Keskustelujen arkisto

Tämähän on erinomainen.
Ei lähellekään tavallinen sudenpentu-tarina jossa ankanpojat vain saavat tietää kaikenlaista vaan tässä on kunnon juoni.
Olet varmasti panostanut todella paljon tarinan kuvailuun sekä tietysti myös (tietysti) koko tarinaan.
Ensimmäisen luvun nimikin sopi täydellisesti luvun tapahtumiin.
Mukana oli myös pari hauskaa kohtaa sekä tietysti jännitys.
En kirjoitusvirheitäkään huomannut, kukakohan on syypää... ::)

Uskoisin, että voit tämän tarinan jälkeen vaihtaa allekirjoitukseksesi: MYVYAV ja Yllättävä leiri ovat ne ainoat onnistuneet.

Olen Aku Vankan ja Karhulan kanssa samaa mieltä. tämä on erittäin hyvä tarina, enkä minäkään malta odottaa, että seuraava osa ilmestyy. Hauskin kohta tarinassasi oli, kun kirjoitit, että pyrstöhöyriköillä on tapana naamioitua maaeläimiksi, jotta voisivat ärsyttää kettuja. No joo... Tämä on hyvä tarina ja ansaitsee minulta arvosanaksi 8 1/2:n. Uskon kuitenkin, että seuraavat luvut nostavat antamaani numeroa.

Nonni. Tämä luku ei mielestäni ole niin hyvä, kuin ensimmäinen, mutta kolmas luku on erittäin jännittävä! Sen lupaan. Siinä tapahtuu jotain odottamatonta. Hieman lyhytkin tämä oli, mutta ei tässä nyt mammuttilukuja ole tarkoitus tehdäkään, jotta jotkut jaksavat lukea!

Toinen luku - Tutkimuksia ja suunnaton yllätys

Tupu heräili kuuden aikaan aamusta kylmyyteen. Hän ajatteli, että koko hökkelissä tuskin oli lämmitystä. Sitten hänen mieleensä palasi viime yön tapahtumat. Tupu laskeutui alas pediltään ja meni ikkunan viereen. Hän katsoi ensin Myötsin mökkin: ilmeisesti Myötsi ei ollut vielä herännyt, mitään liikettä ei näkynyt. Sitten Tupun katse siirtyi Kalliolaaksoon. Oli jo valoista, joten laaksoon näki helposti. Mutta siellä ei näkynyt mitään – ei yhtikäs mitään. Tupun päähän pälkästi ajatus: mitä jos he (Tupu, Hupu ja Lupu) menisivät katsomaan alas laaksoon, josko siellä näkyisi jalanjälkiä tai vastaavaa?
€

Päätin "yhdistää" avaruuden linnoituksen ja tämän. Seikkailuun tulee mukaan siis myös Aku ja (tietenkin) Roope : )

Jotta saataisiin tarinaa eteenpäin, tein tälläisen vähän lyhyemmän "väliluvun". Kommentteja, kiitos.

Kolmas luku – Lupu katoaa

Seuraava yö koitti. Ankanpojat olivat kuunneelleet Myötsiä edellisenä päivänä tarkasti, sillä eivät olleet uskaltaneet kysyä tältä mitään siitä, mitä hän teki ränsistyneessä mökissä.

Ankanpojat nukkuivat. Lupu oli kuitenkin hereillä, sillä hän ei saanut unta. Tämä meni ikkunan äärelle ja katsoi alas laaksoon – valo. Siellä se taas oli. Pilkko pimeästä heiastui kirkkaana, mutta pienenä aivan kuin taskulampun valo. Lupu päätti mennä katsomaan, mitä laaksossa tapahtui. Tämä heitti äkkiä takin niskaansa ja lähti tarpomaan lumihankeen. Ilma oli kylmä, ja Lupu tarposi eteenpäin ja lunta alkoi tuiskuta. Hän näki kuitenkin edelleen valon ja meni sitä kohti ja pian pääsikin laaksoon. Hän meni yhden ison kiven taakse ja kurkkasi varovasti sieltä kohti valoa. Siellä oli mies – miehen ääriviivat näkyivät himmeästi. Tämä oli isokokoinen ja näytti lampulla suoraa Myötsin mökkiin. Kohta alas rinnetta laaksoon kipusi – kukas muukaan kuin herra Myötsi. Mahan isoudesta ei voinut erehtyä. Pimeydessä Lupu ei kuitenkaan nähnyt Myötsin kasvoja.
€

Lainaus käyttäjältä: akuTämä on hyvä!!!!
Itse en pitänyt MYVISTÄ mutta tämä oli hyvä!!!!
Olisi kiva tietää perustelut niin "MYVISTÄ" kuin tästäkin... No mutta kiitos kommentista.

Lainaus käyttäjältä: noorEtkö ajatellut jatkaa näin hyvää tarinaa ja se jäi vielä tosi jännään kohtaan? ???
Kiireitä on. Tein esim. myvyavin kesäloman aikana, silloin oli aikaa, mutta tälläistä raskasta tarinaa ei ehdi suunnitella tai kirjoitella. Ankkaselviytyjät on nyt pääjuttuni.