Keskustelujen arkisto

Melko hyvä, tosin, ellen tietäisi, en osaisi yhdistää tätä ja edellistä tarinaa toisiinsa. Tämä on paljon "eeppisempi", mutta se ei ole huono asia. Kuitenkin ihmettelen, miten saat punottua juonen kasaan, kun hahmoja vain tulee lisää ja lisää. No, toivottavasti olet suunnitellut sen, tai ainakin tiedät lopun suurinpiirtein.

Kuitenkin, jos inspiraatio on loppunut kannattaisi antaa olla ja jatkaa sitten, kun siltä tuntuu, eikä väkisin. Väkisin tehdyistä tarinoista kun tuppaa tulla todella heikkotasoisia. Tai sitten niistä huomaa sen, että äkkiä on koitettu tehdä loppuun. Jokatapauksessa hieno ja sangen pottermainen luku, mutta se on vaan hyvä asia! ;)

Luulisin keksineeni tuon arvoituksen. En tosin ole ihan sataprosenttisen varma, mutta lähes kuitenkin... :)

Kerrontaa, kerrontaa, lyhyt, mutta vaikeasti ymmärrettävä, se on tämän luvun ydin. Ja tämä jää 100% varmasti viimeiseksi ankkatarinakseni, kahden seikan tähden: ensimmäinen on se, että ideoita tarinoista, joissa on ihan omat hahmot pyörivät päässäni, ja toinen seikka on... no, en voi paljastaa sitä. Minun mielestä edellinen tarinani oli parempi kuin tämä, entä teidän mielestä?

4. luku – Ihragovinovin tarina
Ankat ja velhosotilaat ilmestyivät vuoren sisään, luolaan tai sen tapaiseen, isoon tummaan paikkaan. Kypäräpäinen päällikkö, Ihragovinov nimeltään, napsautti peukaloa ja nimetöntä sormea kumpiakin kolmasti yhteen, ja samassa kiisi hänen sormistaan kolme- tai neljäkymmentä pientä valopalloa luolan kattoon, joka oli hyvin korkealla. Valopallot valaisivat paikan: se oli jonkinlainen kokoussali, pitkä puinen pöytä, jossa oli lautaset, hella ja muita ruuan tekoon tarvittavia esineitä yhdessä nurkassa, ja siihen se jäikin. Paikassa ei ollut kuin tämä yksi luola, ei erillisiä huoneita. Ihragovinov saattoi joukkoa pöytään, ja ankat kävelivät myös istumaan. Kohta paikalle ilmestyi ilmeisesti keittäjä, samaan kohtaan, johon ankat ja velhosotilaatkin olivat ilmestyneet. Tämä miespuolinen keittäjä meni keittiönurkkaukseen, hänen pitkät mustat hiuksensa hulmusivat, kun hän laittoi ruokaa.
Ihragovinov istui pöydän päähän, ja Roope ei olisi edes nähnyt ilman silmälasejaan tätä: pöytä oli niin pitkä, ettei toiseen päähän huononäköinen nähnytkään.
Ihragovinov odotti ilmeisesti, että ankat sanovat jotain ja Roope aloitti. €

No niinhän se vähän on... No, teen loppuun joka tapauksessa.
E. Ja kommentoijiakin on vähemmän kuin ennen, enteilee pahaa.. 1. luvun jälkeen tarinaa kommentoi viisi henkilöä, 3. luvun jälkeen kolme... No jaa...

Potteria ankkamuodossa :)
Pidän tästä tarinasta, se hakkaa omani mennen tullen ja takaisinkin tullessa.
Hieman taso todellakin alusta laskenut, mutta hyvä tästä vielä tulee.

Kaksi lukua enää; tänään ilmestyvä 5. luku sekä epilogi. Näin se vaan on.

Perumpa heti sanani: tulee vain yksi luku, johon on "liitetty" se prologi. Itse asiassa tämä loppuu hyvin nopeasti, ei se ole kuin tavallisen luvun mittainen.