Keskustelujen arkisto

Juu eli tässä olisi tämmöinen perus seikkailutarina, jolla ei ole kyllä mitään kovin ihmeellistä juonta... Lukekaa ja kommentointi on enemmänkin kuin suotavaa, jos tämän onnistut lukemaan. Lyhyt luku, en halunnut laittaa paljoa ensimmäiseen lukuun, vain sen lähtökohdan. Ja tähän tulee aika monta osaa, tiedän jo aika tarkalleen kaikki juonenkäänteet.

Luku 1 - Mitä oli matkalaukussa?

Brasiliassa ollut arvoitus oli selvitetty onnistuneesti, ja nyt Roope istuikin Ankkalinnan lentoasemalla odottelemassa matkatavaroitaan. Oma lentoyhtiöni, ja näin paljon myöhässä, Roope mietti kärttyisänä. Niinpä niin, eihän Roope lentokoneella olisi matkustanut jos yhtiö ei olisi ollut hänen omansa. Vihdoin ja viimein liukuhihnalle putkahti paljon maailmaa nähnyt, nuhjuinen maastonvihreä matkalaukku, jonka Roope nappasi. Pian hän lähti talsimaan kohti rahasäiliötä, joka ei onneksi ollut kuin kivenheiton päässä. Saapuessaan vihdoin makuuhuoneeseensa ankkavanhus heitti laukun sujuvasti sängylleen. Pian hän kuitenkin huomasi, että vetoketju oli osittain auki, ja auenneesta kohdasta pilkotti metallinhohtoinen rasia.
Rasia oli harmaana kiiltelevää metallia, ja se oli ison suklaarasian kokoinen. Roope tutki rasiaa tarkkaan, väänteli rasiaa ympäri ämpäri. Rasiassa oli halkio, joka pysyi visusti kiinni, mitään muuta erikoista ei tuntunut olevan - pelkkä yksinkertainen metallilaatikko. Pian hän huomasi pientä piperrystä rasian pohjassa.
Tämä on varmaan jotain kirjoitusta, mutta en minä vanhoilla silmilläni näe lukea tätä, Roope mietti itsekseen. Äh, olisipa minulla suurennuslasi, hän toivoi mielessään. Ei olisi silloin pitänyt kitsastella niiden uusien toimistotarvikkeiden hankinnassa. Hei, taidanpa soittaa Akulle ja pojille! Heillä on varmasti suurennuslasi, ja vaikkei olisikaan, nuorina ankkoina he kyllä näkevät tekstin paljainkin silmin.
Roope syöksähti kohti toimistoaan, jossa lähin puhelin sijaitsi. Matkalla hän onnistui astumaan siivousämpäriin ja lopulta, kun hän saapui puhelimen ääreen, hän oli sotkeutunut sen johtoon kuin kärpänen hämähäkinseittiin. Roope kumminkin onnistui näppäilemään oikean numeron ja pian langan toisessa päässä puhui äreän kuuloinen ankka.
"Miksi ihmeessä sinä soitat minulle tähän aikaan yöstä?" Aku kysyi rasittuneella äänensävyllä. Toisen puhelimen äärellä Roope vilkaisi kelloaan ja huomasi, että se oli puoli neljä - yöllä.
"Ei tässä ajankohdalla ole mitään väliä. Minulla on kiireellinen asia, joka sinun ja poikien pitäisi tulla selvittämään."
"Mitä - Miksi - Ei kai se liity millään tavalla aarteenetsintään?"
"Hmm... Eihän se", Roope sanoi liiankin huolitellulla äänensävyllä.
"Eli liittyy", Aku tulkitsi Roopen äänensävystä. "Tultiin tänään aarteenmetsästyksestä kotiin ja jatketaan yöllä. En käsitä mitä järkeä, pitäisihän meidän saada levätäkkin välillä", Aku puuskahti.
"Tehän olette levänneet jo puoli vuorokautta! Nyt menet herättämään pojat ja sitten tulette juoksujalkaa säiliölle."
"Ei -" Aku yritti vielä inttää, mutta luurista kuului vain tuuttausta. Pah, Aku mietti, ei yhtään huvittaisi. No, pakko kai se silti on.

Lainaus käyttäjältä: BuckbeakEnsimmäiseksi luvuksi tämä on hyvä, ensimmäiset luvut kun aina tuppaavat olemaan sellaista hieman tylsähköä tilanteen selvittelyä, oli kyse kenen tahansa tarinasta.
Jep, se on hirveän hankalaa tehdä ensimmäinen luku, kokemuksella voin sanoa. Ja otsikkoonhan ei kuulu pistettä, Keno Do- siis Zuppa. Ensimmäinen luku oli hyvä, melkeimpä loistava ja jatka samaa rataa!! Jatkoa odotellen...