Ööh...
No, joo. Tektistä todellakin saa sellaisen kuvan, että pakoa oltaisiin suunniteltu kuukausia, mutta voin paljastaa, että pakosuunnitelma oli tehty kahdessa päivässä, jos kiinnostaa...
Kirjoittaja
Aihe: Vaatekaapin salaisuus
(106 viestiä)
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 16 -
19.12.2008 klo 12:33:02
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 17 -
19.12.2008 klo 17:57:27
Eli ajattelin julkaista tämä toisen osan jo nyt ja ilmoitan, että kolmas osa ilmestyy sitten sunnuntai-maanantain kohdilla. Tästäkään ei kovin pitkä tullut. Comments, please!
2.osa: Nyt metsäretkelle!
Aamu valkeni Ankkalinnaan. Tuuli oli heikentynyt yön tuntien aikana. Taivas ei kuitenkaan ollut pilvetön vaan pieniä pilviä liikkui ympäriinsä.
Paratiisitie 13;ssatoista oltiin jo herätty tuntia aiemmin.
Kyseisessä talossa herättiin tavallisesti vasta kahdeksalta, mutta sinä päivänä oltiin herätty pari, kolme tuntia tavallista aikaisemmin.
Syynä oli se, että Aku oli päättänyt, että he lähtisivät sinä päivänä metsäretkelle kaupungin laidalle.
Matkaa oli sen verran, että oli lähdettävä ja puoli seitsemältä, jotta he ehtisivät kaupungin laidalle yhdeksäksi.
”Miksemme voisi lähteä vasta yhdeksältä?” Tupu marisi samalla kun kantoi eväslaukun autoon.
”Enkö minä jo sanonut” Aku vastasi. ”Meillä on enemmän aikaa kiertää metsää ja tutustua siihen”
Tupu oli tätä selvästi unisempi ja sen todella huomasi. Tämän silmät olivat lähes muurautuneet kiinni ja muut ankanpojat näyttivät samanlaisilta.
”Eihän sinne niin pitkä matka voi olla. Päivässäkin on kaksikymmentäneljä tuntia” Hupu haukotteli syvästi.
”Mutta, nyt unohdat, että Ankkalinna on suuri paikka” Aku totesi topakasti ja käveli takaisin sisään hakemaan auton avaimia.
”Siltä vaikuttaa” Lupu totesi unisesti.
Kukaan ankanpojista ei ymmärtänyt miten heidän laiska setänsä oli sinä aamuna niin virkku.
Hetken kuluttua Aku asteli innoissaan ulos.
”No niin” Hän aloitti. ”Nyt eväsretkelle!”
Aku hyppäsi autoon ja ankanpojatkin raahautuivat taakse istumaan. Eikä mennyt kauaakaan kun he jo huristelivat pois Paratiisitieltä heittäen vielä hyvästit talolleen.
He eivät kuitenkaan huomanneet kahta henkilöä ja katsoivat mielenkiinnolla ankkojen lähtöä kunnes hiipivät talon taakse.
”Missä Rudolf ja Ridolf ovat?” Tupu kysyi hetken päästä.
Heidätkin oli nimittäin kutsuttu mukaan metsäretkelle, mutta heistä ei ollut kuulunut mitään sitten viime viikon, kun he olivat lähteneet suureen nyrkkeilyturnaukseen.
”Kyllä me heidät pian näemme” Aku mutisi hymyillen vastaukseksi.
Hän tiesi, että Rudolf ja Ridolf odottaisivat heitä jo metsän lähellä. Olivathan nämä tottuneet aikaisiin aamuihin ja siksi heränneet jo tuntia ennen heitä. Aku oli sopinut viikko sitten sen ja olikin varma, että nämä pitäisivät siitä kiinni.
Ja niin kuin Aku oli arvellutkin heidän saavuttuaan parin tunnin kuluttua viidensadan metrin päähän metsästä kaksi miestä odottelivatkin jo heitä kävellen autonsa lähellä ympyrää.
”Miten te näin aikaisin olette täällä?” Tupu kysyi äimistyneenä.
Hän itse ei olisi koskaan voinut olla niin aikaisin hereillä ja vieläpä sen oloisena kuin se olisi jokapäiväistä.
”Miten niin?” Rudolf kysyi venytellen käsiään. ”Meidän mielestämme te tulitti melko myöhään”
”Mitä!” Hupu huudahti.
”Kuinka aikaisin te muka olette nousseet?” Lupu kysyi täysin äimistyneenä.
”Neljän ja viiden välillä” Ridolf vastasi ja ihmetteli miksi ankanpojat tuijottivat heitä kuin tärähtäneitä.
”Enpä olisi kysynyt” Lupu mutisi unisena kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Auringon säteiden oli lähes mahdotonta päästä puiden siimeksestä läpi. Kuusia ja mäntyä ilmestyi vain yksi toisensa jälkeen eivätkä ankanpojat ymmärtäneet missä he muka söisivät eväät.
Yhtäkkiä he kuitenkin ilmestyivät aukealle jonne auringon säteetkin osuivat.
Aukea oli pyöreänmuotoinen ja koko aukean keskellä heitä odotti todella outo näky.
Keskellä aukeaa seisoi vanhan oloinen sekä lahonnut vaatekaappi.
Mitä tuo vaatekaappi kätkee sisäänsä, entä onnistuvatko Xuir ja Raul jäljittämään ankat? Mitä heidän päiden sisällä edes liikkuu?
Se selviää tulevissa osissa!
2.osa: Nyt metsäretkelle!
Aamu valkeni Ankkalinnaan. Tuuli oli heikentynyt yön tuntien aikana. Taivas ei kuitenkaan ollut pilvetön vaan pieniä pilviä liikkui ympäriinsä.
Paratiisitie 13;ssatoista oltiin jo herätty tuntia aiemmin.
Kyseisessä talossa herättiin tavallisesti vasta kahdeksalta, mutta sinä päivänä oltiin herätty pari, kolme tuntia tavallista aikaisemmin.
Syynä oli se, että Aku oli päättänyt, että he lähtisivät sinä päivänä metsäretkelle kaupungin laidalle.
Matkaa oli sen verran, että oli lähdettävä ja puoli seitsemältä, jotta he ehtisivät kaupungin laidalle yhdeksäksi.
”Miksemme voisi lähteä vasta yhdeksältä?” Tupu marisi samalla kun kantoi eväslaukun autoon.
”Enkö minä jo sanonut” Aku vastasi. ”Meillä on enemmän aikaa kiertää metsää ja tutustua siihen”
Tupu oli tätä selvästi unisempi ja sen todella huomasi. Tämän silmät olivat lähes muurautuneet kiinni ja muut ankanpojat näyttivät samanlaisilta.
”Eihän sinne niin pitkä matka voi olla. Päivässäkin on kaksikymmentäneljä tuntia” Hupu haukotteli syvästi.
”Mutta, nyt unohdat, että Ankkalinna on suuri paikka” Aku totesi topakasti ja käveli takaisin sisään hakemaan auton avaimia.
”Siltä vaikuttaa” Lupu totesi unisesti.
Kukaan ankanpojista ei ymmärtänyt miten heidän laiska setänsä oli sinä aamuna niin virkku.
Hetken kuluttua Aku asteli innoissaan ulos.
”No niin” Hän aloitti. ”Nyt eväsretkelle!”
Aku hyppäsi autoon ja ankanpojatkin raahautuivat taakse istumaan. Eikä mennyt kauaakaan kun he jo huristelivat pois Paratiisitieltä heittäen vielä hyvästit talolleen.
He eivät kuitenkaan huomanneet kahta henkilöä ja katsoivat mielenkiinnolla ankkojen lähtöä kunnes hiipivät talon taakse.
”Missä Rudolf ja Ridolf ovat?” Tupu kysyi hetken päästä.
Heidätkin oli nimittäin kutsuttu mukaan metsäretkelle, mutta heistä ei ollut kuulunut mitään sitten viime viikon, kun he olivat lähteneet suureen nyrkkeilyturnaukseen.
”Kyllä me heidät pian näemme” Aku mutisi hymyillen vastaukseksi.
Hän tiesi, että Rudolf ja Ridolf odottaisivat heitä jo metsän lähellä. Olivathan nämä tottuneet aikaisiin aamuihin ja siksi heränneet jo tuntia ennen heitä. Aku oli sopinut viikko sitten sen ja olikin varma, että nämä pitäisivät siitä kiinni.
Ja niin kuin Aku oli arvellutkin heidän saavuttuaan parin tunnin kuluttua viidensadan metrin päähän metsästä kaksi miestä odottelivatkin jo heitä kävellen autonsa lähellä ympyrää.
”Miten te näin aikaisin olette täällä?” Tupu kysyi äimistyneenä.
Hän itse ei olisi koskaan voinut olla niin aikaisin hereillä ja vieläpä sen oloisena kuin se olisi jokapäiväistä.
”Miten niin?” Rudolf kysyi venytellen käsiään. ”Meidän mielestämme te tulitti melko myöhään”
”Mitä!” Hupu huudahti.
”Kuinka aikaisin te muka olette nousseet?” Lupu kysyi täysin äimistyneenä.
”Neljän ja viiden välillä” Ridolf vastasi ja ihmetteli miksi ankanpojat tuijottivat heitä kuin tärähtäneitä.
”Enpä olisi kysynyt” Lupu mutisi unisena kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Auringon säteiden oli lähes mahdotonta päästä puiden siimeksestä läpi. Kuusia ja mäntyä ilmestyi vain yksi toisensa jälkeen eivätkä ankanpojat ymmärtäneet missä he muka söisivät eväät.
Yhtäkkiä he kuitenkin ilmestyivät aukealle jonne auringon säteetkin osuivat.
Aukea oli pyöreänmuotoinen ja koko aukean keskellä heitä odotti todella outo näky.
Keskellä aukeaa seisoi vanhan oloinen sekä lahonnut vaatekaappi.
Mitä tuo vaatekaappi kätkee sisäänsä, entä onnistuvatko Xuir ja Raul jäljittämään ankat? Mitä heidän päiden sisällä edes liikkuu?
Se selviää tulevissa osissa!
Aku Vankka
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 18 -
21.12.2008 klo 15:33:10
Aika tylsähkö luku, kun ei oikein mitään tapahtunut. Toivottavasti jatkossa menisi paremmin. Kirjoitusasultaan kuitenkin aika hyvä luku.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 19 -
21.12.2008 klo 15:37:09
Olen jo kirjoittanut neljänteen osaan asti ja aloittelen juuri viidettä osaa.
Lupaan kuitenkin, että tässä tarinassa tapahtuu jotain melko odottamatonta. :-X
Lupaan kuitenkin, että tässä tarinassa tapahtuu jotain melko odottamatonta. :-X
Bomber
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 20 -
21.12.2008 klo 15:46:16
Jooh, tämähän oli vain tällainen väliluku jossa ei tapahtunut oikein mitään. Ankanpojat vaikuttivat oudon laiskoilta, vaikka yleensä he ovat aina setäänsä ennen ylhäällä. Eli ei moitittavaa kirjoitusasussa lukuunottamatta pilkkuja.
Lainaus:Lupu mutisi unisena kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Muista, että päälauseen ja sivulauseen väliin tulee aina pilkku. Kuten tässä tapauksessa, ennen kunnes-sanaa kuuluisi tulla pilkku.
Lupu mutisi unisena, kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Lainaus:Lupu mutisi unisena kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Muista, että päälauseen ja sivulauseen väliin tulee aina pilkku. Kuten tässä tapauksessa, ennen kunnes-sanaa kuuluisi tulla pilkku.
Lupu mutisi unisena, kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 21 -
21.12.2008 klo 15:48:46
Niin kuin olen sanonut pilkut eivät ole oikein alaani ja olen huono muistamaan minne niitä pitää laittaa.
Tästä lähin pitää vaikka äidilleni antaa tarkistettavaksi, kun hän on ollut äidinkielen opettajanakin.
Kiitos rakentavasta kommentistasi, Bomber!
Tästä lähin pitää vaikka äidilleni antaa tarkistettavaksi, kun hän on ollut äidinkielen opettajanakin.
Kiitos rakentavasta kommentistasi, Bomber!
Kreach
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 22 -
21.12.2008 klo 16:00:50
Lainaus käyttäjältä: BomberMuista, että päälauseen ja sivulauseen väliin tulee aina pilkku. Kuten tässä tapauksessa, ennen kunnes-sanaa kuuluisi tulla pilkku.
Lupu mutisi unisena, kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Krhm.. Lupu mutisi unisena, kunnes he lähtivät kävelemään metsään, joka näytti olevan täysin pimeä.
Lupu mutisi unisena, kunnes he lähtivät kävelemään metsään joka näytti olevan täysin pimeä.
Krhm.. Lupu mutisi unisena, kunnes he lähtivät kävelemään metsään, joka näytti olevan täysin pimeä.
Tribe
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 23 -
21.12.2008 klo 18:04:02
Lainaus käyttäjältä: KarhulaNiin kuin olen sanonut pilkut eivät ole oikein alaani ja olen huono muistamaan minne niitä pitää laittaa.
Pää- ja sivulauseiden väliin, ja useimpien partikkeleiden väliin. Joo, asiaan. Oli aika tapahtumaköyhä luku, mutta muuten ihan ok. Suuria kirjoitusvirheitä ei ollut lainkaan ja kuvailua oli erittäin paljon. Varsinkin siinä kohdassa, kun he menivät metsään. Luku loppuikin aika jännittävään kohtaan. Minä ainakin mietin luettua luvun, että mitenköhän heidän mahtaa käydä. Onkohan se kaappi joku madonreikä, josta pääsee Narniaan? :D Eli ei mitenkään ihmeellinen luku. Arvosanaksi annan 8+:n.
Pää- ja sivulauseiden väliin, ja useimpien partikkeleiden väliin. Joo, asiaan. Oli aika tapahtumaköyhä luku, mutta muuten ihan ok. Suuria kirjoitusvirheitä ei ollut lainkaan ja kuvailua oli erittäin paljon. Varsinkin siinä kohdassa, kun he menivät metsään. Luku loppuikin aika jännittävään kohtaan. Minä ainakin mietin luettua luvun, että mitenköhän heidän mahtaa käydä. Onkohan se kaappi joku madonreikä, josta pääsee Narniaan? :D Eli ei mitenkään ihmeellinen luku. Arvosanaksi annan 8+:n.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 24 -
21.12.2008 klo 18:33:33
Narniasta tuli mieleeni, etten olekaan lukenut niitä ollenkaan. :o
Pitää joskus lukaista. :)
Kiitos vain kommentistasi, Tribe!
Pitää joskus lukaista. :)
Kiitos vain kommentistasi, Tribe!
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 25 -
21.12.2008 klo 21:54:02
Täältä tulee seuraava osa, jonka piti tulla vasta huomenna, mutta siihen on kuitenkin enää pari minuuttia aikaa. Tässäkään osassa ei vielä hirveitä tapahdu, mutta lupaan, että ainakin osissa 4-6 sitten tapahtuukin kaikenlaista. ::) Nyt pitäisi ainakin suurimman osan pilkuista olla oikeilla paikoilla. ;) Comments, please!
3.osa: Uutisia
Ankanpojat ehtivät ensimmäisinä vaatekaapin luokse. He muistivat, että heiltä puutui vaatekaappi, ja ajattelivat tarkistaa vaatekaapin kunnon.
”Siitä saattaisi vielä saada kunnon kaapin” Aku totesi saavuttuaan kaapin luokse.
”Otammeko sen mukaan?” Tupu kysyi hämmentyneenä.
Muutkin ankanpojat näyttivät hiukan hämmentyneiltä.
Rudolf ja Ridolf taas pudistelivat päätään.
”Minusta se on liian lahonnut” Rudolf totesi silmäillen vaatekaappia.
”Olen samaa mieltä” Ridolfkin totesi.
Aku tuhahti. ”Se saa kelvata” hän totesi.
Kukapa olisi arvannut, että metsässä oli ankkojen sekä Rudolfin ja Ridolfin lisäksi kaksi muutakin ihmistä. Kaiken lisäksi he liikkuivat ankkojen lähellä.
”Mitä me täältä etsimme?” Raul kysyi ihmeissään.
Hän sekä Xuir olivat saapuneet metsään teleportilla, jonka Xuir oli tehnyt.
”Minähän selitin jo” Xuir ärähti, ”Etsimme vanhaa kaappia” hän sanoi selaten vanhaa kirjaa.
Hän oli varas…- tai siis, löytänyt – kirjan vanhasta teatterista. Siellä se oli maannut, pölyisenä ja tunkkaisena, kunnes hän oli löytänyt sen.
Kirjassa kerrottiin vanhasta vaatekaapista, joka kätki sisälleen salaisuuksia, joita kukaan ei tiennyt. Huhuttiin, että kaappi olisi pohjaton, mutta hän ei uskonut siihen. Miten joku kaappi voisi olla kaappi, jos se olisi pohjaton.
Kirjassa väitettiin myös, että metsä, jossa he olivat, olisi täynnä pimeää magiaa, jota Arthur Ankka oli kylvänyt metsään.
Xuir oli kuitenkin sitä mieltä, että Arthur Ankka oli pelkkä taru olento.
”Mihin me vanhaa kaappia muka tarvitsemme?” Raul kysyi.
”Kohta näet” Xuir tyytyi murahtamaan.
”Sehän on liian yksinkertaista” Raul tajusi ihmeissään.
”Hiljaa! Sinä se tässä yksinkertainen olet” Xuir sanoi kihisten kiukusta.
Näin jälkeen päin hän katui sitä, että oli ottanut Raulin kumppanikseen. Helpostihan hän olisi pärjännyt yksinkin.
Yhtäkkiä Raul kuitenkin pysähtyi.
”Katso” Raul sanoi ja pujahti nopeasti läheisen pensaan taakse.
Xuir huomasi saman ja pujahti hänkin samaan paikkaan.
Piiloutuminen johtui siitä, että he olivat juuri saapuneet aukealle, jossa ankat sekä Rudolf ja Ridolf söivät eväitään ja tutkiskelivat vanhaa vaatekaappia.
”Keitäs nuo kaksi ovat?” Raul kysyi hiljaa huomaten Rudolfin ja Ridolfin.
”Täysiä toopeja” Xuir mutisi.
Hän muisti hiukan liiankin hyvin tapahtuman luolassa, jossa nuo kaksi olivat nujertaneet hänet sekä Lukas Lähteenmäen.
Raul nyökkäsi.
”Nyt taitaa olla hyvä aika lukea päivän lehti” Aku totesi tyytyväisenä.
Kerrankin hän sai olla rauhassa; ei tarvinnut olla kiillottamassa kolikkoja eikä pakkaamassa margariinia, Ankkalinnan margariinitehtaassa.
Aku avasi tyytyväisenä päivän lehden, mutta joutui kauhistua heti nähtyään etusivun.
”Mitä on tapahtunut?” Hupu kysyi ihmeissään.
”Haluatteko todella tietää?” Aku kysyi hiukan poissaolevan oloisena.
Kaikki nyökkäsivät ja niin Aku heitti lehden ankanpojille. joiden suut loksahtivat auki. Rudolf ja Ridolf eivät pystyneet pidättämään jännitystä, joten he riensivät katsomaan lehteä.
”Ovatko he todella karanneet?” Lupu kysyi hetken kuluttua.
”Niinpä. En olisi uskonut Raulista” Tupu totesi.
”Siltä vaikuttaa” Aku huokaisi.
”Taasko hän on karannut” Rudolf totesi ihmeissään, ”eikö Ankkalinnan vankilassa voitaisi olla yhtään huolellisempia?”
Aku huokaisi uudestaan. Hän oli luullut, että päivästä tulisi mahtava, mutta nyt näytti siltä, että se oli tuhoutumassa. Olihan tohtori Xuir sekä hänen uusi apurinsa Raul paenneet.
Voisiko päivä todellakaan mennä enää yhtään huonommaksi.
3.osa: Uutisia
Ankanpojat ehtivät ensimmäisinä vaatekaapin luokse. He muistivat, että heiltä puutui vaatekaappi, ja ajattelivat tarkistaa vaatekaapin kunnon.
”Siitä saattaisi vielä saada kunnon kaapin” Aku totesi saavuttuaan kaapin luokse.
”Otammeko sen mukaan?” Tupu kysyi hämmentyneenä.
Muutkin ankanpojat näyttivät hiukan hämmentyneiltä.
Rudolf ja Ridolf taas pudistelivat päätään.
”Minusta se on liian lahonnut” Rudolf totesi silmäillen vaatekaappia.
”Olen samaa mieltä” Ridolfkin totesi.
Aku tuhahti. ”Se saa kelvata” hän totesi.
Kukapa olisi arvannut, että metsässä oli ankkojen sekä Rudolfin ja Ridolfin lisäksi kaksi muutakin ihmistä. Kaiken lisäksi he liikkuivat ankkojen lähellä.
”Mitä me täältä etsimme?” Raul kysyi ihmeissään.
Hän sekä Xuir olivat saapuneet metsään teleportilla, jonka Xuir oli tehnyt.
”Minähän selitin jo” Xuir ärähti, ”Etsimme vanhaa kaappia” hän sanoi selaten vanhaa kirjaa.
Hän oli varas…- tai siis, löytänyt – kirjan vanhasta teatterista. Siellä se oli maannut, pölyisenä ja tunkkaisena, kunnes hän oli löytänyt sen.
Kirjassa kerrottiin vanhasta vaatekaapista, joka kätki sisälleen salaisuuksia, joita kukaan ei tiennyt. Huhuttiin, että kaappi olisi pohjaton, mutta hän ei uskonut siihen. Miten joku kaappi voisi olla kaappi, jos se olisi pohjaton.
Kirjassa väitettiin myös, että metsä, jossa he olivat, olisi täynnä pimeää magiaa, jota Arthur Ankka oli kylvänyt metsään.
Xuir oli kuitenkin sitä mieltä, että Arthur Ankka oli pelkkä taru olento.
”Mihin me vanhaa kaappia muka tarvitsemme?” Raul kysyi.
”Kohta näet” Xuir tyytyi murahtamaan.
”Sehän on liian yksinkertaista” Raul tajusi ihmeissään.
”Hiljaa! Sinä se tässä yksinkertainen olet” Xuir sanoi kihisten kiukusta.
Näin jälkeen päin hän katui sitä, että oli ottanut Raulin kumppanikseen. Helpostihan hän olisi pärjännyt yksinkin.
Yhtäkkiä Raul kuitenkin pysähtyi.
”Katso” Raul sanoi ja pujahti nopeasti läheisen pensaan taakse.
Xuir huomasi saman ja pujahti hänkin samaan paikkaan.
Piiloutuminen johtui siitä, että he olivat juuri saapuneet aukealle, jossa ankat sekä Rudolf ja Ridolf söivät eväitään ja tutkiskelivat vanhaa vaatekaappia.
”Keitäs nuo kaksi ovat?” Raul kysyi hiljaa huomaten Rudolfin ja Ridolfin.
”Täysiä toopeja” Xuir mutisi.
Hän muisti hiukan liiankin hyvin tapahtuman luolassa, jossa nuo kaksi olivat nujertaneet hänet sekä Lukas Lähteenmäen.
Raul nyökkäsi.
”Nyt taitaa olla hyvä aika lukea päivän lehti” Aku totesi tyytyväisenä.
Kerrankin hän sai olla rauhassa; ei tarvinnut olla kiillottamassa kolikkoja eikä pakkaamassa margariinia, Ankkalinnan margariinitehtaassa.
Aku avasi tyytyväisenä päivän lehden, mutta joutui kauhistua heti nähtyään etusivun.
”Mitä on tapahtunut?” Hupu kysyi ihmeissään.
”Haluatteko todella tietää?” Aku kysyi hiukan poissaolevan oloisena.
Kaikki nyökkäsivät ja niin Aku heitti lehden ankanpojille. joiden suut loksahtivat auki. Rudolf ja Ridolf eivät pystyneet pidättämään jännitystä, joten he riensivät katsomaan lehteä.
”Ovatko he todella karanneet?” Lupu kysyi hetken kuluttua.
”Niinpä. En olisi uskonut Raulista” Tupu totesi.
”Siltä vaikuttaa” Aku huokaisi.
”Taasko hän on karannut” Rudolf totesi ihmeissään, ”eikö Ankkalinnan vankilassa voitaisi olla yhtään huolellisempia?”
Aku huokaisi uudestaan. Hän oli luullut, että päivästä tulisi mahtava, mutta nyt näytti siltä, että se oli tuhoutumassa. Olihan tohtori Xuir sekä hänen uusi apurinsa Raul paenneet.
Voisiko päivä todellakaan mennä enää yhtään huonommaksi.
Tribe
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 26 -
21.12.2008 klo 22:53:01
Tämä tuntui hieman täyteluvulta ja oli totta puhuen mielestäni hieman keskivertoa huonompi, anteeksi nyt vaan, no hard feelings. Kirjoitusvirheitä löytyi muuten itse asiassa aika paljon, nimittäin kun kirjoitat esim: "Olet urhea, mutta peto ei ole inahtanut sataan miljoonaan vuoteen", Theodore sanoi huvittuneena. "Hmm! Entäs jos se onkin koko ajan vain teeskennellyt", Roope vastasi. Tämä on nyt kirjaimellisesti pilkun viilausta, mutta olkoon nyt vain. Tämä luku jätti vähän kylmäksi, mutta olen varma, että sitä seuraavat luvut eivät tee.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 27 -
22.12.2008 klo 09:26:32
Täyteluvuksi oli alun alkujaankin tämä tarkoitettu.
Lainaus käyttäjältä: Tribe"Olet urhea, mutta peto ei ole inahtanut sataan miljoonaan vuoteen", Theodore sanoi huvittuneena. "Hmm! Entäs jos se onkin koko ajan vain teeskennellyt", Roope vastasi.
Tiedän kyllä tuon, mutta muiden tarinoissa ei ole paljoa niitä näkynyt niin olen jättänyt asian sikseen. Voisin kyllä noita pilkkuja lisäillä tuleviin osiin.
Nyt on kirjoitettu kuusi ensimmäistä osaa jo valmiiksi. Viime yönä ne tein valmiiksi.
Lainaus käyttäjältä: Tribe"Olet urhea, mutta peto ei ole inahtanut sataan miljoonaan vuoteen", Theodore sanoi huvittuneena. "Hmm! Entäs jos se onkin koko ajan vain teeskennellyt", Roope vastasi.
Tiedän kyllä tuon, mutta muiden tarinoissa ei ole paljoa niitä näkynyt niin olen jättänyt asian sikseen. Voisin kyllä noita pilkkuja lisäillä tuleviin osiin.
Nyt on kirjoitettu kuusi ensimmäistä osaa jo valmiiksi. Viime yönä ne tein valmiiksi.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 28 -
24.12.2008 klo 19:37:59
Voitte jälleen kertoa jos huomaatte osassa virheitä.
Tämän osan siis laiton tänne näin joulun kunniaksi ja pitää sitä vielä toivottaa hyvää joulua!
Comments, please!
4.osa: Tyhjää täynnä
Ankat raahasivat vaatekaapin autoonsa, mutta se ei mahtunutkaan.
”Mitäs nyt tehdään?” Tupu kysyi.
Aku mietti hetken, ”Ehkä Rudolf ja Ridolf voisivat viedä sen”, hän viimein totesi.
”Tietysti”, Rudolf hymyili.
”Sitähän varten ystävät ovat”, Ridolf virnuili.
Ankat nauroivat hetken, kunnes muistivat, mitä heidän oli alunperin ollut tarkoitus tehdä.
Niinpä Rudolf ja Ridolf nostivat nopealla tahdilla vaatekaapin autonsa taakse, jonne oli varattu suuri tila. Vaatekaappi sopi tilaan juuri ja juuri.
”Se on sitten siinä”, Rudolf puuskahti hikisenä ja läimäytti peräkontin kiinni.
”Jätämme sen sitten pihallenne”, Ridolf totesi, kunnes nuo kaksi astuivat autonsa sisään ja huristelivat pois paikalta.
Hiljaa Ankatkin keräsivät tavaransa ja lastasivat ne autoon.
Ankanpojat huokaisivat. Heille päivä oli ollut melko tylsä, ainoana valupilkkuna Xuirin karkaaminen vankilasta.
Kohta vanha punainen autokin huristeli pois paikalta ja metsään tuli hiljaista – tai oikeastaan lähes hiljaista.
Metsän laidalla seisoivat nimittäin kaksi henkilöä, joiden kasvot peittyivät auringon hiljaa laskiessa kauas vuorten taa.
”Siinä meni tilaisuutemme”, Xuir tiuskaisi ja potkaisi pikkukiven.
”Miten niin?” Raul kysyi ihmeissään.
”Nyt emme voi kaapata vaatekaappia, senkin toope!” Xuir huudahti karmivan hirveällä äänellä, joka kuulosti räkättirastaalta.
Raul peitti korvansa, ”Mikä siinä vaatekaapissa nyt on niin tärkeää”, hän mutisi ihmeissään.
”Etkö sinä nyt ymmärrä! Se vaatekaappi on arvokas ja se omaa uskomattomat voimat!” Xuir huusi.
”Mutta emmekö me muka voi kulkea teleportin avulla?” Raul kysyi.
Xuirin ilme näytti kirkastuvan niin, että Raul pelkäsi tämä arpien halkeilevan ilosta.
”Olin sittenkin väärässä!” Xuir huudahti riemuissaan, ”On sinullakin aivot vaikka luulin toisin!”
Raul ei ymmärtänyt enää mitään, joten tyytyi vain nyökyttelemään päätään.
Hetken päästä nuo kaksikin katosivat metsän syvyyksiin ja metsään koitti ankea hiljaisuus.
Ankat parkkeerasivat autonsa autotalliin ja lähtivät raahaamaan tavaroita autosta.
Pihalla jökötti vanha vaatekaapin rämä, jonka he vielä jättivät ulos.
Aku käänsi avainta lukossa ja avasi oven. Talossa oli pimeää eikä Aku tiennyt yhtään minne päin hän oli menossa. Yhtäkkiä hän tunsi jonkun ison esineen edessään.
Aku nosti hitaasti päänsä ylös ja sai nähdä mielipuoliset silmät, jotka tuijottivat häntä kuin myrskyn jälkeen.
Aku nielaisi samalla, kun mies laski päätään, ja silloin Aku tunsi tuon miehen. Monet olivat luulleet tämän kuolleen, mutta yhä hän seisoi siinä kuin kuolematon. Hänen edessään seisoi…
”…TOHTORI XUIR!!!!!” Aku huusi niin kovaa kuin jaksoi ja lähti niin kovaa kuin pääsi juoksemaan ulko-ovea kohti. Hänen harmikseen talossa oli niin pimeää, ettei hän enää tiennyt, missä suunnassa ovi oli. Ainoa asia, jonka hän pystyi tietämään oli se, että pahamaineinen tohtori Xuir jahtasi häntä ja siitä saattoi päätellä, ettei Raulkaan kaukana ollut.
Vihdoin hän näki oven, joka oli vahingossa jäänyt auki. Samalla hän kuitenkin kuuli, kuinka Xuirin askeleet lähestyivät uhkaavasti ja hän joutui kiristämään vauhtiaan.
”Mitä ihmettä sinä huud..?” Tupu ehti kysyä kunnes tunsi paiskautuvansa setänsä ja veljiensä kanssa vauhdilla kohti vanhaa vaatekaappia.
Hän valmistautui jo suureen kolaukseen, mutta kun he törmäsivät vaatekaapin seinään, se antoikin heti periksi ja seuraava ajatus, jonka Tupu ehti ajatella, oli se, ettei vaatekaapissa ollut pohjaa.
”Minne he katosivat?” Raul kysyi hengästyneenä saavuttuaan ulos.
Xuir tuijotti ihmeissään hajonnutta vaatekaappia. ”Tuonne”, hän henkäisi osoittaen vaatekaappia.
Raul tuijotti tätä kuin tärähtänyttä, ”No, silloinhan me voimmekin lähteä”.
Hän lähti jo talsimaan talon sisällä, kunnes kuuli Xuirin käskyn.
”Seis!” Xuir käski ja kääntyi liittolaiseensa päin, ”Luuletko todella, että me annamme periksi näin pienestä?”
Xuir lähti kävelemään kohti vaatekaappia, hän pysähtyi seisomaan vaatekaapin pohjattoman kuopan reunalle.
”Tule”, Xuir käski ja valmistautui hyppäämään.
”Älä vain sano, että me…”, Raulin sanat keskeytyivät, kun hän tajusi Xuirin kadonneen.
Hän nielaisi kunnes asteli kuilun reunalle ja hyppäsi.
Olen pahoillani Aku, mutta en voi muuta, hän ajatteli kunnes tunsi putoavansa kuiluun.
Vaatekaappi oli tyhjää täynnä.
Tämän osan siis laiton tänne näin joulun kunniaksi ja pitää sitä vielä toivottaa hyvää joulua!
Comments, please!
4.osa: Tyhjää täynnä
Ankat raahasivat vaatekaapin autoonsa, mutta se ei mahtunutkaan.
”Mitäs nyt tehdään?” Tupu kysyi.
Aku mietti hetken, ”Ehkä Rudolf ja Ridolf voisivat viedä sen”, hän viimein totesi.
”Tietysti”, Rudolf hymyili.
”Sitähän varten ystävät ovat”, Ridolf virnuili.
Ankat nauroivat hetken, kunnes muistivat, mitä heidän oli alunperin ollut tarkoitus tehdä.
Niinpä Rudolf ja Ridolf nostivat nopealla tahdilla vaatekaapin autonsa taakse, jonne oli varattu suuri tila. Vaatekaappi sopi tilaan juuri ja juuri.
”Se on sitten siinä”, Rudolf puuskahti hikisenä ja läimäytti peräkontin kiinni.
”Jätämme sen sitten pihallenne”, Ridolf totesi, kunnes nuo kaksi astuivat autonsa sisään ja huristelivat pois paikalta.
Hiljaa Ankatkin keräsivät tavaransa ja lastasivat ne autoon.
Ankanpojat huokaisivat. Heille päivä oli ollut melko tylsä, ainoana valupilkkuna Xuirin karkaaminen vankilasta.
Kohta vanha punainen autokin huristeli pois paikalta ja metsään tuli hiljaista – tai oikeastaan lähes hiljaista.
Metsän laidalla seisoivat nimittäin kaksi henkilöä, joiden kasvot peittyivät auringon hiljaa laskiessa kauas vuorten taa.
”Siinä meni tilaisuutemme”, Xuir tiuskaisi ja potkaisi pikkukiven.
”Miten niin?” Raul kysyi ihmeissään.
”Nyt emme voi kaapata vaatekaappia, senkin toope!” Xuir huudahti karmivan hirveällä äänellä, joka kuulosti räkättirastaalta.
Raul peitti korvansa, ”Mikä siinä vaatekaapissa nyt on niin tärkeää”, hän mutisi ihmeissään.
”Etkö sinä nyt ymmärrä! Se vaatekaappi on arvokas ja se omaa uskomattomat voimat!” Xuir huusi.
”Mutta emmekö me muka voi kulkea teleportin avulla?” Raul kysyi.
Xuirin ilme näytti kirkastuvan niin, että Raul pelkäsi tämä arpien halkeilevan ilosta.
”Olin sittenkin väärässä!” Xuir huudahti riemuissaan, ”On sinullakin aivot vaikka luulin toisin!”
Raul ei ymmärtänyt enää mitään, joten tyytyi vain nyökyttelemään päätään.
Hetken päästä nuo kaksikin katosivat metsän syvyyksiin ja metsään koitti ankea hiljaisuus.
Ankat parkkeerasivat autonsa autotalliin ja lähtivät raahaamaan tavaroita autosta.
Pihalla jökötti vanha vaatekaapin rämä, jonka he vielä jättivät ulos.
Aku käänsi avainta lukossa ja avasi oven. Talossa oli pimeää eikä Aku tiennyt yhtään minne päin hän oli menossa. Yhtäkkiä hän tunsi jonkun ison esineen edessään.
Aku nosti hitaasti päänsä ylös ja sai nähdä mielipuoliset silmät, jotka tuijottivat häntä kuin myrskyn jälkeen.
Aku nielaisi samalla, kun mies laski päätään, ja silloin Aku tunsi tuon miehen. Monet olivat luulleet tämän kuolleen, mutta yhä hän seisoi siinä kuin kuolematon. Hänen edessään seisoi…
”…TOHTORI XUIR!!!!!” Aku huusi niin kovaa kuin jaksoi ja lähti niin kovaa kuin pääsi juoksemaan ulko-ovea kohti. Hänen harmikseen talossa oli niin pimeää, ettei hän enää tiennyt, missä suunnassa ovi oli. Ainoa asia, jonka hän pystyi tietämään oli se, että pahamaineinen tohtori Xuir jahtasi häntä ja siitä saattoi päätellä, ettei Raulkaan kaukana ollut.
Vihdoin hän näki oven, joka oli vahingossa jäänyt auki. Samalla hän kuitenkin kuuli, kuinka Xuirin askeleet lähestyivät uhkaavasti ja hän joutui kiristämään vauhtiaan.
”Mitä ihmettä sinä huud..?” Tupu ehti kysyä kunnes tunsi paiskautuvansa setänsä ja veljiensä kanssa vauhdilla kohti vanhaa vaatekaappia.
Hän valmistautui jo suureen kolaukseen, mutta kun he törmäsivät vaatekaapin seinään, se antoikin heti periksi ja seuraava ajatus, jonka Tupu ehti ajatella, oli se, ettei vaatekaapissa ollut pohjaa.
”Minne he katosivat?” Raul kysyi hengästyneenä saavuttuaan ulos.
Xuir tuijotti ihmeissään hajonnutta vaatekaappia. ”Tuonne”, hän henkäisi osoittaen vaatekaappia.
Raul tuijotti tätä kuin tärähtänyttä, ”No, silloinhan me voimmekin lähteä”.
Hän lähti jo talsimaan talon sisällä, kunnes kuuli Xuirin käskyn.
”Seis!” Xuir käski ja kääntyi liittolaiseensa päin, ”Luuletko todella, että me annamme periksi näin pienestä?”
Xuir lähti kävelemään kohti vaatekaappia, hän pysähtyi seisomaan vaatekaapin pohjattoman kuopan reunalle.
”Tule”, Xuir käski ja valmistautui hyppäämään.
”Älä vain sano, että me…”, Raulin sanat keskeytyivät, kun hän tajusi Xuirin kadonneen.
Hän nielaisi kunnes asteli kuilun reunalle ja hyppäsi.
Olen pahoillani Aku, mutta en voi muuta, hän ajatteli kunnes tunsi putoavansa kuiluun.
Vaatekaappi oli tyhjää täynnä.
Tribe
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 29 -
24.12.2008 klo 22:30:29
Uuu :o! Jännittävä oli. Vain yksi kirjoitusvirhe löytyi, mutta ei nyt enempää siitä. Alan todella odottamaan näitä uusia osia. Olen muuten tässä pari kuukautta miettinyt, että Taskareiden ja Aku Ankkojen taso voisi nousta, jos Ankkiksen tarinoita piirrettäisiin ja julkaistaisiin niissä. Nykyään kun Taskareiden ja Akkareiden tarinat ovat yleensä arvosanan 7-6:n arvoisia.
No, hyvä luku oli. Ei mitään moittimista. Arvosanaksi annan 9-:ksen.
No, hyvä luku oli. Ei mitään moittimista. Arvosanaksi annan 9-:ksen.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 30 -
25.12.2008 klo 14:22:28
Kiva, että pidit. Itsekin olen tyytyväinen tähän ja jos pidät tästä niin saatat pitää myös viidennestä ja kuudennesta osasta. Seitsemännes osa sitten taas toimii hiukan väliosana, mutta sitten mennään jälleen! :)