Keskustelujen arkisto

Tämän osan nimi ei oikein liity mitenkään osaan, huomasin sen äskeittäin, enkä oikein muutakaan keksi. Seuraavan osan ilmestymis ajankohta on vielä hiukan epäselvä, sillä mennään Ouluun juuri 31.12-1.1, eli kuudes osa saataa yhden päivän myöhästyä. Yritän kuitenkin päästä sen lisäämään tänne vielä kyseisen päivän iltana. Seuraava osa siis ilmstyy todennäköisesti 1.1.2009. Nyt kuitenkin osan pariin ja jälleen kerran kommentit piristäisivät minua, joten niitä tulemaan! :)

5.osa: Ulottuvuusportti

Taivas oli uskomattoman kirkkaan sininen ja aurinko paistoi. Pilvistä ei ollut tietoakaan ja rehevä ja vihreä ruoho kasvoi hyvää vauhtia.
Paikka vaikutti kuitenkin niin oudon hiljaiselta, todellakin hiljaiselta.
Yhtäkkiä kuitenkin kuului pienehkö pamaus ja taivaalta näytti tippuvan jotain valkoisen näköistä rytinällä alas.
Kuului toinen pamaus ja joku miehen näköinen olento tippui taivaalta alas, eikä kestänyt hetkeäkään kun kuului kolmas pamaus, joka oli edellisiä paljon pienempi, mutta tälläkin kertaa jotain tippui alas.

”Tiedättekö, että tällaisessa tilanteessa on varmasti mahtavaa”, Aku vinoili ja yritti päästä kasan alta pois.
Hänen päälleen makasivat ankanpojat sikin sokin, miten päin missäkin. Näiden päällä taas näyttivät olevan kaksi ankoille tuttua ihmistä, mutta kumpikaan ei ollut heidän ystävänsä. Kasan päällimmäisenä oli Raul joka katseli ihmeissään ympärilleen. Tämän alle taas makasi ankkojen kauhuksi pahamaineinen tohtori…
”…Xuir!” Akulta pääsi.
Xuir puisteli hetken päätään kunnes huomasi paikan jonne he olivat joutuneet ja ankkojen läsnäolon. Hän ponkaisi nopeasti ylös ja lähti astelemaan pelokkaita ankkoja kohti.
”Tapaamme jälleen, tällä kertaa viimeistä kertaa”, Xuir mutisi ja sylkäisi maahan.

Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä kuin taian voimalla maa alkoi sulaa. Xuirin sylkäisystä oli tullut, kuin jonkinlaista happoa joka syövytti paikkaa koko ajan.
Xuir murahti pahaenteisesti, kunnes lähti peruuttamaan Raulia kohti.
”Mitä nyt, pomo?” Raul kysyi katsoessaan ihmeissään kuinka maa syöpyi.
Xuir ei kuitenkaan vastannut vaan jatkoi peruuttamistaan. Yhtäkkiä hän kuitenkin oli lentää kumoon.
Se, mihin hän oli kompastunut ei ollut hieno näky. Maassa makasi luuranko, josta Xuir päätteli ettei ollutkaan Raulin ja ankkojen kanssa ensimmäinen paikkaan päässyt.
Luurangon vierestä saattoi erottaa mustan takin palasia. Hän päättelikin, että henkilö oli yrittänyt suojautua joltain, joltain vaaralliselta ja tappavalta, mutta miltä?

Vastausta ei tarvinnut odottaa kauan sillä, sillä hetkellä kuului kaamea karjaisu, joka tuntui halkaisevan maan.
Tuuli tuntui yltyvän ja aurinko pimeni kuin sähköiskusta.
”Mitäs nyt tapahtuu?” Aku kysyi hiljaa.
”Mitä mieltä olette veljet?” Tupu kysyi.
”Taitaa olla aika keksiä jotain”, Hupu totesi ja nielaisi.
”Taisin keksiä jotain”, Lupu sanoi ja sai kaikkien kummastuneet katseet.
Ensin tämä hymyili, mutta sitten ilme muuttui pelokkaaksi ja kalpeaksi.
”Juoskaa!” Hän huusi.
Aku ja pojat lähtivät heti pinkomaan eteenpäin, mutta olivat unohtaneet maan syöpymisen, joka oli jo edennyt ankkojen etäisyydelle.

Ennen kuin he muistivat tämän he olivat kuitenkin jo menneet liian lähelle. Maa syöpyi heidän altaan siinä samassa ja seuraavaksi ankat tajusivat tippuvansa jälleen jonnekin.
Jonnekin kauas, kauas alas. Jonnekin, jossa mikä tahansa saattaisi odottaa.
Aivan mikä tahansa.

Ankkojen kadottua Raul katsahti pomoonsa.
”Mitä me nyt voimme tehdä? Hehän pääsevät pakoon!” Raul parkaisi. ”Kaiken lisäksi meitäkin odottaa jokin peto!”
”Älä huoli, Raul” Xuir kehotti, ”Älä huoli”.
Tämä ei näyttänyt pelkäävän yhtään ja tätä Raul hämmästeli suuresti.
”Mutta ankathan pääsivät pakoon, eikö se huoleta sinua ollenkaan?” Raul kysyi ihmeissään.
”Ei todellakaan. Onhan meillä kaksi muutakin liittolaista. Nimittäin minun rakkaat veljeni Rudolf ja Ridolf”, Xuir nauroi.
Nauru raikui maiden halki yhtä kaameana kuin ennenkin. Tuuli tuntui tyyntyvän ja aurinko kirkastui jälleen.

Paljon kiitoksia kommentistasi, Tribe! :)
Arvaan, että nuo kirjoitusvirheet ovat mitä todennäköisemmin sana kuitenkin on mennyt vahingossa sanaksi kutienkin, tai sitten se on joku yhdys-sana juttu. ::)
Luin tuon kyllä itse kerran läpi ennen laitamista, mutta kyllä sinne sitten vain jäi pari virhettä.
Lainaus käyttäjältä: TribeTuo juonenkäänne oli hyvä ja onnistunut. Se oli hyvin arvaamaton ja sai tarinaan lisää jännitystä.
Kiva, jos tuo onnistui, sillä olin hieman epävarma tuliko siitä huono, vai hyvä. Seuraava alkaakin liittolaisten talosta, paljastan sen verran ja sanon, että seuraava osa jäi sittenkin hiukan tylsähtäväksi. Yritän keksiä kutienkin vielä jotain odottamatonta... ::)

Kiitos kommentistasi Vankka!
Kiva, jos pidät tätä tarinaa parhaimpana. Itse taas pidän eniten Tohtori Xuirin paluu tarinasta ja tästä eniten. Epäonnistunein tarina on minun mielestäni Timanttikruunu, jossa ideavarani hupenivat kaamealla vauhdilla ja juoduin kyseisessä tarinassa vetämään sen vängän väkisin loppuun.
Tässä tarinassa minulla taas on paljon enemmän intoa, kuin siinä.
Toivottavasti kommentoit jatkossakin. :)

Aku, miten se pitäisi sitten kirjoittaa? Eiköhän ankkatarinat ole ihan tarkoituskin kirjoittaa 'sarjakuvamaisesti'?

Ja noiden takia tarinaan on hankala päästä mukaan? On kyllä hirvittävää, kun tekstistä löytyy pari sarjakuva''äännähdystä''.

Lainaus käyttäjältä: akuKLONK PAU typpiset tarinat ovat jo vähän liikaa!
Mitähän tuollakin tarkoitat? Muutenkin ihmetyttää sun kommentit, siis tarinat ovat liian sarjakuvamaisia? Minun mielestäni tarkoituksena onkin, että ne olisivat sarjakuvamaisia ja pakko kysyä, että jos pidät sarjakuvista, niin eikö sarjakuvamainen tarina pitäisi olla mieleesi? Salaperäinen tohtori tarinan kanssa on täysin sama juttu, mutta on tämä ainakin omasta mielestäni selekästi sitä parempi. On kai sitä kuitenkin pakko kiittää rakentavasta (tai ei niin rakentavasta) kommentistasi. Ristiriitaista?

Lainaus käyttäjältä: KarhulaLainaus käyttäjältä: akuKLONK PAU typpiset tarinat ovat jo vähän liikaa!
Mitähän tuollakin tarkoitat? Muutenkin ihmetyttää sun kommentit, siis tarinat ovat liian sarjakuvamaisia? Minun mielestäni tarkoituksena onkin, että ne olisivat sarjakuvamaisia ja pakko kysyä, että jos pidät sarjakuvista, niin eikö sarjakuvamainen tarina pitäisi olla mieleesi? Salaperäinen tohtori tarinan kanssa on täysin sama juttu, mutta on tämä ainakin omasta mielestäni selekästi sitä parempi. On kai sitä kuitenkin pakko kiittää rakentavasta (tai ei niin rakentavasta) kommentistasi. Ristiriitaista?
Kyllähän tämä on hyvä ja pidän sarjakuvista ja selkeää on!

Hiukan ihmetyttää itsenikin sun kommentit, aku. Miten tämä on samalla selkeä, mutta silti tarinan maailmaan ei pääse kunnolla mukaan? Hiukan perusteluja voisit kertoa.

Joo, mutta sitten takaisin aiheeseen, eli seuraava osa ilmestyy melko varmuudella 1.1.2009, mutta sen jälkeen saattaa tulla pieni tauko ja seitsemäs osa ilmestyykin vasta ensi viikon puolella, koska se on vieläkin kesken.
Kuitenkin, hyvät uudet vuodet vaan kaikillle Ankkislaisille! :)