Keskustelujen arkisto

Kiitoksia vain :) Tarinaan on nyt siis muodostunut jo ihan selvä juoni näiden alkusekoilujen jälkeen. En nyt tiedä, täyttääkö tämä seuraava luku odotuksiasi, EmRA, mutta toivon ainakin niin.

No eipä tainnut eilen sitä 15. osaa ilmestyä.
Tarina on ollut tohon n. 10.:n lukuun asti perin tylsähkö, mutta nyt alkaa jo näyttää valoisenmmalta. Tuo 14. osakin jäi niin jännään kohtaan, että oikein innolla odotan tuota 15. osaa.
Ei kyllä todellakaan ole paras tarinasi, mutta kyllä tätä silti lukea jaksaa.

Ja tässä taas kaksi lukua, syystä että IE alkoi temppuilemaan eilen illalla ja aiheutti ongelmia myös wordissani. Uutisissa lukeekin jo, että IE-selaimella on pahoja ongelmia tällä hetkellä. Kuitenkin, koska jouduin kerralla kaksi lukua värkkäämään, niistä molemmista tuli aika huonoja. Mutta eipä voi mitään :P

Viidestoista luukku - Salaperäinen mies

"Tupu, Hupu - missä olette?" Aku huuteli yksinään viidentenätoista aamuna. Roope ja Lupu olivat vielä teltassa nukkumassa. "Eivät he voi olla enää kaukana, yli puolet
alueesta on jo haravoitu" hän mutisi. Samassa teltasta nousi Lupu, joka oli herännyt juuri.
"Paitsi jos he ovat eksyneet alueelta" hän tokaisi. Hän siirtyi Akun viereen tähyilemaan ympärilleen, mutta kumpikaan ei nähnyt pienintäkään elonmerkkiä ankanpojista.
Pian Roopekin heräsi ja liittyi Akun ja Lupun joukkoon. Hän ehdotti, että he lähtisivät vasemmallepäin, hieman alueen ulkopuolelle, sillä hän oli samaa mieltä Lupun kanssa,
että he olisivat voineet eksyä alueelta. Näin ankat siirtyivät kelkkaan ja Roope vihelsi porot matkaan.

Tupu ja Hupu makasivat tiedottomana hangessa. He olivat jääneet myrskyn armoille susilauman lähdettyä jostain syystä ratkaisun hetkellä. Myrsky oli ollut niin kova, etteivät he olleet päässyt enää teltalleen, vaan olivat jääneet paikalleen ja menettäneet pian tajuntansa. Aamusella ruskeaan pitkään takkiin ja punaiseen pipoon sonnistautunut
parrakas mies ajeli reellä metsässä. Rekeä vetivät porot, jotka tottelivat samanlaista pilliä, minkä Roopekin omisti. Kun mies huomasi hangessa makaavat ankanpojat hän
pysäytti porot pillillä välittömästi. Mies juoksi ankanpoikien luo ja kääri nämä nopeasti lämpimään vilttiin.
"Voi herrantähden, miten tällaista voi tapahtua?" hän ihmetteli huolissaan poikien kunnosta. He olivat maanneet maassa jo kaksi yötä. Mies vei Tupun ja Hupun rekeen,
asettui itse ajurin paikalle ja vislasi porot liikkeelle. He matkasivat pitkän tovin, kunnes saapuivat metsän siimeksessä olevalle puiselle hirsimökille. Mies otti ankanpojat
mukaansa ja vei heidät sisälle. Sisäpuolelta mökki näytti tavalliselta vanhan ajan asunnolta, missä ei ollut mitään sähköllä toimivaa vempelettä, paitsi jääkaappi ja uuni.
Olohuoneessa oli pehmeä kulmasohva, sekä takka. Mies vei ankanpojat takan viereen lämpiämään.

Kolmen tunnin kuluttua Hupu avasi silmänsä. Ensimmäinen asia, mitä hän näki, oli heidät pelastanut mies, joka istui hänen edessään hymyillen. Aluksi Hupu kauhistui
nähdessään tuntemattoman miehen edessään, mutta ei saanut sanaa suustaa. Hän tökkäsi veljensä hereille, ja osoitti miestä sormellaan. Tupu näytti yhtä kauhistuneelta
kuin Hupukin.
"Älkää pelätkö, lapsikullat, en minä teitä syö" mies sanoi lempeästi. Poikien kauhistunut ilme alkoi vähitellen hälvetä. Lopulta Hupu sai sanan suustaan ja sanoi hiljaa;
"Kuka sinä olet, missä me olemme?"
"No voihan, unohdin esittäytyä" mies sanoi. "Haluatte varmaan tietää kuka olen" hän jatkoi. Ankanpojat nyökkäsivät. Mies nousi ylös ja tarttui koko ajan päällään
pitämänsä takin nappeihin ja alkoi aukoa niitä. Lopulta hän avasi viimeisenkin napin ja pudotti takin lattialle. Ankanpojat hämmästyivät näystä suunnattomasti.

Kuka tämä salaperäinen mies on? Entä löytävätkö ankat joulupukin?
- Joulukalenterin kuudestoista luukku avataan huomenna!

Kuudestoista luukku - Joulupukin tarina

Ruskea takki putosi lattialle. Alta paljastui punainen, erittäin tuttu asu. Mies otti vielä piponsa pois ja laittoi tonttulakin päähänsä. Ankanpojat olivat ihmeestä kankeana.
Heidän edessään seisoi ilmielävänä, aito ja oikea, Joulupukki. Pukki hymyili ankanpojille ja pojat hymyilivät takaisin. Vihdoinkin he pääsisivät tapaamaan pukkia.
"Joulupukki, sinua me etsimmekin!" Tupu hihkaisi yhtäkkiä. Pukki näytti erittäin ihmettyneeltä.
"Minuako? Miksi ihmeessä?" Pukki ihmetteli. "Kertokaa nyt ihmeessä syykin"
"No katsos.. menimme ihan vahingossa Korvatunturilla olevalle tonttujen lelupajalle. Siellä tontut kertoivat että sinä olet kadonnut ja me lupauduimme etsimään sinut" Hupu selosti aikaisempia tapahtumia. Pukki oli edelleen ihan ulalla.
"Miksi ihmeessä he lähettivät teidät etsimään minua? Enhän minä ollut kateissa. Lähetin pajalle jopa kirjeen, että saavun vasta 20. päivä, sillä jouduin marraskuun lopulla rekikolariin" Pukki sanoi. Nyt puolestaan ankanpojat näyttivät ihmettyneiltä.
"Parasta selvittää tämä soppa... kerrohan Pukki koko juttu, alusta loppuun" Tupu kehoitti ja he siirtyivät sohvalle kuuntelemaan juttua.
"Noh.. viimeinen päivä marraskuuta, jouduin rekiajelulla kolariin ja taitoin jalkani. Onneksi kuitenkaan se ei murtunut eikä mitään, pelkkä venähdys vain. Kuitenkaan en pystynyt kävelemään kahteen viikkoon, joten lähetin lelupajalle kirjeen, että saavun vasta 20. päivä. Jalkani parani ja pystyn nyt taas kävelemään. Kuitenkin minulla
ilmeni ongelma.. joulun amuletit eivät enää hohda, sillä en päässyt kolarin takia hakemaan punaseerumia amulettien elvyttämiseen. Joulukuun ensimmäisenä päivänä
metsässä yksi puu alkaa tuottaa punaseerumia ja se hohtaa kirkkaasti koko päivän ajan. Koska pääsin jalkeilleni vasta kymmenes päivä, oli hohto jo ehtinyt lakata, joten
seerumipuun löytäminen on erittäin hankalaa. Joka päivä olen käynyt metsässä etsimässä oikeaa puuta poraamalla puun runkoon reiän ja tarkistamalla sen sisällön, mutta
yhtään kertaa ei ole vielä onnistanut. Mikäli en saa seerumia 23. päivän iltaan mennessä, jolloin lähden lahjojen jakoon, joulu on pilalla koko maailman osalta."
"Me voimme auttaa" Hupu sanoi innokkaasti. Kun Joulupukki oli löytynyt, he pääsisivät heti uuden seikkailun pariin.
"Tekö? Kahdestaanko?" Pukki ihmetteli. Ankanpojat kuitenkin pudistivat päitään.
"Ei, myös kolmas veljemme Lupu, sekä setämme Aku ja Roope auttavat meitä. He etsiskelevät meitä varmaan parhaillaan metsästä" Hupu sanoi.
"Ahaa.. nyt ymmärrän. Mutta ensin meidän täytyy ilmoittaa tontuille lelupajaan, että olen kunnossa ja palaan mahdollisimman pian" Pukki sanoi.
"Selväpyy" ankanpojat vastasivat. Pukki avasi ulko-oven ja viittoi pojille, että he menisivät rekeen.
"Taikavoimieni avulla pystyn paikantamaan, missä sukulaisenne ovat. Voin viedä teidät heidän luokseen"
"Jippii, rekiretki!" pojat hihkuivat innoissaan ja menivät reen kyytiin. Reki lähti matkaan ja ankanpojat säteilivät onnessaan.

Salaperäinen mies paljastuikin Joulupukiksi. Nyt ankat lähtivät etsimään punaseerumia, jotta joulu pelastuisi.
- Joulukalenterin seitsemästoista luukku avataan huomenna!

No johan nyt on, kun ei kommentteja tule. Eikai tämä niin huono ole? :o
Tämä seuraava luku on taas tällainen huonohko ja aika turha juttu, mutta kun tarinaa täytyy viedä eteenpäin, eikä vielä tässä vaiheessa ole toimintaa tulossa niin..

Kahdeksastoista luukku - Uusi seikkailu alkaa

Kahdeksastoista aamu. Roope ja Aku paistoivat makkaraa nuotiolla ja pojat availivat joulukalenteria oikein urakalla, heillä oli yhteensä yhdeksän avaamatonta luukkua,
sillä tuollaisen seikkailun tiimellyksessä tuskin ehtii joulukalenteria aukoa. Kalenterista putkahti monenmoisia tavaroita, muunmuassa puulehmä, taskulaskin, värikyniä ja jopa kompassi, joka toimi moitteettomasti. Pian Roope kutsui pojat aamiaiselle nuotion ääreen. Poja kiiruhtivat välittömästi syömääm makkaraa ja juomaan Roopen mukaan ottamaa jouluglögiä. Ruokailun jälkeen ankat pakkasivat telttansa ja muut kamppeensa kasaan, istuivat kelkkaan ja lähtivät kohti lähintä kylää. Matka metsän siimeksestä
kylälle kesti kauan, mutta lopulta ankat saapuivat pieneen ja vaatimattomaan kylänpahaseen. Pieniä puutaloja näkyi ympäriinsä. Kylän keskellä oli muutamia kauppoja,
joissa yhdestä sai kelkkoja, pulkkia, liukureita ja jopa rekiä, mitä porukka oli tullut ostamaan. He astuivat Roopen johdolla kauppaan, kelkka mukanaan.
"Päiviä, tarvitsisimme yhden viiden hengen reen" Roope sanoi myyjälle, yrittäen olla mahdollisimman kohtelias.
"Selvä. Se tekisi sitten kaksisataa euroa" myyjä vastasi. Roope kaiveli taskujaan, mutta löysi vain satasen. Hän mietti hetken, kunnes sai idean.
"Jos maksan satasen, ja korvaan sen toisen satasen kelkalla?" hän ehdotti ja näytti kelkkaa, millä he olivat kaikki viisi kulkeneet jo viikon ajan. Samassa kelkan takaosa lähti irti ja putosi lattialle mennen palasiksi. Myyjä ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta.
"Tuosta romukasasta voisin tarjota kaksikymmentä senttiä" hän vastasi. "Kun annatte kelkkanne meille, hinta on 199,80 euroa. Ja koska kohta on joulu, saatte hieman alennusta"
"Niinkö? Paljonko?" Roope kysyi sadan euron alennuksen toivossa.
"Kymmenen senttiä. Lopullinen hinta on siis 199,70 euroa" myyjä vastasi ja ojensi kätensä odottaen Roopelta rahaa. Roope katsahti Akuun. Aku tiesi varsin hyvin, mitä
Roope katseellaan tarkoitti. Hän otti taskustaan lompakkonsa ja ojensi myyjälle pari seteliä ja kasan kolikoita.
"Tässä, 99,70 euroa" hän huokaisi. Myyjä otti vastaan myös Roopen satasen, sekä romukelkan. Nyt ankat saivat vihdoin luvan raahata reen ulos.
"Tervetuloa toistekin!"

Ankkojen rekiretki sujui hyvin, aina siihen asti, kunnes he törmäsivät puuhun. Silloin Roope ymmärsi, että hän itse olisi parempi ajuri, kuin Aku, joka suistaisi heidät
vielä suohon tai pahimmassa tapauksessa jopa kaivoon. Roope otti ohjat käsiinsä ja alkoi ohjata rekeä. He ajoivat metsään, samalle paikalle minne olivat edellisyönä
leiriytyneet. Roope pysäytti porovaljakon ja ankat nousivat reestä. He alkoivat Tupun ja Hupun johdolla porata isojen puiden runkoihin reikiä. Roope tirkisteli
rei'istä sisään, mutta yhdestäkään puusta ei löytynyt punaseerumia. Ankat päättivät vaihtaa tutkinta-aluetta, mutta ensin heidän täytyisi nukkua. He pystyttivät telttansa
ja alkoivat nukkua sikeää unta keskellä talvista metsää.

Neljä päivää aikaa, eikä pienintäkään merkkiä punaseerumista näy. Onnistuvatko ankat pelastamaan joulun?
- Joulukalenterin yhdeksästoista luukku avataan huomenna!

Tämä 18. luku ei kyllä minun mielestäni niin huono ollut. Paljon parempi kuin 17. luku, joka oli todella lyhyt eikä siinä tapahtunut paljon mitään. Tässä luvussa oli jo sentään pari vitsiäkin. Kuvailua on tarpeeksi, mutta minua häiritsee eräs asia. Nimittäin se, että jos Pukki on jo parisensataa vuotta hakenut sitä punaseerumia jostain puusta, niin kyllähän hänen pitäisi jo ulkoa muistaa missä puu on. Jos ei, niin vähintään pitäisi tietää, millä alueella puu suunnilleen on.
Hieman huonompi tämä tarina on, kuin olisin luullut. Se saattaa myös johtua siitä, että sinähän joudut pitkittämään tätä tarinaa melkoisen paljon, kun haluat saada 24 tarinaa aikaiseksi. Jos olisit tiivistänyt tarinan vaikka 12:sta tai 10:n lukuun ja julkaissut luvun vaikka joka toinen päivä, olisi tarina varmasti paljon parempi.

Lainaus:Kuvailua on tarpeeksi, mutta minua häiritsee eräs asia. Nimittäin se, että jos Pukki on jo parisensataa vuotta hakenut sitä punaseerumia jostain puusta, niin kyllähän hänen pitäisi jo ulkoa muistaa missä puu on. Jos ei, niin vähintään pitäisi tietää, millä alueella puu suunnilleen on
Ja tässähän tulee se asia esille, nimittäin puu, missä seerumi on, (jostain kumman syystä, piti saada tarinaan jännitystä) vaihtuu joka vuosi. Juuri tämän takia kyseinen puu hohtaa aina 1. päivä joulukuuta, jolloin seerumi on kannattavinta hakea. Jos (painotan sanaa jos) ensi vuonna teen jonkin sortin joulukalenterin, niin värkkään kyllä koko tarinan valmiiksi jo kesäkuussa ja keksin sille kymmenen kertaa järkevämmän aiheenkin. Vielä kuusi luukkua jäljellä, joista neljään olen suunnitellut jotain tapahtumaa, mutta kaksi lukua saattaakin jäädä sitten hieman laimeaksi :(

Syy.. syynä oli se iänikuinen joulujuhla, josta kerroin eilen :( Kohta on tulossa kaksi lukua.. tosin koska toiminta alkaa vasta 21. luukussa, nämä kaksi pätkää ovat erittäin lyhyitä pätkiä kun ankat etsivät seerumia, eli ei välttämättä tarvitse niistä edes kommentteja antaa.

Edit; Ja pidemmittä puheitta, laitetaans nämä kaksi turhaa pätkää tänne vielä. Eli näistä hukkapätkistä ei välttämättä tarvitse antaa kommentteja, sillä näissä kummassakaan ei vielä mitään ihmeellistä tapahdu.

Yhdeksästoista luukku - Ei jälkeäkään seerumista

Yhdeksästoista päivä sarasti. Ankat heräsivät teltassaan, pukivat päälleen ja kuten tavallista, siirtyivät sytyttämään nuotiota. Kun se oli tehty, Aku ja Roope alkoivat jälleen paistaa makkaraa ja keittämään lämmintä mehua retkikeittimellä. Pojat avasivat joulukalenterin ja sieltä paljastui tavara, mitä he tarvitsivat seerumin etsimisessä - nimittäin
lasipurkki, mihin he voisivat laittaa seerumin löydettyään sen. Jos siis he edes löytäisivät sen.
"On kyllä monitoimikalenteri, lasipurkkeja, puulehmiä ja taskulaskimia.. seuraavaksi varmaan liput Karibialle" Tupu sanoi. "Enää viisi luukkua jäljellä"
Kun ankat olivat syöneet, he pakkasivat jälleen tavaransa, asettuivat niiden kanssa rekeen ja lähtivät Roopen ohjaamien porojen johdolla matkaan. He kiisivät yli hankien
metsän siimeksessä yhä ollen. Lopulta he pysähtyivät ja nousivat kyydistä. Oli aika aloittaa päivän urakka. Roope otti poran esille.
"Noh, mistä aloitamme?" hän kysyi katsellessaan heidän ympärillään olevaa puumassaa. Valinnanvaraa oli todella paljon, ehkä hieman liikaakin. Pojat osoittivat erästä isoa mäntyä suoraan heidän edessään. He kävelivät puun luo ja Roope alkoi porata reikää keskelle runkoa. Pian hän tirkisteli sisälle poraamastaan reiästä; ei jälkeäkään seerumista. He siirtyivät seuraavalle puulle, joka oli myöskin iso mänty. Aku oli ehdottanut tätä puuta. Roope porasi jälleen puun runkoon reiän ja katsoi siitä puun sisälle;
ei edelleenkään seerumia. He yrittivät vielä. Tällä kertaa oli Roopen itsensä vuoro valita ja hän valitsi ison, kookkaan kuusen. Ei seerumia vieläkään. Ankat pitivät taukoa,
joivat lämmintä mehua ja söivät mukaansa ottamia keksejä. Tauon jälkeen täytyi yrittää jälleen. He jatkoivat valtavan metsän koluamista poraamalla reiän kolmeenkymmeneen
mäntyyn, viiteenkymmeneenseitsemään kuuseen, kymmeneen tammeen ja kahteen koivuun. Mistään ei löytynyt seerumia. Lopulta ankat päättivät luovuttaa siltä päivältä ja pystyttivät telttansa ja kävivät nukkumaan.

Ei vieläkään seerumia. Ankoilla on kolme päivää aikaa pelastaa joulu. Onnistuvatko he tässä lähes mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä?
- Joulukalenterin kahdeskymmenes luukku avataan huomenna!

Kahdeskymmenes luukku - Tippa vain

Jälleen sama rumba; ankat heräsivät, paistoivat makkaraa ja joivat mehua (eivätkö he ikinä kyllästy?). Pojat avasivat joulukalenterinsa. Tällä kertaa kalenterista paljastui
mitä omistuisempi kapistus. Laite oli punainen, legopalikan kokoinen laatikko, jossa oli ainakin viisikymmentä erilaista nappulaa. Joissakin nappuloissa oli numeroita, joissakin taas erikoisia kirjainyhdistelmiä, kuten KHT, YGF tai esimerkiksi PAH. Ankanpojat tutkailivat konetta ihmeissään. Mikä se voisi olla? Ensin he ehdottelivat, että se voisi olla esimerkiksi radiopuhelin, tai teleportti minikoossa. Kuitenkin pian he hylkäsivät ehdotuksensa, eihän se näyttänytkään radiopuhelimelta, eikä teleportteja ollut olemassakaan. He kuitenkin päättivät pitää sitä kokoajan esillä, jos (ja painottaen sanaa jos) se toisi jotain pientä apua vaikeaan tehtävään. Ja jälleen sama rumba.. ankat keräsivät kamppeensa ja lähtivät reellään kohti uutta porauspaikkaa. Ankkojen harteille oli kasattu valtava vastuu. He olisivat vastuussa, mikäli koko maailman lasten joulu
menisi pilalle, kun Joulupukki ei kolkuttaisikaan ovella jouluna. Heidän oma joulunsakin menisi varmasti pilalle, kun he tietäisivät että olivat itse pilanneet kaikkien joulun. Siksi he yrittäisivät kerta kerralta kovemmin, jotta he onnistuisivat. Heidän oli pakko onnistua. Aivan pakko.
Pian reki pysähtyi ja ankat nousivat kyydistä. He valitsivat jälleen tuttuun tapaan ensimmäisen puun, minkä tarkistaisivat. Tupu ehdotti suurta kuusta heidän takanaan. Roope porasi, mutta mitään ei löytynyt. Seuraavasta puusta löytyi jotain, mutta se oli vain pihkaa, ei punaseerumia.

Samaa tahtia he jatkoivat iltakahdeksaan asti, jolloin Roope sanoi;
"Vielä yksi puu, sitten mennään nukkumaan" He kuljeskelivat etsimässä puuta, mitä eivät olisi siltä alueelta vielä tarkistaneet. Yhtäkkiä poikien joulukalenterista tullut laite
alkoi piipata hullun lailla ja vilkuttaa punaista valoa.
"Mikäs sille nyt tuli?" Roope ihmetteli laitteen kummallista käytöstä, aikaisemmin se oli pysynyt täysin hiljaa. Laite jatkoi piippaamista, kunnes ankat huomasivat olevansa
ison männyn luona, jota he eivät olleen vielä tarkistaneet. Roopen mieleen tulvi kasoittain toivoa. Hän porasi varovasti puuhun reiän ja kurkisti sisään. Puun sisältä
löytyi pieni tippa punaseerumia. Roope otti onnessaan tipan lasipurkkiin, mutta pojat arvelivat ettei se riittäisi.
"Olen varma, että jossain läheisessä puussa on isompi sato, tuo on ehkä vain johtolanka oikean puun jäljille" Roope sanoi toiveikkaana. "Jatketaan aamulla. Huomenna se löytyy. Olen siitä varma"

Ankat löysivät tipan seerumia ja arvelevat lähellä olevan lisää. Osuuko ankkojen arvelus oikeaan? Löytyykö kauan kaivattu punaseerumi vihdoin?
- Joulukalenterin kahdeskymmenesensimmäinen luukku avataan huomenna!

Pahoittelen, että pilaan joulumielenne tällaisella roskalla, mutta enää kaksi luukkua tämän jälkeen ja sitten tämä pas.. ei, ei saa kiroilla, tarkoitin, sitten tämä pohjanoteeraus on ohitse.

Kahdeskymmenestoinen luukku - Mutta missä on Joulupukki?

Ankat heräsivät tänään tavallista myöhemmin. Syynä tähän oli se, että he olivat edellisenä iltana pitäneet poikien miniradion säestyksellä 'pienimuotoiset' juhlat, sen
kunniaksi, että he olivat onnistuneet pelastamaan joulun. Aamulla he söivät poikkeuksellisesti papuja, sillä makkarat olivat loppu. He arvelivat kuitenkin saavansa seuraavana
päivänä Pukilta jotain syötävää, etteivät he näkisi nälkää, papupurkki oli nimittäin viimeinen elintarvike, mitä ankkojen repusta löytyi. Kolme luukkua joulukalenterista jäljellä.
Pojat avasivat luukun kaksikymmentäkaksi ja sieltä löytyi aidon näköinen joulupukkiasu ja tekoparta.
"Vau, aika upea puku, ihan kuin aito" Tupu ihasteli pukua. "Tälle voi olla vielä käyttöä"
Samaan aikaan, Roope otti ankkojen teltasta mittoja. Hän mittasi sen jokaiselta mahdolliselta suunnalta, jotta sen jälleenmyyminen olisi helpompaa. Hän tarkisti vielä teltan kunnon ja jopa punnitsi sen puntarilla, minkä oli ottanut mukaan juuri tällaisia tilanteita varten. Lopuksi hän purki teltan siististi ja pakkasi sen laukkuun.
"Eiköhän tästä kaksikymppiä irtoa" hän sanoi, kun ankat kipusivat rekeen ja lähtivät kohti Joulupukin piilopirttiä.

Matka sujui ongelmitta, aina pimeän tuloon saakka (johon ei mennytkään kauaa, ottaen huomioon että ankat heräsivät vasta yhdeltä). Pimeys tuotti ongelmia, sillä Roope
ei ollut kustannussyistä ostanut heille ainuttakaan lamppua mukaan. Täydellinen pimeys saapui viiden aikoihin, jolloin matkanteko hidastui niin pahasti, että ankat kulkivat
hyvällä tuurilla viiden kilometrin tuntivauhtia. Kuitenkin, lopulta he saapuivat myöhään illalla Joulupukin mökille. He nousivat reestä ja lähtivät kävelemään kohti mökkiä
seerumipurkki kädessä. Kun he tulivat tarpeeksi lähelle, he huomasivat, että mökissä oli täysin pimeää, eikä minkäänlaisia elonmerkkejä näkynyt.
"Ehkä hän on mennyt jo nukkumaan" Aku ehdotti sillä äänensävyllä, että hän voisi jo itsekin leijailla höyhensaarille.
"Tämä täytyy tarkistaa" Roope sanoi ja alkoi ankanpojat (ja Aku pitäen perää) perässään marssia kohti ovea. Lumista käytävää pitkin kävellen, he saapuivat pian ovelle.
Roope koputti ovelle vaimeasti. Vastausta ei kuulunut, eikä ovi auennut. Hän koputti uudestaan, tällä kertaa vähän lujempaa. Edelleenkään ei kuulunut minkäänlaista vastausta eikä ovi auennut mihinkään suuntaan. Hän koputti vielä kolmannen kerran, nyt lähestulkoon hakaten ovea nyrkillään. Kun vastausta ei taaskaan kuulunut, ankat
lähtivät kiertämään taloa katsoen pimeistä ikkunoista sisälle. Lopulta he yhdessätuumin totesivat, että mökissä ei ollut ristinsielua.
"Kaksi yötä jouluun,, kohta enää yksi.. ja Joulupukki on lähtenyt kävelemään" Roope huokaisi epätoivoisesti. "Me epäonnistuimme"
"Meidän on pakko vielä yrittää.. meillä on aikaa huomiseen, iltakuuteen saakka" Tupu sanoi rohkaisevasti. Roope nousi pystyyn ja ehdotti että he pystyttäisivät teltan
mökin eteen. Kaikki kannattivat ideaa. Roope mietti kuitenkin samalla ääneen, mitä tapahtuisi, jos Pukkia ei löytyisikään.
"Sitten tälle puvulle tulisi käyttöä" Aku sanoi osoittaen poikien joulupukkiasua ja iski silmää.

Kaksi yötä jouluun ja Joulupukki on jälleen kateissa. Mitenköhän ankat tästäkin selviävät? Vai selviävätkö ollenkaan?
- Joulukalenterin kahdeskymmeneskolmas luukku avataan huomenna!