Aina voi olla väärässä.
Kaikki: Vähemmän piirtäjien historiaa, enemmän monipuolisuudesta niin syynärit eivät puutu ½:n viesteistä. :D
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys!
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta.
Jos peli alkaa pian, jatkan huomenna, jos ei, jatkan tänään.
~kirja
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1006 -
15.07.2009 klo 20:37:10
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1007 -
15.07.2009 klo 21:02:09
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka/hiiritekijät
Disney -käsikirjoittajien ja piirtäjien monipuolisuus työssään voi näkyä monella tavalla. Jotkut käyttävät monia eri hahmoja, yleensä ne ovat kuitenkin ankat ja hiiret. Toinen monipuolisuuden kohde on erilaiset tarinat. Tekijän tarinat voivat olla yksisivuisia vitsisarjoja, kymmensivuisia tarinoita tai pitkiä seikkailutarinoita, joissa on useita kymmeniä sivuja. Eri hahmojen käyttö erilaisissa tarinoissa on hyvä näyte monipuolisista tekijöistä.
Ensin tulee mieleen Carl Barks. Hän keksi monia tärkeitä hahmoja sekä periaatteessa koko ankkamaailman ja Ankkalinnan kaupungin nimen. Barks käytti lähes kaikkia ankkoja, Akua, Roopea, Tupua, Hupua ja Lupua, Iinestä, Hannua, Pelleä...Periaatteessa melkein jokainen ankkapiirtäjä ja käsikirjoittaja käyttää tarinoissaan yllämainittua listaa, mutta Barks on vaikuttanut erittäin paljon jokaiseen noista hahmoista.
Carl Barks syntyi Yhdysvaltain Oregonissa vuonna 1901. Ennen sarjakuvapiirtäjän uraa Barks piirsi pilakuvia. Vuonna 1942 hän alkoi piirtää sarjakuvia, ei kuitenkaan heti Disneyn Aku Ankkoja, vaan esimerkiksi Anselmi Panda -sarjaa. Vasta sitten Barks siirtyi Disney-tarinoihin (lähinnä Aku Ankan seikkailujen piirtäjäksi ja käsikirjoittajaksi), joista hän myös tuli tunnetuksi. Barksin ensimmäinen tarina oli Ryytimaa.
Don Rosaa voi kutsua monipuoliseksi ankkatekijäksi oikeastaan tarinoidensa perusteella. Hänkin on tehnyt erimittaisia tarinoita, esimerkiksi kymmenen sivun mittaisia tarinoita sekä loistavia pidempiä, noin 20-30 sivun mittaisia seikkailusarjoja. Vaikka Rosan useat pitkät tarinat sijoittuvat samaan aihealueeseen, eli todelliseen historiaan, ne ovat silti kaikki hyvinkin erilaisia. Kaikki historiapohjaiset seikkailut eivät rajoitu vaikkapa Amerikan mantereelle, villiin länteen, vaan Rosa on käyttänyt tapahtumapaikkoina niin Intiaa, kuin Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Ankat ovat piipahtaneet myös Suomessa tarinassa Sammon salaisuus. Monet tarinat sijoittuvat myös tuttuun Ankkalinnaan ja ankat on lähetetty jopa avaruuteen.
Italialainen Giorgio Cavazzano lasketaan ilman muuta monipuoliseksi ankka -ja hiiri taiteilijaksi. Hän on myös käsikirjoittanut joitain tarinoita. Cavazzanon, kuten muidenkin italialaistekijöiden, sarjakuvia julkaistaan Suomessa yleensä Roope-setä - lehdissä ja Aku Ankan taskukirjoissa. Nämä tarinat ovat usein noin 30-sivuisia. aika lyhyesti jatkui, mutta jatkuu myös edelleen...
Disney -käsikirjoittajien ja piirtäjien monipuolisuus työssään voi näkyä monella tavalla. Jotkut käyttävät monia eri hahmoja, yleensä ne ovat kuitenkin ankat ja hiiret. Toinen monipuolisuuden kohde on erilaiset tarinat. Tekijän tarinat voivat olla yksisivuisia vitsisarjoja, kymmensivuisia tarinoita tai pitkiä seikkailutarinoita, joissa on useita kymmeniä sivuja. Eri hahmojen käyttö erilaisissa tarinoissa on hyvä näyte monipuolisista tekijöistä.
Ensin tulee mieleen Carl Barks. Hän keksi monia tärkeitä hahmoja sekä periaatteessa koko ankkamaailman ja Ankkalinnan kaupungin nimen. Barks käytti lähes kaikkia ankkoja, Akua, Roopea, Tupua, Hupua ja Lupua, Iinestä, Hannua, Pelleä...Periaatteessa melkein jokainen ankkapiirtäjä ja käsikirjoittaja käyttää tarinoissaan yllämainittua listaa, mutta Barks on vaikuttanut erittäin paljon jokaiseen noista hahmoista.
Carl Barks syntyi Yhdysvaltain Oregonissa vuonna 1901. Ennen sarjakuvapiirtäjän uraa Barks piirsi pilakuvia. Vuonna 1942 hän alkoi piirtää sarjakuvia, ei kuitenkaan heti Disneyn Aku Ankkoja, vaan esimerkiksi Anselmi Panda -sarjaa. Vasta sitten Barks siirtyi Disney-tarinoihin (lähinnä Aku Ankan seikkailujen piirtäjäksi ja käsikirjoittajaksi), joista hän myös tuli tunnetuksi. Barksin ensimmäinen tarina oli Ryytimaa.
Don Rosaa voi kutsua monipuoliseksi ankkatekijäksi oikeastaan tarinoidensa perusteella. Hänkin on tehnyt erimittaisia tarinoita, esimerkiksi kymmenen sivun mittaisia tarinoita sekä loistavia pidempiä, noin 20-30 sivun mittaisia seikkailusarjoja. Vaikka Rosan useat pitkät tarinat sijoittuvat samaan aihealueeseen, eli todelliseen historiaan, ne ovat silti kaikki hyvinkin erilaisia. Kaikki historiapohjaiset seikkailut eivät rajoitu vaikkapa Amerikan mantereelle, villiin länteen, vaan Rosa on käyttänyt tapahtumapaikkoina niin Intiaa, kuin Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Ankat ovat piipahtaneet myös Suomessa tarinassa Sammon salaisuus. Monet tarinat sijoittuvat myös tuttuun Ankkalinnaan ja ankat on lähetetty jopa avaruuteen.
Italialainen Giorgio Cavazzano lasketaan ilman muuta monipuoliseksi ankka -ja hiiri taiteilijaksi. Hän on myös käsikirjoittanut joitain tarinoita. Cavazzanon, kuten muidenkin italialaistekijöiden, sarjakuvia julkaistaan Suomessa yleensä Roope-setä - lehdissä ja Aku Ankan taskukirjoissa. Nämä tarinat ovat usein noin 30-sivuisia. aika lyhyesti jatkui, mutta jatkuu myös edelleen...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1008 -
15.07.2009 klo 22:27:53
Hohhoijaa... Huomenna täytyy ehdottomasti jatkaa viestiä, enää illalla ei jaksa.
Sain vain yhden kommentin viime blogiini. <:(
Sain vain yhden kommentin viime blogiini. <:(
Anonymous
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1009 -
15.07.2009 klo 22:28:56
Jatkoo tulee kyl. (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuoliset Ankka/Hiiri piirtäjät ja käsikirjoittajat
Aku Ankka on sarjakuva lehti jossa esiintyy monia monipuolisia piirtäjiä. Mitä minä sitten tarkoitan monipuolisella? Minun mielestä monipuolinen piirtäjä/käsikirjoittaja pystyy tehdä tarinoita myös Mikille, Akulle, Roopelle jne. ettej hän pelkästään tee tarinoita esimerkiksi Akulle. Hän on tavallaan lahjakas, tavallaan osaa vain käyttää mielikuvitusta. Teen kohta listan mielestäni meidän historiamme monipuolisimmista Disney sarjakuva piirtäjistä ja käsikirjoittajista ja kerron vähän faktaa heistä. Ennen sitä kerron teille että maailmassa ei oikeastaan ole kauhean monta niin monipuolista piirtäjää, mikä voi kuulostaa oudolta joudenkin mielestä, mutta näin minä uskon että se vain on. Käsikirjottajia sen sijaan on todennäöisesti enemmän sellaisia jotka kirjoittavat sekä Hiiri että Ankka seikkailuja. Nyt tässä se lupaamani lista:
Piirtäjät:
Carl Barks
Carl Barks on mies jonka kaikki tuntevat. Hän on itse asiassa koko Ankkalinnan perustaja ja monen Ankkalinnalaisen isä. Carl Barks syntyi Oreganossa, yhdysvalloissa vuonna 1901. Hän oli jo yhdeksän vuotiaana kiinostunut pilakuvista ja niiden piirtämisestä. Hän kävi piirustus kuolu kirjekurssia Landonissa mutta ei ikinä suroitanut tätä loppuun asti.
Barks sai vuonna 1928 vihdoin haluamansa työtä lehdestä Calgary eye opener jossa julkaistiin hänen pilakuviaan. Vuonna 1942 siirtyi Barks lopulta sarjakuvien pariin. Hänen ensimmäinen täyspitkä tarinansa oli Pluto pelastaa laivan. Pian sen jälkeen siirtyi hän Western Publishing Companille. Vuonna 1943 hän piirsi ensimmäisen Disney tarinansa Western yhtiölle, Ryytimaa. Samana vuonna hän teki tarinan Hyvien tekojen päivä, ja tässä tarinassa esiintyi Teppo Tulppu ensimmäistä kertaa. Hänellä oli alku aikoina vaikeuksia. Vaikeksista huolimatta hän oli 1940-luvun puolessa välissä piirtänyt ikimuistoiset tarinat Joulu Karhuvuoerlla(Roope Ankan ensiesiintyminen)ja Koralliluolan kummitus.
Tästä alkoi Carl Barksin kulta aika jonka sanotaan alkaneen 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alkupuolella, ja sen sanotaan loppuneen 1966 jollon hän jäi eläkkeelle. Barks teki myös monta pitkää seikkailua jotka veivät Ankat Eurooppaan, Aasiaan ja ties minne maailmalle. Barks on koko elämänsä aikana tehnyt yhden Mikki tarinan ja sekin on tehty kuin vanhalta tekijältä.
Mainitsin Carl Barksin tässä siitä syystä että hän on piirtänyt ehkä kaikkein moni puolisin Disney sarjakuvia, Akusta aina Pikku Apulaiseen. Hän on piirtänyt yli 10 eri hahmolla tarinoita ja se jos mikään kertoo että tämä mies pystyy piirtämään eri hahmoilla. Hän on mielestäni yksi maailman paras Disney sarjakuva piirtäjä ikinä maan päällä nähtykkään.
Romano Scarpa
Jo lapsena Romano piti todella paljon Gottfredsonin Mikki Hiiri -sarjakuvista sekä jenkkiläisistä piirretyistä. Hän on käynyt Venetsian taide Akatemiaa ja hän on myös opiskellut arkkitehtuuria. Hänellä oli oma animaatiostudio vuosina 1945-1953.Siellä hän teki enimmäkseen mainoksia sekä muutaman lyhyeenpiirretyn.
Vuonna 1956 Topolino(mikä tarkoittaa muuten Mikki Hiiri)sarjakuvalehdellä ei ollut enää uusia Gottfredsonin tarinoita. Silloin Scarpa alkoi tekemään Topolinolle sarjakuvia, mutta poikkeuksen hän teki sekä Hiiri että Ankka seikkailuja. Hän ei paitsi piirtänyt Disney sarjakuvia, hän myös käsikirjoitti suurimman osan hänen tarinoistaa. Muumuoassa Luciano Gatto, Rodolfo Cimino ja Giorgio Cavazzano toimivat hänen tussajinaa.
Ankantekijät 2 ja Taskaukirjan erikois numero Kalin kynsi ovat kaksi kokoelma Romano Scarpan kunnaiksi. Hän keksi myös hahmoja kuten Riitta Hanhi, Atomiinus, Into Ankka ja Kuono Kaakkuri. Romano Scarpa menehtyi vuonna 2005 Espanjassa.
Kerroin tästä piirtäjästä sen takia että hän osaa piirtää sekä Hiiri että Ankka sarjoja. Ja se on oikeastaan aika vaikeaa. Kauhean moni piirtäjä ei tee niin, poikkeuksiakin löytyy esimerkiksi César Ferioli, josta kerron seuraavaksi, mutta ennen sitä kerron vähän omia mielei piteitäni Scarpasta. Romano Scarpa on mielestäni yksi entis ajan Disney piirtäjistä se kaikkein paras. Hänellä oli aivan oma tyyli ja siitä huomasi heti että tätmä on Scarpan kynänä jälkiä. Hänellä on monta ikimistoista tarinaa ja monet hänen tarinoistaan on tullut nykyään semmoisia klassikoita että suurin osa Aku Ankan taskukirja kuukauden klassikko on juuri hänen käsialaa, joka on minusta hienoa.
César Ferioli (hän on taiteiljia nimeltään Ferioli)
Ferioli syntyi vuonna 1959 Espanjassa. Feriolin äiti oli Epanjalainen ja isänsä oli Italialainen.
Biologian opintojensa jälkeen kun Ferioli oli 18 vuotta vanha, aloitti hän piirtäjä uransa. Hänen ensimmäiset tarinansa hän teki Comicup Stuodion kautta Disney Francelle(Ranska) 1985, hetken ennen mun Ranska alkoi ottaa Comicup Stodion tötä. Hän teki paljon Mikki, Hessu ja Sportti-Hessu tarinoita.
1989 Ferioli alkoi tehdä töitä Egmontille. Kerroin César Ferioli siksi että hän on piirtänyt sekä Ankka että Hiiri sarjoja, mutta hänet tunnetaan todennäköisesti parhaiten Hiiri tarinoistaan.
Käsikirjoittajat
Aku Ankka on sarjakuva lehti jossa esiintyy monia monipuolisia piirtäjiä. Mitä minä sitten tarkoitan monipuolisella? Minun mielestä monipuolinen piirtäjä/käsikirjoittaja pystyy tehdä tarinoita myös Mikille, Akulle, Roopelle jne. ettej hän pelkästään tee tarinoita esimerkiksi Akulle. Hän on tavallaan lahjakas, tavallaan osaa vain käyttää mielikuvitusta. Teen kohta listan mielestäni meidän historiamme monipuolisimmista Disney sarjakuva piirtäjistä ja käsikirjoittajista ja kerron vähän faktaa heistä. Ennen sitä kerron teille että maailmassa ei oikeastaan ole kauhean monta niin monipuolista piirtäjää, mikä voi kuulostaa oudolta joudenkin mielestä, mutta näin minä uskon että se vain on. Käsikirjottajia sen sijaan on todennäöisesti enemmän sellaisia jotka kirjoittavat sekä Hiiri että Ankka seikkailuja. Nyt tässä se lupaamani lista:
Piirtäjät:
Carl Barks
Carl Barks on mies jonka kaikki tuntevat. Hän on itse asiassa koko Ankkalinnan perustaja ja monen Ankkalinnalaisen isä. Carl Barks syntyi Oreganossa, yhdysvalloissa vuonna 1901. Hän oli jo yhdeksän vuotiaana kiinostunut pilakuvista ja niiden piirtämisestä. Hän kävi piirustus kuolu kirjekurssia Landonissa mutta ei ikinä suroitanut tätä loppuun asti.
Barks sai vuonna 1928 vihdoin haluamansa työtä lehdestä Calgary eye opener jossa julkaistiin hänen pilakuviaan. Vuonna 1942 siirtyi Barks lopulta sarjakuvien pariin. Hänen ensimmäinen täyspitkä tarinansa oli Pluto pelastaa laivan. Pian sen jälkeen siirtyi hän Western Publishing Companille. Vuonna 1943 hän piirsi ensimmäisen Disney tarinansa Western yhtiölle, Ryytimaa. Samana vuonna hän teki tarinan Hyvien tekojen päivä, ja tässä tarinassa esiintyi Teppo Tulppu ensimmäistä kertaa. Hänellä oli alku aikoina vaikeuksia. Vaikeksista huolimatta hän oli 1940-luvun puolessa välissä piirtänyt ikimuistoiset tarinat Joulu Karhuvuoerlla(Roope Ankan ensiesiintyminen)ja Koralliluolan kummitus.
Tästä alkoi Carl Barksin kulta aika jonka sanotaan alkaneen 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alkupuolella, ja sen sanotaan loppuneen 1966 jollon hän jäi eläkkeelle. Barks teki myös monta pitkää seikkailua jotka veivät Ankat Eurooppaan, Aasiaan ja ties minne maailmalle. Barks on koko elämänsä aikana tehnyt yhden Mikki tarinan ja sekin on tehty kuin vanhalta tekijältä.
Mainitsin Carl Barksin tässä siitä syystä että hän on piirtänyt ehkä kaikkein moni puolisin Disney sarjakuvia, Akusta aina Pikku Apulaiseen. Hän on piirtänyt yli 10 eri hahmolla tarinoita ja se jos mikään kertoo että tämä mies pystyy piirtämään eri hahmoilla. Hän on mielestäni yksi maailman paras Disney sarjakuva piirtäjä ikinä maan päällä nähtykkään.
Romano Scarpa
Jo lapsena Romano piti todella paljon Gottfredsonin Mikki Hiiri -sarjakuvista sekä jenkkiläisistä piirretyistä. Hän on käynyt Venetsian taide Akatemiaa ja hän on myös opiskellut arkkitehtuuria. Hänellä oli oma animaatiostudio vuosina 1945-1953.Siellä hän teki enimmäkseen mainoksia sekä muutaman lyhyeenpiirretyn.
Vuonna 1956 Topolino(mikä tarkoittaa muuten Mikki Hiiri)sarjakuvalehdellä ei ollut enää uusia Gottfredsonin tarinoita. Silloin Scarpa alkoi tekemään Topolinolle sarjakuvia, mutta poikkeuksen hän teki sekä Hiiri että Ankka seikkailuja. Hän ei paitsi piirtänyt Disney sarjakuvia, hän myös käsikirjoitti suurimman osan hänen tarinoistaa. Muumuoassa Luciano Gatto, Rodolfo Cimino ja Giorgio Cavazzano toimivat hänen tussajinaa.
Ankantekijät 2 ja Taskaukirjan erikois numero Kalin kynsi ovat kaksi kokoelma Romano Scarpan kunnaiksi. Hän keksi myös hahmoja kuten Riitta Hanhi, Atomiinus, Into Ankka ja Kuono Kaakkuri. Romano Scarpa menehtyi vuonna 2005 Espanjassa.
Kerroin tästä piirtäjästä sen takia että hän osaa piirtää sekä Hiiri että Ankka sarjoja. Ja se on oikeastaan aika vaikeaa. Kauhean moni piirtäjä ei tee niin, poikkeuksiakin löytyy esimerkiksi César Ferioli, josta kerron seuraavaksi, mutta ennen sitä kerron vähän omia mielei piteitäni Scarpasta. Romano Scarpa on mielestäni yksi entis ajan Disney piirtäjistä se kaikkein paras. Hänellä oli aivan oma tyyli ja siitä huomasi heti että tätmä on Scarpan kynänä jälkiä. Hänellä on monta ikimistoista tarinaa ja monet hänen tarinoistaan on tullut nykyään semmoisia klassikoita että suurin osa Aku Ankan taskukirja kuukauden klassikko on juuri hänen käsialaa, joka on minusta hienoa.
César Ferioli (hän on taiteiljia nimeltään Ferioli)
Ferioli syntyi vuonna 1959 Espanjassa. Feriolin äiti oli Epanjalainen ja isänsä oli Italialainen.
Biologian opintojensa jälkeen kun Ferioli oli 18 vuotta vanha, aloitti hän piirtäjä uransa. Hänen ensimmäiset tarinansa hän teki Comicup Stuodion kautta Disney Francelle(Ranska) 1985, hetken ennen mun Ranska alkoi ottaa Comicup Stodion tötä. Hän teki paljon Mikki, Hessu ja Sportti-Hessu tarinoita.
1989 Ferioli alkoi tehdä töitä Egmontille. Kerroin César Ferioli siksi että hän on piirtänyt sekä Ankka että Hiiri sarjoja, mutta hänet tunnetaan todennäköisesti parhaiten Hiiri tarinoistaan.
Käsikirjoittajat
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1010 -
15.07.2009 klo 22:31:51
//Akkaridekkari, blogisi oli taas aivan mahtava, vaikka en sitä aikaisemmin kommentoinutkaan, kiitoksia blogista!
Ja ei nyt millään pahalla mutta tuossa __Aku Ankka__-käyttäjän viestissä on aika vähän, oikeastaan turhan vähän tekstiä itse monipuolisuudesta, josta tässä on kyse kirjoittaa myöskin.Kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita myöskin löytyy liiaksikin. (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Kun aiheena on tällä kertaa Monipuolisimmat Ankka/Hiiritekijät, mainitsen tässä niitä, jotka niitä mielestäni ovat. Kerron heidän elämästään, ja miten he päätyivät sarjakuvapiirtäjiksi, ja muuta sellaista, sekä että miksi he ovat niin monipuolisia mielestäni. Monipuolisuus on aika laaja käsite, eikä monipuolisuus tarkoita vain yhdenlaista asiaa. Monipuolisuutta voi olla tarinoiden erilaisuus, pituudet, niissä käytettävät hahmot, keksinnöt ja monet muutkin pikkuseikat.
Monipuolisia piirtäjiä ja tarinoita on ollut Aku Ankan taivalen alusta asti. Jo esimerkiksi 1950-luvulla Carl Barks teki todella monipuolisia tarinoita. Strippejä, vitsisarjoja, kymmensivuisia, pitkiä seikkailuja... Ja Carl Barkshan on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka syntyi 27. maaliskuuta 1901 Oregonissa. Hän joutui jättämään koulun kesken kaiken kesken, äitinsä kuoltua, ja tulla auttamaan perheen maatilan töissä. Hän lähti kuitenkin tilalta myöhemmin. Vuonna 1928 hän sai vihdoin haluamaansa työtä, kun eräs lehti otti mielellään Barksin pilakuvia sinne. Kului aikaa, ja vuonna 1935 Barks näki ilmoituksen, että Disneylle haetaan piirtäjiä. Hyvien piirrostensa vuoksi Barks sai töitä Disney Studion animaatio-osastolta, josta hänet myös omasta tahdostaan siirrettiin sarjakuvaosastolle, aivan 1940-luvun alussa. Ensimmäisen sarjakuvan Barks teki Jack Hannahin kanssa vuonna 1942, ja ensimmäinen kokonaan oma tarina syntyi vuotta myöhemmin. Barksin kulta-aikaa sanotaan aikaa, joka oli 1940-luvun loppupuoliskolta vuoteen 1966, jolloin hän jo lopettikin piirtämisen. Silloin syntyi ne unohtumattomat klassikot, jotka Barksista ovat parhaiten jääneet mieleen. Barks lopetti kansikuvien piirtämisen vuonna 1969, ja käsikirjoitusten tekemisenkin 1974. 1974 lähtien Barks alkoi maalata ankkatarinoihiinsa pohjautuvia öljyvärimaalauksia, joista nykyään maksetaan huimia hintoja. Barks on kerran käynyt Suomessakin, vuuonna 1994. Barks kuoli vuonna 2000 leukemiaan, 99-vuotiaana. Barks on monella tavalla monipuolinen piirtäjä. Hän on luonut paljon hahmoja, ja kehittänyt Ankkalinnaa. Barks loi monia tunnettuja hahmoja, kuten Hannu Hanhen, Hansun, Pelle Pelottoman ja Roope Ankan. Tuolla tavalla voin ainakin sanoa hänen olevan todella monipuolinen piirtäjä. Barkshan keksi myös Ankkalinnan. Hän käyttää aika monipuolisesti ankkahahmoja, ainakin niitä, mitkä siihen aikaan olivat jo Barksin tai jonkun muun piirtäjän toimesta luotu. Hän ei piirtänyt Mikki Hiirtä, kuin yhden ainoan kerran, sillä alalla hän taas ei kovinkaan monipuolinen ole. Barks oli silloin aikaansa edellä. Tuohon aikaan ei ollut paljoa muita tekijöitä, jotka tekivät tarinansa kokonaan itse, sillä monet ”joutuivat” ihan selvästi joko käsikirjoittajiksi tai piirtäjiksi. Barks ei ole tavallinen, enimmäkseen seikkailusarjoja piirtävä ja käsikirjoittava tekijä. Barksin taito, tehdä niin erilaisia tarinoita samoista hahmoista on harvinainen. Ja se vielä, että Barksin tarinat säilyivät lähes yhtä hyvälaatuisina koko hänen uransa, on todella harvinainen ja hieno juttu, vaikka 40-luvun loppua ja 50-lukua sanotaankin Barksin kulta-ajaksi. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailusarjoja, niiden juonet vaihtelevat todella paljon. Barks käyttää hahmoja ja erilaisia juonia todella taitavasti.
Yhdysvalloista on tullut pitkään monipuolisia piirtäjiä, ja 60- ja 70-lukujen ehkäpä tunnetuin ”jenkki”-piirtäjä on Tony Strobl. Tonyn voi kyllä sanoa monipuoliseksi, onhan hän kuitenkin lukuisien eri hahmojen taitava piirtäjä. Tony Strobl syntyi 12.toukokuuta 1915 Clevelandissa, yhdysvalloissa. 1930-luvulla hän opiskeli taidemaalausta samaan aikaan teräsmiehen luojien kanssa Cleveland School of Artissa. Ennen toista maailmansotaa Tony työskenteli Disneyn elokuvien, kuten esimerkiksi Pinoccion parissa. Sodan jälkeen hän alkoi työskennellä Western-kustantamolla. Hän piirsi siellä Väiski Vemmelsäärtä, Putte Possua ja Repe Sorsaa, totta kai Disney-hahmojen lisäksi. 1950-luvulla alettiin julkaista Donald Duck-lehteä, johon Tony piirsi sarjakuvia. Suurin osa sen sarjakuvista oli Tonyn piirtämiä, ja siksi hänellä oli aika suuri vastuu. Myöskin Suomessa alkoi noihin aikoihin Tonyn tuotokset ”yleistyä”. 60- ja 70-luvulla Suomen Aku Ankassa oli joitakin vuosia, jolloin yli puolet vuoden Aku Ankka-lehden sivuista oli Tony Stroblin käsialaa. Tony ei ole sillä tavalla kovinkaan monipuolinen, että käsikirjoittaisi sarjansa itse. Tonyn sarjojen käsikirjoituksen hoiti usein Vic Lockman. Mutta kyllä Tonyltä monipuolisuutta löytyy, hän on nimittäin hyvä piirtämään todella montaa hahmoa. Tonyn tyyli on hieman yksityiskohdaton ja jäykkä, mutta kyllä hän taitaa kaikki hahmot Aku Ankasta Kapteeni Koukkuun. Tony piirsi aika pitkään Aku Ankkaa, ja monipuolisuutta löytyy muualtakin, hän on nimittäin eniten koskaan Aku Ankka-sivuja piirtänyt tekijä.
Sitten Giorgio Cavazzano, joka mielestäni on toiseksi monipuolisin Italialais-piirtäjä. Cavazzano syntyi Venetsiassa, 19. lokakuuta 1947. Hän aloitti jo neljätoista-vuotiaana ”sarjakuvahommat”, Romano Scarpan apulaisena. Vähitellen hän alkoi tussatakin Scarpan tarinoita, ja siinä 1970-luvun vaihteessa hän teki jo ensimmäisen kokonaan oman tarinansa, joka on suomennettu nimellä ”Hirveä Hikka”. Cavazzano piirtää vieläkin, joskin hänen tyylinsä on muuttunut Scarpamaisesta tyylistä melkoisen erilaiseksi. Cavazzanon tarinoita voi lukea Suomessa muiden muassa Menetetyn muistin tapaus-kirjasta, jota hän oli ssigneeraamassakin vuonna 2007, Helsingin kirjamessuilla. Cavazzanon monipuolisuutta voi selittää monella tavalla. Cavazzano on piirtänyt kunnioitettavan hyviä sekä Mikki, että -Ankkatarinoita, jotka hän myöskin käsikirjoittaa usein itse. Juonet vaihtelevat paljon, eivätkä ole mitään tasapaksua roskaa. Cavazzano on myös mielestäni hyvä piirtämään sekä pitkiä seikkailutarinoita, kuin myös 10-sivuisia Ankkalinnaan sijoittuvia sarjoja. Cavazzano on myös keksinyt uusia hahmoja. Tai no ei keksinyt, mutta muiden käsikirjoittajien ideasta keksinyt monelle hahmolle ulkonäön, esimerkkeinä Rankku Kanuuna, Prinsessa Reginella, Naistaikaviitta ja P.T. Cavazzanon kokonaan itse tekemät 1970-luvun sarjat olivat todella monipuolisia ja edistyksellisiä. Niissä esiintyi Barksin 50-luvun sarjojen tapaan paljon asioita, joita muissa sen ajan sarjoissa ei näkynyt yleensä.
Romano Scarpa on 27.syyskuuta.1927 Italian Venetsiassa syntynyt Aku Ankka-piirtäjä. Hän piti lapsena paljon Floyd Gottfredsonin Mikki Hiiri-sarjoista. Hän opiskeli Venetsian taidekoulussa, vaikka on myös arkkitehtuuria opiskellut. Hänellä oli oma animaatio-studionsakin 40- ja 50-lukujen taitteessa. Vuodesta 1956 lähtien Scarpa joutui lähes yksin huolehtimaan italialaisen Topolino-lehden sisällöstä, koska Floyd Gottfredsonin sarjoja ei enää riittänyt julkaistavaksi. Eläkevuotensa hän eleli Espanjassa, Malagassa, jossa hän kuoli kotonaan 23.maaliskuuta.2005. Romano Scarpa on kyllä todella monipuolinen piirtäjä. Hän on Giorgio Cavazzanon, oppipoikansa mukaan todella paljon sivuja piirtänyt ja käsikirjoittanut tekijä. Monipuolisuutta kuvaa se, että käsikirjoitussivuja hänellä on melkein 6000 ja piirrossivuja melkein 15000, jotka jaottuu melko tasaisesti Ankkauniversumin, Hiiriuniversumin, ja muidenkin hahmoistra kertoviin sarjoihin. Esimerkiksi Tony Stroblin tapaan, hän on todella monipuolinen hahmojen saralta, sillä hän on piirtänyt kymmeniä tunnettuja Disney-hahmoja aina Lumikista Roope-setään ja Veli Nallesta Mikki Hiireen. Romano Scarpa on myöskin keksinyt paljon hahmoja, joka monipuolisuudesta myöskin kertoo, tunnetuimmat niistä ovat ehkä Riitta Hanhi ja Kuuno Kaakkuri. Monipuolisuudesta ja elämäntyöstään sarjakuvien parissa Romano sai Luccan sarjakuvafestivaaleilla vielä arvostetun Yellow Kid-palkinnon.
Kun nyt jatketaan italialaisilla piirtäjillä ja käsikirjoittajilla, niin vuoroon kyllä tulee Massimo de Vita. Massimo syntyi vuoden 1941 alkupuolella. Massimo on sarjakuvasukua, hän nimittäin on Pier Lorenzo De Vitan, erään toisen Aku Ankka-piirtäjän poika. Massimon tyyli on muuttunut aikojen kuluessa, 70-luvun varsin Scarpamaisesta tyylistä hän on hiukan etääntynyt, ja nykyään tyyli on selkeämpi ja helpommin tunnistettava. Hän aloitti piirrosuransa heti 60-luvun alussa, ja siitä asti on aktiivisesti sarjakuvaa piirtänyt. Hän lopetti ainakin tältä erää ankka-universumin sarjakuvien piirtämisen vuonna 2001. De Vitan monipuolisuutta voi selitellä monella tavalla, hän osaa piirtää mielestäni todella hyvin sekä Mikkejä, ja Ankkoja, ja häneltä onnistuu kaikenmoiset tarinat 10-sivuisista moniosaisiin tarinasarjoihin (Esimerkkinä Taikamiekka-tarinasarja). Massimo piirtää vieläkin oikein tasokkaita piirroksia, vaikka ikääkin on jo lähes 70 vuotta.
Myös esimerkiksi Don Rosa, Marco Rota, Ferioli ja Vicar ovat todella monipuolisia. Jatkuu kyllä.
Ja ei nyt millään pahalla mutta tuossa __Aku Ankka__-käyttäjän viestissä on aika vähän, oikeastaan turhan vähän tekstiä itse monipuolisuudesta, josta tässä on kyse kirjoittaa myöskin.Kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita myöskin löytyy liiaksikin. (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Kun aiheena on tällä kertaa Monipuolisimmat Ankka/Hiiritekijät, mainitsen tässä niitä, jotka niitä mielestäni ovat. Kerron heidän elämästään, ja miten he päätyivät sarjakuvapiirtäjiksi, ja muuta sellaista, sekä että miksi he ovat niin monipuolisia mielestäni. Monipuolisuus on aika laaja käsite, eikä monipuolisuus tarkoita vain yhdenlaista asiaa. Monipuolisuutta voi olla tarinoiden erilaisuus, pituudet, niissä käytettävät hahmot, keksinnöt ja monet muutkin pikkuseikat.
Monipuolisia piirtäjiä ja tarinoita on ollut Aku Ankan taivalen alusta asti. Jo esimerkiksi 1950-luvulla Carl Barks teki todella monipuolisia tarinoita. Strippejä, vitsisarjoja, kymmensivuisia, pitkiä seikkailuja... Ja Carl Barkshan on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka syntyi 27. maaliskuuta 1901 Oregonissa. Hän joutui jättämään koulun kesken kaiken kesken, äitinsä kuoltua, ja tulla auttamaan perheen maatilan töissä. Hän lähti kuitenkin tilalta myöhemmin. Vuonna 1928 hän sai vihdoin haluamaansa työtä, kun eräs lehti otti mielellään Barksin pilakuvia sinne. Kului aikaa, ja vuonna 1935 Barks näki ilmoituksen, että Disneylle haetaan piirtäjiä. Hyvien piirrostensa vuoksi Barks sai töitä Disney Studion animaatio-osastolta, josta hänet myös omasta tahdostaan siirrettiin sarjakuvaosastolle, aivan 1940-luvun alussa. Ensimmäisen sarjakuvan Barks teki Jack Hannahin kanssa vuonna 1942, ja ensimmäinen kokonaan oma tarina syntyi vuotta myöhemmin. Barksin kulta-aikaa sanotaan aikaa, joka oli 1940-luvun loppupuoliskolta vuoteen 1966, jolloin hän jo lopettikin piirtämisen. Silloin syntyi ne unohtumattomat klassikot, jotka Barksista ovat parhaiten jääneet mieleen. Barks lopetti kansikuvien piirtämisen vuonna 1969, ja käsikirjoitusten tekemisenkin 1974. 1974 lähtien Barks alkoi maalata ankkatarinoihiinsa pohjautuvia öljyvärimaalauksia, joista nykyään maksetaan huimia hintoja. Barks on kerran käynyt Suomessakin, vuuonna 1994. Barks kuoli vuonna 2000 leukemiaan, 99-vuotiaana. Barks on monella tavalla monipuolinen piirtäjä. Hän on luonut paljon hahmoja, ja kehittänyt Ankkalinnaa. Barks loi monia tunnettuja hahmoja, kuten Hannu Hanhen, Hansun, Pelle Pelottoman ja Roope Ankan. Tuolla tavalla voin ainakin sanoa hänen olevan todella monipuolinen piirtäjä. Barkshan keksi myös Ankkalinnan. Hän käyttää aika monipuolisesti ankkahahmoja, ainakin niitä, mitkä siihen aikaan olivat jo Barksin tai jonkun muun piirtäjän toimesta luotu. Hän ei piirtänyt Mikki Hiirtä, kuin yhden ainoan kerran, sillä alalla hän taas ei kovinkaan monipuolinen ole. Barks oli silloin aikaansa edellä. Tuohon aikaan ei ollut paljoa muita tekijöitä, jotka tekivät tarinansa kokonaan itse, sillä monet ”joutuivat” ihan selvästi joko käsikirjoittajiksi tai piirtäjiksi. Barks ei ole tavallinen, enimmäkseen seikkailusarjoja piirtävä ja käsikirjoittava tekijä. Barksin taito, tehdä niin erilaisia tarinoita samoista hahmoista on harvinainen. Ja se vielä, että Barksin tarinat säilyivät lähes yhtä hyvälaatuisina koko hänen uransa, on todella harvinainen ja hieno juttu, vaikka 40-luvun loppua ja 50-lukua sanotaankin Barksin kulta-ajaksi. Vaikka hän on tehnyt paljon seikkailusarjoja, niiden juonet vaihtelevat todella paljon. Barks käyttää hahmoja ja erilaisia juonia todella taitavasti.
Yhdysvalloista on tullut pitkään monipuolisia piirtäjiä, ja 60- ja 70-lukujen ehkäpä tunnetuin ”jenkki”-piirtäjä on Tony Strobl. Tonyn voi kyllä sanoa monipuoliseksi, onhan hän kuitenkin lukuisien eri hahmojen taitava piirtäjä. Tony Strobl syntyi 12.toukokuuta 1915 Clevelandissa, yhdysvalloissa. 1930-luvulla hän opiskeli taidemaalausta samaan aikaan teräsmiehen luojien kanssa Cleveland School of Artissa. Ennen toista maailmansotaa Tony työskenteli Disneyn elokuvien, kuten esimerkiksi Pinoccion parissa. Sodan jälkeen hän alkoi työskennellä Western-kustantamolla. Hän piirsi siellä Väiski Vemmelsäärtä, Putte Possua ja Repe Sorsaa, totta kai Disney-hahmojen lisäksi. 1950-luvulla alettiin julkaista Donald Duck-lehteä, johon Tony piirsi sarjakuvia. Suurin osa sen sarjakuvista oli Tonyn piirtämiä, ja siksi hänellä oli aika suuri vastuu. Myöskin Suomessa alkoi noihin aikoihin Tonyn tuotokset ”yleistyä”. 60- ja 70-luvulla Suomen Aku Ankassa oli joitakin vuosia, jolloin yli puolet vuoden Aku Ankka-lehden sivuista oli Tony Stroblin käsialaa. Tony ei ole sillä tavalla kovinkaan monipuolinen, että käsikirjoittaisi sarjansa itse. Tonyn sarjojen käsikirjoituksen hoiti usein Vic Lockman. Mutta kyllä Tonyltä monipuolisuutta löytyy, hän on nimittäin hyvä piirtämään todella montaa hahmoa. Tonyn tyyli on hieman yksityiskohdaton ja jäykkä, mutta kyllä hän taitaa kaikki hahmot Aku Ankasta Kapteeni Koukkuun. Tony piirsi aika pitkään Aku Ankkaa, ja monipuolisuutta löytyy muualtakin, hän on nimittäin eniten koskaan Aku Ankka-sivuja piirtänyt tekijä.
Sitten Giorgio Cavazzano, joka mielestäni on toiseksi monipuolisin Italialais-piirtäjä. Cavazzano syntyi Venetsiassa, 19. lokakuuta 1947. Hän aloitti jo neljätoista-vuotiaana ”sarjakuvahommat”, Romano Scarpan apulaisena. Vähitellen hän alkoi tussatakin Scarpan tarinoita, ja siinä 1970-luvun vaihteessa hän teki jo ensimmäisen kokonaan oman tarinansa, joka on suomennettu nimellä ”Hirveä Hikka”. Cavazzano piirtää vieläkin, joskin hänen tyylinsä on muuttunut Scarpamaisesta tyylistä melkoisen erilaiseksi. Cavazzanon tarinoita voi lukea Suomessa muiden muassa Menetetyn muistin tapaus-kirjasta, jota hän oli ssigneeraamassakin vuonna 2007, Helsingin kirjamessuilla. Cavazzanon monipuolisuutta voi selittää monella tavalla. Cavazzano on piirtänyt kunnioitettavan hyviä sekä Mikki, että -Ankkatarinoita, jotka hän myöskin käsikirjoittaa usein itse. Juonet vaihtelevat paljon, eivätkä ole mitään tasapaksua roskaa. Cavazzano on myös mielestäni hyvä piirtämään sekä pitkiä seikkailutarinoita, kuin myös 10-sivuisia Ankkalinnaan sijoittuvia sarjoja. Cavazzano on myös keksinyt uusia hahmoja. Tai no ei keksinyt, mutta muiden käsikirjoittajien ideasta keksinyt monelle hahmolle ulkonäön, esimerkkeinä Rankku Kanuuna, Prinsessa Reginella, Naistaikaviitta ja P.T. Cavazzanon kokonaan itse tekemät 1970-luvun sarjat olivat todella monipuolisia ja edistyksellisiä. Niissä esiintyi Barksin 50-luvun sarjojen tapaan paljon asioita, joita muissa sen ajan sarjoissa ei näkynyt yleensä.
Romano Scarpa on 27.syyskuuta.1927 Italian Venetsiassa syntynyt Aku Ankka-piirtäjä. Hän piti lapsena paljon Floyd Gottfredsonin Mikki Hiiri-sarjoista. Hän opiskeli Venetsian taidekoulussa, vaikka on myös arkkitehtuuria opiskellut. Hänellä oli oma animaatio-studionsakin 40- ja 50-lukujen taitteessa. Vuodesta 1956 lähtien Scarpa joutui lähes yksin huolehtimaan italialaisen Topolino-lehden sisällöstä, koska Floyd Gottfredsonin sarjoja ei enää riittänyt julkaistavaksi. Eläkevuotensa hän eleli Espanjassa, Malagassa, jossa hän kuoli kotonaan 23.maaliskuuta.2005. Romano Scarpa on kyllä todella monipuolinen piirtäjä. Hän on Giorgio Cavazzanon, oppipoikansa mukaan todella paljon sivuja piirtänyt ja käsikirjoittanut tekijä. Monipuolisuutta kuvaa se, että käsikirjoitussivuja hänellä on melkein 6000 ja piirrossivuja melkein 15000, jotka jaottuu melko tasaisesti Ankkauniversumin, Hiiriuniversumin, ja muidenkin hahmoistra kertoviin sarjoihin. Esimerkiksi Tony Stroblin tapaan, hän on todella monipuolinen hahmojen saralta, sillä hän on piirtänyt kymmeniä tunnettuja Disney-hahmoja aina Lumikista Roope-setään ja Veli Nallesta Mikki Hiireen. Romano Scarpa on myöskin keksinyt paljon hahmoja, joka monipuolisuudesta myöskin kertoo, tunnetuimmat niistä ovat ehkä Riitta Hanhi ja Kuuno Kaakkuri. Monipuolisuudesta ja elämäntyöstään sarjakuvien parissa Romano sai Luccan sarjakuvafestivaaleilla vielä arvostetun Yellow Kid-palkinnon.
Kun nyt jatketaan italialaisilla piirtäjillä ja käsikirjoittajilla, niin vuoroon kyllä tulee Massimo de Vita. Massimo syntyi vuoden 1941 alkupuolella. Massimo on sarjakuvasukua, hän nimittäin on Pier Lorenzo De Vitan, erään toisen Aku Ankka-piirtäjän poika. Massimon tyyli on muuttunut aikojen kuluessa, 70-luvun varsin Scarpamaisesta tyylistä hän on hiukan etääntynyt, ja nykyään tyyli on selkeämpi ja helpommin tunnistettava. Hän aloitti piirrosuransa heti 60-luvun alussa, ja siitä asti on aktiivisesti sarjakuvaa piirtänyt. Hän lopetti ainakin tältä erää ankka-universumin sarjakuvien piirtämisen vuonna 2001. De Vitan monipuolisuutta voi selitellä monella tavalla, hän osaa piirtää mielestäni todella hyvin sekä Mikkejä, ja Ankkoja, ja häneltä onnistuu kaikenmoiset tarinat 10-sivuisista moniosaisiin tarinasarjoihin (Esimerkkinä Taikamiekka-tarinasarja). Massimo piirtää vieläkin oikein tasokkaita piirroksia, vaikka ikääkin on jo lähes 70 vuotta.
Myös esimerkiksi Don Rosa, Marco Rota, Ferioli ja Vicar ovat todella monipuolisia. Jatkuu kyllä.
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1011 -
16.07.2009 klo 07:46:17
Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97Kun aiheena on tällä kertaa Monipuolisimmat Ankka/Hiiritekijät, mainitsen tässä niitä, jotka niitä mielestäni ovat. Kerron heidän elämästään, ja miten he päätyivät sarjakuvapiirtäjiksi, ja muuta sellaista, sekä että miksi he ovat niin monipuolisia mielestäni. Monipuolisuus on aika laaja käsite, eikä monipuolisuus tarkoita vain yhdenlaista asiaa. Monipuolisuutta voi olla tarinoiden erilaisuus, pituudet, niissä käytettävät hahmot, keksinnöt ja monet muutkin pikkuseikat.
Eikös kirja todennut, että syynärit tulevat näin ilmeisiin tapauksiin puuttumaan? Itse en laittanut viestiini kuin pari ei-monipuolisuuteen liittyvää seikkaa (syntymäaika, jne.).
Edit: Ei __Aku Ankka__ ole yhtään sen pahempaan rikkeeseen sortunut kuin sinä. Myös sinä olet kirjoittanut suuren määrän ei-monipuolisuuteen liittyvää asiaa.
Eikös kirja todennut, että syynärit tulevat näin ilmeisiin tapauksiin puuttumaan? Itse en laittanut viestiini kuin pari ei-monipuolisuuteen liittyvää seikkaa (syntymäaika, jne.).
Edit: Ei __Aku Ankka__ ole yhtään sen pahempaan rikkeeseen sortunut kuin sinä. Myös sinä olet kirjoittanut suuren määrän ei-monipuolisuuteen liittyvää asiaa.
Anonymous
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1012 -
16.07.2009 klo 07:51:03
Lainaus käyttäjältä: Akuhullu97tuossa __Aku Ankka__-käyttäjän viestissä on aika vähän, oikeastaan turhan vähän tekstiä itse monipuolisuudesta, josta tässä on kyse kirjoittaa myöskin.Kirjoitusvirheitä ja sekavia lauseita myöskin löytyy liiaksikin.
Joo Joo Joo, ja sitä patsi aiheena oli Monipuolisimmat Ankka/Hiiri piirtäjät ja käsikirjottajat. Ei mikää hito Monipuolisuus Ankka/Hiiri teikjöissä. Tietsä, sun pitää eka lukee aihe, ei valittaa, sitte ku oot saanu selville mikä hiton aihe se on, sit voit alkaa aukoo päätäs.
Joo Joo Joo, ja sitä patsi aiheena oli Monipuolisimmat Ankka/Hiiri piirtäjät ja käsikirjottajat. Ei mikää hito Monipuolisuus Ankka/Hiiri teikjöissä. Tietsä, sun pitää eka lukee aihe, ei valittaa, sitte ku oot saanu selville mikä hiton aihe se on, sit voit alkaa aukoo päätäs.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1013 -
16.07.2009 klo 09:38:35
No sanotaanpa nyt kuitenkin ainakin se, että jotkin lauseesi ovat niin epäselviä, ettei niistä saa edes selvää. Mutta juu, ehkä hiukan turhasta valitin siitä, että ___Aku Ankka___ ei kirjoita yhtään piirtäjien monipuolisuudesta, mutta vähän voisi kuitenkin. Pullasorsa, en nyt ihan niinkään sanoisi. Kyllä minäkin kerron itse monipuolisuudesta myös, mutta otsikossa kyllä lukee, niin kuin ___Aku Ankka___ mainitsi, että "Monipuolisimmat ankka- ja hiiri-piirtäjät", eli otsikon mukaan piirtäjien urasta ja muustakin voisi kirjoittaa. Itse sanoin sellaisen käsityksen tuosta myös, että jotakin pitäisi kirjoittaa myös itse monipuolisuudesta.
E: Tuota Kirjan viestiä en ole edes huomannut. :O
E: Tuota Kirjan viestiä en ole edes huomannut. :O
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1014 -
16.07.2009 klo 09:41:18
Lainaus käyttäjältä: kirjaKaikki: Vähemmän piirtäjien historiaa, enemmän monipuolisuudesta niin syynärit eivät puutu ½:n viesteistä.
Vimkyn kunnianarvoisa puheenjohtaja on puhunut.
Vimkyn kunnianarvoisa puheenjohtaja on puhunut.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1015 -
16.07.2009 klo 11:24:57
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaLainaus käyttäjältä: kirjaKaikki: Vähemmän piirtäjien historiaa, enemmän monipuolisuudesta niin syynärit eivät puutu ½:n viesteistä.
Vimkyn kunnianarvoisa puheenjohtaja on puhunut.
Ehkä, mutta aihe tosiaan on Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät, olen samaa mieltä kuin Akuhullu ja __Aku Ankka__. Tottakai teijöitten monipuolisuudesta pitää myös kertoa, mutta toisaalta mikään otsikossa ei kiellä kertomasta jonkin verran myös itse tekijöistä muuten.
Vaikka kirja onkin niin kunnianarvoisa ja yliveto, Salwerhan se tässä säännöistä päättää. Vai oliko asiasta neuvoteltu jo Salwerin kanssa?
Lämpimä, kuuma, oikein tulikuuma kiitos Akuhullulle blogiin liittyvistä kehuista.
Ja kilibailuviestiä...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät
Tunnen valtavat määrät ankatekijöitä, mutta he kaikki eivät ole kovin monipuolisia. Miltei kaikki ovat erikoistuneet joihinkin tietynlaisiin tarinoihin.
Monipuolisiakin kuitenkin on.
Heistä voi mainita vaikkapa Romano Scarpan (joka taiteili sujuvasti Disney-hahmoja milloin mistäkin universumista), Carl Barksin, (joka käytti mielettömää määrää hahmoja töissään ja myös keksi niitä, ja joka taiteili milloin Roopen huiman aarteenetsintätarinan, milloin Iineksen "Rakas päiväkirja"-tarinan, milloin Tulpun ja Akun torailun) Giorgio Cavazzanon, Feriolin, Tony Stroblin ja Rodriquesin (kaikki melko samoista syistä kuin Scarpa).
Esittelen nyt he kaikki.
Carl Barks (1901-2000) oli eläessään ja vieläkin maailman suosituin ja pidetyin Ankkataiteilija, jonka tarinoita luetaan niin Siperiassa kuin Karibiallakin.
Hänet tunnetaan lähinnä Ankkasarjakuvista, mutta myös muista piirrostöistä, joka kasvattaa sekin Barksin monipuolisuutta.
Ilman Carl Barksia Disneyn ankkauniversumista ei kuunaan olisi tullut yhtä suosittua ja loistavaa kuin se nyt on, sillä hän ideoi suuren määrän Ankkalinnan paikoista ja hahmoista - jopa itse Ankkalinnan.
Aku Ankkaa Barks ei varsinaisesti keksinyt, mutta hän muokkasi Akun hahmon luonnetta ja ulkonäköäkin.
Barks syntyi Oregonissa 27. maaliskuuta 1901 yhdysvaltalaiselle maatilalle, mutta vietti lapsuuttaan monilla muillakin Yhdysvaltain alueilla.
Barks kävi pitkään koulua, mutta kun hänen äitinsä kuoli, ei Barksin isä selviytynyt yksin maatilan töistä. Niinpä Barks joutui koulusta pois maatilalle auttamaan isäänsä.
20-vuotiaana Carl Barks avioitui ensimmäisen kerran, Pertle Turnerin kanssa. Turnerin kanssa hän sai kaksi lasta, Peggyn ja Dorothyn. Toisen kerran Barks avioitui epäonnisesti Clara Balken kanssa ja kolmannella kerralla löytyi vihdoinkin "se oikea", Margaret Williams, joka paremmin tunnetaan Garé Barksina.
Barks koetti useita töitä, kuten tukkilaisen, junakiskojen pulttaajan ja jopa autokauppiaan ammatteja, mutta oli koko ajan kiinnostunut kuitenkin sarjakuvista.
Barksin kiinnostus sarjakuviin oli herännyt lopullisesti eräästä kirjekurssista, jota hän ei kuitenkaan tiettävästi edes suorittanut loppuun asti. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin juttujaan kaupaksi pilalehteen "Galgary Eye Opener" ja muutama vuosi tämän jälkeen hän siirtyikin lehden vakituisiin tekijöihin. Pesti jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä vuodesta 1935 alkaen Barks alkoi tehdä töitä Disneyn animaatioiden parissa animaattorina ja siirtyi vuonna 1942 sarjakuviin.
Disneyn sarjakuviin Barks siirtyi vuonna 1943. Vaikka Barksin ensimmäisiä Aku Ankka-töitä ei arvosteta niin kuin muita, Barks kuitenkin kehittyi tuolloin kovaa vauhtia.
Jo ensimmäisiin sarjakuviinsa hän loi Teppo Tulpun, ja 1940-luvun lopusta alkoi aika, jota pidetään hänen kulta-aikanaan.
1947 putkahti Ankka-maailmaan Roope Ankka klassikkotarinassa "Joulu Karhuvuorella", ja 1948 Hannu Hanhi tarinassa "Se parhaiten nauraa...". 1950-luvulle mentäessä Carl Barksin tyyli muuttui. Hahmoista tuli varmemmin piirrettyjä ja selkeämpiä, taustoista yksityiskohtaisempia ja tarkempia. 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Barks piirsi mestariteokset Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet), Ovela Roope-setä, sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike). Hahmopuolelta Barks loi silloin Karhukoplan ja Pelle Pelottoman.
Barksin nimi tuli kuitenkin julkisuuteen vasta vuonna 1957. Tätä ennen osa Aku Ankka-lehden lukijoista oli jo huomannut, että lehteä piirtää joku muita parempi piirtäjä, mutta vasta kun nimi tuli tietoon, Barks sai fanikirjeitä tulvittain. Vasta tuolloin Barks itse tajusi, että lukijoitten mielestä hän ei ollut vain yksi muiden joukossa.
Monien mielestä Carl Barksin taso heikkeni 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Tuolloin häneltä syntyi kuitenkin vielä monia kuuluisia tarinoita, muun muassa "Kultainen talja", Mayakeisarin kruunu", sekä "Kirkontornin huilunsoittaja". Hän keskittyi tuolloin Roope Ankkaan, joten Barks keksi Roopen vihollisia: Kulta-Into Pii (Roope-setä vaikeuksissa, 1956), Milla Magia (Midaan kosketus, 1961) ja Kroisos Pennonen (Ihmebentsiini, 1961). Myös Roopen sihteeri neiti Näpsä syntyi 1961 Millan tapaan tarinaan "Midaan kosketus".
Viimeisen kerran Barks piirsi tarinan vuonna 1966. Tarinan nimi oli Sopiva työ, ja kyseessä on hulvaton tarina, jossa Iines etsii itselleen työpaikkaa.
Eläkkeelle jääminen(kään) ei estänyt Barksia jatkamasta tekemisiään Aku Ankan ja kumppaneiden parissa. Barks käsikirjoitti vielä tämän jälkeen paljon tarinoita (lähinnä nimenomaan Sudenpentu-aiheisia) ja piirsi paljon kansikuvia.
Barksin käsikirjoituksia puhtaaksipiirsivät yleensä Tony Strobl ja Kay Wright.
Tony Strobl oli Barksin tavoin melko monipuolinen Ankka-/Hiiri-tekijä ja häntä myös arvostettiin – siksi kerron hänestä heti Barksin jälkeen.
Sarjakuvauransa jälkeen Carl Barks vielä maalasi satoja Ankka-aiheisia öljyväreillä tehtyjä taidemaalauksia. Niitä pidetään nykyään suuressa arvossa ja niistä maksetaan maltaita, vaikka Barks itse myi ne pikkurahalla.
Vuonna 1976 Disney-yhtiö kielsi maalaamasta niitä, vaikka oli aiemmin kertonut sallivansa sen.
Mieli kuitenkin muuttui taas 1980-luvulla ja Barks sai maalata maalauksia aivan luvan kanssa.
Viimeiset käsikirjoituksensa, "Horsing Around the History" (julkaistu Aku Ankka-lehdessä, piirtäjä William Van Horn) ja "Somewhere in Nowhere" (ei julkaistu Suomessa, piirtäjä Pat Block) hän kirjoitti korkeassa iässä, yli 90-vuotiaana. Viimeinen Barksin Ankka-aiheinen teos oli runo "Oodi Disneyn Ankoille", joka on julkaistu myös suomeksi Aku Ankka-lehdessä.
Vasta vuonna 1994 Barks teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa, Eurooppaan. Hän kävi tällöin tarkalleen yhdessätoista maassa, myös Suomessa, ja sanoi arvostavansa eniten suomalaisfaneja. Maihin lukeutuivat kaikkiaan Islanti, Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi, Puola, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti ja Englanti (Iso-Britannia).
On uskomatonta, että hän vasta tuolloin matkasi ensi kerran kotimaansa rajojen ulkopuolle, sillä todella monet Barksin tarinat sijoittuvat eksoottisiin maailman paikkoihin (lisää tämäkin monipuolisuutta). Barks on kertonut, että hän tuolloin käytti kuvatessaan maailman eri paikkoja, apuvälineenä National Geographic -lehden tekstiartikkeleita ja valokuvia, sekä silloin tällöin myös Encyclopaedia Britannicaa. National Geographig-lehteä Barks tilasi kymmeniä vuosia.
Barks kuoli leukemiaan 99-vuotiaana 25. elokuuta synnyinvaltionsa Yhdysvaltojen Oregonissa, Grants Passissa.
Barks ei uskonut jumaliin, mutta kunnioitti kaikkia uskontoja.
Hänen piirrosuransa aikana Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa vallitsi tiukka sensuuri. Barksin kulta-ajalta peräisin olevan klassisen tarinan, "Karkkeja ja kepposia", sensurointi oli erittäin voimakasta. Noin 30-sivuisesta tarinasta sensuroitiin peräti yli kymmenen sivua. Syynä sensuroitiin olivat Aku Ankassa yleensä liiallinen väkivalta, tai muut pienille lapsille hiukankin sopimattomat kohtaukset.
Carl Barks vaikutti Aku Ankkaan merkittävällä tavalla. Hän loi ikään kuin tarinapohjat, joita muut nykyiset Ankka-piirtäjät vain soveltavat. Tunnethan sinäkin muun muassa konseptit, joissa Aku koettaa onneaan jossakin työssä, yleensä huonolla menestyksellä, Aku ryhtyy naapurussotaan naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, roistot yrittävät saada käsiinsä Roopen rahoja, Roope kumppaniensa kanssa metsästää aarteita, tai Roope taistelee maailman rikkaimman ankan asemasta miljardöörivihollistensa kanssa. Näin erilaisista aineksista Barks kokosi tarinoitaan.
Konseptien lisäksi Barks (tai Carl-setä, kuten häntä joskus leikkimielisesti kutsutaan) loi paljon hahmoja, vaikutti monien jo luotujen hahmojen ulkonäköön ja luonteeseen, sekä saattoi Aku Ankan piirrostöillään semmoiseen julkisuuteen, että monet nykypiirtäjät innostuivat siitä sen takia ja ryhtyivät Ankka-piirtäjiksi. Monet nykyiset Ankantekijät pitävätkin Barksia esikuvanaan ja häntä kunnioitetaan monissa maissa suuresti. Oikeastaan kukaan Ankantekijöistä ei ikinä ole ainakaan julkisesti uskaltanut sanoa, ettei kunnioittaisi Barksia, tosin todennäköisesti miltei kaikki heistä häntä kunnioittavatkin.
Suomessa Barksille on omistettu useita kirjasarjoja, kuten kymmenosainen, 1990-luvulla ilmestynyt "Aku Ankan juhlasarjat", "Ankalliskirjasto", johon joka kevät ilmestyy uusi osa, kaksikymmentä vuotta ilmestynyt "Aku Ankan parhaat" (peräti 48-osainen sarja, ei pelkästään Barksin tarinoita) ja Disney-murrealbumit. Muutamissa maissa, myös Suomessa, on julkaistu Carl Barksin kootut-niminen kirjasarja, johon sisältyy 30 osaa ja lähes 8 000 sivua. Yhteensä Carl Barks piirsi noin vajaat 7 000 sivua Aku Ankkaa; loput kirjasarjasta ovat lähinnä Carl Barks-asiantuntija Geoffrey Blumin kirjoittamaa tekstiä. Barksia ei kuitenkaan koskaan voi ylistää liikaa ja hänen kädenjälkensä sarjakuvan historiassa ei ikinä pyyhkiydy pois.
Vaikka Barks piirsikin hiiripuolelta vain yhden sarjan, oli hän silti monipuolisuudessaan ylittämätön.
Mutta Tony Strobl! Hän syntyi 14 vuotta Barksia myöhemmin nimellä Anthony Joseph Strobl. Hän työsti elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia sivuja Disneyn tuotantoa. Strobl tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen tuotteliaimmista piirtäjistä. Hänen kynästään syntyi yli tuhat ankka-, mutta myös satoja hiirikertomuksia. Strobl hallitsi kaikkien Disney-hahmojen piirtämisen.
Yleensä monipuoliseksi mielletäänkin juuri he piirtäjät/käsikirjoittajat, jotka tekevät sekä Ankka- että Hiiri-tarinoita, eli Tony Stroblin kaltaiset.
Yksi heistä on maailman kuuluisimpiin lukeutuva Disney-taiteilija - Giorgio Cavazzano. Cavazzano on omimmillaan kaikissa Disneyn unversumeissa, ja muuallakin. Hän on piirtänyt niin supersankareita kuin lentäviä norsujakin. Cavazzano on loistava taustoissa, jotka sopivat kaikkiin tarinoihin. Niinpä lukija ei välitäkään, ketkä ovat pääosassa hänen piirroksissaan, vaan Cavazzano nimenä tuo jo loistavan kokonaisuuden tullessaan.
Italiassa on myös muita Cavazzanon tavoin monipuolisia piirtäjiä, esimerkiksi hänen esikuvansa, edesmennyt Romano Scarpa.
Haluaisin tietää, oliko esim. tämä minun viestini nyt rajojen sisällä vai eikö?
Vimkyn kunnianarvoisa puheenjohtaja on puhunut.
Ehkä, mutta aihe tosiaan on Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät, olen samaa mieltä kuin Akuhullu ja __Aku Ankka__. Tottakai teijöitten monipuolisuudesta pitää myös kertoa, mutta toisaalta mikään otsikossa ei kiellä kertomasta jonkin verran myös itse tekijöistä muuten.
Vaikka kirja onkin niin kunnianarvoisa ja yliveto, Salwerhan se tässä säännöistä päättää. Vai oliko asiasta neuvoteltu jo Salwerin kanssa?
Lämpimä, kuuma, oikein tulikuuma kiitos Akuhullulle blogiin liittyvistä kehuista.
Ja kilibailuviestiä...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät
Tunnen valtavat määrät ankatekijöitä, mutta he kaikki eivät ole kovin monipuolisia. Miltei kaikki ovat erikoistuneet joihinkin tietynlaisiin tarinoihin.
Monipuolisiakin kuitenkin on.
Heistä voi mainita vaikkapa Romano Scarpan (joka taiteili sujuvasti Disney-hahmoja milloin mistäkin universumista), Carl Barksin, (joka käytti mielettömää määrää hahmoja töissään ja myös keksi niitä, ja joka taiteili milloin Roopen huiman aarteenetsintätarinan, milloin Iineksen "Rakas päiväkirja"-tarinan, milloin Tulpun ja Akun torailun) Giorgio Cavazzanon, Feriolin, Tony Stroblin ja Rodriquesin (kaikki melko samoista syistä kuin Scarpa).
Esittelen nyt he kaikki.
Carl Barks (1901-2000) oli eläessään ja vieläkin maailman suosituin ja pidetyin Ankkataiteilija, jonka tarinoita luetaan niin Siperiassa kuin Karibiallakin.
Hänet tunnetaan lähinnä Ankkasarjakuvista, mutta myös muista piirrostöistä, joka kasvattaa sekin Barksin monipuolisuutta.
Ilman Carl Barksia Disneyn ankkauniversumista ei kuunaan olisi tullut yhtä suosittua ja loistavaa kuin se nyt on, sillä hän ideoi suuren määrän Ankkalinnan paikoista ja hahmoista - jopa itse Ankkalinnan.
Aku Ankkaa Barks ei varsinaisesti keksinyt, mutta hän muokkasi Akun hahmon luonnetta ja ulkonäköäkin.
Barks syntyi Oregonissa 27. maaliskuuta 1901 yhdysvaltalaiselle maatilalle, mutta vietti lapsuuttaan monilla muillakin Yhdysvaltain alueilla.
Barks kävi pitkään koulua, mutta kun hänen äitinsä kuoli, ei Barksin isä selviytynyt yksin maatilan töistä. Niinpä Barks joutui koulusta pois maatilalle auttamaan isäänsä.
20-vuotiaana Carl Barks avioitui ensimmäisen kerran, Pertle Turnerin kanssa. Turnerin kanssa hän sai kaksi lasta, Peggyn ja Dorothyn. Toisen kerran Barks avioitui epäonnisesti Clara Balken kanssa ja kolmannella kerralla löytyi vihdoinkin "se oikea", Margaret Williams, joka paremmin tunnetaan Garé Barksina.
Barks koetti useita töitä, kuten tukkilaisen, junakiskojen pulttaajan ja jopa autokauppiaan ammatteja, mutta oli koko ajan kiinnostunut kuitenkin sarjakuvista.
Barksin kiinnostus sarjakuviin oli herännyt lopullisesti eräästä kirjekurssista, jota hän ei kuitenkaan tiettävästi edes suorittanut loppuun asti. Vuonna 1928 Barks sai vihdoin juttujaan kaupaksi pilalehteen "Galgary Eye Opener" ja muutama vuosi tämän jälkeen hän siirtyikin lehden vakituisiin tekijöihin. Pesti jäi kuitenkin melko lyhyeksi, sillä vuodesta 1935 alkaen Barks alkoi tehdä töitä Disneyn animaatioiden parissa animaattorina ja siirtyi vuonna 1942 sarjakuviin.
Disneyn sarjakuviin Barks siirtyi vuonna 1943. Vaikka Barksin ensimmäisiä Aku Ankka-töitä ei arvosteta niin kuin muita, Barks kuitenkin kehittyi tuolloin kovaa vauhtia.
Jo ensimmäisiin sarjakuviinsa hän loi Teppo Tulpun, ja 1940-luvun lopusta alkoi aika, jota pidetään hänen kulta-aikanaan.
1947 putkahti Ankka-maailmaan Roope Ankka klassikkotarinassa "Joulu Karhuvuorella", ja 1948 Hannu Hanhi tarinassa "Se parhaiten nauraa...". 1950-luvulle mentäessä Carl Barksin tyyli muuttui. Hahmoista tuli varmemmin piirrettyjä ja selkeämpiä, taustoista yksityiskohtaisempia ja tarkempia. 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Barks piirsi mestariteokset Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle's Secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown), Kultainen kypärä (The Golden Helmet), Ovela Roope-setä, sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike). Hahmopuolelta Barks loi silloin Karhukoplan ja Pelle Pelottoman.
Barksin nimi tuli kuitenkin julkisuuteen vasta vuonna 1957. Tätä ennen osa Aku Ankka-lehden lukijoista oli jo huomannut, että lehteä piirtää joku muita parempi piirtäjä, mutta vasta kun nimi tuli tietoon, Barks sai fanikirjeitä tulvittain. Vasta tuolloin Barks itse tajusi, että lukijoitten mielestä hän ei ollut vain yksi muiden joukossa.
Monien mielestä Carl Barksin taso heikkeni 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Tuolloin häneltä syntyi kuitenkin vielä monia kuuluisia tarinoita, muun muassa "Kultainen talja", Mayakeisarin kruunu", sekä "Kirkontornin huilunsoittaja". Hän keskittyi tuolloin Roope Ankkaan, joten Barks keksi Roopen vihollisia: Kulta-Into Pii (Roope-setä vaikeuksissa, 1956), Milla Magia (Midaan kosketus, 1961) ja Kroisos Pennonen (Ihmebentsiini, 1961). Myös Roopen sihteeri neiti Näpsä syntyi 1961 Millan tapaan tarinaan "Midaan kosketus".
Viimeisen kerran Barks piirsi tarinan vuonna 1966. Tarinan nimi oli Sopiva työ, ja kyseessä on hulvaton tarina, jossa Iines etsii itselleen työpaikkaa.
Eläkkeelle jääminen(kään) ei estänyt Barksia jatkamasta tekemisiään Aku Ankan ja kumppaneiden parissa. Barks käsikirjoitti vielä tämän jälkeen paljon tarinoita (lähinnä nimenomaan Sudenpentu-aiheisia) ja piirsi paljon kansikuvia.
Barksin käsikirjoituksia puhtaaksipiirsivät yleensä Tony Strobl ja Kay Wright.
Tony Strobl oli Barksin tavoin melko monipuolinen Ankka-/Hiiri-tekijä ja häntä myös arvostettiin – siksi kerron hänestä heti Barksin jälkeen.
Sarjakuvauransa jälkeen Carl Barks vielä maalasi satoja Ankka-aiheisia öljyväreillä tehtyjä taidemaalauksia. Niitä pidetään nykyään suuressa arvossa ja niistä maksetaan maltaita, vaikka Barks itse myi ne pikkurahalla.
Vuonna 1976 Disney-yhtiö kielsi maalaamasta niitä, vaikka oli aiemmin kertonut sallivansa sen.
Mieli kuitenkin muuttui taas 1980-luvulla ja Barks sai maalata maalauksia aivan luvan kanssa.
Viimeiset käsikirjoituksensa, "Horsing Around the History" (julkaistu Aku Ankka-lehdessä, piirtäjä William Van Horn) ja "Somewhere in Nowhere" (ei julkaistu Suomessa, piirtäjä Pat Block) hän kirjoitti korkeassa iässä, yli 90-vuotiaana. Viimeinen Barksin Ankka-aiheinen teos oli runo "Oodi Disneyn Ankoille", joka on julkaistu myös suomeksi Aku Ankka-lehdessä.
Vasta vuonna 1994 Barks teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa, Eurooppaan. Hän kävi tällöin tarkalleen yhdessätoista maassa, myös Suomessa, ja sanoi arvostavansa eniten suomalaisfaneja. Maihin lukeutuivat kaikkiaan Islanti, Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi, Puola, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti ja Englanti (Iso-Britannia).
On uskomatonta, että hän vasta tuolloin matkasi ensi kerran kotimaansa rajojen ulkopuolle, sillä todella monet Barksin tarinat sijoittuvat eksoottisiin maailman paikkoihin (lisää tämäkin monipuolisuutta). Barks on kertonut, että hän tuolloin käytti kuvatessaan maailman eri paikkoja, apuvälineenä National Geographic -lehden tekstiartikkeleita ja valokuvia, sekä silloin tällöin myös Encyclopaedia Britannicaa. National Geographig-lehteä Barks tilasi kymmeniä vuosia.
Barks kuoli leukemiaan 99-vuotiaana 25. elokuuta synnyinvaltionsa Yhdysvaltojen Oregonissa, Grants Passissa.
Barks ei uskonut jumaliin, mutta kunnioitti kaikkia uskontoja.
Hänen piirrosuransa aikana Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa vallitsi tiukka sensuuri. Barksin kulta-ajalta peräisin olevan klassisen tarinan, "Karkkeja ja kepposia", sensurointi oli erittäin voimakasta. Noin 30-sivuisesta tarinasta sensuroitiin peräti yli kymmenen sivua. Syynä sensuroitiin olivat Aku Ankassa yleensä liiallinen väkivalta, tai muut pienille lapsille hiukankin sopimattomat kohtaukset.
Carl Barks vaikutti Aku Ankkaan merkittävällä tavalla. Hän loi ikään kuin tarinapohjat, joita muut nykyiset Ankka-piirtäjät vain soveltavat. Tunnethan sinäkin muun muassa konseptit, joissa Aku koettaa onneaan jossakin työssä, yleensä huonolla menestyksellä, Aku ryhtyy naapurussotaan naapurinsa Teppo Tulpun kanssa, roistot yrittävät saada käsiinsä Roopen rahoja, Roope kumppaniensa kanssa metsästää aarteita, tai Roope taistelee maailman rikkaimman ankan asemasta miljardöörivihollistensa kanssa. Näin erilaisista aineksista Barks kokosi tarinoitaan.
Konseptien lisäksi Barks (tai Carl-setä, kuten häntä joskus leikkimielisesti kutsutaan) loi paljon hahmoja, vaikutti monien jo luotujen hahmojen ulkonäköön ja luonteeseen, sekä saattoi Aku Ankan piirrostöillään semmoiseen julkisuuteen, että monet nykypiirtäjät innostuivat siitä sen takia ja ryhtyivät Ankka-piirtäjiksi. Monet nykyiset Ankantekijät pitävätkin Barksia esikuvanaan ja häntä kunnioitetaan monissa maissa suuresti. Oikeastaan kukaan Ankantekijöistä ei ikinä ole ainakaan julkisesti uskaltanut sanoa, ettei kunnioittaisi Barksia, tosin todennäköisesti miltei kaikki heistä häntä kunnioittavatkin.
Suomessa Barksille on omistettu useita kirjasarjoja, kuten kymmenosainen, 1990-luvulla ilmestynyt "Aku Ankan juhlasarjat", "Ankalliskirjasto", johon joka kevät ilmestyy uusi osa, kaksikymmentä vuotta ilmestynyt "Aku Ankan parhaat" (peräti 48-osainen sarja, ei pelkästään Barksin tarinoita) ja Disney-murrealbumit. Muutamissa maissa, myös Suomessa, on julkaistu Carl Barksin kootut-niminen kirjasarja, johon sisältyy 30 osaa ja lähes 8 000 sivua. Yhteensä Carl Barks piirsi noin vajaat 7 000 sivua Aku Ankkaa; loput kirjasarjasta ovat lähinnä Carl Barks-asiantuntija Geoffrey Blumin kirjoittamaa tekstiä. Barksia ei kuitenkaan koskaan voi ylistää liikaa ja hänen kädenjälkensä sarjakuvan historiassa ei ikinä pyyhkiydy pois.
Vaikka Barks piirsikin hiiripuolelta vain yhden sarjan, oli hän silti monipuolisuudessaan ylittämätön.
Mutta Tony Strobl! Hän syntyi 14 vuotta Barksia myöhemmin nimellä Anthony Joseph Strobl. Hän työsti elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia sivuja Disneyn tuotantoa. Strobl tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen tuotteliaimmista piirtäjistä. Hänen kynästään syntyi yli tuhat ankka-, mutta myös satoja hiirikertomuksia. Strobl hallitsi kaikkien Disney-hahmojen piirtämisen.
Yleensä monipuoliseksi mielletäänkin juuri he piirtäjät/käsikirjoittajat, jotka tekevät sekä Ankka- että Hiiri-tarinoita, eli Tony Stroblin kaltaiset.
Yksi heistä on maailman kuuluisimpiin lukeutuva Disney-taiteilija - Giorgio Cavazzano. Cavazzano on omimmillaan kaikissa Disneyn unversumeissa, ja muuallakin. Hän on piirtänyt niin supersankareita kuin lentäviä norsujakin. Cavazzano on loistava taustoissa, jotka sopivat kaikkiin tarinoihin. Niinpä lukija ei välitäkään, ketkä ovat pääosassa hänen piirroksissaan, vaan Cavazzano nimenä tuo jo loistavan kokonaisuuden tullessaan.
Italiassa on myös muita Cavazzanon tavoin monipuolisia piirtäjiä, esimerkiksi hänen esikuvansa, edesmennyt Romano Scarpa.
Haluaisin tietää, oliko esim. tämä minun viestini nyt rajojen sisällä vai eikö?
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1016 -
16.07.2009 klo 13:12:15
Kamoon, rankingväsääjät!
Tiistairankingia ei tullut, vaikka säännöissä mainitaan, että tuon olisi tultava. Vapaaeht. rankingit ovat sitten erikseen.
Jatkan kohta viestiäni tähän.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka- ja hiiritaiteilijat
Sanan monipuolisuus voi ankkasarjakuvissa ymmärtää monen monituisella tavalla. Se, että jokin tietty piirtäjä tai käsikirjoittaja on monipuolinen, ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseinen taiteilija olisi erikoistunut sekä ankkatarinoihin ja hiiritarinoihin. Edellämainittu piirre on vain yksi tapa osoittaa monipuolisuutta ankkataiteilijana. Toinen tapa (monista) on se, että taiteilija kykenee tekemään rakenteeltaan vaihtelevia sarjoja. Selkeästi sanottuna siis yksisivuisia vitsisarjoja, hupaisia kymmensivuisia ja hyytävän jännittäviä ja mielenkiintoisia jatkokertomuksia, joissa sivuja saattaa olla päälle kolmenkymmenen. Tätä monipuolisuustyyppiä edustanee parhaiten jo edesmennyt yhdysvaltalaispiirtäjä Carl Barks, joka teki menestyksekkään uransa aikana suuren määrän ankkasarjakuvia, joihin mahtuu niin yksisivuisia, kymmensivuisia, kuin jatkokertomuksiakin. Kaikki laadukkaita. Tähän ei ole kukaan muu sarjakuvataiteilija pystynyt ja tuskin tulee koskaan pystymäänkään. Perehdyn tarkemmin Barksin uraan, sarjakuviin ja monipuolisuuteen myöhemmin tämän viestini kuluessa.
On myös useita muita tapoja tehdä itsensä monipuoliseksi taiteilijaksi. Yksi on se, että hallitsee todella monen ankka- ja hiirihahmon taidokkaasti. Loistavana esimerkkinä mainittakoon italialaismaestro Giorgio Cavazzano. Mieheltä luonnistuvat yhtä taidokkaasti niin ankat kuin hiiretkin, ja molempien universumien sivuhahmotkin ovat erinomaisesti kuosissa. Itselleni ei tule henkilökohtaisesti mieleen ketään muuta yhtä monipuolistaa tekijää nimenomaan tällä osa-alueella.
Legendaksikin kutsuttu Carl Barks syntyi 27. maaliskuuta, vuonna 1901, Oregonissa, Yhdysvalloissa. Barks on niin käsittämättömän monipuolinen, ettei kukaan muu koko Aku Ankan historiassa ole pystynyt vastaamaan Barksin monipuolisuuteen. Jo mainittu Carl Barksin kyky tehdä monia, rakenteeltaan täysin erityyppisiä sarjoja, on vain yksi esimerkki Barksin monipuolisuudesta. Ehkäpä kaikkein ilmeisin ja näkyvin piirre Barksin monipuolisuudessa on se, että mies on luonut yksin melkeinpä koko Ankkalinnan. Sellaisen erittäin tärkeät hahmot kuin Roope Ankan (ensiesintyminen 1947), Milla Magian (ensiesiintyminen 1961), Karhukoplan (ensiesiintyminen1951), Kroisos Pennosen (ensiesiintyminen 1961) Teppo Tulpun (ensiesiintyminen1943), Hannu Hanhen (ensiesiintyminen1948), Pelle Pelottoman (ensiesiintyminen 1952) ja Kulta-Into Piin (ensiesiintyminen1956). Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta uskon, että jo tuollainen listaus riittää vakuuttamaan jokaisen Carl Barksin monipuolisuudesta. Kaiken lisäksi Barksin sanotaan antaneen Akulle "sielun". Ankkamestari siis rukkasi Akua parempaan suuntaan, ja kehitti Walt Disneyn luomaa hahmoa melkoisesti.
Carl Barksin parhaat sarjakuvat ajoittuivat lähinnä 1950-luvulle ja 1940-luvun lopulle, jolloin syntyivät sellaiset huipputarinat kuin Vanhan linnan salaisuus (The Old castle's secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) ja Kultainen kypärä (The Golden helmet). Nämä ja monet muut tarinat ovat jääneet lähtemättömästi Aku Ankan historiaan, ja näiden lisäksi Barks on luonut satoja muita, loistavia sarjoja. Se jos mikä kertoo Barksin monipuolisuudesta erityyppisten tarinoiden laatijana. Tämä kyky tekee taiteilijan sarjoista automaattisesti vaihtelevampia, mikä taas tekee kaikista tarinoista omalla tavallaan mielenkiintoisia. Juuri näiden syiden vuoksi 1940-luvun loppua ja 1950-lukua kutsutaankin Carl Barksin "kulta-ajaksi".
Lopetettuaan käsittämättömän menestyksekkään sarjakuvauransa Carl Barks alkoi taiteilla uskomattoman hienoja ja taiteellisia öljyvärimaalauksia ankkoihin liittyen. Usein maalaus liittyi keskeisesti johonkin ankkamestarin tarinaan, mikä teki maalauksista hyvin mielenkiintoisia. Aivan aluksi Barks myi taulujaan käsittämättömään 150 dollarin hintaan, mutta nykyisin maalauksista joutuu pulittamaan jo varsin suolaisen hinnan. Parhaimmillaan 150 000 dollaria.
Barksin huikeasta monipuolisuudesta kertoo myös se, että hän on luonut useita erilaisia tarinan perusideoita, joita nykypiirtäjätkin noudattavat. Jotkin tarinat menevät hyvinkin pitkälti saman kaavan mukaan, mutta pienet yksityiskohdat tekevät niistä kuitenkin niin erilaisia. Barksin ansiosta nykypiirtäjiltä eivät lopu ideat kesken, vaan niitä on mahdollista muokata Barksin laatimista perussäänöistä. Muutamia esittelen seuraavaksi.
Ilmeisin ja kenties kaikkein käytetyin tarinaelementti on se, että Roope, Aku ja ankanpojat metsästävät jotakin aarteentapaista asiaa. Usein nimenomaan kaukomailla tai muissa erityisissä paikoissa. Tältä pohjalta Barks on luonut monia unohtumattomia seikkailusarjoja, joista päällimmäisenä mieleen tulevat Kultainen kypärä (The Golden helmet) ja Vanhan linnan salaisuus (The Old castles secret), kenties siitä syystä, että molemmat edellämainitut Barks-klassikot lukeutuvat ehdottomiin lempitarinoihini mukaan luettuna kaikentyyppiset ankka- ja hiiritarinat. Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosaa on useasti kutsuttu Carl Barksin "manttelinperijäksi", eivätkä kehut suinkaan ole tuulesta temmattuja. Rosa on jatkanut Barksin loisteliasta tarinapohjaa tehden itse ankkamestarin veroisia, huikeita seikkailusarjoja.
Toinen selkeä tarinaelementti on niin useasti käytetty "Milla Magia yrittää anastaa Roopen ensilantin". Barks teki tätä peruselementtiä kayttäen erittäin laadukkaita Milla Magia -tarinoita, ja Don Rosa on jälleen kerran onnistunut työstämään Barksin veroisia Milla -taroinoita, kuten Paino-ongelmia ja Unohda koko juttu.
Kolmantena mainittakoon sellainen piirre, kuin Akun ja hänen naapurinsa Teppo Tulpun kärhämät. Myös tästä ovat nykypiirtäjät taiteilleet monen monituisia erilaisia tarinoita, joissa on kuitenkin sama, Carl Barksin kehittelemä perusidea. Se jos mikä on monipuolista, kun piirtäjä kykenee vaikuttamaan kuoltuaankin nykysarjojen sisältöön.
Akun ammattiongelmat ovat myös Carl Barksin kehittelemiä. Ne tarinat siis, joissa Aku kokeilee uusia ammatteja, mutta yritykset päättyvät usein jonkinasteiseen katastrofiin ja Aku pakenee sillin tällöin Timbuktun suuntaan. Tätäkin tarinapohjaa on käytetty todella monissa sarjoissa, joista tulee parhaiten mieleen Vicarin tarinat.
Roopen ainainen kamppailu maailman rikkaimman ankan herrudesta on niin ikään Carl Barksin aikaansaannosta. Kun alkaa ajattelemaan, kuinka monipuolinen Barks oli, huomaa, että melkein kaikki nykytarinat ovat jollain lailla Carl Barksin pohjustamia. Roopen taistelu rikkaudesta miljardöörejä Kulta-Into Piitä ja Kroisos Pennosta vastaan on niin ikään todella käytetty, mutta silti loistava tarinapohja.
Ankkamestari Carl Barks menehtyi kotonaan Oregonissa 25. elokuuta, vuonna 2000 leukemiaan.
Seuraavaksi esittelyvuoroon tulee italialainen ankkataiteilija Giorgio Cavazzano huikean monipuolisuutensa vuoksi. Cavazzano syntyi 19. lokakuuta, vuonna 1947 Venetsiassa, Italiassa. Hieman ennen Roope Ankan keksimistä siis! Scarpa aloitti Disney- taiteilijanuransa jo 14-vuotiaana toisen italialaisen ankkataiteilijan, Romano Scarpan tussaajana. Sekin kertoo omalla tavallaan Cavazzanon huikeasta monipuolisuudesta. Carl Barksin tapaan myös Cavazzano on luonut ankkamaailmaan uusia hahmoja, kuten Rankku Kanuunan ja Viitattaren. Olenkin jo maininnut, että kyky luomaan uusia hahmoja kertoo mielestäni myös eräänlaisesta monipuolisuudesta.
Varsinainen syy, miksi esittelen tässä monipuolisuus-viestissäni juuri Giorgio Cavazzanon, on se, että kyseinen Disney-taiteilija hallitsee kenties parhaiten koko ankkahistoriassa sekä ankat että hiiret sivuhahmoineen heti Romano Scarpan jälkeen (jonka esittelyvuoro tulee myös myöhemmin saman syyn vuoksi). Cavazzanon loistokyky piirtää kymmeniä ja satoja hahmoja mestarillisen taidokkaasi on ainutlaatuista varsinkin nykypäivänä. Miehen ura jatkuu siis edelleen menestyksekkäänä. Hyvä niin. Cavazzanon Ankantekijät 8-kirja nimeltään Menetetyn muistin tapaus sisälsi ankkamaestron unohtumattomia laatutarinoita. Mukana oli taidonnäytteitä niin scarpamaiselta 1970-luvulta, kuin nykypäivältäkin. Cavazzano on päässyt irti scarpamaisuudesta ja useat nykyitalialaispiirtäjät pitävätkin miestä esikuvanaan. Kyseessä on siis huikean monipuolinen akka- ja hiiripiirtäjä.
(Jatkuu...)
Tiistairankingia ei tullut, vaikka säännöissä mainitaan, että tuon olisi tultava. Vapaaeht. rankingit ovat sitten erikseen.
Jatkan kohta viestiäni tähän.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka- ja hiiritaiteilijat
Sanan monipuolisuus voi ankkasarjakuvissa ymmärtää monen monituisella tavalla. Se, että jokin tietty piirtäjä tai käsikirjoittaja on monipuolinen, ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseinen taiteilija olisi erikoistunut sekä ankkatarinoihin ja hiiritarinoihin. Edellämainittu piirre on vain yksi tapa osoittaa monipuolisuutta ankkataiteilijana. Toinen tapa (monista) on se, että taiteilija kykenee tekemään rakenteeltaan vaihtelevia sarjoja. Selkeästi sanottuna siis yksisivuisia vitsisarjoja, hupaisia kymmensivuisia ja hyytävän jännittäviä ja mielenkiintoisia jatkokertomuksia, joissa sivuja saattaa olla päälle kolmenkymmenen. Tätä monipuolisuustyyppiä edustanee parhaiten jo edesmennyt yhdysvaltalaispiirtäjä Carl Barks, joka teki menestyksekkään uransa aikana suuren määrän ankkasarjakuvia, joihin mahtuu niin yksisivuisia, kymmensivuisia, kuin jatkokertomuksiakin. Kaikki laadukkaita. Tähän ei ole kukaan muu sarjakuvataiteilija pystynyt ja tuskin tulee koskaan pystymäänkään. Perehdyn tarkemmin Barksin uraan, sarjakuviin ja monipuolisuuteen myöhemmin tämän viestini kuluessa.
On myös useita muita tapoja tehdä itsensä monipuoliseksi taiteilijaksi. Yksi on se, että hallitsee todella monen ankka- ja hiirihahmon taidokkaasti. Loistavana esimerkkinä mainittakoon italialaismaestro Giorgio Cavazzano. Mieheltä luonnistuvat yhtä taidokkaasti niin ankat kuin hiiretkin, ja molempien universumien sivuhahmotkin ovat erinomaisesti kuosissa. Itselleni ei tule henkilökohtaisesti mieleen ketään muuta yhtä monipuolistaa tekijää nimenomaan tällä osa-alueella.
Legendaksikin kutsuttu Carl Barks syntyi 27. maaliskuuta, vuonna 1901, Oregonissa, Yhdysvalloissa. Barks on niin käsittämättömän monipuolinen, ettei kukaan muu koko Aku Ankan historiassa ole pystynyt vastaamaan Barksin monipuolisuuteen. Jo mainittu Carl Barksin kyky tehdä monia, rakenteeltaan täysin erityyppisiä sarjoja, on vain yksi esimerkki Barksin monipuolisuudesta. Ehkäpä kaikkein ilmeisin ja näkyvin piirre Barksin monipuolisuudessa on se, että mies on luonut yksin melkeinpä koko Ankkalinnan. Sellaisen erittäin tärkeät hahmot kuin Roope Ankan (ensiesintyminen 1947), Milla Magian (ensiesiintyminen 1961), Karhukoplan (ensiesiintyminen1951), Kroisos Pennosen (ensiesiintyminen 1961) Teppo Tulpun (ensiesiintyminen1943), Hannu Hanhen (ensiesiintyminen1948), Pelle Pelottoman (ensiesiintyminen 1952) ja Kulta-Into Piin (ensiesiintyminen1956). Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta uskon, että jo tuollainen listaus riittää vakuuttamaan jokaisen Carl Barksin monipuolisuudesta. Kaiken lisäksi Barksin sanotaan antaneen Akulle "sielun". Ankkamestari siis rukkasi Akua parempaan suuntaan, ja kehitti Walt Disneyn luomaa hahmoa melkoisesti.
Carl Barksin parhaat sarjakuvat ajoittuivat lähinnä 1950-luvulle ja 1940-luvun lopulle, jolloin syntyivät sellaiset huipputarinat kuin Vanhan linnan salaisuus (The Old castle's secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) ja Kultainen kypärä (The Golden helmet). Nämä ja monet muut tarinat ovat jääneet lähtemättömästi Aku Ankan historiaan, ja näiden lisäksi Barks on luonut satoja muita, loistavia sarjoja. Se jos mikä kertoo Barksin monipuolisuudesta erityyppisten tarinoiden laatijana. Tämä kyky tekee taiteilijan sarjoista automaattisesti vaihtelevampia, mikä taas tekee kaikista tarinoista omalla tavallaan mielenkiintoisia. Juuri näiden syiden vuoksi 1940-luvun loppua ja 1950-lukua kutsutaankin Carl Barksin "kulta-ajaksi".
Lopetettuaan käsittämättömän menestyksekkään sarjakuvauransa Carl Barks alkoi taiteilla uskomattoman hienoja ja taiteellisia öljyvärimaalauksia ankkoihin liittyen. Usein maalaus liittyi keskeisesti johonkin ankkamestarin tarinaan, mikä teki maalauksista hyvin mielenkiintoisia. Aivan aluksi Barks myi taulujaan käsittämättömään 150 dollarin hintaan, mutta nykyisin maalauksista joutuu pulittamaan jo varsin suolaisen hinnan. Parhaimmillaan 150 000 dollaria.
Barksin huikeasta monipuolisuudesta kertoo myös se, että hän on luonut useita erilaisia tarinan perusideoita, joita nykypiirtäjätkin noudattavat. Jotkin tarinat menevät hyvinkin pitkälti saman kaavan mukaan, mutta pienet yksityiskohdat tekevät niistä kuitenkin niin erilaisia. Barksin ansiosta nykypiirtäjiltä eivät lopu ideat kesken, vaan niitä on mahdollista muokata Barksin laatimista perussäänöistä. Muutamia esittelen seuraavaksi.
Ilmeisin ja kenties kaikkein käytetyin tarinaelementti on se, että Roope, Aku ja ankanpojat metsästävät jotakin aarteentapaista asiaa. Usein nimenomaan kaukomailla tai muissa erityisissä paikoissa. Tältä pohjalta Barks on luonut monia unohtumattomia seikkailusarjoja, joista päällimmäisenä mieleen tulevat Kultainen kypärä (The Golden helmet) ja Vanhan linnan salaisuus (The Old castles secret), kenties siitä syystä, että molemmat edellämainitut Barks-klassikot lukeutuvat ehdottomiin lempitarinoihini mukaan luettuna kaikentyyppiset ankka- ja hiiritarinat. Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosaa on useasti kutsuttu Carl Barksin "manttelinperijäksi", eivätkä kehut suinkaan ole tuulesta temmattuja. Rosa on jatkanut Barksin loisteliasta tarinapohjaa tehden itse ankkamestarin veroisia, huikeita seikkailusarjoja.
Toinen selkeä tarinaelementti on niin useasti käytetty "Milla Magia yrittää anastaa Roopen ensilantin". Barks teki tätä peruselementtiä kayttäen erittäin laadukkaita Milla Magia -tarinoita, ja Don Rosa on jälleen kerran onnistunut työstämään Barksin veroisia Milla -taroinoita, kuten Paino-ongelmia ja Unohda koko juttu.
Kolmantena mainittakoon sellainen piirre, kuin Akun ja hänen naapurinsa Teppo Tulpun kärhämät. Myös tästä ovat nykypiirtäjät taiteilleet monen monituisia erilaisia tarinoita, joissa on kuitenkin sama, Carl Barksin kehittelemä perusidea. Se jos mikä on monipuolista, kun piirtäjä kykenee vaikuttamaan kuoltuaankin nykysarjojen sisältöön.
Akun ammattiongelmat ovat myös Carl Barksin kehittelemiä. Ne tarinat siis, joissa Aku kokeilee uusia ammatteja, mutta yritykset päättyvät usein jonkinasteiseen katastrofiin ja Aku pakenee sillin tällöin Timbuktun suuntaan. Tätäkin tarinapohjaa on käytetty todella monissa sarjoissa, joista tulee parhaiten mieleen Vicarin tarinat.
Roopen ainainen kamppailu maailman rikkaimman ankan herrudesta on niin ikään Carl Barksin aikaansaannosta. Kun alkaa ajattelemaan, kuinka monipuolinen Barks oli, huomaa, että melkein kaikki nykytarinat ovat jollain lailla Carl Barksin pohjustamia. Roopen taistelu rikkaudesta miljardöörejä Kulta-Into Piitä ja Kroisos Pennosta vastaan on niin ikään todella käytetty, mutta silti loistava tarinapohja.
Ankkamestari Carl Barks menehtyi kotonaan Oregonissa 25. elokuuta, vuonna 2000 leukemiaan.
Seuraavaksi esittelyvuoroon tulee italialainen ankkataiteilija Giorgio Cavazzano huikean monipuolisuutensa vuoksi. Cavazzano syntyi 19. lokakuuta, vuonna 1947 Venetsiassa, Italiassa. Hieman ennen Roope Ankan keksimistä siis! Scarpa aloitti Disney- taiteilijanuransa jo 14-vuotiaana toisen italialaisen ankkataiteilijan, Romano Scarpan tussaajana. Sekin kertoo omalla tavallaan Cavazzanon huikeasta monipuolisuudesta. Carl Barksin tapaan myös Cavazzano on luonut ankkamaailmaan uusia hahmoja, kuten Rankku Kanuunan ja Viitattaren. Olenkin jo maininnut, että kyky luomaan uusia hahmoja kertoo mielestäni myös eräänlaisesta monipuolisuudesta.
Varsinainen syy, miksi esittelen tässä monipuolisuus-viestissäni juuri Giorgio Cavazzanon, on se, että kyseinen Disney-taiteilija hallitsee kenties parhaiten koko ankkahistoriassa sekä ankat että hiiret sivuhahmoineen heti Romano Scarpan jälkeen (jonka esittelyvuoro tulee myös myöhemmin saman syyn vuoksi). Cavazzanon loistokyky piirtää kymmeniä ja satoja hahmoja mestarillisen taidokkaasi on ainutlaatuista varsinkin nykypäivänä. Miehen ura jatkuu siis edelleen menestyksekkäänä. Hyvä niin. Cavazzanon Ankantekijät 8-kirja nimeltään Menetetyn muistin tapaus sisälsi ankkamaestron unohtumattomia laatutarinoita. Mukana oli taidonnäytteitä niin scarpamaiselta 1970-luvulta, kuin nykypäivältäkin. Cavazzano on päässyt irti scarpamaisuudesta ja useat nykyitalialaispiirtäjät pitävätkin miestä esikuvanaan. Kyseessä on siis huikean monipuolinen akka- ja hiiripiirtäjä.
(Jatkuu...)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1017 -
16.07.2009 klo 13:44:12
Älkää sekoittako Vimkyn puheenjohtajuuttani tähän, koska se ei liity tähän mitenkään. Kiitos.
Salwer ei ole kommentoinut mitään noihin jo ilmoittelemiini viesteihin. Aihe on kuitenkin monipuoliset taiteilijat (ei täysin sanatarkasti), mutta useiden viestit kelpaisivat aiheeseen Carl Barks. Ideana ei ole esitellä 25 piirtäjää - mielestäni.
~kirja
// Toke on oikeassa. Mikä on liikaa, on (syynäreiden ja) Salwerin päätettävissä.
Salwer ei ole kommentoinut mitään noihin jo ilmoittelemiini viesteihin. Aihe on kuitenkin monipuoliset taiteilijat (ei täysin sanatarkasti), mutta useiden viestit kelpaisivat aiheeseen Carl Barks. Ideana ei ole esitellä 25 piirtäjää - mielestäni.
~kirja
// Toke on oikeassa. Mikä on liikaa, on (syynäreiden ja) Salwerin päätettävissä.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1018 -
16.07.2009 klo 13:52:13
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariaihe tosiaan on Monipuolisimmat Ankka-/Hiiri-tekijät, olen samaa mieltä kuin Akuhullu ja __Aku Ankka__. Tottakai teijöitten monipuolisuudesta pitää myös kertoa, mutta toisaalta mikään otsikossa ei kiellä kertomasta jonkin verran myös itse tekijöistä muuten. Liityn samaan kerhoon, vaikka itse en ainakaan vielä ole kummoista viestiä lähettänyt. Eli totta kai -kuten akkaridekkari totesi- sopivassa määrin saa kertoa tekijöistä muutenkin kuin monipuolisuudesta.
Yksistään tällainen on melko tyhmän kuuloista:
Yksi monipuolisimmista piirtäjistä/käsikirjoittajista on ilman muuta Mauri Kärpänen. Hän käsikirjoittaa sekä 1, 2, 4, 10 sekä 12, 14 ja 25-30 - sivuisia sarjoja. Se jos mikä on monipuolista, kun hän osaa tehdä noin erimittaisia sarjoja. Lisäksi Mauri käyttää tarinoissaan Akua, Iinestä, Millaa, Hannua, Touhoa, Roopea, Tulppua, pormestari Pösöä ja Matilda McAnkkaa. Hän on siis erittäin monipuolinen hahmojen käytössä. Piirtäjänä Mauri Kärpänen on erittäin monipuolinen, koska hänen Aku Ankkansa merimiesnuttu on joka toisessa tarinassa musta ja joka toisessa sininen. Hän osaa piirtää Akulle erilaisia ilmeitä enemmän kuin kukaan piirtäjä ja hän on keksinyt, että Aku hyppii vain yhdellä jalalla, paitsi joka kuukauden viimeisenä lauantaina jolloin hän kävelee käsillään. Edellä mainittu kertoo selvästi, että Mauri on monipuolinen ankkataiteilija. Kärpänen piirtää erilaisia ruutuja, jokainen on erilainen ja normaalin suorakaiteen ja neliön lisäksi nähdään kolmioita, ympyröitä, vinoneliöitä ja erilaisia abstrakteja sommitelmia.
Nyt meni jo vähän yli, pahoittelen. :-/
Kuitenkaan koko tekstissä ei varmaan ole tarkoitus esitellä piirtäjän/käsikirj. koko elämäkertaa.
Yksistään tällainen on melko tyhmän kuuloista:
Yksi monipuolisimmista piirtäjistä/käsikirjoittajista on ilman muuta Mauri Kärpänen. Hän käsikirjoittaa sekä 1, 2, 4, 10 sekä 12, 14 ja 25-30 - sivuisia sarjoja. Se jos mikä on monipuolista, kun hän osaa tehdä noin erimittaisia sarjoja. Lisäksi Mauri käyttää tarinoissaan Akua, Iinestä, Millaa, Hannua, Touhoa, Roopea, Tulppua, pormestari Pösöä ja Matilda McAnkkaa. Hän on siis erittäin monipuolinen hahmojen käytössä. Piirtäjänä Mauri Kärpänen on erittäin monipuolinen, koska hänen Aku Ankkansa merimiesnuttu on joka toisessa tarinassa musta ja joka toisessa sininen. Hän osaa piirtää Akulle erilaisia ilmeitä enemmän kuin kukaan piirtäjä ja hän on keksinyt, että Aku hyppii vain yhdellä jalalla, paitsi joka kuukauden viimeisenä lauantaina jolloin hän kävelee käsillään. Edellä mainittu kertoo selvästi, että Mauri on monipuolinen ankkataiteilija. Kärpänen piirtää erilaisia ruutuja, jokainen on erilainen ja normaalin suorakaiteen ja neliön lisäksi nähdään kolmioita, ympyröitä, vinoneliöitä ja erilaisia abstrakteja sommitelmia.
Nyt meni jo vähän yli, pahoittelen. :-/
Kuitenkaan koko tekstissä ei varmaan ole tarkoitus esitellä piirtäjän/käsikirj. koko elämäkertaa.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1019 -
16.07.2009 klo 15:16:30
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta.
~kirja
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta.
~kirja
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1020 -
16.07.2009 klo 17:30:00
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!
Monipuolisuus on myös todella haastavaa toteuttaa. Sen takia useimmat uudet piirtäjät erikoistuvat johonkin tiettyyn ''tyyliin''. Monipuolisuus on hankalaa, koska silloin täytyy osata niin monenlaisia asioita. Silloin ei riitä, että osaa esimerkiksi vain tehdä tarinoita Mikistä. Useat monipuoliset hallitsevat esimerkiksi joko sekä ankka- että hiiritarinat tai kaikkien hahmojen piirtämisen. On myös monipuolisia käsikirjoittajia, joiden kohdalla monipuolisuus totetutuu tarinoiden vaihtelevuudella. Yksi esimerkki on Don Rosa (joka myös piirtää monipuolisesti). Hänen tarinansa ovat erittäin vaihtelevia (eli monipuolisia), jo senkin takia, että ne sijoittuvat käytännössä aina eri paikkaan/paikkoihin. Lisäksi niiden juonet ovat keskenään todella eroavia.
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta. Nykyään useimmat erikoistuvat, koska se on monipuolisuutta helpompaa.
~kirja
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!
Monipuolisuus on myös todella haastavaa toteuttaa. Sen takia useimmat uudet piirtäjät erikoistuvat johonkin tiettyyn ''tyyliin''. Monipuolisuus on hankalaa, koska silloin täytyy osata niin monenlaisia asioita. Silloin ei riitä, että osaa esimerkiksi vain tehdä tarinoita Mikistä. Useat monipuoliset hallitsevat esimerkiksi joko sekä ankka- että hiiritarinat tai kaikkien hahmojen piirtämisen. On myös monipuolisia käsikirjoittajia, joiden kohdalla monipuolisuus totetutuu tarinoiden vaihtelevuudella. Yksi esimerkki on Don Rosa (joka myös piirtää monipuolisesti). Hänen tarinansa ovat erittäin vaihtelevia (eli monipuolisia), jo senkin takia, että ne sijoittuvat käytännössä aina eri paikkaan/paikkoihin. Lisäksi niiden juonet ovat keskenään todella eroavia.
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta. Nykyään useimmat erikoistuvat, koska se on monipuolisuutta helpompaa.
~kirja