Keskustelujen arkisto

Melóthium

Esipuhe

Joskus viime syksynä, etsin kuumeisesti Googlen kautta Aku Ankka -aiheista fanisivustoa, missä voisin julkaista omia ankkatarinoitani. Löysin Ankkiksen ja rekisteröidyin. Sitten jostain kumman syystä kiinnostus tarinaani kohtaan lopahti ja lopetin sen kirjoittamisen. Samalla kuitenkin unohdin myös Ankkiksen, enkä ollut kirjoittanut edes yhtään viestiä vielä. Nyt äsken selailin suosikit -kansiotani ja löysin sieltä Ankkiksen ja muistin kuin ihmeen kaupalla nimimerkin ja salasanan ja pääsin sisään. Sain uusia ideoita tarinaani ja nyt päätin julkaista sen täällä. Aluksi tulee lyhyt prologi tarinalle, mutta lupaan että itse osista tulee paljon pidempiä. Tarina on genreltään fantasia/seikkailu. Prologissa jää varmasti monia asioita auki ja mieleen saattaa tulla kysymyksiä, mutta kaikkiin kysymyksiin ja ihmetyksen aiheisiin saadaan vastaus ensimmäisissä luvuissa. Luvut ilmestyvät kerran/kaksi viikossa, joskus useammin, joskus taas harvemmin, riippuen siitä millainen aikataulu minulla on ja miten ehdin kirjoittaa. Mutta nyt siis lyhyehkön prologin pariin.

Prologi

Kaukana kaikesta, soiden ja piikkipusikoiden keskellä, sijaitsi pieni maja. Maja oli puinen ja aika huonossa kunnossa; katto oli osittain laho ja näkyi, että sitä oli jouduttu paikkaamaan useasti; seinät olivat kuluneet ja kolhiutuneet ja niissä joskus ollut punainen väri oli rapissut melkein kokonaan pois ja ikkunat oli laudoitettu umpeen. Silti majassa asuttiin. Yleensä siellä oli hiljaista, lukuunottamatta yöllä kuuluvaa voimakasta kuorsausta, mutta nyt talosta kantautui häijy ja kolkko nauru. Naurun aiheuttaja oli talossa asuva professori, jonka oikeaa nimeä ei tunnettu. Hänellä oli vastenmielisen oranssi, täysin sekaisin oleva, niskaan asti ulottuva tukka ja naama täynnä ällöttäviä näppylöitä ja paiseita. Hänellä oli yllään valkoinen pitkä takki, joka ei tosin professorin kaikkien projektien jälkeen näyttänyt enää valkoiselta, vaan pikemminkin vihreän ja punaisen sekoitukselta. Hänellä oli yllään myös mustat housut ja mustat kengät. Päässään hänellä oli suojalasit. Hän seisoi puisen työpöydän vieressä ja nauroi yhä. Pöydän päällä oli ties mitä litkuja koeputkissa ja pulloissa, useita kaavoja papereilla ja pienoismalli jostain kaupungista. Kun hieman tarkemmin katsoi, se oli selvä pienennös Ankkalinnasta. Pöydän ympärillä oli kaksi kaatunutta tuolia, jotka olivat hämähäkin seiteistä päätellen olleet kaatuneina jo aika kauan. Seinien vieressä oli useita pitkiä puuhyllyjä, joissa professori säilytti eri aineita ja seoksia pulloissa. Jokaisen pullon alla oli lappu, joka kertoi mitä ainetta tai seosta pullossa oli. Yhdellä seinällä oli iso takka, jonka liekeissä paloi yksi pullo täynnä punaista nestettä. Professori lopetti vihdoin nauramisen ja meni katsomaan pulloa. Hän totesi itsekseen sen olevan kuumentunut täysin ja otti pöydältä rautapihdit, joilla hoiti pullon pois liekeistä.
"Hahaa, vihdoinkin se on valmista! Enää täytyy lisätä yksi ainesosa.." professori sanoi ja nauroi taas kolkkoa nauruaan. Hän asetti pullon työpöydälleen ja otti sen alalaatikosta
pipetin. Pipettiin hän otti pikkuisen vihreää litkua viereisestä koeputkesta ja pudotti sen varovasti pulloon. Kuului pieni poksahdus ja punainen neste oli muuttunut täysin mustaksi.
"Ja nyt vain testataan.. toimiiko se" professori sanoi itsekseen ja vei pullon Ankkalinnan pienoismallin kohdalle. "Kanatarha" hän sanoi ja pudotti yhden tipan mustaa litkua Julle Ankanpään patsaan päälle. Kuului poksahdus ja patsas muuttui välittömästi kanatarhaksi.
"Se toimii, se toimii! Vihdoinkin olen onnistunut kehittämään aineen, joka muuttaa kaikki esineet miksi minä vain haluan!" professori hihkui ja hyppeli iloisesti ympäri pöytää.
"Aineelle on keksittävä nimi.. siispä kutsun sitä tästä hetkestä lähtien Melóthiumiksi - sen avulla voin hallita maailmaa!"

Juu minustakin se tuntui hieman sekavalta, alku siis. Mutta hyvää tarinaa olet näillä näkymin tekemässä.

Ei se nyt mikään älyttömän sekava ollut ja mielenkiintoinen juttu varmasti tulossa.