Lainaus käyttäjältä: TokeEikö se ollutkaan kokonainen piste? No, eihän se minulle ole tulossa, mutta niin olen käsittänyt.
Lainaus käyttäjältä: Säännöistä§3: Jos onnistut säilyttämään johtoaseman keskiviikon välituloksista sunnuntain lopullisiin tuloksiin, palkitaan sinut yhdellä lisäpisteellä. Bomberille kiitoksia ideasta!
Anteeksi. Muistin tuon 0,5p. Akun313:sen säännöistä. Jos siis Vankka voittaa, saa hän yhden lisäpisteen.
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
(238 viestiä)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 166 -
24.12.2009 klo 13:17:30
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 167 -
24.12.2009 klo 14:08:38
Motivaatio taitaa näkyä tilanteesta.. -.- Tämä kausi on ja on ollut omalta osaltani surkea. Ensi kaudelle sitten paremmin tuloksin.
~kirja
~kirja
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 168 -
25.12.2009 klo 21:40:10
Minulla on oikeastaan motivaatio nyt vähän palautunut. Kirjoittelisin mielelläni paljonkin, mutta koska on joulu, minulla on kaikenlaista menoa, enkä juuri ehdi. Esimerkiksi äsken palasin kelkkailemasta, lähellämme on suht iso, käytöstä poistettu hyppyrimäki, josta on mukava laskea. Siinä saa kyllä kieltämättä mahtavat vauhdit ja jopa monen sadan metrin laskun. :)
Ai niin, jottei mene ihan aiheen vierestä, niin jatkan vähäsen tekstiäni.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Joulu Ankkalinnassa
Aku Ankka-tarinat ovat saaneet ideoita melkeinpä jokaisesta maapallon ilmiöstä. Myös juhlat esiintyvät tarinoissa varsin usein - juhannus, pääsiäinen, halloween, uusivuosi, joulu, ystävänpäivä, erilaiset merkkijuhlat, sun muut kissanristiäiset ovat erittäin suosittuja kertomuksenaiheita. Myös joulu siis esiintyy tarinoissa varsin usein.
Joulu on kristillisissä maissa kaikkein näkyvin, valmistelluin ja suurin juhla. Niin myös Yhdysvalloissa, Calisotan osavaltiossa, ja sitä myöten Ankkalinnassa. Lapset saavat ihastella leluja, kaupoissa on alennusmyyntejä, katuja koristellaan, ja Joulupukeiksi ja tontuiksi pukeutuneet miehet hihhuloivat kadulla.
Ankan koko suku kokoontuu usein yhteen paikkaan viettämään joulua. Joskus he menevät Mummon maatilalle Ankkalinnan liepeille, kun taas toisinaan Akun luokse keskustan tuntumaan Paratiisitie 13 -osoitteessa sijaitsevaan omakotitaloon.
Suinkaan aina tosin ankat eivät ole Ankkalinnassa, vaan toisinaan joulua vietetään etelän maissa tai vaikkapa risteilyaluksella.
Tärkeänä osana Ankkalinnan joulua on joulupöytä. Usein siinä on monenmoisia herkkuja, mutta sen kruunaa aina valtava kalkkuna, kuten yhdysvaltalaiseen perinteeseen kuuluu (kalkkuna (turkey) käännetään tosin joskus Suomessa kinkuksi, ja jotkut eurooppalaiset myös piirtävät ankkojen joulupöytään kinkun). Eri maiden ankkapiirtäjät ja -käsikirjoittajat loihtivat joulupöytään myös omien maidensa tyypillisiä ruokia, jotka tosin Aku Ankan Toimitus usein kääntää suomalaisittain rosolliksi taikka lipeäkalaksi tai vaikkapa lanttulaatikoksi. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole ruokalajit, vaan se, että jouluna ylipäätään syödään hyvin, ja jouluaterian jälkeen kaikki ovatkin aina yltäkylläisinä.
Ankoilla on perinteisesti myös joulukuusi, joka ostetaan lähimarketista tai joltakin katukauppiaalta. Ankat on koristelevat sen kynttilöin, joulupalloin, nauhoin, olkikoristein, piparminttukepein ynnä muin sellaisin. Usein koristelu jää poikien vastuulle, jotka hoitavat homman jouluaattoaamuna.
Tupu, Hupu ja Lupu alkavat jo viikkoja ennen joulua käyttäytymään esimerkillisen hyvin, sillä he uskovat, ettei Joulupukki ja tuhmille lapsille lahjoja. He tiskaavat päivittäin, siivoavat, pesevät pyykkiä ja tekevät kotitöitä.
Lahjat lasketaan kuusen alle, tai laitetaan amerikkalaisen perinteen mukaan joulusukkiin. Ankkalinnassa on laki, joka määrää, että lahjat täytyy pitää itsellään pääsiäiseen asti. Aku on saanut pojilta mitä erikoisimpia lahjoja, kaikkea kamelista poroon, sikareihin ja villasukkiin. Tupulla, Hupulla ja Lupulla ei on erittäin pieni viikkoraha, joten he ostavat lahjoja pienellä budjetilla. Toisaalta ankanpojat ostavat kuitenkin lahjansa aina yhdessä, ja usein vain Akulle, joten siksi heillä jää lahjaan edes jonkin verran rahaa. Akun toiveet ovat yleensä kuitenkin ssen verran suurisuuntaisia, ettei niihin ole juuri kenelläkään hänen ystävällään - pojista puhumattakaan - varaa. Paitsi tietenkin Roopella, mutta Roope ei yleensä anna joululahjoja, sillä hänen mielestään joulu on humpuukia.
Aku ja muut aikuiset antavat pojille yleensä leluja tai muuta hauskaa. Sekä pojilla, että myös Akulla, on pahana tapana yrittää kaikin keinoin selvittää tulevia lahjojaan. Yleensä lahjat ovat melko samantapaisia. Mummo ja Iines saattavat joskus kutoa osan lahjoistaan.
Ankkalinnassa lahjat tuo aina Joulupukki, tai ainakin Joulupukiksi naamioitunut Aku. Tupu, Hupu ja Lupu edelleen uskovat Joulupukkiin, ja ankkatarinoiden mukaan Joulupukki myös on olemassa. Aku ja pojat ovat useita kertoja jopa matkanneet Korvatunturille.
Kuten sanottua, Roope ei välitä joulusta. Hän ajattelee sitä ainoastaan, sillä silloin ihmiset syytävät enemmän rahaa hänen tuottaeisiinsa. Toisaalta joissakin tarinoissa Roope heltyy ostamaan kaikille sukulaisilleen lahjat, mutta yleensä hän viettää joulua omassa rahasäiliössään. Roopelle joulu on kuitenkin tavallaan tärkeä jo siitäkin syystä, että hän teki ensiesiintymisensä joulutarinassa.
Suomalaisen ankkapiirtäjän Kari Korhosen mukaan myöskään Roopen sihteeri Säästöpää ei pidä joulusta, vaan on silloin mieluummin töissä.
Näitä poikkuksia lukuunottamatta ankkalinnalaiset kuitenkin pitävät joulusta.
Kuten sanottua, ankkojen joulusta on tehty lukemattomia tarinoita. Pelkästään Carl Barks piirsi yli kolmekymmentä joulusarjaa, jotka on Suomessa koottu "Carl Barksin Joulu 1"- ja "Carl Barksin joulu 2"-kirjoihin. Monet Barksin joulusarjoista ovat saavuttaneet klassikon aseman.
Tunnetuin Barksin joulusarjoista lienee ylistetty, mahtava, 32-sivuinen seikkailusarja "A Christmas For Shacktown" ("Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun"). Barks piirsi sarjan vuonna 1951, se julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa sitä seuraavana vuonna, ja Suomessa sarja sai ensiesiintymisensä vuonna 1956. Kyseessä on monen suosikkisarja, eikä sitä suotta ole julkaistu Suomessa seitsemää kertaa. Tosin Saksan parillekymmenelle julkaisukerralle ei tuo määrä lyö vertoja. Itse tarinassa Aku, Iines, sekä Tupu, Hupu ja Lupu keräävät rahaa Tyhjälän köyhille lapsille.
Toinen Barksin legendaarisista joulusarjoista on "Joulu Karhuvuorella", jossa Aku ja ankanpojat matkaavat Roopen mökkiin Karhuvuorelle joulua viettämään - tosin juhla ei suju aivan muitta mutkitta. Tämä 10-sivuinen hupailu on noussut legendan asemaan myös muista syistä - Roope Ankka teki siinä ensiesiintymisensä. Barks piirteli sarjan vuonna 1947.
Myöskään esimerkiksi sellaiset Barksin kertomukset kuin "Santa's Stormy Visit" ("Joulupukin myrskyisä vierailu"), "The Golden Christmas Tree" ("Kultainen joulupuu"), "Letter To Santa" ("Kirje joulupukille"), "You Can't Guess!" ("Koettakaa arvata!"), "Turkey with All the Shemings" ("Mistä joulupäivällinen?") ja "The Black Pearls of Tabu Yama" ("Joulu etelämerellä") eivät varmasti hevillä unohdu ankistien mielistä.
Toki myös muut tekijät ovat tehneet joulutarinoita. Niitä ilmestyy Aku Ankassa (, sekä muissa ankkajulkaisuissa kuten Aku Ankan taskukirjassa) joka joulu. Tyypillinen juoni on, että Aku on unohtanut kokonaan jouluvalmistelut, ja kaikki lahjat taikka jouluruoat ovat hankkimatta, tai sitten Akulla ei ole varaa joululahjoihin, se on myös toinen juoni mahdollisuus. On niitä toki muitakin, mutta yleisesti ottaen monet Aku Ankka -aiheiset joulukertomukset toistavat samaa. Ja milloin viimeksi joulutarinan lopussa joku ei olisi toivottanut hyvää joulua?
Mutta vaikka joulukertomuksissa ei sinänsä mitään uutta erityistä olekaan, ovat ne silti ihan mukavia, ja tuovat osana hyvää joulutunnelmaa ainakin minulle. Joskus takavuosina (v. 1952-1985) ilmestyi myös jouluna yksi ylimääräinen Aku Ankka -lehti, "Jouluparaati" tai "Joulumanteli". Vuonna 2006 perinne palautettiin, ja siitä lähtien joka joulu on taas saatu nauttia Jouluparaatista.
Huomenna en taaskaan pysty juuri koneilemaan, joten saa nähdä, jatkuuko teksti enää.
Ai niin, jottei mene ihan aiheen vierestä, niin jatkan vähäsen tekstiäni.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Joulu Ankkalinnassa
Aku Ankka-tarinat ovat saaneet ideoita melkeinpä jokaisesta maapallon ilmiöstä. Myös juhlat esiintyvät tarinoissa varsin usein - juhannus, pääsiäinen, halloween, uusivuosi, joulu, ystävänpäivä, erilaiset merkkijuhlat, sun muut kissanristiäiset ovat erittäin suosittuja kertomuksenaiheita. Myös joulu siis esiintyy tarinoissa varsin usein.
Joulu on kristillisissä maissa kaikkein näkyvin, valmistelluin ja suurin juhla. Niin myös Yhdysvalloissa, Calisotan osavaltiossa, ja sitä myöten Ankkalinnassa. Lapset saavat ihastella leluja, kaupoissa on alennusmyyntejä, katuja koristellaan, ja Joulupukeiksi ja tontuiksi pukeutuneet miehet hihhuloivat kadulla.
Ankan koko suku kokoontuu usein yhteen paikkaan viettämään joulua. Joskus he menevät Mummon maatilalle Ankkalinnan liepeille, kun taas toisinaan Akun luokse keskustan tuntumaan Paratiisitie 13 -osoitteessa sijaitsevaan omakotitaloon.
Suinkaan aina tosin ankat eivät ole Ankkalinnassa, vaan toisinaan joulua vietetään etelän maissa tai vaikkapa risteilyaluksella.
Tärkeänä osana Ankkalinnan joulua on joulupöytä. Usein siinä on monenmoisia herkkuja, mutta sen kruunaa aina valtava kalkkuna, kuten yhdysvaltalaiseen perinteeseen kuuluu (kalkkuna (turkey) käännetään tosin joskus Suomessa kinkuksi, ja jotkut eurooppalaiset myös piirtävät ankkojen joulupöytään kinkun). Eri maiden ankkapiirtäjät ja -käsikirjoittajat loihtivat joulupöytään myös omien maidensa tyypillisiä ruokia, jotka tosin Aku Ankan Toimitus usein kääntää suomalaisittain rosolliksi taikka lipeäkalaksi tai vaikkapa lanttulaatikoksi. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole ruokalajit, vaan se, että jouluna ylipäätään syödään hyvin, ja jouluaterian jälkeen kaikki ovatkin aina yltäkylläisinä.
Ankoilla on perinteisesti myös joulukuusi, joka ostetaan lähimarketista tai joltakin katukauppiaalta. Ankat on koristelevat sen kynttilöin, joulupalloin, nauhoin, olkikoristein, piparminttukepein ynnä muin sellaisin. Usein koristelu jää poikien vastuulle, jotka hoitavat homman jouluaattoaamuna.
Tupu, Hupu ja Lupu alkavat jo viikkoja ennen joulua käyttäytymään esimerkillisen hyvin, sillä he uskovat, ettei Joulupukki ja tuhmille lapsille lahjoja. He tiskaavat päivittäin, siivoavat, pesevät pyykkiä ja tekevät kotitöitä.
Lahjat lasketaan kuusen alle, tai laitetaan amerikkalaisen perinteen mukaan joulusukkiin. Ankkalinnassa on laki, joka määrää, että lahjat täytyy pitää itsellään pääsiäiseen asti. Aku on saanut pojilta mitä erikoisimpia lahjoja, kaikkea kamelista poroon, sikareihin ja villasukkiin. Tupulla, Hupulla ja Lupulla ei on erittäin pieni viikkoraha, joten he ostavat lahjoja pienellä budjetilla. Toisaalta ankanpojat ostavat kuitenkin lahjansa aina yhdessä, ja usein vain Akulle, joten siksi heillä jää lahjaan edes jonkin verran rahaa. Akun toiveet ovat yleensä kuitenkin ssen verran suurisuuntaisia, ettei niihin ole juuri kenelläkään hänen ystävällään - pojista puhumattakaan - varaa. Paitsi tietenkin Roopella, mutta Roope ei yleensä anna joululahjoja, sillä hänen mielestään joulu on humpuukia.
Aku ja muut aikuiset antavat pojille yleensä leluja tai muuta hauskaa. Sekä pojilla, että myös Akulla, on pahana tapana yrittää kaikin keinoin selvittää tulevia lahjojaan. Yleensä lahjat ovat melko samantapaisia. Mummo ja Iines saattavat joskus kutoa osan lahjoistaan.
Ankkalinnassa lahjat tuo aina Joulupukki, tai ainakin Joulupukiksi naamioitunut Aku. Tupu, Hupu ja Lupu edelleen uskovat Joulupukkiin, ja ankkatarinoiden mukaan Joulupukki myös on olemassa. Aku ja pojat ovat useita kertoja jopa matkanneet Korvatunturille.
Kuten sanottua, Roope ei välitä joulusta. Hän ajattelee sitä ainoastaan, sillä silloin ihmiset syytävät enemmän rahaa hänen tuottaeisiinsa. Toisaalta joissakin tarinoissa Roope heltyy ostamaan kaikille sukulaisilleen lahjat, mutta yleensä hän viettää joulua omassa rahasäiliössään. Roopelle joulu on kuitenkin tavallaan tärkeä jo siitäkin syystä, että hän teki ensiesiintymisensä joulutarinassa.
Suomalaisen ankkapiirtäjän Kari Korhosen mukaan myöskään Roopen sihteeri Säästöpää ei pidä joulusta, vaan on silloin mieluummin töissä.
Näitä poikkuksia lukuunottamatta ankkalinnalaiset kuitenkin pitävät joulusta.
Kuten sanottua, ankkojen joulusta on tehty lukemattomia tarinoita. Pelkästään Carl Barks piirsi yli kolmekymmentä joulusarjaa, jotka on Suomessa koottu "Carl Barksin Joulu 1"- ja "Carl Barksin joulu 2"-kirjoihin. Monet Barksin joulusarjoista ovat saavuttaneet klassikon aseman.
Tunnetuin Barksin joulusarjoista lienee ylistetty, mahtava, 32-sivuinen seikkailusarja "A Christmas For Shacktown" ("Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun"). Barks piirsi sarjan vuonna 1951, se julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa sitä seuraavana vuonna, ja Suomessa sarja sai ensiesiintymisensä vuonna 1956. Kyseessä on monen suosikkisarja, eikä sitä suotta ole julkaistu Suomessa seitsemää kertaa. Tosin Saksan parillekymmenelle julkaisukerralle ei tuo määrä lyö vertoja. Itse tarinassa Aku, Iines, sekä Tupu, Hupu ja Lupu keräävät rahaa Tyhjälän köyhille lapsille.
Toinen Barksin legendaarisista joulusarjoista on "Joulu Karhuvuorella", jossa Aku ja ankanpojat matkaavat Roopen mökkiin Karhuvuorelle joulua viettämään - tosin juhla ei suju aivan muitta mutkitta. Tämä 10-sivuinen hupailu on noussut legendan asemaan myös muista syistä - Roope Ankka teki siinä ensiesiintymisensä. Barks piirteli sarjan vuonna 1947.
Myöskään esimerkiksi sellaiset Barksin kertomukset kuin "Santa's Stormy Visit" ("Joulupukin myrskyisä vierailu"), "The Golden Christmas Tree" ("Kultainen joulupuu"), "Letter To Santa" ("Kirje joulupukille"), "You Can't Guess!" ("Koettakaa arvata!"), "Turkey with All the Shemings" ("Mistä joulupäivällinen?") ja "The Black Pearls of Tabu Yama" ("Joulu etelämerellä") eivät varmasti hevillä unohdu ankistien mielistä.
Toki myös muut tekijät ovat tehneet joulutarinoita. Niitä ilmestyy Aku Ankassa (, sekä muissa ankkajulkaisuissa kuten Aku Ankan taskukirjassa) joka joulu. Tyypillinen juoni on, että Aku on unohtanut kokonaan jouluvalmistelut, ja kaikki lahjat taikka jouluruoat ovat hankkimatta, tai sitten Akulla ei ole varaa joululahjoihin, se on myös toinen juoni mahdollisuus. On niitä toki muitakin, mutta yleisesti ottaen monet Aku Ankka -aiheiset joulukertomukset toistavat samaa. Ja milloin viimeksi joulutarinan lopussa joku ei olisi toivottanut hyvää joulua?
Mutta vaikka joulukertomuksissa ei sinänsä mitään uutta erityistä olekaan, ovat ne silti ihan mukavia, ja tuovat osana hyvää joulutunnelmaa ainakin minulle. Joskus takavuosina (v. 1952-1985) ilmestyi myös jouluna yksi ylimääräinen Aku Ankka -lehti, "Jouluparaati" tai "Joulumanteli". Vuonna 2006 perinne palautettiin, ja siitä lähtien joka joulu on taas saatu nauttia Jouluparaatista.
Huomenna en taaskaan pysty juuri koneilemaan, joten saa nähdä, jatkuuko teksti enää.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 169 -
26.12.2009 klo 22:28:21
Satuin sittenkin pääsemään vielä koneelle, joten kirjoitan vielä hiukan lisää.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Joulu Ankkalinnassa
Aku Ankka-tarinat ovat saaneet ideoita melkeinpä jokaisesta maapallon ilmiöstä. Myös juhlat esiintyvät tarinoissa varsin usein - juhannus, pääsiäinen, halloween, uusivuosi, joulu, ystävänpäivä, erilaiset merkkijuhlat, sun muut kissanristiäiset ovat erittäin suosittuja kertomuksenaiheita. Myös joulu siis esiintyy tarinoissa varsin usein.
Joulu on kristillisissä maissa kaikkein näkyvin, valmistelluin ja suurin juhla. Niin myös Yhdysvalloissa, Calisotan osavaltiossa, ja sitä myöten Ankkalinnassa. Lapset saavat ihastella leluja, kaupoissa on alennusmyyntejä, katuja koristellaan, ja Joulupukeiksi ja tontuiksi pukeutuneet miehet hihhuloivat kadulla.
Ankan koko suku kokoontuu usein yhteen paikkaan viettämään joulua. Joskus he menevät Mummon maatilalle Ankkalinnan liepeille, kun taas toisinaan Akun luokse keskustan tuntumaan Paratiisitie 13 -osoitteessa sijaitsevaan omakotitaloon.
Suinkaan aina tosin ankat eivät ole Ankkalinnassa, vaan toisinaan joulua vietetään etelän maissa tai vaikkapa risteilyaluksella.
Tärkeänä osana Ankkalinnan joulua on joulupöytä. Usein siinä on monenmoisia herkkuja, mutta sen kruunaa aina valtava kalkkuna, kuten yhdysvaltalaiseen perinteeseen kuuluu (kalkkuna (turkey) käännetään tosin joskus Suomessa kinkuksi, ja jotkut eurooppalaiset myös piirtävät ankkojen joulupöytään kinkun). Eri maiden ankkapiirtäjät ja -käsikirjoittajat loihtivat joulupöytään myös omien maidensa tyypillisiä ruokia, jotka tosin Aku Ankan Toimitus usein kääntää suomalaisittain rosolliksi taikka lipeäkalaksi tai vaikkapa lanttulaatikoksi. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole ruokalajit, vaan se, että jouluna ylipäätään syödään hyvin, ja jouluaterian jälkeen kaikki ovatkin aina yltäkylläisinä.
Ankoilla on perinteisesti myös joulukuusi, joka ostetaan lähimarketista tai joltakin katukauppiaalta. Ankat on koristelevat sen kynttilöin, joulupalloin, nauhoin, olkikoristein, piparminttukepein ynnä muin sellaisin. Usein koristelu jää poikien vastuulle, jotka hoitavat homman jouluaattoaamuna.
Tupu, Hupu ja Lupu alkavat jo viikkoja ennen joulua käyttäytymään esimerkillisen hyvin, sillä he uskovat, ettei Joulupukki ja tuhmille lapsille lahjoja. He tiskaavat päivittäin, siivoavat, pesevät pyykkiä ja tekevät kotitöitä.
Lahjat lasketaan kuusen alle, tai laitetaan amerikkalaisen perinteen mukaan joulusukkiin. Ankkalinnassa on laki, joka määrää, että lahjat täytyy pitää itsellään pääsiäiseen asti. Aku on saanut pojilta mitä erikoisimpia lahjoja, kaikkea kamelista poroon, sikareihin ja villasukkiin. Tupulla, Hupulla ja Lupulla ei on erittäin pieni viikkoraha, joten he ostavat lahjoja pienellä budjetilla. Toisaalta ankanpojat ostavat kuitenkin lahjansa aina yhdessä, ja usein vain Akulle, joten siksi heillä jää lahjaan edes jonkin verran rahaa. Akun toiveet ovat yleensä kuitenkin ssen verran suurisuuntaisia, ettei niihin ole juuri kenelläkään hänen ystävällään - pojista puhumattakaan - varaa. Paitsi tietenkin Roopella, mutta Roope ei yleensä anna joululahjoja, sillä hänen mielestään joulu on humpuukia.
Aku ja muut aikuiset antavat pojille yleensä leluja tai muuta hauskaa. Sekä pojilla, että myös Akulla, on pahana tapana yrittää kaikin keinoin selvittää tulevia lahjojaan. Yleensä lahjat ovat melko samantapaisia. Mummo ja Iines saattavat joskus kutoa osan lahjoistaan.
Ankkalinnassa lahjat tuo aina Joulupukki, tai ainakin Joulupukiksi naamioitunut Aku. Tupu, Hupu ja Lupu edelleen uskovat Joulupukkiin, ja ankkatarinoiden mukaan Joulupukki myös on olemassa. Aku ja pojat ovat useita kertoja jopa matkanneet Korvatunturille.
Kuten sanottua, Roope ei välitä joulusta. Hän ajattelee sitä ainoastaan, sillä silloin ihmiset syytävät enemmän rahaa hänen tuottaeisiinsa. Toisaalta joissakin tarinoissa Roope heltyy ostamaan kaikille sukulaisilleen lahjat, mutta yleensä hän viettää joulua omassa rahasäiliössään. Roopelle joulu on kuitenkin tavallaan tärkeä jo siitäkin syystä, että hän teki ensiesiintymisensä joulutarinassa.
Suomalaisen ankkapiirtäjän Kari Korhosen mukaan myöskään Roopen sihteeri Säästöpää ei pidä joulusta, vaan on silloin mieluummin töissä.
Näitä poikkuksia lukuunottamatta ankkalinnalaiset kuitenkin pitävät joulusta.
Kuten sanottua, ankkojen joulusta on tehty lukemattomia tarinoita. Pelkästään Carl Barks piirsi yli kolmekymmentä joulusarjaa, jotka on Suomessa koottu "Carl Barksin Joulu 1"- ja "Carl Barksin joulu 2"-kirjoihin, ja niitä on myös julkaistu niin Aku Ankka-lehdissä, taskukirjoissa, ja erilaisissa sarjakuva-albumeissa, kuten "Puhu pukille"-kirjasessa. Monet Barksin joulusarjoista ovat saavuttaneet klassikon aseman.
Tunnetuin Barksin joulusarjoista lienee ylistetty, mahtava, 32-sivuinen seikkailusarja "A Christmas For Shacktown" ("Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun"). Barks piirsi sarjan vuonna 1951, se julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa sitä seuraavana vuonna, ja Suomessa sarja sai ensiesiintymisensä vuonna 1956. Kyseessä on monen suosikkisarja, eikä sitä suotta ole julkaistu Suomessa seitsemää kertaa. Tosin Saksan parillekymmenelle julkaisukerralle ei tuo määrä lyö vertoja. Itse tarinassa Aku, Iines, sekä Tupu, Hupu ja Lupu keräävät rahaa Tyhjälän köyhille lapsille.
Toinen Barksin legendaarisista joulusarjoista on "Joulu Karhuvuorella", jossa Aku ja ankanpojat matkaavat Roopen mökkiin Karhuvuorelle joulua viettämään - tosin juhla ei suju aivan muitta mutkitta. Tämä 10-sivuinen hupailu on noussut legendan asemaan myös muista syistä - Roope Ankka teki siinä ensiesiintymisensä. Barks piirteli sarjan vuonna 1947.
Myöskään esimerkiksi sellaiset Barksin kertomukset kuin "Santa's Stormy Visit" ("Joulupukin myrskyisä vierailu"), "The Golden Christmas Tree" ("Kultainen joulupuu"), "Letter To Santa" ("Kirje joulupukille"), "You Can't Guess!" ("Koettakaa arvata!"), "Turkey with All the Shemings" ("Mistä joulupäivällinen?") ja "The Black Pearls of Tabu Yama" ("Joulu etelämerellä") eivät varmasti hevillä unohdu ankistien mielistä.
Toki myös muut tekijät ovat tehneet joulutarinoita. Niitä ilmestyy Aku Ankassa (, sekä muissa ankkajulkaisuissa kuten Aku Ankan taskukirjassa) joka joulu. Tyypillinen juoni on, että Aku on unohtanut kokonaan jouluvalmistelut, ja kaikki lahjat taikka jouluruoat ovat hankkimatta, tai sitten Akulla ei ole varaa joululahjoihin, se on myös toinen juonimahdollisuus. Kolmas erittäin suosittu joulutarinaidea on se, että tarinassa köyhille yritetään järjestää joulua. Tätähän käytettiin Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun -sarjassakin, sekä esimerkiksi myös "Jouluista parhain" -kertomuksessa. On juoni-ideoita toki muitakin, mutta yleisesti ottaen monet Aku Ankka -aiheiset joulukertomukset toistavat samaa. Joulutarinat myös päättyvät poikkeuksetta rittäin iloisesti ja onnellisesti, ja lopussa yleensä joku hahmo toivottaa hyvät joulut.
Myöskään jouluisissa kansissa ei useimmiten ole mitään uutta ja yllättävää.
Mutta vaikka joulukertomuksissa ei sinänsä mitään uutta erityistä olekaan, ovat ne silti ihan mukavia, ja tuovat osana hyvää joulutunnelmaa ainakin minulle. Olisi typerää, ettei joulua huomioitaisi Aku Ankka -lehdessä mitenkään.
Joskus takavuosina (v. 1952-1985) ilmestyi myös jouluna yksi ylimääräinen Aku Ankka -lehti, "Jouluparaati" tai "Joulumanteli". Vuonna 2006 perinne palautettiin, ja siitä lähtien joka joulu on taas saatu nauttia Jouluparaatista.
Jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla, mutta kristillistä puolta ei ankkatarinoissa esitetä kuusessa keikkuvaa olkienkeliä enempää, niin kuin ei uskontoa muutenkaan yleensä ankkatarinoissa esitetä. Mielestäni tämä on vähän outoa, mutta toisaaltahan joulua vietetään myös oikeassa elämässä muista kuin uskonnollisista syistä.
Pohjois-Amerikassa lapsille opetetaan Joulupukin elävän Pohjoisnavalla, kun taas suomalaislapsille opetetaan hänen elävän Korvatunturilla. Tästä on silloin tällöin syntynyt kääntäjillä pieniä ongelmia.
Joulutarinoita ilmestyy kaikilta ankkapiirtäjiltä, eikä juuri kukaan toisaalta ole erikoistunut niihin. Tavallisten tarinoiden ilmestymistahti ja joulutarinoiden ilmestymistahti kulkevat suurimmalla osalla ankantekijöitä käsi kädessä. Don Rosa saattoi tehdä vuodessa vain pari tarinaa, ja hän ei siis tietenkään voinut tehdä joka toisesta sarjastaan joulusarjaa. Siksi hän sai uransa aikana vain yhden joulukertomuksen valmiiksi - sekin oli nelisivuinen lyhäri "Oi kuusipuu". Kovalla sykkeellä ankkatarinoita tekevät piirtäjät ja käsikirjoittajat tekevät paljon joulutarinoita, sillä heille jää aikaa tehdä vaikkapa joulukertomuksia, ja jotta lehti saataisiin jouluna täyteen joulumieltä, jonkun täytyy tehdä niitä - siis heidän. Siksi Vicarilta ilmestyykin käytännössä joka joulu jokin kertomus, ja Barks sai hänkin aikaan lähes joka vuosi ainakin yhden joulutarinan.
Myös hiiret viettävät luonnollisesti joulua. Näitä tarinoita ei kuitenkaan nähdä samassa määrin, kuin ankkamaailman vastaavia - mutta eihän hiirisarjoja muutenkaan nähdä kovin paljoa. Mikillä on ollut tapana hakea joulukuusi joka vuosi itse Ankkalinnan läheiseltä vuorelta (ainakin Noel van Hornin mukaan ("Jouluperinne", "Tradition"), ja miksipä emme häntä uskoisi).
Yhteenveto: Joulu on Ankkalinnalle aivan yhtä merkittävä juhla kuin muullekin kristitylle maailmalle. Joulutarinoita tehdään paljon ja niitä ilmestyy joka joulu Aku Ankka -lehdessä. Ankat kokoontuvat jouluna useimmiten Akun kotiin tai Mummon maatilalle. Siellä he aina availevat paketteja, ja syövät jouluruokaa. Miltei kaikki ankat pitävät joulusta, ainoastaan Roope ja Säästöpää eivät siitä välitä. Etenkin monet Barksin joulutarinat ovat varsinaisia klassikoita, ja ne on koottu kaikki Carl Barksin Joulu 1- ja Carl Barksin Joulu 2 -kirjoihin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Joulu Ankkalinnassa
Aku Ankka-tarinat ovat saaneet ideoita melkeinpä jokaisesta maapallon ilmiöstä. Myös juhlat esiintyvät tarinoissa varsin usein - juhannus, pääsiäinen, halloween, uusivuosi, joulu, ystävänpäivä, erilaiset merkkijuhlat, sun muut kissanristiäiset ovat erittäin suosittuja kertomuksenaiheita. Myös joulu siis esiintyy tarinoissa varsin usein.
Joulu on kristillisissä maissa kaikkein näkyvin, valmistelluin ja suurin juhla. Niin myös Yhdysvalloissa, Calisotan osavaltiossa, ja sitä myöten Ankkalinnassa. Lapset saavat ihastella leluja, kaupoissa on alennusmyyntejä, katuja koristellaan, ja Joulupukeiksi ja tontuiksi pukeutuneet miehet hihhuloivat kadulla.
Ankan koko suku kokoontuu usein yhteen paikkaan viettämään joulua. Joskus he menevät Mummon maatilalle Ankkalinnan liepeille, kun taas toisinaan Akun luokse keskustan tuntumaan Paratiisitie 13 -osoitteessa sijaitsevaan omakotitaloon.
Suinkaan aina tosin ankat eivät ole Ankkalinnassa, vaan toisinaan joulua vietetään etelän maissa tai vaikkapa risteilyaluksella.
Tärkeänä osana Ankkalinnan joulua on joulupöytä. Usein siinä on monenmoisia herkkuja, mutta sen kruunaa aina valtava kalkkuna, kuten yhdysvaltalaiseen perinteeseen kuuluu (kalkkuna (turkey) käännetään tosin joskus Suomessa kinkuksi, ja jotkut eurooppalaiset myös piirtävät ankkojen joulupöytään kinkun). Eri maiden ankkapiirtäjät ja -käsikirjoittajat loihtivat joulupöytään myös omien maidensa tyypillisiä ruokia, jotka tosin Aku Ankan Toimitus usein kääntää suomalaisittain rosolliksi taikka lipeäkalaksi tai vaikkapa lanttulaatikoksi. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole ruokalajit, vaan se, että jouluna ylipäätään syödään hyvin, ja jouluaterian jälkeen kaikki ovatkin aina yltäkylläisinä.
Ankoilla on perinteisesti myös joulukuusi, joka ostetaan lähimarketista tai joltakin katukauppiaalta. Ankat on koristelevat sen kynttilöin, joulupalloin, nauhoin, olkikoristein, piparminttukepein ynnä muin sellaisin. Usein koristelu jää poikien vastuulle, jotka hoitavat homman jouluaattoaamuna.
Tupu, Hupu ja Lupu alkavat jo viikkoja ennen joulua käyttäytymään esimerkillisen hyvin, sillä he uskovat, ettei Joulupukki ja tuhmille lapsille lahjoja. He tiskaavat päivittäin, siivoavat, pesevät pyykkiä ja tekevät kotitöitä.
Lahjat lasketaan kuusen alle, tai laitetaan amerikkalaisen perinteen mukaan joulusukkiin. Ankkalinnassa on laki, joka määrää, että lahjat täytyy pitää itsellään pääsiäiseen asti. Aku on saanut pojilta mitä erikoisimpia lahjoja, kaikkea kamelista poroon, sikareihin ja villasukkiin. Tupulla, Hupulla ja Lupulla ei on erittäin pieni viikkoraha, joten he ostavat lahjoja pienellä budjetilla. Toisaalta ankanpojat ostavat kuitenkin lahjansa aina yhdessä, ja usein vain Akulle, joten siksi heillä jää lahjaan edes jonkin verran rahaa. Akun toiveet ovat yleensä kuitenkin ssen verran suurisuuntaisia, ettei niihin ole juuri kenelläkään hänen ystävällään - pojista puhumattakaan - varaa. Paitsi tietenkin Roopella, mutta Roope ei yleensä anna joululahjoja, sillä hänen mielestään joulu on humpuukia.
Aku ja muut aikuiset antavat pojille yleensä leluja tai muuta hauskaa. Sekä pojilla, että myös Akulla, on pahana tapana yrittää kaikin keinoin selvittää tulevia lahjojaan. Yleensä lahjat ovat melko samantapaisia. Mummo ja Iines saattavat joskus kutoa osan lahjoistaan.
Ankkalinnassa lahjat tuo aina Joulupukki, tai ainakin Joulupukiksi naamioitunut Aku. Tupu, Hupu ja Lupu edelleen uskovat Joulupukkiin, ja ankkatarinoiden mukaan Joulupukki myös on olemassa. Aku ja pojat ovat useita kertoja jopa matkanneet Korvatunturille.
Kuten sanottua, Roope ei välitä joulusta. Hän ajattelee sitä ainoastaan, sillä silloin ihmiset syytävät enemmän rahaa hänen tuottaeisiinsa. Toisaalta joissakin tarinoissa Roope heltyy ostamaan kaikille sukulaisilleen lahjat, mutta yleensä hän viettää joulua omassa rahasäiliössään. Roopelle joulu on kuitenkin tavallaan tärkeä jo siitäkin syystä, että hän teki ensiesiintymisensä joulutarinassa.
Suomalaisen ankkapiirtäjän Kari Korhosen mukaan myöskään Roopen sihteeri Säästöpää ei pidä joulusta, vaan on silloin mieluummin töissä.
Näitä poikkuksia lukuunottamatta ankkalinnalaiset kuitenkin pitävät joulusta.
Kuten sanottua, ankkojen joulusta on tehty lukemattomia tarinoita. Pelkästään Carl Barks piirsi yli kolmekymmentä joulusarjaa, jotka on Suomessa koottu "Carl Barksin Joulu 1"- ja "Carl Barksin joulu 2"-kirjoihin, ja niitä on myös julkaistu niin Aku Ankka-lehdissä, taskukirjoissa, ja erilaisissa sarjakuva-albumeissa, kuten "Puhu pukille"-kirjasessa. Monet Barksin joulusarjoista ovat saavuttaneet klassikon aseman.
Tunnetuin Barksin joulusarjoista lienee ylistetty, mahtava, 32-sivuinen seikkailusarja "A Christmas For Shacktown" ("Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun"). Barks piirsi sarjan vuonna 1951, se julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa sitä seuraavana vuonna, ja Suomessa sarja sai ensiesiintymisensä vuonna 1956. Kyseessä on monen suosikkisarja, eikä sitä suotta ole julkaistu Suomessa seitsemää kertaa. Tosin Saksan parillekymmenelle julkaisukerralle ei tuo määrä lyö vertoja. Itse tarinassa Aku, Iines, sekä Tupu, Hupu ja Lupu keräävät rahaa Tyhjälän köyhille lapsille.
Toinen Barksin legendaarisista joulusarjoista on "Joulu Karhuvuorella", jossa Aku ja ankanpojat matkaavat Roopen mökkiin Karhuvuorelle joulua viettämään - tosin juhla ei suju aivan muitta mutkitta. Tämä 10-sivuinen hupailu on noussut legendan asemaan myös muista syistä - Roope Ankka teki siinä ensiesiintymisensä. Barks piirteli sarjan vuonna 1947.
Myöskään esimerkiksi sellaiset Barksin kertomukset kuin "Santa's Stormy Visit" ("Joulupukin myrskyisä vierailu"), "The Golden Christmas Tree" ("Kultainen joulupuu"), "Letter To Santa" ("Kirje joulupukille"), "You Can't Guess!" ("Koettakaa arvata!"), "Turkey with All the Shemings" ("Mistä joulupäivällinen?") ja "The Black Pearls of Tabu Yama" ("Joulu etelämerellä") eivät varmasti hevillä unohdu ankistien mielistä.
Toki myös muut tekijät ovat tehneet joulutarinoita. Niitä ilmestyy Aku Ankassa (, sekä muissa ankkajulkaisuissa kuten Aku Ankan taskukirjassa) joka joulu. Tyypillinen juoni on, että Aku on unohtanut kokonaan jouluvalmistelut, ja kaikki lahjat taikka jouluruoat ovat hankkimatta, tai sitten Akulla ei ole varaa joululahjoihin, se on myös toinen juonimahdollisuus. Kolmas erittäin suosittu joulutarinaidea on se, että tarinassa köyhille yritetään järjestää joulua. Tätähän käytettiin Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun -sarjassakin, sekä esimerkiksi myös "Jouluista parhain" -kertomuksessa. On juoni-ideoita toki muitakin, mutta yleisesti ottaen monet Aku Ankka -aiheiset joulukertomukset toistavat samaa. Joulutarinat myös päättyvät poikkeuksetta rittäin iloisesti ja onnellisesti, ja lopussa yleensä joku hahmo toivottaa hyvät joulut.
Myöskään jouluisissa kansissa ei useimmiten ole mitään uutta ja yllättävää.
Mutta vaikka joulukertomuksissa ei sinänsä mitään uutta erityistä olekaan, ovat ne silti ihan mukavia, ja tuovat osana hyvää joulutunnelmaa ainakin minulle. Olisi typerää, ettei joulua huomioitaisi Aku Ankka -lehdessä mitenkään.
Joskus takavuosina (v. 1952-1985) ilmestyi myös jouluna yksi ylimääräinen Aku Ankka -lehti, "Jouluparaati" tai "Joulumanteli". Vuonna 2006 perinne palautettiin, ja siitä lähtien joka joulu on taas saatu nauttia Jouluparaatista.
Jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla, mutta kristillistä puolta ei ankkatarinoissa esitetä kuusessa keikkuvaa olkienkeliä enempää, niin kuin ei uskontoa muutenkaan yleensä ankkatarinoissa esitetä. Mielestäni tämä on vähän outoa, mutta toisaaltahan joulua vietetään myös oikeassa elämässä muista kuin uskonnollisista syistä.
Pohjois-Amerikassa lapsille opetetaan Joulupukin elävän Pohjoisnavalla, kun taas suomalaislapsille opetetaan hänen elävän Korvatunturilla. Tästä on silloin tällöin syntynyt kääntäjillä pieniä ongelmia.
Joulutarinoita ilmestyy kaikilta ankkapiirtäjiltä, eikä juuri kukaan toisaalta ole erikoistunut niihin. Tavallisten tarinoiden ilmestymistahti ja joulutarinoiden ilmestymistahti kulkevat suurimmalla osalla ankantekijöitä käsi kädessä. Don Rosa saattoi tehdä vuodessa vain pari tarinaa, ja hän ei siis tietenkään voinut tehdä joka toisesta sarjastaan joulusarjaa. Siksi hän sai uransa aikana vain yhden joulukertomuksen valmiiksi - sekin oli nelisivuinen lyhäri "Oi kuusipuu". Kovalla sykkeellä ankkatarinoita tekevät piirtäjät ja käsikirjoittajat tekevät paljon joulutarinoita, sillä heille jää aikaa tehdä vaikkapa joulukertomuksia, ja jotta lehti saataisiin jouluna täyteen joulumieltä, jonkun täytyy tehdä niitä - siis heidän. Siksi Vicarilta ilmestyykin käytännössä joka joulu jokin kertomus, ja Barks sai hänkin aikaan lähes joka vuosi ainakin yhden joulutarinan.
Myös hiiret viettävät luonnollisesti joulua. Näitä tarinoita ei kuitenkaan nähdä samassa määrin, kuin ankkamaailman vastaavia - mutta eihän hiirisarjoja muutenkaan nähdä kovin paljoa. Mikillä on ollut tapana hakea joulukuusi joka vuosi itse Ankkalinnan läheiseltä vuorelta (ainakin Noel van Hornin mukaan ("Jouluperinne", "Tradition"), ja miksipä emme häntä uskoisi).
Yhteenveto: Joulu on Ankkalinnalle aivan yhtä merkittävä juhla kuin muullekin kristitylle maailmalle. Joulutarinoita tehdään paljon ja niitä ilmestyy joka joulu Aku Ankka -lehdessä. Ankat kokoontuvat jouluna useimmiten Akun kotiin tai Mummon maatilalle. Siellä he aina availevat paketteja, ja syövät jouluruokaa. Miltei kaikki ankat pitävät joulusta, ainoastaan Roope ja Säästöpää eivät siitä välitä. Etenkin monet Barksin joulutarinat ovat varsinaisia klassikoita, ja ne on koottu kaikki Carl Barksin Joulu 1- ja Carl Barksin Joulu 2 -kirjoihin.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 170 -
26.12.2009 klo 23:11:49
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan joulu
Joulu on myös Ankkalinnassa yksi vuoden merkittävimmistä juhlista, ellei merkittävin. Joulutarinoita on ankka -ja hiirimaailmasta tehtykin aika paljon. Niitä ovat tehneet lukuisat eri piirtäjät sekä käsikirjoittajat.
Aku Ankan suvun joulua vietetään usein perhejuhlana. Mukana juhlissa on myös ystäviä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope Ankka, Iines Ankka, Hannu Hanhi, Mummo Ankka (Kaino-Vieno), Hansu Hanhi ja Pelle Peloton kokoontuvat perinteisesti joulunviettoon Mummon maatilalle, joka sijaitsee Ankkalinnan kaupungin ulkopuolella rauhallisessa paikassa. Yleinen toinen joulunviettopaikka on ollut Akun koti Paratiisitie 13:ssa. Koska Aku on usein joulutarinoiden(kin) päähenkilö, tarinan alussa mainitaan, että "on Akun vuoro järjestää suvun joulujuhla". Joskus juhlapaikkaa on jouduttu vaihtamaan Akun varattomuuden tai joskus jopa laiskuuden takia. Joskus Ankkain suvun joulua on vietetty myös muiden sukulaisten tai ystävien kotona, kuten Pellen pajalla (esimerkiksi tarina Joulumaatti, Aku Ankka 51/2007). Joskus ankkojen joulu on kulunut poissa kotoakin, kuten Carl Barksin tarinoissa Joulupukin myrskyisä vierailu, Joulu Karhuvuorella ja Joulu sukellusveneessä. Ensiksi mainitussa tarinassa Aku ja Tupu, Hupu ja Lupu viettävät joulua majakassa. Tarinassa Joulu Karhuvuorella Aku ja ankanpojat majoittuvat jouluksi Karhuvuorelle Roope-setänsä vuoristomökkiin. Samassa tarinassa Roope tekee ensiesiintymisensä. Viimeksi mainitussa tarinassa Roope, Aku ja viettävät joulua sukellusveneessä, koska he ovat aarrejahdissa.
Ankkojen joulupöydästä löytyy herkkuja jos jonkinmoisia. Suomessa perinteisesti tunnetun ja joulupöydän kuninkaan kinkun korvaa ankkatarinoissa lähes poikkeuksetta kalkkuna, joka kuuluu Pohjois-Amerikkalaiseen jouluperinteeseen. Kalkkuna on siis pääruoka. Sen kanssa tarjotaan erilaisia herkkuja, jotka tietysti vaihtelevat tarinoiden piirtäjän mukaan. Kukin piirtäjä piirtää, mitä haluaa. Kuitenkin ankkain joulupöydästä löytyvät erilaiset hedelmät, kakut, leivokset ja tietysti juomat (ei kuitenkaan mitään glögiä).
Ankkalinnalaisten jouluperinteeseen kuuluvat aika lailla samanlaisia asioita kuin vaikkapa meillä suomalaisilla. Jouluruokien lisäksi joululahjat, jouluinen musiikki, joulukuusi ja joulukoristeet löytyvät myös Ankkalinnalaiset joulusta. Myös (hieman) eriäviä perinteitä löytyy, kuten esimerkiksi mistelinoksa oven (tms.) yläpuolella. Ainakaan kovin monesta suomalaiskodista misteliä tuskin löytyy.
Kuten oikeastikin, Ankkalinnassa tehdään ennen joulua perinteisesti lahjaostoksia. Ankkalinnan tavaratalot täyttyvät ihmisistä (eläimistä), jotka hankkivat erilaisia joululahjoja niin lapsille kuin aikuisille. Lapsille ostetaan erilaisia leluja, joista esimerkiksi Tupun, Hupun ja Lupun suosikkeihin kuuluu junarata. Aikuiset ostavat milloin mitäkin, kuten erilaisia tarve-esineitä tai kirjoja. Esimerkiksi Aku on joissakin tarinoissa saanut joltain tai ostanut itselleen joululahjaksi kalastusvälineitä, kuten virvelin. Roopelle Aku ja pojat ovat joskus ostaneet muun muassa suurennuslasin, joka on erittäin hyödyllinen lahja Roopelle. Sillä hän voi vaikka tutkailla vanhojen rahojensa kuntoa. Hannu Hanhi ei paljon lahjoja edes tarvitsisi, koska hän saa muutenkin kaiken haluamansa voittamalla arpajaisissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Hannun, Iineksen ja Mummon, Hansun ja Pellen saamia lahjoja ei kovin usein oteta tarinoissa esille, varsinkin kun joulutarinoiden päähenkilö on usein Aku tai ankanpojat sekä Roope. Kuitenkin kaikki ankat ja hanhi saavat lahjoja ja he ovat useimmiten tyytyväisiä niihin. Mitään hirvittävää lahjavyöryä ankoille ei ikinä tule, he saavat kukin muutaman paketin. Joskus Aku ei saa rahapulassaan ostettua joululahjoja edes sukulaispojilleen.
Joissain tarinoissa ankkalinnalaisten lahjat ostetaan selvästi kaupasta, toisissa taas on Joulupukki, jonka pajassa valmistetaan lahjat kaikille kilteille lapsille ympäri maailman. Useissa tarinoissa Aku ja kumppanit ovat vierailleet pukin pajalla, joka sijaitsee missä milloinkin, mutta suomalaisittain käännettynä se on tietysti Korvatunturilla. Muun muassa pohjoisnavalla sijaitseva pukin asuinpaikka on käännetty Korvatunturiksi, joka on Suomen Lapissa. Joulupukki käy tarinoissa lähes aina jakamassa lahjat asukkaille, olivatpa ne sitten ostoskeskuksista hankittuja tai Joulupukin hämyisissä pajoissa valmistettuja. Ankkalinnalaiset oikeasti odottavat joulupukkia, koska monissa tarinoissa on nähty perinteisiä joulusukkia roikkumassa takan reunalta tai jopa ollaan hereillä odottamassa pukin tupsahtamista alas savupiipusta.
Ankkalinnalaiset suhtautuvat jouluun ja joulunviettoon eri tavoin. Aku Ankka, Tupu, Hupu ja Lupu sekä useimmat muut ovat innoissaan joulusta ja tekevät paljon jouluvalmisteluja. Akukin on yleensä reilu jouluna ja upottaa poikien joululahjoihin vaikka viimeiset killinkinsä. Toisaalta hän ei joskus pidä kaupungin materiaalilla jylläävästä joulusta ja haluaa viettää oikean vanhan ajan joulun. Silloin Aku lähtee poikien vastusteluista huolimatta esimerkiksi jonnekin erämaakämpälle joulua viettämään. Usein käy kuitenkin niin, että ankkanelikko palaa takaisin Ankkalinnaan joulunviettoon.
Roope Ankka suhtautuu usein jouluun negatiivisesti. Usein Roopen kuuluukin kutsuvan joulua pelkäksi hölynpölyksi tai humpuukiksi. Hänen pitäisi ostaa sukulaisilleen joululahjoja ja tuhlata siten rakkaita rahojaan. Vaikka Roope ei pinnallisesti näytä joulusta välittävän, sisimmässään hän varmasti siitä nauttii. Miksi muuten hän olisi aina mukana ankkojen joulukekkereissä, joihin hänkin joutuu aina tuomaan jotain mukanaan. Lisäksi Roope hankkii useimmissa tarinoissa Akulle ja kumppaneille hienoja joululahjoja, vaikka toisin voisi luulla. Tietysti Roope pitää joulusta myös siksi, että se kartuttaa hänen rahavarojaan melkoisesti. Ihmiset ostavat joululahjoja, ruokia ja koristeita hänen omistamistaan kaupoista ja ostoskeskuksista ja siitä irtoaa Roopelle joulunaikana mukavat voitot.
Ankkojen ohella hiiretkin viettävät joulua. Hiirten joulusta kertovia tarinoita tehdään (tai ainakin itse olen nähnyt) huomattavasti vähemmän kuin vastaavia ankkatarinoita. Kuitenkin hiiritarinoita on. Niissä Mikki, Minni, (Mortti ja Vertti) ja Hessu ovat yleensä kokoontuneet joko Mikin tai Minnin luo. Joskus harvemmin mukana ovat myös Heluna ja Polle. He syövät samoja jouluruokia kuin ankat eli kalkkunaa yms. Joulukuuset ja lahjat kuuluvat tietysti myös hiiriporukan jouluun. Hiirimaailman hahmoista Mikki, Hessu ja Minni ovat joulun aikana kohtuullisia kuluttajia ja ostavat lahjoja toisille. Sen sijaan Polle on joissain tarinoissa aika häikäilemätön tyyppi ja ostelee kaikilla rahoillaan joululahjoja vain itselleen. Eräässä Bernadon piirtämässä tarinassa Mikki yrittää hillitä Pollen lahjavimmaa uskottelemalla hänelle, että joululahjavaras Nipa Näppi kyttää hänen joulupakettejaan. Usein Polle sitten ymmärtää, että joulu on antamisen eikä saamisen juhla ja käyttää osan rahoistaan ystäviensä lahjoihin.
Ankkalinnan joulutarinat ovat hyvin erilaisia keskenään ja onhan niihin pakkokin sisältyä jonkinlainen juoni. Eihän pelkästä joulunvietosta, ruokien syömisestä ja lahjojen avaamisesta voi saada aikaan mitään kovin järkevää tarinaa. Siksi tarinoissa on erilaisia juonenkäänteitä ja hahmoille yllätyksenä tulevia tapahtumia. Yksi perusaihe on, että Akulla ovat rahat loppu ja hän ei voi järjestää sukulaisille joulujuhlaa. Jostain hän kuitenkin aina hankkii rahat ja iloinen joulunvietto onnistuu. Mikki Hiiri-tarinat ovat usein hieman seikkailullisempia jouluaiheisinakin. Aku Ankan taskukirjassa 129 julkaistu Massimo De Vitan kolmiosainen Mikki-sarja (Taikamiekka, Pohjolan turnajaiset, Sumujen ruhtinaan paluu) on loistava esimerkki tästä. Tarinassa Mikki ja Hessu seikkailevat Vilumaassa. Omasta mielestäni tuo sarja on aivan mahtava kokonaisuus. Toki Ankkojen joulustakin on tehty monia pidempiä ja monimutkaisempia tarinoita, kuten ehkä kaikkien aikojen ankkajoulutarina, Carl Barksin Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Tarinassa Roope-sedän rahat suistuvat syvälle maan alle ja Aku ja kumppanit yrittävät sitten pelastaa ne sieltä. Roopen rahoista löytyy aluksi summa, jolla saadaan mahtava joulujuhla Tyhjälän lapsille. Barksin loistavien joulusarjakuvien täytyy mainita italialaiset käsikirjoittajat, jotka osaavat myös tehdä hyviä pidempiä jouluaiheisia tarinoita. Aika monessa joulutarinassa aiheena on myös joulupukki. Usein pukki on kadonnut ja ankkojen (jostain syystä aina juuri heidän eikä kenenkään muun kaupunkilaisen) täytyy lähteä etsimään tai pelastamaan joulupukkia. Ankat onnistuvat aina, joskin usein kommellusten jälkeen, pelastamaan Ankkalinnan joulun. Joskus Aku Ankka on itse joutunut pukeutumaan punaisiin pukin vetimiin. Hän on esiintynyt pukkina ankanpojille, mutta joskus jopa koko Ankkalinnalle tai isommallekin osalle maailmaa. Usein Aku kuitenkin ehtii tyriä lahjakeikkansa jotenkin ja oikea joulupukki joutuu pelastamaan tilanteen.
Legendaarisia joulutarinoita on siis useita. Useimmat niistä ovat mestari Carl Barksin tekemiä. Suomessa julkaistiin joulun alla 2008 kokonaisuus Carl Barksin kaikista joulutarinoista, Carl Barksin joulu 1-2 ja niille säilytyslaatikko. Kirjoista löytyvät muun muassa tarinat Joulu Karhuvuorella, Tyhjälän joulu, Koettakaa arvata, Kirje joulupukille, Joulu etelämerellä ja Mistä joulupäivällinen?
Omasta mielestäni joulutarinat ovat yleensä hyviä. Niiden aihe on hyvä, omasta mielestäni kaikki tosielämään sijoittuvat tarinat ovat hienoja. Niin myös kaikkiin erilaisiin juhliin liittyvät tarinat. Joulu on yksi niistä. (muita mm. pääsiäinen, uusi vuosi, ystävänpäivä...) Aku Ankan joulutarinoita tulee odotettua joulukuussa useiden muiden tarinoiden joukosta. Yksi jouluisten ankkatarinoiden parhaista puolista on, että niillä on aina onnellinen loppu. Akullekaan ei käy pahasti, kuten useissa tavallisissa ankkatarinoissa (vaikka nekin tarinat ovat tietysti tarpeellisia).
Joulu on myös Ankkalinnassa yksi vuoden merkittävimmistä juhlista, ellei merkittävin. Joulutarinoita on ankka -ja hiirimaailmasta tehtykin aika paljon. Niitä ovat tehneet lukuisat eri piirtäjät sekä käsikirjoittajat.
Aku Ankan suvun joulua vietetään usein perhejuhlana. Mukana juhlissa on myös ystäviä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope Ankka, Iines Ankka, Hannu Hanhi, Mummo Ankka (Kaino-Vieno), Hansu Hanhi ja Pelle Peloton kokoontuvat perinteisesti joulunviettoon Mummon maatilalle, joka sijaitsee Ankkalinnan kaupungin ulkopuolella rauhallisessa paikassa. Yleinen toinen joulunviettopaikka on ollut Akun koti Paratiisitie 13:ssa. Koska Aku on usein joulutarinoiden(kin) päähenkilö, tarinan alussa mainitaan, että "on Akun vuoro järjestää suvun joulujuhla". Joskus juhlapaikkaa on jouduttu vaihtamaan Akun varattomuuden tai joskus jopa laiskuuden takia. Joskus Ankkain suvun joulua on vietetty myös muiden sukulaisten tai ystävien kotona, kuten Pellen pajalla (esimerkiksi tarina Joulumaatti, Aku Ankka 51/2007). Joskus ankkojen joulu on kulunut poissa kotoakin, kuten Carl Barksin tarinoissa Joulupukin myrskyisä vierailu, Joulu Karhuvuorella ja Joulu sukellusveneessä. Ensiksi mainitussa tarinassa Aku ja Tupu, Hupu ja Lupu viettävät joulua majakassa. Tarinassa Joulu Karhuvuorella Aku ja ankanpojat majoittuvat jouluksi Karhuvuorelle Roope-setänsä vuoristomökkiin. Samassa tarinassa Roope tekee ensiesiintymisensä. Viimeksi mainitussa tarinassa Roope, Aku ja viettävät joulua sukellusveneessä, koska he ovat aarrejahdissa.
Ankkojen joulupöydästä löytyy herkkuja jos jonkinmoisia. Suomessa perinteisesti tunnetun ja joulupöydän kuninkaan kinkun korvaa ankkatarinoissa lähes poikkeuksetta kalkkuna, joka kuuluu Pohjois-Amerikkalaiseen jouluperinteeseen. Kalkkuna on siis pääruoka. Sen kanssa tarjotaan erilaisia herkkuja, jotka tietysti vaihtelevat tarinoiden piirtäjän mukaan. Kukin piirtäjä piirtää, mitä haluaa. Kuitenkin ankkain joulupöydästä löytyvät erilaiset hedelmät, kakut, leivokset ja tietysti juomat (ei kuitenkaan mitään glögiä).
Ankkalinnalaisten jouluperinteeseen kuuluvat aika lailla samanlaisia asioita kuin vaikkapa meillä suomalaisilla. Jouluruokien lisäksi joululahjat, jouluinen musiikki, joulukuusi ja joulukoristeet löytyvät myös Ankkalinnalaiset joulusta. Myös (hieman) eriäviä perinteitä löytyy, kuten esimerkiksi mistelinoksa oven (tms.) yläpuolella. Ainakaan kovin monesta suomalaiskodista misteliä tuskin löytyy.
Kuten oikeastikin, Ankkalinnassa tehdään ennen joulua perinteisesti lahjaostoksia. Ankkalinnan tavaratalot täyttyvät ihmisistä (eläimistä), jotka hankkivat erilaisia joululahjoja niin lapsille kuin aikuisille. Lapsille ostetaan erilaisia leluja, joista esimerkiksi Tupun, Hupun ja Lupun suosikkeihin kuuluu junarata. Aikuiset ostavat milloin mitäkin, kuten erilaisia tarve-esineitä tai kirjoja. Esimerkiksi Aku on joissakin tarinoissa saanut joltain tai ostanut itselleen joululahjaksi kalastusvälineitä, kuten virvelin. Roopelle Aku ja pojat ovat joskus ostaneet muun muassa suurennuslasin, joka on erittäin hyödyllinen lahja Roopelle. Sillä hän voi vaikka tutkailla vanhojen rahojensa kuntoa. Hannu Hanhi ei paljon lahjoja edes tarvitsisi, koska hän saa muutenkin kaiken haluamansa voittamalla arpajaisissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Hannun, Iineksen ja Mummon, Hansun ja Pellen saamia lahjoja ei kovin usein oteta tarinoissa esille, varsinkin kun joulutarinoiden päähenkilö on usein Aku tai ankanpojat sekä Roope. Kuitenkin kaikki ankat ja hanhi saavat lahjoja ja he ovat useimmiten tyytyväisiä niihin. Mitään hirvittävää lahjavyöryä ankoille ei ikinä tule, he saavat kukin muutaman paketin. Joskus Aku ei saa rahapulassaan ostettua joululahjoja edes sukulaispojilleen.
Joissain tarinoissa ankkalinnalaisten lahjat ostetaan selvästi kaupasta, toisissa taas on Joulupukki, jonka pajassa valmistetaan lahjat kaikille kilteille lapsille ympäri maailman. Useissa tarinoissa Aku ja kumppanit ovat vierailleet pukin pajalla, joka sijaitsee missä milloinkin, mutta suomalaisittain käännettynä se on tietysti Korvatunturilla. Muun muassa pohjoisnavalla sijaitseva pukin asuinpaikka on käännetty Korvatunturiksi, joka on Suomen Lapissa. Joulupukki käy tarinoissa lähes aina jakamassa lahjat asukkaille, olivatpa ne sitten ostoskeskuksista hankittuja tai Joulupukin hämyisissä pajoissa valmistettuja. Ankkalinnalaiset oikeasti odottavat joulupukkia, koska monissa tarinoissa on nähty perinteisiä joulusukkia roikkumassa takan reunalta tai jopa ollaan hereillä odottamassa pukin tupsahtamista alas savupiipusta.
Ankkalinnalaiset suhtautuvat jouluun ja joulunviettoon eri tavoin. Aku Ankka, Tupu, Hupu ja Lupu sekä useimmat muut ovat innoissaan joulusta ja tekevät paljon jouluvalmisteluja. Akukin on yleensä reilu jouluna ja upottaa poikien joululahjoihin vaikka viimeiset killinkinsä. Toisaalta hän ei joskus pidä kaupungin materiaalilla jylläävästä joulusta ja haluaa viettää oikean vanhan ajan joulun. Silloin Aku lähtee poikien vastusteluista huolimatta esimerkiksi jonnekin erämaakämpälle joulua viettämään. Usein käy kuitenkin niin, että ankkanelikko palaa takaisin Ankkalinnaan joulunviettoon.
Roope Ankka suhtautuu usein jouluun negatiivisesti. Usein Roopen kuuluukin kutsuvan joulua pelkäksi hölynpölyksi tai humpuukiksi. Hänen pitäisi ostaa sukulaisilleen joululahjoja ja tuhlata siten rakkaita rahojaan. Vaikka Roope ei pinnallisesti näytä joulusta välittävän, sisimmässään hän varmasti siitä nauttii. Miksi muuten hän olisi aina mukana ankkojen joulukekkereissä, joihin hänkin joutuu aina tuomaan jotain mukanaan. Lisäksi Roope hankkii useimmissa tarinoissa Akulle ja kumppaneille hienoja joululahjoja, vaikka toisin voisi luulla. Tietysti Roope pitää joulusta myös siksi, että se kartuttaa hänen rahavarojaan melkoisesti. Ihmiset ostavat joululahjoja, ruokia ja koristeita hänen omistamistaan kaupoista ja ostoskeskuksista ja siitä irtoaa Roopelle joulunaikana mukavat voitot.
Ankkojen ohella hiiretkin viettävät joulua. Hiirten joulusta kertovia tarinoita tehdään (tai ainakin itse olen nähnyt) huomattavasti vähemmän kuin vastaavia ankkatarinoita. Kuitenkin hiiritarinoita on. Niissä Mikki, Minni, (Mortti ja Vertti) ja Hessu ovat yleensä kokoontuneet joko Mikin tai Minnin luo. Joskus harvemmin mukana ovat myös Heluna ja Polle. He syövät samoja jouluruokia kuin ankat eli kalkkunaa yms. Joulukuuset ja lahjat kuuluvat tietysti myös hiiriporukan jouluun. Hiirimaailman hahmoista Mikki, Hessu ja Minni ovat joulun aikana kohtuullisia kuluttajia ja ostavat lahjoja toisille. Sen sijaan Polle on joissain tarinoissa aika häikäilemätön tyyppi ja ostelee kaikilla rahoillaan joululahjoja vain itselleen. Eräässä Bernadon piirtämässä tarinassa Mikki yrittää hillitä Pollen lahjavimmaa uskottelemalla hänelle, että joululahjavaras Nipa Näppi kyttää hänen joulupakettejaan. Usein Polle sitten ymmärtää, että joulu on antamisen eikä saamisen juhla ja käyttää osan rahoistaan ystäviensä lahjoihin.
Ankkalinnan joulutarinat ovat hyvin erilaisia keskenään ja onhan niihin pakkokin sisältyä jonkinlainen juoni. Eihän pelkästä joulunvietosta, ruokien syömisestä ja lahjojen avaamisesta voi saada aikaan mitään kovin järkevää tarinaa. Siksi tarinoissa on erilaisia juonenkäänteitä ja hahmoille yllätyksenä tulevia tapahtumia. Yksi perusaihe on, että Akulla ovat rahat loppu ja hän ei voi järjestää sukulaisille joulujuhlaa. Jostain hän kuitenkin aina hankkii rahat ja iloinen joulunvietto onnistuu. Mikki Hiiri-tarinat ovat usein hieman seikkailullisempia jouluaiheisinakin. Aku Ankan taskukirjassa 129 julkaistu Massimo De Vitan kolmiosainen Mikki-sarja (Taikamiekka, Pohjolan turnajaiset, Sumujen ruhtinaan paluu) on loistava esimerkki tästä. Tarinassa Mikki ja Hessu seikkailevat Vilumaassa. Omasta mielestäni tuo sarja on aivan mahtava kokonaisuus. Toki Ankkojen joulustakin on tehty monia pidempiä ja monimutkaisempia tarinoita, kuten ehkä kaikkien aikojen ankkajoulutarina, Carl Barksin Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Tarinassa Roope-sedän rahat suistuvat syvälle maan alle ja Aku ja kumppanit yrittävät sitten pelastaa ne sieltä. Roopen rahoista löytyy aluksi summa, jolla saadaan mahtava joulujuhla Tyhjälän lapsille. Barksin loistavien joulusarjakuvien täytyy mainita italialaiset käsikirjoittajat, jotka osaavat myös tehdä hyviä pidempiä jouluaiheisia tarinoita. Aika monessa joulutarinassa aiheena on myös joulupukki. Usein pukki on kadonnut ja ankkojen (jostain syystä aina juuri heidän eikä kenenkään muun kaupunkilaisen) täytyy lähteä etsimään tai pelastamaan joulupukkia. Ankat onnistuvat aina, joskin usein kommellusten jälkeen, pelastamaan Ankkalinnan joulun. Joskus Aku Ankka on itse joutunut pukeutumaan punaisiin pukin vetimiin. Hän on esiintynyt pukkina ankanpojille, mutta joskus jopa koko Ankkalinnalle tai isommallekin osalle maailmaa. Usein Aku kuitenkin ehtii tyriä lahjakeikkansa jotenkin ja oikea joulupukki joutuu pelastamaan tilanteen.
Legendaarisia joulutarinoita on siis useita. Useimmat niistä ovat mestari Carl Barksin tekemiä. Suomessa julkaistiin joulun alla 2008 kokonaisuus Carl Barksin kaikista joulutarinoista, Carl Barksin joulu 1-2 ja niille säilytyslaatikko. Kirjoista löytyvät muun muassa tarinat Joulu Karhuvuorella, Tyhjälän joulu, Koettakaa arvata, Kirje joulupukille, Joulu etelämerellä ja Mistä joulupäivällinen?
Omasta mielestäni joulutarinat ovat yleensä hyviä. Niiden aihe on hyvä, omasta mielestäni kaikki tosielämään sijoittuvat tarinat ovat hienoja. Niin myös kaikkiin erilaisiin juhliin liittyvät tarinat. Joulu on yksi niistä. (muita mm. pääsiäinen, uusi vuosi, ystävänpäivä...) Aku Ankan joulutarinoita tulee odotettua joulukuussa useiden muiden tarinoiden joukosta. Yksi jouluisten ankkatarinoiden parhaista puolista on, että niillä on aina onnellinen loppu. Akullekaan ei käy pahasti, kuten useissa tavallisissa ankkatarinoissa (vaikka nekin tarinat ovat tietysti tarpeellisia).
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 171 -
27.12.2009 klo 02:15:20
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkalinnan joulu
Juhlat ovat erittäin tärkeitä ankkalinnalaisille ja ne ovatkin heille usein vuoden kohokohtia. On ystävänpäivää, pääsiäistä, uuttavuotta ja sen sellaista. Kaikista suurin ja tärkein juhla on kuitenkin joulu, johon Ankkalinnassa aletaan valmistautumaan jo hyvissä ajoin (vaikka joillakin meneekin hiukan viime tinkaan) ja sitä vietetään yleensä riemukkaana perhejuhlana.
Ankkalinnassa joulun tulo näkyy erittäin suuresti. Jo joulukuun alussa kaduille alkaa ilmestyä jouluvaloja ja ihmiset alkavat ostelemaan joululahjoja – eritoten leluja on alettu tähän aikaan mainostamaan kauppojen näyteikkunoissa. Kadulta saattaa joulun alla löytyä rahaa hyväntekeväisyyteen keräävä joulupukki. Jos astuu Ankkalinnaan joulun alla tietämättä että kohta on joulu, niin sinne päästyään tietää kyllä varmasti.
Ankat viettävät joulua yleensä koko suvun kesken. Yleensä joulujuhlaa vietetään joko Akun tai Mummo Ankan luona. Joulu on siis koko Ankkain suvun yhteinen iloinen perhejuhla, johon mukaan pääsevät monesti ystävätkin. Juhlissa ovat mukana yleensä Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope, Mummo, Hannu, Hansu, joskus myös ystävät Iines ja Pelle. Touho kuuluu sukuun, mutta häntä ei yleensä joulupidoissa nähdä. Monet joulutarinat saavat lähtönsä siitä, kun Akun pitäisi tänä jouluna järjestää koko suvun joulujuhlat, eikä hänellä tietenkään ole rahaa. Yleensä Aku ainakin yrittää jollain tavalla saada juhlia järjestetyksi ja joskus jopa onnistuukin siinä. Yleensä juhlat kuitenkin epäonnistuvat, tai niitä ei edes tule. Silloin loppuratkaisu onkin varsin usein sellainen, että Mummo onkin ’’aavistanut’’ etteivät Akun juhlat onnistu ja onkin järjestänyt itse juhlat ja kaikille tulee iloinen joulu. Yleisimmin suvun yhteiset joulujuhlat järjestetään kuitenkin Mummon maatilalla, josta löytyy se kaikista parhain joulutunnelma. Joulujuhlia on vietetty myös muiden sukulaisten tai ystävien luona, kuten esimerkiksi Pelle Pelottoman pajalla.
Erityisesti vanhemmissa Carl Barksin joulutarinoissa Aku ja ankanpojat viettivät joulua paljon oman perheensä kesken neljästään. Joskus mukaan on tullut myös Mummo.
Ankat ovat viettäneet joulua myös aivan jossain muualla, kuin Ankkalinnassa, kuten majakassa, Karhuvuorella ja sukellusveneessä – nämä kaikki Barksin joulutarinoissa. Ollessaan jouluna jossain muualla kuin Ankkalinnassa, ankanpojat ovat huolissaan siitä, löytääkö joulupukki heitä sieltä missä he ovat, mutta yleensä kaikki on mennyt hyvin ja lahjat on saatu perille, olivat he missä maailmankolkassa tahansa.
Jouluateria on tärkeässä osassa ankkalinnalaisten ja erityisesti meidän ankkaystäviemme joulunviettoa. Ankkojen joulupöytää koristaa keskellä valtava kalkkuna, jota meillä Suomessa vastaa joulukinkku, vaikka joissain tarinoissa joulupöydässä onkin kalkkunan sijasta kinkku tai se on suomennettu kinkuksi. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvalloissa kuuluu perinteeseen syödä jouluna kalkkunaa. Joulupöydästä löytyy myös paljon muita herkkuja, varmaankin jopa joitain samoja, kuin meillä Suomessa, esimerkiksi jotain laatikoita tai vaikkapa graavilohta. Myös hummeria ja erilaisia salaatteja, sekä hedelmiä ja kakkuja (ja tietenkin jotain juomia) on ankkojen joulupöydässä nähty. Muista jouluruuista ei ole kovinkaan usein ollut kuitenkaan erityisempää mainintaa, joten niistä ei enempää tiedetä.
Kuten meilläkin, myös ankkalinnalaisilla on yleensä kodissaan joulunaikaan joulukuusi. Kuusia myydään kauppojen pihoilla ja toreilla ja niitä varta vasten varatuilla paikoilla ja ne ovat usein melko hintavia, tosin pienet ovat yleensä aika halpojakin. Kuusi koristellaan yleensä aattoiltana ja koristeet saattavat olla joko nykyaikaisempia (erivärisiä hienoja palloja, nauhoja yms.) tai vähän vanhanaikaisempia (koristeet voivat olla oikeastaan mitä vain). Olivatpa muut koristeet mitä tahansa, joulukuusen kruunaa aina tähti. Ankkalinnassa (kuten muuallakin Amerikassa) lahjat ilmaantuvat jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä kuusen alle.
Kaikkien Ankkalinnalaisten jouluun kuuluvat tietenkin myös lahjat ja niiden takia joulun alla onkin todella kovat ruuhkat eri kaupoissa ja tavarataloissa. Monet ankkalinnalaiset ostavat joululahjat jo hyvissä ajoin marraskuussa ja joulukuun alkupuolella, mutta suuri osa jättää lahjaostokset kuitenkin viime tinkaan ja sen takia muutamia päiviä ennen joulua onkin tavarataloissa todella kovat ruuhkat ja tavarat suorastaan viedään käsistä. Eniten kysyntää on tietenkin leluilla, koska niitähän kaikista eniten ostetaan, sillä lapsethan joululahjojen suhteen ovat ehdottomalla etusijalla. Toki myös aikuisille ostetaan lahjoja – ystäville ja sukulaisille siis – ja ne voivat sitten olla melkein mitä vain vaatteista rannekelloihin ja suklaarasioihin saakka. Myös suklaata ja makeisia siis ostetaan paljolti lahjaksi, myös aikuisille. Jotkut (kuten Mummo) tekevät joululahjat usein itse, esimerkiksi kutomalla villasukat tai muita vaatteita. Mummo on monesti antanut lähimmille sukulaisilleen villasukat tai –paidat joululahjaksi. Akulla on monina jouluina ollut ongelmana se, ettei hänellä ole rahaa ostaa ankanpojille joululahjoja. Hän on joskus joutunut lainaamaan rahaa Roopelta tai tehnyt jotain muuta saadakseen rahaa lahjoihin. Yleensä kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja pojat saaneet lahjansa. Eritoten Barksin joulutarinoissa Aku on antanut pojille lahjaksi rullaluistimia, polkupyöriä, autoja, pelejä – kaikkea mitä siihen aikaan oli tapana lapsille lahjaksi antaa. Aku on myös itse saanut muutamia paketteja jouluisin, ainakin Mummolta, Iinekseltä ja pojilta, joskus jopa Roopelta. Roope tosin ei kovinkaan usein joululahjoja kenellekään osta, mutta muutamia kertoja hän on tehnyt Akun ja poikien suhteen poikkeuksen, viimeistään silloin kun on itse saanut heiltä jonkin lahjan.
Joissain tarinoissa ankkalinnalaisten ei itse tarvitse huolehtia joululahjoista, vaan on selvää, että joulupukki tuo ne. Akulle tämä on tietenkin helpotus, sillä silloin hänen ei tarvitse tuhlata rahojaan lahjoihin. Antoi lahjat sitten joulupukki tai joku muu, ne joka tapauksessa löytyvät aina joulupäivän aamuna kuusen alta ja silloin ne myös avataan. Ankkalinnassa joulupukki tulee yöllä savupiipusta ja käy laittamassa lahjat kuusen alle.
Useimmat ankkalinnalaiset ovat innoissaan joulun tullessa. Erityisesti Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat hyvin iloisia joulusta ja heidän talonsa onkin jouluna viimeisen päälle jouluinen. Sisällä on aina kuusi, joka koristellaan aattona ja joulupäivänä syödään kalkkunaa ja muuta jouluruokaa. Vaikka Akulla on usein jouluna matti kukkarossa, on hänellä usein varaa sentään jotain ostaa (tai sitten hänellä on jokin rahakätkö pahan päivän varalle) ja hän saattaa helposti ollessaan joulumielellä kuluttaa kaikki rahansa siihen, että pojat saavat lahjoja ja jouluruokaa pöytään. Kaikki eivät ikävä kyllä ole joulusta yhtä innoissaan kuin Aku ja pojat. Esimerkiksi Roope tuntuu jopa inhoavan joulua, sillä hän sanoo aina joulua humpuukiksi tai joksikin muuksi vastaavaksi. Hänen mielestään on hullujen hommaa antaa toisille ilmaisia lahjoja. Joulun saapuessa Roope usein kuitenkin heltyy ja ostaa lähisukulaisilleen jotain pientä joululahjaksi ja saattaa antaa Akulle rahaa joulukalkkunaan tai poikien lahjoihin. Sitä paitsi Roopehan tienaa jouluisin tavarataloistaan enemmän kuin milloinkaan muulloin, sillä jouluisin ostoksia tehdään kaikista eniten, juuri lahjojen takia. Sydämessään Roope kuitenkin varmasti pitää joulusta (sillä käyhän hän aina Ankkain suvun joulujuhlissakin) mutta hän ei vain tahdo näyttää sitä, koska pelkää
maineensa kärttyisenä kitupiikkinä menevän.
Ankat eivät tuntemistamme Ankkalinnan hahmoista ole ainoita, jotka viettävät joulua. Myös hiiret viettävät joka vuosi joulua, mutta hiirten joulunvietosta on tehty ankkojen jouluun verrattuna niin vähän tarinoita, ettei tässä äkkiseltään edes tule mieleen ainuttakaan. Tästä syystä hiirten joulunvietosta ei paljoakaan tiedetä, mutta kyllä he varmasti melko samalla tavalla viettävät joulua kuin ankat ja muutkin: on joulukuusi, lahjoja ja joulupöytä täynnä herkkuja aina salaateista kalkkunaan saakka. Hiiret (ja muut hiirimaailman hahmot) viettävät joulua yleensä pienessä porukassa (Mikki, Minni, Hessu, joskus myös Polle ja Heluna.)
Joulu on aihe, josta saa tehtyä todella paljon erilaisia tarinoita. Kaikissa kunnon joulutarinoissa tietenkin tapahtuu muutakin, kuin perinteistä jouluaterian syömistä, lahjojen avaamista tai muuta sellaista. Yleinen aihe joulutarinalle on esimerkiksi se, että Akulta on loppunut rahat juuri kun hänen tulisi ostaa pojille joululahjoja tai järjestää suvun joulujuhlat. Silloin hän joutuu turvautumaan Roopeen tai hankkimaan rahat jostain muualta. Yleensä Aku kuitenkin onnistuu rahat hankkimaan ja kaikki pääsevät viettämään iloista joulua.
Barksin joulutarinat ovat aivan oma kategoriansa, sillä niitä ei pysty vertailemaan jonkun muun käsikirjoittajan tekemään joulusarjaan. Barksin joulutarinat ovat ainutlaatuisia – sekä hauskoja, että myös erittäin mielenkiintoisia. Todella useissa Barksin tarinoissa Akulta on jouluna rahat loppu, eikä lahjojen osto meinaa onnistua. Monessa tarinassa Aku ja pojat ovat myös viettämässä joulua jossain muualla, kuin Ankkalinnassa. Lisäksi kahden nykyisin erittäin tärkeän Ankkalinnan hahmon ensiesiintyminen on tapahtunut Barksin joulutarinassa (Roope Ankka tarinassa ’’Joulu Karhuvuorella’’ ja Hannu Hanhi tarinassa ’’Se parhaiten nauraa…’’.)
Useissa Barksin joulutarinoissa suuressa osassa on huumori, jonka Barks tässä tapauksessa osasi mielestäni melkoisen hyvin. Erityisesti tarina ’’Jouluyö, juhlayö’’ on loistava esimerkki hauskasta joulutarinasta, itse en ainakaan vain yksinkertaisesti voi olla nauramatta tälle tarinalle, vaikka sen kuinka monesti lukee. Akun yritykset kailottaa Tulpulle joululauluja ovat niin hauskoja.
’’Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun’’ on myös malliesimerkki loistavasta joulutarinasta. Tämä tarina ei ole huumoritarina, mutta silti kuuluu Barksin joulutarinoiden parhaimmistoon. Tarinassa Aku, pojat ja Iines päättävät hankkia köyhille Tyhjälän lapsille kunnon joulun, mutta tarvitsevat siihen myös Roopen apua, jotta rahat riittäisivät. Tästä tuloksena syntyy se, että Roopen rahat vajoavat liian suuren massan takia syvyyksiin ja kun ankanpojat keksivät keinon pelastaa ne (erittäin hitaasti tosin), Roope antaa heille satatuhatta dollaria (tarkoitus ei ollut antaa niin paljoa. ja Tyhjälän lapset saavat mahtavan joulun.
’’Joulu Etelämerellä’’ kuuluu myös omiin suosikkeihini – en tiedä vain miksi. Se ei erityisen jouluinen ole, mutta aihe kiehtoo minua ja muutenkin tarina on varsin mielenkiintoinen.
Barksin eri joulutarinat ovat tavallaan ristiriidassa keskenään: toisissa tarinoissa Aku ostaa pojille joululahjat, kun taas toisissa tarinoissa on itsestäänselvyys että joulupukki tuo ne lahjat, eikä Akun tarvitse huolehtia mitään. Tarinoissa joissa joulupukki on kuvioissa lahjojentuojana, tulee Akun tietenkin postittaa poikien tekemä toivelista joulupukille. Melkein aina Aku sen unohtaa ja siitä Barks onkin saanut ideaa monille hyville tarinoilleen, kuten ’’Joulu sukellusveneessä’’ ja ’’Kirje joulupukille’’. Yleensä joulupukki kuitenkin tavalla tai toisella onnistuu löytämään ankanpojat ja he saavat lahjansa.
Kaikki Barksin yli kolmekymmentä joulutarinaa on koottu Carl Barksin joulu 1&2 –kirjoihin, joihin on saatavilla myös kotelo. Kirjoissa julkaistiin myös Barksin jouluisia öljyväritöitä, kuten ’’Season to be Jolly’’.
Barks ei tietenkään ole ainoa ankantekijä, joka on tehnyt joulutarinoita, vaan monet muutkin ovat. Aku Ankka –lehdessä ja Aku Ankan taskukirjoissa julkaistaan vuosittain joulukuussa muutamia joulutarinoita, jotka valitettavasti ovat usein sieltä huonommasta päästä, mihin lie sitten säästävät niitä hyviä tarinoita, vai onko niitä edes…
Italialaiset ankkataiteilijat ovat tehneet monia loistavia, joskus jopa aika pitkiäkin joulutarinoita, joita julkaistaan pääasiassa taskukirjoissa.
Myös Don Rosa on uransa aikana saanut aikaiseksi yhden joulutarinan, nelisivuisen ’’Oi kuusipuu’’ –tarinan. Vaikka normaalisti inhoan nelisivuisia oli aihe mikä hyvänsä, tämä jouluinen pikahupailu on erittäinkin loistava kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Yhteenveto: Ankkalinnan tärkein juhla on joulu ja Ankkain suku viettää sitä usein yhdessä joko Mummon maatilalla tai Akun tai jonkun muun luona. Ankkojen joulupöytä on samanlainen kuin perinteinen amerikkalainen joulupöytä ja sen kruunaa kalkkuna. Ankkalinnassakin ostetaan lahjoja, tosin joissain tarinoissa lahjat tuo joulupukki – riippuu ihan tarinasta. Kun Akun tulisi ostaa joululahjoja, hänellä harvemmin on varaa niihin.
Selkeästi parhaat joulutarinat on tehnyt Carl Barks, joka taitaa sekä hupaisat joulutarinat, että vähän muunkinlaiset joulutarinat. Myös muut ankantekijät ovat tehneet joulutarinoita, mutta kukaan ei ole tietääkseni vielä yltänyt Barksin määrään (yli 30 tarinaa).
Juhlat ovat erittäin tärkeitä ankkalinnalaisille ja ne ovatkin heille usein vuoden kohokohtia. On ystävänpäivää, pääsiäistä, uuttavuotta ja sen sellaista. Kaikista suurin ja tärkein juhla on kuitenkin joulu, johon Ankkalinnassa aletaan valmistautumaan jo hyvissä ajoin (vaikka joillakin meneekin hiukan viime tinkaan) ja sitä vietetään yleensä riemukkaana perhejuhlana.
Ankkalinnassa joulun tulo näkyy erittäin suuresti. Jo joulukuun alussa kaduille alkaa ilmestyä jouluvaloja ja ihmiset alkavat ostelemaan joululahjoja – eritoten leluja on alettu tähän aikaan mainostamaan kauppojen näyteikkunoissa. Kadulta saattaa joulun alla löytyä rahaa hyväntekeväisyyteen keräävä joulupukki. Jos astuu Ankkalinnaan joulun alla tietämättä että kohta on joulu, niin sinne päästyään tietää kyllä varmasti.
Ankat viettävät joulua yleensä koko suvun kesken. Yleensä joulujuhlaa vietetään joko Akun tai Mummo Ankan luona. Joulu on siis koko Ankkain suvun yhteinen iloinen perhejuhla, johon mukaan pääsevät monesti ystävätkin. Juhlissa ovat mukana yleensä Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope, Mummo, Hannu, Hansu, joskus myös ystävät Iines ja Pelle. Touho kuuluu sukuun, mutta häntä ei yleensä joulupidoissa nähdä. Monet joulutarinat saavat lähtönsä siitä, kun Akun pitäisi tänä jouluna järjestää koko suvun joulujuhlat, eikä hänellä tietenkään ole rahaa. Yleensä Aku ainakin yrittää jollain tavalla saada juhlia järjestetyksi ja joskus jopa onnistuukin siinä. Yleensä juhlat kuitenkin epäonnistuvat, tai niitä ei edes tule. Silloin loppuratkaisu onkin varsin usein sellainen, että Mummo onkin ’’aavistanut’’ etteivät Akun juhlat onnistu ja onkin järjestänyt itse juhlat ja kaikille tulee iloinen joulu. Yleisimmin suvun yhteiset joulujuhlat järjestetään kuitenkin Mummon maatilalla, josta löytyy se kaikista parhain joulutunnelma. Joulujuhlia on vietetty myös muiden sukulaisten tai ystävien luona, kuten esimerkiksi Pelle Pelottoman pajalla.
Erityisesti vanhemmissa Carl Barksin joulutarinoissa Aku ja ankanpojat viettivät joulua paljon oman perheensä kesken neljästään. Joskus mukaan on tullut myös Mummo.
Ankat ovat viettäneet joulua myös aivan jossain muualla, kuin Ankkalinnassa, kuten majakassa, Karhuvuorella ja sukellusveneessä – nämä kaikki Barksin joulutarinoissa. Ollessaan jouluna jossain muualla kuin Ankkalinnassa, ankanpojat ovat huolissaan siitä, löytääkö joulupukki heitä sieltä missä he ovat, mutta yleensä kaikki on mennyt hyvin ja lahjat on saatu perille, olivat he missä maailmankolkassa tahansa.
Jouluateria on tärkeässä osassa ankkalinnalaisten ja erityisesti meidän ankkaystäviemme joulunviettoa. Ankkojen joulupöytää koristaa keskellä valtava kalkkuna, jota meillä Suomessa vastaa joulukinkku, vaikka joissain tarinoissa joulupöydässä onkin kalkkunan sijasta kinkku tai se on suomennettu kinkuksi. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvalloissa kuuluu perinteeseen syödä jouluna kalkkunaa. Joulupöydästä löytyy myös paljon muita herkkuja, varmaankin jopa joitain samoja, kuin meillä Suomessa, esimerkiksi jotain laatikoita tai vaikkapa graavilohta. Myös hummeria ja erilaisia salaatteja, sekä hedelmiä ja kakkuja (ja tietenkin jotain juomia) on ankkojen joulupöydässä nähty. Muista jouluruuista ei ole kovinkaan usein ollut kuitenkaan erityisempää mainintaa, joten niistä ei enempää tiedetä.
Kuten meilläkin, myös ankkalinnalaisilla on yleensä kodissaan joulunaikaan joulukuusi. Kuusia myydään kauppojen pihoilla ja toreilla ja niitä varta vasten varatuilla paikoilla ja ne ovat usein melko hintavia, tosin pienet ovat yleensä aika halpojakin. Kuusi koristellaan yleensä aattoiltana ja koristeet saattavat olla joko nykyaikaisempia (erivärisiä hienoja palloja, nauhoja yms.) tai vähän vanhanaikaisempia (koristeet voivat olla oikeastaan mitä vain). Olivatpa muut koristeet mitä tahansa, joulukuusen kruunaa aina tähti. Ankkalinnassa (kuten muuallakin Amerikassa) lahjat ilmaantuvat jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä kuusen alle.
Kaikkien Ankkalinnalaisten jouluun kuuluvat tietenkin myös lahjat ja niiden takia joulun alla onkin todella kovat ruuhkat eri kaupoissa ja tavarataloissa. Monet ankkalinnalaiset ostavat joululahjat jo hyvissä ajoin marraskuussa ja joulukuun alkupuolella, mutta suuri osa jättää lahjaostokset kuitenkin viime tinkaan ja sen takia muutamia päiviä ennen joulua onkin tavarataloissa todella kovat ruuhkat ja tavarat suorastaan viedään käsistä. Eniten kysyntää on tietenkin leluilla, koska niitähän kaikista eniten ostetaan, sillä lapsethan joululahjojen suhteen ovat ehdottomalla etusijalla. Toki myös aikuisille ostetaan lahjoja – ystäville ja sukulaisille siis – ja ne voivat sitten olla melkein mitä vain vaatteista rannekelloihin ja suklaarasioihin saakka. Myös suklaata ja makeisia siis ostetaan paljolti lahjaksi, myös aikuisille. Jotkut (kuten Mummo) tekevät joululahjat usein itse, esimerkiksi kutomalla villasukat tai muita vaatteita. Mummo on monesti antanut lähimmille sukulaisilleen villasukat tai –paidat joululahjaksi. Akulla on monina jouluina ollut ongelmana se, ettei hänellä ole rahaa ostaa ankanpojille joululahjoja. Hän on joskus joutunut lainaamaan rahaa Roopelta tai tehnyt jotain muuta saadakseen rahaa lahjoihin. Yleensä kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja pojat saaneet lahjansa. Eritoten Barksin joulutarinoissa Aku on antanut pojille lahjaksi rullaluistimia, polkupyöriä, autoja, pelejä – kaikkea mitä siihen aikaan oli tapana lapsille lahjaksi antaa. Aku on myös itse saanut muutamia paketteja jouluisin, ainakin Mummolta, Iinekseltä ja pojilta, joskus jopa Roopelta. Roope tosin ei kovinkaan usein joululahjoja kenellekään osta, mutta muutamia kertoja hän on tehnyt Akun ja poikien suhteen poikkeuksen, viimeistään silloin kun on itse saanut heiltä jonkin lahjan.
Joissain tarinoissa ankkalinnalaisten ei itse tarvitse huolehtia joululahjoista, vaan on selvää, että joulupukki tuo ne. Akulle tämä on tietenkin helpotus, sillä silloin hänen ei tarvitse tuhlata rahojaan lahjoihin. Antoi lahjat sitten joulupukki tai joku muu, ne joka tapauksessa löytyvät aina joulupäivän aamuna kuusen alta ja silloin ne myös avataan. Ankkalinnassa joulupukki tulee yöllä savupiipusta ja käy laittamassa lahjat kuusen alle.
Useimmat ankkalinnalaiset ovat innoissaan joulun tullessa. Erityisesti Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat hyvin iloisia joulusta ja heidän talonsa onkin jouluna viimeisen päälle jouluinen. Sisällä on aina kuusi, joka koristellaan aattona ja joulupäivänä syödään kalkkunaa ja muuta jouluruokaa. Vaikka Akulla on usein jouluna matti kukkarossa, on hänellä usein varaa sentään jotain ostaa (tai sitten hänellä on jokin rahakätkö pahan päivän varalle) ja hän saattaa helposti ollessaan joulumielellä kuluttaa kaikki rahansa siihen, että pojat saavat lahjoja ja jouluruokaa pöytään. Kaikki eivät ikävä kyllä ole joulusta yhtä innoissaan kuin Aku ja pojat. Esimerkiksi Roope tuntuu jopa inhoavan joulua, sillä hän sanoo aina joulua humpuukiksi tai joksikin muuksi vastaavaksi. Hänen mielestään on hullujen hommaa antaa toisille ilmaisia lahjoja. Joulun saapuessa Roope usein kuitenkin heltyy ja ostaa lähisukulaisilleen jotain pientä joululahjaksi ja saattaa antaa Akulle rahaa joulukalkkunaan tai poikien lahjoihin. Sitä paitsi Roopehan tienaa jouluisin tavarataloistaan enemmän kuin milloinkaan muulloin, sillä jouluisin ostoksia tehdään kaikista eniten, juuri lahjojen takia. Sydämessään Roope kuitenkin varmasti pitää joulusta (sillä käyhän hän aina Ankkain suvun joulujuhlissakin) mutta hän ei vain tahdo näyttää sitä, koska pelkää
maineensa kärttyisenä kitupiikkinä menevän.
Ankat eivät tuntemistamme Ankkalinnan hahmoista ole ainoita, jotka viettävät joulua. Myös hiiret viettävät joka vuosi joulua, mutta hiirten joulunvietosta on tehty ankkojen jouluun verrattuna niin vähän tarinoita, ettei tässä äkkiseltään edes tule mieleen ainuttakaan. Tästä syystä hiirten joulunvietosta ei paljoakaan tiedetä, mutta kyllä he varmasti melko samalla tavalla viettävät joulua kuin ankat ja muutkin: on joulukuusi, lahjoja ja joulupöytä täynnä herkkuja aina salaateista kalkkunaan saakka. Hiiret (ja muut hiirimaailman hahmot) viettävät joulua yleensä pienessä porukassa (Mikki, Minni, Hessu, joskus myös Polle ja Heluna.)
Joulu on aihe, josta saa tehtyä todella paljon erilaisia tarinoita. Kaikissa kunnon joulutarinoissa tietenkin tapahtuu muutakin, kuin perinteistä jouluaterian syömistä, lahjojen avaamista tai muuta sellaista. Yleinen aihe joulutarinalle on esimerkiksi se, että Akulta on loppunut rahat juuri kun hänen tulisi ostaa pojille joululahjoja tai järjestää suvun joulujuhlat. Silloin hän joutuu turvautumaan Roopeen tai hankkimaan rahat jostain muualta. Yleensä Aku kuitenkin onnistuu rahat hankkimaan ja kaikki pääsevät viettämään iloista joulua.
Barksin joulutarinat ovat aivan oma kategoriansa, sillä niitä ei pysty vertailemaan jonkun muun käsikirjoittajan tekemään joulusarjaan. Barksin joulutarinat ovat ainutlaatuisia – sekä hauskoja, että myös erittäin mielenkiintoisia. Todella useissa Barksin tarinoissa Akulta on jouluna rahat loppu, eikä lahjojen osto meinaa onnistua. Monessa tarinassa Aku ja pojat ovat myös viettämässä joulua jossain muualla, kuin Ankkalinnassa. Lisäksi kahden nykyisin erittäin tärkeän Ankkalinnan hahmon ensiesiintyminen on tapahtunut Barksin joulutarinassa (Roope Ankka tarinassa ’’Joulu Karhuvuorella’’ ja Hannu Hanhi tarinassa ’’Se parhaiten nauraa…’’.)
Useissa Barksin joulutarinoissa suuressa osassa on huumori, jonka Barks tässä tapauksessa osasi mielestäni melkoisen hyvin. Erityisesti tarina ’’Jouluyö, juhlayö’’ on loistava esimerkki hauskasta joulutarinasta, itse en ainakaan vain yksinkertaisesti voi olla nauramatta tälle tarinalle, vaikka sen kuinka monesti lukee. Akun yritykset kailottaa Tulpulle joululauluja ovat niin hauskoja.
’’Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun’’ on myös malliesimerkki loistavasta joulutarinasta. Tämä tarina ei ole huumoritarina, mutta silti kuuluu Barksin joulutarinoiden parhaimmistoon. Tarinassa Aku, pojat ja Iines päättävät hankkia köyhille Tyhjälän lapsille kunnon joulun, mutta tarvitsevat siihen myös Roopen apua, jotta rahat riittäisivät. Tästä tuloksena syntyy se, että Roopen rahat vajoavat liian suuren massan takia syvyyksiin ja kun ankanpojat keksivät keinon pelastaa ne (erittäin hitaasti tosin), Roope antaa heille satatuhatta dollaria (tarkoitus ei ollut antaa niin paljoa. ja Tyhjälän lapset saavat mahtavan joulun.
’’Joulu Etelämerellä’’ kuuluu myös omiin suosikkeihini – en tiedä vain miksi. Se ei erityisen jouluinen ole, mutta aihe kiehtoo minua ja muutenkin tarina on varsin mielenkiintoinen.
Barksin eri joulutarinat ovat tavallaan ristiriidassa keskenään: toisissa tarinoissa Aku ostaa pojille joululahjat, kun taas toisissa tarinoissa on itsestäänselvyys että joulupukki tuo ne lahjat, eikä Akun tarvitse huolehtia mitään. Tarinoissa joissa joulupukki on kuvioissa lahjojentuojana, tulee Akun tietenkin postittaa poikien tekemä toivelista joulupukille. Melkein aina Aku sen unohtaa ja siitä Barks onkin saanut ideaa monille hyville tarinoilleen, kuten ’’Joulu sukellusveneessä’’ ja ’’Kirje joulupukille’’. Yleensä joulupukki kuitenkin tavalla tai toisella onnistuu löytämään ankanpojat ja he saavat lahjansa.
Kaikki Barksin yli kolmekymmentä joulutarinaa on koottu Carl Barksin joulu 1&2 –kirjoihin, joihin on saatavilla myös kotelo. Kirjoissa julkaistiin myös Barksin jouluisia öljyväritöitä, kuten ’’Season to be Jolly’’.
Barks ei tietenkään ole ainoa ankantekijä, joka on tehnyt joulutarinoita, vaan monet muutkin ovat. Aku Ankka –lehdessä ja Aku Ankan taskukirjoissa julkaistaan vuosittain joulukuussa muutamia joulutarinoita, jotka valitettavasti ovat usein sieltä huonommasta päästä, mihin lie sitten säästävät niitä hyviä tarinoita, vai onko niitä edes…
Italialaiset ankkataiteilijat ovat tehneet monia loistavia, joskus jopa aika pitkiäkin joulutarinoita, joita julkaistaan pääasiassa taskukirjoissa.
Myös Don Rosa on uransa aikana saanut aikaiseksi yhden joulutarinan, nelisivuisen ’’Oi kuusipuu’’ –tarinan. Vaikka normaalisti inhoan nelisivuisia oli aihe mikä hyvänsä, tämä jouluinen pikahupailu on erittäinkin loistava kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Yhteenveto: Ankkalinnan tärkein juhla on joulu ja Ankkain suku viettää sitä usein yhdessä joko Mummon maatilalla tai Akun tai jonkun muun luona. Ankkojen joulupöytä on samanlainen kuin perinteinen amerikkalainen joulupöytä ja sen kruunaa kalkkuna. Ankkalinnassakin ostetaan lahjoja, tosin joissain tarinoissa lahjat tuo joulupukki – riippuu ihan tarinasta. Kun Akun tulisi ostaa joululahjoja, hänellä harvemmin on varaa niihin.
Selkeästi parhaat joulutarinat on tehnyt Carl Barks, joka taitaa sekä hupaisat joulutarinat, että vähän muunkinlaiset joulutarinat. Myös muut ankantekijät ovat tehneet joulutarinoita, mutta kukaan ei ole tietääkseni vielä yltänyt Barksin määrään (yli 30 tarinaa).
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 172 -
27.12.2009 klo 10:01:57
Osakilpailu on päättynyt! Tulokset hetken kuluttua.
1.Aku Vankka: 11 172
2.Toke: 8 693
3.akkaridekkari: 8 398
4.Eltharion: 4 597
5.Imfromfinland08: 1 838
6.kirja: 1 568
Kisaaajien pisteet tästä osakilpailusta:
1.Aku Vankka: 11p.
2.Toke: 8p.
3.akkaridekkari: 6p.
4.Eltharion: 4p.
5.Imfromfinland08: 3p.
6.kirja: 2p.
Tallien pisteet tästä osiksesta:
MysMas: 17p.
KPw: 8p.
WF: 6p.
DuDu: 3p.
Kisaajien kokonaispistetilanne:
1.Aku Vankka: 29p.
2.kirja: 16p.
3.Imfromfinland08: 15p.
4.Toke: 14p.
5.Eltharion: 12p.
6.akkaridekkari: 6,5p.
7.Hiidenkirnu: 4p.
8.Karhula: 3p.
9.Ankkaristi: 2,5p.
10.Niketin: 0,5p.
=.wierii2: 0,5p.
=.Bomber: 0,5p.
Tallien kokonaispistetilanne:
1.MysMas: 47p.
2.WF: 28p.
3.KPw: 17p.
4.DuDu: 4p.
=.MCD: 4p.
6.KPwII: 3,5p.
7.WF-B: 0,5p.
Tulokset ovat valmiit.
1.Aku Vankka: 11 172
2.Toke: 8 693
3.akkaridekkari: 8 398
4.Eltharion: 4 597
5.Imfromfinland08: 1 838
6.kirja: 1 568
Kisaaajien pisteet tästä osakilpailusta:
1.Aku Vankka: 11p.
2.Toke: 8p.
3.akkaridekkari: 6p.
4.Eltharion: 4p.
5.Imfromfinland08: 3p.
6.kirja: 2p.
Tallien pisteet tästä osiksesta:
MysMas: 17p.
KPw: 8p.
WF: 6p.
DuDu: 3p.
Kisaajien kokonaispistetilanne:
1.Aku Vankka: 29p.
2.kirja: 16p.
3.Imfromfinland08: 15p.
4.Toke: 14p.
5.Eltharion: 12p.
6.akkaridekkari: 6,5p.
7.Hiidenkirnu: 4p.
8.Karhula: 3p.
9.Ankkaristi: 2,5p.
10.Niketin: 0,5p.
=.wierii2: 0,5p.
=.Bomber: 0,5p.
Tallien kokonaispistetilanne:
1.MysMas: 47p.
2.WF: 28p.
3.KPw: 17p.
4.DuDu: 4p.
=.MCD: 4p.
6.KPwII: 3,5p.
7.WF-B: 0,5p.
Tulokset ovat valmiit.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 173 -
27.12.2009 klo 11:18:31
No sehän kävi helposti. Nyt oikeasti niitä osallistujia, tämä on liian helppoa.
Ensimmäistä kertaa muuten muillakin kuin kärkinimillä on mahdollisuudet erittäin hyviin sijoituksiin, Tokekin voi helposti ottaa kaudelta hopeaa halutessaan.
Ensimmäistä kertaa muuten muillakin kuin kärkinimillä on mahdollisuudet erittäin hyviin sijoituksiin, Tokekin voi helposti ottaa kaudelta hopeaa halutessaan.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 174 -
27.12.2009 klo 12:57:05
Totta puhut, Vankka. Viime osiksessa oli vain kuusi osallistujaa! Kaikki mukaan!
Nyt näyttää vahvasti siltä, että tallimme korjaa potin naurettavan helposti. Sain tässäkin osiksessa kolmannen sijan vaikka kilpailin täysin puolivaloilla. Jatketaan samoilla tiimeillä - Vankka ja minä Mysteerimarsuissa, Iffi ja Niketin DuDussa.
Ellei ihmeitä tapahdu, Vankka kyllä näyttäisi hoitavan yksilöpuolella homman tällä(kin) kaudella kotiin. Mutta kuten äsken sanoitkin, kenellä tahansa jolla on vähänkin motivaatiota ja aikaa, on mahdollisuudet hopealle.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että tallimme korjaa potin naurettavan helposti. Sain tässäkin osiksessa kolmannen sijan vaikka kilpailin täysin puolivaloilla. Jatketaan samoilla tiimeillä - Vankka ja minä Mysteerimarsuissa, Iffi ja Niketin DuDussa.
Ellei ihmeitä tapahdu, Vankka kyllä näyttäisi hoitavan yksilöpuolella homman tällä(kin) kaudella kotiin. Mutta kuten äsken sanoitkin, kenellä tahansa jolla on vähänkin motivaatiota ja aikaa, on mahdollisuudet hopealle.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 175 -
27.12.2009 klo 14:02:28
Tjoo paitsi että mulla on vain kolme päivää aikaa kirjoittaa koko seuraava viesti, kun loppuviikko onkin sitten aikamoista kiirettä uudenvuoden sunmuun takia.
Tämä on todellakin helppoa. Aivan liian helppoa. Voi että odotan seuraavaa kautta..
Tämä on todellakin helppoa. Aivan liian helppoa. Voi että odotan seuraavaa kautta..
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 176 -
27.12.2009 klo 14:44:14
Liian helppoa, vaan ei KPw ole siltikään kärkipäässä. Taktinen muutos:
KPw: Karhula ja Toke
KPwII: wierii2 ja Ankkaristi
Kausi on ollut heikko, ja kolme parasta talleissa on jo selvillä. En millään jaksa uskoa, että DuDu nuosisi taistoon pronssista, kun eroakin on jo 13 pistettä. KPw saanee siis vähintään pronssia, ja Tokellakin on mahdollisuus yksilöissä kolmen joukkoon. Seuraava kausi toivottavasti nostaa VM:n sille tasolle, missä se oli kaudella 4.
Akkaridekkari, ehtisitkö kyhäämään blogia?
KPw: Karhula ja Toke
KPwII: wierii2 ja Ankkaristi
Kausi on ollut heikko, ja kolme parasta talleissa on jo selvillä. En millään jaksa uskoa, että DuDu nuosisi taistoon pronssista, kun eroakin on jo 13 pistettä. KPw saanee siis vähintään pronssia, ja Tokellakin on mahdollisuus yksilöissä kolmen joukkoon. Seuraava kausi toivottavasti nostaa VM:n sille tasolle, missä se oli kaudella 4.
Akkaridekkari, ehtisitkö kyhäämään blogia?
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 177 -
27.12.2009 klo 17:59:08
Lainaus käyttäjältä: wierii2Seuraava kausi toivottavasti nostaa VM:n sille tasolle, missä se oli kaudella 4.
Jos kaikki menee hyvin, niin näin tulee käymään.
Jos kaikki menee hyvin, niin näin tulee käymään.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 178 -
27.12.2009 klo 19:14:32
Vankka voisitko kertoa, mitä ihmettä olet tekemässä, kun noin varma olet asiastasi? ???
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 179 -
27.12.2009 klo 19:55:18
Enhän mie mitään kummempia, yhden kehitysidean lähetin Salwukalle ja hyvällä tuurilla tämä olisi toteutumassa ensi kaudella ja toivon mukaan toisi maratooniin taas aktiivisuutta ja enemmän kilpailijoita.
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 7
Viesti 180 -
27.12.2009 klo 20:04:47
No mikä se sitten on?