Keskustelujen arkisto

Tämä on varmaan omituisin osa tähän mennessä.

Osa 6: Ajaton tila

Ensin Aku luulee sitä peiliksi. Pian hän kuitenkin huomaa pieniä eroavaisuuksia peilikuvansa käytöksessä. Se ei ole peilikuva... mutta silti tismalleen Akun näköinen! Silloin kaksoisolento kääntyy ja katsoo häntä suoraan silmiin.
Aku ei ehdi ihmetellä enempää, sillä yhtäkkiä maa hänen jalkojensa alla vetäytyy ja hän tippuu alas, tyhjyyteen. Melko pian tippumisen jälkeen alkaa hirveä pyöritys. Aku sulkee silmänsä, jotta ei voisi nähdä kaikkia kauheuksia, mitä ympärillä olisi.
Kun pyöritys on lakannut, hän katsoo ympärilleen. Aku ei enää ole maan pinnalla. Eikä sen sisälläkään. Aku leijuu painottomassa valkoisessa tilassa, ympärillään futuristisia koukeroita ja kuvioita.
Aku on täysin yksin.
Tai ehkä ei sittenkään. Yllättäen hän näkee edessään kaksoisolentonsa.
"Hei! Miksi minä jouduin tänne?" Aku kysyy kaksoisolennoltaan.
"Ai miksikö?" toinen vastaa rauhallisesti. "Siksi, ettei aikajatkumo kestä kahta Akua samaan aikaan. Jos samat henkilöt katsovat vielä toisiaan silmiin, toinen katoaa tänne, äärettömään ulottuvuuteen - ajattomaan tilaan. Tässä tapauksessa siis sinä."
"Mutta miten sinä sitten olet täällä, jos kerran toinen katoaa?" Aku inttää.
"Minä? En minä vuorenhuipulla vielä ole ollut. Mutta kohta olen."
"Siis... voisitko selittää. Et ole ollut vuorenhuipulla? Mitensitten tänne olet joutunut?"
Toinen Aku miettii hetken ja sanoo sitten.
"No... sanotaan vaikka niin, että olen tullut tänne puolen vuoden kuluttua sinun aikaasi. Pelle Pelottoman ulottuvuusvektorilla. Katsos, olen elänyt tämän jo sinuna, ja kohtaloahan ei voi muuttaa. Tänne oli pakko tulla. Pian tulee teleporttini, joka vie minut vuorenhuipulle, jossa olit äsken. Ja sinä tulet sinne. Eikö olekin lystiä?" hän sanoo ja pyörähtää muutaman kerran ympäri.
"No, onhan se, mutta..."
"Rauhoitu. Ota rennosti. Oma teleporttisi tulee neljän tunnin kuluttua. Se on turkoosi s-kirjain. Muista se!"
"Juu, mutta kertoisitko, mihin siitä joutuu?" kysyy Aku, joka on selvästi ymmällään asioista.
"Enempää en voi kertoa. Ai niin! Ota tämä." Toinen Aku sanoo ja ojentaa Akulle kummallisen kojeen, melko varmasti Pellen tekosia. "Se on hahmonvaihtaja. Sitä voi tarvita yllättävissäkin tilanteissa."
"Jaa, kiitos..." Aku kiittää hämmentyneenä.
Silloin Toisen Akun viereen putkahtaa tummanpunainen koukero. Hän hyppää siihen.
"Muistathan, mitä sanoin sinulle!" hän vielä huutaa, ja katoaa kuvion sisälle.
Aku on jäänyt ypöyksin ajattomaan tilaan. Tietenkin seurana ovat koukeroiset teleportit, mutta niiden seurassa ei asia paljon parane.
"Vai rentoudu? Yritä nyt tässä rentoutua, kun ympärillä on tuollaisia sykkyröitä!" hän tuhahtaa ja kiukuspäissään potkaisee yhtä kuviota.
Silloin tapahtuu jotain odottamatonta, sillä potkaistessa kuviota Akun jalka menee sen sisään. Ja kun jalkaa ei poiskaan saa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä sisälle kokonaan.
Taas alkaa sama pyöritys.
"Voi, miksi minä tein noin? Mitä minulle tapahtuu?" Aku voivottelee, kunnes tömähtää maan kamaralle.
_________________________________________________________________________________________________________________________________

Tämän tarinan jälkeen ajattelin tehdä keskeneräisestä sarjakuvastani tarinan, kun pelkään, ettei se sarjis koskaan tule valmiiksi. Siinä vähintään huomaatte, kuinka outoja tarinoita minä teen (siis niinku Henning Kure?). Pitäisikö siinä käyttää preesens-, vai imperfektimuotoa?

Ja tietenkin... KOMMENTTEJA!

Toivottavasti sulta ei lopu inspiraatio, sillä tätarina on ihan hyvä... 5. luku on mielestäni näistä se parhain. Ekat luvut on liian lyhyitä, mutta viimeinen luku on juuri sopivan pitkä.

No vedän nyt hanskat naulaan. Joku lahjakkaampi voisi sitten jatkaa tätä, itse en enää pysty :(