Juu, ei ollut tarkoitus mitenkään haukkua sun tarinaa, pitää nyt vielä tulla varmistukseksi sanomaan että aivan MAHTAVA tarina tämä kyllä on, ei nuo mainitsemani haitannut kuin todella _vähän_ pidän siis tästä tarinasta aivan hirveästi (=olen koukussa tähän).
Niin niistä fanartkuvista sen verran, että skanneri on edelleen yhteistyöhaluton ja sisko pölli oman kamerani kun lähti kuudeksi viikoksi jenkkilään, niin on pieni ongelma, miten saan ne kuvat koneelle... Järkkärikin on kait äitillä jossain työhommissa. Heti kun mr. Järjestelmäkamera palaa työmatkaltaan, lupaan räpsiä kuvia niistä kuvista... Paitsi se saattaa tapahtua vasta viikon päästä, koska me lähdetään mökille klockan åtta huomenaamuna niin vasta viikon päästä näet ehkä ne... Mutta lupaan jatkaa niitä kuvia mökillä, I promise! (mitenköhän pärjään muuten viikon ilman tätä tarinaa? O_o)
//muoks: Tulee muuten monisivuinen topic tästä kun jo ekan luvun jälkeen menee tokalle sivulle :D
Kirjoittaja
Aihe: Perintö
(54 viestiä)
Zuppa
Perintö
Viesti 16 -
08.07.2008 klo 13:59:21
Kreach
Perintö
Viesti 17 -
08.07.2008 klo 14:21:44
http://www.ankkis.net/index.php?topic=944.0 Linkki ensimmäiseen tarinaani, joka sekin jäi kesken. Eli noin huono oli vuonna 06, kaksi vuotta sitten. Ja nyt taas... Zuppa ei mitään kiirettä noilla kuvilla...
Kreach
Perintö
Viesti 18 -
10.07.2008 klo 10:36:12
Kommentteja!
2. luku – Erikoinen yhteensattuma
Harmaana sädepäivänä Afrikan sademetsän laidalla, lähellä avomerta linnut vislasivat ja hakivat suojaa pienessä tihkusateessa. Ne levittivät siipense ja pöyhistivät itsensä pyöreiksi kuin pallot. Jotkut lensivät puun oksan alle, jonne vesi en niin hyvin tule, jotkut menivät läheiseen katokseen – katos sademetsän reunassa? No ei. Laiva tuuttasi niin, että linnut säikähtivät ja lähtivät jälleen etsimään uutta suojaa. Kukaan ei maleksinut tuon jättilaivan kannella. Ilma oli hirveän kuuma, vaikka satoi. Kaksi ankkaa rähjäsivät laivassa omassa pikku hytissään. Molemmat makasivat kerrossängyssä, Aku alhaalla, Roope ylhäällä. Hytti oli pieni, ilmastointi laitteita ei ollut, eikä liion liikkuma tilaa: sängyt veivät kaiken tilan.
€
2. luku – Erikoinen yhteensattuma
Harmaana sädepäivänä Afrikan sademetsän laidalla, lähellä avomerta linnut vislasivat ja hakivat suojaa pienessä tihkusateessa. Ne levittivät siipense ja pöyhistivät itsensä pyöreiksi kuin pallot. Jotkut lensivät puun oksan alle, jonne vesi en niin hyvin tule, jotkut menivät läheiseen katokseen – katos sademetsän reunassa? No ei. Laiva tuuttasi niin, että linnut säikähtivät ja lähtivät jälleen etsimään uutta suojaa. Kukaan ei maleksinut tuon jättilaivan kannella. Ilma oli hirveän kuuma, vaikka satoi. Kaksi ankkaa rähjäsivät laivassa omassa pikku hytissään. Molemmat makasivat kerrossängyssä, Aku alhaalla, Roope ylhäällä. Hytti oli pieni, ilmastointi laitteita ei ollut, eikä liion liikkuma tilaa: sängyt veivät kaiken tilan.
€
Aku Vankka
Perintö
Viesti 19 -
10.07.2008 klo 11:24:33
Kiitos kun laitoit tämän näin aikaisin :)
Jos olisit laittanut myöhemmin tänään, en olisi ehtinyt
lukea sitä, ennen kuin vasta sunnuntaina.
Ehdottomasti paras tarina mitä olen nähnyt, jatka samaan malliin
niin hyvä tulee :)
Jos olisit laittanut myöhemmin tänään, en olisi ehtinyt
lukea sitä, ennen kuin vasta sunnuntaina.
Ehdottomasti paras tarina mitä olen nähnyt, jatka samaan malliin
niin hyvä tulee :)
Turtana
Perintö
Viesti 20 -
10.07.2008 klo 11:34:58
Mitäs tästä sanoisi? Turha mun on vain sanoa jatkuvasti, että tämähän on älyttömän hyvä. Mutta joo, kyllä se vaan on. Kivoja yhteensattumia ja juonenkäänteitä. Hyvä hyvä! :D (millonkohan mä opin sanomaan jotain oikeesti järkevää...)
Aku Vankka
Perintö
Viesti 21 -
10.07.2008 klo 11:37:58
Lainaus:(millonkohan mä opin sanomaan jotain oikeesti järkevää...)
Ainakin ennen minua, omat kommenttini vain toistavat edellisiä :)
Ainakin ennen minua, omat kommenttini vain toistavat edellisiä :)
Karhula
Perintö
Viesti 22 -
10.07.2008 klo 11:50:45
Tää on siis älyttömän hyvä! Hauskoja jounen käänteitä ja sattumia sekä sujuvaa kuvailua. Ei tässä muuta voi sanoa kun: Upea! 8)
samppali
Perintö
Viesti 23 -
10.07.2008 klo 12:21:53
Tähän lukuun piti keskittyä joissakin kohdissa paljon. Esimerkiksi Xorlionion viesti oli aika hankala ymmärtää, mutta toisaalta, eipä sen sisältämää asiaa kai selvemmin voi kirjoittaa. Juoni on edelleen hyvä. Hauskoja yhteensattumia, mutta niitä ei saa tulla liikaa, jotta tarina ei muistuta liian paljon edellistä. Tosin siihen tuskin on vaaraa, kun pääjuoni on aivan erillainen.
Luku oli kuitenkin hyvä, ja tarkemman tarkastelun jälkeen täytyy sanoa että tämä luku oli parempi kuin ensimmäinen. Kirjoitusvirheitä ei ollut kuin pari ja medaljongin taivutus tuottaa välillä hankaluuksia, mutta sehän on pikkuseikka, ja sitäpaitsi itse taisitkin mainita siitä jo aijemmin. Kuitenkin tarina on edelleen erittäin mielenkiintoinen, eikä nämä sivuseikat muuta mielipidettäni... ;)
Luku oli kuitenkin hyvä, ja tarkemman tarkastelun jälkeen täytyy sanoa että tämä luku oli parempi kuin ensimmäinen. Kirjoitusvirheitä ei ollut kuin pari ja medaljongin taivutus tuottaa välillä hankaluuksia, mutta sehän on pikkuseikka, ja sitäpaitsi itse taisitkin mainita siitä jo aijemmin. Kuitenkin tarina on edelleen erittäin mielenkiintoinen, eikä nämä sivuseikat muuta mielipidettäni... ;)
The Aku Man
Perintö
Viesti 24 -
10.07.2008 klo 12:39:06
Siis aivan järkyttävän hyvä...ootko alkanu miettii vakasti alkavasi Aku Ankan käsikirjottajaks?
Mä en itte edes kehtaalaittaa mun tarinoita, jos tääl tarinoitten taso on huikea.
En hirveesti lue näitä tarinoita, mut joskus kumminkin ja tää on niistä mun lukemista paras! ( sorry muut)
Mä en itte edes kehtaalaittaa mun tarinoita, jos tääl tarinoitten taso on huikea.
En hirveesti lue näitä tarinoita, mut joskus kumminkin ja tää on niistä mun lukemista paras! ( sorry muut)
Kreach
Perintö
Viesti 25 -
10.07.2008 klo 13:02:56
Kommentteja tulee tosiaan paljon, kiitos siitä! Ehdinkin sopivasti vastatakin...
Aku Vankka: Kiitos kommentista, ja tosiaan hyvä, että ehdit lukemaan!
Turtana: Mitäs tästä sanoisi? ;D Kiitti kommentista ja ei ne niin pitkiä tarvitse olla, kunhan jotain kommentoit niin olis kiva.
Karhula: Kiitti kommentista! Koskas oma tarinasi jatkuu?
samppali: Viesti tosiaan oli vähän hankala kirjoittaa, en tiedä teinkö tässä luvussa pienen virheen lopussa... Todellakin, enää ei mitään samankaltaisia sattumia Myvyaviin ole tulossa, kaiketi. Mukavaa, että pidit tästä enemmän kuin ensimmäisestä! (On kiva tietää, ettei ainkaan tarina huonontunut ole.) Jep, medaljonkia (medaljongia?) on niin (ärr...) vaikea taivuttaa, että melkein olisin toivonut, että rasian tai sormuksen tai ketjun tai helmen olisin valinnut tilalle. Kiitos kommentista muutenkin!
The Aku Man: En ole alkanut miettiä käsikirjoittajan hommia, mutta pistä sinäkin ihmeessa omia tarinoitasi tänne, vaikka eivät itsesi mielestä niin hyviä ole!
***
Ainiin, piti vielä kertoa, että medaljonkeja (taivutuksen ja yhden toisen seikan vuoksi) kutsutaan tästä eteenpäin Övreiaiksi (onko muka helpompi taivuuttaa? ;D) Saatte kuulla sitten viimeisen luvun jälkeen miksi noin vaikea nimi noilla, jos et itse keksi.
Nyt on sellanen inspis, että voisi viimesen luvun kirjoittaa, kun kuitenkin tiedän mitä siinä tapahtuu ja tiedän jopa viimeisen lauseenkin, katsotaan nyt jaksanko vai teenkö vaan kolmannen luvun. Loppuratkaisi on aika yllätyksellinen ;) (toivottavasti..)
Aku Vankka: Kiitos kommentista, ja tosiaan hyvä, että ehdit lukemaan!
Turtana: Mitäs tästä sanoisi? ;D Kiitti kommentista ja ei ne niin pitkiä tarvitse olla, kunhan jotain kommentoit niin olis kiva.
Karhula: Kiitti kommentista! Koskas oma tarinasi jatkuu?
samppali: Viesti tosiaan oli vähän hankala kirjoittaa, en tiedä teinkö tässä luvussa pienen virheen lopussa... Todellakin, enää ei mitään samankaltaisia sattumia Myvyaviin ole tulossa, kaiketi. Mukavaa, että pidit tästä enemmän kuin ensimmäisestä! (On kiva tietää, ettei ainkaan tarina huonontunut ole.) Jep, medaljonkia (medaljongia?) on niin (ärr...) vaikea taivuttaa, että melkein olisin toivonut, että rasian tai sormuksen tai ketjun tai helmen olisin valinnut tilalle. Kiitos kommentista muutenkin!
The Aku Man: En ole alkanut miettiä käsikirjoittajan hommia, mutta pistä sinäkin ihmeessa omia tarinoitasi tänne, vaikka eivät itsesi mielestä niin hyviä ole!
***
Ainiin, piti vielä kertoa, että medaljonkeja (taivutuksen ja yhden toisen seikan vuoksi) kutsutaan tästä eteenpäin Övreiaiksi (onko muka helpompi taivuuttaa? ;D) Saatte kuulla sitten viimeisen luvun jälkeen miksi noin vaikea nimi noilla, jos et itse keksi.
Nyt on sellanen inspis, että voisi viimesen luvun kirjoittaa, kun kuitenkin tiedän mitä siinä tapahtuu ja tiedän jopa viimeisen lauseenkin, katsotaan nyt jaksanko vai teenkö vaan kolmannen luvun. Loppuratkaisi on aika yllätyksellinen ;) (toivottavasti..)
Kreach
Perintö
Viesti 26 -
22.07.2008 klo 11:49:56
Anteeksi tuplaposti, mutta seuraava luku voi olla K-13 luokkaa. Ilmestymis ajankohtaa en vielä tiedä, enkä edes luvun nimeä.
Tässä kuitenkin pätkä siitä seuraavasta luvusta - en oikein tiedä meneekö K-13, mutta.. Älä lue jos et halua "spoilaantua"
"Mies otti viittansa alta tikarin ja heitti sen suoraa Slyfin rintaan. Slyf mätkähti maahan ja hevonen lähti kauhuissaan laukkamaan takaisin siihen suuntaan, mistä oli tullut. Slyfin tappanut mies sulkeutui taas vittansa ympärille ja käveli Slyfin ruumiin luo."
Tässä kuitenkin pätkä siitä seuraavasta luvusta - en oikein tiedä meneekö K-13, mutta.. Älä lue jos et halua "spoilaantua"
"Mies otti viittansa alta tikarin ja heitti sen suoraa Slyfin rintaan. Slyf mätkähti maahan ja hevonen lähti kauhuissaan laukkamaan takaisin siihen suuntaan, mistä oli tullut. Slyfin tappanut mies sulkeutui taas vittansa ympärille ja käveli Slyfin ruumiin luo."
Aku Vankka
Perintö
Viesti 27 -
22.07.2008 klo 13:19:27
Tuon luvun haluan lukea ja pian.. :)
Kreach
Perintö
Viesti 28 -
25.07.2008 klo 12:30:28
Sekava ja huono, tiedän.
3. luku – Räiskyvä sota
Oli keskiyö. Huppuun pukeutunut melko lyhyt mies ilmestyi vanhan lahoamispisteessä olevan puun takaa katsellen takana laukkaavaa mustaa hevosta, jonka selässä istui vihreään viittaan pukeutunut Slyf iloisena saatuaa Övreiat haltuunsa. Hevonen lähestyi, ja kun puun takaa ilmestynyt mies jäi tien tukkeeksi, Slyf parahti ja käski miehen väistyä. Slyf ehti juuri nähdä miehen tulipunaiset viirut silmät, kunnes mies otti viittansa alta kultaisen tikarin ja heitti sen suoraa Slyfin rintaan. Slyf mätkähti maahan ja hevonen lähti kauhuissaan laukkamaan takaisin siihen suuntaan, mistä oli tullut. Slyfin tappanut mies sulkeutui taas vittansa ympärille ja käveli Slyfin ruumiin luo. Mies nappasi Slyfin kaulasta medaljongit ja hävisi siinä samassa, kun oli laittanut ne kaulaansa.
Mies ilmestyi uudestaan esiin vanhan talon liepeillä. Talo oli suuri ja sitä reunusti suuri kiviaita ja portti, joka oli auki. Mies asteli portista sisään ja meni myös suorinta tietä taloon. Hän astui huoneeseen, jossa oli hiljaista, kuitenkin ihmisten, ehkä kymmenen hengityksen kuuli. Mies katseli tätä pimeää onkalon tapaista olohuonetta ja kasvoja, jotka kääntyivät häneen päin. Kauimaisesta nurkasta kuului närkästynyt ääni.
€
3. luku – Räiskyvä sota
Oli keskiyö. Huppuun pukeutunut melko lyhyt mies ilmestyi vanhan lahoamispisteessä olevan puun takaa katsellen takana laukkaavaa mustaa hevosta, jonka selässä istui vihreään viittaan pukeutunut Slyf iloisena saatuaa Övreiat haltuunsa. Hevonen lähestyi, ja kun puun takaa ilmestynyt mies jäi tien tukkeeksi, Slyf parahti ja käski miehen väistyä. Slyf ehti juuri nähdä miehen tulipunaiset viirut silmät, kunnes mies otti viittansa alta kultaisen tikarin ja heitti sen suoraa Slyfin rintaan. Slyf mätkähti maahan ja hevonen lähti kauhuissaan laukkamaan takaisin siihen suuntaan, mistä oli tullut. Slyfin tappanut mies sulkeutui taas vittansa ympärille ja käveli Slyfin ruumiin luo. Mies nappasi Slyfin kaulasta medaljongit ja hävisi siinä samassa, kun oli laittanut ne kaulaansa.
Mies ilmestyi uudestaan esiin vanhan talon liepeillä. Talo oli suuri ja sitä reunusti suuri kiviaita ja portti, joka oli auki. Mies asteli portista sisään ja meni myös suorinta tietä taloon. Hän astui huoneeseen, jossa oli hiljaista, kuitenkin ihmisten, ehkä kymmenen hengityksen kuuli. Mies katseli tätä pimeää onkalon tapaista olohuonetta ja kasvoja, jotka kääntyivät häneen päin. Kauimaisesta nurkasta kuului närkästynyt ääni.
€
Karhula
Perintö
Viesti 29 -
25.07.2008 klo 16:58:53
Joo, tämä oli mielestäni melko sekava muttei huono. Calbatron paluu oli erittäin hyvä ja Slyfin kuolema hyvin tehty. Osa oli melko sopiva ja uudet hahmot olivat erittäin mukavia, koska ne tuntuivat kiinnostavilta. Osa toi mieleeni Potterit varsinkin tuossa kohdassa missä velhot tulee, kelpo luku kuitenkin. Jatkoa odotellessa... innolla...
Bomber
Perintö
Viesti 30 -
25.07.2008 klo 18:02:35
Oikein hieno luku. Hieman sekavaa tuo ilmestyminen ja katoaminen.
Ja muutenkin sekavaa kun se Calbatro kuoli jo ja nyt se chillailee ton Deagronin kanssa.
Alussa häiritsi kun sanoit koko ajan Slyf, slyfslyfslyf. Oisit siis voinut sanoa vaikka hän tai jtn.
Kuvailua olisi voinut olla enemmän, se hieman häiritsi, esimerkiksi Xaley jäi hämärän peittoon.
Hieno luku kuitenkin kokonaisuudessaan, toivottavasti tämä jatkuu samaan malliin.
Ja muutenkin sekavaa kun se Calbatro kuoli jo ja nyt se chillailee ton Deagronin kanssa.
Alussa häiritsi kun sanoit koko ajan Slyf, slyfslyfslyf. Oisit siis voinut sanoa vaikka hän tai jtn.
Kuvailua olisi voinut olla enemmän, se hieman häiritsi, esimerkiksi Xaley jäi hämärän peittoon.
Hieno luku kuitenkin kokonaisuudessaan, toivottavasti tämä jatkuu samaan malliin.