Keskustelujen arkisto

Esipuhe (ei varsinainen luku)

Tämä on siis neljäs täyspitkä ankka-tarinani, joka on
jatkoa edelliselle tarinalleni Kolme tarunhohtoista aarretta (http://www.ankkis.net/index.php?topic=1671.0)
Tarinassa selviää Akun ja Roopen jaetun omaisuuden kohtalo, sekä
pääsemme käymään jälleen kerran Ankkapurhassa, johon tarina pääasiassa
keskittyykin. Lukujen määrää en vielä tiedä, mutta kymmenen tienoilla se tulee
olemaan. Nämä luvut ilmestyvät hieman harvemmin, kuin KTA'n, mutta yritän näistä tehdä sitäkin parempia. Olenkin piilottanut lukujen nimiin (kuten Kreach teki) jotain salaperäistä.. keksitkö sinä mitä?

_________________________________________
Ilmestyneet luvut;
Prologi (24.8.2008)
1. Ankkapurhan toinen aarre (The second treasure of Ankkapurha, 25.8.2008)
2. Neljäs käytävä (Fourth hallway, tulossa 30.8.2008)
_________________________________________

Valitettavasti en tästä pidempää saanut.
Hieman omituinen prologi saattaa olla, mutta juuri
sen takia te, hyvät lukijat saattekin antaa rakentavaa
palautetta tarinan parantamiseen.
Älkää kuitenkaan muistuttako pituudesta, sillä ensimmäisestä
luvusta tulee aika pitkä verrattuna tähän prologiin.

Prologi

Ulkona satoi runsaasti vettä.
Ankkapurhan sukulinna oli tyhjillään, sillä kaikki sen asukkaat olivat lähteneet sotaan.
Pihalla oli kolme hautakiveä klaanin kolmelle ensimmäiselle vainajalle.
Epäselvä hahmo lähestyi hautakiviä. Hän pysähtyi laitimmaisen hautakiven viereen ja potkaisi sen nurin.
Hän lähti kävelemään mutaista polkua pitkin kohti linnaa. Saavuttuaan linnan ovelle, hahmo otti hupun
pois ja hän paljastui parrakkaaksi mieshenkilöksi. Tämä mies oli pukeutunut mustaan nuttuun, jonka
hihojen reunukset olivat puhdasta kultaa. Mies potkaisi oven voimalla auki ja astui sisään kolkkoon linnaan.
Linnan kiviset ja kylmät käytävät olivat täynnä lepakoita, olivathan linnan asukkaat olleet poissa jo kaksi kuukautta.
Hän käveli käytävää pitkin, kunnes saapui puiselle ovelle. Tätä ovea hänen ei täytynyt potkaista, se oli valmiiksi auki.
Mies meni ovesta sisään ja saapui toiselle käytävälle, joka oli identtinen edellisen kanssa. Hän käveli sen loppuun, kunnes
tuli risteykseen; kaksi ovea, kummasta mennä?
Hän kaivoi taskustaan kartan, joka neuvoi menemään oikeanpuolimmaisesta ovesta. Mies avasi oven ja astui vielä
kolmannelle käytävälle. Käytävän päässä oli lattialuukku, jonka hän avasi laittamalla kämmenensä sille varattuun paikkaan.
Lattialuukun alla oli portaat kiviseen kellariin, jossa oli puisia laatikoita täynnä vihanneksia ja hedelmiä.
Mies astui portaat alas kellariin, ja käveli vähän matkaa, jonka jälkeen hän saapui kivisen oven luo, joka oli lukossa.
Ovessa näkyi olevan yhdistelmälukko, jonka saisi auki kolmella tietynmuotoisella avaimella.
Mies tunki kätensä pussukkaan, mikä hänellä oli mukana ja otti sieltä rubiinista valmistetun lautasen,
kultakahvaisen miekan ja kultavartisen valtikan, minkä päässä oli iso smaragdi.

Hän työnsi kaikki kolme esinettä niille varattuihin paikkoihin, ja ovi aukesi. Mies käveli ovesta sisään
eräänlaiseen kammioon. Kammio oli muiden huoneiden tapaan pelkkää kiveä, ja sen perällä oli
pieni jalusta, mihin ovi kaiverrettu pieni kolo. Mies kaivoi pussukasta vielä neljännen esineen, jonka hän
asetti jalustalle. Sen tehtyään, hän astui ulos huoneesta. Enää hän ei kuitenkaan ollut yksin;
hänen takanaan seisoi mustaan kaapuun pukeutunut mies, jolla oli terävä keihäs kädessä.
Mies hymyili vahingoniloisesti ja pudisteli päätään. Aiemmin tapaamamme mies katseli toista miestä
pelokkaana, kunnes keihäs lävisti hänet. Mustanuttuisen miehen surmannut mies pakeni nämä kolme
esinettä mukanaan, sulkien kammion oven.

Luku saattaa olla hieman sekava, ilmoittakaa jos parannettavaa on.

Ensimmäinen luku - Ankkapurhan toinen aarre

Käsi tarttui pölyiseen kirjaan.
Punanuttuinen ja silinterihattuinen ankka istui rahasäiliönsä kirjastossa tutkimässä tummanpunakantista,
vanhaa kirjaa, jonka kanteen oli liitetty MacAnkkain vaakuna. Kirja oli MacAnkkain klaanin perintökirja,
johon jokainen sen jäsenistä, oli kirjoittanut jotain. Jokainen, paitsi Roope, klaanin viimeinen edustaja.
Roopen isä, Fergus MacAnkka, oli jakanut tekstit kolmeentoista lukuun, jokaisen klaanilaisen kirjoituksen
mukaan. Ensimmäinen luku ajoittui vuosille 959-1023, milloin Ankkapurha rakennettiin.
Roope avasi kirjan, jolloin vuosikymmenien pölyt lensivät kerralla ilmaan. Siitä huolimatta, Roope alkoi selata kirjaa.
Häntä eivät kovin paljon klaaninsa sodat kiinnostaneet, hän halusi vain lukea, mitä hänen isänsä oli kirjaan kirjoittanut.
Roope ei ollut ennen lukenut isänsä tekstiä, sillä hän oli lukenut kirjaa viimeksi kahdeksanvuotiaana, jolloin kirja oli ollut
vielä Roopen isoisällä. Roope käänsi sivulle 345, missä alkoi tarina Ankkapurhan aarteesta, minkä Roope oli sukulaispoikineen
löytänyt muutamia vuosia takaperin.
Hetki kului, kun Roope luki tarinaa. Päästyään viimeiselle sivulle, Roope huomasi sen, mitä oli etsinytkin;
hänen isänsä kirjoittaman luvun, jonka nimi oli 'Ankkapurhan toinen aarre'. Roope hämmästyi nähdessään nimen,
ja painoi mieleensä sanan 'aarre'. Ankkapurhassa oli siis toinenkin aarre, ja siitä Roope halusi ottaa selvää.
Hän alkoi lukea tekstiä;

Vuonna 1134, kun Ankkapurhan asukit olivat käyneet sotaan, saapui linaan muuan mies.
Hänen nimensä oli Oliver Dhkanor (ent MacAnkka). Oliver tiesi linnassa olevan salakäytävä, olihan hän
MacAnkkain klaanin arvostetuimpia jäseniä ennen karkoitusta. Hän oli aikaisemmin pihistänyt
kolme voimakasta taikaesinettä eräältä tuntemattomalta mieheltä, ja tunki nämä kolme esinettä nyt
ainoan holvin oveen, mitä MacAnkkain klaanin jäsenet eivät koskaan saaneet auki. Hän piilotti suurimman
aarteensa, Kirouspeilin tuonne kammioon, sillä sieltä sitä ei kukaan löytäisi.
Mutta hän oli väärässä; kun hän tuli ulos kammiosta, henkilö nimeltä Osvald O'Ankkenheim surmasi Oliverin, ja otti
tältä nämä kolme taikaesinettä, jotka häneltä oli viety. Sen jälkeen hän rakennutti salakäytävään yhdeksän kullasta tehtyä
porttia, joiden läpi pääsi vain ratkaisemalla yhdeksän kinkkistä arvoitusta. Osvald pakeni linnasta ennen kuin MacAnkkain
klaanin edustajat palasivat sodasta.

Teksti loppui, ja Roope haukkoi henkeään. Ankkapurhassa oli toinen aarre, minkä luokse
pääsi asettamalla rubiinilautasen, kultaisen miekan ja smaragdivaltikan niille varattuihin paikkoihin.
Kolme tarunhohtoista aarretta, ne olivat lukkoyhdistelmä Ankkapurhan viimeiseen salaisuuteen.
Roope oli taistelun Joakim O'Ankkenheimiä vastaan jälkeen poiminut kolme voimansa menettänyttä
taikaesinettä, ja vienyt ne trofeehuoneeseen. Nyt niillekin olisi käyttöä.
Roope nousi seisomaan ja käveli trofeehuoneen kiviselle ovelle. Hän oli asennuttanut siihenkin lukkoyhdistelmän, joka
oli sama kuin holvissa, missä hän säilytti rahavarojansa. Roope näpytteli numerosarjan koneeseen, joka avasi oven.
Huone oli pieni, mutta sinne mahtui vaikka mitä. Huoneessa oli Juovikas rubiini, Hanhenmunahippu ja vaikka mitä muita
Roopen kallisarvoisia esineitä. Huoneen perällä kolmella pienellä jalustalla lepäsi smaragdivaltikka, kultainen miekka ja
rubiinilautanen. Roope poimi ne, ja sujautti ne muovikassin kokoiseen nahkareppuun.
Sitten Roope käveli toimistoon, näppäili puhelimeen Aku Ankan numeron ja soitti sukulaispojalleen.

Pirrpirr.
"Aku Ankka puhelimessa, kuinka voin auttaa?"
"Aku, vanha Roope-setäsi täällä, tarvitsen apua eräässä suuressa hommassa"
"Missä tällä kertaa? Olen nyt upporikas, en ehdi kovinkaan kauaksi aikaa"
"Ajattelin vain poiketa kanssasi Ankkapurhaan, tapaamaan Matildaa ja Hortensiaa.."
"Hortensiaako? Onko äitini siellä - tulen viivana rahasäiliölle vaikka aamukuudelta"
"Ota myös pojat mukaan"
"Selvä se, haluavathan he nähdä isoäitinsä"
Sitten puhelu katkesi ja Roope kömpi setelipeitolla päällystetyn sänkynsä luo.
Hän vaihtoi yllensä kolikonkultaisen yöpuvun ja käveli vielä holviinsa.
"Hyvää yötä, rakkaat rahani" Roope sanoi ja sulki holvin oven.
Sitten hän käveli takaisin sängylleen, kävi pitkäkseen ja vetäisi setelipeiton päälleen.
Sitten lamppu sammui ja Roope nukahti syvään uneen.

Aamu sarasti ja Roope seisoi rahasäiliönsä pihalla nahkareppu selässään.
Hän odotteli Akua ja ankanpoikia, jotka köröttäisivät pian 313'lla pihaan ja ottaisivat
Roopen kyytiinsä. Mutta ei, tällä kertaa he saapuivatkin näyttävällä limusiinilla, joka oli
niin pitkä, ettei se mahtunut kokonaan pihalle edes.
Aku avasi etupenkiltä ikkunan ja huikkasi Roopelle;
"Huomenta, setä hyvä - hyppää kyytiin niin ajetaan Ankkapurhalle"
Roope käveli kohti aukinaista ovea, kunnes huomasi limusiinin perässä tulevan jättimäisen säiliöauton, johon
oli kaiverrettu rubiineilla nimikirjaimet 'AA'.
"Mihin sinä tuota säiliöautoa tarvitset?" Roope kysyi ihmeissään astuessaan auton pramealle samettiselle takaistuimella
ankanpoikien viereen.
"Siinä on kaksisataa litraa sihi-juomaa, jottei lopu kesken" Aku vastasi vaatimattomasti ja ojensi valtavan pitkän pillin
Roopelle.
"Maista, se on vielä kylmää"
"Kk-kaksiss-ataa... sihi-j-juomaa?!" Roope kauhistui ja pökertyi siihen paikkaan.
Matka alkoi siitä huolimatta ja puolimatkassa Ankkapurhaan, Roope heräsi.
Kuuden tunnin matkanteon jälkeen, he saapuivat lentokentälle ja ostivat lipun
Skotlantiin.
Kun kaikenkaikkiaan neljätoista tuntia oli oltu matkalla, ankat saapuivat vihdoin Ankkapurhan sukulinnan luo.
He kävelivät suurehkon hautakivirykelmän läpi, mihin oli haudattu kaikki klaanin aikaisemmat edustajat.
Linnan ovi oli valmiiksi auki, ja sen luona odotti kaksi iäkästä naista.
Toisella heistä oli vaalea ja pitkä tukka, toisella kiharainen oranssinpunertava.
He hymyilivät vienosti ja katsoivat Roopea silmiin.
"Tapaamme taas, Roope, veliseni.."

Lainaus käyttäjältä: KreachHyvä alku, sopivan pitkä. Yksi asia vain häiritse, eli eikö Akun äiti ole kuollut? Kirjeessa kotoa hän ei siinä ainakaan asunut Ankkapurhassa, pellkä Matilda.
Jos jonkun sisko asuu jossakin niin mahtaako se tarkoittaa, että siellä asuu itsekkin samassa paikassa?

Hortensia ei ole kuollut ainakaan tässä tarinassa, hän oli vain vierailulla
Ankkapurhassa. Roope oli jo ennen tietoa aarteesta päättänyt lähteä Ankkapurhaan, ja Hortensia oli ilmoittanut saapuvansa sinne myös.

Siitähän on jo kulunut vuosi ja itse sanoit,että kirjoitat sen tänään/huomenna. ??? >:(

Jatkaisit tätä,, se oli niin hyvä.

Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaJatkaisin, jos olisi ideaa. Ja vaikka olisikin, en jatkaisi tätä vielä, sillä minulla on AMR yhä kesken (uusin osa ilmestyy tänä viikonloppuna) ja sen teen jokatapauksessa ensiksi valmiiksi.
Okei. jos jatkaisit voisi tästä tulla Ankkiksen paras tarina MYVYAViakin parempi tarina. ;)