Kirjoittaja
Aihe: Spitaalin kourissa
(116 viestiä)
Aku Vankka
Spitaalin kourissa
Viesti 46 -
01.07.2009 klo 11:57:27
Siinä tapauksessa seuraava osa sarjaan tulee varmasti olemaan minulle mieluisaa lukemista, sillä pidän fantasiasta todella paljon ja senhän huomaa kirjoittamistani tarinoista, joista suurin osa taitaa olla hurahtanut aika pahastikin fantasian puolelle... :)
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 47 -
02.07.2009 klo 13:43:19
Seuraava tarina ei siis ole täysin fantasiaan liittyvä, mutta kyllä siinä fantasiaa on, kyllä vain. ;D
Sais tuon viidennen osan nyt kirjoitettua... *kiroaa itsekseen*
Sais tuon viidennen osan nyt kirjoitettua... *kiroaa itsekseen*
Padi
Spitaalin kourissa
Viesti 48 -
02.07.2009 klo 16:30:48
Itse en pidä paljon fantasiasta piste piste piste :)
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 49 -
03.07.2009 klo 15:59:57
Viidennen osan piti ilmestyä vasta 10.7, mutta ajattelin julkaista tämän jo nyt suurimmilta osin sen vuoksi, että tänään Potter-tarinani Yhden yritys täyttää 1 vuotta (sinnekin laitoin uuden osan). Toivoisin jälleen niitä kommentteja. ;D
5.osa: Uutislähetys
Ridolf astui hämmästyneiden ankanpoikien ohi Akun luokse, joka johdatti tämän olohuoneeseen.
”Mitä tuo”, Tupu painotti ”tuo” sanaa. ”täällä oikein tekee?”
”Eikö hänen pitäisi olla Xuirin helmoissa?”, Hupu kysyi täysin äimistyneenä.
”Niin. Voisit selittää meillekin, setä”, Lupu totesi kuin puulla päähän lyötynä.
Aku kääntyi holhokkeihinsa päin. ”Saatte kuulla koko jutun, kun nyt tulette olohuoneeseen”, tämä kuiskasi.
Ankanpojat lähtivät mielenkiintoa puhkuen olohuoneeseen, jossa Ridolf jo istui.
”Minä en enää kestä Xuiria enkä myöskään hänen pomoaan. Alusta asti olen ollut epävarma tästä asiasta ja voin antaa teille tietoja Xuirin ja tämä pomon liikkeistä”, Ridolf puuskahti.
Ankanpojat hölmistyivät, mutta Akuun tieto ei näyttänyt vaikuttavan yhtään.
”Kuka ihmeen ”Xuirin pomo”?” Tupu kysyi epäuskoisena.
”Onko hän mielikuvitusystäväsi?” Hupu kysyi. Tämäkään ei uskonut Ridolfia enää.
”Ei”, Ridolf vastasi. ”Aku tietääkin jo tämän, puhun nyt Xuirin sukulaisesta, tohtori Spitaalista”.
”Älä puhu hulluja”, Lupu naurahti. ”Spitaali on kuollut, hän saattoi elää joskus 1800-luvulla muttei enää. Me tiedämme jutun”.
”Niin siinä tosiaan sanotaan”, Ridolf yritti hymyillä. ”Mutta jos muistatte jutun kokonaan, muistatte varmasti, kun Dragon Kenneth paljastui hengeksi?”
Jokin tuntui syttyvän ankanpoikien aivoissa ja nämä muistivat.
”Kaikki alkoi siitä, kun joku monista esi-isistäni löysi vanhaakin vanhemman pullon. Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasta vuotta 203. Kukaan ei kuitenkaan huolinut sitä ja niinpä esi-isäni paiskasi pullon seinään. Pullo ei kuitenkaan hajonnut vaan sen ympärillä alkoi pyöriä musta pilvi. Pilvi kasvoi ja kasvoi, kunnes kuului posahdus. Kun sumu oli hälvennyt hänen edessään seisoi mies. Tämän nimi oli Dragon Kenneth, ja hän oli paha henki. Hän kertoi pullon voimat, sillä aikoi tappaa esi-isäni. Tämä kuitenkin pääsi jollakin keinoin pakenemaan pullo mukanaan, jättäen Dragon Kennethin kauas taakseen”, Hupu sanoi muistellen päiväkirjan palasta, jonka he olivat löytäneet pari kuukautta aiemmin Arthur Ankan talosta, jossa tämän jäännökset olivat yhä maanneet.
Aku hymähti. ”Minä en sitten ymmärrä, miten te muistatte tuollaisia, mutta jos viitsisit Ridolf kertoa nyt Spitaalin suunnitelmasta?”
”Hyvä on. Spitaali ei ole selittänyt suunnitelmaansa kovin tarkasti, mutta lyhennettynä hän aikoo ensin kaapata teidät”, hän osoitti ankkoja.
”Miten hän tietää meistä?” Lupu kysyi. Hän ei tiennyt miten Ridolfiin olisi pitänyt suhtautua ja siksi hänen puheensa kuulosti hänenkin mielestään vähän oudolta.
”Xuir ei ole jättänyt tuollaisia kertomatta. Spitaali tietää kaiken”, Ridolf hymähti. ”Spitaali aikoo sitten käyttää teitä kokeessa, kun he testaavat lasertykkiä. He ovat kuitenkin sen verran tyhmiä, etteivät osaa käyttää sitä”
”Miksi eivät?” Aku puuttui keskusteluun. Vaikka Ridolf oli ensimmäisellä kerralla vieraillessaan kertonut jo osan suunnitelmasta tätä hän ei ollut vielä kuullut.
”Se on itsestäänselvyys. Katsokaas, kun tykkiä voi käyttää vain Ankan suvun jälkeläinen. Spitaali onkin ehkä jo tähän mennessä tajunnut jutun, mutta ei vain halua kertoa siitä vielä”, Ridolf jatkoi. Hän hieraisi pyöreähköä nenäänsä. ”Minusta suunnitelma ei ole järin järkevä, mutta minusta se saattaa toimiakin. Spitaalilla kun on mitä todennäköisimmin ässä hihassaan”.
”Tuossako oli Spitaalin niin suurenmoinen suunnitelma?” Tupu kysyi epäuskoisena.
”Kyllä vain”, Ridolf vastasi. Hän naurahti. ”Mutta muistakaa, vaikka suunnitelma vaikuttaakin vähän tyhmältä, Spitaalilla voi olla ässä hihassaan”.
”Entä Rudolf?” Hupu kysyi hiljaisuuden jälkeen.
Ridolf hätkähti ajatuksistaan. ”Mitä hänestä?”
”Onko hän tulossa tänne myös?” Hupu kysyi.
Ridolf pudisti päätään. ”Pahuus on mennyt hänellä päähään”, hän huokaisi.
Kaikki tuntuivat hiljenevän.
Lopulta Aku avasi suunsa. ”No, katsotaan vaikka uutiset”, ja hän aukaisi television.
”Hyvää iltaa, tässä Ankkalinnan uutiset. Tänään Ankkalinnassa on kisailtu Peikonhampaan valloituksesta. Lop-”
Televisio alkoi säristä yllättäen ja näyttö pimeni hiljalleen. Sitten jonkun kasvot alkoivat muodostua ruutuun. Mustat housut, sinertävä paita, pieni lakki sekä naama täynnä pieniä ruhjeita.
”Hän se on”, Ridolf henkäisi. ”Tohtori Spitaali”.
5.osa: Uutislähetys
Ridolf astui hämmästyneiden ankanpoikien ohi Akun luokse, joka johdatti tämän olohuoneeseen.
”Mitä tuo”, Tupu painotti ”tuo” sanaa. ”täällä oikein tekee?”
”Eikö hänen pitäisi olla Xuirin helmoissa?”, Hupu kysyi täysin äimistyneenä.
”Niin. Voisit selittää meillekin, setä”, Lupu totesi kuin puulla päähän lyötynä.
Aku kääntyi holhokkeihinsa päin. ”Saatte kuulla koko jutun, kun nyt tulette olohuoneeseen”, tämä kuiskasi.
Ankanpojat lähtivät mielenkiintoa puhkuen olohuoneeseen, jossa Ridolf jo istui.
”Minä en enää kestä Xuiria enkä myöskään hänen pomoaan. Alusta asti olen ollut epävarma tästä asiasta ja voin antaa teille tietoja Xuirin ja tämä pomon liikkeistä”, Ridolf puuskahti.
Ankanpojat hölmistyivät, mutta Akuun tieto ei näyttänyt vaikuttavan yhtään.
”Kuka ihmeen ”Xuirin pomo”?” Tupu kysyi epäuskoisena.
”Onko hän mielikuvitusystäväsi?” Hupu kysyi. Tämäkään ei uskonut Ridolfia enää.
”Ei”, Ridolf vastasi. ”Aku tietääkin jo tämän, puhun nyt Xuirin sukulaisesta, tohtori Spitaalista”.
”Älä puhu hulluja”, Lupu naurahti. ”Spitaali on kuollut, hän saattoi elää joskus 1800-luvulla muttei enää. Me tiedämme jutun”.
”Niin siinä tosiaan sanotaan”, Ridolf yritti hymyillä. ”Mutta jos muistatte jutun kokonaan, muistatte varmasti, kun Dragon Kenneth paljastui hengeksi?”
Jokin tuntui syttyvän ankanpoikien aivoissa ja nämä muistivat.
”Kaikki alkoi siitä, kun joku monista esi-isistäni löysi vanhaakin vanhemman pullon. Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasta vuotta 203. Kukaan ei kuitenkaan huolinut sitä ja niinpä esi-isäni paiskasi pullon seinään. Pullo ei kuitenkaan hajonnut vaan sen ympärillä alkoi pyöriä musta pilvi. Pilvi kasvoi ja kasvoi, kunnes kuului posahdus. Kun sumu oli hälvennyt hänen edessään seisoi mies. Tämän nimi oli Dragon Kenneth, ja hän oli paha henki. Hän kertoi pullon voimat, sillä aikoi tappaa esi-isäni. Tämä kuitenkin pääsi jollakin keinoin pakenemaan pullo mukanaan, jättäen Dragon Kennethin kauas taakseen”, Hupu sanoi muistellen päiväkirjan palasta, jonka he olivat löytäneet pari kuukautta aiemmin Arthur Ankan talosta, jossa tämän jäännökset olivat yhä maanneet.
Aku hymähti. ”Minä en sitten ymmärrä, miten te muistatte tuollaisia, mutta jos viitsisit Ridolf kertoa nyt Spitaalin suunnitelmasta?”
”Hyvä on. Spitaali ei ole selittänyt suunnitelmaansa kovin tarkasti, mutta lyhennettynä hän aikoo ensin kaapata teidät”, hän osoitti ankkoja.
”Miten hän tietää meistä?” Lupu kysyi. Hän ei tiennyt miten Ridolfiin olisi pitänyt suhtautua ja siksi hänen puheensa kuulosti hänenkin mielestään vähän oudolta.
”Xuir ei ole jättänyt tuollaisia kertomatta. Spitaali tietää kaiken”, Ridolf hymähti. ”Spitaali aikoo sitten käyttää teitä kokeessa, kun he testaavat lasertykkiä. He ovat kuitenkin sen verran tyhmiä, etteivät osaa käyttää sitä”
”Miksi eivät?” Aku puuttui keskusteluun. Vaikka Ridolf oli ensimmäisellä kerralla vieraillessaan kertonut jo osan suunnitelmasta tätä hän ei ollut vielä kuullut.
”Se on itsestäänselvyys. Katsokaas, kun tykkiä voi käyttää vain Ankan suvun jälkeläinen. Spitaali onkin ehkä jo tähän mennessä tajunnut jutun, mutta ei vain halua kertoa siitä vielä”, Ridolf jatkoi. Hän hieraisi pyöreähköä nenäänsä. ”Minusta suunnitelma ei ole järin järkevä, mutta minusta se saattaa toimiakin. Spitaalilla kun on mitä todennäköisimmin ässä hihassaan”.
”Tuossako oli Spitaalin niin suurenmoinen suunnitelma?” Tupu kysyi epäuskoisena.
”Kyllä vain”, Ridolf vastasi. Hän naurahti. ”Mutta muistakaa, vaikka suunnitelma vaikuttaakin vähän tyhmältä, Spitaalilla voi olla ässä hihassaan”.
”Entä Rudolf?” Hupu kysyi hiljaisuuden jälkeen.
Ridolf hätkähti ajatuksistaan. ”Mitä hänestä?”
”Onko hän tulossa tänne myös?” Hupu kysyi.
Ridolf pudisti päätään. ”Pahuus on mennyt hänellä päähään”, hän huokaisi.
Kaikki tuntuivat hiljenevän.
Lopulta Aku avasi suunsa. ”No, katsotaan vaikka uutiset”, ja hän aukaisi television.
”Hyvää iltaa, tässä Ankkalinnan uutiset. Tänään Ankkalinnassa on kisailtu Peikonhampaan valloituksesta. Lop-”
Televisio alkoi säristä yllättäen ja näyttö pimeni hiljalleen. Sitten jonkun kasvot alkoivat muodostua ruutuun. Mustat housut, sinertävä paita, pieni lakki sekä naama täynnä pieniä ruhjeita.
”Hän se on”, Ridolf henkäisi. ”Tohtori Spitaali”.
T@IK@VIITTA
Spitaalin kourissa
Viesti 50 -
03.07.2009 klo 16:07:20
Ihan hyvä luku. Tässä luvussa ei oikeastaan tapahtunut mittän, mutta sait sen kuulostamaan kiinnostavalta. Jälleen kuvailet hienosti luvun kulkua. Hyvää työtä jälleen!
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 51 -
03.07.2009 klo 17:24:58
Kiitos vain kommentistasi, T@ikkis! Mukavaa, että osasta tuli mielenkiintoisen oloinen, vaikkei siinä paljoa tapahtunutkaan.
Edelleen painotan sitä, että yhdeksännestä osasta eteenpäin pitäisi jotain tapahtuakin ja tapahtuukin...
Edelleen painotan sitä, että yhdeksännestä osasta eteenpäin pitäisi jotain tapahtuakin ja tapahtuukin...
Padi
Spitaalin kourissa
Viesti 52 -
03.07.2009 klo 17:32:04
Juu, tärkeähän tämä luku oli vaikka kuten Ankkaristi jo mainitsi niin sitä lukua ei toiminnalla pilattu. Yksi osa kuitenkin ihmetytti vähäsen eli tämä:
Lainaus:Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasta vuotta 203
Onko minussa se vika kun en tätä ymmärtänyt vai sinussa? No piti viel sanoo jotain mutta se vaan häipy yhtäkkiä päästä
Lainaus:Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasta vuotta 203
Onko minussa se vika kun en tätä ymmärtänyt vai sinussa? No piti viel sanoo jotain mutta se vaan häipy yhtäkkiä päästä
Ankkaristi
Spitaalin kourissa
Viesti 53 -
03.07.2009 klo 17:41:29
Luulen tuon olleen vain ymmärrettävä kirjoitusvirhe ja luulen lauseen menevän näin:
Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasti vuotta 203.
Mainio luku tuokin oli, hieman lyhyt ehkä, vaikka mikä minä nyt lyhyydestä olen sanomaan. Sujuvaa vuoropuhelua.
Ei tälläkään kertaa mitään erityistä sanottavaa, mutta oli hyvä luku.
Hän luuli sitä arvokkaaksikin, sillä pullon leima näytti uskomattomasti vuotta 203.
Mainio luku tuokin oli, hieman lyhyt ehkä, vaikka mikä minä nyt lyhyydestä olen sanomaan. Sujuvaa vuoropuhelua.
Ei tälläkään kertaa mitään erityistä sanottavaa, mutta oli hyvä luku.
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 54 -
03.07.2009 klo 17:47:16
Joo, kirjoitusvirhe kyseessä. Niitä kun putkahtelee vähän mistä sattuu... ;D
Kiitos kuitenkin kommenteistanne. Seuraava osa saapuu viimeistään 10.7!
Jos joku muuten haluaa tietää seuraavan tarinan lukujen/osien nimet, niin voin julkaista ne jo tässä topicissa, ne kun on jo mietitty valmiiksi. Paljastettakoon, että tarinasta Matka maailmojen halki on tulossa 16.osainen/lukuinen. :)
Kiitos kuitenkin kommenteistanne. Seuraava osa saapuu viimeistään 10.7!
Jos joku muuten haluaa tietää seuraavan tarinan lukujen/osien nimet, niin voin julkaista ne jo tässä topicissa, ne kun on jo mietitty valmiiksi. Paljastettakoon, että tarinasta Matka maailmojen halki on tulossa 16.osainen/lukuinen. :)
Aku Vankka
Spitaalin kourissa
Viesti 55 -
04.07.2009 klo 10:44:07
Kunhan ne nimet eivät paljasta liikaa itse tarinan juonesta..
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 56 -
04.07.2009 klo 12:19:01
No...eh...siinä tapauksessa taidan jättää nimien julkaisemisen vähän kauemmas tulevaisuuteen... ;D
wierii2
Spitaalin kourissa
Viesti 57 -
05.07.2009 klo 15:41:04
Hieno osa! Ei minusta kovinkaan tylsä, vaan ihan milelenkiintoinen. Spitaalin mahtisuunnitelmaa oli mukava lukea... ;)
Pullasorsa
Spitaalin kourissa
Viesti 58 -
09.07.2009 klo 22:37:54
Huomenna pitäisi tämän siis jatkua.. Vai teetkö "akuhullut" ja viivytät tarinan jatkoa kuukausikaupalla? ;D
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 59 -
10.07.2009 klo 10:53:57
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaHuomenna pitäisi tämän siis jatkua.. Vai teetkö "akuhullut" ja viivytät tarinan jatkoa kuukausikaupalla? ;D
Jaa, en "akuhulluja" tee, mutta en ehkä saa uutta osaa tänne täksi päiväksi. Sen verran kiireitä ollut VM:ssä, enkä VM:n takia ole saanut kirjoitettua edes Potter-tarinaani. >:( Mutta, eiköhän tuo osa kuitenkin vielä viikonlopun aikana ilmesty. :)
Jaa, en "akuhulluja" tee, mutta en ehkä saa uutta osaa tänne täksi päiväksi. Sen verran kiireitä ollut VM:ssä, enkä VM:n takia ole saanut kirjoitettua edes Potter-tarinaani. >:( Mutta, eiköhän tuo osa kuitenkin vielä viikonlopun aikana ilmesty. :)
Karhula
Spitaalin kourissa
Viesti 60 -
11.07.2009 klo 18:33:38
Tämä on oikeastaan aika tyhjänpäiväinen osa ja mietin kauan tarvitsisiko koko osaa tähän tarinaan, mutta tässä se nyt on. Toivottavasti kommenttia tulee, vaikka osa/luku ei mikään maanmainio olekaan. :)
6.osa: Aikaraja
”Arvoisat Ankkalinnalaiset. En usko, että tunnette minua ennestään, joten en viitsi vaivautuakaan. Tämä kaupunki elää viimeisiä tuntejaan: jos ette luovuta minulle Aku Ankkaa, Tupu Ankkaa, Hupu Ankkaa ja Lupu Ankkaa 24 tunnin kuluessa kaupunkinne on pelkkää tuhkaa”, Spitaali julisti.
Kuului jälleen särinää ja seuraavassa hetkessä televisio pamahti kiinni. Ankat tuijottivat vuorotellen toisiaan ja sitten Ridolfia.
”Teidän taitaa olla parasta lähteä”, Ridolf totesi huokaisten. Hän näytti hyvin väsyneeltä ja hänen viiksensä osoittivat minne sattuu.
”Minä olen samaa mieltä. Me lähdemme heti paikalla”, Aku huokaisi ankanpojille. Vaikka hän ei siltä näyttänytkään hän pelkäsi mitä edessä saattoi heitä vielä odottaa.
”Menemmekö me pakkaamaan, Aku-setä?” Tupu kysyi valppaan oloisena.
”Kyllä ja heti paikalla”, Aku ärisi.
Kun ankanpojat olivat kadonneet portaikkoon Ridolf nousi tuolistaan.
”Minä tästä lähdenkin”, Ridolf mutisi ja lähti ulko-ovea kohti.
”Sinä et mene minnekään!” Aku ärähti. ”Sinä viet meidät Xuirin ja Spitaalin piilopaikkaan. Minä haluan hoitaa tämän jutun nopeasti ohi. Mitä nopeammin, sen parempi”
Ridolf tuijotti kuin puulla päähän lyötynä Akua. ”En minä nyt ehdi”.
”Kyllä se ehdit”, Aku ärisi ja lähti huoneeseensa. ”Ja jos sinä olet lähtenyt tultuani takaisin kadut vielä tuloasi tänne!”
Ridolf katui kuitenkin jo nyt ankoille menemistä. Entä, jos Xuir ja Spitaali tajuaisivat, että hän vuotaa tietoa. Miten hänen sen jälkeen kävisi?
***
”Hiljaa!” Spitaali karjahti Raulille, joka pölisi koko ajan. Sitten hän siirsi katseensa Rudolfiin. ”Kerro!”
”Ni-niin. Mi-minä hu-huomasin, e-ett-ei ve-vel-jeäni”, Rudolf änkytti, ”näkynyt missään”, tämä puuskahti viimeiset sanat suustaan.
Spitaali tuijotti tätä hiljaa. Kukaan ei hiiskahtanutkaan.
Sitten Spitaali sanoi: ”Sukulaisenne on tainnut ottaa vasikoijan roolin”, hän osoitti selvästi sanat Xuirille ja Rudolfille.
Xuir hätkähti. Hän tuijotti Spitaalia hetken, sitten hän sanoi: ”Muistaakseni minulla on kylläkin vain yksi veli”.
Rudolf tuijotti Xuiria. Tämä oli juuri väittänyt, ettei Ridolf ollut enää hänen veljensä. Rudolf saattoi arvata jo mitä Spitaali kysyisi seuraavaksi.
”Oletko samaa mieltä?” Spitaali mörähti Rudolfille, joka tärisi yhä pelon vallassa.
Rudolf nielaisi. Hän tiennyt mitä vastaisi. Vaikka hän halusi työskennellä Spitaalille ja Xuirille sisimmissään hän katui siirtymistä heidän puolelleen. Vaikka Rudolf tiesi mitä hänen pitäisi vastata, hän lupasi, että Ridolf olisi aina hänen lempiveljensä. ”Kyllä”.
***
”Lähdetään!” Aku huudahti ja istuutui 313:seen. Ankanpojat tottelivat ja istuutuivat takapenkille. Ridolfkin käveli autoa kohti, kuitenkin vähän epäröivän näköisenä. Sitten hän lopulta istuutui etupenkille Akun viereen. Punainen auto katosi hetkessä Paratiisitien päästä.
Kun auton lähdöstä oli kulunut pari minuuttia pormestari Pösö lähestyi autollaan numeron 13 pihaa. Hänen perässään olivat koko kaupungin asukkaat, jopa Roope Ankka ja Hannu Hanhi.
”Kuinka kauan meillä on vielä aikaa?” Aku kysyi samalla, kun he jättivät kaupungin keskustan taakseen.
”Noin 23 tuntia ja 35 minuuttia, jos tarkkoja ollaan”, Tupu mutisi kelloansa vilkuillen.
”Tarkoitat kai 23 tuntia, 34 minuuttia ja 23 sekuntia”, Hupu korjasi.
”Niin, sitä minä tarkoitinkin”, Tupu hymyili.
Tuuli tuiversi heidän korviinsa. Ilma tuntui hiljalleen kylmenevän ja paksut pilvet lähestyivät heitä. Talven ensimmäinen lumipyry oli varmasti saapumassa, vaikka ankat eivät sitä vielä tienneetkään.
”Missä Spitaalin piilopaikka olikaan?” Aku kysyi vieressään istuvalta Ridolfilta.
Ridolf hätkähti. ”Ai, missä? Niin, joo. Tarkoitan, sanon sitten kun olemme lähempänä”.
”Ehkä nyt olisi hyvä paikka sen kertomiseen”, Aku totesi ja osoitti kahta kylttiä, jotka ohjasivat kahdelle eri tielle. Toinen vei Pulukylään, toinen Ankkametsään.
”Emmekös me käyneetkin Ankkametsässä kaksi kuukautta sitten?” Lupu kysyi.
”Niinhän se oli”, Hupu tajusi. ”Entä jos piilopaikka onkin siellä”
”Niin, Ridolf. Onko piilopaikka siellä?” Tupu kysyi, mutta vastausta ei kuulunut. Ankkapoppoo käänsi päänsä kohti paikkaa, jossa Ridolf oli vielä hetki sitten istunut.
Ketään ei kuitenkaan näkynyt, paikalla oli vain pieni lappu: Olen pahoillani
Kaikki neljä ankkaa käänsivät päänsä kohti Ankkametsään johtavaa tietä juuri ajoissa. He näkivät kuinka suuri teleportti avautui ja Ridolf katosi siitä sisään. Sitten se alkoi hiljalleen hurista ja pienetä. Lopulta jäljellä oli vain pienikokonainen neliön muotoinen paketti. Ridolf oli paennut.
6.osa: Aikaraja
”Arvoisat Ankkalinnalaiset. En usko, että tunnette minua ennestään, joten en viitsi vaivautuakaan. Tämä kaupunki elää viimeisiä tuntejaan: jos ette luovuta minulle Aku Ankkaa, Tupu Ankkaa, Hupu Ankkaa ja Lupu Ankkaa 24 tunnin kuluessa kaupunkinne on pelkkää tuhkaa”, Spitaali julisti.
Kuului jälleen särinää ja seuraavassa hetkessä televisio pamahti kiinni. Ankat tuijottivat vuorotellen toisiaan ja sitten Ridolfia.
”Teidän taitaa olla parasta lähteä”, Ridolf totesi huokaisten. Hän näytti hyvin väsyneeltä ja hänen viiksensä osoittivat minne sattuu.
”Minä olen samaa mieltä. Me lähdemme heti paikalla”, Aku huokaisi ankanpojille. Vaikka hän ei siltä näyttänytkään hän pelkäsi mitä edessä saattoi heitä vielä odottaa.
”Menemmekö me pakkaamaan, Aku-setä?” Tupu kysyi valppaan oloisena.
”Kyllä ja heti paikalla”, Aku ärisi.
Kun ankanpojat olivat kadonneet portaikkoon Ridolf nousi tuolistaan.
”Minä tästä lähdenkin”, Ridolf mutisi ja lähti ulko-ovea kohti.
”Sinä et mene minnekään!” Aku ärähti. ”Sinä viet meidät Xuirin ja Spitaalin piilopaikkaan. Minä haluan hoitaa tämän jutun nopeasti ohi. Mitä nopeammin, sen parempi”
Ridolf tuijotti kuin puulla päähän lyötynä Akua. ”En minä nyt ehdi”.
”Kyllä se ehdit”, Aku ärisi ja lähti huoneeseensa. ”Ja jos sinä olet lähtenyt tultuani takaisin kadut vielä tuloasi tänne!”
Ridolf katui kuitenkin jo nyt ankoille menemistä. Entä, jos Xuir ja Spitaali tajuaisivat, että hän vuotaa tietoa. Miten hänen sen jälkeen kävisi?
***
”Hiljaa!” Spitaali karjahti Raulille, joka pölisi koko ajan. Sitten hän siirsi katseensa Rudolfiin. ”Kerro!”
”Ni-niin. Mi-minä hu-huomasin, e-ett-ei ve-vel-jeäni”, Rudolf änkytti, ”näkynyt missään”, tämä puuskahti viimeiset sanat suustaan.
Spitaali tuijotti tätä hiljaa. Kukaan ei hiiskahtanutkaan.
Sitten Spitaali sanoi: ”Sukulaisenne on tainnut ottaa vasikoijan roolin”, hän osoitti selvästi sanat Xuirille ja Rudolfille.
Xuir hätkähti. Hän tuijotti Spitaalia hetken, sitten hän sanoi: ”Muistaakseni minulla on kylläkin vain yksi veli”.
Rudolf tuijotti Xuiria. Tämä oli juuri väittänyt, ettei Ridolf ollut enää hänen veljensä. Rudolf saattoi arvata jo mitä Spitaali kysyisi seuraavaksi.
”Oletko samaa mieltä?” Spitaali mörähti Rudolfille, joka tärisi yhä pelon vallassa.
Rudolf nielaisi. Hän tiennyt mitä vastaisi. Vaikka hän halusi työskennellä Spitaalille ja Xuirille sisimmissään hän katui siirtymistä heidän puolelleen. Vaikka Rudolf tiesi mitä hänen pitäisi vastata, hän lupasi, että Ridolf olisi aina hänen lempiveljensä. ”Kyllä”.
***
”Lähdetään!” Aku huudahti ja istuutui 313:seen. Ankanpojat tottelivat ja istuutuivat takapenkille. Ridolfkin käveli autoa kohti, kuitenkin vähän epäröivän näköisenä. Sitten hän lopulta istuutui etupenkille Akun viereen. Punainen auto katosi hetkessä Paratiisitien päästä.
Kun auton lähdöstä oli kulunut pari minuuttia pormestari Pösö lähestyi autollaan numeron 13 pihaa. Hänen perässään olivat koko kaupungin asukkaat, jopa Roope Ankka ja Hannu Hanhi.
”Kuinka kauan meillä on vielä aikaa?” Aku kysyi samalla, kun he jättivät kaupungin keskustan taakseen.
”Noin 23 tuntia ja 35 minuuttia, jos tarkkoja ollaan”, Tupu mutisi kelloansa vilkuillen.
”Tarkoitat kai 23 tuntia, 34 minuuttia ja 23 sekuntia”, Hupu korjasi.
”Niin, sitä minä tarkoitinkin”, Tupu hymyili.
Tuuli tuiversi heidän korviinsa. Ilma tuntui hiljalleen kylmenevän ja paksut pilvet lähestyivät heitä. Talven ensimmäinen lumipyry oli varmasti saapumassa, vaikka ankat eivät sitä vielä tienneetkään.
”Missä Spitaalin piilopaikka olikaan?” Aku kysyi vieressään istuvalta Ridolfilta.
Ridolf hätkähti. ”Ai, missä? Niin, joo. Tarkoitan, sanon sitten kun olemme lähempänä”.
”Ehkä nyt olisi hyvä paikka sen kertomiseen”, Aku totesi ja osoitti kahta kylttiä, jotka ohjasivat kahdelle eri tielle. Toinen vei Pulukylään, toinen Ankkametsään.
”Emmekös me käyneetkin Ankkametsässä kaksi kuukautta sitten?” Lupu kysyi.
”Niinhän se oli”, Hupu tajusi. ”Entä jos piilopaikka onkin siellä”
”Niin, Ridolf. Onko piilopaikka siellä?” Tupu kysyi, mutta vastausta ei kuulunut. Ankkapoppoo käänsi päänsä kohti paikkaa, jossa Ridolf oli vielä hetki sitten istunut.
Ketään ei kuitenkaan näkynyt, paikalla oli vain pieni lappu: Olen pahoillani
Kaikki neljä ankkaa käänsivät päänsä kohti Ankkametsään johtavaa tietä juuri ajoissa. He näkivät kuinka suuri teleportti avautui ja Ridolf katosi siitä sisään. Sitten se alkoi hiljalleen hurista ja pienetä. Lopulta jäljellä oli vain pienikokonainen neliön muotoinen paketti. Ridolf oli paennut.