Keskustelujen arkisto

Ei ollenkaan huono, ei huono. ::)
Mielestäni osaat kirjoittaa hyvin aidosti tarinaa ainakin tämän perusteella, sillä kuvailu oli hyvin aidon tuntuista, enkä virheitäkään huomannut. Ei tämä osakaan hirvittävän lyhyt ollut ja tapahtuihan tässä nyt jotain, joka oli kiva. Tarina oli myös hyvin aloitettu, yllättävästä tilanteesta, eikä ollenkaan Ankkalinnasta vaan Egyptistä. Hyvältä tämä ainakin ensimmäisen luvun perusteella näyttää. :)

Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Tarinasi maailmaan pääsee helposti ja voin kuvitella silmieni edessä tapahtumat. Ei suurempia kirjoitusvirheitä ja nimet oli aivan mahtavasti keksittyjä. Jännään kohtaan jäi ja nyt on sillä tavalla etten millään malta odottaa jatkoa. :) Jatkoa vain mitä pidimmiten, mutta ällä sentään liikaa kiirehdi. ;)

Kiireiden takia hieman myöhästyi tämäkin luku, mutta tuskin se ketään haittaa.
Tästä tuli ehkä hieman huonompi luku, kun tapahtumat kulkevat aika nopeaa, eikä mitään hirveää kuvailurysääkään ole, mutta toivottavasti pidätte, edes vähän :)

Kolmas luku - Aavikko

Takana istunut, hieman pyöreähkö mies tähtäsi kiväärillä kauempana oleviin ankkoihin. Hän näki selvästi, että Roope oli joukon johtaja ja päätti hankkiutua hänestä ensimmäiseksi eroon. Kiväärin tähtäin siirtyi Akusta Roopeen ja ase laukesi. Koska ankat olivat olleet harmillisen kaukana, tähtäys ei mennyt ihan nappiin ja luoti osui suoraan Roopen ja Akun kameliin, joka kaatui osuman jälkeen maahan liikkumattomana. Ankat ja prissi Al'rama katsoivat suuntaan, mistä luoti oli tullut ja huomasivat Mohlamin ja tämän apurin kamelin selässä vähän matkaa heistä länteen.
"Mitä ihmettä he yrittävät?" Roope kuiskasi Al'ramalle. "Entä kuka tuo toinen mies on?"
"Se on Mohlamin apuri, Anduh Canneh. Anduh on ammatiltaan arkeologi ja hän tuntee varmasti Ank'zurukhin salaisuudet. Hänen avullaan Mohlam pääsee helposti käsiksi aarteeseen" Al'rama selitti.
Roope ei suvainnut, että joku kävisi käsiksi aarteeseen, jota hän oli etsimässä. Siitä syystä Roope hyppäsi Akun kanssa Al'raman kamelin selkään ja he lähtivät nopeasti kohti temppelin raunioita.
"Sinä torvelo osuit kameliin!" Mohlam ärähti hieman kauempana Anduhille, joka oli ampunut ohi kohteestaan. Anduh pyyteli kovasti anteeksi ja lupasi osua seuraavalla kerralla.
"Minun tekisi mieli jättää sinut tähän kuolemaan, mutta koska tunnet temppelin salaisuudet, tarvitsen sinua edelleen. Mikäli haluat vielä auttaa minua ja samalla jäädä henkiin, sinun on... supisupi... ankat eivät voi matkata ikuisuutta, joten... supisup.. temppelille on useita kymmeniä kilometrejä.."
"Selvä pomo, hoidan homman!" Anduh sanoi päättäväisesti ja he jatkoivat kamelilla ankkojen perään.

Kun kuuma päivä kääntyi iltaan, lämpötila putosi huomattavasti. Kuu paistoi taivaalla ja ankat päättivät vihdoin pysähtyä ja leiriytyä. He katsoivat pysähdyttyään jokaiseen suuntaan, eivätkä nähneet Mohlamia ja Anduhia missään. Huomattuaan heidän jääneen jälkeen, he alkoivat pystyttää Akun Kairosta ostamaa laavun tapaista katosta, jonka alla he voisivat nukkua huoletta. He jakoivat vahtivuorot sen varalta, että Mohlam apurineen saattaisi hyökätä yllättäen yöllä. Aku ja Roope kamppailivat parhaillaan siitä, kumpi vahtisi ensimmäisen kaksituntisen.
"Ilman minun rahojani, emme olisi tänne päässeet, joten sinä saat aloittaa" Aku sanoi päättäväisesti Roopelle.
"Älähän yritä, minä olen pelastanut sinut aikaisemmilla matkoillamme niin monta kertaa pinteestä, että saat kiittää minua, että olet vielä edes hengissä. Siksi sinä saatkin vahtia ensin!" Roope sanoi ja oli jo kävelemässä katoksen luo. Aku nosti valtavan metelin, johon Roope yhtyi ja tuloksena oli nyrkkitappelu, jolle ei näkynyt loppua.
"Lopettakaa, hyvät miehet! Minä otan ensimmäisen vahtivuoron, jos se teille kerran on niin hankalaa" Al'rama kuulutti ja esti Akua ja Roope käymästä enää toisiinsa käsiksi.
"Sinäkö? Oletko ihan tosissasi?" Roope ihmetteli Al'raman päätöstä ryhtyä vahtimaan, mutta suostui lopulta, saihan hän ainakin nukkua ennen omaa vuoroaan. Aku ja Roope painoivat päänsä tyynyihin (jotka olivat heidän reppujaan) ja nukahtivat välittömästi, sillä tappelu oli väsyttänyt heidät uuvuksiin. Ankanpojatkin kävivät hetken kuluttua nukkumaan ja nukahtivat hekin aika pian pitkän päivän rasittamana.

Puolen tunnin kuluttua, Al'rama oli väsynyt seisomaan ja kävi istumaan katoksen viereen. Hän haukotteli ja katsoi kelloa, joka näytti puoli kahtatoista. Vielä yksi ja puoli tuntia vahtivuoroa jäljellä. Hän haukotteli uudestaan ja hänen silmänsä olivat lähellä sulkeutua ja hän teki kaikkensa pitääkseen ne auki. Siinä samassa korkean hiekkadyynin takaa hyppäsi arabivaatteisiin pukeutunut hahmo, joka lähestyi julmasti nauraen Al'ramaa.
Pojat nukkuivat hieman levottomasti teltassa ja heräsivät välittömästi, kun ulkoa kuului pamaus. He avasivat silmänsä ja näkivät ensimmäisenä edessään arkeologi Anduh Cannehin. Aku ja Roope nukkuivat niin syvää unta, etteivät ne heränneet ollenkaan.
"Nyt, poikakullat.. te saatte kömpiä mukisematta tähän pikku säkkiin.." Anduh kuiskasi ja sieppasi pojat säkkiin.

Ja sitähän tämä olikin, väliluku. Seuraavassa luvussa alkaakin sitten jo taas tapahtua..

Tämä oli ehkä yksi sekavimmista luvuista, ei nyt millään pahalla. Kaikki siis alkaa siitä, kun on Roopen vahtivuoro ja siinä sitten makaa prinssi kuolleena luoti rinnassa. Luku oli myös aika lyhkänen ja muutenkin vähän liikaa tapahtui tässä luvussa. Voisin jopa sanoa, että luvun pelasti kuvailu, joka oli erinomaista. Toivottavasti saat tehtyä jatkoa. :)

Jaa... Mielestäni kyseessä on kyllä mainio tarina. Ensimmäinen ja toinen luku antoivat ehkä odottaa vähän jännittävämpää jatkoa, mutta tähän mennessä tarina on kuitenkin vielä pysynyt suhteellisen hyvänä. Tilanteita on kuvailtu hyvin, siitä paljon plussaa, eikä kirjoitusvirheitä taida juuri yhtään. Tätä tarinaa voi alkaa seuratakin! Arvosana: 9+