Keskustelujen arkisto

Kuinka iso se ankanpoikien joulukalenteri oikein on, kun sieltä joulupukin asukin löytyy? Ja miksi Joulupukki ei kertonut, mistä puusta sitä punaseerumia löytyy? Ja vielä yksi kysymys: kuinka isolla alueella puun paikka vaihtaa sijaintia, koska jos se on vaikka 10:n-50km2:n säteellä vaihtanut paikkaa, niin pukin on aika vaikea löytää sitä puuta, vaikka se hohtaisikin punaisena, koska matkanteko ei voi olla nopeaa ja metsä taitaa olla niin tiheää, ettei tiettyä puuta näe helposti.
Näistä luvuista: Luvut todella ovat tylsiä. Sinun ei ehkä olisi pitänyt pitkittää tätä tarinaa, mutta turha sitä nyt enää tässä valittaa. Aion kyllä lukea tarinan loppuun, mutta mielenkiinnon olen jo lähes tyystin tästä tarinasta menettänyt.

Ikävä kyllä, en näin loppumetreillä enää yksinkertaisesti jaksa. Seuraavastakin luvusta tuli niin surkea ja täysi pohjanoteeraus, ettei toista ole nähty. On vain hirveä kiire, enkä vain yksinkertaisesti jaksa.
Pahoittelen :(

Kahdeskymmeneskolmas luukku - Rekiretki

''Huomenta" kuului tuttu ääni. Ankat säpsähtivät hereille ja näkivät teltan kankaan läpi tumman varjon. He säikähtivät kovasti, mutta rauhoittuivat, kun teltan ovi aukesi
ja sisään työntyi Joulupukin pää. Pukki viittoi ankat sisälle lämpimään, juomaan teetä ja syömään puuroa.
"Missä olet ollut?" Roope kysyi, kun he kävelivät kohti ovea.
"Olin käymässä lelupajalla ja ilmoitin että kaikki on hyvin. Kävin samalla hakemassa kaikki jaettavat lahjat" Pukki kertoi. He astuivat ovesta sisään ja
kävivät istumaan pöytään. Joulupukki keitti heille teetä ja puuroa ja ankat nauttivat aamiaista. Aamiaisen jälkeen ankanpojat avasivat joulukalenterinsa toiseksi viimeisen
luukun, josta paljastui pitkä, puinen keppi.
"No jo nyt on yllätys, puukepukka!" Tupu sanoi hieman pettyneenä. "Mihin me muka tuollaista tarvitsemme?"
"Sille voi tulla vielä yllättävääkin tarvetta" Pukki vihjaili.

Illemmalla ankat istuivat sohvalla lukemassa sanomalehtiä. Pukki oli mennyt amulettien luo elvyttämään ne seerumilla, minkä oli saanut ankoilta.
Pian hän tuli sisälle. Hän ei kuitenkaan riisunut ulkovaatteitaan, vaan kehotti ankkoja pukemaan vaatteet päällensä.
"Me lähdemme.." Pukki aloitti ennen ankanpoikien keskeytystä.
"Kiinaan? Afrikkaan? Antarktikselle? Japaniin? Ruotsiin? Venäjään? Kaivoon?"
"Ehei, vaan rekiretkelle - pääsette mukaani jakamaan lahjoja!" Pukki sanoi hymyillen hyläten poikien ehdotuksen kaivoon menosta.
"Jippii!" pojat hihkuivat. Myös Aku ja Roope olivat erittäin halukkaita lähtemään mukaan. He pukivat vaatteensa päälle ja lähtivät ulos. Ulkona satoi lunta, mutta se
ei ankkoja haitannut. He istuivat mukavasti Pukin rekeen kaikki tavarat mukanaan ja reki lähti liikkeelle. Tällä kertaa Pukilla oli elvytetyt amuletit mukanaan ja porot
lähtivät lentoon. Kaikki ankat huusivat riemusta lentäessään reen kyydissä. He aloittivat Australiasta, missä oli jo melkein aamu.
Pukki sujahteli sujuvasti savupiipuista sisään taloon ja tuli yhtä sutjakkaasti takaisinkin. Matka sujui täysin ongelmitta, kunnes...
"Kauhistus!" Pukki huudahti yhtäkkiä, kun reki alkoi kääntyillä eri suuntiin uhkaavasti.
"Jotain on vialla, menetän reen hallinnan.."

Voiko tällaista sattua enää näin viime hetkellä? Huomenna on jouluaatto - ja ankkoja ja Joulupukkia uhkaa ehdoton tuho. Ratkaisun hetket ovat käsillä!
- Joulukalenterin viimeinen luukku avataan huomenna!

''En jaksa.. en jaksa.. pakko luovuttaa.." Näin olen ajatellut jo monta kertaa.. mutta nyt..
SE ON OHI! Se on vihdoin ohi, eikä tarvitse enää koskaan koskea tähän tarinaan pitkällä tikullakaan. Olen päättänyt tehdä joulukalenterin myös ensivuonna, mutta (painotan sanaa mutta) idea tässä on aivan erilainen, olen nimittäin suunnitellut jo jotain kilpailun tapaista.. Mutta pidemmittä puheitta asiaan. Viimeinen luku meni täydeksi selostukseksi, kun kerroin vain mihin ankat menivät jne. eli ei mitään ihmeellistä. Lopuksi voin sanoa, että itse antaisin tälle koko tarinalle arvosanaksi 6½ eli ala-arvoinen tarina :( Mutta hyvää joulua kaikille!

Kahdeskymmenesneljäs luukku - Joulutarina

Reki alkoi nyt syöksyä maahan. Porot nostivat sitä kuitenkin ylöspäin, mutta se ei auttanut siihen, että reki oli törmäämässä vieressä seisovaan kallioon. Samassa
Tupu otti joulukalenterista saadun puukepin ja työnsi sen avulla reen poispäin kalliosta. Sitten Pukki sai reen jälleen hallintaansa ja matka jatkui sujuvasti.
Kiinan kohdalla ankat kävivät nukkumaan. He saivat Pukilta lämpimät huovat ja tyynyt.

Aamulla ankat heräsivät ja huomasivat reen olevan parkkeerattu talon katolle. Ulkona oli pimeää ja Aku ihmettelikin syytä pimeyteen, olihan kello jo yksitoista aamulla.
Palatessaan savupiipusta, Pukki kuitenkin selitti, että täälläpäin oli nyt yö ja Akun kello oli Ankkalinnan ajassa. Pojat olivat nopeasti hyvin iloisella tuulella, sillä he olivat juuri
muistaneet, että nyt on jouluaatto. Ei enää odotusta, nyt se on. Pojat avasivat joulukalenterinsa viimeisen luukun ja sieltä löytyi paperilappunen. Lappusella luki
kultaisella kaunokirjoituksella kirjoitettuna; Antamisen ilo on kaiken A ja O. Pojat katsoivat ihmeissään lappua.
"Hah, tuollaisenko saimme viimeisestä luukusta?" he tuhahtivat. "Paperilappunen, jossa horistaan jotain antamisesta.."
"Kyllä te vielä joskus ymmärrätte sen salat.." Pukki vihjaisi edestäpäin. Matka jatkui kohti Venäjää.
Venäjän jälkeen, he lensivät Suomen yli, sillä siellähän he olivat ihan ensiksi jakaneet matkansa. He oikaisivat meren kautta ja saapuivat pian Etelä-Amerikkaan, jossa
oli kaikkien ihmetykseksi satanut lunta. Pukki kierteli sieltäpäinkin kaikki kodit alta aikayksikön ja pian päästiin jatkamaan matkaa Väli-Amerikkaan.
Pidemmittä puheitta siirrytään suoraan vaiheeseen, missä Pukki alkoi kierrellä Pohjois-Amerikkaa. Hän kävi ensin aivan pohjoisessa, kuten Grönlannissa ja Kanadassa, sitten siirtyi koluamaan USA'n osavaltioita. Lopulta, kun Akun kello näytti kymmentä jouluaattoiltana, he saapuivat viimeiseen paikkaan, missä lahjoja ei oltu vielä jaettu: Calisotan osavaltioon. He suunnistivat kohti tuttuja seutuja ja Ankkalinnan yllä Pukki kertoi ankoille iloiset uutiset;
"Koska Ankkalinna on kotipaikkanne ja koska pelastitte joulun, te saatte jakaa lahjat kaikille Ankkalinnalaisille - käyttäkää saamaanne Pukinasua hyväksenne!"
"Jipii, pääsemme leikkimään Pukkia!" pojat olivat jälleen riemuissaan. He pukivat Roopen Pukinasuun ja laittoivat itse tonttulakit päähän, jotta he olisivat kuin Pukin pikku apulaisia. He sujahtivat savupiippuihin ja jakoivat lahjat, kohteisiin kuului muunmuassa Iineksen ja Hannun talot, Touhon talo, Pellen paja ja monet tutut rakennukset.
Roopen rahasäiliön kohadalla Roope itse jäi pois kyydistä ja Aku puettiin uudeksi Pukiksi. He jatkoivat lahjojenjakoa, kunnes viimeisenä tuli vastaan osoite Paratiisitie 13.
He kiittivät Pukkia ja astuivat kotiovestaan sisälle lahjasäkki mukanaan.
"Houhou ja hyvää joulua!" Joulupukki huusi vielä lähtiessään kohti Hanhivaaraa.
Ankat päättivät tehdä, niinkuin perinne sanoo, eli avata lahjat vasta aamulla. Nyt he kävivät nukkumaan. Pojat miettivät vielä hetken sängyissään joulukalenterista tullutta viestiä ja huomasivat vihdoin ymmärtäneensä sen sisällön: he olivat saaneet hyvän mielen, antaessaan toisille ja auttaessaan toisia. He painoivat päänsä tyynyyn ja
nukahtivat jouluyön pimeyteen. Aamulla heitä odottaisi lahjavuori...

Kaikki on vihdoin ohi - ankat onnistuivat pelastamaan joulun ja saivat itse kasoittain lahjoja ja hyvän mielen. Muista sinäkin nauttia joulunajasta!
- Hyvää ja rauhallista joulua kaikille ankkislaisille!

The End

Äää, mistä kaikki on tuon offtopic-hymiön repäissyt? >:(
Mutjoo, kuten aikaisemmin sanoin, seuraavan vuoden joulukalenterin suunnittelen huolella, ja siinä
tuleekin olemaan hieman erikoisempi idea..

Eijei, sehän oli nimenomaan hyvä! Juuri tuollaisesta tarinasta kuka tahansa, joka sen ymmärtää, saisi varmasti päivän naurut. Sitäpaitsi onhan yhä edelleen joululoma, joten tarinan julkaisu olisi vielä ihan hyvin mahdollista.