Keskustelujen arkisto

BONUS-rankingeista. Salwer lupasi puolestani jotain kyllä väsätä... Missäs se kyhäelmä onkaan? O:-)

// Sovimme, että sinä teet. Etkö muista?

Koittakaas nyt päättää kumpi väsää. Huomenna päättyy tämäkin osakilpailu ja edellisen tuloksia ei ole (vieläkään) saatu.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka/hiiritekijät

Disney -käsikirjoittajien ja piirtäjien monipuolisuus työssään voi näkyä monella tavalla. Jotkut käyttävät monia eri hahmoja, yleensä ne ovat kuitenkin ankat ja hiiret. Toinen monipuolisuuden kohde on erilaiset tarinat. Tekijän tarinat voivat olla yksisivuisia vitsisarjoja, kymmensivuisia tarinoita tai pitkiä seikkailutarinoita, joissa on useita kymmeniä sivuja. Eri hahmojen käyttö erilaisissa tarinoissa on hyvä näyte monipuolisista tekijöistä.

Ensin tulee mieleen Carl Barks. Hän keksi monia tärkeitä hahmoja sekä periaatteessa koko ankkamaailman ja Ankkalinnan kaupungin nimen. Barks käytti lähes kaikkia ankkoja, Akua, Roopea, Tupua, Hupua ja Lupua, Iinestä, Hannua, Pelleä...Periaatteessa melkein jokainen ankkapiirtäjä ja käsikirjoittaja käyttää tarinoissaan yllämainittua listaa, mutta Barks on vaikuttanut erittäin paljon jokaiseen noista hahmoista.

Carl Barks syntyi Yhdysvaltain Oregonissa vuonna 1901. Ennen sarjakuvapiirtäjän uraa Barks piirsi pilakuvia. Vuonna 1942 hän alkoi piirtää sarjakuvia, ei kuitenkaan heti Disneyn Aku Ankkoja, vaan esimerkiksi Anselmi Panda -sarjaa. Vasta sitten Barks siirtyi Disney-tarinoihin (lähinnä Aku Ankan seikkailujen piirtäjäksi ja käsikirjoittajaksi), joista hän myös tuli tunnetuksi. Barksin ensimmäinen tarina oli Ryytimaa.

1940-luvun puolivälissä ja sen jälkeen alkoi Barksilta tulla monia nykyisin legendaarisia ankkatarinoita. Yksi niistä on esimerkiksi Roope Ankan ensiesiintyminen Joulu Karhuvuorella, joka ilmestyi joulukuussa 1947. 1950-luvulla ilmestyi useita loistavia tarinoita, kuten Takaisin Klondikeen ja Kultainen kypärä. Barks jäi eläkkeelle vuonna 1966, mutta kirjoitti sen jälkeen useita käsikirjoituksia, piirsi kansikuvia sekä maalasi öljyvärimaalauksia, jotka liittyivät hänen ankkatarinoihinsa.

Don Rosaa voi kutsua monipuoliseksi ankkatekijäksi oikeastaan tarinoidensa perusteella. Hänkin on tehnyt erimittaisia tarinoita, esimerkiksi kymmenen sivun mittaisia tarinoita sekä loistavia pidempiä, noin 20-30 sivun mittaisia seikkailusarjoja. Vaikka Rosan useat pitkät tarinat sijoittuvat samaan aihealueeseen, eli todelliseen historiaan, ne ovat silti kaikki hyvinkin erilaisia. Kaikki historiapohjaiset seikkailut eivät rajoitu vaikkapa Amerikan mantereelle, villiin länteen, vaan Rosa on käyttänyt tapahtumapaikkoina niin Intiaa, kuin Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa. Ankat ovat piipahtaneet myös Suomessa tarinassa Sammon salaisuus. Monet tarinat sijoittuvat myös tuttuun Ankkalinnaan ja ankat on lähetetty jopa avaruuteen. Don Rosan käsikirjoituksista päätellen pidän häntä monipuolisena ankantekijänä.

Italialainen Giorgio Cavazzano lasketaan ilman muuta monipuoliseksi ankka -ja hiiri taiteilijaksi. Hän on myös käsikirjoittanut joitain tarinoita. Cavazzanon, kuten muidenkin italialaistekijöiden, sarjakuvia julkaistaan Suomessa yleensä Roope-setä - lehdissä ja Aku Ankan taskukirjoissa. Nämä tarinat ovat usein noin 30-sivuisia.

Rodriques eli Francisco Rodriguez Peinado piirtää sekä ankkoja että hiiriä ja mielestäni molempia erinomaisen hyvin. Rodriquesin Aku - sarjoja nähdään usein Aku Ankka - lehden johtosarjana ja Aku/Mikki-tarinoita lehden muina sarjoina.

Ferioli kuuluu samaan sarjaan Rodriquesin kanssa. Hän on myös kunnostautunut molempien (ankkojen ja hiirien) piirtäjänä, hiiriä hän lienee piirtänyt enemmän kuin ankkoja. Ferioli piirtää muun muassa tohtori Staattista, jota ei kovin monen muun tekijän sarjoissa näy. (Tosin se on käsikirjoittajasta kiinni.)

Suomalainen ankkataiteilija Kari Korhonen tekee pääasiassa ankkasarjakuvia. Lisäksi hän on tehnyt joitakin yksisivuisia Mikkisarjoja. Korhosen monipuolisuudesta sarjakuvataiteilijana kertoo myös se, että hän on tehnyt sarjoja ankkajulkaisujen lisäksi muun muassa Nalle Puh - lehteen. Kari Korhonen käsikirjoittaa varsin usein omia tarinoitaan. Lisäksi hänen käsikirjoituksiaan on annettu piirrettäviksi muille ankantekijöille. Yksi tunnettu Korhosen käsikirjoittama sarja on Pikku-Aku, jota piirtää Estéban. Kari Korhosen käsikirjoitukset ovat myös keskenään erilaisia, hänen hahmoinaan on perus ankkakaarti (mm. Roope, Aku, ankanpojat), mutta myös Unaa on näkynyt Korhosen tarinoissa.

Yhdysvaltalainen Tony Strobl lasketaan ilman muuta monipuoliseksi sarjakuvataiteilijaksi. Hän on yksi eniten ankkaa piirtäneistä piirtäjistä. Monipuolisuudesta sarjakuvantekijänä kertoo se, että hän piirsi Aku Ankkojen lisäksi Putte Possua, Repe Sorsaa ja Väiski Vemmelsäärtä.

Italialainen Giovan Battista Carpi teki myös monipuolisen uran sekä Aku Ankkojen että Mikki Hiirien parissa.

Paul Murry, yhdysvaltalainen Disney-taiteilija, piirsi enimmäkseen Mikki Hiiri-tarinoita. Hän teki kuitenkin myös Aku Ankka-tarinoita ja piirsipä hän Nakke Nakuttajaakin. Eli Murry oli osaamiseltaan ehdottomasti monipuolinen. Eräs hauska ankkatarina Murrylta on Aku Ankka ja salaperäiset saippuakuplat, joka on julkaistu Suomessa Aku Ankassa 1/1959 ja saman vuoden näköispainoksessa.

Vuonna 1942 syntynyt "Milanon maestro" Marco Rota on myös piirtänyt sekä Akua että Mikkiä. Hän on keskittynyt paljon enemmän Akuun kuin Mikkiin. Marco Rota on keksinyt myös oman hahmonsa eli Sorsalinnan käskynhaltijan, Augustus Ankan, jonka ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1975.
Saa olla tässä.

Toinen kerta kun pääsen jatkamaan aamulla (edellinen oli ensimmäinen ja ainoa voittoni Akuankka.fi:ssä).

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia on ollut Akkarissa (ja muuallakin) aina. Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.

Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.

Miten monipuolisuutta voidaan mitata? Mitä asioita tekevät ihmiset ovat monipuolisia? Mielestäni yksi selvä kriteeri on tarinoiden erilaisuus. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että tarinat ovat monipuolisia vaan sitä, että ne eivät toista itseään, joka on monipuolisuuden vastakohta. Monipuolisuutta ei välttämättä voida mitata sivumäärillä, koska tarinat voivat olla itseääntoistavia. Kuitenkin näkisin, että piirtäjä, joka on piirtänyt paljon sivuja, on todennäköisesti monipuolinen, koska tarinatkaan eivät niin paljon toista itseään. Monipuolisuutta voidaan mitata myös julkaisuiden, joihin on tehnyt tarinan, määrillä, koska eri julkaisuihin tulee erilaisia tarinoita. Lisäksi monipuolisuutta voidaan mitata ainakin eri tekniikoiden määrillä. Eri tekniikoilla tekeminen lisää selvästi monipuolisuutta. Myös kansikuvien määrä piirtäjällä tai käsikirjoittajalla, joka tekee aktiivisesti tarinoita, lisää mielestäni monipuolisuutta, koska kannet ovat muutamien poikkeuksien lisäksi lähes aina erilaisia ja silloin piirtäjä/käsikirjoittaja ei ole erikoistunut pelkkiin kansikuviin vaan kykenee tekemään myös melko paljon erilaisia tarinoita.

Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks (syntynyt 1901, kuollut 2000 leukemiaan). Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu. Kaiken lisäksi Barks on tehnyt öljyväritöitä jopa viimeisinä elinvuosinaan ja ne ovat nykyään todella arvokkaita.

Giorgio Cavazzano (syntynyt 1947) on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzanon tarinoissa ei oikein esiinny toistoa, mikä on mainio merkki monipuolisuudesta. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt. Lisäksi Cavazzano on tehnyt joihinkin tarinoihinsa kansikuvia, mikä lisää hänen monipuolisuuttaan. Cavazzano on toiminut kauan Scarpan apulaisena, jonka ansiosta hän on nähnyt erilaisia tarinoita, mikä on tietenkin lisännyt hänen monipuolisuuttaan. Cavazzano ei käsikirjoita kovin paljoa tarinoistaan, mutta hän on silti käsikirjoittanut joitain tarinoita. Se kertoo paljonkin hänen monipuolisuudestaan!

Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa (syntynyt 1927, kuollut 2005 vanhuuteen) on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Scarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkälaisia tarinoita tahansa. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita. Hän on tehnyt suurimman osan italialaisen Topolino-lehden (Suomessa Aku Ankka) sarjakuvista, ja lehti on saanut paljon suosiota, joten siinä ei voi olla kovin paljon toistoa. Scarpa on osoittanut monipuolisuutensa myös kehittämällä (eli muokkaamalla) ja luomalla joitain hahmoja. Scarpa on tehnyt myös Sepe Susi-tarinoita, vaikkakaan ne eivät ole kovin yleisiä verrattuna hänen ankka- ja hiiritarinoihinsa.

Maininnan arvoinen on myös Ferioli (syntynyt 1959). Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa. Ferioli on tehnyt useita kansikuvia ja jopa joitain yksisivuisia jatkotarinoiden vastapainoksi. Ferioli hallitsee oikeastaan kaikenlaiset tarinat. Feriolin kokemus on myös todella suuri, koska hän ei ole nuorimpia ankkataiteilijoita ja hän on tehnyt kaikenlaisia tarinoita. Ferioli on myös tehnyt useita tarinoita eri ulottuvuuksista, ja hän on yksi ainoista senlaisia tarinoita tekevistä. Se lisää Feriolin monipuolisuutta mielestäni todella paljon!

Tony Strobl (syntynyt 1915, kuollut 1991 vanhuuteen) aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenkin. (Hänen tarinoitaan julkaistaan siis yhä edelleen paljon.) Strobl oli parhaimmillaan hieman Barksin aikakauden jälkeen, 1970-luvulla. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl. Stroblin merkitys Suomen Akkariin on ollut melko suuri, koska hänen aikakaudellaan suurin osa tarinoista oli hänen piirtämiään, koska silloin ei ollut niin paljon piirtäjiä. Stroblin tarinoita julkaistiin todella paljon kyseessäolevalla aikakaudella.

Kari Korhosesta (syntynyt 1973) monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.

Vicar (syntynyt 1934) on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen. Vicaria voi sanoa monipuoliseksi myös koska hän käyttää todella useita eri hahmoja. Vicar on tehnyt myös joitain yksittäisiä Mikki-aiheisia tarinoita, joten hän hallitsee myös sen osa-alueen hyvin.

Massimo De Vita (syntynyt 1941) on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat. De Vitan tarinoita on eniten julkaistu hieman Stroblin aikakauden jälkeen. De Vita(kin) on tehnyt pituudeltaan kaikenlaisia tarinoita jatkotarinoista yksisivuisiin. Mainio osoitus De Vitan monipuolisuudesta on se, että hän on tehnyt yhden kaikkien aikojen parhaista tarinasarjoista (Vilukylästä kertova saaga). Niiden tekeminen vaatii paljon muutakin. Ainakin minulle De Vita on osoittanut, että hän kykenee tekemään onnistuneesti monipuolisia tarinoita.

Paul Murrykin (syntynyt 1911, kuollut 1989 vanhuuteen) piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan. Murry on tehnyt myös joitain tarinoita muihin sarjakuvajulkaisuihin.

Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota (syntynyt 1942) on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja. Rota on myös luonut ja kehitellyt joitain hahmoja, jotka eivät ole kovin yleisiä, mutta joita silti käytetään silloin tällöin. Rotaa arvostetaan varsinkin Italiassa todella paljon, koska hän on vaikuttanut Italian sarjakuviin todella paljon monipuolisuutensa ansiosta. Rota on tuonut Italiassa uusia asioita päivänvaloon. Yksi esimerkki edellämainituista asioista on suuret maisemakuvaukset sekä valoisuus ja erilaiset onnistuneet varjot. Mielestäni Rotaa voi pitää monipuolisena jo edellämainitunkin takia.

Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.

Myös Don Rosa (syntynyt 1951) on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita, joihin hän ei ole tehnyt omaa käsikirjoitusta. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen. Osittain sen takia Rosa on oma lempipiirtäjäni. Rosa on myös luonut useiden suosikkihahmon, Mustan Ritarin, josta hän on tehnyt kaksi tarinaa. Rosa osaa siis luoda hahmojakin!

Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!

Monipuolisuus on myös todella haastavaa toteuttaa. Sen takia useimmat uudet piirtäjät erikoistuvat johonkin tiettyyn ''tyyliin''. Monipuolisuus on hankalaa, koska silloin täytyy osata niin monenlaisia asioita. Silloin ei riitä, että osaa esimerkiksi vain tehdä tarinoita Mikistä. Useat monipuoliset hallitsevat esimerkiksi joko sekä ankka- että hiiritarinat tai kaikkien hahmojen piirtämisen. On myös monipuolisia käsikirjoittajia, joiden kohdalla monipuolisuus totetutuu tarinoiden vaihtelevuudella. Yksi esimerkki on Don Rosa (joka myös piirtää monipuolisesti). Hänen tarinansa ovat erittäin vaihtelevia (eli monipuolisia), jo senkin takia, että ne sijoittuvat käytännössä aina eri paikkaan/paikkoihin. Lisäksi niiden juonet ovat keskenään todella eroavia.

Tällä hetkellä monipuolisia tarinoita ei ole julkaistu prosentuaalisesti paljoa. Esimerkiksi Paul Murry, yksi monipuolisimmista piirtäjistä, on jo kuollut, ja hänet on korvattu nuorilla ja erikoistuneilla. Lähinnä vanhat piirtäjät ja käsikirjoittajat käytävät monipuolisuutta, eikä heitäkään ole enää kauaa. Kari Korhonen on mainio poikkeus nuoren ikänsä takia. On mukava nähdä, että edes yksi (melko) nuori käyttää monipuolisuutta, koska se on kuolemassa sukupuuttoon. Kun esimerkiksi Don Rosa, useiden tarinoiden esikuva, kuolee, niin monipuolisuus kokee kovan takaiskun, koska useat tarinat ovat samanlaisia monipuolisia kuin Rosankin, eikä niitä enää ole (ainakaan niin paljoa) Rosan kuoleman jälkeen. Monipuolisuus on tällä hetkellä kelvollisesti edustettuna erilaisissa julkaisuissa, mutta muutamankin monipuolisen piirtäjän tai käsikirjoittajan kuolema tekee monipuolisuudelle todella suuren takaiskun, kenties jopa kuolemaniskun. Onneksi muutama nuori tekee monipuolisia tarinoita.

Ankkajulkaisut tarvitsevat monipuolisuutta! Ankkiksessakin on moitittu niitä tylsistä tarinoista ja - varsinkin - toistuvuudesta. Monipuolisuus estäisi sen, koska tarinat eivät toistaisi itseään niin paljon ja tylsiä tarinoita ei käytännössä olisi, koska silloin ne olisivat erilaisia kuin muut tarinat ja siten niitä pitäisi pystyä lukemaan. Monipuolisuus helpottaisi uusien julkaisujen tietä (vaikka niitä ei tarvita), koska ne eivät kärsisi siitä mitä useimmat: Alussa saatavia tarinoita on vähän ja ne ovat keskenään melko samanlaisia. Jos monipuolisuutta tulisi enemmän, tarinatkin olisivat erilaisia joten ne kiinnostaisivat paremmin ja uudet julkaisut saisivat elinaikaa enemmän kuin mitä esimerkiksi Iines-lehti. Monipuolisuus lisäisi muiden julkaisujen suosiota todella paljon, ja niillä olisi mahdollisuus yltää jopa esimerkiksi Akkarin tai taskukirjojen tasolle. Suuri uhka on toistuvuuden seurauksena syntyvä kyllästyminen, joka vähentäisi lukijoita ja julkaisuja. Monipuolisuus ehkäisee tuota. Monipuolisuus pitää innostusta yllä. Monipuolisuuden ansiosta julkaisujen suosio on nyt niin korkea kuin mitä se on.

Monipuolisuuden puuttumisesta on paljon haittoja. Sen takia Akkaria lukemattomilla on paljon ennakkoluuloja Akkarista, sillä esimerkiksi tällä foorumilla on useasti mainittu se, että tarinat toistavat itseään. Jos monipuolisuutta olisi, tuota ennakkoluuloa ei olisi lainkaan. Ilman monipuolisuutta ihmiset usein yleistävät tarinat tietynlaisiksi, mikä ei pidä paikkaansa. Monipuolisuudella tuota yleistämistä ei voisi tehdä, sillä kahta samanjuonista tarinaa olisi todella hankala löytää, koska monipuolisuuden yksi osa-alue on monipuoliset tarinoiden perusideat (eli pohjat, johon juoni sijoittuu). Mikäli monipuolisuuden määrä olisi olematon, niin olisi täysin mahdotonta löytää kahta erilaista tarinaa samalta piirtäjältä/käsikirjoittajalta. Se taas vähentäisi Akkarin tilaajien määrää radikaalisti, jonka takia Akkari ei kauaa pysyisi suosittuna. Monipuolisuus pitää siis useita julkaisuja hengissä. Mikäli monipuolisuutta ei olisi, useat piirtäjät ja käsikirjoittajat tekisivät paljon vähemmän tarinoita kuin nyt, koska ne toistaisivat itseään liikaa ja niistä saisi vihaista palautetta eikä niitä mahdollisesti edes julkaistaisi. Silloin kellään ei olisi yhtään kannattajaa, mikä asettaisi piirtäjät ja käsikirjoittajat tutkimaan motivaatiotaan ja mahdollisesti jopa lopettamaan koko uransa. Se ainakin olisi kuolemanisku melkein kaikille ankkajulkaisuille. Lisäksi kaikki ankka-aiheiset keskustelufoorumit lopetettaisiin, koska niillä ei syntyisi keskustelua niiden aiheesta. Fanituotteita ei enää myytäisi, ja kaikki numerot olisivat keräilyharvinaisuuksia. Monipuolisuuden avulla piirtäjien ja käsikirjoittajien taitokin kasvaa, koska heidän pitää tehdä useita erilaisia asioita. Ilman sitä heidän taitonsa ei olisi yhtä korkealla kuin mitä se nyt on. Lisäksi julkaisujen kannet täyttyisivät erilaisilla ilmoituksilla, tiedoituksilla, mainoksilla tai muilla senlaisilla, koska kannet eivät muuten erottuisi (paljoa), koska monipuolisuutta ei olisi. Jokaisessa kannessa olisi kuva tarinasta tai muu samantapainen. Myös suomentajien suomentamat puhekuplat olisivat tylsähköjä, eikä niistä löytyisi esimerkiksi Puhuvan koiran lausahduksien tapaisia huumoripilkahduksia, koska ne olisivat myös käsikirjoituksessa tylsähköjä. Monipuolisuuden puuttumisesta ei siis ole käytännössä minkäänlaisia hyödyllisiä puolia.

Seuraava kappale kuvaa liioiteltua tilannetta. Monipuolisuudesta on myös jonkinlaisia haittoja, joskin ne eivät ole kovin suuria. Monipuolisten piirtäjien piirtämistä tarinoista voisi olla todella hankala erottaa kuka tarinan on piirtänyt, jos julkaisussa ei sitä kerrottaisi. Sama pätee käsikirjoittajien kohdalla, joskin jo nykyäänkin sitä ei ole kovin helppo erottaa. Lisäksi monipuolisuuden kasvaessa paljon, on mahdollista, että kaikki tarinat ovat täysin erilaisia, joskin todella epätodennäköistä. Silloin kaikilla tarinoilla olisi täysin omanlainen juonipohjansa ja ne olisivat käytännössä jonkin alku, mikään ''vanha'' tarina ei sisältäisi mitään sen aiheista. Lisäksi tarinasarjat todennäköisesti loppuisivat kokonaan, koska ne(kin) toistavat itseään melko paljon, koska niiden niin täytyy tehdä. Myös Rosan tarinoiden tapaiset viittaukset muihin tarinoihin loppuisivat täysin. Kaikki tarinat olisivat vain todella tylsiä yksilöitä, ja tarinoita ei voisi verrata lainkaan keskenään. Myös uusia (tylsiä) hahmoja keksittäisiin todella paljon, ja niitä tuskin käytettäisiin useammassa kuin yhdessä tarinassa.

Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta. Nykyään useimmat erikoistuvat, koska se on monipuolisuutta helpompaa. Monipuolisuudesta ei oikeastaan ole lainkaan haittoja, jos ei laske tarinoiden liian suurta vaihtuvuutta haitaksi. Ilman monipuolisuutta ei olisi lainkaan julkaisuja. Monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia on ollut aina. Tällä hetkellä heitä on kelvollisesti, mutta muutaman kuoleman jälkeen tuskin.

~kirja

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankka- ja hiiritaiteilijat

Sanan monipuolisuus voi ankkasarjakuvissa ymmärtää monen monituisella tavalla. Se, että jokin tietty piirtäjä tai käsikirjoittaja on monipuolinen, ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseinen taiteilija olisi erikoistunut sekä ankkatarinoihin ja hiiritarinoihin. Edellämainittu piirre on vain yksi tapa osoittaa monipuolisuutta ankkataiteilijana. Toinen tapa (monista) on se, että taiteilija kykenee tekemään rakenteeltaan vaihtelevia sarjoja. Selkeästi sanottuna siis yksisivuisia vitsisarjoja, hupaisia kymmensivuisia ja hyytävän jännittäviä ja mielenkiintoisia jatkokertomuksia, joissa sivuja saattaa olla päälle kolmenkymmenen. Tätä monipuolisuustyyppiä edustanee parhaiten jo edesmennyt yhdysvaltalaispiirtäjä Carl Barks, joka teki menestyksekkään uransa aikana suuren määrän ankkasarjakuvia, joihin mahtuu niin yksisivuisia, kymmensivuisia, kuin jatkokertomuksiakin. Kaikki laadukkaita. Tähän ei ole kukaan muu sarjakuvataiteilija pystynyt ja tuskin tulee koskaan pystymäänkään. Perehdyn tarkemmin Barksin uraan, sarjakuviin ja monipuolisuuteen myöhemmin tämän viestini kuluessa.

On myös useita muita tapoja tehdä itsensä monipuoliseksi taiteilijaksi. Yksi on se, että hallitsee todella monen ankka- ja hiirihahmon taidokkaasti. Loistavana esimerkkinä mainittakoon italialaismaestro Giorgio Cavazzano. Mieheltä luonnistuvat yhtä taidokkaasti niin ankat kuin hiiretkin, ja molempien universumien sivuhahmotkin ovat erinomaisesti kuosissa. Itselleni ei tule henkilökohtaisesti mieleen ketään muuta yhtä monipuolistaa tekijää nimenomaan tällä osa-alueella.

Legendaksikin kutsuttu Carl Barks syntyi 27. maaliskuuta, vuonna 1901, Oregonissa, Yhdysvalloissa. Barks on niin käsittämättömän monipuolinen, ettei kukaan muu koko Aku Ankan historiassa ole pystynyt vastaamaan Barksin monipuolisuuteen. Jo mainittu Carl Barksin kyky tehdä monia, rakenteeltaan täysin erityyppisiä sarjoja, on vain yksi esimerkki Barksin monipuolisuudesta. Ehkäpä kaikkein ilmeisin ja näkyvin piirre Barksin monipuolisuudessa on se, että mies on luonut yksin melkeinpä koko Ankkalinnan. Sellaisen erittäin tärkeät hahmot kuin Roope Ankan (ensiesintyminen 1947), Milla Magian (ensiesiintyminen 1961), Karhukoplan (ensiesiintyminen1951), Kroisos Pennosen (ensiesiintyminen 1961) Teppo Tulpun (ensiesiintyminen1943), Hannu Hanhen (ensiesiintyminen1948), Pelle Pelottoman (ensiesiintyminen 1952) ja Kulta-Into Piin (ensiesiintyminen1956). Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta uskon, että jo tuollainen listaus riittää vakuuttamaan jokaisen Carl Barksin monipuolisuudesta. Kaiken lisäksi Barksin sanotaan antaneen Akulle "sielun". Ankkamestari siis rukkasi Akua parempaan suuntaan, ja kehitti Walt Disneyn luomaa hahmoa melkoisesti.

Carl Barksin parhaat sarjakuvat ajoittuivat lähinnä 1950-luvulle ja 1940-luvun lopulle, jolloin syntyivät sellaiset huipputarinat kuin Vanhan linnan salaisuus (The Old castle's secret), Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) ja Kultainen kypärä (The Golden helmet). Nämä ja monet muut tarinat ovat jääneet lähtemättömästi Aku Ankan historiaan, ja näiden lisäksi Barks on luonut satoja muita, loistavia sarjoja. Se jos mikä kertoo Barksin monipuolisuudesta erityyppisten tarinoiden laatijana. Tämä kyky tekee taiteilijan sarjoista automaattisesti vaihtelevampia, mikä taas tekee kaikista tarinoista omalla tavallaan mielenkiintoisia. Juuri näiden syiden vuoksi 1940-luvun loppua ja 1950-lukua kutsutaankin Carl Barksin "kulta-ajaksi".

Lopetettuaan käsittämättömän menestyksekkään sarjakuvauransa Carl Barks alkoi taiteilla uskomattoman hienoja ja taiteellisia öljyvärimaalauksia ankkoihin liittyen. Usein maalaus liittyi keskeisesti johonkin ankkamestarin tarinaan, mikä teki maalauksista hyvin mielenkiintoisia. Aivan aluksi Barks myi taulujaan käsittämättömään 150 dollarin hintaan, mutta nykyisin maalauksista joutuu pulittamaan jo varsin suolaisen hinnan. Parhaimmillaan 150 000 dollaria.

Barksin huikeasta monipuolisuudesta kertoo myös se, että hän on luonut useita erilaisia tarinan perusideoita, joita nykypiirtäjätkin noudattavat. Jotkin tarinat menevät hyvinkin pitkälti saman kaavan mukaan, mutta pienet yksityiskohdat tekevät niistä kuitenkin niin erilaisia. Barksin ansiosta nykypiirtäjiltä eivät lopu ideat kesken, vaan niitä on mahdollista muokata Barksin laatimista perussäänöistä. Muutamia esittelen seuraavaksi.

Ilmeisin ja kenties kaikkein käytetyin tarinaelementti on se, että Roope, Aku ja ankanpojat metsästävät jotakin aarteentapaista asiaa. Usein nimenomaan kaukomailla tai muissa erityisissä paikoissa. Tältä pohjalta Barks on luonut monia unohtumattomia seikkailusarjoja, joista päällimmäisenä mieleen tulevat Kultainen kypärä (The Golden helmet) ja Vanhan linnan salaisuus (The Old castles secret), kenties siitä syystä, että molemmat edellämainitut Barks-klassikot lukeutuvat ehdottomiin lempitarinoihini mukaan luettuna kaikentyyppiset ankka- ja hiiritarinat. Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosaa on useasti kutsuttu Carl Barksin "manttelinperijäksi", eivätkä kehut suinkaan ole tuulesta temmattuja. Rosa on jatkanut Barksin loisteliasta tarinapohjaa tehden itse ankkamestarin veroisia, huikeita seikkailusarjoja.

Toinen selkeä tarinaelementti on niin useasti käytetty "Milla Magia yrittää anastaa Roopen ensilantin". Barks teki tätä peruselementtiä kayttäen erittäin laadukkaita Milla Magia -tarinoita, ja Don Rosa on jälleen kerran onnistunut työstämään Barksin veroisia Milla -taroinoita, kuten Paino-ongelmia ja Unohda koko juttu.

Kolmantena mainittakoon sellainen piirre, kuin Akun ja hänen naapurinsa Teppo Tulpun kärhämät. Myös tästä ovat nykypiirtäjät taiteilleet monen monituisia erilaisia tarinoita, joissa on kuitenkin sama, Carl Barksin kehittelemä perusidea. Se jos mikä on monipuolista, kun piirtäjä kykenee vaikuttamaan kuoltuaankin nykysarjojen sisältöön.

Akun ammattiongelmat ovat myös Carl Barksin kehittelemiä. Ne tarinat siis, joissa Aku kokeilee uusia ammatteja, mutta yritykset päättyvät usein jonkinasteiseen katastrofiin ja Aku pakenee sillin tällöin Timbuktun suuntaan. Tätäkin tarinapohjaa on käytetty todella monissa sarjoissa, joista tulee parhaiten mieleen Vicarin tarinat.

Roopen ainainen kamppailu maailman rikkaimman ankan herrudesta on niin ikään Carl Barksin aikaansaannosta. Kun alkaa ajattelemaan, kuinka monipuolinen Barks oli, huomaa, että melkein kaikki nykytarinat ovat jollain lailla Carl Barksin pohjustamia. Roopen taistelu rikkaudesta miljardöörejä Kulta-Into Piitä ja Kroisos Pennosta vastaan on niin ikään todella käytetty, mutta silti loistava tarinapohja.

Ankkamestari Carl Barks menehtyi kotonaan Oregonissa 25. elokuuta, vuonna 2000 leukemiaan.

Seuraavaksi esittelyvuoroon tulee italialainen ankkataiteilija Giorgio Cavazzano huikean monipuolisuutensa vuoksi. Cavazzano syntyi 19. lokakuuta, vuonna 1947 Venetsiassa, Italiassa. Hieman ennen Roope Ankan keksimistä siis! Scarpa aloitti Disney- taiteilijanuransa jo 14-vuotiaana toisen italialaisen ankkataiteilijan, Romano Scarpan tussaajana. Sekin kertoo omalla tavallaan Cavazzanon huikeasta monipuolisuudesta. Carl Barksin tapaan myös Cavazzano on luonut ankkamaailmaan uusia hahmoja, kuten Rankku Kanuunan ja Viitattaren. Olenkin jo maininnut, että kyky luomaan uusia hahmoja kertoo mielestäni myös eräänlaisesta monipuolisuudesta.

Varsinainen syy, miksi esittelen tässä monipuolisuus-viestissäni juuri Giorgio Cavazzanon, on se, että kyseinen Disney-taiteilija hallitsee kenties parhaiten koko ankkahistoriassa sekä ankat että hiiret sivuhahmoineen heti Romano Scarpan jälkeen (jonka esittelyvuoro tulee myös myöhemmin saman syyn vuoksi). Cavazzanon loistokyky piirtää kymmeniä ja satoja hahmoja mestarillisen taidokkaasi on ainutlaatuista varsinkin nykypäivänä. Miehen ura jatkuu siis edelleen menestyksekkäänä. Hyvä niin. Cavazzanon Ankantekijät 8-kirja nimeltään Menetetyn muistin tapaus sisälsi ankkamaestron unohtumattomia laatutarinoita. Mukana oli taidonnäytteitä niin scarpamaiselta 1970-luvulta, kuin nykypäivältäkin. Cavazzano on päässyt irti scarpamaisuudesta ja useat nykyitalialaispiirtäjät pitävätkin miestä esikuvanaan. Kyseessä on siis huikean monipuolinen akka- ja hiiripiirtäjä.

Seuraavaksi esittelen yhden Aku Ankan historian tuotteliammista, laadukkaimmista ja monipuolisimmista piirtäjistä. Nimittäin italialaisen Romano Scarpan. Scarpa syntyi 27. syyskuuta, vuonna 1927 Venetsiassa, Italiassa. Päällimmäinen syy, miksi esittelen Scarpan, on hänen monipuolisuutensa sekä ankkataiteilijana, että hiiritaiteilijana. Kaiken kukkuraksi Scarpa käsikirjoitti itse suuren osan tarinoistaan. Silloin kun hän ei itse laatinut käsikirjoitusta, hän työskenteli usein Guido Martinan Fabio Michelinin kanssa. Myös lukuisten hahmojen luonti on osasyynä Scarpan suuren suureen monipuolisuuteen. Muun muassa sellaiset hahmot kuin Riitta Hanhi, Kuuno Kaakkuri, Atomiinus ja Into Ankka ovat Romano Scarpan keksintöä. Samalla kaksi erilaista tarinaelementtiä:

1. Riitta Hahi yrittää tehdä vaikutuksen Roopeen, mutta Roope välttelee tätä.

2. Riita Hanhi ja Kuuno Kaakkuri ja Roope kilpailevat keskenään erilaisissa liiketoimissa.

Nämä molemmat edellämainitut tarinaelementit ovat suomalaisille tuttuja varsinkin italialaispiirtäjien taiteilimina Aku Ankan taskukirjoista.

Romano Scarpa on saanut kunnianosoituksena muun muassa arvostetun Yellow Kid -palkinnon elämäntyöstään sarjakuvien parissa Luccan sarjakuvafestivaaleilla vuonna 1990.

Italialaispiirtäjä Roman Scarpa menehtyi 23. huhtikuuta, vuonna 2005 Málagassa, Espanjassa.

Myös lempipiirtäjäni Don Rosa ansaitsee maininnan tässä monipuolisuus-viestissäni.

Don Rosa syntyi 29. kesäkuuta, vuonna 1951 Kentuckyssä, Yhdysvalloissa. Rosan sukujuuret ovat myös Italiassa. Mielestäni Rosan tekee monipuoliseksi erilaiset viittaukset, piilovitsit ja erittäin monipuoliset ja omaperäiset käsikirjoitukset. Usein Rosan tarinoissa Roope, Aku ja ankanpojat matkustavat todella useisiin valtioihin ja maanosiin. Ovatpa Roope ja kumppanit pistäytyneet myöskin Suomessa Rosan tarinassa Sammon salaisuus (1999). Toinen ilmeinen seikka on tarinoiden vaihteleva rakenne. Rosa taitaa erittäin taidokkaasti niin jatkokertomukset kuin kymmensivuisetkin. Ja kaiken huipuksi Rosa käsikirjoitti itse lähes kaikki tarinansa. Myös jo mainitut piilovitsit ja viittaukset tekevät Rosan tarinoista erittäin monipuolisia.

César Ferioli on myös erittäin monipuolinen piirtäjä. Hän hallitsee loisteliaasti niin ankat kuin hiiretkin, mihin pystyvät todella harvat nykypiirtäjät. Ferioli syntyi Espanjassa vuonna 1959 ja miehen ankka- (ja hiiri-) ura jatkuu edelleen menestyksekkäänä. Eräänlaisena taidonnäytteenä César Ferioli valittiin Neljä mestaria -kirjaan yhdessä Kari Korhosen, Wanda Gattinon ja Paco Rodriquesin kanssa, jotka kaikki edustavat nykypiirtäjien kärkikaartia. Ferioli on myös tehnyt tarinasarjoja, joista mainittakoon Myyttien saari.

Myös suomalaisväriä on edustettuna tässä viestissä suomalaispiirtäjä Kari Korhosen muodossa.

Kari Korhonen syntyi 8. lokakuuta, vuonna 1973 Espoossa, Suomessa. Monipuoliseksi tämän taiteilijan tekevät useatkin suhteellisen ilmeiset seikat. Yksi on se, että mies on tehnyt lukuisten ankkatarinoiden lisäksi viisi yksisivuista Mikki Hiiri -aiheista sarjakuvaa. Toinen seikka on se, että Korhonen on tehnyt kuvituksi muihinkin sarjakuviin liittyen kuin Aku Ankkaan. Korhosen kynänjälkeä on vuosien varrella nähty muun muassa Nalle Puhissa, MaDissä, Väiski Vemmelsääressä ja näiden lisäksi Korhonen on tehnyt muutamia kuvituksia erilaisiin lastenkirjoihin. Voidaan siis sanoa, että Korhonen on erittäin monipuolinen piirtäjä, jonka parhaat piirrosvuodet ovat vasta edessä.

Kun puhutaan monipuolisista piirtäjistä, on käytännössä mahdotonta sivuuttaa italialaispiirtäjä Massimo De Vitaa.

Massimo De Vita syntyi 29. toukokuuta, vuonna 1941 Italiassa, ja lukeutuu monipuolisten piirtäjien ehdottomaan kärkikaartiin. Syynä pääasiallisesti erikoistuneisuus sekä ankka-, että hiirisarjoihinkin. Vaikka De Vita ei enää käytännössä ankkoja taiteilekaan (vaan hiiriä, joita näkee usein etenkin Aku Ankan taskukirjoissa), hän on jäänyt mieleeni pääosin 1970-luvun ja 1980-luvun ankkasarjoista. 1970-luvulla De Vitalta ilmestyi monia loisteliaita Taikaaviitta-tarinoita, joita näkee ainakin vanhemmissa Aku Ankan taskukirjoissa, sekä Taskarin teemanumerossa kaksoiselämää. Näitä tarinoita käsikirjoitti lähes poikkeuksetta De Vitan maanmies Guido Martina. 1970-luvulla De Vitalla oli erittäin scarpamainen tyyli, kun taas 1980-luvulle tultaessa De Vitan tyyli oli muuttunu cavazzanomaiseksi, jolla taas 1970-luvulla piirrostyyli muistutti Romano Scarpan vastaavaa. Tällä tavalla nämä tuotteliaat, monipuoliset ja taidokkaat italialaismaestrot ovat eräänlaisesti sidoksissa toisiinsa. Massimo De Vitan isä, Pier Lorenzo De Vita oli poikansa tavoin myös Diseney -sarjakuvataiteilija. Hänen poikansa on kuitenkin suurelle yleisölle huomattavasti tunnetumpi sarjakuvataiteilija.

Myös hollantilaispiirtäjä Daan Jippes on uransa aikana ollut varsin monipuolinen taiteilija.

Daan Jippes syntyi 14. lokakuuta, vuonna 1945 Amsterdamissa, Alankomaissa. Kenties suurin syy Jippesin monipuolisuudelle on sekä ankkojen että hiirienkin piirtämisen taitaminen. Jotakin Jippesin hyvyydestä kertoo se, että alankomaalaispiirtäjän piirrostyyli muistuttaa jonkin verran itsensä Carl Barksin vastaavaa. Yksi monipuolisuuteen vaikuttava tekijä on myös se, että Daan Jippes on myös laatinut useisiin tarinoihinsa käsikirjoituksen itse.

Jälleen tulee lisää italialaispiirtäjiä monipuolisen Giovan Battista Carpin muodossa.

Giovan Battista Carpi syntyi 16. marraskuuta, vuonna 1927 Genovassa, Italiassa. Carpi muistetaan monipuolisena piirtäjänä lähinnä fantastisesta kyvystä piirtää sekä ankkoja että hiiriä. Carpi on ankkaharrastajille tuttu nimi myös Taikaviitan yhtenä luojana (muut luojat olivat Guido Martina ja Elisa Penna) vuodelta 1969. Tuo kyseinen tarina on nähty Suomessa ensimmäisen kerran Aku Ankan taskukirjassa 41: Aku Taikaviitta.

Giovan Battista Carpi menehtyi 3. maaliskuuta vuonna 1999 Genovassa, Italiassa.

Myöskin yhdysvaltalaispiirtäjää Paul Murryä voitaneen kutsua monipuoliseksi sarjakuvataiteilijaksi.

Paul Murry syntyi 25. marraskuuta, vuonna 1911 Yhdysvalloissa. Tätä sarjakuvapiirtäjää voidaan mielestäni kutsua monipuoliseksi sarjakuvapiirtäjäksi, sillä Murry on piirtänyt paljon erityyppisiä ja laadukkaita Mikki Hiiri -seikkalilutarinoita. Tämän lisäksi Murry piirsi sekä ankkoja että hiiriä. Hiiriä tosin huomattavasti enemmän ja taidokkaammin. Käsikirjoituksiakin nyt jo edesmennyt taiteilija on laatinut joihinkin tarinoihinsa.

Yhdysvaltalaispiirtäjä Paul Murry menehtyi 4. elokuuta, vuonna 1989 Palmdalessa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.

Toinen yhdysvaltalaispiirtäjä Tony Strobl oli myös uransa aikana tietyllä tapaa monipuolinen.

Tony Strobl syntyi 12. toukokuuta, vuonna 1915 Clevelandissa, Ohiossa, Yhdysvalloissa. Strobl oli monipuolinen ankkapiirtäjä lähinnä monipuolisen hahmokaartinsa ansiosta. Yhdysvaltalaispiirtäjä hallisti nimittäin sekä ankat että hiiret ja piirsi vielä Aku Ankkaan kuulumattomiakin sarjakuvahahmoja, kuten Väiski Vemmelsäärtä, Putte Possua ja Repe Sorsaa. Kaiken tämän lisäksi Strobl on kiistatta yksi Aku Ankan historian tuotteliaimmista piirtäjistä. Stroblin kulta-aika sijoittui 1950-luvulle ja 1960-luvulle. Onpahan Stroblilta ilmestynyt Suomessa kovakantinenkin, Kuningas Ekan rautasänky (julkaistiin vuonna 2007), joka edustaa suosittua Ankantekijät -kirjasarjaa ja on kyseisen sarjan seitsemäs osa.

Tony Strobl menehtyi 29. joulukuuta, vuonna 1991 kotonaan Yhdysvalloissa.

Myöskin italialaispiirtäjä Marco Rota lasketaan erittäin monipuoliseksi piirtäjäksi.

Marco Rota syntyi 18. syyskuuta, vuonna 1942 Milanossa, Italiassa. Milanon maestroksikin tituleerattu Rota on uransa aikana osoittanut ainakin omasta mielestäni suurta monipuolisuutta. Suurin syy, miksi mainitsen hänen nimensä tässä monipuolisuus-viestissä on se, että italialaispiirtäjä on tehnyt uransa aikana sekä ankka -että hiirisarjojakin hyvällä menestyksellä. Rotan on myös keksinyt oman hahmon, Augustus Ankan, Sorsalinnan käskynhaltijan. Rotalta on ilmestynyt Suomessa myös Ankantekijät -kovakantinen nimeltään Ankantekijät 4: Painajainen Paratiisitiellä.

Viimeiseksi piirtäjäksi mainittakoon espanjalaispiirtäjä Paco Rodriques.

Paco Rodriques syntyi vuonna 1967 Espanjassa. Espanjalaistaiteilija hallitsee erittäin taidokkaasti niin ankat kuin hiiretkin. Siinä päällimmäinen syy, miksi "kelpuutin" kyseisen ankka -ja hiiripiirtäjän mukaan tähän monipuolisuus-viestiini.

Monipuolisuus on erinomainen asia nimenomaan ankka -ja hiirisarjojen ei-itseääntoiston vuoksi. Nykyään varsinkin hieman heikommilla ja tuntemattomimmilla piirtäjillä tarinat noudattavat samaa tylsää vanhaa kaavaa, jossa uutta ei ole kuin muutamat ykstyiskohdat juonessa, mitkä eivät kuitenkaan vaikuta merkittävästi tarinan juoneen. Ne piirtäjät, jotka ovat monipuolisia, osaavat tehdä sarjoista aina erilaisia. Ja silti laadukkaita. Tähän kohtaan täydellinen esimerkki on varmastikin Don Rosa. Itselleni ei tule mieleen ainuttakaan Rosan tarinaa, joka toistaisi jotakin muuta, jo käytettyä ideaa (mikä saattaa johtua Rosan vähäisestä tarinamäärästä).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että monipuolisten piirtäjien sarjat harvemmin toistavat itseään ja monipuolisuutta on monenlaista, kuten esimerkiksi:

- Piirtää sekä ankkoja että hiiriä.

- Piirtää ja käsikirjoittaa itse tarinansa.

- Tekee tarinoistaan erilaisia.

- Kykenee piirtämään lukuisia erilasia hahmoja.

- On jopa kyennyt luomaan tarinoiden laadukkaita perusideoita.

Jos joku piirtäjä täyttää edes yhden näistä kyseisistä kriteereistä, voidaan hänet minun mielestäni laskea monipuoliseksi ankkataiteilijaksi. Toivottavasti heitä tulee lisää tulevaisuudessakin.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Monipuolisimmat ankkatekijät
Monipuolisuus on laaja käsite. Se voi tarkoittaa Akkareissa piirtäjillä ja käsikirjoittajilla sitä, että on tehnyt paljon ankka- sekä hiiritarinoita, tai että on tehnyt tarinoita muihinkin Disneyjulkaisuihin kuin Aku Ankkaan, tai että hahmokaarti on vaihteleva tai vaikka että tarinoiden juonet ovat erilaisia. Sekin voi olla monipuolisuutta, sillä monipuolisuus on niin laaja asia.
Monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia on ollut Akkarissa (ja muuallakin) aina. Nykypäivänä Akkarissa ja muissa ankkajulkaisuissa on joitain monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, mutta erikoistuminen on vienyt useat taiteilijat puolelleen. Kuitenkin varsinkin kauan sitten aloittaneet ovat yhä edelleen monipuolisia.

Mitä moipuolisuus sitten on? Itse olen sitä mieltä, että monipuoliseksi voi lukea piirtäjän tai käsikirjoittajan, jos hän käyttää/piirtää (melkein) kaikkia hahmoja, hän tekee ankka- sekä hiiritarinoita, hänen tarinansa ovat todella vaihtelevia, hän on vaikuttanut paljon Ankkalinnaan tai muuhun senlaiseen, hän on tehnyt töitä muille Disney-julkaisuille tai jos hän käyttää tarinoissaan erilaisia juonipohjia.

Miten monipuolisuutta voidaan mitata? Mitä asioita tekevät ihmiset ovat monipuolisia? Mielestäni yksi selvä kriteeri on tarinoiden erilaisuus. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että tarinat ovat monipuolisia vaan sitä, että ne eivät toista itseään, joka on monipuolisuuden vastakohta. Monipuolisuutta ei välttämättä voida mitata sivumäärillä, koska tarinat voivat olla itseääntoistavia. Kuitenkin näkisin, että piirtäjä, joka on piirtänyt paljon sivuja, on todennäköisesti monipuolinen, koska tarinatkaan eivät niin paljon toista itseään. Monipuolisuutta voidaan mitata myös julkaisuiden, joihin on tehnyt tarinan, määrillä, koska eri julkaisuihin tulee erilaisia tarinoita. Lisäksi monipuolisuutta voidaan mitata ainakin eri tekniikoiden määrillä. Eri tekniikoilla tekeminen lisää selvästi monipuolisuutta. Myös kansikuvien määrä piirtäjällä tai käsikirjoittajalla, joka tekee aktiivisesti tarinoita, lisää mielestäni monipuolisuutta, koska kannet ovat muutamien poikkeuksien lisäksi lähes aina erilaisia ja silloin piirtäjä/käsikirjoittaja ei ole erikoistunut pelkkiin kansikuviin vaan kykenee tekemään myös melko paljon erilaisia tarinoita.

Ensimmäisenä monipuolisista piirtäjistä ja käsikirjoittajista mieleen tulee Carl Barks (syntynyt 1901, kuollut 2000 leukemiaan). Hän on tehnyt todella paljon erilaisia tarinoita. Barksin tarinakaartiin kuuluvat sekä yksisivuiset vitsisarjat että kymmensivuiset seikkailut. Barks on luonut paljon erilaisia hahmoja (ja käytännössä koko ankkamaailman) ja Barks käytti erilaisia hahmoja. Se on monipuolisuutta. Barks oli ennen ankkauraansa pilapiirtäjä. Carl Barksilla on kaksi lasta ja hän on eronnut kaksi kertaa ja mennyt kaksi kertaa naimisiin. Ankkalinnaa sekä sen sisältöä Bark ryhtyi tekemään 1940-luvulla. Se oli hänen elämänsä käännekohta. Carl Barksin uran paras (ja tuottoisin) aikakausi kesti edellämainitusta vuosikymmenestä 1960-luvulle, mutta Barks teki myöhemminkin tarinoita. Barksin uran parasta aikaa oli 1950-luku, jolloin hän sai ansaitsemaansa arvostusta. Barks kehitti nykyhahmoista melkein kaiken, ja tilanteista esimerkiksi Aku Ankan ja Teppo Tulpun tappelut ovat hänen käsialaansa. Barksin luomat hahmot ovat monipuolisia (kuten esimerkiksi Pelle Peloton ja Roope Ankka). Barks on siis ollut todella monipuolinen. Barks on myös, toisin kuin useimmat muut piirtäjät joiden tarinoita Suomessa julkaistaan, tehnyt yhden Mikki-aiheisen tarinan. Kuitenkin voinen häntä monipuoliseksi kutsua hänen hahmokaartistaan ja tarinoidensa erilaisuuksista johtuen. Barksin tarinoiden monipuolisuutta kuvaa se, että ne sijoittuvat useisiin eri paikkoihin, Barks on käyttänyt useita päähenkilöitä taitavasti ja juonen perustassa on eroavaisuuksia. Kaikki tarinat eivät ole Roope vastaan Kulta-Into Pii tai Milla Magia, vaan yksisivuisiakin on. Barks on tehnyt melkein kaikille nykytarinoille pohjan, mutta valitettavasti kyseessäolevia pohjia käytetään nykyään aivan liikaa, jolloin toistoa tulee paljon ja ihmiset kyllästyvät helposti. Kukaan muu ei tunnu enää keksivän samanlaisia tarinan perusideoita, pohjia, joten kaikki tarinat nykyään ovat toisintoja. Barksin monipuolisuutta vain kasvattaa se, että hän on tehnyt myös useisiin tarinoihinsa kansikuvia, joita on Suomessakin julkaistu. Kaiken lisäksi Barks on tehnyt öljyväritöitä jopa viimeisinä elinvuosinaan ja ne ovat nykyään todella arvokkaita. Barksia on titulerattu kaikista monipuolisimmaksi piirtäjäksi, mielestäni täysin ansaitusti, koska hän on käyttänyt kaikenlaisia tarinoita (useista julkaistuita yksisivuisista useisiin julkaistuihin jatkotarinoihin) ja hän on myös luonut melkein kaikki hahmot. Barks osasi käyttää Milla Magiaa, Roope Ankkaa, Sudenpentuja ynnä muita senlaisia hahmoja todella taidokkasti, ja hän on todella monipuolinen ankkataiteilija mielestäni.

Giorgio Cavazzano (syntynyt 1947) on myös ollut todella monipuolinen. Hän on italialainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, joka on ollut parhaassa iskussaan Barksin uran loppupuolella ja sen jälkeen. Cavazzano on kunnostautunut harvinaisempien hahmojen parissa. Hän on myös kehitellyt hahmoja,joiden käyttö on harvinaista (eli jotka ovat ''turhia'') kuten Naistaikaviitta eli Viitatar. Cavazzano on tehnyt sekä ankkatarinoita että hiiritarinoita, mikä ei ole kovin yleistä. Cavazzano on siis melko monipuolinen piirtäjä ja käsikirjoittaja. Cavazzanon tarinoissa ei oikein esiinny toistoa, mikä on mainio merkki monipuolisuudesta. Cavazzano on tehnyt paljon kolmiosaisia jatkotarinoitakin, sekä lisäksi paljon lyhyempiä pienehköjä tarinoita. Cavazzano hallitseekin käytännössä kaikki tarinamuodot, koska hän on kaikkia itse käyttänyt. Lisäksi Cavazzano on tehnyt joihinkin tarinoihinsa kansikuvia, mikä lisää hänen monipuolisuuttaan. Cavazzano on toiminut kauan Scarpan apulaisena, jonka ansiosta hän on nähnyt erilaisia tarinoita, mikä on tietenkin lisännyt hänen monipuolisuuttaan. Cavazzano ei käsikirjoita kovin paljoa tarinoistaan, mutta hän on silti käsikirjoittanut joitain tarinoita. Se kertoo paljonkin hänen monipuolisuudestaan!

Kuten edellämainittukin, myös Romano Scarpa (syntynyt 1927, kuollut 2005 vanhuuteen) on tunnettu sekä ankka- että hiirisarjakuvien piirtäjänä. Ankantekijät-kirjasarjan yksi osa on pelkkää Scarpan tuotantoa. Scarpa hallitsee mielestäni kaikenlaisten tarinoiden tekemisen todella taidokkaasti. Scarpa siis osaa tehdä melkein minkälaisia tarinoita tahansa. Se on monipuolisuutta parhaimmillaan! Scarpa on myös tehnyt todella monenlaisia tarinoita. Hän on tehnyt suurimman osan italialaisen Topolino-lehden (Suomessa Aku Ankka) sarjakuvista, ja lehti on saanut paljon suosiota, joten siinä ei voi olla kovin paljon toistoa. Scarpa on osoittanut monipuolisuutensa myös kehittämällä (eli muokkaamalla) ja luomalla joitain hahmoja. Scarpa on tehnyt myös Sepe Susi-tarinoita, vaikkakaan ne eivät ole kovin yleisiä verrattuna hänen ankka- ja hiiritarinoihinsa.

Maininnan arvoinen on myös Ferioli (syntynyt 1959). Hän on tehnyt erilaisten tarinatyyppien tarinoita sekä sekä ankka- että hiiritarinoita. Ferioli on kunnostautunut myös tarinasarjojen parissa, sillä hän on tehnyt niitä muutamia. Yleensä tarinasarjoilla on eri tekijät. Esimerkiksi 2003-vuonna (viimeinen osa vuoden 2004 ensimmäisessä lehdessä) julkaistu Myyttien saari oli täysin Feriolin käsialaa. Ferioli on tehnyt useita kansikuvia ja jopa joitain yksisivuisia jatkotarinoiden vastapainoksi. Ferioli hallitsee oikeastaan kaikenlaiset tarinat. Feriolin kokemus on myös todella suuri, koska hän ei ole nuorimpia ankkataiteilijoita ja hän on tehnyt kaikenlaisia tarinoita. Ferioli on myös tehnyt useita tarinoita eri ulottuvuuksista, ja hän on yksi ainoista senlaisia tarinoita tekevistä. Se lisää Feriolin monipuolisuutta mielestäni todella paljon!

Tony Strobl (syntynyt 1915, kuollut 1991 vanhuuteen) aloitti piirtäjän uransa 1950-luvulla, jolloin hän oli maailman johtava ankkapiirtäjä. Hän on yksi eniten piirtävistä ankkataiteilijoista yhä edelleenkin. (Hänen tarinoitaan julkaistaan siis yhä edelleen paljon.) Strobl oli parhaimmillaan hieman Barksin aikakauden jälkeen, 1970-luvulla. Stroblin käsikirjoittamat tarinat ovat harvassa, mutta sen puutteen hän korvaa piirtämillään tarinoita. Kyseessäolevat tarinat sisältävät kaikenlaisia hahmoja (ja juonia). Kaiken lisäksi kukaan muu ei ole koskaan piirtänyt niin paljon tarinoita (sivumääristä mitattuna) Akkariin kuin Tony Strobl. Stroblin merkitys Suomen Akkariin on ollut melko suuri, koska hänen aikakaudellaan suurin osa tarinoista oli hänen piirtämiään, koska silloin ei ollut niin paljon piirtäjiä. Stroblin tarinoita julkaistiin todella paljon kyseessäolevalla aikakaudella.

Kari Korhosesta (syntynyt 1973) monipuolisen tekee sen, että hän ei piirrä pelkästään ankkoja. Hän tekee tarinoita myös muihin Disney-julkaisuihin. Eniten hän on niitä tehnyt todennäköisesti Aku Ankka-lehteen ja Nalle Puh-lehteen. Korhosestakin on tehty Ankantekijät-kirja. Korhosesta monipuolisen tekevät ainakin se, että hän sekä piirtää että käsikirjoittaa tarinoita, se, että hänen tarinansa päähenkilö vaihtelee usein ja se, että hän tekee myös Pikku-Aku-tarinoita. Korhonen hallitsee sekä piirrrostyön että käsikirjoittamisen.

Vicar (syntynyt 1934) on tehnyt kaikenlaisia tarinoita, joiden laaja aiheiden vaihtelu tekee hänestä monipuolisen. Vicar on piirtänyt tarinoita seikkailuista, pelkästä Akusta ja vaikka mistä muusta. Vicar on siis mielestäni todella monipuolinen. Eräs Ankantekijät-kirja oli omistettu Vicarille. Vicar on lähinnä piirtäjä, mutta hän hallitsee käytännössä kaiken ankka-aiheisen piirtämisen. Vicaria voi sanoa monipuoliseksi myös koska hän käyttää todella useita eri hahmoja. Vicar on tehnyt myös joitain yksittäisiä Mikki-aiheisia tarinoita, joten hän hallitsee myös sen osa-alueen hyvin.

Massimo De Vita (syntynyt 1941) on eräs eniten erilaisia hahmoja käyttävistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista. De Vita tekee paljon hiiritarinoita, mutta eivät ankkatarinatkaan ole hänelle tuntemattomia. Niiden lisäksi hän käyttää paljon supersankareita (Superhessu, Taikaviitta) tarinoissaan. De Vitakin kuuluu vanhimpiin ankkataiteilijoihin, joten hän on monipuolinen kuten muutkin saman aikakauden taiteilijat. De Vitan tarinoita on eniten julkaistu hieman Stroblin aikakauden jälkeen. De Vita(kin) on tehnyt pituudeltaan kaikenlaisia tarinoita jatkotarinoista yksisivuisiin. Mainio osoitus De Vitan monipuolisuudesta on se, että hän on tehnyt yhden kaikkien aikojen parhaista tarinasarjoista (Vilukylästä kertova saaga). Niiden tekeminen vaatii paljon muutakin. Ainakin minulle De Vita on osoittanut, että hän kykenee tekemään onnistuneesti monipuolisia tarinoita.

Paul Murrykin (syntynyt 1911, kuollut 1989 vanhuuteen) piirtää sekä ankkoja että hiiriä, mutta enimmäkseen hiiriä. Murry ei ole tunnettu käsikirjoittajana, vaan piirtäjänä. Murry on myös ollut yksi Superhessun kehittelijöistä. Murryn piirroksille yleistä on tummien värien käyttö. Niissä harvoissa ankkatarinoissa mitä Murry on tehnyt, ankkojen nokat ovat mielestäni keltaisempia kuin yleensä. Murryn voi kuitenkin laskea monipuoliseksi piirtäjäksi, sillä hän on tehnyt muutaman ankkatarinan ja myös käsikirjoittanut muutaman tarinan. Murry on tehnyt myös joitain tarinoita muihin sarjakuvajulkaisuihin.

Kun mainitaan ankka- ja hiiritaiteilijat, myös Marco Rota (syntynyt 1942) on pakko mainita. Rota on sekä ankka- että hiiritarinoiden tekijänä molempina yksi parhaista. Rota on harvinainen monilahjakkuus ankkajulkaisujen parissa. Ei ole yleistä, että joku tekee yhtä taidokkaasti sekä ankka-aiheisia että hiiriaiheisia tarinoita. Rota on ollut parhaimmillaan juuri Barksin aikakauden jälkeen. Rotan tarinoita julkaistaan Aku Ankka-lehdessämme yleensä kaksi tai kolme vuodessa, ja se on aika lailla se tahti, jota Rota noudattaa. Rotan piirroksista yleistä on laajat maisemakuvaukset sekä selkeät piirrokset. Ne eivät sisällä pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Don Rosan piirrokset. Rota on todennäköisesti monipuolisin, jos monipuolisuutta mitataan hahmokaartilla jota piirtäjä/käsikirjoittaja käyttää, sillä Rota osaa käyttää melkeinpä kaikkia eri hahmoja. Rota on myös luonut ja kehitellyt joitain hahmoja, jotka eivät ole kovin yleisiä, mutta joita silti käytetään silloin tällöin. Rotaa arvostetaan varsinkin Italiassa todella paljon, koska hän on vaikuttanut Italian sarjakuviin todella paljon monipuolisuutensa ansiosta. Rota on tuonut Italiassa uusia asioita päivänvaloon. Yksi esimerkki edellämainituista asioista on suuret maisemakuvaukset sekä valoisuus ja erilaiset onnistuneet varjot. Mielestäni Rotaa voi pitää monipuolisena jo edellämainitunkin takia.

Michel Nadorp on piirtänyt ja käsikirjoittanut sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta se ei ole hänen monipuolisuutensa pääasia. Nadorp on tehnyt Akkariin paljon kansikuvia, ja siten osoittaa monipuolisuutensa. Tämän vuoden Akkareista eniten kansikuvia on tehnyt Nadorp. Michel Nadorpilta ei ole Suomessa nähty tarinoita niin paljon kuin kansia. Nadorp hallitsee siis ankka-, hiiritarinat ja kansikuvien tekemisen, joten häntä voi helposti kutsua monipuoliseksi ankkataiteilijaksi.

Myös Don Rosa (syntynyt 1951) on omalla tavallaan monipuolinen. Hän piirtää vain ankka-aiheisia tarinoita, mutta niiden juonet ovat todella vaihtelevia ja ne sijoittuvat vaihteleviin paikkoihin, joten Rosaakin voi kutsua monipuoliseksi. Kaikki Rosan tarinat eivät ole tutkimusmatka- tai aarteenetsintätarinoita (jotka sijoittuvat melkeinpä joka puolelle ympäri maailmaa) tai Ankkalinnaan sijoittuvia tarinoita, jotka kertovat Akun elämästä. On myös muutamia tarinoita Mustasta Ritarista, Karhukoplasta ynnä muista vaihtelevista aiheista. Lisäksi Rosa on piirtänyt muutamia tarinoita, joihin hän ei ole tehnyt omaa käsikirjoitusta. Rosa tekee myös paljon kansikuvia omiin tarinoihinsa ja lisäksi kommentoi useimpia tarinoitaan. Rosa on siis todella monipuolinen. Väittäisin, että Rosa on jopa monipuolisin ankkataiteilija, joka ei tee laisinkaan hiiriaiheisia tarinoita. Rosan ominaispiirteitä ovat ainakin useat pienet yksityiskohdat, tarkka piirtojälki ja tarinoiden avausruutuihin sijoitettava D.U.C.K.. Rosa on siis todella monipuolinen. Osittain sen takia Rosa on oma lempipiirtäjäni. Rosa on myös luonut useiden suosikkihahmon, Mustan Ritarin, josta hän on tehnyt kaksi tarinaa. Rosa osaa siis luoda hahmojakin!

Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat selvä piristys julkaisuille. He eivät toista itseään, kuten valitettavan monet tarinat tekevät nykypäivänä. He voivat tehdä uuden tarinan, joka on täysin erilainen kuin mitä muut tarinat ovat. Se on yksi syy, mikä pitää julkaisut yhä edelleenkin elossa. Valitettavasti uusista piirtäjistä ja käsikirjoittajista melkein kaikki erikoistuvat, mikä on sääli, koska heidän tarinansa alkavat toistaa itseään, jonka takia useat kyllästyvät sarjakuviin. Monipuolisuus on siis piristys! Monipuoliset piirtäjät ja käsikirjoittajat saavat myös paljon faneja puolelleen, koska on paljon lukijoita, jotka eivät pidä kaikentyyppisistä tarinoista. Silloin joku piirtäjä tai käsikirjoittaja, joka hallitsee monipuolisia asioita, saa suuren lukijamäärän suosion, joka tarkoittaa hänelle rahaa. Monipuolisuuden hyötyihin lukeutuu myös se, että piirtäjän (/käsikirjoittajan) tarinoista voi tehdä helpommin oman kovakantisen, koska se ei ala toistamaan itseään. Sama juttu on myös erikoisnumeroissa ja kaikessa muussa senlaisessa. Se kerää lukijoiden suosiot (ja faniparvi kasvaa...). Monipuolisuuden avulla on paljon helpompi omistaa joku julkaisu jollekulle tietylle henkilölle, ja vielä onnistua siinä hyvin!

Monipuolisuus on myös todella haastavaa toteuttaa. Sen takia useimmat uudet piirtäjät erikoistuvat johonkin tiettyyn ''tyyliin''. Monipuolisuus on hankalaa, koska silloin täytyy osata niin monenlaisia asioita. Silloin ei riitä, että osaa esimerkiksi vain tehdä tarinoita Mikistä. Useat monipuoliset hallitsevat esimerkiksi joko sekä ankka- että hiiritarinat tai kaikkien hahmojen piirtämisen. On myös monipuolisia käsikirjoittajia, joiden kohdalla monipuolisuus totetutuu tarinoiden vaihtelevuudella. Yksi esimerkki on Don Rosa (joka myös piirtää monipuolisesti). Hänen tarinansa ovat erittäin vaihtelevia (eli monipuolisia), jo senkin takia, että ne sijoittuvat käytännössä aina eri paikkaan/paikkoihin. Lisäksi niiden juonet ovat keskenään todella eroavia.

Tällä hetkellä monipuolisia tarinoita ei ole julkaistu prosentuaalisesti paljoa. Esimerkiksi Paul Murry, yksi monipuolisimmista piirtäjistä, on jo kuollut, ja hänet on korvattu nuorilla ja erikoistuneilla. Lähinnä vanhat piirtäjät ja käsikirjoittajat käytävät monipuolisuutta, eikä heitäkään ole enää kauaa. Kari Korhonen on mainio poikkeus nuoren ikänsä takia. On mukava nähdä, että edes yksi (melko) nuori käyttää monipuolisuutta, koska se on kuolemassa sukupuuttoon. Kun esimerkiksi Don Rosa, useiden tarinoiden esikuva, kuolee, niin monipuolisuus kokee kovan takaiskun, koska useat tarinat ovat samanlaisia monipuolisia kuin Rosankin, eikä niitä enää ole (ainakaan niin paljoa) Rosan kuoleman jälkeen. Monipuolisuus on tällä hetkellä kelvollisesti edustettuna erilaisissa julkaisuissa, mutta muutamankin monipuolisen piirtäjän tai käsikirjoittajan kuolema tekee monipuolisuudelle todella suuren takaiskun, kenties jopa kuolemaniskun. Onneksi muutama nuori tekee monipuolisia tarinoita.

Ankkajulkaisut tarvitsevat monipuolisuutta! Ankkiksessakin on moitittu niitä tylsistä tarinoista ja - varsinkin - toistuvuudesta. Monipuolisuus estäisi sen, koska tarinat eivät toistaisi itseään niin paljon ja tylsiä tarinoita ei käytännössä olisi, koska silloin ne olisivat erilaisia kuin muut tarinat ja siten niitä pitäisi pystyä lukemaan. Monipuolisuus helpottaisi uusien julkaisujen tietä (vaikka niitä ei tarvita), koska ne eivät kärsisi siitä mitä useimmat: Alussa saatavia tarinoita on vähän ja ne ovat keskenään melko samanlaisia. Jos monipuolisuutta tulisi enemmän, tarinatkin olisivat erilaisia joten ne kiinnostaisivat paremmin ja uudet julkaisut saisivat elinaikaa enemmän kuin mitä esimerkiksi Iines-lehti. Monipuolisuus lisäisi muiden julkaisujen suosiota todella paljon, ja niillä olisi mahdollisuus yltää jopa esimerkiksi Akkarin tai taskukirjojen tasolle. Suuri uhka on toistuvuuden seurauksena syntyvä kyllästyminen, joka vähentäisi lukijoita ja julkaisuja. Monipuolisuus ehkäisee tuota. Monipuolisuus pitää innostusta yllä. Monipuolisuuden ansiosta julkaisujen suosio on nyt niin korkea kuin mitä se on.

Monipuolisuuden puuttumisesta on paljon haittoja. Sen takia Akkaria lukemattomilla on paljon ennakkoluuloja Akkarista, sillä esimerkiksi tällä foorumilla on useasti mainittu se, että tarinat toistavat itseään. Jos monipuolisuutta olisi, tuota ennakkoluuloa ei olisi lainkaan. Ilman monipuolisuutta ihmiset usein yleistävät tarinat tietynlaisiksi, mikä ei pidä paikkaansa. Monipuolisuudella tuota yleistämistä ei voisi tehdä, sillä kahta samanjuonista tarinaa olisi todella hankala löytää, koska monipuolisuuden yksi osa-alue on monipuoliset tarinoiden perusideat (eli pohjat, johon juoni sijoittuu). Mikäli monipuolisuuden määrä olisi olematon, niin olisi täysin mahdotonta löytää kahta erilaista tarinaa samalta piirtäjältä/käsikirjoittajalta. Se taas vähentäisi Akkarin tilaajien määrää radikaalisti, jonka takia Akkari ei kauaa pysyisi suosittuna. Monipuolisuus pitää siis useita julkaisuja hengissä. Mikäli monipuolisuutta ei olisi, useat piirtäjät ja käsikirjoittajat tekisivät paljon vähemmän tarinoita kuin nyt, koska ne toistaisivat itseään liikaa ja niistä saisi vihaista palautetta eikä niitä mahdollisesti edes julkaistaisi. Silloin kellään ei olisi yhtään kannattajaa, mikä asettaisi piirtäjät ja käsikirjoittajat tutkimaan motivaatiotaan ja mahdollisesti jopa lopettamaan koko uransa. Se ainakin olisi kuolemanisku melkein kaikille ankkajulkaisuille. Lisäksi kaikki ankka-aiheiset keskustelufoorumit lopetettaisiin, koska niillä ei syntyisi keskustelua niiden aiheesta. Fanituotteita ei enää myytäisi, ja kaikki numerot olisivat keräilyharvinaisuuksia. Monipuolisuuden avulla piirtäjien ja käsikirjoittajien taitokin kasvaa, koska heidän pitää tehdä useita erilaisia asioita. Ilman sitä heidän taitonsa ei olisi yhtä korkealla kuin mitä se nyt on. Lisäksi julkaisujen kannet täyttyisivät erilaisilla ilmoituksilla, tiedoituksilla, mainoksilla tai muilla senlaisilla, koska kannet eivät muuten erottuisi (paljoa), koska monipuolisuutta ei olisi. Jokaisessa kannessa olisi kuva tarinasta tai muu samantapainen. Myös suomentajien suomentamat puhekuplat olisivat tylsähköjä, eikä niistä löytyisi esimerkiksi Puhuvan koiran lausahduksien tapaisia huumoripilkahduksia, koska ne olisivat myös käsikirjoituksessa tylsähköjä. Monipuolisuuden puuttumisesta ei siis ole käytännössä minkäänlaisia hyödyllisiä puolia.

Seuraava kappale kuvaa liioiteltua tilannetta. Monipuolisuudesta on myös jonkinlaisia haittoja, joskin ne eivät ole kovin suuria. Monipuolisten piirtäjien piirtämistä tarinoista voisi olla todella hankala erottaa kuka tarinan on piirtänyt, jos julkaisussa ei sitä kerrottaisi. Sama pätee käsikirjoittajien kohdalla, joskin jo nykyäänkin sitä ei ole kovin helppo erottaa. Lisäksi monipuolisuuden kasvaessa paljon, on mahdollista, että kaikki tarinat ovat täysin erilaisia, joskin todella epätodennäköistä. Silloin kaikilla tarinoilla olisi täysin omanlainen juonipohjansa ja ne olisivat käytännössä jonkin alku, mikään ''vanha'' tarina ei sisältäisi mitään sen aiheista. Lisäksi tarinasarjat todennäköisesti loppuisivat kokonaan, koska ne(kin) toistavat itseään melko paljon, koska niiden niin täytyy tehdä. Myös Rosan tarinoiden tapaiset viittaukset muihin tarinoihin loppuisivat täysin. Kaikki tarinat olisivat vain todella tylsiä yksilöitä, ja tarinoita ei voisi verrata lainkaan keskenään. Myös uusia (tylsiä) hahmoja keksittäisiin todella paljon, ja niitä tuskin käytettäisiin useammassa kuin yhdessä tarinassa.

Yhteenveto: Monipuolisuutta on monenlaista. Useat monipuoliset tekevät sekä ankka- että hiiritarinoita, mutta Barks on tunnettu laajasta hahmokaartista, Nadorp useiden kansikuvien tekemisestä, Rota melkein kaikkien hahmojen käytöstä ja Rosa tarinoiden laajasta vaihtuvuudesta. Nykyään useimmat erikoistuvat, koska se on monipuolisuutta helpompaa. Monipuolisuudesta ei oikeastaan ole lainkaan haittoja, jos ei laske tarinoiden liian suurta vaihtuvuutta haitaksi. Ilman monipuolisuutta ei olisi lainkaan julkaisuja. Monipuolisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia on ollut aina. Tällä hetkellä heitä on kelvollisesti, mutta muutaman kuoleman jälkeen tuskin.

~kirja

// Myöhästyin. Toiseksi tulin. :( Harmittaa uskomattomasti, kun olin muokkaamassa viestiäni, ja lähetin sen klo 10.00 ja muutama sekunti. "Et voi enää muokata viestiäsi." Siispä yritin kirjoittaa minuutin sisällä uuden, enkä ollut kopioinut vanhaa. Oli niin kiire, ja olisin luultavasti voittanut sillä viestillä. Harrmittaa todella paljon!
// Pullasorsa: Niin tulikin, sen näkee ajasta.
// Jos olisin lähettänyt aikaisemman viestini minuuttia aikaisemmin, olisin voittanut...

Mieletäni tuo kirjan viimeinen viesti tuli kyllä kymmenen jälkeen.

Edit: Kirja itse ehti ensin. :)

Edit2: Hieno sijoitus molemmille Team KPw:n jäsenille. Tästä on hyvä jatkaa viimeiseen osikseen. :)