Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1021 -
16.07.2009 klo 18:20:08
Lainaus käyttäjältä: kirjaMyös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen. Anteeksi, että näytän nyt tutkivan näitä kirjan viestejä näin paljon, mutta mitä lihavoitu kohta tarkoittaa?
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1022 -
16.07.2009 klo 20:25:08
Toistan siis itseäni, mutta mikseivät vakiotekijät ole tehneet rankingeja? Olisi mukava nähdä, millä sijalla olen tällä hetkellä.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1023 -
16.07.2009 klo 20:51:31
Toke: Pelkkää piirtoa (ei käsikirjoitusta).
Pullasorsa: Useat asiat syövät aikaani.
~kirja
Pullasorsa: Useat asiat syövät aikaani.
~kirja
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1024 -
16.07.2009 klo 20:52:51
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaToistan siis itseäni, mutta mikseivät vakiotekijät ole tehneet rankingeja? Olisi mukava nähdä, millä sijalla olen tällä hetkellä.
Wieriihän on ainakin lomalla, ja ei AK:lla ja kirjallakaan varmaan helppoa ole kiireiden keskellä...
Wieriihän on ainakin lomalla, ja ei AK:lla ja kirjallakaan varmaan helppoa ole kiireiden keskellä...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1025 -
16.07.2009 klo 22:01:45
Lainaus käyttäjältä: KarhulaLainaus käyttäjältä: PullasorsaToistan siis itseäni, mutta mikseivät vakiotekijät ole tehneet rankingeja? Olisi mukava nähdä, millä sijalla olen tällä hetkellä.
Wieriihän on ainakin lomalla, ja ei AK:lla ja kirjallakaan varmaan helppoa ole kiireiden keskellä...
Niin, tänäänkin olen ollut koko päivän kavereitteni kanssa. >:(
Mutta uhraudun kuitenkin edessänne ja teen rankingit.
Yksilörankingit:
1. imfromfinland08 - 13 480
2. kirja - 10 119
3. akkaridekkari - 8 911 (Hyvä!)
4. Akuhullu97 - 7 655
5. Pullasorsa - 7 232
6. Karhula - 6 970
7. Mac Ducky - 5 041
8. __Aku Ankka__ - 4 339
9. Bomber - 2 524
10. Toke - 2 090
11. Aku Vankka - 684 (Nyt kyllä lisäät pökköä pesään, ja reilusti!)
Pohdintoja ja päätelmiä:
Rankingeihin ei ole otettu huomioon sitä, että syynärit voivat vielä puuttua teksteihin.
Kuka tahansa voi vielä hyvin voittaa. Todennäköisesti suuri osa kilpailjoista menee vielä IFF08:n ohitse, joka ei enää kirjoita.
Tallirankingeja en tee tällä kertaa.
Lainaus:AK
Heh. AK = venäläinen Kalasnikov-rynnäkkökivääri
Miksei edellisen kilpailun lopullisia tuloksia ole vieläkään ilmoitettu?
Wieriihän on ainakin lomalla, ja ei AK:lla ja kirjallakaan varmaan helppoa ole kiireiden keskellä...
Niin, tänäänkin olen ollut koko päivän kavereitteni kanssa. >:(
Mutta uhraudun kuitenkin edessänne ja teen rankingit.
Yksilörankingit:
1. imfromfinland08 - 13 480
2. kirja - 10 119
3. akkaridekkari - 8 911 (Hyvä!)
4. Akuhullu97 - 7 655
5. Pullasorsa - 7 232
6. Karhula - 6 970
7. Mac Ducky - 5 041
8. __Aku Ankka__ - 4 339
9. Bomber - 2 524
10. Toke - 2 090
11. Aku Vankka - 684 (Nyt kyllä lisäät pökköä pesään, ja reilusti!)
Pohdintoja ja päätelmiä:
Rankingeihin ei ole otettu huomioon sitä, että syynärit voivat vielä puuttua teksteihin.
Kuka tahansa voi vielä hyvin voittaa. Todennäköisesti suuri osa kilpailjoista menee vielä IFF08:n ohitse, joka ei enää kirjoita.
Tallirankingeja en tee tällä kertaa.
Lainaus:AK
Heh. AK = venäläinen Kalasnikov-rynnäkkökivääri
Miksei edellisen kilpailun lopullisia tuloksia ole vieläkään ilmoitettu?
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1026 -
16.07.2009 klo 22:15:10
Ah, viimeinen sija. Nyt täytyy nopeasti alkaa taas kirjoittamaan tai jään 0,5 pisteeseen, joka ei käy laatuun. DuDu ottaa kakkossijan tallikisassa ja sillä selvä (ja Vankka-sedän tavoitteena viides sija yksilökisassa).
Anonymous
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1027 -
16.07.2009 klo 22:54:25
Eli oonko ymmärtäny oikein, kun sitä muokkaus nappia ei nyt oo enään, voin jatkaa vaan viis rivii seuraavassa viestissä? Voitekko kertoo oonko oikees vai väärässä.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1028 -
16.07.2009 klo 23:04:12
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka/hiiritekijät
Disney -käsikirjoittajien ja piirtäjien monipuolisuus työssään voi näkyä monella tavalla. Jotkut käyttävät monia eri hahmoja, yleensä ne ovat kuitenkin ankat ja hiiret. Toinen monipuolisuuden kohde on erilaiset tarinat. Tekijän tarinat voivat olla yksisivuisia vitsisarjoja, kymmensivuisia tarinoita tai pitkiä seikkailutarinoita, joissa on useita kymmeniä sivuja. Eri hahmojen käyttö erilaisissa tarinoissa on hyvä näyte monipuolisista tekijöistä.
Ensin tulee mieleen Carl Barks. Hän keksi monia tärkeitä hahmoja sekä periaatteessa koko ankkamaailman ja Ankkalinnan kaupungin nimen. Barks käytti lähes kaikkia ankkoja, Akua, Roopea, Tupua, Hupua ja Lupua, Iinestä, Hannua, Pelleä...Periaatteessa melkein jokainen ankkapiirtäjä ja käsikirjoittaja käyttää tarinoissaan yllämainittua listaa, mutta Barks on vaikuttanut erittäin paljon jokaiseen noista hahmoista.
Carl Barks syntyi Yhdysvaltain Oregonissa vuonna 1901. Ennen sarjakuvapiirtäjän uraa Barks piirsi pilakuvia. Vuonna 1942 hän alkoi piirtää sarjakuvia, ei kuitenkaan heti Disneyn Aku Ankkoja, vaan esimerkiksi Anselmi Panda -sarjaa. Vasta sitten Barks siirtyi Disney-tarinoihin (lähinnä Aku Ankan seikkailujen piirtäjäksi ja käsikirjoittajaksi), joista hän myös tuli tunnetuksi. Barksin ensimmäinen tarina oli Ryytimaa.
Don Rosaa voi kutsua monipuoliseksi ankkatekijäksi oikeastaan tarinoidensa perusteella. Hänkin on tehnyt erimittaisia tarinoita, esimerkiksi kymmenen sivun mittaisia tarinoita sekä loistavia pidempiä, noin 20-30 sivun mittaisia seikkailusarjoja. Vaikka Rosan useat pitkät tarinat sijoittuvat samaan aihealueeseen, eli todelliseen historiaan, ne ovat silti kaikki hyvinkin erilaisia. Kaikki historiapohjaiset seikkailut eivät rajoitu vaikkapa Amerikan mantereelle, villiin länteen, vaan Rosa on käyttänyt tapahtumapaikkoina niin Intiaa, kuin Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Ankat ovat piipahtaneet myös Suomessa tarinassa Sammon salaisuus. Monet tarinat sijoittuvat myös tuttuun Ankkalinnaan ja ankat on lähetetty jopa avaruuteen. Don Rosan käsikirjoituksista päätellen pidän häntä monipuolisena ankantekijänä.
Italialainen Giorgio Cavazzano lasketaan ilman muuta monipuoliseksi ankka -ja hiiri taiteilijaksi. Hän on myös käsikirjoittanut joitain tarinoita. Cavazzanon, kuten muidenkin italialaistekijöiden, sarjakuvia julkaistaan Suomessa yleensä Roope-setä - lehdissä ja Aku Ankan taskukirjoissa. Nämä tarinat ovat usein noin 30-sivuisia.
Rodriques eli Francisco Rodriguez Peinado piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja mielestäni molempia erinomaisen hyvin. Rodriquesin Aku - sarjoja nähdään usein Aku Ankka - lehden johtosarjana ja Aku/Mikki-tarinoita lehden muina sarjoina.
Suomalainen ankkataiteilija Kari Korhonen tekee pääasiassa ankkasarjakuvia. Lisäksi hän on tehnyt joitakin yksisivuisia Mikkisarjoja. Korhosen monipuolisuudesta sarjakuvataiteilijana kertoo myös se, että hän on tehnyt sarjoja ankkajulkaisujen lisäksi muun muassa Nalle Puh - lehteen. Kari Korhonen käsikirjoittaa varsin usein omia tarinoitaan. Lisäksi hänen käsikirjoituksiaan on annettu piirrettäviksi muille ankantekijöille. Yksi tunnettu Korhosen käsikirjoittama sarja on Pikku-Aku, jota piirtää Estéban. Kari Korhosen käsikirjoitukset ovat myös keskenään erilaisia, hänen hahmoinaan on perus ankkakaarti (mm. Roope, Aku, ankanpojat), mutta myös Unaa on näkynyt Korhosen tarinoissa. jat-kuu.
Disney -käsikirjoittajien ja piirtäjien monipuolisuus työssään voi näkyä monella tavalla. Jotkut käyttävät monia eri hahmoja, yleensä ne ovat kuitenkin ankat ja hiiret. Toinen monipuolisuuden kohde on erilaiset tarinat. Tekijän tarinat voivat olla yksisivuisia vitsisarjoja, kymmensivuisia tarinoita tai pitkiä seikkailutarinoita, joissa on useita kymmeniä sivuja. Eri hahmojen käyttö erilaisissa tarinoissa on hyvä näyte monipuolisista tekijöistä.
Ensin tulee mieleen Carl Barks. Hän keksi monia tärkeitä hahmoja sekä periaatteessa koko ankkamaailman ja Ankkalinnan kaupungin nimen. Barks käytti lähes kaikkia ankkoja, Akua, Roopea, Tupua, Hupua ja Lupua, Iinestä, Hannua, Pelleä...Periaatteessa melkein jokainen ankkapiirtäjä ja käsikirjoittaja käyttää tarinoissaan yllämainittua listaa, mutta Barks on vaikuttanut erittäin paljon jokaiseen noista hahmoista.
Carl Barks syntyi Yhdysvaltain Oregonissa vuonna 1901. Ennen sarjakuvapiirtäjän uraa Barks piirsi pilakuvia. Vuonna 1942 hän alkoi piirtää sarjakuvia, ei kuitenkaan heti Disneyn Aku Ankkoja, vaan esimerkiksi Anselmi Panda -sarjaa. Vasta sitten Barks siirtyi Disney-tarinoihin (lähinnä Aku Ankan seikkailujen piirtäjäksi ja käsikirjoittajaksi), joista hän myös tuli tunnetuksi. Barksin ensimmäinen tarina oli Ryytimaa.
Don Rosaa voi kutsua monipuoliseksi ankkatekijäksi oikeastaan tarinoidensa perusteella. Hänkin on tehnyt erimittaisia tarinoita, esimerkiksi kymmenen sivun mittaisia tarinoita sekä loistavia pidempiä, noin 20-30 sivun mittaisia seikkailusarjoja. Vaikka Rosan useat pitkät tarinat sijoittuvat samaan aihealueeseen, eli todelliseen historiaan, ne ovat silti kaikki hyvinkin erilaisia. Kaikki historiapohjaiset seikkailut eivät rajoitu vaikkapa Amerikan mantereelle, villiin länteen, vaan Rosa on käyttänyt tapahtumapaikkoina niin Intiaa, kuin Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Ankat ovat piipahtaneet myös Suomessa tarinassa Sammon salaisuus. Monet tarinat sijoittuvat myös tuttuun Ankkalinnaan ja ankat on lähetetty jopa avaruuteen. Don Rosan käsikirjoituksista päätellen pidän häntä monipuolisena ankantekijänä.
Italialainen Giorgio Cavazzano lasketaan ilman muuta monipuoliseksi ankka -ja hiiri taiteilijaksi. Hän on myös käsikirjoittanut joitain tarinoita. Cavazzanon, kuten muidenkin italialaistekijöiden, sarjakuvia julkaistaan Suomessa yleensä Roope-setä - lehdissä ja Aku Ankan taskukirjoissa. Nämä tarinat ovat usein noin 30-sivuisia.
Rodriques eli Francisco Rodriguez Peinado piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja mielestäni molempia erinomaisen hyvin. Rodriquesin Aku - sarjoja nähdään usein Aku Ankka - lehden johtosarjana ja Aku/Mikki-tarinoita lehden muina sarjoina.
Suomalainen ankkataiteilija Kari Korhonen tekee pääasiassa ankkasarjakuvia. Lisäksi hän on tehnyt joitakin yksisivuisia Mikkisarjoja. Korhosen monipuolisuudesta sarjakuvataiteilijana kertoo myös se, että hän on tehnyt sarjoja ankkajulkaisujen lisäksi muun muassa Nalle Puh - lehteen. Kari Korhonen käsikirjoittaa varsin usein omia tarinoitaan. Lisäksi hänen käsikirjoituksiaan on annettu piirrettäviksi muille ankantekijöille. Yksi tunnettu Korhosen käsikirjoittama sarja on Pikku-Aku, jota piirtää Estéban. Kari Korhosen käsikirjoitukset ovat myös keskenään erilaisia, hänen hahmoinaan on perus ankkakaarti (mm. Roope, Aku, ankanpojat), mutta myös Unaa on näkynyt Korhosen tarinoissa. jat-kuu.
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1029 -
16.07.2009 klo 23:06:41
Lainaus käyttäjältä: ___Aku Ankka___Eli oonko ymmärtäny oikein, kun sitä muokkaus nappia ei nyt oo enään, voin jatkaa vaan viis rivii seuraavassa viestissä? Voitekko kertoo oonko oikees vai väärässä.
Seuraavassa viestiin voi kirjoittaa niin monta riviä kuin ehtii ennen kuin viestin muokkausaika päättyy. Muokkaus onnistuu tunnin (vai kahden?) ajan.
Seuraavassa viestiin voi kirjoittaa niin monta riviä kuin ehtii ennen kuin viestin muokkausaika päättyy. Muokkaus onnistuu tunnin (vai kahden?) ajan.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1030 -
17.07.2009 klo 00:06:45
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka-/hiiritekijät
Ankka- ja hiiritekijöitä löytyy maailmasta lukemattoman monia, mutta läheskään kaikki heistä eivät ole kovinkaan monipuolisia tarinoidensa suhteen, sillä monet tekevätkin pääasiassa tietyn tyylisiä tarinoita. Monipuolisiakin tekijöitä kuitenkin löytyy ja heistä ensimmäisenä voisin mainita kaikkien tunteman Carl Barksin.
Carl Barks (1901-2000) oli elinaikanaan (ja on kyllä vieläkin) koko ankkauniversumin vaikuttavin piirtäjä ja käsikirjoittaja. Hän loi elinaikanaan useita, nykyään Ankkalinnan keskeisimpiä hahmoja, kuten Roope Ankan, Teppo Tulpun, Karhukoplan, Kroisos Pennosen, Milla Magian ja neiti Näpsän. Lisäksi hän loi myös muutamia tärkeitä paikkoja ja rakennuksia, kuten Ankkalinnan, Peikonhammas-vuoren ja Roopen rahasäiliön. Barks aloitti Disney-sarjakuvien teon vuonna 1943 ja hänen ensimmäinen kokopitkä sarjakuvansa oli nimeltään ''Pluto pelastaa laivan'', jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Hänen ensimmäinen täysin oma sarjakuvansa kantoi nimeä ''Ryytimaa''. Ensimmäisten tarinoiden aikaan (1940-luvun alkupuolella ja puolessavälissä) Barksin sarjakuvat eivät olleet vielä kovin kovassa suosiossa, eikä niitä arvostettu läheskään niin paljoa, kuin nykyään, mutta kun Barks teki tarinat ''Joulu Karhuvuorella'' ja ''Koralliluolan kummitus'' 1940-luvun lopulla, yleinen arvostus hänen sarjakuviaan kohtaan nousi. 1950-lukua voidaan yleisesti pitää Barksin kulta-aikana, sillä silloin hän teki monia unohtumattomia seikkailuja, kuten ''Vanhan linnan salaisuus'', ''Kulmikkaat munat'', ''Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun'', ''Kultainen kypärä'' ja ''Takaisin Klondikeen''. Barks pysyi anonyyminä pitkään, aina vuoteen 1957 asti, jolloin hän paljasti nimensä ja alkoi saada kasoittain ihailijapostia. Barks jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta jatkoi silti käsikirjoitusten tekoa muille piirtäjille ja teki lukuisia öljyväritöitä liittyen omiin tarinoihinsa.
Barksin tarinat vaihtelivat aina pitkistä aarteenetsintä- ja seikkailutarinoista aina kymmensivuisiin hupailuihin ja yksisivuisiin vitsisarjoihin asti. Barksin valtavaan tarinakaartiin kuuluivat myös Iineksen päiväkirja -tarinat ja Aku vs. Tulppu -toilailut. Vaikka Barks piirsi ja käsikirjoitti pääasiassa ankkatarinoita, löytyy häneltä myös yksi Mikki Hiiri -sarjakuva, nimeltä ''Punaisen hatun arvoitus'', josta en kyllä itse henkilökohtaisesti kovinkaan paljoa pitänyt, ankat sopivat Barksille paljon paremmin. Lisäksi Barks käytti tarinoissaan todella laajaa hahmokaartia, johon kuuluivat lukuisat hahmot aina Akusta ja ankanpojista Roopeen ja Iinekseenkin asti. Vaikka monet Barksin tarinoista olivatkin nimenomaan kymmensivuisia hupailuja tai pitkiä seikkailu- ja aarteenetsintätarinoita, nämä tarinat olivat kuitenkin usein täysin erilaisia (toisin kuin esimerkiksi Rosalla, jonka lähes kaikki aarteenetsintätarinat ovat samantapaisia). Näiden syiden varjolla voinkin sanoa, että Carl Barks on todellakin hyvin monipuolinen ankkataiteilija.
Vaikka aikaisemmin mainitsinkin, että Don Rosan lukuiset aarteenetsintä- ja seikkailutarinat muistuttavatkin toisiaan aika paljon, olen silti sitä mieltä, että Rosakin on omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija. Vuonna 1951 syntynyt Rosa on ankkamaailman arvostetuimpia nykypiirtäjiä ja -käsikirjoittajia ja hänen uskomattoman yksityiskohtainen piirrostyyli on iskenyt jo moneen ankkafaniin. Vaikka Rosan tarinat ovatkin paljolti samanlaisia ja hän käyttääkin hyvin suppeaa hahmokaartia, tarinat, joissa etsitään jotain historiallisia aarteita, ovat kuitenkin monella tavalla erilaisia, sillä niissä matkustetaan ihan ympäri maailmaa, aina Amerikan kotimantereelta ihan Intiaan saakka. Rosa piirtää myös noin kymmensivuisia hupailusarjoja ja hänen kynästään on luotu myös mahtava kaksitoistaosainen tarinasarja Roope Ankan elämä ja teot, joka poikkeaa täysin Rosan muista tarinoista kertomalla Roope Ankan koko elämäntarinan. Rosa piirtää ja käsikirjoittaa vain ja ainoastaan ankkatarinoita, eikä hän ole koskaan edes harkinnut hiiritarinan tekemistä, koska Mikki Hiiri on hänen mielestään mielenkiinnoton hahmo. Rosakin on siis omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija, joskaan ei niin monipuolinen, kuin Barks.
E: Lainaus:Miksei edellisen kilpailun lopullisia tuloksia ole vieläkään ilmoitettu?
Himputin hyvä kysymys muuten.. missäs ne lopulliset tulokset bonuksineen kuhnaavat?
Ankka- ja hiiritekijöitä löytyy maailmasta lukemattoman monia, mutta läheskään kaikki heistä eivät ole kovinkaan monipuolisia tarinoidensa suhteen, sillä monet tekevätkin pääasiassa tietyn tyylisiä tarinoita. Monipuolisiakin tekijöitä kuitenkin löytyy ja heistä ensimmäisenä voisin mainita kaikkien tunteman Carl Barksin.
Carl Barks (1901-2000) oli elinaikanaan (ja on kyllä vieläkin) koko ankkauniversumin vaikuttavin piirtäjä ja käsikirjoittaja. Hän loi elinaikanaan useita, nykyään Ankkalinnan keskeisimpiä hahmoja, kuten Roope Ankan, Teppo Tulpun, Karhukoplan, Kroisos Pennosen, Milla Magian ja neiti Näpsän. Lisäksi hän loi myös muutamia tärkeitä paikkoja ja rakennuksia, kuten Ankkalinnan, Peikonhammas-vuoren ja Roopen rahasäiliön. Barks aloitti Disney-sarjakuvien teon vuonna 1943 ja hänen ensimmäinen kokopitkä sarjakuvansa oli nimeltään ''Pluto pelastaa laivan'', jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Hänen ensimmäinen täysin oma sarjakuvansa kantoi nimeä ''Ryytimaa''. Ensimmäisten tarinoiden aikaan (1940-luvun alkupuolella ja puolessavälissä) Barksin sarjakuvat eivät olleet vielä kovin kovassa suosiossa, eikä niitä arvostettu läheskään niin paljoa, kuin nykyään, mutta kun Barks teki tarinat ''Joulu Karhuvuorella'' ja ''Koralliluolan kummitus'' 1940-luvun lopulla, yleinen arvostus hänen sarjakuviaan kohtaan nousi. 1950-lukua voidaan yleisesti pitää Barksin kulta-aikana, sillä silloin hän teki monia unohtumattomia seikkailuja, kuten ''Vanhan linnan salaisuus'', ''Kulmikkaat munat'', ''Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun'', ''Kultainen kypärä'' ja ''Takaisin Klondikeen''. Barks pysyi anonyyminä pitkään, aina vuoteen 1957 asti, jolloin hän paljasti nimensä ja alkoi saada kasoittain ihailijapostia. Barks jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta jatkoi silti käsikirjoitusten tekoa muille piirtäjille ja teki lukuisia öljyväritöitä liittyen omiin tarinoihinsa.
Barksin tarinat vaihtelivat aina pitkistä aarteenetsintä- ja seikkailutarinoista aina kymmensivuisiin hupailuihin ja yksisivuisiin vitsisarjoihin asti. Barksin valtavaan tarinakaartiin kuuluivat myös Iineksen päiväkirja -tarinat ja Aku vs. Tulppu -toilailut. Vaikka Barks piirsi ja käsikirjoitti pääasiassa ankkatarinoita, löytyy häneltä myös yksi Mikki Hiiri -sarjakuva, nimeltä ''Punaisen hatun arvoitus'', josta en kyllä itse henkilökohtaisesti kovinkaan paljoa pitänyt, ankat sopivat Barksille paljon paremmin. Lisäksi Barks käytti tarinoissaan todella laajaa hahmokaartia, johon kuuluivat lukuisat hahmot aina Akusta ja ankanpojista Roopeen ja Iinekseenkin asti. Vaikka monet Barksin tarinoista olivatkin nimenomaan kymmensivuisia hupailuja tai pitkiä seikkailu- ja aarteenetsintätarinoita, nämä tarinat olivat kuitenkin usein täysin erilaisia (toisin kuin esimerkiksi Rosalla, jonka lähes kaikki aarteenetsintätarinat ovat samantapaisia). Näiden syiden varjolla voinkin sanoa, että Carl Barks on todellakin hyvin monipuolinen ankkataiteilija.
Vaikka aikaisemmin mainitsinkin, että Don Rosan lukuiset aarteenetsintä- ja seikkailutarinat muistuttavatkin toisiaan aika paljon, olen silti sitä mieltä, että Rosakin on omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija. Vuonna 1951 syntynyt Rosa on ankkamaailman arvostetuimpia nykypiirtäjiä ja -käsikirjoittajia ja hänen uskomattoman yksityiskohtainen piirrostyyli on iskenyt jo moneen ankkafaniin. Vaikka Rosan tarinat ovatkin paljolti samanlaisia ja hän käyttääkin hyvin suppeaa hahmokaartia, tarinat, joissa etsitään jotain historiallisia aarteita, ovat kuitenkin monella tavalla erilaisia, sillä niissä matkustetaan ihan ympäri maailmaa, aina Amerikan kotimantereelta ihan Intiaan saakka. Rosa piirtää myös noin kymmensivuisia hupailusarjoja ja hänen kynästään on luotu myös mahtava kaksitoistaosainen tarinasarja Roope Ankan elämä ja teot, joka poikkeaa täysin Rosan muista tarinoista kertomalla Roope Ankan koko elämäntarinan. Rosa piirtää ja käsikirjoittaa vain ja ainoastaan ankkatarinoita, eikä hän ole koskaan edes harkinnut hiiritarinan tekemistä, koska Mikki Hiiri on hänen mielestään mielenkiinnoton hahmo. Rosakin on siis omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija, joskaan ei niin monipuolinen, kuin Barks.
E: Lainaus:Miksei edellisen kilpailun lopullisia tuloksia ole vieläkään ilmoitettu?
Himputin hyvä kysymys muuten.. missäs ne lopulliset tulokset bonuksineen kuhnaavat?
Kreach
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1031 -
17.07.2009 klo 09:22:30
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankka (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka-/hiiritekijät
Ankka- ja hiiritekijöitä löytyy maailmasta lukemattoman monia, mutta läheskään kaikki heistä eivät ole kovinkaan monipuolisia tarinoidensa suhteen, sillä monet tekevätkin pääasiassa tietyn tyylisiä tarinoita. Monipuolisiakin tekijöitä kuitenkin löytyy ja heistä ensimmäisenä voisin mainita kaikkien tunteman Carl Barksin.
Carl Barks (1901-2000) oli elinaikanaan (ja on kyllä vieläkin) koko ankkauniversumin vaikuttavin piirtäjä ja käsikirjoittaja. Hän loi elinaikanaan useita, nykyään Ankkalinnan keskeisimpiä hahmoja, kuten Roope Ankan, Teppo Tulpun, Karhukoplan, Kroisos Pennosen, Milla Magian ja neiti Näpsän. Lisäksi hän loi myös muutamia tärkeitä paikkoja ja rakennuksia, kuten Ankkalinnan, Peikonhammas-vuoren ja Roopen rahasäiliön. Barks aloitti Disney-sarjakuvien teon vuonna 1943 ja hänen ensimmäinen kokopitkä sarjakuvansa oli nimeltään ''Pluto pelastaa laivan'', jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Hänen ensimmäinen täysin oma sarjakuvansa kantoi nimeä ''Ryytimaa''. Ensimmäisten tarinoiden aikaan (1940-luvun alkupuolella ja puolessavälissä) Barksin sarjakuvat eivät olleet vielä kovin kovassa suosiossa, eikä niitä arvostettu läheskään niin paljoa, kuin nykyään, mutta kun Barks teki tarinat ''Joulu Karhuvuorella'' ja ''Koralliluolan kummitus'' 1940-luvun lopulla, yleinen arvostus hänen sarjakuviaan kohtaan nousi. 1950-lukua voidaan yleisesti pitää Barksin kulta-aikana, sillä silloin hän teki monia unohtumattomia seikkailuja, kuten ''Vanhan linnan salaisuus'', ''Kulmikkaat munat'', ''Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun'', ''Kultainen kypärä'' ja ''Takaisin Klondikeen''. Barks pysyi anonyyminä pitkään, aina vuoteen 1957 asti, jolloin hän paljasti nimensä ja alkoi saada kasoittain ihailijapostia. Barks jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta jatkoi silti käsikirjoitusten tekoa muille piirtäjille ja teki lukuisia öljyväritöitä liittyen omiin tarinoihinsa.
Barksin tarinat vaihtelivat aina pitkistä aarteenetsintä- ja seikkailutarinoista aina kymmensivuisiin hupailuihin ja yksisivuisiin vitsisarjoihin asti. Barksin valtavaan tarinakaartiin kuuluivat myös Iineksen päiväkirja -tarinat ja Aku vs. Tulppu -toilailut. Vaikka Barks piirsi ja käsikirjoitti pääasiassa ankkatarinoita, löytyy häneltä myös yksi Mikki Hiiri -sarjakuva, nimeltä ''Punaisen hatun arvoitus'', josta en kyllä itse henkilökohtaisesti kovinkaan paljoa pitänyt, ankat sopivat Barksille paljon paremmin. Lisäksi Barks käytti tarinoissaan todella laajaa hahmokaartia, johon kuuluivat lukuisat hahmot aina Akusta ja ankanpojista Roopeen ja Iinekseenkin asti. Vaikka monet Barksin tarinoista olivatkin nimenomaan kymmensivuisia hupailuja tai pitkiä seikkailu- ja aarteenetsintätarinoita, nämä tarinat olivat kuitenkin usein täysin erilaisia (toisin kuin esimerkiksi Rosalla, jonka lähes kaikki aarteenetsintätarinat ovat samantapaisia). Näiden syiden varjolla voinkin sanoa, että Carl Barks on todellakin hyvin monipuolinen ankkataiteilija.
Vaikka aikaisemmin mainitsinkin, että Don Rosan lukuiset aarteenetsintä- ja seikkailutarinat muistuttavatkin toisiaan aika paljon, olen silti sitä mieltä, että Rosakin on omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija. Vuonna 1951 syntynyt Rosa on ankkamaailman arvostetuimpia nykypiirtäjiä ja -käsikirjoittajia ja hänen uskomattoman yksityiskohtainen piirrostyyli on iskenyt jo moneen ankkafaniin. Vaikka Rosan tarinat ovatkin paljolti samanlaisia ja hän käyttääkin hyvin suppeaa hahmokaartia, tarinat, joissa etsitään jotain historiallisia aarteita, ovat kuitenkin monella tavalla erilaisia, sillä niissä matkustetaan ihan ympäri maailmaa, aina Amerikan kotimantereelta ihan Intiaan saakka. Rosa piirtää myös noin kymmensivuisia hupailusarjoja ja hänen kynästään on luotu myös mahtava kaksitoistaosainen tarinasarja Roope Ankan elämä ja teot, joka poikkeaa täysin Rosan muista tarinoista kertomalla Roope Ankan koko elämäntarinan. Rosa piirtää ja käsikirjoittaa vain ja ainoastaan ankkatarinoita, eikä hän ole koskaan edes harkinnut hiiritarinan tekemistä, koska Mikki Hiiri on hänen mielestään mielenkiinnoton hahmo. Rosakin on siis omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija, joskaan ei niin monipuolinen, kuin Barks.
E: Lainaus:Miksei edellisen kilpailun lopullisia tuloksia ole vieläkään ilmoitettu?
Himputin hyvä kysymys muuten.. missäs ne lopulliset tulokset bonuksineen kuhnaavat?
Wierii on siellä lomallaan kaiketi.
Ankka- ja hiiritekijöitä löytyy maailmasta lukemattoman monia, mutta läheskään kaikki heistä eivät ole kovinkaan monipuolisia tarinoidensa suhteen, sillä monet tekevätkin pääasiassa tietyn tyylisiä tarinoita. Monipuolisiakin tekijöitä kuitenkin löytyy ja heistä ensimmäisenä voisin mainita kaikkien tunteman Carl Barksin.
Carl Barks (1901-2000) oli elinaikanaan (ja on kyllä vieläkin) koko ankkauniversumin vaikuttavin piirtäjä ja käsikirjoittaja. Hän loi elinaikanaan useita, nykyään Ankkalinnan keskeisimpiä hahmoja, kuten Roope Ankan, Teppo Tulpun, Karhukoplan, Kroisos Pennosen, Milla Magian ja neiti Näpsän. Lisäksi hän loi myös muutamia tärkeitä paikkoja ja rakennuksia, kuten Ankkalinnan, Peikonhammas-vuoren ja Roopen rahasäiliön. Barks aloitti Disney-sarjakuvien teon vuonna 1943 ja hänen ensimmäinen kokopitkä sarjakuvansa oli nimeltään ''Pluto pelastaa laivan'', jonka hän teki yhdessä Jack Hannahin kanssa. Hänen ensimmäinen täysin oma sarjakuvansa kantoi nimeä ''Ryytimaa''. Ensimmäisten tarinoiden aikaan (1940-luvun alkupuolella ja puolessavälissä) Barksin sarjakuvat eivät olleet vielä kovin kovassa suosiossa, eikä niitä arvostettu läheskään niin paljoa, kuin nykyään, mutta kun Barks teki tarinat ''Joulu Karhuvuorella'' ja ''Koralliluolan kummitus'' 1940-luvun lopulla, yleinen arvostus hänen sarjakuviaan kohtaan nousi. 1950-lukua voidaan yleisesti pitää Barksin kulta-aikana, sillä silloin hän teki monia unohtumattomia seikkailuja, kuten ''Vanhan linnan salaisuus'', ''Kulmikkaat munat'', ''Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun'', ''Kultainen kypärä'' ja ''Takaisin Klondikeen''. Barks pysyi anonyyminä pitkään, aina vuoteen 1957 asti, jolloin hän paljasti nimensä ja alkoi saada kasoittain ihailijapostia. Barks jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta jatkoi silti käsikirjoitusten tekoa muille piirtäjille ja teki lukuisia öljyväritöitä liittyen omiin tarinoihinsa.
Barksin tarinat vaihtelivat aina pitkistä aarteenetsintä- ja seikkailutarinoista aina kymmensivuisiin hupailuihin ja yksisivuisiin vitsisarjoihin asti. Barksin valtavaan tarinakaartiin kuuluivat myös Iineksen päiväkirja -tarinat ja Aku vs. Tulppu -toilailut. Vaikka Barks piirsi ja käsikirjoitti pääasiassa ankkatarinoita, löytyy häneltä myös yksi Mikki Hiiri -sarjakuva, nimeltä ''Punaisen hatun arvoitus'', josta en kyllä itse henkilökohtaisesti kovinkaan paljoa pitänyt, ankat sopivat Barksille paljon paremmin. Lisäksi Barks käytti tarinoissaan todella laajaa hahmokaartia, johon kuuluivat lukuisat hahmot aina Akusta ja ankanpojista Roopeen ja Iinekseenkin asti. Vaikka monet Barksin tarinoista olivatkin nimenomaan kymmensivuisia hupailuja tai pitkiä seikkailu- ja aarteenetsintätarinoita, nämä tarinat olivat kuitenkin usein täysin erilaisia (toisin kuin esimerkiksi Rosalla, jonka lähes kaikki aarteenetsintätarinat ovat samantapaisia). Näiden syiden varjolla voinkin sanoa, että Carl Barks on todellakin hyvin monipuolinen ankkataiteilija.
Vaikka aikaisemmin mainitsinkin, että Don Rosan lukuiset aarteenetsintä- ja seikkailutarinat muistuttavatkin toisiaan aika paljon, olen silti sitä mieltä, että Rosakin on omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija. Vuonna 1951 syntynyt Rosa on ankkamaailman arvostetuimpia nykypiirtäjiä ja -käsikirjoittajia ja hänen uskomattoman yksityiskohtainen piirrostyyli on iskenyt jo moneen ankkafaniin. Vaikka Rosan tarinat ovatkin paljolti samanlaisia ja hän käyttääkin hyvin suppeaa hahmokaartia, tarinat, joissa etsitään jotain historiallisia aarteita, ovat kuitenkin monella tavalla erilaisia, sillä niissä matkustetaan ihan ympäri maailmaa, aina Amerikan kotimantereelta ihan Intiaan saakka. Rosa piirtää myös noin kymmensivuisia hupailusarjoja ja hänen kynästään on luotu myös mahtava kaksitoistaosainen tarinasarja Roope Ankan elämä ja teot, joka poikkeaa täysin Rosan muista tarinoista kertomalla Roope Ankan koko elämäntarinan. Rosa piirtää ja käsikirjoittaa vain ja ainoastaan ankkatarinoita, eikä hän ole koskaan edes harkinnut hiiritarinan tekemistä, koska Mikki Hiiri on hänen mielestään mielenkiinnoton hahmo. Rosakin on siis omalla tavallaan monipuolinen ankkataiteilija, joskaan ei niin monipuolinen, kuin Barks.
E: Lainaus:Miksei edellisen kilpailun lopullisia tuloksia ole vieläkään ilmoitettu?
Himputin hyvä kysymys muuten.. missäs ne lopulliset tulokset bonuksineen kuhnaavat?
Wierii on siellä lomallaan kaiketi.
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1032 -
17.07.2009 klo 10:21:41
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka/hiiritekijät
Kun on kyse sarjakuvapiirtäjän monipuolisuudesta, täytyy ensin pohtia, mikä tekee jostakusta monipuolisen, ja jostakusta samaa rataa jankkaavan piirtelijän. Mielestäni tärkeää on ainakin, että piirtäjä piirtäisi monia erilaisia tarinoita. Niin tarinoita, joissa lähdetään seikkailemaan kaukomaille, kuin aivan tavalliseen elämään sijoittuvia kommelluksia. Myös jotkut sarjat voisivat olla pitkiä seikkailusarjoja, ja jotkut taas lyhkäisiä vitsisarjoja. Kuitenkin, myös käsikirjoittajilla on tässä asiassa oma osansa, jos piirtäjä ei itse kirjoita tarinoitaan. Tässä myös yksi monipuolisuuden piirre, se, että piirtäjä ei piirrä pelkästään muiden tarinoita, vaan kirjoittaa myös omia sarjojaan, jolloin niihin tulee vielä paremmin hänen oma jälkensä mukaan. Hyvin paljon monpuolisuuteen vaikuttaa myös hahmot, joita käytetään. En kuitenkaan tarkoita, että Hessun, Mustakaavun, Akun, Eka Vekaran ja Sir Mahakas MacAnkan pitäisi esiintyä samassa tarinassa, vaan, että hän ei käyttäisi aina vain Akua ja Roopea, vaan välillä piirtäisi myös muita hahmoja. Hyvä esimerkki tällaisesta piirtäjästä on espanjalainen Ferioli, joka taitaa niin ankkojen piirtämisen, kuin hiirienkin. Siksi hän onkin yksi monipuolisimmista piirtäjistä. Mielestäni piirtämisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä vain sarjakuvan tekoon, sillä monipuolinen piirtäjä piirtää myös kansikuvia. Hyvä esimerkki Hollannista, Michel Nadorp, jolta on julkaistu sarjakuvia, mutta myös läjäpäin loistavia kansikuvia.
Muita tärkeitä asioita piirtäjän monipuolisuudesta voivat hyvinkin olla vaikkapa sarjakuvaruutujen muoto. Hyvä piirtäjä osaa käyttää hillitysti niin erikoisruutuja, kuin aivan tavallisiakin neliöitä. Loistava esimerkki on Tanskalainen Flemming Andersen, jonka sarjakuvaruudut ovat joskus vinossa, joskus taustalla on yksi iso kuva, jonka päälle on sommiteltu muut ruudut tai sitten hän on jättänyt ruudun kokonaan pois, mikä on ehkä yleisempää lehdissä ilmestyville kolmiruudullisille. Tämä tosin toimii vain, jos kuvassa ei näy kuin hahmo.
Kun kerroin, mikä tekee piirtäjästä monipuolisen, siirryn kertomaan piirtäjistä, jotka täyttävät näitä ominaisuuksia.
Kukapa olisi sen monipuolisempi, kuin monen nykypiirtäjäsuosikki, Italialainen Giorgio Cavazzano, joka piirtää niin ankkoja, kuin hiiriäkin loistavalla menestyksellä. Sarjakuvakokemusta häneltä ainakin löytyy, sillä hän aloitti piirtämisen Romano Scarpan tussaajan, valehdeltuaan, että oli piirtänyt serkkunsa piirtämät sarjakuvaruudut. Tämä tapahtui hänen ollessaan vasta 14-vuoden iässä, eli samassa kuin minä itsekkin. Tämä osoittaa, että hänellä oli jo nuorena päämääränä sarjakuvapiirtäjän ura. Alkuaikoina Giorgion tyyli oli hyvin pelkistettyä, ainakin taustoiltaan, verrattuna nykyiseen. Myös hahmot eivät olleet niin taipuisia, ja ne oli piirretty huomattavasti ohuemmalla tussijäljellä, kuin nykyään. Romano Scarpan vaikutus näkyi hyvin paljoa hänen jäljessään, enää ei juuri nimeksikään. Jo tuolloin Giorgio hallitsi monien hahmojen piirtämisen, kiitos Scarpan, joka mielestäni käytti paljon hahmoja, ja oli muutenkin monipuolinen. Kaikki tarinatkaan eivät suinkaan olleet samanlaisia, vaan oli Ankkalinnassa tapahtuvia, sekä ulkomailla tapahtuvia sarjoja. Uran keskivaiheilla Giorgion tyyli oli muuttunut jo paljon, ja se tuokin mieleen Massimo De Vitan ankkasarjakuvat, ja joskus saman kauden Cavazzanoa ja De Vitaa onkin vaikea erottaa. Varsinkin Giorgiolla ankanpoikien päät olivat todella suuria, ja silmät, sekä mustat pupillit olivat suuria. Nykyisen näköiseksi tyyli muotoitui 90-luvulla, ja se onkin saanut monia jäljittelijöitä.
Cavazzannon piirrosjälki on muuttunut aikojen saatossa, mutta silti hän ei ole jämähtänyt vain paria hahmoa piirtäväksi piirtäjäksi, vaan hänen kynästään on syntynyt niin Riitta Hanhi, kuin Parta-Jussikin. Hyvin monipuolinen piirtäjä siis kyseessä!
Jatkoa seuraa...
Kun on kyse sarjakuvapiirtäjän monipuolisuudesta, täytyy ensin pohtia, mikä tekee jostakusta monipuolisen, ja jostakusta samaa rataa jankkaavan piirtelijän. Mielestäni tärkeää on ainakin, että piirtäjä piirtäisi monia erilaisia tarinoita. Niin tarinoita, joissa lähdetään seikkailemaan kaukomaille, kuin aivan tavalliseen elämään sijoittuvia kommelluksia. Myös jotkut sarjat voisivat olla pitkiä seikkailusarjoja, ja jotkut taas lyhkäisiä vitsisarjoja. Kuitenkin, myös käsikirjoittajilla on tässä asiassa oma osansa, jos piirtäjä ei itse kirjoita tarinoitaan. Tässä myös yksi monipuolisuuden piirre, se, että piirtäjä ei piirrä pelkästään muiden tarinoita, vaan kirjoittaa myös omia sarjojaan, jolloin niihin tulee vielä paremmin hänen oma jälkensä mukaan. Hyvin paljon monpuolisuuteen vaikuttaa myös hahmot, joita käytetään. En kuitenkaan tarkoita, että Hessun, Mustakaavun, Akun, Eka Vekaran ja Sir Mahakas MacAnkan pitäisi esiintyä samassa tarinassa, vaan, että hän ei käyttäisi aina vain Akua ja Roopea, vaan välillä piirtäisi myös muita hahmoja. Hyvä esimerkki tällaisesta piirtäjästä on espanjalainen Ferioli, joka taitaa niin ankkojen piirtämisen, kuin hiirienkin. Siksi hän onkin yksi monipuolisimmista piirtäjistä. Mielestäni piirtämisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä vain sarjakuvan tekoon, sillä monipuolinen piirtäjä piirtää myös kansikuvia. Hyvä esimerkki Hollannista, Michel Nadorp, jolta on julkaistu sarjakuvia, mutta myös läjäpäin loistavia kansikuvia.
Muita tärkeitä asioita piirtäjän monipuolisuudesta voivat hyvinkin olla vaikkapa sarjakuvaruutujen muoto. Hyvä piirtäjä osaa käyttää hillitysti niin erikoisruutuja, kuin aivan tavallisiakin neliöitä. Loistava esimerkki on Tanskalainen Flemming Andersen, jonka sarjakuvaruudut ovat joskus vinossa, joskus taustalla on yksi iso kuva, jonka päälle on sommiteltu muut ruudut tai sitten hän on jättänyt ruudun kokonaan pois, mikä on ehkä yleisempää lehdissä ilmestyville kolmiruudullisille. Tämä tosin toimii vain, jos kuvassa ei näy kuin hahmo.
Kun kerroin, mikä tekee piirtäjästä monipuolisen, siirryn kertomaan piirtäjistä, jotka täyttävät näitä ominaisuuksia.
Kukapa olisi sen monipuolisempi, kuin monen nykypiirtäjäsuosikki, Italialainen Giorgio Cavazzano, joka piirtää niin ankkoja, kuin hiiriäkin loistavalla menestyksellä. Sarjakuvakokemusta häneltä ainakin löytyy, sillä hän aloitti piirtämisen Romano Scarpan tussaajan, valehdeltuaan, että oli piirtänyt serkkunsa piirtämät sarjakuvaruudut. Tämä tapahtui hänen ollessaan vasta 14-vuoden iässä, eli samassa kuin minä itsekkin. Tämä osoittaa, että hänellä oli jo nuorena päämääränä sarjakuvapiirtäjän ura. Alkuaikoina Giorgion tyyli oli hyvin pelkistettyä, ainakin taustoiltaan, verrattuna nykyiseen. Myös hahmot eivät olleet niin taipuisia, ja ne oli piirretty huomattavasti ohuemmalla tussijäljellä, kuin nykyään. Romano Scarpan vaikutus näkyi hyvin paljoa hänen jäljessään, enää ei juuri nimeksikään. Jo tuolloin Giorgio hallitsi monien hahmojen piirtämisen, kiitos Scarpan, joka mielestäni käytti paljon hahmoja, ja oli muutenkin monipuolinen. Kaikki tarinatkaan eivät suinkaan olleet samanlaisia, vaan oli Ankkalinnassa tapahtuvia, sekä ulkomailla tapahtuvia sarjoja. Uran keskivaiheilla Giorgion tyyli oli muuttunut jo paljon, ja se tuokin mieleen Massimo De Vitan ankkasarjakuvat, ja joskus saman kauden Cavazzanoa ja De Vitaa onkin vaikea erottaa. Varsinkin Giorgiolla ankanpoikien päät olivat todella suuria, ja silmät, sekä mustat pupillit olivat suuria. Nykyisen näköiseksi tyyli muotoitui 90-luvulla, ja se onkin saanut monia jäljittelijöitä.
Cavazzannon piirrosjälki on muuttunut aikojen saatossa, mutta silti hän ei ole jämähtänyt vain paria hahmoa piirtäväksi piirtäjäksi, vaan hänen kynästään on syntynyt niin Riitta Hanhi, kuin Parta-Jussikin. Hyvin monipuolinen piirtäjä siis kyseessä!
Jatkoa seuraa...
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1033 -
17.07.2009 klo 12:08:35
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka/hiiritekijät
Kun on kyse sarjakuvapiirtäjän monipuolisuudesta, täytyy ensin pohtia, mikä tekee jostakusta monipuolisen, ja jostakusta samaa rataa jankkaavan piirtelijän. Mielestäni tärkeää on ainakin, että piirtäjä piirtäisi monia erilaisia tarinoita. Niin tarinoita, joissa lähdetään seikkailemaan kaukomaille, kuin aivan tavalliseen elämään sijoittuvia kommelluksia. Myös jotkut sarjat voisivat olla pitkiä seikkailusarjoja, ja jotkut taas lyhkäisiä vitsisarjoja. Kuitenkin, myös käsikirjoittajilla on tässä asiassa oma osansa, jos piirtäjä ei itse kirjoita tarinoitaan. Tässä myös yksi monipuolisuuden piirre, se, että piirtäjä ei piirrä pelkästään muiden tarinoita, vaan kirjoittaa myös omia sarjojaan, jolloin niihin tulee vielä paremmin hänen oma jälkensä mukaan. Hyvin paljon monpuolisuuteen vaikuttaa myös hahmot, joita käytetään. En kuitenkaan tarkoita, että Hessun, Mustakaavun, Akun, Eka Vekaran ja Sir Mahakas MacAnkan pitäisi esiintyä samassa tarinassa, vaan, että hän ei käyttäisi aina vain Akua ja Roopea, vaan välillä piirtäisi myös muita hahmoja. Hyvä esimerkki tällaisesta piirtäjästä on espanjalainen Ferioli, joka taitaa niin ankkojen piirtämisen, kuin hiirienkin. Siksi hän onkin yksi monipuolisimmista piirtäjistä. Mielestäni piirtämisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä vain sarjakuvan tekoon, sillä monipuolinen piirtäjä piirtää myös kansikuvia. Hyvä esimerkki Hollannista, Michel Nadorp, jolta on julkaistu sarjakuvia, mutta myös läjäpäin loistavia kansikuvia.
Muita tärkeitä asioita piirtäjän monipuolisuudesta voivat hyvinkin olla vaikkapa sarjakuvaruutujen muoto. Hyvä piirtäjä osaa käyttää hillitysti niin erikoisruutuja, kuin aivan tavallisiakin neliöitä. Loistava esimerkki on Tanskalainen Flemming Andersen, jonka sarjakuvaruudut ovat joskus vinossa, joskus taustalla on yksi iso kuva, jonka päälle on sommiteltu muut ruudut tai sitten hän on jättänyt ruudun kokonaan pois, mikä on ehkä yleisempää lehdissä ilmestyville kolmiruudullisille. Tämä tosin toimii vain, jos kuvassa ei näy kuin hahmo.
Kun kerroin, mikä tekee piirtäjästä monipuolisen, siirryn kertomaan piirtäjistä, jotka täyttävät näitä ominaisuuksia.
Kukapa olisi sen monipuolisempi, kuin monen nykypiirtäjäsuosikki, Italialainen Giorgio Cavazzano, joka piirtää niin ankkoja, kuin hiiriäkin loistavalla menestyksellä. Sarjakuvakokemusta häneltä ainakin löytyy, sillä hän aloitti piirtämisen Romano Scarpan tussaajan, valehdeltuaan, että oli piirtänyt serkkunsa piirtämät sarjakuvaruudut. Tämä tapahtui hänen ollessaan vasta 14-vuoden iässä, eli samassa kuin minä itsekkin. Tämä osoittaa, että hänellä oli jo nuorena päämääränä sarjakuvapiirtäjän ura. Alkuaikoina Giorgion tyyli oli hyvin pelkistettyä, ainakin taustoiltaan, verrattuna nykyiseen. Myös hahmot eivät olleet niin taipuisia, ja ne oli piirretty huomattavasti ohuemmalla tussijäljellä, kuin nykyään. Romano Scarpan vaikutus näkyi hyvin paljoa hänen jäljessään, enää ei juuri nimeksikään. Jo tuolloin Giorgio hallitsi monien hahmojen piirtämisen, kiitos Scarpan, joka mielestäni käytti paljon hahmoja, ja oli muutenkin monipuolinen. Kaikki tarinatkaan eivät suinkaan olleet samanlaisia, vaan oli Ankkalinnassa tapahtuvia, sekä ulkomailla tapahtuvia sarjoja. Uran keskivaiheilla Giorgion tyyli oli muuttunut jo paljon, ja se tuokin mieleen Massimo De Vitan ankkasarjakuvat, ja joskus saman kauden Cavazzanoa ja De Vitaa onkin vaikea erottaa. Varsinkin Giorgiolla ankanpoikien päät olivat todella suuria, ja silmät, sekä mustat pupillit olivat suuria. Nykyisen näköiseksi tyyli muotoitui 90-luvulla, ja se onkin saanut monia jäljittelijöitä.
Cavazzannon piirrosjälki on muuttunut aikojen saatossa, mutta silti hän ei ole jämähtänyt vain paria hahmoa piirtäväksi piirtäjäksi, vaan hänen kynästään on syntynyt niin Riitta Hanhi, kuin Parta-Jussikin. Hyvin monipuolinen piirtäjä siis kyseessä!
Toinen piirtäjä, joka täytyy mainita, on tietysti mestari, ja monien piirtäjien esikuva, Carl Barks (1901-2000), jonka mielikuvituksesta hyötyi koko Disney universumi, sillä hän keksi monia nykyään korvaamattomia hahmoja, kuuluisin tietysti Roope Ankka. Muutenkin hänen sarjojensa käsikirjoitukset koskivat niin tavallista arkea, kuin vaikkapa avaruusolioita. Tuskin on monipuolisempaa tarinankertojaa, kuin Barks. Barks oli jo pikkupoikana tavattoman lahjakas piirtämään. Hänen vanhempansa omistivat maatilan Oregonissa, mutta isän kuoltua, ja äidin mennessä huonoon kuntoon, piti Barksin sisarustensa kanssa hoitaa tilaa. Barks kävi piirtämiseen liittyviä kirjekursseja, joiden tuloksena häntä alkoi kiinnostaa piirtäjän/animaattorin ura. Barks toimi alkuaikoina mainosgraaffikkona, ja jo silloin piirroksista näkyi tuleva ankkaura. Eräässäkin Barksin valokuvausliikettä varten tekemässä mainoskuvassa nähdään hyvin samantapainen intiaani, kuin hänen Kääpiöintiaani-tarinassaan. Barksin toimiessa hieman aikaa animaattorina, sai hänen sarjakuvahahmoihinsa lisää lennokkuutta. Monipuolinen piirtäjä Barks on myös juuri sen takia, koska hän käytti mahdottoman monia ankkahahmoja, vaikkakaan hiiritarinoita hänellä on vain yksi. Monipuolisen piirtäjän tekee myös se, ettei Barks suinkaan keskittynyt kuitenkaan pelkästään sarjakuvapiirtämiseen, vaan hän myös maalasi. Juuri senkin takia, monet tarinoiden taustat ovat oikein hienoja, eteenkin ulkomaille sijotetuissa tarinoissa. Tässä voisi myös mainita, että Barks kävi vasta hyvin vanhana ensimmäistä kertaa ulkomailla, silloin matka suuntautui myös Suomeen. Miten Barks sitten pystyi piirtämään niin todenmukaisesta Saharan autiomaat ja Junttapurin viidakot? Hän otti mallia lehtien kuvista! Monipuolinen piirtäjä on siis myös tarkka tarinoidensa miljööstä. Ja Barks myös käsikirjoitti sarjoja, ei vain piirtänyt. Tosin nämä käsikirjoitukset syntyivät Barksin ollessa jo eläkkeellä. Myös ruuduista voisi mainita, että Barksin tarinassa "Joe-poika Singaporesta" on pienin sarjakuvaruutu, joka on ankkatarinassa julkaistu.
Barks valitettavasti menehtyi leukemiaan vuonna 2000, ollessaan 99-vuotta vanha, ja tämän jälkeen Barksin suosio ei ole suinkaan laskenut, pikemmin noussut.
Jatkoa seuraa...
Kun on kyse sarjakuvapiirtäjän monipuolisuudesta, täytyy ensin pohtia, mikä tekee jostakusta monipuolisen, ja jostakusta samaa rataa jankkaavan piirtelijän. Mielestäni tärkeää on ainakin, että piirtäjä piirtäisi monia erilaisia tarinoita. Niin tarinoita, joissa lähdetään seikkailemaan kaukomaille, kuin aivan tavalliseen elämään sijoittuvia kommelluksia. Myös jotkut sarjat voisivat olla pitkiä seikkailusarjoja, ja jotkut taas lyhkäisiä vitsisarjoja. Kuitenkin, myös käsikirjoittajilla on tässä asiassa oma osansa, jos piirtäjä ei itse kirjoita tarinoitaan. Tässä myös yksi monipuolisuuden piirre, se, että piirtäjä ei piirrä pelkästään muiden tarinoita, vaan kirjoittaa myös omia sarjojaan, jolloin niihin tulee vielä paremmin hänen oma jälkensä mukaan. Hyvin paljon monpuolisuuteen vaikuttaa myös hahmot, joita käytetään. En kuitenkaan tarkoita, että Hessun, Mustakaavun, Akun, Eka Vekaran ja Sir Mahakas MacAnkan pitäisi esiintyä samassa tarinassa, vaan, että hän ei käyttäisi aina vain Akua ja Roopea, vaan välillä piirtäisi myös muita hahmoja. Hyvä esimerkki tällaisesta piirtäjästä on espanjalainen Ferioli, joka taitaa niin ankkojen piirtämisen, kuin hiirienkin. Siksi hän onkin yksi monipuolisimmista piirtäjistä. Mielestäni piirtämisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä vain sarjakuvan tekoon, sillä monipuolinen piirtäjä piirtää myös kansikuvia. Hyvä esimerkki Hollannista, Michel Nadorp, jolta on julkaistu sarjakuvia, mutta myös läjäpäin loistavia kansikuvia.
Muita tärkeitä asioita piirtäjän monipuolisuudesta voivat hyvinkin olla vaikkapa sarjakuvaruutujen muoto. Hyvä piirtäjä osaa käyttää hillitysti niin erikoisruutuja, kuin aivan tavallisiakin neliöitä. Loistava esimerkki on Tanskalainen Flemming Andersen, jonka sarjakuvaruudut ovat joskus vinossa, joskus taustalla on yksi iso kuva, jonka päälle on sommiteltu muut ruudut tai sitten hän on jättänyt ruudun kokonaan pois, mikä on ehkä yleisempää lehdissä ilmestyville kolmiruudullisille. Tämä tosin toimii vain, jos kuvassa ei näy kuin hahmo.
Kun kerroin, mikä tekee piirtäjästä monipuolisen, siirryn kertomaan piirtäjistä, jotka täyttävät näitä ominaisuuksia.
Kukapa olisi sen monipuolisempi, kuin monen nykypiirtäjäsuosikki, Italialainen Giorgio Cavazzano, joka piirtää niin ankkoja, kuin hiiriäkin loistavalla menestyksellä. Sarjakuvakokemusta häneltä ainakin löytyy, sillä hän aloitti piirtämisen Romano Scarpan tussaajan, valehdeltuaan, että oli piirtänyt serkkunsa piirtämät sarjakuvaruudut. Tämä tapahtui hänen ollessaan vasta 14-vuoden iässä, eli samassa kuin minä itsekkin. Tämä osoittaa, että hänellä oli jo nuorena päämääränä sarjakuvapiirtäjän ura. Alkuaikoina Giorgion tyyli oli hyvin pelkistettyä, ainakin taustoiltaan, verrattuna nykyiseen. Myös hahmot eivät olleet niin taipuisia, ja ne oli piirretty huomattavasti ohuemmalla tussijäljellä, kuin nykyään. Romano Scarpan vaikutus näkyi hyvin paljoa hänen jäljessään, enää ei juuri nimeksikään. Jo tuolloin Giorgio hallitsi monien hahmojen piirtämisen, kiitos Scarpan, joka mielestäni käytti paljon hahmoja, ja oli muutenkin monipuolinen. Kaikki tarinatkaan eivät suinkaan olleet samanlaisia, vaan oli Ankkalinnassa tapahtuvia, sekä ulkomailla tapahtuvia sarjoja. Uran keskivaiheilla Giorgion tyyli oli muuttunut jo paljon, ja se tuokin mieleen Massimo De Vitan ankkasarjakuvat, ja joskus saman kauden Cavazzanoa ja De Vitaa onkin vaikea erottaa. Varsinkin Giorgiolla ankanpoikien päät olivat todella suuria, ja silmät, sekä mustat pupillit olivat suuria. Nykyisen näköiseksi tyyli muotoitui 90-luvulla, ja se onkin saanut monia jäljittelijöitä.
Cavazzannon piirrosjälki on muuttunut aikojen saatossa, mutta silti hän ei ole jämähtänyt vain paria hahmoa piirtäväksi piirtäjäksi, vaan hänen kynästään on syntynyt niin Riitta Hanhi, kuin Parta-Jussikin. Hyvin monipuolinen piirtäjä siis kyseessä!
Toinen piirtäjä, joka täytyy mainita, on tietysti mestari, ja monien piirtäjien esikuva, Carl Barks (1901-2000), jonka mielikuvituksesta hyötyi koko Disney universumi, sillä hän keksi monia nykyään korvaamattomia hahmoja, kuuluisin tietysti Roope Ankka. Muutenkin hänen sarjojensa käsikirjoitukset koskivat niin tavallista arkea, kuin vaikkapa avaruusolioita. Tuskin on monipuolisempaa tarinankertojaa, kuin Barks. Barks oli jo pikkupoikana tavattoman lahjakas piirtämään. Hänen vanhempansa omistivat maatilan Oregonissa, mutta isän kuoltua, ja äidin mennessä huonoon kuntoon, piti Barksin sisarustensa kanssa hoitaa tilaa. Barks kävi piirtämiseen liittyviä kirjekursseja, joiden tuloksena häntä alkoi kiinnostaa piirtäjän/animaattorin ura. Barks toimi alkuaikoina mainosgraaffikkona, ja jo silloin piirroksista näkyi tuleva ankkaura. Eräässäkin Barksin valokuvausliikettä varten tekemässä mainoskuvassa nähdään hyvin samantapainen intiaani, kuin hänen Kääpiöintiaani-tarinassaan. Barksin toimiessa hieman aikaa animaattorina, sai hänen sarjakuvahahmoihinsa lisää lennokkuutta. Monipuolinen piirtäjä Barks on myös juuri sen takia, koska hän käytti mahdottoman monia ankkahahmoja, vaikkakaan hiiritarinoita hänellä on vain yksi. Monipuolisen piirtäjän tekee myös se, ettei Barks suinkaan keskittynyt kuitenkaan pelkästään sarjakuvapiirtämiseen, vaan hän myös maalasi. Juuri senkin takia, monet tarinoiden taustat ovat oikein hienoja, eteenkin ulkomaille sijotetuissa tarinoissa. Tässä voisi myös mainita, että Barks kävi vasta hyvin vanhana ensimmäistä kertaa ulkomailla, silloin matka suuntautui myös Suomeen. Miten Barks sitten pystyi piirtämään niin todenmukaisesta Saharan autiomaat ja Junttapurin viidakot? Hän otti mallia lehtien kuvista! Monipuolinen piirtäjä on siis myös tarkka tarinoidensa miljööstä. Ja Barks myös käsikirjoitti sarjoja, ei vain piirtänyt. Tosin nämä käsikirjoitukset syntyivät Barksin ollessa jo eläkkeellä. Myös ruuduista voisi mainita, että Barksin tarinassa "Joe-poika Singaporesta" on pienin sarjakuvaruutu, joka on ankkatarinassa julkaistu.
Barks valitettavasti menehtyi leukemiaan vuonna 2000, ollessaan 99-vuotta vanha, ja tämän jälkeen Barksin suosio ei ole suinkaan laskenut, pikemmin noussut.
Jatkoa seuraa...
Fauntleroy
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1034 -
17.07.2009 klo 17:24:09
Lainaus käyttäjältä: Frodoettä Barksin tarinassa "Joe-poika Singaporesta" on pienin sarjakuvaruutu, joka on ankkatarinassa julkaistu.
Tekijä oikein, tarina väärin. Ko. tarina on nimeltään Aku Ankka ja lumottu papukaija.
Tekijä oikein, tarina väärin. Ko. tarina on nimeltään Aku Ankka ja lumottu papukaija.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 1035 -
17.07.2009 klo 17:51:43
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Miten monipuolisuutta voidaan mitata? Mielestäni yksi selvä kriteeri on tarinoiden erilaisuus. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että tarinat ovat monipuolisia vaan sitä, että ne eivät toista itseään, joka on monipuolisuuden vastakohta. Monipuolisuutta ei välttämättä voida mitata sivumäärillä, koska tarinat voivat olla itseääntoistavia. Kuitenkin näkisin, että piirtäjä, joka on piirtänyt paljon sivuja, on todennäköisesti monipuolinen, koska tarinatkaan eivät niin paljon toista itseään. Monipuolisuutta voidaan mitata myös julkaisuiden, joihin on tehnyt tarinan, määrillä, koska eri julkaisuihin tulee erilaisia tarinoita. Lisäksi monipuolisuutta voidaan mitata ainakin eri tekniikoiden määrillä. Eri tekniikoilla tekeminen lisää selvästi monipuolisuutta. Myös kansikuvien määrä piirtäjällä tai käsikirjoittajalla, joka tekee aktiivisesti tarinoita, lisää mielestäni monipuolisuutta, koska kannet ovat muutamien poikkeuksien lisäksi lähes aina erilaisia ja silloin piirtäjä/käsikirjoittaja ei ole erikoistunut pelkkiin kansikuviin vaan kykenee tekemään myös melko paljon erilaisia tarinoita.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu. Kaiken lisäksi Barks on tehnyt öljyväritöitä jopa viimeisinä elinvuosinaan ja ne ovat nykyään todella arvokkaita.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita, joihin hän ei ole tehnyt omaa käsikirjoitusta. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!
Monipuolisuus on myös todella haastavaa toteuttaa. Sen takia useimmat uudet piirtäjät erikoistuvat johonkin tiettyyn ''tyyliin''. Monipuolisuus on hankalaa, koska silloin täytyy osata niin monenlaisia asioita. Silloin ei riitä, että osaa esimerkiksi vain tehdä tarinoita Mikistä. Useat monipuoliset hallitsevat esimerkiksi joko sekä ankka- että hiiritarinat tai kaikkien hahmojen piirtämisen. On myös monipuolisia käsikirjoittajia, joiden kohdalla monipuolisuus totetutuu tarinoiden vaihtelevuudella. Yksi esimerkki on Don Rosa (joka myös piirtää monipuolisesti). Hänen tarinansa ovat erittäin vaihtelevia (eli monipuolisia), jo senkin takia, että ne sijoittuvat käytännössä aina eri paikkaan/paikkoihin. Lisäksi niiden juonet ovat keskenään todella eroavia.
Ankkajulkaisut tarvitsevat monipuolisuutta! Ankkiksessakin on moitittu niitä tylsistä tarinoista ja - varsinkin - toistuvuudesta. Monipuolisuus estäisi sen, koska tarinat eivät toistaisi itseään niin paljon ja tylsiä tarinoita ei käytännössä olisi, koska silloin ne olisivat erilaisia kuin muut tarinat ja siten niitä pitäisi pystyä lukemaan. Monipuolisuus helpottaisi uusien julkaisujen tietä (vaikka niitä ei tarvita), koska ne eivät kärsisi siitä mitä useimmat: Alussa saatavia tarinoita on vähän ja ne ovat keskenään melko samanlaisia. Jos monipuolisuutta tulisi enemmän, tarinatkin olisivat erilaisia joten ne kiinnostaisivat paremmin ja uudet julkaisut saisivat elinaikaa enemmän kuin mitä esimerkiksi Iines-lehti. Monipuolisuus lisäisi muiden julkaisujen suosiota todella paljon, ja niillä olisi mahdollisuus yltää jopa esimerkiksi Akkarin tai taskukirjojen tasolle.
Monipuolisuuden puuttumisesta on paljon haittoja. Sen takia Akkaria lukemattomilla on paljon ennakkoluuloja Akkarista, sillä esimerkiksi tällä foorumilla on useasti mainittu se, että tarinat toistavat itseään. Jos monipuolisuutta olisi, tuota ennakkoluuloa ei olisi lainkaan. Ilman monipuolisuutta ihmiset usein yleistävät tarinat tietynlaisiksi, mikä ei pidä paikkaansa. Monipuolisuudella tuota yleistämistä ei voisi tehdä, sillä kahta samanjuonista tarinaa olisi todella hankala löytää, koska monipuolisuuden yksi osa-alue on monipuoliset tarinoiden perusideat (eli pohjat, johon juoni sijoittuu). Mikäli monipuolisuuden määrä olisi olematon, niin olisi täysin mahdotonta löytää kahta erilaista tarinaa samalta piirtäjältä/käsikirjoittajalta. Se taas vähentäisi Akkarin tilaajien määrää radikaalisti, jonka takia Akkari ei kauaa pysyisi suosittuna. Monipuolisuus pitää siis useita julkaisuja hengissä. Mikäli monipuolisuutta ei olisi, useat piirtäjät ja käsikirjoittajat tekisivät paljon vähemmän tarinoita kuin nyt, koska ne toistaisivat itseään liikaa ja niistä saisi vihaista palautetta eikä niitä mahdollisesti edes julkaistaisi. Silloin kellään ei olisi yhtään kannattajaa, mikä asettaisi piirtäjät ja käsikirjoittajat tutkimaan motivaatiotaan ja mahdollisesti jopa lopettamaan koko uransa. Se ainakin olisi kuolemanisku melkein kaikille ankkajulkaisuille. Lisäksi kaikki ankka-aiheiset keskustelufoorumit lopetettaisiin, koska niillä ei syntyisi keskustelua niiden aiheesta. Fanituotteita ei enää myytäisi, ja kaikki numerot olisivat keräilyharvinaisuuksia. Monipuolisuuden avulla piirtäjien ja käsikirjoittajien taitokin kasvaa, koska heidän pitää tehdä useita erilaisia asioita. Ilman sitä heidän taitonsa ei olisi yhtä korkealla kuin mitä se nyt on. Lisäksi julkaisujen kannet täyttyisivät erilaisilla ilmoituksilla, tiedoituksilla, mainoksilla tai muilla senlaisilla, koska kannet eivät muuten erottuisi (paljoa), koska monipuolisuutta ei olisi. Jokaisessa kannessa olisi kuva tarinasta tai muu samantapainen. Myös suomentajien suomentamat puhekuplat olisivat tylsähköjä, eikä niistä löytyisi esimerkiksi Puhuvan koiran lausahduksien tapaisia huumoripilkahduksia, koska ne olisivat myös käsikirjoituksessa tylsähköjä. Monipuolisuuden puuttumisesta ei siis ole käytännössä minkäänlaisia hyödyllisiä puolia.
Seuraava kappale kuvaa liioiteltua tilannetta. Monipuolisuudesta on myös jonkinlaisia haittoja, joskin ne eivät ole kovin suuria. Monipuolisten piirtäjien piirtämistä tarinoista voisi olla todella hankala erottaa kuka tarinan on piirtänyt, jos julkaisussa ei sitä kerrottaisi. Sama pätee käsikirjoittajien kohdalla, joskin jo nykyäänkin sitä ei ole kovin helppo erottaa. Lisäksi monipuolisuuden kasvaessa paljon, on mahdollista, että kaikki tarinat ovat täysin erilaisia, joskin todella epätodennäköistä. Silloin kaikilla tarinoilla olisi täysin omanlainen juonipohjansa ja ne olisivat käytännössä jonkin alku, mikään ''vanha'' tarina ei sisältäisi mitään sen aiheista. Lisäksi tarinasarjat todennäköisesti loppuisivat kokonaan, koska ne(kin) toistavat itseään melko paljon, koska niiden niin täytyy tehdä. Myös Rosan tarinoiden tapaiset viittaukset muihin tarinoihin loppuisivat täysin. Kaikki tarinat olisivat vain todella tylsiä yksilöitä, ja tarinoita ei voisi verrata lainkaan keskenään. Myös uusia (tylsiä) hahmoja keksittäisiin todella paljon, ja niitä tuskin käytettäisiin useammassa kuin yhdessä tarinassa.
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta. Nykyään useimmat erikoistuvat, koska se on monipuolisuutta helpompaa. Monipuolisuudesta ei oikeastaan ole lainkaan haittoja, jos ei laske tarinoiden liian suurta vaihtuvuutta haitaksi. Ilman monipuolisuutta ei olisi lainkaan julkaisuja.
~kirja
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.
Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.
Miten monipuolisuutta voidaan mitata? Mielestäni yksi selvä kriteeri on tarinoiden erilaisuus. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että tarinat ovat monipuolisia vaan sitä, että ne eivät toista itseään, joka on monipuolisuuden vastakohta. Monipuolisuutta ei välttämättä voida mitata sivumäärillä, koska tarinat voivat olla itseääntoistavia. Kuitenkin näkisin, että piirtäjä, joka on piirtänyt paljon sivuja, on todennäköisesti monipuolinen, koska tarinatkaan eivät niin paljon toista itseään. Monipuolisuutta voidaan mitata myös julkaisuiden, joihin on tehnyt tarinan, määrillä, koska eri julkaisuihin tulee erilaisia tarinoita. Lisäksi monipuolisuutta voidaan mitata ainakin eri tekniikoiden määrillä. Eri tekniikoilla tekeminen lisää selvästi monipuolisuutta. Myös kansikuvien määrä piirtäjällä tai käsikirjoittajalla, joka tekee aktiivisesti tarinoita, lisää mielestäni monipuolisuutta, koska kannet ovat muutamien poikkeuksien lisäksi lähes aina erilaisia ja silloin piirtäjä/käsikirjoittaja ei ole erikoistunut pelkkiin kansikuviin vaan kykenee tekemään myös melko paljon erilaisia tarinoita.
Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks. Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu. Kaiken lisäksi Barks on tehnyt öljyväritöitä jopa viimeisinä elinvuosinaan ja ne ovat nykyään todella arvokkaita.
Giorgio Cavazzano on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt.
Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Svarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkä laisia tahansa tarinoita. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita.
Maininnan arvoinen on myös Ferioli. Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa.
Tony Strobl aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenki. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl.
Kari Korhosesta monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.
Vicar on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen.
Massimo De Vita on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat.
Paul Murrykin piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan.
Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja.
Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.
Myös Don Rosa on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita, joihin hän ei ole tehnyt omaa käsikirjoitusta. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen.
Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!
Monipuolisuus on myös todella haastavaa toteuttaa. Sen takia useimmat uudet piirtäjät erikoistuvat johonkin tiettyyn ''tyyliin''. Monipuolisuus on hankalaa, koska silloin täytyy osata niin monenlaisia asioita. Silloin ei riitä, että osaa esimerkiksi vain tehdä tarinoita Mikistä. Useat monipuoliset hallitsevat esimerkiksi joko sekä ankka- että hiiritarinat tai kaikkien hahmojen piirtämisen. On myös monipuolisia käsikirjoittajia, joiden kohdalla monipuolisuus totetutuu tarinoiden vaihtelevuudella. Yksi esimerkki on Don Rosa (joka myös piirtää monipuolisesti). Hänen tarinansa ovat erittäin vaihtelevia (eli monipuolisia), jo senkin takia, että ne sijoittuvat käytännössä aina eri paikkaan/paikkoihin. Lisäksi niiden juonet ovat keskenään todella eroavia.
Ankkajulkaisut tarvitsevat monipuolisuutta! Ankkiksessakin on moitittu niitä tylsistä tarinoista ja - varsinkin - toistuvuudesta. Monipuolisuus estäisi sen, koska tarinat eivät toistaisi itseään niin paljon ja tylsiä tarinoita ei käytännössä olisi, koska silloin ne olisivat erilaisia kuin muut tarinat ja siten niitä pitäisi pystyä lukemaan. Monipuolisuus helpottaisi uusien julkaisujen tietä (vaikka niitä ei tarvita), koska ne eivät kärsisi siitä mitä useimmat: Alussa saatavia tarinoita on vähän ja ne ovat keskenään melko samanlaisia. Jos monipuolisuutta tulisi enemmän, tarinatkin olisivat erilaisia joten ne kiinnostaisivat paremmin ja uudet julkaisut saisivat elinaikaa enemmän kuin mitä esimerkiksi Iines-lehti. Monipuolisuus lisäisi muiden julkaisujen suosiota todella paljon, ja niillä olisi mahdollisuus yltää jopa esimerkiksi Akkarin tai taskukirjojen tasolle.
Monipuolisuuden puuttumisesta on paljon haittoja. Sen takia Akkaria lukemattomilla on paljon ennakkoluuloja Akkarista, sillä esimerkiksi tällä foorumilla on useasti mainittu se, että tarinat toistavat itseään. Jos monipuolisuutta olisi, tuota ennakkoluuloa ei olisi lainkaan. Ilman monipuolisuutta ihmiset usein yleistävät tarinat tietynlaisiksi, mikä ei pidä paikkaansa. Monipuolisuudella tuota yleistämistä ei voisi tehdä, sillä kahta samanjuonista tarinaa olisi todella hankala löytää, koska monipuolisuuden yksi osa-alue on monipuoliset tarinoiden perusideat (eli pohjat, johon juoni sijoittuu). Mikäli monipuolisuuden määrä olisi olematon, niin olisi täysin mahdotonta löytää kahta erilaista tarinaa samalta piirtäjältä/käsikirjoittajalta. Se taas vähentäisi Akkarin tilaajien määrää radikaalisti, jonka takia Akkari ei kauaa pysyisi suosittuna. Monipuolisuus pitää siis useita julkaisuja hengissä. Mikäli monipuolisuutta ei olisi, useat piirtäjät ja käsikirjoittajat tekisivät paljon vähemmän tarinoita kuin nyt, koska ne toistaisivat itseään liikaa ja niistä saisi vihaista palautetta eikä niitä mahdollisesti edes julkaistaisi. Silloin kellään ei olisi yhtään kannattajaa, mikä asettaisi piirtäjät ja käsikirjoittajat tutkimaan motivaatiotaan ja mahdollisesti jopa lopettamaan koko uransa. Se ainakin olisi kuolemanisku melkein kaikille ankkajulkaisuille. Lisäksi kaikki ankka-aiheiset keskustelufoorumit lopetettaisiin, koska niillä ei syntyisi keskustelua niiden aiheesta. Fanituotteita ei enää myytäisi, ja kaikki numerot olisivat keräilyharvinaisuuksia. Monipuolisuuden avulla piirtäjien ja käsikirjoittajien taitokin kasvaa, koska heidän pitää tehdä useita erilaisia asioita. Ilman sitä heidän taitonsa ei olisi yhtä korkealla kuin mitä se nyt on. Lisäksi julkaisujen kannet täyttyisivät erilaisilla ilmoituksilla, tiedoituksilla, mainoksilla tai muilla senlaisilla, koska kannet eivät muuten erottuisi (paljoa), koska monipuolisuutta ei olisi. Jokaisessa kannessa olisi kuva tarinasta tai muu samantapainen. Myös suomentajien suomentamat puhekuplat olisivat tylsähköjä, eikä niistä löytyisi esimerkiksi Puhuvan koiran lausahduksien tapaisia huumoripilkahduksia, koska ne olisivat myös käsikirjoituksessa tylsähköjä. Monipuolisuuden puuttumisesta ei siis ole käytännössä minkäänlaisia hyödyllisiä puolia.
Seuraava kappale kuvaa liioiteltua tilannetta. Monipuolisuudesta on myös jonkinlaisia haittoja, joskin ne eivät ole kovin suuria. Monipuolisten piirtäjien piirtämistä tarinoista voisi olla todella hankala erottaa kuka tarinan on piirtänyt, jos julkaisussa ei sitä kerrottaisi. Sama pätee käsikirjoittajien kohdalla, joskin jo nykyäänkin sitä ei ole kovin helppo erottaa. Lisäksi monipuolisuuden kasvaessa paljon, on mahdollista, että kaikki tarinat ovat täysin erilaisia, joskin todella epätodennäköistä. Silloin kaikilla tarinoilla olisi täysin omanlainen juonipohjansa ja ne olisivat käytännössä jonkin alku, mikään ''vanha'' tarina ei sisältäisi mitään sen aiheista. Lisäksi tarinasarjat todennäköisesti loppuisivat kokonaan, koska ne(kin) toistavat itseään melko paljon, koska niiden niin täytyy tehdä. Myös Rosan tarinoiden tapaiset viittaukset muihin tarinoihin loppuisivat täysin. Kaikki tarinat olisivat vain todella tylsiä yksilöitä, ja tarinoita ei voisi verrata lainkaan keskenään. Myös uusia (tylsiä) hahmoja keksittäisiin todella paljon, ja niitä tuskin käytettäisiin useammassa kuin yhdessä tarinassa.
Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta. Nykyään useimmat erikoistuvat, koska se on monipuolisuutta helpompaa. Monipuolisuudesta ei oikeastaan ole lainkaan haittoja, jos ei laske tarinoiden liian suurta vaihtuvuutta haitaksi. Ilman monipuolisuutta ei olisi lainkaan julkaisuja.
~kirja