Kirjoittaja
Aihe: Vaatekaapin salaisuus
(106 viestiä)
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 61 -
24.01.2009 klo 15:01:41
Kiitos kommentistasi, Akkaridekkari. En nyt ihan usko, että minussa kirjailijan ainesta olisi, mutta kiva, jos olet sitä mieltä. Seuraava osa tulee sitten ensiviikolla.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 62 -
02.02.2009 klo 12:59:04
Sori tuplspotista, mutta ajattelin kertoa, että saattaa nyt hiukan myöhästyä seuraava osa, sillä siitä on tulossa edellisiä pidempi, sillä siinä tapahtuu aika paljon. Luulen kyllä, että osa tulee joko tänään ja viimeistään perjantaina. Pituudesta vielä sen verran, että osa tulee olemaan koko tarinan pisin osa. ;)
akkaridekkari
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 63 -
02.02.2009 klo 13:01:51
Lainaus käyttäjältä: KarhulaSori tuplspotista, mutta ajattelin kertoa, että saattaa nyt hiukan myöhästyä seuraava osa, sillä siitä on tulossa edellisiä pidempi, sillä siinä tapahtuu aika paljon. Luulen kyllä, että osa tulee joko tänään ja viimeistään perjantaina. Pituudesta vielä sen verran, että osa tulee olemaan koko tarinan pisin osa. ;)
Odotan innolla!
Odotan innolla!
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 64 -
02.02.2009 klo 13:10:54
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariLainaus käyttäjältä: KarhulaSori tuplspotista, mutta ajattelin kertoa, että saattaa nyt hiukan myöhästyä seuraava osa, sillä siitä on tulossa edellisiä pidempi, sillä siinä tapahtuu aika paljon. Luulen kyllä, että osa tulee joko tänään ja viimeistään perjantaina. Pituudesta vielä sen verran, että osa tulee olemaan koko tarinan pisin osa. ;)
Odotan innolla!
Hauska tietää, etten ihan turhaankaan tee. Tällä hetkellä näyttää siltä, että osasta olisi tulossa noin kahden word-sivun mittainen, eli "aika paljon" edellisiä pidempi, sillä edelliset ovat olleet noin yhden word-sivun mittaisia.
Odotan innolla!
Hauska tietää, etten ihan turhaankaan tee. Tällä hetkellä näyttää siltä, että osasta olisi tulossa noin kahden word-sivun mittainen, eli "aika paljon" edellisiä pidempi, sillä edelliset ovat olleet noin yhden word-sivun mittaisia.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 65 -
02.02.2009 klo 19:18:14
Nyt sitten hetken pähkäiltyäni ajattelin laittaa kymmenennen osan kahteen osaan ettei se olisi niin muita pidempi. Tässä siis tämän osan ensimmäinen osa. Seuraava osa tähän osaan tulee tällä viikolla. Kommentteja, kiitos!
10.osa: Arthur Ankan tarina - 1/2
Lattialla makasi Ankan luuranko. Ankat arvasivat heti, että sen oli pakko olla Arthur Ankan luuranko. Joku oli näyttävästi käynyt talossa jo enne heitä, sillä huoneessa paloi öljylamppu. Aku ei siihen niinkään kiinnittänyt huomiotaan, mutta Ankanpojat jäivät ihmettelemään tätä. He eivät voineet käsittää miten siellä oli öljylamppu. Xuirin he kyllä uskoivat käyneen siellä, mutta mistä öljylamppu?
Sen miettimiseen ei aika kuitenkaan riittänyt, sillä siinä samassa ulko-ovi narahti auki ja ankanpojat ja Aku näkivät kuinka tumma varjo käveli ensin sisälle, pysähtyi sitten hetkeksi, kunnes jatkoi matkaansa yläkertaan. Ankat pidättelivät hengitystään ja huomasivat, että heidän sydämensä tykyttivät tuhatta ja sataa. Yläkerran lattia narisi sen merkiksi, että henkilö oli päässyt yläkertaan.
”Mitä me teemme?” Aku kysyi hiljaa.
Ankanpojat miettivät. Olisi ehkä syytä miettiä hetken ennen kuin tekisi mitään. He kuitenkin päättivät, että ei ollut aikaa jäädä miettimään.
”Me menemme ylös”, Tupu sanoi tosissaan.
Hupu ja Lupu nyökkäsivät ja lähtivät veljensä perään kohti yläkertaa. Aku ei ymmärtänyt miten nämä saattoivat olla niin tyyniä. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin keittiöön Arthurin luurangon kanssa, joten hän riensi ankanpoikien perään.
Porras ja portaan perään Ankat astelivat kohti yläkertaa. Portaat narisivat ikävästi ja Ankat pelkäsivät, että henkilö, joka oli saapunut taloon näkisi heidät. Lopulta he saapuivat ylös ja raottivat hitaasti ovea. Huoneessa seisoi mustaan takkiin pukeutunut mies, joka tuntui lukevan jotain tekstiä. Yhtäkkiä Ankanpojat ryntäsivät huoneeseen ja hyppäsivät miehen kimppuun. Aku ei ehtinyt edes huomata mitään ennen kuin näki kuin Ankanpojat yksi toisensa jälkeen lensivät lattialle. Silloin he kaikki näkivät miehen kasvot. Hetken hämmennys saapui ankoille. Mieshän oli…
”Raul?” Aku kysyi ihmeissään.
Mies hätkähti rajusti ja kääntyi Ankkoihin päin.
”Mitä ihmettä te täällä teet?” Raul kysyi ihmeissään painottaen erityisesti sanaa ”te”.
”Me voisimme kysyä sinulta samaa. Missä muuten kiva pomosi on”, Aku vinoili.
Raulin ilme muuttui suoraksi irvistykseksi. ”Hän ei ole minun pomoni. Minä lähdin”, hän sanoi ytimekkäästi.
Heidän välilleen syntyi erittäin painostava hiljaisuus, kunnes lopulta Aku purskahti nauruun.
”Luulitko todella, että me nielisimme tuon”, hän nauroi.
Silloin Tupu tarttui setänsä meripukuun. ”Ööh…setä?” hän kysyi.
”Niin?” Aku sai sanotuksi naurunsa seasta.
Tupu nyökkäsi merkitsevästi Hupulle, joka yskäisi nopeasti.
”Me katsos luulemme, että…että…että…”, Hupu yritti.
Tupu huokaisi. ”Me luulemme, että hän puhuu totta, setä”, Tupu totesi.
Lupu nyökkäsi.
Aku tuijotti Ankanpoikia hetken ja käänsi katseensa sitten Rauliin.
”Minä en kyllä luota sinuun”, Aku tuumasi. ”Mutta minä luotan poikiin, joten uskon, että puhut totta”.
10.osa: Arthur Ankan tarina - 1/2
Lattialla makasi Ankan luuranko. Ankat arvasivat heti, että sen oli pakko olla Arthur Ankan luuranko. Joku oli näyttävästi käynyt talossa jo enne heitä, sillä huoneessa paloi öljylamppu. Aku ei siihen niinkään kiinnittänyt huomiotaan, mutta Ankanpojat jäivät ihmettelemään tätä. He eivät voineet käsittää miten siellä oli öljylamppu. Xuirin he kyllä uskoivat käyneen siellä, mutta mistä öljylamppu?
Sen miettimiseen ei aika kuitenkaan riittänyt, sillä siinä samassa ulko-ovi narahti auki ja ankanpojat ja Aku näkivät kuinka tumma varjo käveli ensin sisälle, pysähtyi sitten hetkeksi, kunnes jatkoi matkaansa yläkertaan. Ankat pidättelivät hengitystään ja huomasivat, että heidän sydämensä tykyttivät tuhatta ja sataa. Yläkerran lattia narisi sen merkiksi, että henkilö oli päässyt yläkertaan.
”Mitä me teemme?” Aku kysyi hiljaa.
Ankanpojat miettivät. Olisi ehkä syytä miettiä hetken ennen kuin tekisi mitään. He kuitenkin päättivät, että ei ollut aikaa jäädä miettimään.
”Me menemme ylös”, Tupu sanoi tosissaan.
Hupu ja Lupu nyökkäsivät ja lähtivät veljensä perään kohti yläkertaa. Aku ei ymmärtänyt miten nämä saattoivat olla niin tyyniä. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin keittiöön Arthurin luurangon kanssa, joten hän riensi ankanpoikien perään.
Porras ja portaan perään Ankat astelivat kohti yläkertaa. Portaat narisivat ikävästi ja Ankat pelkäsivät, että henkilö, joka oli saapunut taloon näkisi heidät. Lopulta he saapuivat ylös ja raottivat hitaasti ovea. Huoneessa seisoi mustaan takkiin pukeutunut mies, joka tuntui lukevan jotain tekstiä. Yhtäkkiä Ankanpojat ryntäsivät huoneeseen ja hyppäsivät miehen kimppuun. Aku ei ehtinyt edes huomata mitään ennen kuin näki kuin Ankanpojat yksi toisensa jälkeen lensivät lattialle. Silloin he kaikki näkivät miehen kasvot. Hetken hämmennys saapui ankoille. Mieshän oli…
”Raul?” Aku kysyi ihmeissään.
Mies hätkähti rajusti ja kääntyi Ankkoihin päin.
”Mitä ihmettä te täällä teet?” Raul kysyi ihmeissään painottaen erityisesti sanaa ”te”.
”Me voisimme kysyä sinulta samaa. Missä muuten kiva pomosi on”, Aku vinoili.
Raulin ilme muuttui suoraksi irvistykseksi. ”Hän ei ole minun pomoni. Minä lähdin”, hän sanoi ytimekkäästi.
Heidän välilleen syntyi erittäin painostava hiljaisuus, kunnes lopulta Aku purskahti nauruun.
”Luulitko todella, että me nielisimme tuon”, hän nauroi.
Silloin Tupu tarttui setänsä meripukuun. ”Ööh…setä?” hän kysyi.
”Niin?” Aku sai sanotuksi naurunsa seasta.
Tupu nyökkäsi merkitsevästi Hupulle, joka yskäisi nopeasti.
”Me katsos luulemme, että…että…että…”, Hupu yritti.
Tupu huokaisi. ”Me luulemme, että hän puhuu totta, setä”, Tupu totesi.
Lupu nyökkäsi.
Aku tuijotti Ankanpoikia hetken ja käänsi katseensa sitten Rauliin.
”Minä en kyllä luota sinuun”, Aku tuumasi. ”Mutta minä luotan poikiin, joten uskon, että puhut totta”.
Tribe
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 66 -
03.02.2009 klo 13:40:30
Oli kyllä aika lyhyt luku. Olisin kannattanut kyllä tämän luvun julkaisemista yhdessä osassa.
Joo, muuten oli kyllä ihan hyvä luku, vaikkei paljoa ehtinyt tapahtuakaan. Mitään erikoista sanottavaa ei ole. On muuten reippaasti yksi ankkiksen parhaista tarinoista, joita olen lukenut. Montas osaa on muuten vielä tulossa?
Seuraavaa puoliskoa odotellessa...
Joo, muuten oli kyllä ihan hyvä luku, vaikkei paljoa ehtinyt tapahtuakaan. Mitään erikoista sanottavaa ei ole. On muuten reippaasti yksi ankkiksen parhaista tarinoista, joita olen lukenut. Montas osaa on muuten vielä tulossa?
Seuraavaa puoliskoa odotellessa...
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 67 -
03.02.2009 klo 16:06:18
Ööh... Joo, ehkä tämän olisi voinut julkaista ihan kokonaisena, kun nyt näyttää aika köyhältä, mutta omasta mielestäni, jos tämä olisi laitettu kokonaisena se olisi liian pitkä muihin osiin/lukuihin verrattuna. Mielessäni kävi jopa tehdä yksi lisä osa/luku, mutta sitten tajusin, että osia/lukuja tulisi kolmetoista, ja sehän on epäonnenluku, jos uskoo tähän. ;)
Ja seuraavasta Xuir-"saagan" osasta, Spitaalin kourissa vielä sen verran, että alkaa jossain touko-kesäkuussa ja toimii väliosana koko "saagalle", jonka päätöstä ei näy vieläkään.
No, niin ja sitten takaisin tähän tarinaan, eli tämän kymmenennen osan toinen osa tulee sitten ke-su, sillä tuona aikana minulla ns. "kiireitä". Ja sitten vielä vastaus, Tribe, kysymykseesi, eli vielä kaksi ja puoli on jäljellä. Sen näkee tarinan aloitusviestistä. ;) Kiitos kommentistasi!
Ja seuraavasta Xuir-"saagan" osasta, Spitaalin kourissa vielä sen verran, että alkaa jossain touko-kesäkuussa ja toimii väliosana koko "saagalle", jonka päätöstä ei näy vieläkään.
No, niin ja sitten takaisin tähän tarinaan, eli tämän kymmenennen osan toinen osa tulee sitten ke-su, sillä tuona aikana minulla ns. "kiireitä". Ja sitten vielä vastaus, Tribe, kysymykseesi, eli vielä kaksi ja puoli on jäljellä. Sen näkee tarinan aloitusviestistä. ;) Kiitos kommentistasi!
akkaridekkari
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 68 -
03.02.2009 klo 17:58:38
Ei hassumpi luku. Melko lyhyt, ja sen vuoksi sitä on vähän vaikea arvostella kunnolla. Sujuvaa ja lähestulkoon virheetöntä tekstiä. Kuvailu on todella tarkkaa, jokainen tilanne pitkästi selitetty, mutta tämä kuitenkin tuntuu vain sopivan tekstiin. Ei moitittavaa, niin kuin ei missään muussakaan vaiheessa tätä tarinaa ole ollut! :)
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 69 -
03.02.2009 klo 18:03:10
Kiitos kommentistasi, akkaridekkari. Itsekin olen huomannut, että juutun ehkä vähän liiankin paljon kohtiin, mutta se sopii tarinaan.
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 70 -
08.02.2009 klo 17:53:18
Mitä sitä nyt enempiä selittelemään. Kommentteja toivoisin jälleen.
10.osa: Arthur Ankan tarina - 2/2
Raul hymyili ja ajatteli ettei voisi paremmin kiittää ankanpoikia. Oikeastihan hän ei ollut lähtenyt vapaaehtoisesti pomonsa luota, mutta tämä oli kertonut, että pärjäisi hetken veljiensä avustuksella ja tarvitsisi muutenkin henkilön, joka johdattaisi Ankat heidän luokseen. Raul oli tietysti ollut aluksi vastaan, sillä oikeasti olisi halunnutkin olla ankkojen puolella. Hän ei kuitenkaan voinut perääntyä enää, sillä Xuir kyllä hoitelisi sen jälkeen hänet, sen hän tiesi.
Aku aivasti, sillä huone oli lähes kokonaan paksun pölyn peitossa. Aivastaessaan hän kuitenkin jäi huonoon tasapainoon ja kaatui rymisten suuren arkun taakse.
”Oletko kunnossa, setä?” Tupu kysyi ja hän veljineen juoksivat auttavaan setänsä ylös.
”Ei minulle mitenkään käynyt, mutta mistä tuo arkku tuohon tupsahti?” Aku ihmetteli. Se ei nimittäin ainakaan hänen mielestään ollut siinä äsken.
”Emme me tiedä, setä”, ankanpojat vastasivat”Voisimme avata sen”, Tupu tuumasi silmäillen arkkua.
Aku, Hupu ja Lupu innostuivat ajatuksesta ja avasivat arkun kannen samalla, kun Raul tarkkailiaili heitä.
Arkun kansi narisi pahasti ja kansi oli pölyn peitossa. Hitaasti Ankat nostivat kannen ylös ja katsahtivat arkkuun. Akun ilme näytti aika hämmentyneeltä. Arkussa ei nimittäin ollut muuta kuin kirjan sivu.
”Miksi ihmeessä pelkkä sivu on laitettu isoon arkkuun?” Aku ihmetteli ja huokaisi. Hän oli pettynyt, sillä oli luullut, että arkussa olisi ollut jotain edes hiukan kiinnostavampaa.
Ankanpojat katselivat sivua kuitenkin täydellä mielenkiinnolla.
”Aku-setä!” nämä huudahtivat. ”Luulemme, että haluat nähdä tämän”.
Aku riensi heti poikien luokse, ja niin teki myös Raul. Tämä oli nimittäin saanut Xuirilta käskyn onkia Ankoilta myös tietoja.
Aku tuijotti sivun yläkulmaa kuin tärähtäneenä. Siinä oli kaikki hyvä tieto ja tuo tieto koski Arthur Ankkaa, jonka päiväkirjaan tuo sivu oli mitä todennäköisimmin kuulunut.
17.7.1881
Jälleen uusi päivä on koittanut. Tunnen luissani, että joku saapuu vielä tänään tänne ja vie vaatekaappimme ja samalla aarteen, jolla hän voisi hallita koko maailmaa.
En kuitenkaan pelkää häntä, sillä olenhan tavannut hänet pari kertaa aikaisemminkin. Onhan hänen sukunsa oman sukuni suurin vihollinen. Varsinkin, kun on kyse Diaflosta. Niin, Diaflo Kenneth joka käyttää myös toista nimeään tohtori Spitaali, on sukuni verivihollinen syteen ja saveen.
Jos tuomion päiväni on todellakin koittanut tänään, se koittakoon. Haluan kuitenkin kertoa aarteen voiman, ja kätkeä sen varmaan piiloon, että vielä joku jonakin päivänä sen löytää ja pystyy suojelemaan sitä Kennethin suvulta.
Kaikki alkoi siitä, kun joku monista esi-isistäni löysi vanhaakin vanhemman pullon. Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasta vuotta 203. Kukaan ei kuitenkaan huolinut sitä ja niinpä esi-isäni paiskasi pullon seinään. Pullo ei kuitenkaan hajonnut vaan sen ympärillä alkoi pyöriä musta pilvi. Pilvi kasvoi ja kasvoi, kunnes kuului posahdus. Kun sumu oli hälvennyt hänen edessään seisoi mies. Tämän nimi oli Dragon Kenneth, ja hän oli paha henki. Hän kertoi pullon voimat, sillä aikoi tappaa esi-isäni. Tämä kuitenkin pääsi jollakin keinoin pakenemaan pullo mukanaan, jättäen Dragon Kennethin kauas taakseen.
Arthur Ankka, suvun viimeinen jäsen ja ylpeä siitä.
Aku tuijotti paperia ankanpoikien kanssa niin tiuhaan, etteivät nämä huomanneet kuinka talon ovi kävi ja joku lähti nousemaan portaita ylöspäin. Heiltä jäi myös huomaamatta se, kuinka Raul nosti taskustaan pistoolin ja lähti lähestymään ankkoja.
”Nyt kun minäkin tiedän kaiken, on meidän aika jättää hyvästit”, Raul naurahti.
Ankat hätkähtivät rajusti ja kääntyivät tähän päin, huomaten tämän kädessä olevan pistoolin. Samaan aikaan ullakon ovi avautui ja sisään astui tohtori Xuir, Rudolfin ja Ridolfin kanssa.
”Terve taas, ankat. Tällä kertaa viimeistä kertaa”, Xuir totesi ja naurahti mielipuolisesti.
10.osa: Arthur Ankan tarina - 2/2
Raul hymyili ja ajatteli ettei voisi paremmin kiittää ankanpoikia. Oikeastihan hän ei ollut lähtenyt vapaaehtoisesti pomonsa luota, mutta tämä oli kertonut, että pärjäisi hetken veljiensä avustuksella ja tarvitsisi muutenkin henkilön, joka johdattaisi Ankat heidän luokseen. Raul oli tietysti ollut aluksi vastaan, sillä oikeasti olisi halunnutkin olla ankkojen puolella. Hän ei kuitenkaan voinut perääntyä enää, sillä Xuir kyllä hoitelisi sen jälkeen hänet, sen hän tiesi.
Aku aivasti, sillä huone oli lähes kokonaan paksun pölyn peitossa. Aivastaessaan hän kuitenkin jäi huonoon tasapainoon ja kaatui rymisten suuren arkun taakse.
”Oletko kunnossa, setä?” Tupu kysyi ja hän veljineen juoksivat auttavaan setänsä ylös.
”Ei minulle mitenkään käynyt, mutta mistä tuo arkku tuohon tupsahti?” Aku ihmetteli. Se ei nimittäin ainakaan hänen mielestään ollut siinä äsken.
”Emme me tiedä, setä”, ankanpojat vastasivat”Voisimme avata sen”, Tupu tuumasi silmäillen arkkua.
Aku, Hupu ja Lupu innostuivat ajatuksesta ja avasivat arkun kannen samalla, kun Raul tarkkailiaili heitä.
Arkun kansi narisi pahasti ja kansi oli pölyn peitossa. Hitaasti Ankat nostivat kannen ylös ja katsahtivat arkkuun. Akun ilme näytti aika hämmentyneeltä. Arkussa ei nimittäin ollut muuta kuin kirjan sivu.
”Miksi ihmeessä pelkkä sivu on laitettu isoon arkkuun?” Aku ihmetteli ja huokaisi. Hän oli pettynyt, sillä oli luullut, että arkussa olisi ollut jotain edes hiukan kiinnostavampaa.
Ankanpojat katselivat sivua kuitenkin täydellä mielenkiinnolla.
”Aku-setä!” nämä huudahtivat. ”Luulemme, että haluat nähdä tämän”.
Aku riensi heti poikien luokse, ja niin teki myös Raul. Tämä oli nimittäin saanut Xuirilta käskyn onkia Ankoilta myös tietoja.
Aku tuijotti sivun yläkulmaa kuin tärähtäneenä. Siinä oli kaikki hyvä tieto ja tuo tieto koski Arthur Ankkaa, jonka päiväkirjaan tuo sivu oli mitä todennäköisimmin kuulunut.
17.7.1881
Jälleen uusi päivä on koittanut. Tunnen luissani, että joku saapuu vielä tänään tänne ja vie vaatekaappimme ja samalla aarteen, jolla hän voisi hallita koko maailmaa.
En kuitenkaan pelkää häntä, sillä olenhan tavannut hänet pari kertaa aikaisemminkin. Onhan hänen sukunsa oman sukuni suurin vihollinen. Varsinkin, kun on kyse Diaflosta. Niin, Diaflo Kenneth joka käyttää myös toista nimeään tohtori Spitaali, on sukuni verivihollinen syteen ja saveen.
Jos tuomion päiväni on todellakin koittanut tänään, se koittakoon. Haluan kuitenkin kertoa aarteen voiman, ja kätkeä sen varmaan piiloon, että vielä joku jonakin päivänä sen löytää ja pystyy suojelemaan sitä Kennethin suvulta.
Kaikki alkoi siitä, kun joku monista esi-isistäni löysi vanhaakin vanhemman pullon. Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasta vuotta 203. Kukaan ei kuitenkaan huolinut sitä ja niinpä esi-isäni paiskasi pullon seinään. Pullo ei kuitenkaan hajonnut vaan sen ympärillä alkoi pyöriä musta pilvi. Pilvi kasvoi ja kasvoi, kunnes kuului posahdus. Kun sumu oli hälvennyt hänen edessään seisoi mies. Tämän nimi oli Dragon Kenneth, ja hän oli paha henki. Hän kertoi pullon voimat, sillä aikoi tappaa esi-isäni. Tämä kuitenkin pääsi jollakin keinoin pakenemaan pullo mukanaan, jättäen Dragon Kennethin kauas taakseen.
Arthur Ankka, suvun viimeinen jäsen ja ylpeä siitä.
Aku tuijotti paperia ankanpoikien kanssa niin tiuhaan, etteivät nämä huomanneet kuinka talon ovi kävi ja joku lähti nousemaan portaita ylöspäin. Heiltä jäi myös huomaamatta se, kuinka Raul nosti taskustaan pistoolin ja lähti lähestymään ankkoja.
”Nyt kun minäkin tiedän kaiken, on meidän aika jättää hyvästit”, Raul naurahti.
Ankat hätkähtivät rajusti ja kääntyivät tähän päin, huomaten tämän kädessä olevan pistoolin. Samaan aikaan ullakon ovi avautui ja sisään astui tohtori Xuir, Rudolfin ja Ridolfin kanssa.
”Terve taas, ankat. Tällä kertaa viimeistä kertaa”, Xuir totesi ja naurahti mielipuolisesti.
akkaridekkari
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 71 -
09.02.2009 klo 11:34:08
Huh huh! Jäipäs taas jännään paikkaan! Selviytyvätköhän Ankat...?
Luvun toinen osa oli ykkösosaa parempi, en oikein löydä siitä mitään moitittavaa! Etenkin kirjan sivun teksti on hyvin kirjoitettu, saat sen kuulostamaan salaperäiseltä. Luvussa on paljon erinomaista kuvailua, ja loistavat oikeinkirjoitustaitosi ovat pysyneet edelleen samanlaisina!
Tuo luku kokonaisuudessaan on yksi tähän astisen tarinan parhaimmista luvuista!
Luvun toinen osa oli ykkösosaa parempi, en oikein löydä siitä mitään moitittavaa! Etenkin kirjan sivun teksti on hyvin kirjoitettu, saat sen kuulostamaan salaperäiseltä. Luvussa on paljon erinomaista kuvailua, ja loistavat oikeinkirjoitustaitosi ovat pysyneet edelleen samanlaisina!
Tuo luku kokonaisuudessaan on yksi tähän astisen tarinan parhaimmista luvuista!
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 72 -
09.02.2009 klo 11:57:09
Jep, tämän osan ykkösosa olisi ollut parempi, jos se olisi ollut kokonaisena kakkososan kanssa, mutta, mutta...
Kiitos kommentistasi! Olen hieman eri mieltä siitä, että tämä oli yksi parhaista osista/luvuista. Kyllä tämä tietysti ensimmäiset voittaa, mutta omasta mielestäni tämä osa/luku on vain osa, joka on pakollinen tarinan juonen kannalta ja samalla saadaan jo viittauksia seuraavaan tarinaan. Tässä samallahan nyt kerrotaan hiukan Xuirin sukua, ja saatiin vihdoinkin tietoon Rudolfin ja Ridolfinkin sukunimet. Vielä kerran kiitos kommentistasi, akkaridekkari! :)
Joku varmaan tajusikin ehkä jo miksi seuraavan Xuir-tarinani nimi on "Spitaalin kourissa". ;) Tuota tarinaa ei kuitenkaan ole vielä kirjoitettu vaan se on vielä suunnittelupisteessä, ja jos hyvin käy, se nähdään täällä Ankkiksessa huhti-toukokuussa. Riippuu siitä miten suunnittelu onnistuu, eli saattaa venyä kesälomalle astikin. Suunnitelmieni mukaan tarinaan tulisi kymmenen osaa. Myös jonkinlaisia kohtauksia on suunnittelussa, muttei niistä enempää. Tarinan nimi "Spitaalin kourissa" ei siis viittaa sairauteen, vaan erääseen toiseen, jonka voit itse huomata tai päätellä.
Tässä kaikki tällä erää, seuraava osa/luku ilmestyy sitten varmaan joko tällä tai sitten ensi viikolla. Tarkoitus olisi kuitenkin saada se valmiiksi vielä tällä viikolla. Katsotaan nyt...
Kiitos kommentistasi! Olen hieman eri mieltä siitä, että tämä oli yksi parhaista osista/luvuista. Kyllä tämä tietysti ensimmäiset voittaa, mutta omasta mielestäni tämä osa/luku on vain osa, joka on pakollinen tarinan juonen kannalta ja samalla saadaan jo viittauksia seuraavaan tarinaan. Tässä samallahan nyt kerrotaan hiukan Xuirin sukua, ja saatiin vihdoinkin tietoon Rudolfin ja Ridolfinkin sukunimet. Vielä kerran kiitos kommentistasi, akkaridekkari! :)
Joku varmaan tajusikin ehkä jo miksi seuraavan Xuir-tarinani nimi on "Spitaalin kourissa". ;) Tuota tarinaa ei kuitenkaan ole vielä kirjoitettu vaan se on vielä suunnittelupisteessä, ja jos hyvin käy, se nähdään täällä Ankkiksessa huhti-toukokuussa. Riippuu siitä miten suunnittelu onnistuu, eli saattaa venyä kesälomalle astikin. Suunnitelmieni mukaan tarinaan tulisi kymmenen osaa. Myös jonkinlaisia kohtauksia on suunnittelussa, muttei niistä enempää. Tarinan nimi "Spitaalin kourissa" ei siis viittaa sairauteen, vaan erääseen toiseen, jonka voit itse huomata tai päätellä.
Tässä kaikki tällä erää, seuraava osa/luku ilmestyy sitten varmaan joko tällä tai sitten ensi viikolla. Tarkoitus olisi kuitenkin saada se valmiiksi vielä tällä viikolla. Katsotaan nyt...
Tribe
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 73 -
09.02.2009 klo 13:11:40
Njoo... Hieman sekava, mutta vain hieman, ja tuntuu, kuin tuo kirje olisi jäänyt vähän kesken...
Nomuttajoo. Ihan hyvä suoritus tämä kuitenkin sinulta oli, Karhula.
Kykkä todellakin jäi jännään kohtaan. Mitenköhän ankat selviävät, kun heitä piirittää neljä miestä talon yläkerrassa? Olen kyllä aiemminkin tästä maininnut, mutta kuitenniin. Eli miksiköhän piirtäjät eivät katso fani-sivustoilta kässäreitä ja kysy heiltä lupaa tehdä siitä sarjakuva. Sarjakuvien taso nousisi ainakin roimasti.
Noh, hyvätasoisia lukuja tulee. Uskoisin, että siitä seuraavasta tarinasstasi tulisi vähintään yhtä hyvä. Se on muuten hyvä, kun olet keksinyt omia hahmoja. Ne tuovat väriä tarinoihisi.
Ja taas, seuraavaa lukua odotellessa...
Nomuttajoo. Ihan hyvä suoritus tämä kuitenkin sinulta oli, Karhula.
Kykkä todellakin jäi jännään kohtaan. Mitenköhän ankat selviävät, kun heitä piirittää neljä miestä talon yläkerrassa? Olen kyllä aiemminkin tästä maininnut, mutta kuitenniin. Eli miksiköhän piirtäjät eivät katso fani-sivustoilta kässäreitä ja kysy heiltä lupaa tehdä siitä sarjakuva. Sarjakuvien taso nousisi ainakin roimasti.
Noh, hyvätasoisia lukuja tulee. Uskoisin, että siitä seuraavasta tarinasstasi tulisi vähintään yhtä hyvä. Se on muuten hyvä, kun olet keksinyt omia hahmoja. Ne tuovat väriä tarinoihisi.
Ja taas, seuraavaa lukua odotellessa...
Karhula
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 74 -
09.02.2009 klo 13:51:31
Kiitos kommentistasi, Tribe! Kun tuota kirjettä tarkemmin katsoo niin todellakin huomaa, että se olisi jäänyt kesken. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lukijoilta on vielä piilotettu aivan koko juttu ja siitä kerrotaan vain ne mitkä Arthur Ankka muistaa.
Tarinassa "Spitaalin kourissa" taas (luultavasti) tämä "kirje-tarina" näytetään kokonaisena osassa/luvussa kahdeksan. Tämä kuitenkin luultavasti, sillä tarinan kehittely on vielä sen verran kesken, etten oikeastaan voi mitään luvata/lupailla, kun en tarinaa edes ole vielä kirjoittanut sanaakaan. ;D
Lainaus käyttäjältä: TribeOlen kyllä aiemminkin tästä maininnut, mutta kuitenniin. Eli miksiköhän piirtäjät eivät katso fani-sivustoilta kässäreitä ja kysy heiltä lupaa tehdä siitä sarjakuva. Sarjakuvien taso nousisi ainakin roimasti.
Tätä minäkin olen itsekseni miettinyt, mutten ole tehnyt niin isoa numeroa siitä. Olisihan se toki kiva nähdä joku tarina täältä osiosta sarjakuvana, mutta tuskinpa vaan, sillä olen huomannut, että käyttäjistä täällä pyörii n. 3-5 käyttäjää eli aika vähän. Mitä sitä nyt kuitenkaan enempiä jaarittelemaan.
Tarinassa "Spitaalin kourissa" taas (luultavasti) tämä "kirje-tarina" näytetään kokonaisena osassa/luvussa kahdeksan. Tämä kuitenkin luultavasti, sillä tarinan kehittely on vielä sen verran kesken, etten oikeastaan voi mitään luvata/lupailla, kun en tarinaa edes ole vielä kirjoittanut sanaakaan. ;D
Lainaus käyttäjältä: TribeOlen kyllä aiemminkin tästä maininnut, mutta kuitenniin. Eli miksiköhän piirtäjät eivät katso fani-sivustoilta kässäreitä ja kysy heiltä lupaa tehdä siitä sarjakuva. Sarjakuvien taso nousisi ainakin roimasti.
Tätä minäkin olen itsekseni miettinyt, mutten ole tehnyt niin isoa numeroa siitä. Olisihan se toki kiva nähdä joku tarina täältä osiosta sarjakuvana, mutta tuskinpa vaan, sillä olen huomannut, että käyttäjistä täällä pyörii n. 3-5 käyttäjää eli aika vähän. Mitä sitä nyt kuitenkaan enempiä jaarittelemaan.
Fauntleroy
Vaatekaapin salaisuus
Viesti 75 -
10.02.2009 klo 19:17:43
Lainaus käyttäjältä: KarhulaLainaus käyttäjältä: TribeOlen kyllä aiemminkin tästä maininnut, mutta kuitenniin. Eli miksiköhän piirtäjät eivät katso fani-sivustoilta kässäreitä ja kysy heiltä lupaa tehdä siitä sarjakuva. Sarjakuvien taso nousisi ainakin roimasti.
Tätä minäkin olen itsekseni miettinyt, mutten ole tehnyt niin isoa numeroa siitä. Olisihan se toki kiva nähdä joku tarina täältä osiosta sarjakuvana, mutta tuskinpa vaan, sillä olen huomannut, että käyttäjistä täällä pyörii n. 3-5 käyttäjää eli aika vähän. Mitä sitä nyt kuitenkaan enempiä jaarittelemaan.
Tribe taisi tarkoittaa ihan oikeita ammattipiirtäjiä. Jos oikea tekijä tekisi juuri sinun fanitarinasta sarjakuvan, veikkaisin, että se olisi vähän hienompaa kuin vain "kiva nähdä".
Tätä minäkin olen itsekseni miettinyt, mutten ole tehnyt niin isoa numeroa siitä. Olisihan se toki kiva nähdä joku tarina täältä osiosta sarjakuvana, mutta tuskinpa vaan, sillä olen huomannut, että käyttäjistä täällä pyörii n. 3-5 käyttäjää eli aika vähän. Mitä sitä nyt kuitenkaan enempiä jaarittelemaan.
Tribe taisi tarkoittaa ihan oikeita ammattipiirtäjiä. Jos oikea tekijä tekisi juuri sinun fanitarinasta sarjakuvan, veikkaisin, että se olisi vähän hienompaa kuin vain "kiva nähdä".