Keskustelujen arkisto

*köhköh*

Tarina jatkuu, don't worry. Paitsi että niitä henkilöitä, jotka tätä tarinaa ovat lukeneet ja kommentoineet, ei ole täällä vähän aikaan näkynyt, joten arveluttaa hiukan, että onko tällä enää yhtään lukijaa jäljellä. Joka tapauksessa kolmas luku on tulossa, oli tarinalla vielä lukijoita tai ei.

Kyllä minä tätä yhä luen...tosin jos päätät jonnekkin muualle kirjoittaa, niin sitten pitää kuitenkin muistaa antaa se linkki sinne, haluan lukea tän loppuun.

Luin tuossa jokin viikko sitten tämän Ametistisydämen viimeisimmän luvun ja siinähän oli niin paljon epäselviä, mutta jännittäviä asioita, että oli ihan pakko lukea koko tarina alusta asti. Nyt siis minäkin kuulun siihen lukijakuntaan, joka aikoo lukea tämän tarinan ehdottomasti loppuun asti ja odottaa innolla tarinan seuraavaa lukua. :D Älä nyt ihmeessä lopeta tarinaa tähän kun olet päässyt jo näinkin pitkälle! Seuraavaa lukua vain kehiin!! :D

Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaTarina jatkuu, don't worry. Paitsi että niitä henkilöitä, jotka tätä tarinaa ovat lukeneet ja kommentoineet, ei ole täällä vähän aikaan näkynyt, joten arveluttaa hiukan, että onko tällä enää yhtään lukijaa jäljellä.
Täytyy sanoa, että olipa erikoinen kommentti.. Kirjoitettuasi tämän viimeisimmän luvun tarinasta sait ensimmäisen kommentin ankkaristiltä heti pari tuntia sen julkaisemisen jälkeen. Seuraavana päivänä toista lukua kommentoi Dents ja tästä viikon päästä Karhula. Tämän jälkeen oli 1,5 kk hiljaiseloa ja sitten sinä kirjoitat tuolla tavalla. Kyllä minun mielestäni tarinaa lukeneet ja kommentoineet henkilöt olivat jo oman osansa tehneet ja nyt olisi sinun vuorosi julkaista tarinan seuraava luku. Et kai voi odottaa jokaiselta tarinaa lukevalta montaa kommenttia yhdestä luvusta? Olet saanut viimeisimmästä luvusta nyt minun jälkeeni jo neljä kommenttia, joten antaa tulla vain sitä seuraavaa lukua! :D

Lainaus käyttäjältä: KarhulaAnkkis on kuollu. Täällä tarinoita ei mielestäni enää edes kannata julkaista. :(
Olipa omituisesti sanottu. Eikö se silloin juuri kuole, jos lopetatte tarinoiden julkaisemisen. Tarinathan tässä ovat se pieni osa joka vielä koukuttaa kävijöitä tällä foorumilla. Jos te tarinaniskijät vain jatkatte tarinoitanne, niin kyllä tänne ilmestyy ne lukijatkin. Ja vaikka lukijoita ei ilmestyisikään, niin mikä estää tarinoita silti täällä julkaisemasta? Jos tarinan jokatapauksessa kirjoittaa, niin samalla vaivallahan sen julkaisee täällä kuin kymmenellä muullakin foorumilla.

Lainaus käyttäjältä: Aku Vankkaakuankka.fi -> Keskustelut -> Pulinat -> Tarinat
Siis tuollako jatkat tarinaasi vai julkaiset uudestaan tarinan aikaisemmat osat? Mielestäni akuankka.fi ei sovi paikkana tällaisille pitkille jännitystarinoille ja sen lukijakuntakin on sellaista, että harva niitä jaksaa lukea. Mielestäni olisi parempi jatkaa tarinaniskentää täällä Ankkiksen puolella. Tämä paikka sopii niille paljon paremmin.

En nyt ala mitään kirja-analyysiä tästä tarinasta kirjoittamaan, mutta heitän jotain kommenttia tähän mennessä ilmestyneistä osista. En mene lupaamaan itseltäni tulevaisuudessakaan mitään kauheaa kommentointitulvaa, mutta tarinat kyllä varmasti luen. :)

Ensimmäinen osa, Khortytsyan medaljonki, oli jännittävä ja piti otteessaan koko matkan ajan. Ehkä olisi toivonut tarinan ensimmäiseen osaan enemmän kuvailua paikoista, asioista ja henkilöistä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lentokone rysähtää Akun makuuhuoneen seinästä sisään. Kuten monet ovat sanoneet, tässä olisi voinut kuvailla lentokonetta paremmin. Selityksesi, ettei talon sisältä nähnyt konetta paremmin, ontuu, koska kerrot tarinaa ulkopuolisen kertojan silmin. Tällöin kenenkään tarinan hahmon näkökenttä ei ole rajoitteena tapahtumien kuvailulle. Eri asia olisi, jos tarinan kertojana toimisi vaikka Aku. Tällöin hän ei todellakaan nähnyt konetta sen nokkaa enempää.

Toinen osa, Khorodien pauloissa, ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen, senhän oli moni jo todennut. Taistelut olivat melko samanlaisia joka paikassa ja niiden ratkaisut toistivat itseään. Miekkatappelukohtaukseen olit hyvin hakenut pientä vaihtelua samanlaiseen "ammuskelua->medaljongin ylivoimaa->Khorodi pelastaa päivän" tilanteeseen. Erilaisuudestaan huolimatta (tai ehkä sen takia) kyseinen taistelukohtaus meni hiukan yli ja jopa hiukan koomisuuden puolelle. Veikeää kuvitella miekkataistelua Akun pihalla.. :'D Jos Stanley pystyi muuttamaan käsiaseet miekoiksi, niin miksei hän tehnyt sitä jo ensimmäisellä kohtaamisella aavikolla? Eikö voimat tai taidot siihen vielä tuolloin riittäneet?
Eräs silmiin pistävä asia Khorodien pauloissa -osalla oli se, että vaikka kuvailitkin monia tilanteita varsin mielenkiintoisesti, teit sen monesti melko turhaan. Luin monta tilannetta, jotka aloitit kuvailemalla jotain jo ennestään erittäin tutuksi tullutta henkilöä. Saatoit kuvailla esimerkiksi Boulderin kasvoja moneen otteeseen, vain eri luvuissa. Jos henkilön ulkonäkö on kuvailtu jo jossain luvussa, ei sitä tarvitse seuraavissa luvuissa kuvailla uudestaan. Yleisesti henkilö on hyvä kuvailla kerran per tarina ja jos hänen ulkonäölleen tapahtuu tarinan edetessä jotain niin sitten voi kuvailla uudestaan.

Luin jossain vaiheessa maininnan siitä, että medaljonki vanhentaisi kantajaansa nopesti. Tuleekohan näin käymään / onko näin käynyt Boulderille? Hän on kantanut medaljonkia nyt kuukauden verran. Vanheneminen ei varmaan tapahdu niin nopeasti? Huomasin ankanpoikien fanina vielä erään ikävän piirteen, mikä tuli esille sekä ensimmäisessä että toisessa osassa. Ankanpojat ovat koko tarinan ajan kulkeneet sillä tavalla omituisesti taustalla, ettei heistä ole koskaan tarkasti tiennyt missä he milloinkin ovat. Aluksi Aku ja pojat menivät Piilopaikassa Kuhopron työhuoneeseen, mutta sitten poikia ei siellä enää näykkään. Seuraavana päivänä Kaarti lähti etsimään onykskiveä ja vasta perillä itäsaaressa huomasin, että pojatkin ovat mukana. Muita vastaavia tilanteita oli monia. Vaikkei pojille ole tarkoituskaan suurta painoarvoa tarinassa antaa, niin olisi hyvä tietää missä he milloinkin liikkuvat. Lisäksi olisi hyvä, jos erottaisit heitä hiukan toisistaan, sillä tähän mennessä he ovat kulkeneet vain yhteisellä sanalla "ankanpojat". Kun ankanpojat ovat olleet äänessä niin vain yksi on puhunut ja muut olleet hiljaa. Koko tarinan ajan ankanpojat ovat kulkeneet niin tiiviisti kasassa, ettei heitä ole pystynyt millään tavoin erottamaan toisistaan. On kuin matkassa olisi kulkenut ainoastaan yksi henkilö. Olisikohan jossain vaiheessa mahdollista ehkä jopa lähettää heidät aivan eri paikkoihin, jolloin jokainen pääsisi loistamaan omana itsenään? Onkohan minulla jossain vaiheessa mennyt ohi, vai eikö missään ole kerrottu, että kuka tämä Kornelius Kuhopro oikeastaan on? Mistä ja miksi hän on tullut kaartin pomoksi? Mikä heppu on miehiään?

Kolmas osa, Ametistisydän, lähti liikkeelle varsin mainiosti ja se on tähän mennessä vetänyt hyvin vertoja ensimmäiselle osalle. Boulderin pahuus ja kylmäverisyys on tullut uudestaan esille, kun se toisessa osassa pakeni pelkän toistuvan "mitäänsanomattoman" taistelun taakse. Maailmanvalloitus lähti Ankkalinnasta juuri niin hyvin liikkeelle kuin sen odottaisikin tapahtuvan. Otetaan kansa puolelle tyhjillä lupauksilla ja itsevarmasti näytetään sitä omaa mahtia. Maailmaa on huono hallita diktaattorimaisesti, jos kaikki maailman asukkaat ovat sitä vastaan; jonkinlainen porkkana pitää ihmisille antaa.. Sellainen todella erikoinen asia vain jäi mietityttämään, että miten ihmeessä tämä ametistisormus, neljäs khorodi, oli päätynyt täysin vastakkaiselle puolelle maapalloa kuin sen kuuluisi olla todella paksun jääkerroksen alle? Toivottavasti saamme tähän jonkinlaisen selvyyden. :)

Tästä tuli nyt todella pitkä sepustus (taisi siitä se analyysi tulla sittenkin ;D ), mutta turha odottaakaan, että kirjoittaisin yhtä pitkästi sitten tarinan seuraavista luvuista. Tämä oli tällainen väliyhteenveto koko tähän mennessä ilmestyneestä tarinasta. Kai pääsemme kohta lukemaan tarinan seuraavaa lukua?