Keskustelujen arkisto

No niin. Tässä sitten uusin tarinani. Toivottavasti pidätte. Laitan nyt prologin ja ensimmäisen luvun samaan aikaan. Kommentteja!

Prologi:

Karhukopla istui sellissään. He vain istuivat, eivätkä puhuneet yhtään mitään. Oli jo ilta ja viereisessä sellissä kuului naputusta. Kaikki sanoivat häntä hulluksi, koska monta vuotta eristyssellissä oli muuttanut häntä paljon. Hänen nimensä oli Bill Vaksermon. Hän joutui telkien taakse ryöstettyään Ankallispankin 3 osaston. Siellä säilytettiin rubiineja. Nyt hän oli ollut vankilassa kaksi vuotta.

“Ärhh! Tuo naputus on sietämätöntä! Mitä ihmettä hän puuhaa?” kysyi 176-176. “Kaikki ihmettelevät sitä. Onkohan hän kehittelemässä jotain asetta jolla pääsisi pois vankilasta?” kysyi 176-617. “Sitä voi vain arvailla.”

Oli kulunut kolme viikkoa ja Bill pääsi vapaaksi. Hän lähti kävelemään asfalttitietä, jonka reunalla kasvoi metsä. Linnut visersivät ja taivas oli aivan tumma. Kohta alkoi sataa. Se ei suinkaan ollut lämmintä sadetta. Sade oli kuin jäätä. Ilma vain huononi Billin joka askeleella. Myrsky oli alkanut.

Tien vierellä oli sähköaita. Bill katsoi sitä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, aita oli kadonnut Billin kohdalta. Hän astui siitä metsään, joka oli synkkä ja vaarallinen. Sen jälkeen ei hänestä ole kuultu kertaakaan.

Luku yksi: Sairaalareissu

“Pojat! Herätys! On aika lähteä lomareissulle.” Aku huusi pojille, jotka nukkuivat sikeästi sängyissä. He alkoivat venytellä ja nousivat vihdoin jalkeille. He laittoivat vaatteet päälle, ottivat jokainen oman pienen matkalaukun ja lähtivät alakertaan. Pojat olivat niin unenpöperössä, että meinasivat kaatua portaissa. “Lähdetäänkö me muka jo näin aikaisin? Kello on vasta kuusi!” sanoi Hupu. “Kyllä. Automatka on pitkä ja olemme vasta iltapäivällä perillä. Vaakkula on varmaan ikimuistoinen paikka.” Aku vastasi. “Nyt voimmekin sitten lähteä. Ottakaa nuo eväsleivät pöydältä ja mehu tölkit jääkaapista. Saatte mutustella aamupalan autossa.” Aku sanoi ja otti oman matkalaukkunsa.

Ulkona oli vielä vilpoista ja aurinko oli juuri kokonaan noussut horisontista. Linnut lauloivat ja oli rauhallista. Kaikki olivat vielä nukkumassa, sillä liikettä ei juurikaan ulkona näkynyt. Aku ja pojat hyppäsivät autoon ja Aku käynnisti sen. “Nyt voimme lähteä!” Aku sanoi ja lähti pois heidän pihastaan.

Pojat nukahtivat heti, kun Paratiisitie loppui. Aku katseli maisemia, eikä kunnolla keskittynyt ajamiseen. Aku ei huomannut edessään ajavaa rekkaa. Kaikki tapahtui äkkiä: Ensin Aku ajoi rekan perään ja rekka meni päistikkaa viereiseen jokeen. Aku taas ajoi päin lyhtypylvästä, joka tuhosi viereisen talon katon. Aku oli pyörtynyt, mutta pojat olivat hereillä. Tupu sieppasi kännykän ja soitti hätänumeroon. “Apua! Sorsatiellä on tapahtunut onnettomuus! Tulkaa nopeasti tänne!” Tupu huusi. Rekka oli jo vajonnut joen pohjaan, eikä kukaan varmaankaan enää ehtisi pelastamaan sen kuskia. “Meidän on pelastettava hänet!” Hupu sanoi ja oli hyppäämässä jokeen, mutta Tupu pysäytti hänet: “Emme voi tehdä mitään! Voisimme vaikka hukkua, jos lähtisimme pelastamaan häntä! Voimme vain toivoa, että lääkärit, palomiehet ja poliisit ehtisivät tänne ajoissa. Voimme siis vain toivoa parasta.”

Melko tavanomainen aloitus, tapahtumat kulkivat myös melko nopeasti.
Kuitenkin lähes virheetöntä tekstiä. Seuraava osa varmastikin antaa myös numerolle osviittaa.

voisitko tehdä sinne väliin että aku osaisi taikoa ja meni poikien kaa retkelle että sais taikavoimansa takaisin mutta saa ne takaisin vaakkulan linnassa

Ja täytyy vielä muistuttaa, että tämä ei todellakaan ole aa.fi'n spämmifoorumi, vaan Suomen laadukkain ankkafoorumi Ankkis, jossa kaikilta käyttäjiltä odotetaan nimenomaan noiden isojen alkukirjaimien ja välimerkkien lisäksi kirjakielen käyttöä, niin viestejä on helpompi ja mukavempi lukea. Ei näin;
''aku osaisi taikoa ja meni poikien kaa retkelle että sais taikavoimansa takaisin'' vaan oikeinkirjoitettuna ''Aku osaisi taikoa ja meni(si?) poikien kanssa retkelle, jotta saisi taikavoimansa takaisin.'' tjsp. En minäkään mikään mestari kieliopissa ole, omassa viestissänikin varmasti jotain virheitä, mutta ainakin se on selvempi. Ja offtopikki loppuu jälleen tähän paikkaan.

Lainaus käyttäjältä: aku taikaviittaMitä kai sentään T@IK@VIITTA kuuntelee ihailijoiden pyyntöjä. PS: Ei ihme että olen tämänlainen tekstinkirjoittaja. Olen vasta 8-vuotias.
Nyt näyttää paremmalta. Kun jatkat tällaista kirjoitusta, niin hyvä tulee. ;)

Itse tarinaan: Melko tyypillinen alku, mutta kieliopillisesti erittäin laadukasta tekstiä, toivottavasti tästä tulee vielä Aikamatkan veroinen tarina, ellei parempi.

Mun mielestä tämä oli aika tavanomainen alku (kuten moni on jo sanonut), muutamia pieniä, haitattomia virheitä tekstissä, mutta muuten se prologi oli jännittävä ja hyvin kuvailit tapahtumia. Yksi juttu jäi mietityttämään, eli pakeniko se vanki vai päästettiinkö se? Jos hänet päästettiin niin olisit voinut kuvailla miten portit hitaasti avautuivat ja miten toiset vangit jännittyneinä katsoivat sitä onnellista vankia jota päästettäisiin vapaaksi. Heidän silmänsä tarttuivat heti erääseen isokokoiseen mustaanpukeutuneeseen mieheen et.c. sen jälkeen olisit voinut vielä kertoa että miten linnut lensivät pois etsiessään suojaa sen sijaan että ne olisivat laulaneet. No niin ehkä minä vähän yli-innostuin mutta odotan innolla enemmän sinulta. :) (Aika randomisti pistin tuon afron tuonne mutta samapa tuo.)

Luku kaksi: Vanha paperinpalanen

Poliisit ja palomiehet tulivat paikalle pian poikien soiton jälkeen. “Mitä täällä on tapahtunut?” kysyi yksi poliisi hätäisenä ja vilkuillen ympärilleen. “Setämme ajoi kolarin ja on nyt pyörtyneenä autossa. Rekka taas ajoi jokeen. Teidän pitää hakea sen kuski!” sanoi Lupu ja osoitti siihen joen kohtaan, jonne rekka oli vajonnut vähän aikaa sitten. “Me yritämme parhaamme.” sanoi palomies ja hyppäsi jokeen.

Minuutit kuluivat ja miehen etsinnät jatkuivat. Aku alkoi jo heräillä. Hän näytti väsyneeltä ja 313 oli aivan tuusan nuuskana. “Onneksi Aku-setä on kunnossa.” sanoi Tupu. “Mennään hänen luokseen.” Lupu ehdotti, ja lähti kohti Akua. “Oletko kunnossa. Aku-setä?” Hupu kysyi, kun he olivat Akun vieressä. “Kyllähän minä olen kunnossa.” Aku vastasi. “Jalkani kyllä murtui, joten lomamatka siirtyy ensi kuukaudelle. Ei kai se haittaa?” Aku sanoi. “Ai niin, joudun olemaan sen ajan sairaalassa, koska jalkani oli heidän mielestään todella huonossa kunnossa.” Aku sanoi hiukan masentuneena. “Joudumme siis kaikki olemaan siellä tylsässä sairaalassa?” sanoivat pojat yhteen ääneen. “Kyllä! Te tulette minun mukaani. Sairaala on tuon linnan vieressä olevan metsän toisella puolen vasemmassa kulmassa.” Aku sanoi ja osoitti linnaa, joka oli melkein kokonaan tuhottu. Metsä näytti synkältä ja sieltä kuului vaimeaa pöllön huhuilua. “Tästä tulee elämämme tylsin loma!” Tupu sanoi ja lähti kävelemään kohti jokea.

Mies oli löydetty vihdoin joen pohjasta. Hän oli kuulemma ollut koomassa jo kauan. Hupu meni katsomaan häntä. Miehellä oli valkoinen lyhyt tukka ja suu oli pieni. Hänellä oli päällä raitapaita ja shortsit. “Toivottavasti hän selviää.” sanoi Lupu hiljaa. Miehen taskusta pilkotti vanhan näköinen paperin pala. Tupu ojensi kätensä ja otti paperin. Pojat lukivat tekstin ja heidän nokat loksahtivat auki. Siinä luki:

15.6.1736.

Tämä päivä on ollut suvullemme tuskaa. Aarteemme oli aamulla tipotiessään ja isäni kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kunpa tietäisin missä hän on. Koko päivän olemme etsineet häntä, mutta aivan turhaan.

Linnammekin tarvitsisi kunnon kohennuksen. Viime taistelun jäljiltä pihallamme on kasapäin tiiliä ja puuta. Metsä linnan vieressä kuitenkin säilyi. Jos se olisi tuhoutunut, elinkeinomme olisi viety. Sieltä hankimme kaiken. Lihat, kasvit, yrtit ja veden.

Sukumme on pieni ja köyhä. Tämä linna on ainoa perintö, joka on pysynyt sukumme jäsenillä vuosisadat. Salakäytävää, josta isoisäni kertoi, ei vielä ole löydetty. Sen pitäisi alkaa aivan metsän vasemmalta puolen ja päättyä salaiseen kirjastoon, jossa olisi kammio täynnä rikkauksia. Siellä kuulemma oli kaikki sukumme saavuttamat rikkaudet. Jos saisimme ne käsiimme, olisimme rikkaita!

Eläköön Vaksermonin suku! Eläköön Vaakkula!

Tämmöinen juttu pisti silmääni;
Lainaus:“Jalkani kyllä murtui, joten lomamatka siirtyy ensi kuukaudelle. Ei kai se haittaa?” Aku sanoi. “Ai niin, joudun olemaan sen ajan sairaalassa, koska jalkani oli heidän mielestään todella huonossa kunnossa.”
Jos Aku kerran oli yhä autossa ja pojat siinä vieressä, niin miten Aku tiesi, että lääkärien tms. mielestä jalka on niin huonossa kunnossa, että Aku joutuu olemaan kuukauden sairaalassa? Tällaisia samantapaisia ''virheitä'' löytyy tarinoistasi varsin usein.
Kuitenkin itse luku oli kieliopillisesti mallikkaasti kirjoitettu, samoin tuo paperinpalasella oleva teksti. Kuten Pullis aikaisemmin jo mainitsikin, lisää pituutta lukuihin tarvittaisiin, kaikki tapahtumat kulkevat niin hirveän nopeasti..