Keskustelujen arkisto

Vanha Fantasy Treasure oli täysi floppi kirjoitusasultaan. Juonesta
pidin itsekin aika paljon, kuten muunmuassa Fauntleroy'kin, ainakin hän
kehui sitä hyväksi. Siksi haluankin jatkaa tarinaa, mutta tuohon vanhaan
aiheeseen en sitä tee. Kirjoitan koko tarinan uusiksi, ja käytän parempaa
kirjoitusasua, mutta juoni pysyy samana. Älkääkä Hopeakynttilästä huolehtiko, kyllä sekin
vielä tämän vuoden puolella jatkuu ;)

Fantasy Treasure

Ensimmäinen luku: Salaisuuksien kirja

Kauan sitten, eli Cronnóthin maassa ankka nimeltä Robertius Minomus. Robertius oli hyvin viisas ankka, ja hän piti majapaikkaa läheisessä luolassa. Luolassa hän teki merkittäviä keksintöjä, kuten tarumaisen rahapuun, josta kasvaa joka kevät uusi sato seteleitä. Robertius omasi myös muita uskomattomia taikoja, kuten kyvyn kumota painovoima,
kyvyn nähdä tulevaan ja kyvyn ennustaa pörssikursseja. Tietenkään siihen aikaan ei nykyaikaisia pörssikeskuksia ollut, mutta asukkailla oli käytössä Robertiuksen keksimä pörssi, joka poikkeaa omastamme monella tavalla. Robertiuksella oli päiväkirja, johon hän tallensi kaikki keksntönsä, ja tekonsa. Robertiuksen kuoltua, kirja imi itseensä
kaiken, minkä Robertius omisti ja kirjan löytäjästä tulisi Robertiuksen veroinen maagikko. Kuitenkin viikon kuluttua Robertiuksen kuolemasta, suuri kivivyöry peitti Cronnóthin, sen asukkaat ja kirjan, jota nykyään kutsutaan Salaisuuksien kirjaksi, alleen...

Roope säpsähti hereille. Hän oli aikaisemmin lukenut tietokirjaa Salaisuuksien kirjasta. Roope oli nukahtanut kesken lukemisen ja nähnyt kirjasta unta.
Punakantinen, iso kirja oli pudonnut lattialle, kun Roope oli herännyt.
Hän poimi kirjan, ja jatkoi lukemista, siitä mihin jäi ennen nukahtamistaan.
Ennenkuin Roope ehti seuraavaa sanaa pidemmälle, toimiston ovi aukesi narahtaen.Roopen hovimestari Juuso saapui tutuissa vaatteissaan huoneeseen.
"Pankkiiri Ankka.." hän sai suustaan, mutta Roope viittoi häntä vaikenemaan.
"Lukutuokioni on kesken, tule myöhemmin uudelleen" Roope sanoi ja katsoi kokoajan hyvin keskittyneenä kirjaansa.
"Mu-mut.."
"Ei mitään muttia, Juuso. Menehän nyt." Roope sanoi ja huoneeseen lankesi syvä hiljaisuus. Hetken kuluttua Juuso kuitenkin rikkoi sen;
"Sisarenpoikasi Aku ja ankanpojat ovat saapuneet juttusillenne, herra"
Roope nosti päänsä kirjasta. Hän sulki kirjan ja laittoi sen takaisin hyllyyn.
"Kutsu heidät sisään" Roope sanoi Juusolle, joka lähti välittömästi avaamaan ovea. Merimiespukuinen Aku ja mustiin paitoihin, sekä värikkäisiin lippalakkeihin sonnustautuneet ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu astuivat huoneeseen, ja sulkivat oven perässään.
"Oletteko koskaan kuulleet Robertus Minomuksesta?" Roope kysyi heti oven sulkeuduttua. Aku raaputti päätään, ja kysyi;
"Onko hän joku miljardööri, joka on keksinyt jonkin hittituotteen, joka menee kaupaksi paremmin kuin omasi?"
"Vai onko hän joku kelmi, joka uhkaa rahojasi?" Tupu kysyi, kun Roope haki punakantisen kirjan jälleen hyllystä.
"Tai voihan hän olla.."

Roope paukautti kirjan pöydälle, ja keskeytti Hupun lauseen.
Hän avasi kirjan sivulta 266, ja näytti kuvaa parrakkaasrta miehestä.
"Hän oli maagikko, joka loi Salaisuuksien kirjan" Roope sanoi ja osoitti vieressä olevaa kuvaa isosta, mustasta kirjasta, jonka reunukset olivat puhdasta kultaa.
"Olen onkinut kaikki tiedot kirjasta, ja olen onnistunut paikantamaan paikan, missä Cronnóth ennen sijaitsi, ja missä Salaisuuksien kirja on. Se sijaitsee nykyisen White Agonyn laaksossa, paikassa missä ennen kaivoin kultaa, ja löysin hanhenmunahippuni."
"Siis ihan Yukonissa asti?" Tupu hämmästeli, ja ennusti jo tulevaa seikkailua.
"Aivan. Te olette retkikuntani, ja autatte minua etsimään Salaisuuksien kirjan.
Tavataan aamukuudelta lentokentällä" Roope vastasi.
Aku katsoi ihmeissään Roopea, mutta ei kehdannut mainita kellonajasta, sillä mikäli hän sen tekisi, Roope ottaisi hänen velkalistansa jälleen esille.
Aku ja pojat poistuivat huoneesta, ja lähtivät kotiin pakkaamaan.