Kirjoittaja
Aihe: Seikkailu Etelä-Amerikassa
(93 viestiä)
Aku Vankka
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 46 -
12.04.2009 klo 12:44:12
Vihdoinkin - jatkoa!! Olihan tämä luku onnistunut, ei ehkä aivan sitä, mitä olisin odottanut, mutta hienosti meni. Toivottavasti seuraava luku ilmestyy ennen kesäkuuta? :)
Pullasorsa
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 47 -
12.04.2009 klo 15:59:25
Tulihan sitä jatkoa vihdoin ja viimein. Oli se ihan onnistunut, mutta olisin kaivannut ehkä joitain yllättäviä käänteitä. Mielenkiinnolla jään kuitenkin odottamaan seuraavaa osaa.
Akuhullu97
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 48 -
12.04.2009 klo 16:45:22
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaVihdoinkin - jatkoa!! Olihan tämä luku onnistunut, ei ehkä aivan sitä, mitä olisin odottanut, mutta hienosti meni. Toivottavasti seuraava luku ilmestyy ennen kesäkuuta? :) Mitä odotit? :) Juu, no ehkä jopa ennen kesäkuuta on valmis ;D No joo, parisen viikkoa varmaanki kestää.
Lainaus:Tulihan sitä jatkoa vihdoin ja viimein. Oli se ihan onnistunut, mutta olisin kaivannut ehkä joitain yllättäviä käänteitä. Mielenkiinnolla jään kuitenkin odottamaan seuraavaa osaa. Juu, jatkoa tuli, ei ollt todellakaan mikään jännittävä luku minunkaan mielestäni, sellainen väliluku... (niin kuin edellinen) ;D
Lainaus:Tulihan sitä jatkoa vihdoin ja viimein. Oli se ihan onnistunut, mutta olisin kaivannut ehkä joitain yllättäviä käänteitä. Mielenkiinnolla jään kuitenkin odottamaan seuraavaa osaa. Juu, jatkoa tuli, ei ollt todellakaan mikään jännittävä luku minunkaan mielestäni, sellainen väliluku... (niin kuin edellinen) ;D
Pullasorsa
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 49 -
12.04.2009 klo 18:55:20
Tämä oli siis yhdeksäs osa. Onko sinulla jo tietoa, montako osaa tarina sisältää kaiken kaikkiaan?
akkaridekkari
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 50 -
12.04.2009 klo 19:30:36
Teknisesti ottaen luku ei ollut lainkaan aiempaa huonompi. Tarinankulku oli todella sujuvaa, miltei yllätyin! Joihinkin pikku yksityiskohtiin voisi tietysti tarttua, mutta mieluummin arvostelen kokonaisuutena, joka oli oikein hieno! Bravo!
Ja Pullasorsan tapaan kyselisin, kuinka monta osaa tarinaan vielä tulee.
Ja Pullasorsan tapaan kyselisin, kuinka monta osaa tarinaan vielä tulee.
Akuhullu97
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 51 -
12.04.2009 klo 19:37:24
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaTämä oli siis yhdeksäs osa. Onko sinulla jo tietoa, montako osaa tarina sisältää kaiken kaikkiaan? Kai 11-13 osaa tulee. ;)
wierii2
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 52 -
12.04.2009 klo 21:53:11
Hieno luku! Ja vihdoin jatkoa! Edellisiin lukuihin ei ollut pasljoa muutosta, ehkä pientä tarinankerronnan parannusta, mutta hyvä sekin! Jatkoa seuraa toivon mukaan pian!
Pullasorsa
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 53 -
10.05.2009 klo 11:18:55
Nyt on jo mennyt "vähän" yli parisen viikkoa. Kai inspiraatio on yhä tallella?
Aku Vankka
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 54 -
10.05.2009 klo 11:29:25
Toivottavasti on. Tokihan hyvää pitää malttaa odottaa, mutta kyllä mielellään lukisin jatkoa mahdollisimman pian :-)
Akuhullu97
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 55 -
10.05.2009 klo 14:18:37
No, inspiraatio ei ole loppunut, mutta on ollut vähän kiireitä ja... Ja... Tuota... :-P
Uusi osa tulee tänään. :)
Ensimmäisen osan ilmestymisestä 6 kuukautta... :-O
Uusi osa tulee tänään. :)
Ensimmäisen osan ilmestymisestä 6 kuukautta... :-O
Pullasorsa
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 56 -
10.05.2009 klo 14:25:49
Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97Ensimmäisen osan ilmestymisestä 6 kuukautta... :-O
Heh, varmaan pisimmällä aikavälillä julkaistu tarina Ankkiksessa. ;D
Heh, varmaan pisimmällä aikavälillä julkaistu tarina Ankkiksessa. ;D
Akuhullu97
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 57 -
10.05.2009 klo 21:55:33
Anteeksi näistä turhista posteista, mutta: Uusi osa tuleekin huomenna. (venyy, venyy..)
Pullasorsa
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 58 -
12.05.2009 klo 15:41:16
Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97Anteeksi näistä turhista posteista, mutta: Uusi osa tuleekin huomenna. (venyy, venyy..)
Ei sitten tullutkaan eilen, toivottavasti ei enää paljon viivästy...
Ei sitten tullutkaan eilen, toivottavasti ei enää paljon viivästy...
Aku Vankka
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 59 -
12.05.2009 klo 15:56:43
Juu toivottavasti nyt tulee tänään.. luin äsken edellisen osan uudestaan, koska en enää pitkän tauon jälkeen edes kunnolla muistanut missä mennään :D
Akuhullu97
Seikkailu Etelä-Amerikassa
Viesti 60 -
12.05.2009 klo 21:40:02
Luku 10: Etsinnät alkavat
Tupu oli ottanut miesten koneesta radiopuhelimet, jotka olivat ainoat välineet roistoille, joilla he voisivat viestittää päämajaan ja muualle. Nyt hän oli yksin saarella, jossa he olivat nukkuneet edellisenä yönä. Hän tutkaili radiopuhelinta ja totesi sen olevan helposti käytettävä, vähän niin kuin heidän kodin puhelimet. Tupu mietti, etttä nyt hän voisi soittaa Roopelle, kunhan saisi tämän numeron tietoonsa.
”Taidanpa soittaa Roopelle, sillä taidan muistaa hänen numeronsa...” hän mietti.
Hän soitti numeroon 0 200 020, joka oli Roopen radiopuhelimen numero.
Roope vastasi suhteellisen nopeasti: ”Terve... (huoh) Kukas siellä?”
”Täällä Tupu!”
”Tupu??? Missä ihmeessä olette...”
”Niin.. Kun tietäisi.. Olen yksin autiolla saarella jossain puolella Galapagos-saaria! Täällä oli roistoja, jotka veivät Lupun ja Hupun, sekä yhden miehen toiselle saarelle, jossa mekin olemme jo olleet! Voitko hälyttää poliisit ja tulla tänne saarelle hakemaan ensiksi minut, ja sitten voin näyttää, millä saarella rosvot ovat?”
Roope sanoi tulevansa poliisipartion kanssa mahdollisimman nopeasti, ja he toteuttaisivat Tupun ehdottaman sunnitelman. Sitten puhelu loppui.
Tällä välin roistot puhuttelivat Paulia ja kahta ankanpoikaa mökissä. He kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä.
”Meillä ei edelleenkään ole tietoa, missä ovat radiopuhelimet!” Paul sanoi viheisesti vastaten miesten kysymykseen.
Miehet olivat hetken hiljaa. Sitten he supittivat toisilleen jotain, ja vetäytyivät mökin perälle. He puhuivat toisilleen siitä, että se, kenellä ne radiopuhelimet onkaan, voi hälyttää poliisipartion paikalle, ja sitten olisikin roistojen tie lopussa.
Sitten miehet tulivat takaisin ankanpoikien ja Paulin luokse, ja sanoivat, että he lähtevät nyt saarelta. Paul kysyi että minne he lähtivät, mutta hän sai vastauksen, että miksi rosvot sitä hänelle kertoisivat.
Rosvot patistivat heidät kävelemään kohti lentokonetta ja Paul ja Ankat tekivät työtä käskettyä, eivät he voisivat aseistetuille roistoille mitään. He kävelivät kohti konetta, ja astuivat sisään. Kun kaikki olivat sisällä, yksi roistoista haki vielä kaikki kamat mökistä ja sitten kone lähtikin jo lentoon.
Koneessa Hupu sanoi Lupulle ja Paulille, että hän oli kirjoittanut liidulla mökin seinään, että ”Olimme täällä, mutta lähdimme jo jonnekin, pois saarelta. T. Hupu”.
Paul ja Lupu vastasivat, että hyvähän se on merkkiä jättää. Kone lensi jo meren yllä, ja oli mitä ilmeisimmin tulossa kohti Manner-Amerikkaa.
Kone poukkoili ilmassa, joka tuntui olevan täynnä ilmakuoppia. Yhtäkkiä tuli hiukan suurempi ilmakuoppa, ja Paul ja ankat olivat vähällä kaatua. Yksi edessä olevasta ohjaamosta olleista miehistä kaatuikin tuoliltaan, ja kiroili kovaan ääneen. Miehet alkoivat puhua jotakin hiljaisella äänellä. Valitettavasti Ankat ja Paul eivät kuulleet, mitä he puhuivat.
Kone teki lievän kaarroksen oikealle, ja sen jälkeen jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin. Paul katsoi ikkunasta ulos, ja näki, että taivaanrannassa näkyi maata. Isompi alue maata. Sitten he olivatkin jo varmoja, että saapuisivat Manner-Amerikkaan. He lähestyivät mannerta koko ajan, ja pian se olikin jo lähellä näköpiirissä. Lupu näki suuria vuoria edessäpäin, hän epäili, että he olisivat saapumassa Peruun. Hupu uskoi Lupua, sillä Lupu oli heistä paras maantiedossa, ja tiesi tuollaisia ihmeasioita. Kone alkoi nostaa korkeutta, ja Paul arveli, että he menisivät jonnekin Andeille.
Nyt he olivatkin jo maan yläpuolella, kohti edessäpäin, vielä melko kaukana siintävää vuoristoa, Andeja, jonka lumpihuippuiset vuoret näyttivät työntävän luotaan pois.
RRRRRRRRRRRR-RRRRRR... Tupu katseli helpottuneena, kun Roopen puna-vihreä pienlentokone, ja kolme poliisipartion konetta näkyi taivaalla, tulemassa saarelle päin. Hän viittilöi käsillään, että Roope ja muut näkisivät hänet varmasti.
Koneiden tullessa lähemmäksi Tupu oli varma, että he näkisivät hänet, ja hän pääsisi ehjin nahoin jäljittämään Lupua, Hupua ja Paulia.
Jonkun ajan odottelun jälkeen koneeet laskeutuivat rantahietikolle, ja Tupu kiirehti sinne, missä koneet olivat. Hän kiipesi Roopen koneen ohjaamoon vievät portaat, ja istahti Roopen viereen toiselle ohjaamopenkille.
”Mukava jälleennäkeminen, mutta nyt on kiire sinne toiselle saarelle!” Roope sanoi. ”Osaat kai opasta meidät sinne, Tupu?”
Roope sai myöntävän vastauksen ja niin lentokoneet lähtivät Tupun osoittamaan suuntaan. Koneet lensivät komeassa kaaressa.
Samalla, kun koneet lensivät kohti saarta, jossa he aluksi olivat olleet, niin Tupu kertoi tarinaansa, miten he olivat joutuneet saarille, mitä he olivat nähneet ja niin edelleen. Roope oli helpottunut kuullessaan, mitä kaikkea oli käynyt, olisi pahemminkin voinut käydä. Koko poliisipartio ja ankat alkoivvat laskeutua saarelle. Se näytti kumman tyhjältä, ja kohta Tupu tajusikin ettei siellä ollut lentokonetta. Ankat ajattelivat, että se oli joko hyvä tai huono, sillä se olisi hyvä, jos rosvot olisivat poissa ja jättäneet pojat ja Paulin yksin, mutta huono, jos rosvot olisivat vieneet heidät mukanaan.
Koneet laskeutuivat tömisten saarelle. Ensiksi he menivät Tupun perässä sinne luolaan, missä oli Ankanpoikien varusteet. He totesivat, että kaikki varusteet olivat paikalla. He ottivat kamat mukaan, ja lähtivät mökille päin. He astuivat ovesta sisään, joka oli jätetty auki. Jo siitä saattoi arvata, että sisällä ei ollut ketään.
”Pahus, he ovat lähteneet!” Roope sanoi.
He pohtivat kuumissaan, että missä olisivat Hupu, Lupu ja Paul, ja että miten he löytäisivät heidät. Sitten Hupu sanoi löytäneensä jotain: ”Katsokaa! Tuossa lukee, että ”Olimme täällä, mutta lähdimme jo jonnekin, pois saarelta. T. Hupu”.”
He katsoivat tekstiä, ja tajusivat sitten lopullisesti, että heidän oli nyt kuumeisesti lähdettävä etsimään kadonneita ankanpoikia ja Paulia. Roope otti tekstistä kuvan kamerallaan, ajatellen, että sitä vielä tarvitsisi joskus.
Sitten he lähtivätkin takaisin rantaan, poikien laukut mukana, mutta ilman Hupua ja Lupua.
Tässä tämä siis vihdoin. Lukekaa ja nauttikaa. ;)
Tupu oli ottanut miesten koneesta radiopuhelimet, jotka olivat ainoat välineet roistoille, joilla he voisivat viestittää päämajaan ja muualle. Nyt hän oli yksin saarella, jossa he olivat nukkuneet edellisenä yönä. Hän tutkaili radiopuhelinta ja totesi sen olevan helposti käytettävä, vähän niin kuin heidän kodin puhelimet. Tupu mietti, etttä nyt hän voisi soittaa Roopelle, kunhan saisi tämän numeron tietoonsa.
”Taidanpa soittaa Roopelle, sillä taidan muistaa hänen numeronsa...” hän mietti.
Hän soitti numeroon 0 200 020, joka oli Roopen radiopuhelimen numero.
Roope vastasi suhteellisen nopeasti: ”Terve... (huoh) Kukas siellä?”
”Täällä Tupu!”
”Tupu??? Missä ihmeessä olette...”
”Niin.. Kun tietäisi.. Olen yksin autiolla saarella jossain puolella Galapagos-saaria! Täällä oli roistoja, jotka veivät Lupun ja Hupun, sekä yhden miehen toiselle saarelle, jossa mekin olemme jo olleet! Voitko hälyttää poliisit ja tulla tänne saarelle hakemaan ensiksi minut, ja sitten voin näyttää, millä saarella rosvot ovat?”
Roope sanoi tulevansa poliisipartion kanssa mahdollisimman nopeasti, ja he toteuttaisivat Tupun ehdottaman sunnitelman. Sitten puhelu loppui.
Tällä välin roistot puhuttelivat Paulia ja kahta ankanpoikaa mökissä. He kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä.
”Meillä ei edelleenkään ole tietoa, missä ovat radiopuhelimet!” Paul sanoi viheisesti vastaten miesten kysymykseen.
Miehet olivat hetken hiljaa. Sitten he supittivat toisilleen jotain, ja vetäytyivät mökin perälle. He puhuivat toisilleen siitä, että se, kenellä ne radiopuhelimet onkaan, voi hälyttää poliisipartion paikalle, ja sitten olisikin roistojen tie lopussa.
Sitten miehet tulivat takaisin ankanpoikien ja Paulin luokse, ja sanoivat, että he lähtevät nyt saarelta. Paul kysyi että minne he lähtivät, mutta hän sai vastauksen, että miksi rosvot sitä hänelle kertoisivat.
Rosvot patistivat heidät kävelemään kohti lentokonetta ja Paul ja Ankat tekivät työtä käskettyä, eivät he voisivat aseistetuille roistoille mitään. He kävelivät kohti konetta, ja astuivat sisään. Kun kaikki olivat sisällä, yksi roistoista haki vielä kaikki kamat mökistä ja sitten kone lähtikin jo lentoon.
Koneessa Hupu sanoi Lupulle ja Paulille, että hän oli kirjoittanut liidulla mökin seinään, että ”Olimme täällä, mutta lähdimme jo jonnekin, pois saarelta. T. Hupu”.
Paul ja Lupu vastasivat, että hyvähän se on merkkiä jättää. Kone lensi jo meren yllä, ja oli mitä ilmeisimmin tulossa kohti Manner-Amerikkaa.
Kone poukkoili ilmassa, joka tuntui olevan täynnä ilmakuoppia. Yhtäkkiä tuli hiukan suurempi ilmakuoppa, ja Paul ja ankat olivat vähällä kaatua. Yksi edessä olevasta ohjaamosta olleista miehistä kaatuikin tuoliltaan, ja kiroili kovaan ääneen. Miehet alkoivat puhua jotakin hiljaisella äänellä. Valitettavasti Ankat ja Paul eivät kuulleet, mitä he puhuivat.
Kone teki lievän kaarroksen oikealle, ja sen jälkeen jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin. Paul katsoi ikkunasta ulos, ja näki, että taivaanrannassa näkyi maata. Isompi alue maata. Sitten he olivatkin jo varmoja, että saapuisivat Manner-Amerikkaan. He lähestyivät mannerta koko ajan, ja pian se olikin jo lähellä näköpiirissä. Lupu näki suuria vuoria edessäpäin, hän epäili, että he olisivat saapumassa Peruun. Hupu uskoi Lupua, sillä Lupu oli heistä paras maantiedossa, ja tiesi tuollaisia ihmeasioita. Kone alkoi nostaa korkeutta, ja Paul arveli, että he menisivät jonnekin Andeille.
Nyt he olivatkin jo maan yläpuolella, kohti edessäpäin, vielä melko kaukana siintävää vuoristoa, Andeja, jonka lumpihuippuiset vuoret näyttivät työntävän luotaan pois.
RRRRRRRRRRRR-RRRRRR... Tupu katseli helpottuneena, kun Roopen puna-vihreä pienlentokone, ja kolme poliisipartion konetta näkyi taivaalla, tulemassa saarelle päin. Hän viittilöi käsillään, että Roope ja muut näkisivät hänet varmasti.
Koneiden tullessa lähemmäksi Tupu oli varma, että he näkisivät hänet, ja hän pääsisi ehjin nahoin jäljittämään Lupua, Hupua ja Paulia.
Jonkun ajan odottelun jälkeen koneeet laskeutuivat rantahietikolle, ja Tupu kiirehti sinne, missä koneet olivat. Hän kiipesi Roopen koneen ohjaamoon vievät portaat, ja istahti Roopen viereen toiselle ohjaamopenkille.
”Mukava jälleennäkeminen, mutta nyt on kiire sinne toiselle saarelle!” Roope sanoi. ”Osaat kai opasta meidät sinne, Tupu?”
Roope sai myöntävän vastauksen ja niin lentokoneet lähtivät Tupun osoittamaan suuntaan. Koneet lensivät komeassa kaaressa.
Samalla, kun koneet lensivät kohti saarta, jossa he aluksi olivat olleet, niin Tupu kertoi tarinaansa, miten he olivat joutuneet saarille, mitä he olivat nähneet ja niin edelleen. Roope oli helpottunut kuullessaan, mitä kaikkea oli käynyt, olisi pahemminkin voinut käydä. Koko poliisipartio ja ankat alkoivvat laskeutua saarelle. Se näytti kumman tyhjältä, ja kohta Tupu tajusikin ettei siellä ollut lentokonetta. Ankat ajattelivat, että se oli joko hyvä tai huono, sillä se olisi hyvä, jos rosvot olisivat poissa ja jättäneet pojat ja Paulin yksin, mutta huono, jos rosvot olisivat vieneet heidät mukanaan.
Koneet laskeutuivat tömisten saarelle. Ensiksi he menivät Tupun perässä sinne luolaan, missä oli Ankanpoikien varusteet. He totesivat, että kaikki varusteet olivat paikalla. He ottivat kamat mukaan, ja lähtivät mökille päin. He astuivat ovesta sisään, joka oli jätetty auki. Jo siitä saattoi arvata, että sisällä ei ollut ketään.
”Pahus, he ovat lähteneet!” Roope sanoi.
He pohtivat kuumissaan, että missä olisivat Hupu, Lupu ja Paul, ja että miten he löytäisivät heidät. Sitten Hupu sanoi löytäneensä jotain: ”Katsokaa! Tuossa lukee, että ”Olimme täällä, mutta lähdimme jo jonnekin, pois saarelta. T. Hupu”.”
He katsoivat tekstiä, ja tajusivat sitten lopullisesti, että heidän oli nyt kuumeisesti lähdettävä etsimään kadonneita ankanpoikia ja Paulia. Roope otti tekstistä kuvan kamerallaan, ajatellen, että sitä vielä tarvitsisi joskus.
Sitten he lähtivätkin takaisin rantaan, poikien laukut mukana, mutta ilman Hupua ja Lupua.
Tässä tämä siis vihdoin. Lukekaa ja nauttikaa. ;)