvisi, että Xuirin tarkoituksena oli tuhota Ankkalinna eriskummallisella räjähteellä. Suunnitelma kuitenkin meni loppujen lopuksi myttyyn, ja hän joutui vankilaan. Siellä hän ei kuitenkaan kauan viihtynyt eikä mennyt aikaakaan, kun hän karkasi rakentamansa teleportin avulla, ja alkoi hautoa suunnitelmaa, jolla voisi tuhota ankat.
Hän hyökkääkin Paratiisitielle melkein heti, mutta ankkojen uusien turvamiesten Rudolfin ja Ridolfin urheuden ansiosta he selviytyivät ja lopulta Xuirin oli vain kadottava paikalta. Vaikka kaikki luulevat turvamiesten kuolleen, Pelle saa lopulta tietää, että nämä saattavatkin vain olla toisessa ulottuvuussa. Xuir ei ei kuitenkaan häviön jälkeen luovuttanut, sillä uusi poliisimestari Lähteenmäki oli hänen liittolaisensa, ja tämän avulla hän sai tietää kaiken tarvittavan. Tarinan puolivälissä selviää, että Xuirin oikea nimensä on Rodolf. Lopussa Xuir katoaa vesipyörteeseen ja lähes kaikki luulevat hänen kuolleen. Xuirin aikomuksena oli kuitenkin päästäkin pyörteeseen, sillä silloin hän pääsisi timanttikruunuun käsiksi.
Vankilaan joutunut Lähteenmäki karkaa suorastaan salaperäisesti yöllä vankilasta, ja lopulta hän ilmestyy ankkojen taloon. Lopulta tämä kuitenkin katoaa paikalta. Myöhemmin uusi poliisimestari Kaasi ja muut poliisit löytävät Lähteenmäen kuolleena samasta talosta ja niinpä ankat joutuvat pääepäilyiksi. Loppujen lopuksi Xuirin suunnitelma menee kuitenkin jälleen myttyyn, sillä hänen uusi liittolaisensa Aleksi Lintunen kertookin haluavansa itselleen kruunun ja lopulta hän kuolee myrkytykseen.
Vaikka seuraavan Xuir-sarjan osan nimi olikin Vaatekaapin salaisuus jo tarina Kadonnut veli hieman viittasi tulevaan. Kyseisessä tarinassa Raul nimittäin saapuu vankilaan, jossa Xuir keplottelee hänet puolelleen, sillä oli kuullut, että myös Raulin olivat saaneet vankilaan ankat.
Kaksikko karkasikin seuraavan tarinan alussa vankilasta melko helpon oloisesti ja kohta he olivatkin jo ankkojen kimpussa. Sitä ennen he kuitenkin lähtivät etsimään Ankkalinnan lähistöllä seisovasta metsästä asetta, jolla Xuir voisi hallita koko maailmaa. Tästä hän ei kuitenkaan vielä oikeastaan tiedä, vaan hän etsii pelkkää vaatekaappia. Vaikka kaappi löytyykin hän huomaa, ettei sen hakeminen olekaan niin helposti tehty.
Ankat nimittäin ovat juuri silloin jostain ihmeen syystä saapuneet kyseiseen metsään piknikille ja vievät tietysti kaapin mukanaan. Nämä eivät kuitenkaan tiedä, että heidän turvamiehensäkin ovat liittoutuneet Xuirin kanssa ja yrittävät saada ankat ansaan. Tarinan loppua kohdin asiat mutkistuvat, eikä oikein keneenkään voi enää luottaa.
Viidennessä osassa, Spitaalin kourissa tarinassa asiat mutkistuvat entisestään. Tohtori Spitaali alkaa käymään Xuirin hermoille jo alussa. Uusi, hirvittävä suunnitelma on luotu ja maailmanpelastaminen on Ankkojen käsissä. Ridolf palaa ”hyvisten” puolelle.
Ankat saavat tietää, että ovat sukua Tohtori Xuirille ja tohtori Spitaalille. Lasertykki tuhoutuu Raulin ansiosta, joka kuitenkin menettää oikean kätensä kaksi sormea.
Spitaali yllättää ankat, jotka luulevat jutun olevan ohi. Tämä on juuri ampumassa Akun, kun Ridolf herää tainnoksistaan ja käy vastaan. Xuir ja Rudolf heräävät tainnoksista ja Ridolf ampuu kohti Xuiria. Laukaus osuu Xuirin käteen ja Xuir ja Spitaali alkavat tapella. Ridolf melkein ampuu oman veljensä ja pelastaa ankat, joista Aku hyppää Spitaalin ja Xuirin mukaan tappeluun. Xuir menettää toisen kätensä.
Lopussa Spitaali pakenee jättäen Xuirin ja Rudolfin taakseen. Yhtäkkiä aika kuitenkin tuntuu pysähtyvän ja metsä täyttyy valosta. Kun valo vihdoin himmenee metsässä ei ole enää ketään.
Tämä Xuir-sarjan kuudes, ja kolmanneksi viimeinen osa, Matka maailmojen halki jatkaa siitä mihin Spitaalin kourissa tarina jäi. Luvassa on tukalia tilanteita, jännitystä, yllättäviä tietoja ja paljon sellaista, jonka tuskin haluat jättää väliin!
1.osa: Pokémon-maailma
Aku katseli ihmeissään ympärilleen. Hän tajusi olevansa jossakin pyörivässä ja värikkäässä tilassa. Kaikki muut tuntuivat kadonneet paikalta, eikä Aku nähnyt ympärillään muita, kuin Tupun, Hupun ja Lupun, jotka näyttivät ihmettelevän samaa kuin hänkin.
Aku ei ymmärtänyt mitä äsken oli tapahtunut. Oliko Xuir kuollut? Oliko Spitaali päässyt pakoon? Miten Rudolfin ja Ridolfin ja Raulin oli käynyt? Ja kaiken lisäksi, miten ihmeessä hän ja pojat olivat joutuneet siihen tilaan?
Viimeisen tunnin tapahtumat tuntuivat sekoittuvan Akun päässä kuin kananmuna kakkutaikinaan. Hän ei enää osannut päättää oliko joku kuollut vai ei ja niinpä hän päätti haudata mietiskelynsä.
Aku yritti kysyä ankanpojilta, missä he olivat, mutta hänen suustaan ei kuulunut mitään muuta kuin käheää vinkunaa.
Siinä samassa pyörteen väri muuttui tumman punaiseksi ja seuraavaksi mustaksi. Hiljalleen pyörre tuntui hiljentävän pyörimistään ja sen väri tuntui haalentuvan valkoiseksi. Lopulta pyörintä loppui ja ankat jäivät odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.
”Mitä tapahtui?” Aku kysyi tajutessaan pystyvänsä jälleen puhua.
Ankanpojat puistelivat päätään, mutta seuraavassa hetkessä he tajusivat tippuvansa alas.
Koko ajan he lähestyivät maan pintaa, mutta yllättäen juuri ennen heidän saapumistaan maan pinnalle he pysähtyivät ja seuraavassa hetkessä he tajusivat seisovansa tukevasti maan päällä, kummatkin räpylät tiukasti maassa.
”Mitä ih-?” Aku ehti sanoa, kun hän huomasi, että häntä kohti juoksi siinä samassa harmahtava kissa.
”Glameow, pysähdy!” he kuulivat jonkun huudahtavan jotenkin ällistyneellä äänellä.
Aku puisteli hetken päätään ja katsahti sitten ankanpoikiin, jotka näyttivät tuijottavan jotain. Akukin käänsi katseensa samaan paikkaan ja hän tajusi tuijottavansa pienikokoista ja punatukkaista tyttöä, joka piti kädessään punavalkoista pallonmuotoista esinettä.
”Missä ihmeessä me olemme?” Aku kysyi järkyttyneen oloisilta ankanpojilta.
Kun vastausta ei kuulunut, Aku kysyi kuuluvammalla äänellä: ”Mitä?”
Ankanpojat käänsivät katseensa huoltajaansa ja nielaisivat yhtä aikaa.
”Aku-setä…”, Tupu aloitti.
”Meistä tuntuu, että me olemme joutuneet…”, Hupu jatkoi vastahakoisesti.
Lupu ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan.
”Eli minne me olemme joutuneet?” Aku kysyi.
Lupu huokaisi syvään ja sanoi sitten: ”Pokémon-maailmaan.”
Aku tuijotti ankanpoikia ihmeissään. ”Laskettehan leikkiä?” hän kysyi epäuskoisena.
Kun ankanpojat puistelivat päätään, Aku ei ymmärtänyt enää mitään koko jutusta.
”No, siinä tapauksessa me lähdemme”, Aku ärähti ja lähti kävelemään kohti suurta metsää, joka heidän takanaan näkyi.
Hän ei ymmärtänyt, miten he muka olisivat voineet joutua jonnekin ”Pokémon-maailmaan”, kun sellaista ei edes ollut olemassa. Aku kyllä tiesi, että sellainen tv-sarja oli, mutta, että he olisivat nyt kyseisessä paikassa. Sitä Aku ei voinut niellä.
”Hetkinen nyt”, heidän äsken näkevänsä tyttö kiljahti. ”Aiotteko te vain häipyä, kun pilasitte juuri ottelunne erästä typerystä vastaan?”
Ankat pysähtyivät siinä samassa ja käännyttyään he huomasivat, että heidän lähellään seisoi ruskeatukkainen ja siniseen takkiin pukeutunut poika, joka naurahti heille häijysti. Hänen mustassa takissaan näkyi punainen ”R”-logo.
”Mistä ihmeestä sinä puhut?” Aku ärähti. ”Me lähdemme nyt tästä junttilasta, joten hyvästi!”
Aku lähti marssimaan kohti metsää ankanpojat perässä.
”Emmekö olisi voineet jäädä odottamaan?” Tupu kysyi.
”Emme”, Aku mutisi.
”Emmekö olisi edes voineet kysyä, miten pääsemme täällä pois?” Hupu huokaisi.
”Emme”, Aku mutisi jälleen.
”Emmekö muka olisi voineet kysyä edes, mistä saisimme ruokaa, minulla on nälkä”, Lupu tuhahti.
”Emme, vaikka minulla onkin nälkä”, Aku puuskahti. ”Joten olkaa hiljaa.”
Yhtäkkiä Ankat kuulivat lähestyviä ääniä. Kova läähätys tuntui kovenevan sekuntisekunnilta ja seuraavassa hetkessä verta valuva Raul syöksähti heidän eteensä.
”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” Aku parkaisi.
”Hän on täällä, pelastakaa minut!” Raul puuskutti ja katseli koko ajan olkansa taakse.
”Kuka?” Aku kysyi ihmeissään.
Raul näytti räjähtävän sillä hetkellä: ”No hän! Tohtori Spitaali!”
Kirjoittaja
Aihe: Matka maailmojen halki
(69 viestiä)
Karhula
Matka maailmojen halki
Viesti 1 -
22.08.2009 klo 12:01:08
T@IK@VIITTA
Matka maailmojen halki
Viesti 2 -
22.08.2009 klo 12:08:18
No niin, tämä alkoikin vähän etuajassa näköjään. ;D ensimmäinen luku oli ihan mainio. Muuta en oikein keksi sanoa. :) Seuraavaa lukua odotellessa:
T@IKIS
T@IKIS
Padi
Matka maailmojen halki
Viesti 3 -
22.08.2009 klo 12:30:28
Juu, tosiaan hyvin kirjoiteltu ja myös hyvin mielenkiintoinen, kieliopellisesti täysin moitteeton ja tarinakin oli hyvin kerrottu. Mitä muuta tässä keksisi? :)
Odotan innolla seuraavaakin osaa.
Odotan innolla seuraavaakin osaa.
Karhula
Matka maailmojen halki
Viesti 4 -
22.08.2009 klo 16:55:16
Kiitos kommenteistanne!
Joo, hieman etuajassa alkoi! :D
Kiva huomata, että ensimmäinen osa oli mielestänne hyvä, itse kuitenkin (oma mielipiteeni) pidän ehkä enemmän seuraavasta osasta.
Joo, hieman etuajassa alkoi! :D
Kiva huomata, että ensimmäinen osa oli mielestänne hyvä, itse kuitenkin (oma mielipiteeni) pidän ehkä enemmän seuraavasta osasta.
wierii2
Matka maailmojen halki
Viesti 5 -
23.08.2009 klo 07:36:31
Tuntui, että osa oli johdato koko tarinaan. Hyvinhän tuo alkoi, mutta jotenkin minusta tuntuu, että asiat alkavat selviämään seuraavissa osissa. No, todella mukavaa, että tarina alkoi etuajassa. Ja hyvinhän tämäkin tarina alkoi... ;)
Kreach
Matka maailmojen halki
Viesti 6 -
23.08.2009 klo 07:45:50
Doh, viimeksi olen lukenut tästä "saagasta" sen timanttikruunu -jutun, joten olen melko ulkona - vaikka luinkin sen "mitä on tapahtunut" -johdannon.
Ensimmäinen luku oli melko lyhyt. Kuvailua oli ihan kivasti, mutta silti paikka/pokemon-maailma jäi vielä hieman ontoksi. Raul ilmeistyi vähän turhan äkkiä, Ankat olisivat voineet vaikka tutustua pokemon-maailmaan vähän paremmin ensiksi. (Tai mistä tiedän, mitä olet suunnitellut :D).
Kiva luku, perjaatteessa hyvä, että tämä oli näin lyhyt ja jaksoin aloittaa tämän tarinan lukemisen. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, vaikka vähän vielä sekavaa ja nopeatahtista sähellystä, mutta eiköhän se siitä parane. Ihan hyvä alku!
Ensimmäinen luku oli melko lyhyt. Kuvailua oli ihan kivasti, mutta silti paikka/pokemon-maailma jäi vielä hieman ontoksi. Raul ilmeistyi vähän turhan äkkiä, Ankat olisivat voineet vaikka tutustua pokemon-maailmaan vähän paremmin ensiksi. (Tai mistä tiedän, mitä olet suunnitellut :D).
Kiva luku, perjaatteessa hyvä, että tämä oli näin lyhyt ja jaksoin aloittaa tämän tarinan lukemisen. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, vaikka vähän vielä sekavaa ja nopeatahtista sähellystä, mutta eiköhän se siitä parane. Ihan hyvä alku!
akkaridekkari
Matka maailmojen halki
Viesti 7 -
23.08.2009 klo 08:25:01
No niin, tämäkin tarina on siis alkanut!
Ensimmäisestä luvusta on aina vähän paha sanoa mitään.
Vähän sekava olo tuli, kun heti kaikki takakansitekstit ja Xuir-saagat ja ensimmäiset luvut samaan viestiin. Itse ensimmäinen osakin oli hiukan sekava. Tapahtumat sekoittuivat päähäni kuin kananmuna kakkutaikinaan. (:D)
Kuitenkin ihan hyvä ja melko jännittäväkin alku tarinalle, mutta odotukset ovat vielä paremmat, sillä kirjoittajana on kuitenkin Ankkiksen ehdottomaan kirjoituseliittiin kuuluva nimi.
Ensimmäisestä luvusta on aina vähän paha sanoa mitään.
Vähän sekava olo tuli, kun heti kaikki takakansitekstit ja Xuir-saagat ja ensimmäiset luvut samaan viestiin. Itse ensimmäinen osakin oli hiukan sekava. Tapahtumat sekoittuivat päähäni kuin kananmuna kakkutaikinaan. (:D)
Kuitenkin ihan hyvä ja melko jännittäväkin alku tarinalle, mutta odotukset ovat vielä paremmat, sillä kirjoittajana on kuitenkin Ankkiksen ehdottomaan kirjoituseliittiin kuuluva nimi.
Ankkaristi
Matka maailmojen halki
Viesti 8 -
23.08.2009 klo 09:51:19
Ihan mukava aloitus, vaikka alusta oli hieman vaikea saada käsitystä mitä on tapahtunut. Mukavaahan on kuitenkin, että tämä alkoi, kun tarinasi, Karhula, ovat Ankkiksen parhaimmistoa. Eikö muuten Pokémonkouluttajien (vai mitä nyt ovatkaan) pitäisi hieman pelästyä valtavia ankkoja, jotka osaavat puhua ja joilla on vielä vaatteet. Onhan siellä pokémoneja, mutta ne eivät kai puhu laisinkaan...
Hieno aloitus tosiaan, vaikka tapahtumat kulkivat minun makuuni turhan nopeasti...
Hieno aloitus tosiaan, vaikka tapahtumat kulkivat minun makuuni turhan nopeasti...
Karhula
Matka maailmojen halki
Viesti 9 -
23.08.2009 klo 11:02:57
Pokémon kouluttajien on vähän vaikea ihmetellä mitään, kun Ankat jo häipyvätkin seuraavassa hetkessä. Sähellykseksi tämä kyllä tuntuu hieman menevän, mutta kun tämä on täysin Spitaalin kourissa tarinan jatko-osa, eli kun muut tarinat ovat alkaneet viikko, tai pari kuukautta eteenpäin ja tämä alkaa heti edellisen tarinan lopusta.
Saa nähdä mitä pidätte tarinan kulusta, kuten jo sanoin Spitaalin kourissa topicissa, kaikki pokemonjutut sun muut ovat vain pieniä sivusähellyksiä tavallisen ankat vs. tohtorit ja muut... :)
Saa nähdä mitä pidätte tarinan kulusta, kuten jo sanoin Spitaalin kourissa topicissa, kaikki pokemonjutut sun muut ovat vain pieniä sivusähellyksiä tavallisen ankat vs. tohtorit ja muut... :)
Karhula
Matka maailmojen halki
Viesti 10 -
28.08.2009 klo 15:58:15
2.osa: Yllätys
”Älä viitsi!” Aku tuhahti, mutta siinä samassa joka liikkui puiden varjoissa. Aku luuli liikkujan olevan Spitaali, mutta hän yllättyi – jopa melkein positiivisesti – kun puiden varjoista heidän eteensä asteli tohtori Xuir, joka oli kuitenkin muuttunut hieman.
Hänen vaatteensa olivat jostain kumman syystä muuttaneet väriä. Sen lisäksi Xuir piti toisessa kädessään keppiä, jolla hän tuki itseään toisen käden ollessa poissa.
Toiseksi yllätykseksi Xuir näytti malttamattomalta, vaikka tämän silmissä näkyikin selvä murhanhimo. Aku tiesi viimeistään nyt, kuin mielipuoli tämä oli.
Kaikkien muiden yllätykseksi verta ei näyttänyt valuvan yhtään, vaikka lähes koko toinen käsi olikin poissa.
Akua ällötti edes katsoa Xuiria ja siksi hän yritti pitää katseensa tästä pois.
”Siirtykää pois edestä, ankat!” Xuir äyskähti. ”Teidän vuoronne on myöhemmin, mutta nyt haluan vain saada Raulin käsiini.”
Akun tapaan ankanpojatkaan eivät uskoneet Xuirin sanoja. Ensimmäistä kertaa moneen kertaan tämä ei halunnut vain saada ankat käsiinsä vaan tällä kertaa Xuirin vihan alle oli jäämässä myös Raul.
Aku asteli Raulin läheltä pois heti paikalla, mutta ankanpojat eivät liikahtaneetkaan vaan kävelivät Raulin suojaksi.
”Tulkaa nyt sieltä!” Aku kuiskaili ankanpojille mutta he eivät näyttäneet kuuntelevan. ”Mitä hän muka on tehnyt meille? Hän on pettänyt jo luottamuksemme!”
”Hän pelasti henkemme kaksi kertaa”, ankanpojat totesivat jämäkästi ja Xuir pysähtyi.
”Tajuatteko, että annan teidän elää ainakin hieman kauemmin, jos nyt menette tuon petturin edestä”, Xuir kähähti ja yskähti sanojensa perään.
Ankanpojat näyttivät hieman epäröivän, mutta eivät liikahtaneet siltikään muuta kuin muutaman sentin Akuun päin.
”Kiitos, pojat!” Raul huohotti helpottuneena. ”Arvasin, että lasertykin tuhoaminen olisi arvoista, vaikken ajatellutkaan, että menettäisin kaksi sormea pamahduksen jälkeen.”
”Eihän niin toki käynytkään, mutta puristin liian tiukasti revolveriani ja sen tuhouduttua pamauksen voimasta käsilläni minä…”
Siinä samassa ankanpojat kuitenkin siirtyivät Raulin edestä ja päästivät Xuirin tämän lähelle.
Aku näytti helpottuneelta, mutta ankanpoikien ilmeistä pystyi päätellä, että he todella säälivät Raulia.
Sillä välin Xuir ehti jo Raulin lähietäisyydellä, mutta silloin jokin pysähdytti Xuirin ja tämä kääntyi tuijottamaan taakseen. Jokin liikehti selvästi metsässä ja ankat huomasivat sen.
Raul sen sijaan yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja olikin jo lähtemässä pakoon, kun Xuir keppi osui hänen hartialleen ja hän pysähtyi.
Xuir tuijotti silmiään räpsäyttämättä kuinka tohtori Spitaali asteli varjoista. Huomatessaan ankat hänen ilmeensä näytti positiivisen yllättyneeltä.
”Täällä jo, Rodolf”, Spitaali totesi yllättyneesti.
”Älä kutsu minua sillä nimellä”, Xuir mutisi jämeästi.
Spitaali näytti hyvin huvittuneelta ja se ärsytti Xuiria erittäin paljon. Kätensä menetettyään hän ei huomannut aivoissaan muita ajatuksia kuin kosto, jota hän suorastaan janosi. Hän halusi kostaa Raulille petoksen, joka oli romuttanut maailmanhallintasuunnitelman ja Spitaali oli ollut syynä siihen, ettei hänellä enää ollut toista kättä. Ankat olivat myös onnistuneet pilaamaan kaiken – taas.
Nyt kaikki tulisi kuitenkin muuttumaan. Spitaali tulisi kokemaan karvaan tappion ja Xuir toimittaisi tämän hautaan, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.
Vaikka Spitaali olikin Xuirin mielestä hyvin samanlainen kuin hän, se tuntui osoittautuneen pelkäksi haitaksi ja lopulta heidän välilleen oli laskeutunut sota, joka tulisi päättymään aivan niillä hetkillä.
”Sinun ei olisi kannattanut tulla tänne tänään”, Spitaali motkotti puistellen päätään.
”Sanoisin tuota ennemmin sinulle. Olet kohta kuollut”, Xuir totesi omahyväisesti ja naurahti kolkosti.
Spitaali ei kuitenkaan näyttänyt olevan sanoista moksiskaan. ”Senhän me näemme kohta. Toisin kuin sinulla minulla on revolveri, jota voin hyvin käyttää.”
Xuir virnisti mielipuolisesti ja se yllätti kaikki lähellä olleet. ”Luulitko todella, ettei minulla ole pienintäkään salaista asetta mukanani. Miksiköhän luulet minulla tämän kepin olevan?”
Xuir virnisti jälleen painostavalle hiljaisuudelle. Hän nosti kepin ylös ja suuntasi sen kärjen kohti Spitaalia.
”Säilytän aina joitakin esineitä liittolaisistani, joten päätin tehdä itselleni Aleksi Lintusen keksinnön”, Xuir nauroi. Hän painoi nappia ja iski myrkkypiikin maahan.
Aleksi Lintunen oli ollut Xuirin toinen tukija, joka oli tietojen mukaan tappanut Xuirin vanhan tuttavan ja ensimmäisen liittolaisensa, Lukas Lähteenmäen. Ankkojen ollessa vankina vanhalla poliisiasemalla välikohtaus oli muuttanut kaiken. Lintunen oli ollutkin petturi ja oli halunnut kaiken aikaa itselleen vain ”pomonsa” löytämää Timanttikruunua. Lintusen tie oli kuitenkin loppunut lyhyeen, kun hän oli kuollut oman ”myrkkypistoolinsa” ansiosta.
Spitaalin ilme näytti epäuskoiselta, kun hän tuijotti Xuiria.
”Myönnän, että sinulla on kyllä yllätyksiä, vaikka muille jakaa, mutta ne eivät auta pitämään sinua hengissä”, Spitaali sanoi ja nosti revolverinsa osoittamaan Xuiria.
”Älä viitsi!” Aku tuhahti, mutta siinä samassa joka liikkui puiden varjoissa. Aku luuli liikkujan olevan Spitaali, mutta hän yllättyi – jopa melkein positiivisesti – kun puiden varjoista heidän eteensä asteli tohtori Xuir, joka oli kuitenkin muuttunut hieman.
Hänen vaatteensa olivat jostain kumman syystä muuttaneet väriä. Sen lisäksi Xuir piti toisessa kädessään keppiä, jolla hän tuki itseään toisen käden ollessa poissa.
Toiseksi yllätykseksi Xuir näytti malttamattomalta, vaikka tämän silmissä näkyikin selvä murhanhimo. Aku tiesi viimeistään nyt, kuin mielipuoli tämä oli.
Kaikkien muiden yllätykseksi verta ei näyttänyt valuvan yhtään, vaikka lähes koko toinen käsi olikin poissa.
Akua ällötti edes katsoa Xuiria ja siksi hän yritti pitää katseensa tästä pois.
”Siirtykää pois edestä, ankat!” Xuir äyskähti. ”Teidän vuoronne on myöhemmin, mutta nyt haluan vain saada Raulin käsiini.”
Akun tapaan ankanpojatkaan eivät uskoneet Xuirin sanoja. Ensimmäistä kertaa moneen kertaan tämä ei halunnut vain saada ankat käsiinsä vaan tällä kertaa Xuirin vihan alle oli jäämässä myös Raul.
Aku asteli Raulin läheltä pois heti paikalla, mutta ankanpojat eivät liikahtaneetkaan vaan kävelivät Raulin suojaksi.
”Tulkaa nyt sieltä!” Aku kuiskaili ankanpojille mutta he eivät näyttäneet kuuntelevan. ”Mitä hän muka on tehnyt meille? Hän on pettänyt jo luottamuksemme!”
”Hän pelasti henkemme kaksi kertaa”, ankanpojat totesivat jämäkästi ja Xuir pysähtyi.
”Tajuatteko, että annan teidän elää ainakin hieman kauemmin, jos nyt menette tuon petturin edestä”, Xuir kähähti ja yskähti sanojensa perään.
Ankanpojat näyttivät hieman epäröivän, mutta eivät liikahtaneet siltikään muuta kuin muutaman sentin Akuun päin.
”Kiitos, pojat!” Raul huohotti helpottuneena. ”Arvasin, että lasertykin tuhoaminen olisi arvoista, vaikken ajatellutkaan, että menettäisin kaksi sormea pamahduksen jälkeen.”
”Eihän niin toki käynytkään, mutta puristin liian tiukasti revolveriani ja sen tuhouduttua pamauksen voimasta käsilläni minä…”
Siinä samassa ankanpojat kuitenkin siirtyivät Raulin edestä ja päästivät Xuirin tämän lähelle.
Aku näytti helpottuneelta, mutta ankanpoikien ilmeistä pystyi päätellä, että he todella säälivät Raulia.
Sillä välin Xuir ehti jo Raulin lähietäisyydellä, mutta silloin jokin pysähdytti Xuirin ja tämä kääntyi tuijottamaan taakseen. Jokin liikehti selvästi metsässä ja ankat huomasivat sen.
Raul sen sijaan yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja olikin jo lähtemässä pakoon, kun Xuir keppi osui hänen hartialleen ja hän pysähtyi.
Xuir tuijotti silmiään räpsäyttämättä kuinka tohtori Spitaali asteli varjoista. Huomatessaan ankat hänen ilmeensä näytti positiivisen yllättyneeltä.
”Täällä jo, Rodolf”, Spitaali totesi yllättyneesti.
”Älä kutsu minua sillä nimellä”, Xuir mutisi jämeästi.
Spitaali näytti hyvin huvittuneelta ja se ärsytti Xuiria erittäin paljon. Kätensä menetettyään hän ei huomannut aivoissaan muita ajatuksia kuin kosto, jota hän suorastaan janosi. Hän halusi kostaa Raulille petoksen, joka oli romuttanut maailmanhallintasuunnitelman ja Spitaali oli ollut syynä siihen, ettei hänellä enää ollut toista kättä. Ankat olivat myös onnistuneet pilaamaan kaiken – taas.
Nyt kaikki tulisi kuitenkin muuttumaan. Spitaali tulisi kokemaan karvaan tappion ja Xuir toimittaisi tämän hautaan, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.
Vaikka Spitaali olikin Xuirin mielestä hyvin samanlainen kuin hän, se tuntui osoittautuneen pelkäksi haitaksi ja lopulta heidän välilleen oli laskeutunut sota, joka tulisi päättymään aivan niillä hetkillä.
”Sinun ei olisi kannattanut tulla tänne tänään”, Spitaali motkotti puistellen päätään.
”Sanoisin tuota ennemmin sinulle. Olet kohta kuollut”, Xuir totesi omahyväisesti ja naurahti kolkosti.
Spitaali ei kuitenkaan näyttänyt olevan sanoista moksiskaan. ”Senhän me näemme kohta. Toisin kuin sinulla minulla on revolveri, jota voin hyvin käyttää.”
Xuir virnisti mielipuolisesti ja se yllätti kaikki lähellä olleet. ”Luulitko todella, ettei minulla ole pienintäkään salaista asetta mukanani. Miksiköhän luulet minulla tämän kepin olevan?”
Xuir virnisti jälleen painostavalle hiljaisuudelle. Hän nosti kepin ylös ja suuntasi sen kärjen kohti Spitaalia.
”Säilytän aina joitakin esineitä liittolaisistani, joten päätin tehdä itselleni Aleksi Lintusen keksinnön”, Xuir nauroi. Hän painoi nappia ja iski myrkkypiikin maahan.
Aleksi Lintunen oli ollut Xuirin toinen tukija, joka oli tietojen mukaan tappanut Xuirin vanhan tuttavan ja ensimmäisen liittolaisensa, Lukas Lähteenmäen. Ankkojen ollessa vankina vanhalla poliisiasemalla välikohtaus oli muuttanut kaiken. Lintunen oli ollutkin petturi ja oli halunnut kaiken aikaa itselleen vain ”pomonsa” löytämää Timanttikruunua. Lintusen tie oli kuitenkin loppunut lyhyeen, kun hän oli kuollut oman ”myrkkypistoolinsa” ansiosta.
Spitaalin ilme näytti epäuskoiselta, kun hän tuijotti Xuiria.
”Myönnän, että sinulla on kyllä yllätyksiä, vaikka muille jakaa, mutta ne eivät auta pitämään sinua hengissä”, Spitaali sanoi ja nosti revolverinsa osoittamaan Xuiria.
T@IK@VIITTA
Matka maailmojen halki
Viesti 11 -
28.08.2009 klo 16:05:40
Kyllä minun mielestä oli parempi luku, kuin edellinen. Hyvin kuvailit kaikkea, mitä tapahtui. En (taaskaan ;D ) keksi mitään muuta sanomista, mutta hyvä oli!
Padi
Matka maailmojen halki
Viesti 12 -
28.08.2009 klo 16:16:22
Juu, todellakin jälleen kerran hyvä osa muutamia pikkuseikkoja lukuunottamatta. Minua ihmetytti esimerkiksi tämä osa:
Lainaus:”Kiitos, pojat!” Raul huohotti helpottuneena. ”Arvasin, että lasertykin tuhoaminen olisi arvoista, vaikken ajatellutkaan, että menettäisin kaksi sormea pamahduksen jälkeen.”
”Eihän niin toki käynytkään, mutta puristin liian tiukasti revolveriani ja sen tuhouduttua pamauksen voimasta käsilläni minä…”
Jotenkin kuullosti jotenkin "könköltä". Muuten erinomainen osa jälleen kerran.
Lainaus:”Kiitos, pojat!” Raul huohotti helpottuneena. ”Arvasin, että lasertykin tuhoaminen olisi arvoista, vaikken ajatellutkaan, että menettäisin kaksi sormea pamahduksen jälkeen.”
”Eihän niin toki käynytkään, mutta puristin liian tiukasti revolveriani ja sen tuhouduttua pamauksen voimasta käsilläni minä…”
Jotenkin kuullosti jotenkin "könköltä". Muuten erinomainen osa jälleen kerran.
Karhula
Matka maailmojen halki
Viesti 13 -
28.08.2009 klo 16:20:26
Kiitos kommenteistanne!
Taikis: Kiva, että pidit. Itsekin pidän tästä enemmän kuin ensimmäisestä luvusta.
Padi: Äh, tiedän tuon. Valitettavasti oli vain pakko saada tuo juttu mukaan jonnekin puhumisen joukkoon ja nyt se kuulostaa omasta mielestänikin tönköltä. Olisi ehkä toiminut paremmin yhdessä toisessa osassa, mutta ei siitä sen enempää. :D
Taikis: Kiva, että pidit. Itsekin pidän tästä enemmän kuin ensimmäisestä luvusta.
Padi: Äh, tiedän tuon. Valitettavasti oli vain pakko saada tuo juttu mukaan jonnekin puhumisen joukkoon ja nyt se kuulostaa omasta mielestänikin tönköltä. Olisi ehkä toiminut paremmin yhdessä toisessa osassa, mutta ei siitä sen enempää. :D
wierii2
Matka maailmojen halki
Viesti 14 -
28.08.2009 klo 17:35:09
Loistava osa! Tästähän tulee huiman hyvä tarina! Nyt alkoi jo näyttää oikeasti tapahtumarikkaan osan alulta. Eli hienoa!
Ankkaristi
Matka maailmojen halki
Viesti 15 -
28.08.2009 klo 19:07:05
Hieno osa, ja nyt jo tiedän, että tulen pitämään tästä tarinasta. Spitaalin kourissa oli selkeästi tuollainen pohjustus tälle tarinalle ja olen nyt hyvin pahoillani, kun haukuin tarinaasi, Karhula. Ja minä odotan paljon siis tältä Matka maailmojen halki-tarinalta.
Ja siis luku oli oikein hieno, muutamia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta. Toiminnantäyteinen luku tuokin oli ja toimintaa oletkin hyvä tekemään, Karhula, ja se on yksi monista tutkimattomista syistä, minkä takia luen tarinoitasi...
Ja siis luku oli oikein hieno, muutamia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta. Toiminnantäyteinen luku tuokin oli ja toimintaa oletkin hyvä tekemään, Karhula, ja se on yksi monista tutkimattomista syistä, minkä takia luen tarinoitasi...