Keskustelujen arkisto

Ja nyt osa 3, joka on tämän tarinan lyhin luku, nelososa tulee tänne varmaankin illaksi, ellei laiskuus iske.

Luku 3

Päästyään kotiin hän kävi peseytymässä, jonka jälkeen hän puki parhaimmat vaatteensa päälle.
Huomattuaan Tupun lukemassa Taku Tankka sarjakuvaa, hän käski tätä etsimään veljensä, ja tulemaan autoon.
Aku itse lähti etsimään avaimia rakkaaseen 313 autoonsa.
Kun Tupu, Hupu ja Lupu tulivat viimeinkin istumaan taakse, Aku käynnisti moottorin, ja suuntasi autonsa kohti Iineksen taloa.
Matkan aikana Tupu luki samaa sarjakuvalehteä, jota oli lukenut silloinkin, kun hänen setänsä oli tullut keskeyttämään hänet.
Lupu taas jutteli Hupun kanssa siitä, miten mukavaa olisi taas päästä syömään Mummon herkkuja.
Aku puolestaan kuunteli radiosta Ankkalinna vs. Hanhivaara ottelua, ja ajoi melkein viisitoista kolaria hurratessaan Ankkalinnalle, tai manatessaan tuomarille.
Kun he vihdoin pääsivät perille, Iines odotti heitä puutarhassa.
"Hyvää syntymäpäivää, Puluseni!",
Aku toivotti samalla kun oli antanut tälle lahjansa, ja pyyteli samalla anteeksi että he olivat myöhässä, koska rengas rikkoontui.
"Ja mitenköhän se rengas mahtoikaan rikkoontua? Ettei vaan olisi ollut silloin, kun setä ajoi päin seinää Hanhivaaran siirtyessä 2-1 johtoon.",
Tupu kuiskasi Hupulle, joka pinnisteli kovin pitääkseen naamansa peruslukemilla.
Kun kaikki olivat viimein sisällä, Iines avasi lahjansa.
"Voi kiitos, ihana lahja!",
Iines hehkutti jokaisen lahjan perään.

Luku 4

Kun kello tuli kymmenen yöllä, Aku pääsi vihdoin lähtemään kotiin poikien kanssa, jotka kuorsasivat koko matkan ajan.
Aku oli siitä tavallaan onnellinen, koska hän tiesi, että nukahtaisi ilman tuota korviavihlovaa ääntä, ja hän tiesi samalla, että Taikaviitalla on edessään pitkä yö selvittäessään Buckyn liikkeen ryöstäjää.
Päästyään kotiin Aku herätti pojat, jotka hoipertelivat huoneeseensa nukkumaan. Akua taas odotti edessään Taikaviitan piilopaikka.
Aku otti alennuskupongin, ja tutki pientä tuherrusta luupilla. Hän luuli tietävänsä, kuka viestin kirjoittajana on.
"Karhukopla",
Hän tuhahti pettyneesti. Hän tosin oli ollut oikeassa. Kyseessä oli uhkaus. "Tuo milioona liikkees ettee kelo 12 tänä yöl, tai heitä hyvästit ittielles!",
oli alennuskupongin kääntöpuolella lukenut.
(jos Karhukopla olisi vaivautunut opettelemaan kirjoittamista, uhkauksessa olisi lukenut varmaankin näin: €

Myönnän tapahtumankulun hieman liiankin nopeaksi, en vain keksi mitään järkevää, mikä olisi mukavampaa lukea kuin tällainen: "Ja sitten Aku katsoi vähän tv:tä, ja sulki pian TV:n. Sitten hän meni laittamaan ruokaa, ja...*oikein pitkä selostus miten Aku oli ruoanlaittonsa tehnyt*", se taas olisi liian hidasta. Ja kuvailusta, olin ehkä hieman liiankin keskittynyt keksimään jonkinnäköistä tekstiä, joten kuvailu on kokonaan unohtunut. Jos oikein muistan, loppuun päin taisi olla enemmän kuvailua ympäristöstä (tai sitten ei).Sitten rivijaostani. Minulla on vain jokin ihme tarve painaa enteriä vuorosanojen jälkeen (siis vain koneella, jos kirjoitan käsin, joskus jopa tekstin jakokin unohtuu) , yritän päästä tästä eroon, jos vielä kirjoitan fanitarinoita(tämä kun on eka) . En enää muuta sitä, kun 4 lukuakin on tullut, se näyttäisi hieman ööh, omaperäiseltä? Hyvä juttu, että kirjoitus on mielestäsi selkeää, se asia, johon olen tässä ehkä eniten panostanut. Hyvä saada rakentavaa palautetta! Kiitos kommentistasi Karhula!

ja laitanpas tähän samaan sössöön vielä viidennen luvun:

Luku 5

Kun Aku vihdoin heräsi, kello löi kahdeksaa illalla.
Hän meni paniikkiin, mutta muisti sitten poikien lähteneen aamulla sudenpentujen leirille. Hehän olivat hehkuttaneet siitä kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
Aku tunsi itsensä tyhmäksi ja marssi keittiöön laittamaan voileipiä.
Hän oli päättänyt syödä olohuoneessaan, koska hän halusi katsella televisiota.
Ahmiessaan voileipiään hän selaili kanavia. Ensimmäiseltä tuli saippuasarja Kauriit ja Röyhkeät, jolle Aku tuhahti.
"Kaikkea roskaa sitä nykyään tuleekin", Aku sanoi ja vaihtoi äkisti kanavaa.
Hänen edessään pyöri tällä kertaa elokuva Yksin Fotona 3.
Klick
"Ja nyt seuraa ohjelma Lauri Laamasta"
Klick
Aku vaihtoi kanavaa ja koko ajan tuli toinen toistaan surkeampia ohjelmia. Lopulta Aku alkoi katsoa uutisia, joissa kerrottiin Buckyn liikkeen ryöstöstä ja siitä, miten Taikaviitta oli saanut heidät kiinni.
Aku sammutti Tv:n. Häneen iski taas paniikki.
Hän oli käskenyt Buckyn katsella uutisia, ja tiesi, että Buckyn oli turvallista palata liikkeeseensä. Mutta Bucky ei tiennyt, ettei hänen omaisuutensa ollut vielä varmassa tallessa.
Aku päätti aloittaa etsimisen karhukoplan nyt tyhjimmillään olevasta asuntovaunusta.

Hän ajoi kohti karhukoplan piilopaikkaa, ja mietti, mihin karhukopla on voinut laittaa saaliinsa.
Päästyään vaunulle, hän huomasi ovessa lapun.
"Parempi onni ensikerralla!",
siinä luki.
"Enpä usko!",
Taikaviitta naurahti ja käveli sisään.
Hän tutki kaikki kaapit, sängynaluset ja jopa vessankin.
Mitään ei löytynyt.
"Ehkä olinkin väärässä",
Taikaviitta pohti ja alkoi miettiä, mihin kopla olisi voinut piilottaa Buckyn timantit.
Sitten hän keksi. Heillähän oli koira. Kuusnelonen varmasti tiesi missä Buckyn jalokivet ovat.
Taikaviitta käveli takapihalle, jossa Kuusnelonen makasi. Hän antoi koiralle makkaraa ja laittoi sille talutushihnan.
Hän komensi sitä sanalla timantit, ja koira lähti kohti metsää.
Sieltä hän löysi kelon, jota koira kovasti haukkui.
Taikaviitta pomppasi sen yli vieterisaappaillaan, ja näki timantit puun sisällä.
"Ei hassumpaa, karhuveikoistahan on tulossa järkeviä.",
hän ajatteli ja haistoi miedon luumujen tuoksun.
"Yäh, täällähän on sen luumuhullun luumuvarasto. Ja hajusta päätellen osa on pilaantuneita",
hän sanoi samalla, kun yritti pidättää oksennusta.
Taikaviitta kaatoi kelon, ja yritti ottaa timantit varoen samalla koskemasta luumuihin.
Yritys kuitenkin epäonnistui täydellisesti, sillä hänen oli sukellettava luumujen sekaan, jotta saisi loputkin pohjalle tippuneista.
Vieressään hän kuuli koiran haukkuvan.
"Ai niin, sinuthan minä unohdin.",
Taikaviitta sanoi ja otti Kuusnelosen kainaloonsa ja pomppi takaisin koplan asuntovaunulle.

Luku 6

Aamulla Aku oli haravoimassa pihaansa.
"Huh hellettä, onpas tänään kuuma ilma",
Kuului ääni Akun takaa.
"Ja miksi haiset pilaantuneille luumuille?"
Aluksi Aku oli hätkähtänyt, ja pudottanut haravansa, mutta tunnisti sitten äänen, ja voihkaisi.
"Äh, se on pitkä tarina, johon liittyy vihainen luumunmyyjä",
Aku heitti päästään Touholle, jonka hän olisi viimeiseksi halunnut juuri nyt tavata.
"Miten pitkä, haluan kuulla sen! Pitkät tarinat ovat kivoja!",
Touho sanoi hyppien ilosta.
"Okei, Se tapahtui eilen illalla yhdeksän maissa",
Aku aloitti epäröiden.
"Hakisitko juotavaa vintiltä, kurkkuani kuivaa", hän sanoi keksien samalla tarinaa, jonka joutuisi pian esittämään Touholle.
Kun Touho lähti poispäin, hänen päässään pyöri ajatuksia pillastuneesta hevosesta ja kukkuvasta luumunmyyjästä.

Touhon tultua takaisin Aku oli sepittänyt Touholle pitkän tarinan siitä, miten luumunmyyjä oli alkanut kukkua kuin käkikello, ja viskonut luumuja Akua päin, samalla kuin hän oli yrittänyt soittaa poliisit.
"Ja sitten, löysin kujan takaa hevosen, jolla yritin päästä karkuun, mutta se oli toivotonta. Hevosen jalka oli loukkaantunut"
"Voi heppa parka", Touho sanoi surullisesti ja alkoi itkeä.
"Ei sillä hevosella mitään hätää ole, soitin myöskin eläinlääkärin paikalle, joka hoiti sen kuntoon. Heppa on taas ihan terve!", Aku rauhoitteli.
"Varmastikko?", Touho kysyi nostaen hieman päätään katsoen Akua silmillään, joissa oli vielä hieman kyyneleitä.
"Aivan varmasti", Aku vastasi katsoen samalla Touhoa silmiin.
"Hyvä, nyt anteeksi, pitää mennä!", hän sanoi ja lähti silmät kyyneliä täynnä, tosin hänen kasvoillaan oli onnellinen ilme.
Aku päätteli tämän itkevän ilosta, ja helpottui, koska hänellä olisi ollut vaikeuksia jatkaa tarinaa.

Aku jatkoi haravointiaan, tällä kertaa hänen naapurinsa Teppo Tulppu tuli häiritsemään häntä.
"Heh, säkkisi on aika pullukka, varmaan paljon lehtiä. Tästä saat niitä lisää, ja kaupan päälle roskia!",
Teppo härnäsi ja kaatoi roskiksensa sisällön Akun pihalle.
"Upsisita, Tuli vähän liikaa, kun tästä otat kaiken säkkiisi, se ei siltikään ole pulskempi kuin sinun mahasi!"
Nyt Akua alkoi ottaa jo aivoon. Hän otti lehtisäkkinsä, kaatoi sen Tepon pihalle ja heitti haravan tätä päin.
Tepon onneksi se meni ohi, ja tämä päätti olla huutamatta "HUTI!", koska Aku oli vaarallisesti lähellä kirvestä, joka nojasi taloa vasten.
Aku mutisi jotain sekavaa, ja ajatteli, että tänään olisi huono päivä haravoida. Erittäin huono.

Siinä oli kuudes osa. Kommentteja?

Eipä minulla Karhulan kommenttien jälkeen muuta sanottavaa olekaan, samaa mieltä kun olen.
Ei mikään ihmeellinen tarina, ei kuitenkaan huonokaan.

Ai, tuliko tämä liian nopeasti? No, tämä nopeus johtui siitä, että vain editoin tämän, joten lukuja tuli 1 per päivä. Poikkeuksen teki luvut 3 ja 4, johtuen siitä, että 3 oli niin lyhyt, joten 4 pystyi editoimaan samana päivänä. Ja poikkeus nro.2 oli luku 7 ja epilogi. Epilogi oli nyt niin lyhyt, että laitoin sen nyt tuohon samaan. Okei, jos vielä keksin jonkinlaisen idean, niin laitan hitaanpaan tahtiin.
Joo, eihän tämä mikään ihmeellinen ole, jonain päivänä tuli vain idea, että tällainen pitää tehdä. Sitten kun olin saaanut raakaversion valmiiksi, aloin editoimaan tätä, ja niin tämä tännekkin tuli, koska haluan kuulla muiden mielipiteitä tästä.
Joka tapauksessa, kiitos kommenteista Kreach ja Aku Vankka!