Keskustelujen arkisto

Epärealistisuutta tulee koko tarina pursuamaan. Voisin melkein jopa sanoa, että tarinasta tuli loppujen lopuksi aika huono. En vain yksinkertaisesti osaa tehdä mitään kovin hauskaa tai joulumieltä nostattavaa tarinaa, tämä tarina on siitä hyvänä todisteena. Fantasia ja seikkailu ovat tämän pojan alaa, sellaisia tarinoita osaan tehdä. Mutta toivon, ettei tarinasta kuitenkaan ihan ala-arvoista tule..
Ja tuosra yhdestä epärealistisuudesta... tein ihan tarkoituksella sen, että rajavartiosto ei Venäjän käskystä päästä vierailijoita kahdelle heidän alueellaan kulkevalle huipulle. Miksi? Noh, sen saatte tietää tulevissa luvuissa.

No jaa, eipä tuo nyt hirveän huono ollut, muttei toisaalta parhainta alaasikaan. Jotenkin joulu(kalenteri)tarina on parempi tehdä niin, että henkilöt olisivat kokoajan samassa paikassa, ja että siellä sattuisi joka päivä jotain erikoista ym. (noh, en nyt tarkoittanut sitä minun ja osittain fauntlen krhmm.. typerää tarinaa), lisäksi melkeimpä tuo "joka päivä ilmestyy luku" on sinänsä huono, itse ehdin lukea vasta tänään tuon eilisen. Vitsejä tosiaan kaipaisi. Noi kaivovitsit ei enää pitkään pötki.

Mielestäni tämä luku oli hieman edellistä parempi, mutta lukujen pitäisi olla RÄVÄKÄMPIÄ ja LYHYEMPIÄ. Tosiaan, mielestäni lukujen pitäisi olla selvä sanaisia, kuvailua kuitenkin sekä lyhyitä (siis ei väkisin pidennettyjä) ja vitsejä paljon. Seikkailu ei ehkä sovi. Mutta toisaalta, kyllä tästä vielä ihan hyvä tulee :)

Neljäs luukku. Olen edelleen sitä mieltä, että tarina on täysi pohjanoteeraus. Yritin tehdä tästä luvusta hauskan, mutta se ei onnistunut. Valitan, tämä tarina ei tule jatkossakaan olemaan yhtään tämän hauskempi :(

Neljäs luukku - Rikollista touhua

Neljäs aamu valkeni. Roope ja pojat olivat nukkuneet yönsä hyvin ja olivat tyytyväisinä heräämässä uuteen aamuun. Akun tilanne taas ei ollut
niin hyvä; hän oli edellisenä iltana onnistunut kompastumaan tuolinjalkaan ja simahtanut suoraan pyykkikoriin. Aamulla päässä näkyi mojova kuhmu,
sillä Aku oli kaatuessaan pyykkikoriin lyönyt samalla päänsä. Roope oli valmistanut aamiaiseksi puuroa ja korppua. Istuessaan keittiön muhkuraisille tuoleille,
pojat alkoivat välittömästi valittaa;
"Ei näin kovilla tuoleilla voi istua, tarvitsemme pehmusteita!" Roope näytti ensin turhautuneelta, mutta meni lopulta makuuhuoneeseen, penkoi komeroa hetken
ja löysi sieltä kolme vanhaa tohvelia jotka vei ankanpojille pehmusteiksi.
"Yhh.. eikö mielummin heitettäisi nämä kaivoon?" Tupu sanoi pidellen nenäänsä, tohvelit nimittäin haisivat aika hirveältä.
"Kaivot sikseen ja syökää, meitä odottaa kohta kultasuoni" Roope sanoi käsiään hieroen.
"Mutta suonihan on keskimmäisellä huipulla, eivätkä Venäläiset anna rajavartioston päästä sinne" Hupu muistutti Roopea asiasta.
"Hah, kyllä venäläisetkin nöyrtyvät nähdessään minut" Roope ylpeili. "Ja vaikka eivät nöyrtyisi, minulla on silti suunnitelma B" hän jatkoi.
"Mikä ihmeen suunnitelma?" Aku huikkasi pyykkikorista tokkuraisena. Hän oli juuri herännyt.
"Näette sitten. Nyt Aku ylös pyykkikorista ja kamppeet päälle - lähdemme vähän ulkoilemaan"

Kahden tunnin jälkeen ankat olivat vihdoin päässeet ulos. He suunnistivat kohti ylintä huippua, tietä minne rajavartiosto ei nähnyt.
Hetken kiipeämisen jälkeen, he saapuivat tunturin huipulle. Roope näki kaksi venäläistä vartijaa vähän matkan päässä ja veti muut alas piiloon.
"Toisella niistä on haulikko, ehkei sinun kannata mennä ylpeilemään sinne" Hupu sanoi ja osoitti asetta toisen vartijan kädessä.
"Siinä tapauksessa siirrymme suoraan suunnitelmaan B" Roope sanoi, ja alkoi selittää:
"Aluksi hiivimme heidän taakseen, kolkkaamme heidät, varastamme avaimet mökkiin, heitämme heidät kaivoon ja lähdemme vaivihkaa kultasuonelle"
"Roope-setä, tuohan on rikollisten hommaa. Ei yhden kultasuonen takia kannata lakia mennä rikkomaan, varsinkaan vieraassa maassa" Lupu torui Roopea.
"Minulla välähti!" Aku huudahti yhtäkkiä ja lähti juoksemaan hiljaa kohti vartijoita.
"Aku-setä, tule takaisin, heillä on ase!" ankanpojat huusivat kuorossa, mutta Aku ei kuunnellut. Hän hiipi loppumatkan, kunnes oli vartijoiden selän takana. Molemmat
vartijoista seisoivat selät Akuun päin ja heillä oli kädet selän takana. Aku otti pesäpallomailan esiin, mätkäisi sillä toista vartijaa, pani mailan toisen vartijan käteen ja hyppäsi
piiloon lumikasan taakse.
"Rudolf, kuinka kehtaat häpäistä virkaveljeäsi tuolla tavalla?" vartija jota Aku oli lyönyt, huusi vihaisena toiselle vartijalle.
"En minä mitään ole tehnyt, se oli tuuli!" Rudolfiksi kutsuttu vartija huudahti ymmällään.
"Tuuli ja tuuli. Tuuli varmaankin löi minua pesismailalla ja sitten heitti sen sinun käteesi?" toinen vartija sanoi ja nousi ylös puistellen vaatteitaan lumesta, jolla
hän oli sotkenut vaatteensa kaatuessaan iskun voimasta.
"Aina pitää minua syyttää, eroan tästä virasta oitis, mikäli jatkat vielä tuota!" Rudolf huusi raivostuneena toiselle vartijalle.
"Siitä vain, lopeta jos tahdot - sillä niin teen minäkin. En kestä tuota sinun pilkullistä homehtuneen väristä naamaasi enää, otan lopputilin!"
Silloin Roope käveli heidän luokseen.
"Hyvät herrat, olisitteko halukkaita antamaan pestinne minulle?" Roope sanoi puhuen sujuvasti venäjää, mitä oli oppinut nuoruusvuosinaan.
"Että antaisimmeko?" vartijat hihkuivat yhteen ääneen. "Tottakai, saat paikan heti välittömäst, me lähdemme kuuseen, näkemiin" vartijat sanoivat nopeasti
ja katosivat pian mäkeä alas.
"Vai semmoista peliä" Tupu huokaisi. Tuuli voimistui entisestään ja lunta alkoi sataa.

Ankat saivat vihdoin mökkinsä, mutta lumimyrsky on nousemassa. Löytävätkö ankat mökilleen ajoissa? Entä miten kullankaivuu sujuu?
- Joulukalenterin viides luukku avataan huomenna!

Haha, mikä pohjanoteeraus edelleenkin. Nauroin ääneen kun luin seuraavan luvun, enkä siksi että se olisi hauska, vaan siksi että se oli niin huono :D Eli valmistautukaa järkytykseen.

Viides luukku - Etelästä länteen, lännestä kaivoon

Koko eilisen illan ankat olivat yrittäneet löytää tietä mökille. Valitettavasti lumimyrsky pääsi yllättämään, ja homma
muuttui hieman hankalammaksi;
"Mihin suuntaan seuraavaksi, Roope-setä?" Tupu kysyi pidelleen lakkiaan ettei se lähtisi tuulen mukana.
"Länteen.. eikun etelään.. vai oliko se koilliseen?" Roope vastasi tietämättömänä koko ilmansuunnasta.
"Entä mistä tuulee?" Hupu kysyi. Roope kokeili sormellaan ilmansuuntaa.
"Epäilemättä lännestä.. eikun siis lounaasta.."
"Lounasta, onkohan kohta ruoka-aika?" Aku maiskutteli autuaan näköisenä haaveillen.
"Ei nyt, Aku. On löydettävä meidän mökki" Roope sanoi. Samassä hänen silinterinsä lähti lentoon, alas tunturia.
"Silinteri, tule takaisin!" Roope huuteli päähineensä perään ja lähti juoksemaan sitä kohti.
"Roope-setä, takaisin, on liiavn vaarallista mennä alas"
Roope ei kuitenkaan kuunnellut, hän juoksi yhä alemmas ja alemmas silinterinsä perässä, kunnes häntä ei enää näkynyt.
"Minä haen hänet, on päästävä nopeasti mökille syömään" Aku sanoi ja lähti salamana alas mäkeä Roopen perään.
"Aku-setä ajattelee vain ruokaa.."

Roope oli jo puolivälissä mäkeä, kun Aku sai jo häntä kiinni. Aku yritti puhua Roopelle järkeä, ei silinteri niin tärkeä olisi, sehän maksoi aikoinaan vain kymmenen penniä.
Juuri kun Aku oli saamassa Roopea kiinni, hän kompastui pieneen lumipaakkiin, joka lojui rinteellä. Hän lensi suoraan Roopen niskaan ja Roope puolestaan lensi suoraan
päin puunoksaa. Hän otti käsillään kiinni oksasta ja heitti taitavan akrobaattivoltin ja hyppäsi takaisin rinteelle jatkaen juoksua.
"Aku, pois päältäni, painat ihan liikaa" Roope ärähti niskassaan keikkuvalle Akulle.
"Tulin pelastamaan sinut, Roope-setä" Aku sanoi ja katsoi suoraan eteenpäin, muttei nähnyt muuta kuin tupruavaa lunta.
"Ei minua tarvitse pelastaa, vaan silinterini" Roope sanoi. Hän avasi suunsa sanoakseen jotain muuta, mutta se loppui lyhyeen heidän humpsahtaeensa
johonkin ammottavaa aukkoon.

Ylempänä ankanpojat alkoivat jo huolestua, kun setiä ei näkynyt mailla halmeilla. He päättivät yksissätuumin lähteä etsimään heitä ja lähtivät
juoksemaan alas tunturia.
"Pysykää tasapainossa, älkääkä kaatuko, niin matka sujuu sukkelasti" Hupu huikkasi takanaan tuleville veljilleen.
He juoksivat, ja juoksivat, kunnes tulivat saman oksan luo, mistä Aku ja Roope olivat selvinneet Roopen akrobatiataitojen avulla.
Pian sen jälkeen alkoi puuton suora ja lopulta hekin humpsahtivat ammottavaan aukkoon kesken matkan.
"Auts, oliko pakko laskeutua suoraan pääni päälle?!" Aku voihkaisi. He olivat kaikki samassa kolossa.
"Minusta tuntuu, että olemme päätyneet kaivoon, ihan kirjaimmellisesti" Lupu sanoi.
"Kaivoon... ja pyh"

Ankat päätyivät siis loppujenlopuksi kaivoon odottelemaan myrskyn laantumista. Huomenna on itsenäisyyspäivä - miten ankat siihen reagoivat?
- Joulukalenterin kuudes luukku avataan huomenna!

Melko tavallinen tämä oikeastaan on, odotin kuitenkin parempaa sinulta, mutta ei käy kuin tyytyminen tähän. Hiukan tökkii välillä ja luvuissa ei oikeastaan tapahdu lähes mitään. Kaiken tapahtuneen olisi saanut kahteen, kolmeen lukuun tiivistettyä. Ihan kiva tämä kutienkin on. 7+/10 annan tämän hetkiseksi numeroksi.

Itse kyllä olin tuota mieltä, mutta muokkasin nyt tuota 8- 7+. Kelpaako nyt?

Lainaus käyttäjältä: KarhulaItse kyllä olin tuota mieltä, mutta muokkasin nyt tuota 8- 7+. Kelpaako nyt?
On kyllä äärimmäisen tiukkaa kriitikointia.